Romahdus http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135347/all Tue, 11 Dec 2018 17:11:11 +0200 fi Bitcoin, maailmanvaluutta http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta <p>Jos olet seurannut bitcoinin kurssikehitystä vain viimeiset kaksitoista kuukautta, kuten suurin osa muusta maailmasta, niin otsikkoni saattaa vaikuttaa sinusta harhaiselta. Bitcoinhan on sukeltanut jo yli 80% ja julistettu kuolleeksi satoja kertoja, joten miten siitä muka enää koskaan voisi tulla mitään? Helposti, lue vaikka.</p><p><strong>Bitcoinin fundamentit</strong></p><p>Ennen varsinaista asiaa on syytä kerrata mistä bitcoinissa on kysymys. Bitcoin on siis ensimmäinen ja laajimmalle levinnyt sovellus lohkoketjuteknologiasta. Bitcoin käyttää lohkoketjua muodostamaan maailmanlaajuisen jaetun tilikirjan, johon kuka tahansa voi (louhijoiden avustuksella) tehdä uusia merkintöjä, jota kuka tahansa voi lukea, ja jonka vanhoja merkintöjä ei enää koskaan voi muuttaa.&nbsp;</p><p>Tilikirjan turvallisuuden ja muuttamattomuuden takaa louhijoiden käyttämä massiivinen laskentateho, josta heille maksetaan palkkioksi siirtomaksuja sekä vielä toistaiseksi uusia bitcoineja. Kuka tahansa voi ryhtyä louhijaksi, mutta edes yli puolet laskentatehosta omaavista louhijoista ei voi yhdessäkään yrittää huijata muita muuten kuin yrittämällä perua jonkin tuoreen tilikirjamerkintänsä suurin kustannuksin ja silti todennäköisesti siinä epäonnistuen.</p><p>Bitcoinin tarjoamaa tilikirjaa voi käyttää paitsi bitcoin-siirtojen kirjaamiseen, myös lukuisten muiden sovellusten pohjana. Esimerkiksi salamaverkko (Lightning Network) on bitcoin-siirrot lähes välittömiksi ja lähes maksuttomiksi muuttava toisen kerroksen sovellus, joka mahdollistaa bitcoinin skaalaamisen jopa maailmanvaluutaksi. Bitcoinin avulla voitaisiin muun muassa myös luotettavasti allekirjoittaa sopimuksia, pitää säästöt turvassa myös onnettomuuksien varalta sekä perustaa yrityksiä ja demokraattisia yhteisöjä (multisig-lompakot).</p><p>Jaetun ja taatusti luotettavan tilikirjan edut ovat varmasti ilmeiset kenelle tahansa korruption ja talousrikollisuuden problematiikkaa pohtineille. Edullisten, nopeiden ja luotettavien globaalien maksusuoritusten edut ovat puolestaan ilmeiset kenelle tahansa verkkokauppojen käyttäjälle tai kansainvälisiä tilisiirtoja tehneille.</p><p>Ja mitä tulee bitcoinin 80% kurssiromahdukseen, niin tämä taitaa olla bitcoinille jo kolmas sellainen, eräiden hieman pienempien lisäksi. Toisaalta bitcoinin historian ensimmäinen maksusuoritus oli se kuuluisa kymmenentuhatta bitcoinia eli nykykurssillakin vielä 30 miljoonaa euroa kahdesta pizzasta. Pitkälle on siis tultu, ja muna-kana-ongelman ratkettua volatiliteetti poistuu myös.</p><p><strong>Kumpi oli ensin, muna vai kana?</strong></p><p>Kuulen jo ajatuksesi näytön siltä puolelta: &quot;jos bitcoinin edut ovat kerran niin ylivertaiset, niin miksi kurssi sakkaa?&quot; Tähän on muutamakin hyvä syy.</p><p>Ensinnäkin, kun bitcoin reilu vuosi sitten hurjan nousunsa ansiosta kohosi ensimmäistä kertaa kunnolla niin suurpääoman kuin tuulipukukansankin vaihtoehtoiseksi sijoituskohteeksi, siinä mahdollisesti lähti niin sanotusti mopo vähän lapasesta. Kurssi kävi ehkä korkeammalla, kuin mihin bitcoinilla siinä vaiheessa oli vielä varsinaisesti edellytyksiä.</p><p>Toisaalta, viime loppuvuoteen asti taloussykleista irrallisena tai jopa osittain vastasyklisenä toiminut bitcoin saattoi kohonneen asemansa vuoksi tulla ainakin väliaikaisesti osaksi taloussykliä. Ja koska bitcoin on lopultakin sangen likvidi sijoituskohde, niin kuluneen vuoden kurssilasku voi olla osa taloussyklin kääntymistä, jolloin bitcoin varsin ironisesti voi olla romahduksen airut.</p><p>Kolmanneksi, kuten mikä tahansa verkostovaikutusten päälle rakentuva uusi teknologia, myös bitcoin &quot;kärsii&quot; muna-kana-ongelmasta. Jotta bitcoin voisi olla massojen maksuväline, riittävän monen pitäisi sitä käyttää, mutta riittävän montaa käyttäjää ei välttämättä saada, ellei se ole jo massojen maksuväline. Tätä ongelmaa tosin jo viime vuoden ralli osittain oli murtamassa, mutta se mitä tapahtuu seuraavaksi, on varsinainen läpimurto.</p><p><strong>Viimeinen taloussykli</strong></p><p>Keskuspankkiaikakauden taloushistoria alkaa olla pikkuhiljaa yksitoikkoista luettavaa. Ensin talous kasvaa hurjaa vauhtia ja sitten tulee romahdus. Romahduksesta toivutaan uuteen hurjaan nousuun, kunnes tullaan taas alas.</p><p>Taloussyklien tahti on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun 1970-luvun alussa globaali rahatalous irtosi viimeisistäkin pidäkkeistään presidentti Nixonin irrotettua reservivaluutta dollarin jo siihen mennessä nimelliseksi muuttuneesta sidoksestaan kultaan.</p><p>Sen jälkeen taloussykleissä on korostunut myös fokusoituneiden kuplien merkitys. On ollut asuntokuplaa ja IT-kuplaa. Keskuspankkipiireissä, erityisesti Yhdysvaltain Fedissä, on jopa julkilausutusti käytetty uusien kuplien puhaltamista korjauskeinona viimeisimpään romahdukseen. Se ei olennaisesti poikkea uuden kännin vetämisestä korjauksena krapulaan.</p><p>Valitettavasti viinakin loppuu joskus, ja pitkän rännin päätteeksi on edessä maailmanluokan madafakin darra. On hyvin mahdollista, että nykyinen julkisen velan kupla on osa viimeistä taloussykliä ja että seuraavan romahduksen koittaessa ei enää voida puhaltaa uutta kuplaa tilalle, eikä riipaista sitä korjaavaa känniä.</p><p><strong>Maailmanvaluutta</strong></p><p>Bitcoin auttaa jo konkreettisesti ihmisiä Etelä-Amerikan ja Afrikan erinäisissä rikkinäisissä talouksissa. Esimerkiksi Venezuela on tuhonnut taloutensa ja virallisen valuutan inflaatio kiitää jo pitkälti yli miljoonassa prosentissa. Ei siis liene ihme, että venezuelalaiset omaksuvat nopeasti käyttöönsä bitcoinia, joka kaiken muun hyvän lisäksi on vapaa myös inflaatiosta.</p><p>Sama on edessä kehittyneessä maailmassa, kun keskuspankkiaikakausi kohtaa tiensä pään. Silloin on hyvä, että bitcoin on vaihtoehtona olemassa, salamaverkko on valmis ja kryptovaluutta jo suurehkon vähemmistön käytössä.</p><p>Kun rahatalous viimeksi romahti kunnolla lähes koko tunnetussa maailmassa, seurasi satojen vuosien mittainen pimeä keskiaika, jolloin rahaa ei entisen Länsi-Rooman alueella käytetty lainkaan, vaan ihmiset kurjistuivat vaihdantatalouden varassa. Onneksi tällä kertaa meillä on vaihtoehto valmiina.</p><p><strong>Tämän joulun paras lahja?</strong></p><p>Bitcoinien enimmäismäärä on 21 miljoonaa kappaletta. Yksi bitcoin jakautuu sataan miljoonaan satoshiin, ja salamaverkon myötä on periaatteessa mahdollista siirtää jopa satoshin osia.</p><p>Kun 21 miljoonaa bitcoinia jaetaan hieman jo vanhentuneella arviolla maailman väkimäärästä eli seitsemällä miljardilla, saadaan tulokseksi kolme millibitcoinia eli kolmesataatuhatta satoshia. Jos (ja kun) bitcoin on maailmanvaluutta, keskimääräinen maailmankansalaisen varallisuus on kutakuinkin sen verran.</p><p>Tänä jouluna meidän lastemme joululahjojen joukossa on kullekin oma kotimainen <a href="https://denarium.com/">Denarium-kolikko</a>, joka sisältää tuon kolme millibitcoinia. <a href="https://denarium.com/">Denariumit ovat eräänlaisia bitcoin-lompakoita</a>, joihin voi säilöä turvallisesti bitcoineja pitämättä niitä tietokoneella tai verkossa, soveltuen erityisesti pitkäaikaiseen säilytykseen.</p><p>Bitcoin on tällä hetkellä alennuksessa, joten kolmesataatuhatta satoshia saa kympillä! Isommat omaisuudet lapset kerätkööt aikanaan itse, mutta eikö tulevaisuuden maailman keskivertovarallisuus olekin aika mukava pesämuna?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos olet seurannut bitcoinin kurssikehitystä vain viimeiset kaksitoista kuukautta, kuten suurin osa muusta maailmasta, niin otsikkoni saattaa vaikuttaa sinusta harhaiselta. Bitcoinhan on sukeltanut jo yli 80% ja julistettu kuolleeksi satoja kertoja, joten miten siitä muka enää koskaan voisi tulla mitään? Helposti, lue vaikka.

Bitcoinin fundamentit

Ennen varsinaista asiaa on syytä kerrata mistä bitcoinissa on kysymys. Bitcoin on siis ensimmäinen ja laajimmalle levinnyt sovellus lohkoketjuteknologiasta. Bitcoin käyttää lohkoketjua muodostamaan maailmanlaajuisen jaetun tilikirjan, johon kuka tahansa voi (louhijoiden avustuksella) tehdä uusia merkintöjä, jota kuka tahansa voi lukea, ja jonka vanhoja merkintöjä ei enää koskaan voi muuttaa. 

Tilikirjan turvallisuuden ja muuttamattomuuden takaa louhijoiden käyttämä massiivinen laskentateho, josta heille maksetaan palkkioksi siirtomaksuja sekä vielä toistaiseksi uusia bitcoineja. Kuka tahansa voi ryhtyä louhijaksi, mutta edes yli puolet laskentatehosta omaavista louhijoista ei voi yhdessäkään yrittää huijata muita muuten kuin yrittämällä perua jonkin tuoreen tilikirjamerkintänsä suurin kustannuksin ja silti todennäköisesti siinä epäonnistuen.

Bitcoinin tarjoamaa tilikirjaa voi käyttää paitsi bitcoin-siirtojen kirjaamiseen, myös lukuisten muiden sovellusten pohjana. Esimerkiksi salamaverkko (Lightning Network) on bitcoin-siirrot lähes välittömiksi ja lähes maksuttomiksi muuttava toisen kerroksen sovellus, joka mahdollistaa bitcoinin skaalaamisen jopa maailmanvaluutaksi. Bitcoinin avulla voitaisiin muun muassa myös luotettavasti allekirjoittaa sopimuksia, pitää säästöt turvassa myös onnettomuuksien varalta sekä perustaa yrityksiä ja demokraattisia yhteisöjä (multisig-lompakot).

Jaetun ja taatusti luotettavan tilikirjan edut ovat varmasti ilmeiset kenelle tahansa korruption ja talousrikollisuuden problematiikkaa pohtineille. Edullisten, nopeiden ja luotettavien globaalien maksusuoritusten edut ovat puolestaan ilmeiset kenelle tahansa verkkokauppojen käyttäjälle tai kansainvälisiä tilisiirtoja tehneille.

Ja mitä tulee bitcoinin 80% kurssiromahdukseen, niin tämä taitaa olla bitcoinille jo kolmas sellainen, eräiden hieman pienempien lisäksi. Toisaalta bitcoinin historian ensimmäinen maksusuoritus oli se kuuluisa kymmenentuhatta bitcoinia eli nykykurssillakin vielä 30 miljoonaa euroa kahdesta pizzasta. Pitkälle on siis tultu, ja muna-kana-ongelman ratkettua volatiliteetti poistuu myös.

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kuulen jo ajatuksesi näytön siltä puolelta: "jos bitcoinin edut ovat kerran niin ylivertaiset, niin miksi kurssi sakkaa?" Tähän on muutamakin hyvä syy.

Ensinnäkin, kun bitcoin reilu vuosi sitten hurjan nousunsa ansiosta kohosi ensimmäistä kertaa kunnolla niin suurpääoman kuin tuulipukukansankin vaihtoehtoiseksi sijoituskohteeksi, siinä mahdollisesti lähti niin sanotusti mopo vähän lapasesta. Kurssi kävi ehkä korkeammalla, kuin mihin bitcoinilla siinä vaiheessa oli vielä varsinaisesti edellytyksiä.

Toisaalta, viime loppuvuoteen asti taloussykleista irrallisena tai jopa osittain vastasyklisenä toiminut bitcoin saattoi kohonneen asemansa vuoksi tulla ainakin väliaikaisesti osaksi taloussykliä. Ja koska bitcoin on lopultakin sangen likvidi sijoituskohde, niin kuluneen vuoden kurssilasku voi olla osa taloussyklin kääntymistä, jolloin bitcoin varsin ironisesti voi olla romahduksen airut.

Kolmanneksi, kuten mikä tahansa verkostovaikutusten päälle rakentuva uusi teknologia, myös bitcoin "kärsii" muna-kana-ongelmasta. Jotta bitcoin voisi olla massojen maksuväline, riittävän monen pitäisi sitä käyttää, mutta riittävän montaa käyttäjää ei välttämättä saada, ellei se ole jo massojen maksuväline. Tätä ongelmaa tosin jo viime vuoden ralli osittain oli murtamassa, mutta se mitä tapahtuu seuraavaksi, on varsinainen läpimurto.

Viimeinen taloussykli

Keskuspankkiaikakauden taloushistoria alkaa olla pikkuhiljaa yksitoikkoista luettavaa. Ensin talous kasvaa hurjaa vauhtia ja sitten tulee romahdus. Romahduksesta toivutaan uuteen hurjaan nousuun, kunnes tullaan taas alas.

Taloussyklien tahti on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun 1970-luvun alussa globaali rahatalous irtosi viimeisistäkin pidäkkeistään presidentti Nixonin irrotettua reservivaluutta dollarin jo siihen mennessä nimelliseksi muuttuneesta sidoksestaan kultaan.

Sen jälkeen taloussykleissä on korostunut myös fokusoituneiden kuplien merkitys. On ollut asuntokuplaa ja IT-kuplaa. Keskuspankkipiireissä, erityisesti Yhdysvaltain Fedissä, on jopa julkilausutusti käytetty uusien kuplien puhaltamista korjauskeinona viimeisimpään romahdukseen. Se ei olennaisesti poikkea uuden kännin vetämisestä korjauksena krapulaan.

Valitettavasti viinakin loppuu joskus, ja pitkän rännin päätteeksi on edessä maailmanluokan madafakin darra. On hyvin mahdollista, että nykyinen julkisen velan kupla on osa viimeistä taloussykliä ja että seuraavan romahduksen koittaessa ei enää voida puhaltaa uutta kuplaa tilalle, eikä riipaista sitä korjaavaa känniä.

Maailmanvaluutta

Bitcoin auttaa jo konkreettisesti ihmisiä Etelä-Amerikan ja Afrikan erinäisissä rikkinäisissä talouksissa. Esimerkiksi Venezuela on tuhonnut taloutensa ja virallisen valuutan inflaatio kiitää jo pitkälti yli miljoonassa prosentissa. Ei siis liene ihme, että venezuelalaiset omaksuvat nopeasti käyttöönsä bitcoinia, joka kaiken muun hyvän lisäksi on vapaa myös inflaatiosta.

Sama on edessä kehittyneessä maailmassa, kun keskuspankkiaikakausi kohtaa tiensä pään. Silloin on hyvä, että bitcoin on vaihtoehtona olemassa, salamaverkko on valmis ja kryptovaluutta jo suurehkon vähemmistön käytössä.

Kun rahatalous viimeksi romahti kunnolla lähes koko tunnetussa maailmassa, seurasi satojen vuosien mittainen pimeä keskiaika, jolloin rahaa ei entisen Länsi-Rooman alueella käytetty lainkaan, vaan ihmiset kurjistuivat vaihdantatalouden varassa. Onneksi tällä kertaa meillä on vaihtoehto valmiina.

Tämän joulun paras lahja?

Bitcoinien enimmäismäärä on 21 miljoonaa kappaletta. Yksi bitcoin jakautuu sataan miljoonaan satoshiin, ja salamaverkon myötä on periaatteessa mahdollista siirtää jopa satoshin osia.

Kun 21 miljoonaa bitcoinia jaetaan hieman jo vanhentuneella arviolla maailman väkimäärästä eli seitsemällä miljardilla, saadaan tulokseksi kolme millibitcoinia eli kolmesataatuhatta satoshia. Jos (ja kun) bitcoin on maailmanvaluutta, keskimääräinen maailmankansalaisen varallisuus on kutakuinkin sen verran.

Tänä jouluna meidän lastemme joululahjojen joukossa on kullekin oma kotimainen Denarium-kolikko, joka sisältää tuon kolme millibitcoinia. Denariumit ovat eräänlaisia bitcoin-lompakoita, joihin voi säilöä turvallisesti bitcoineja pitämättä niitä tietokoneella tai verkossa, soveltuen erityisesti pitkäaikaiseen säilytykseen.

Bitcoin on tällä hetkellä alennuksessa, joten kolmesataatuhatta satoshia saa kympillä! Isommat omaisuudet lapset kerätkööt aikanaan itse, mutta eikö tulevaisuuden maailman keskivertovarallisuus olekin aika mukava pesämuna?

]]>
19 http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta#comments Bitcoin Kryptovaluutat Maailmantalous Romahdus Tue, 11 Dec 2018 15:11:11 +0000 Pasi Matilainen http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta
Asuntovelallisten ja toisten velallisten on syytä varautua pankkikriisiin http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254567-asuntovelallisten-ja-toisten-velallisten-on-syyta-varautua-pankkikriisiin <p>Menneessä historiassa, eikä myös tulevaisuudessa voida välttyä pankkikriisiltä, joka romahduttaa valtioiden, asuntovelallisten ja yrittäjien talouden. Aiheuttaa verojen nousun, sosiaalitukien romahduksen, asuntovelallisten kotien pakkohuutokaupat, yritysten konkurssit, työttömyyden ja varallisuuden uusjaon. Varallisuusarvot romahtavat, asuntojen arvot laskevat rajusti, korot nousevat ja valtiot ajetaan lamaan.</p><p>Niin Suomessa kuin muissakin maissa pankit sanelevat nousut ja laskut, joita tukee osaamattomat pankkien valvojat. Suomessa Suomen Pankki, Euroopassa Euroopan Keskuspankki ja samoin on toisten valtioiden laita.&nbsp;</p><p><strong>Mihin velallisten täytyy varautua?</strong></p><p>Kuukaudessa parissa pankkikriisin jälkeen keinotekoisesti asuntojen arvot menettävät jopa puolet arvostaan, jolloin pankit vaativat lisävakuuksia. Suurimmalla osalla asunnon omistajista ei lisävakuuksia löydy, joten kodit menevät pakkohuutokauppaan, joita sijoittajat ostava alle puolen hinnan siitä, mitä niistä on maksettu.</p><p>Ainut vaihtoehto varautua pankkikriisiin ja siitä seuraavaan työttömyyteen ja tulojen laskuun on myydä jo nyt asuntonsa vapaaehtoisesti markkinahintaan, maksaa asuntolaina pois ja mennä vuokralle odottamaan pankkikriisin loppua ja ostaa sen jälkeen uusi koti halvalla, eli heidän kotinsa, joka ei osannut varautua pankkikriisiin ja joilla ei ollut lisävakuuksia.</p><p>Yrittäjien ei kannata tässä vaiheessa investoida, palkata lisää työvoimaa tai laajentaa yritystoimintaansa, sillä yrityksien arvoista pankkiirit pudottavat, jopa kuukaudessa 70%:a, niiden arvosta ja vaativat lainoille arvon pudotuksen verran lisävakuutta, jos velkaa on.</p><p>Velallisten kannattaa jo nyt aikaisessa vaiheessa siirtää omaisuutta toisen puolison nimiin, jonka nimissä ei ole velkaa tai takauksia, niin perheissä kuin yksityisyrityksissä, ettei myöhemmin tarvitse hät hätää siirtää hautapaikkaakin toisen puolison nimiin.</p><p>Jos joku kuvittelee, että Suomen Pankki tai Euroopan Keskuspankki säätelee pankkikriisin aikaan korkotasoa, niin on väärässä ja tulee menettämään omaisuutensa. Pankit ja sijoittajat määräävät silloin korkotason, sillä ne ovat olleet ja ovat ilman todellista valvontaa. Poliitikot ovat todellisuudessa juoksupoikia, jotka säntäilevät sinne minne pankkiirit määräävät. Poliitikoilla ei ole pienintäkään itsenäistä päätäntävaltaa, vaan se valta on Euroopan ja maailman taloutta ohjaavien sijoittajien käsissä.</p><p>Ei tarvitse olla ennustaja tai selvännäkijä, ei tarvitse tietää Suomen tai maailman taloudesta tuon taivaallista, sillä maailman historian suurin taloudellinen romahdus on jo oven takana, joka on nyt raollaan, sillä suursijoittajien jalka on oven välissä.</p><p>Suomen ja Euroopan nuorisotyöttömyys on se pahin talousromahduksen syy ja siitä johtuva sosiaalitukien kasvu ja eläkevarantojen negatiivinen kierre. Niiden asioiden korvaamiseen ei riitä pätkätyöt nuorille, eläkeiän nosto tai eläkeindeksien leikkaaminen. Eläkeikää on nostettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa. Eläkkeitä on maksettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa pienenevässä määrin eläkkeensaajille. Syynä on se, että eläkevaranto on pienenpiirin hyppysissä, ja he ovat omineet sen omaksi sijoitusomaisuudeksi, joilla on ostettu valtaa Suomessa ja maailmanmarkkinoilla kasvuyrityksistä. Jokainen pienenentynyt eläke supistaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja lisää työttömyyttä. Vähentää kaupan- ja palvelualan kilpailua, edesauttaa niiden monopolisoitumista ja avaa markkinoita ylikansallisille yhtiöille, josta seuraa pääomavirta ulkomaalaisille sijoittajille, joiden varallisuuden päätepiste on veroparatiisi.&nbsp;</p><p>Ne yritykset ovat nivoutuneet keskinäiseen kaupankäyntiin, joka on jo poistanut ja poistaa joka päivä toisia kilpailijoita markkinoita. Se tarkoitta sitä, että eri alojen kilpailu on taantunut ja uusia yrityksiä ei synny. Se taas tarkoittaa yritys ja tuoteideoiden innovaation romahdusta ja maailmantalouden kehityksen pysähtymistä.&nbsp;</p><p>Sen voi jokainen kuluttaja nähdä, joka yrittää etsiä uusia elokuvia, joissa ei toistettaisi samoja vuosikymmenten kaavoja juonessa. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa ei ole tullut mitään uutta aaltoa elokuvien tuotannossa ja sama trendi on myös puhelimissa, tietokoneissa, autoissa ja kaikilla tuotannon ja teollisuuden aloilla. Tulee vain pieniä parannuksia ja muutoksia, mutta mitään uutta ei synny, sillä uuden innovatiivisen yritystoiminnan aloittamisen estää määräävässä markkina-asemassa olevat kansainväliset yritykset ja yritysrahoittajat. Siksi maailman varallisuudesta lähes sata prosenttia on pienen prosentin hallussa. Ahneus on historiassa aina tuhonnut valtiota, nyt se tuhoaa koko maailman talouden ja kansat varmemmin kuin maailman laajuinen ydinsota, valtava meteoriitti tai muu luonnonmullistus. Eli me tyhmät kuluttajat olemmekin saattaneet itsemme sukupuuton partaalle.</p><p>Suurin maailman toimivuuden ongelma on siinä, että ihmisten hallitsema maapallo on harvojen sijoittajien käsissä. Mitä harvemmissa käsissä se on, niin sitä harvempi sitä pystyy hallitsemaan. Me olemme jo nyt tekniikan orjia, jonka hallitsemattomuus vie kohti hallitsematonta katastrofia.&nbsp;</p><p>Katastrofin siemenet on jo kylvetty kuivuneeseen maahan, joka ei enää tulevaisuudessa tuota ja ruoki planeettamme kansaa. Ensin tuhoutuvat sijoittajat, joiden vanavedessä menevät poliitikot ja virkamiehet. Jäljelle tulevat jäämän ne, joilla mitään ei ole. He ovat tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Kaikkien muiden elämä on ollut riippuvainen yhteiskuntien toimivuudesta, jota ilman varakkaat, keskiluokka, poliitikot ja virkamiehet tuhotuvat. Sata viimeistä vuotta on eletty lisääntymisen aikaa, ja kaikilla elämän lajeilla tulee se huippu ennen jyrkännettä. Aiemmin tuhot koskivat rajoitetusti imperiumeja, jotka olivat vain osia maapallosta, mutta nykyinen imperiumi on koko maapallo, jota tieteilijät eivät ole ottaneet huomioon.</p><p><u>Blogitekstitäni 17.2.2015, lisätty kello 16.15</u></p><p><em><strong>Tuhon oravanpyörä on tämä:</strong></em></p><ol><li><em>Pankit lainaavat rahaa unelmilla ja viekkaudella, että pankkiirit voivat nostaa isoja tulospalkkioita. Tavoitteena on tehdä tulosta lyhyellä aikavälillä välittämättä vastuista.</em></li><li><em>Pankit menettävät omat pääomansa, mutta niiden omistajat ja johtajat rikastuivat. Varat siirrettiin jo aiemmin veroparatiisien suojaan.</em></li><li><em>Veronmaksajilta otetaan rahat pankkien pystyssä pitämiseen</em></li><li><em>Pankit hakevat yrityksiä konkurssiin ja samalla kuittaavat luottotappiot valtion kassasta.</em></li><li><em>Velallisilta ja yrittäjiltä viedään omaisuus ja yritykset pilkkahinnalla.</em></li><li><em>Aiheutetaan suurtyöttömyys, jonka kustannukset maksaa valtio, verotulot romahtavat.</em></li><li><em>Seurauksena on itsemurhia, kodittomuutta, perheiden hajoamiset, nuoren syrjäytyminen ja velallisten velkavankeus.</em></li><li><em>Valtio ottaa ulkomaanluottoja kassakriisiinsä. Lainat otetaan heiltä, jotka talouskriisin aiheuttivat, eli lainataan omien veronmaksajien rahoja veroparatiiseista.</em></li><li><em>Pankkien omistajat ja heidän lähipiirinsä kahmivat velallisten omaisuuden vielä edullisemmin itselleen.</em></li><li><em>Kansan, veromaksajien ja yrittäjien omaisuus on nyt siirretty heille, jotka aiheuttivat talouskriisin.</em></li><li><em>Alkaa kansan vyönkiristys, elintason lasku ja hyvinvointivaltion alasajo.</em></li><li><em>Kansalta ja yrittäjiltä riistetty omaisuus tulee myyntiin korkealla hinnalla.</em></li><li><em>Pankit alkavat tarjoamaan edullisia asuntolainoja ja myöhemmin lyhennysvapaita vuosia asuntolainojen maksuun ja yrittäjille halpaa rahaa.&nbsp;<strong>Nyt voit sitten siirtyä takaisin kohtaan 1.</strong></em></li></ol><p><strong>Jos sinä elät jo nyt kädestä suuhun, niin tulevaisuus vie ne kädet, mutta suut jäävät ammolleen.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Menneessä historiassa, eikä myös tulevaisuudessa voida välttyä pankkikriisiltä, joka romahduttaa valtioiden, asuntovelallisten ja yrittäjien talouden. Aiheuttaa verojen nousun, sosiaalitukien romahduksen, asuntovelallisten kotien pakkohuutokaupat, yritysten konkurssit, työttömyyden ja varallisuuden uusjaon. Varallisuusarvot romahtavat, asuntojen arvot laskevat rajusti, korot nousevat ja valtiot ajetaan lamaan.

Niin Suomessa kuin muissakin maissa pankit sanelevat nousut ja laskut, joita tukee osaamattomat pankkien valvojat. Suomessa Suomen Pankki, Euroopassa Euroopan Keskuspankki ja samoin on toisten valtioiden laita. 

Mihin velallisten täytyy varautua?

Kuukaudessa parissa pankkikriisin jälkeen keinotekoisesti asuntojen arvot menettävät jopa puolet arvostaan, jolloin pankit vaativat lisävakuuksia. Suurimmalla osalla asunnon omistajista ei lisävakuuksia löydy, joten kodit menevät pakkohuutokauppaan, joita sijoittajat ostava alle puolen hinnan siitä, mitä niistä on maksettu.

Ainut vaihtoehto varautua pankkikriisiin ja siitä seuraavaan työttömyyteen ja tulojen laskuun on myydä jo nyt asuntonsa vapaaehtoisesti markkinahintaan, maksaa asuntolaina pois ja mennä vuokralle odottamaan pankkikriisin loppua ja ostaa sen jälkeen uusi koti halvalla, eli heidän kotinsa, joka ei osannut varautua pankkikriisiin ja joilla ei ollut lisävakuuksia.

Yrittäjien ei kannata tässä vaiheessa investoida, palkata lisää työvoimaa tai laajentaa yritystoimintaansa, sillä yrityksien arvoista pankkiirit pudottavat, jopa kuukaudessa 70%:a, niiden arvosta ja vaativat lainoille arvon pudotuksen verran lisävakuutta, jos velkaa on.

Velallisten kannattaa jo nyt aikaisessa vaiheessa siirtää omaisuutta toisen puolison nimiin, jonka nimissä ei ole velkaa tai takauksia, niin perheissä kuin yksityisyrityksissä, ettei myöhemmin tarvitse hät hätää siirtää hautapaikkaakin toisen puolison nimiin.

Jos joku kuvittelee, että Suomen Pankki tai Euroopan Keskuspankki säätelee pankkikriisin aikaan korkotasoa, niin on väärässä ja tulee menettämään omaisuutensa. Pankit ja sijoittajat määräävät silloin korkotason, sillä ne ovat olleet ja ovat ilman todellista valvontaa. Poliitikot ovat todellisuudessa juoksupoikia, jotka säntäilevät sinne minne pankkiirit määräävät. Poliitikoilla ei ole pienintäkään itsenäistä päätäntävaltaa, vaan se valta on Euroopan ja maailman taloutta ohjaavien sijoittajien käsissä.

Ei tarvitse olla ennustaja tai selvännäkijä, ei tarvitse tietää Suomen tai maailman taloudesta tuon taivaallista, sillä maailman historian suurin taloudellinen romahdus on jo oven takana, joka on nyt raollaan, sillä suursijoittajien jalka on oven välissä.

Suomen ja Euroopan nuorisotyöttömyys on se pahin talousromahduksen syy ja siitä johtuva sosiaalitukien kasvu ja eläkevarantojen negatiivinen kierre. Niiden asioiden korvaamiseen ei riitä pätkätyöt nuorille, eläkeiän nosto tai eläkeindeksien leikkaaminen. Eläkeikää on nostettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa. Eläkkeitä on maksettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa pienenevässä määrin eläkkeensaajille. Syynä on se, että eläkevaranto on pienenpiirin hyppysissä, ja he ovat omineet sen omaksi sijoitusomaisuudeksi, joilla on ostettu valtaa Suomessa ja maailmanmarkkinoilla kasvuyrityksistä. Jokainen pienenentynyt eläke supistaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja lisää työttömyyttä. Vähentää kaupan- ja palvelualan kilpailua, edesauttaa niiden monopolisoitumista ja avaa markkinoita ylikansallisille yhtiöille, josta seuraa pääomavirta ulkomaalaisille sijoittajille, joiden varallisuuden päätepiste on veroparatiisi. 

Ne yritykset ovat nivoutuneet keskinäiseen kaupankäyntiin, joka on jo poistanut ja poistaa joka päivä toisia kilpailijoita markkinoita. Se tarkoitta sitä, että eri alojen kilpailu on taantunut ja uusia yrityksiä ei synny. Se taas tarkoittaa yritys ja tuoteideoiden innovaation romahdusta ja maailmantalouden kehityksen pysähtymistä. 

Sen voi jokainen kuluttaja nähdä, joka yrittää etsiä uusia elokuvia, joissa ei toistettaisi samoja vuosikymmenten kaavoja juonessa. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa ei ole tullut mitään uutta aaltoa elokuvien tuotannossa ja sama trendi on myös puhelimissa, tietokoneissa, autoissa ja kaikilla tuotannon ja teollisuuden aloilla. Tulee vain pieniä parannuksia ja muutoksia, mutta mitään uutta ei synny, sillä uuden innovatiivisen yritystoiminnan aloittamisen estää määräävässä markkina-asemassa olevat kansainväliset yritykset ja yritysrahoittajat. Siksi maailman varallisuudesta lähes sata prosenttia on pienen prosentin hallussa. Ahneus on historiassa aina tuhonnut valtiota, nyt se tuhoaa koko maailman talouden ja kansat varmemmin kuin maailman laajuinen ydinsota, valtava meteoriitti tai muu luonnonmullistus. Eli me tyhmät kuluttajat olemmekin saattaneet itsemme sukupuuton partaalle.

Suurin maailman toimivuuden ongelma on siinä, että ihmisten hallitsema maapallo on harvojen sijoittajien käsissä. Mitä harvemmissa käsissä se on, niin sitä harvempi sitä pystyy hallitsemaan. Me olemme jo nyt tekniikan orjia, jonka hallitsemattomuus vie kohti hallitsematonta katastrofia. 

Katastrofin siemenet on jo kylvetty kuivuneeseen maahan, joka ei enää tulevaisuudessa tuota ja ruoki planeettamme kansaa. Ensin tuhoutuvat sijoittajat, joiden vanavedessä menevät poliitikot ja virkamiehet. Jäljelle tulevat jäämän ne, joilla mitään ei ole. He ovat tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Kaikkien muiden elämä on ollut riippuvainen yhteiskuntien toimivuudesta, jota ilman varakkaat, keskiluokka, poliitikot ja virkamiehet tuhotuvat. Sata viimeistä vuotta on eletty lisääntymisen aikaa, ja kaikilla elämän lajeilla tulee se huippu ennen jyrkännettä. Aiemmin tuhot koskivat rajoitetusti imperiumeja, jotka olivat vain osia maapallosta, mutta nykyinen imperiumi on koko maapallo, jota tieteilijät eivät ole ottaneet huomioon.

Blogitekstitäni 17.2.2015, lisätty kello 16.15

Tuhon oravanpyörä on tämä:

  1. Pankit lainaavat rahaa unelmilla ja viekkaudella, että pankkiirit voivat nostaa isoja tulospalkkioita. Tavoitteena on tehdä tulosta lyhyellä aikavälillä välittämättä vastuista.
  2. Pankit menettävät omat pääomansa, mutta niiden omistajat ja johtajat rikastuivat. Varat siirrettiin jo aiemmin veroparatiisien suojaan.
  3. Veronmaksajilta otetaan rahat pankkien pystyssä pitämiseen
  4. Pankit hakevat yrityksiä konkurssiin ja samalla kuittaavat luottotappiot valtion kassasta.
  5. Velallisilta ja yrittäjiltä viedään omaisuus ja yritykset pilkkahinnalla.
  6. Aiheutetaan suurtyöttömyys, jonka kustannukset maksaa valtio, verotulot romahtavat.
  7. Seurauksena on itsemurhia, kodittomuutta, perheiden hajoamiset, nuoren syrjäytyminen ja velallisten velkavankeus.
  8. Valtio ottaa ulkomaanluottoja kassakriisiinsä. Lainat otetaan heiltä, jotka talouskriisin aiheuttivat, eli lainataan omien veronmaksajien rahoja veroparatiiseista.
  9. Pankkien omistajat ja heidän lähipiirinsä kahmivat velallisten omaisuuden vielä edullisemmin itselleen.
  10. Kansan, veromaksajien ja yrittäjien omaisuus on nyt siirretty heille, jotka aiheuttivat talouskriisin.
  11. Alkaa kansan vyönkiristys, elintason lasku ja hyvinvointivaltion alasajo.
  12. Kansalta ja yrittäjiltä riistetty omaisuus tulee myyntiin korkealla hinnalla.
  13. Pankit alkavat tarjoamaan edullisia asuntolainoja ja myöhemmin lyhennysvapaita vuosia asuntolainojen maksuun ja yrittäjille halpaa rahaa. Nyt voit sitten siirtyä takaisin kohtaan 1.

Jos sinä elät jo nyt kädestä suuhun, niin tulevaisuus vie ne kädet, mutta suut jäävät ammolleen.

]]>
7 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254567-asuntovelallisten-ja-toisten-velallisten-on-syyta-varautua-pankkikriisiin#comments Lama Pakkohuutokauppa Pankkikriisi Romahdus Työttömyys Sun, 29 Apr 2018 03:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254567-asuntovelallisten-ja-toisten-velallisten-on-syyta-varautua-pankkikriisiin
Ei, Ruotsin talous EI OLE erittäin hyvässä kunnossa http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa <p>Viime vuosina ja viimeksi tänään on saanut kuulla, miten Ruotsin taloudella muka menee niin hyvin ja usein verrataan Suomeen. Tänään taas julkaistiin teollisuuden uusien tilausten indeksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen paras kuukausi teollisuuden tilauksille oli maaliskuu 2007 ja huonoin heinäkuu 2014. 2014 tilaukset olivat yhtä huonossa jamassa kuin finanssikriisin pahimpina kuukausina. Edelleen ollaan tilausmäärissä kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta, puhumattakaan, että olisi tapahtunut jotain teollistaloudellista kasvua. Uusin indeksin lukema on 104,1. Maaliskuussa 2007 oltiin lukemassa 133,80 ja heinäkuussa 2014 lukemassa 72,90. Tämä on kokonaisindeksi. Paremman kuvan Ruotsin talouden pohjan romahduksesta saa vain kestokulutustavaroita tarkastelemalla. Hain kaksi tilastoa Ruotsin tilastokeskuksen tietokannoista, käyrät on päivitetty ottamaan tämänpäiväinen julkaisukin mukaan.</p><p>Siinä on pari pysäyttävää kuvaajaa, jos on ollut vain median luomien mielikuvien varassa. Ruotsin ennen finanssikriisiä ollut suuri kauppataseen ylijäämä on pienentynyt pienentymistään tasaisesti ja nykyään ollaan jo kauppataseessa vähän vajeen puolella. Eikä suunta näytä muuttuvan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosina ja viimeksi tänään on saanut kuulla, miten Ruotsin taloudella muka menee niin hyvin ja usein verrataan Suomeen. Tänään taas julkaistiin teollisuuden uusien tilausten indeksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen paras kuukausi teollisuuden tilauksille oli maaliskuu 2007 ja huonoin heinäkuu 2014. 2014 tilaukset olivat yhtä huonossa jamassa kuin finanssikriisin pahimpina kuukausina. Edelleen ollaan tilausmäärissä kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta, puhumattakaan, että olisi tapahtunut jotain teollistaloudellista kasvua. Uusin indeksin lukema on 104,1. Maaliskuussa 2007 oltiin lukemassa 133,80 ja heinäkuussa 2014 lukemassa 72,90. Tämä on kokonaisindeksi. Paremman kuvan Ruotsin talouden pohjan romahduksesta saa vain kestokulutustavaroita tarkastelemalla. Hain kaksi tilastoa Ruotsin tilastokeskuksen tietokannoista, käyrät on päivitetty ottamaan tämänpäiväinen julkaisukin mukaan.

Siinä on pari pysäyttävää kuvaajaa, jos on ollut vain median luomien mielikuvien varassa. Ruotsin ennen finanssikriisiä ollut suuri kauppataseen ylijäämä on pienentynyt pienentymistään tasaisesti ja nykyään ollaan jo kauppataseessa vähän vajeen puolella. Eikä suunta näytä muuttuvan.

 

]]>
5 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa#comments Kestokulutustavarat Romahdus Ruotsi Talous Teollisuustuotanto Thu, 05 Apr 2018 13:28:06 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa
Joko olemme valmiit uuteen taloussakkaukseen? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234067-joko-olemme-valmiit-uuteen-taloussakkaukseen <p>Edellisestä hullusta talousromahduksesta on kulunut kohta yhdeksän vuotta. Yhdysvaltain asuntoluottokupla puhkesi ja jäädytti rahavirrat. Rahavirtojen jäätyminen paljasti euromaiden synkän tilanteen. Finanssikriisiksikin kutsuttu taloushäiriö alkoi jo vuonna 2006. Se alkoi oireilla pahasti 2007. Ja vuonna 2008 siitä tuli uutinen.</p><p>Tuota isoa rytinää ennen notkahti vuosituhanteen vaihteessa. Se oli niin sanottu teknologiakupla. 1991-92 -eurokriisimme jo minunkin ikäpolvi muistaa. 80-luvulla ei ollut oikeastaan juuri muuta kuin ns. tequilakriisi. Se koski latinalaista amerikkaa. Makrotalodelliset syyt olivat kuin kahdessa näkemässämme eurokriisissä (1990-luvulla ja 2010 alkaen).</p><p>Mutta 70-luvulla käynnistynyt öljykriisi haamusi vielä vuosikymmenen lopussa. Yhdysvaltain inflaatiokammoinen keskuspankki teki omat johtopäätöksensä vuosikymmenen vaihteessa. Tequilakriisin syttymiseen tällä oli oma osansa. Ihan niin kuin finanssikriisi johti eurokriisiin.</p><p>Nämä pienet törmäykset toistuvat noin 7-10 vuoden välein. Sen lisäksi noin 70 vuoden välein kärsimme kunnon krapulan. Suuri lama 1920-30 -lukujen taitteessa aiheutti ison hikan. Finanssikriisistä voinee sanoa samaa. Suuressa lamassa kultakantaiset valtiot (euron kaltainen valuuttarakenne) upposi suohon, ja poistuivat sieltä sitä mukaa, kun älysivät purkaa silloisen rahapoliittisen kehyksensä. Euromaat eivät ole tähän vielä kyenneet. Älykkyys tai viisaus &ndash; tai kumpikaan &ndash; ei vain yksinkertaisesti riitä.</p><p>Edellisestä talouskrapulasta on siis kulunut noin yhdeksän vuotta. Tokihan Eurooppa on nyt mitä parhaimmassa tikissä ottamaan vastaan seuraavan iskun moukarista?</p> Edellisestä hullusta talousromahduksesta on kulunut kohta yhdeksän vuotta. Yhdysvaltain asuntoluottokupla puhkesi ja jäädytti rahavirrat. Rahavirtojen jäätyminen paljasti euromaiden synkän tilanteen. Finanssikriisiksikin kutsuttu taloushäiriö alkoi jo vuonna 2006. Se alkoi oireilla pahasti 2007. Ja vuonna 2008 siitä tuli uutinen.

Tuota isoa rytinää ennen notkahti vuosituhanteen vaihteessa. Se oli niin sanottu teknologiakupla. 1991-92 -eurokriisimme jo minunkin ikäpolvi muistaa. 80-luvulla ei ollut oikeastaan juuri muuta kuin ns. tequilakriisi. Se koski latinalaista amerikkaa. Makrotalodelliset syyt olivat kuin kahdessa näkemässämme eurokriisissä (1990-luvulla ja 2010 alkaen).

Mutta 70-luvulla käynnistynyt öljykriisi haamusi vielä vuosikymmenen lopussa. Yhdysvaltain inflaatiokammoinen keskuspankki teki omat johtopäätöksensä vuosikymmenen vaihteessa. Tequilakriisin syttymiseen tällä oli oma osansa. Ihan niin kuin finanssikriisi johti eurokriisiin.

Nämä pienet törmäykset toistuvat noin 7-10 vuoden välein. Sen lisäksi noin 70 vuoden välein kärsimme kunnon krapulan. Suuri lama 1920-30 -lukujen taitteessa aiheutti ison hikan. Finanssikriisistä voinee sanoa samaa. Suuressa lamassa kultakantaiset valtiot (euron kaltainen valuuttarakenne) upposi suohon, ja poistuivat sieltä sitä mukaa, kun älysivät purkaa silloisen rahapoliittisen kehyksensä. Euromaat eivät ole tähän vielä kyenneet. Älykkyys tai viisaus – tai kumpikaan – ei vain yksinkertaisesti riitä.

Edellisestä talouskrapulasta on siis kulunut noin yhdeksän vuotta. Tokihan Eurooppa on nyt mitä parhaimmassa tikissä ottamaan vastaan seuraavan iskun moukarista?

]]>
63 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234067-joko-olemme-valmiit-uuteen-taloussakkaukseen#comments Raha #talous Eurovaluutta Finanssikriisi Makrotalous Romahdus Fri, 24 Mar 2017 02:31:01 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234067-joko-olemme-valmiit-uuteen-taloussakkaukseen
Virus nimeltä ihminen - eli kuinka tuhosimme planeetan http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210849-virus-nimelta-ihminen <p>Tiesittekö, että Maan historia alkoi noin 4,6 miljardia vuotta sitten maapallon syntyessä. Sen merkittävimpiä vaiheita ovat olleet suuren kappaleen törmäys noin 4,5 miljardia sitten, mikä synnytti utuisen ystävämme kuun; mannerten, ilmakehän ja merten synty noin 3,5 miljardia vuotta sitten, jotka loivat myöhemmin olosuhteet yksisoiluselle ja tyhjälle elämälle autiolla planeetallamme. Kesti vielä miljardeja vuosia ennen kuin syntyivät ensimmäiset monisoluiset eliöt. Ihmisten suku alkoi kehittymään omaksi lajikseen vasta noin 2 &ndash; 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kesti vielä ikuisuuksia ennen kuin ihminen avasi ensimmäistä kertaa silmänsä, ja katsoi kainosti horisontissaan laskevaa aurinkoa jossain päin Afrikkan savanneja.&nbsp;</p><p>Nykyihminen kehittyi paljon esi-isiään myöhemmin noin 200 000 - 140 000 vuotta sitten. Jotta saisimme tähän jotain perspektiiviä, niin käytän vanhaa metaforaa, jossa maapallon koko elinkaarta verrattaan yhteen vuorokauteen eli 24 tuntiin. Jos maapallon elinkaari on vuorokausi, niin nykyihminen ilmestyi ensimmäistä kertaa pallollemme kello 23:59.56 eli vain neljää sekunttia vaille keskiyön.&nbsp;Kyse on hyvin pienestä hetkestä, jonka ajan me olemme asuttaneet tätä planeettaa, mutta käytössämme olleena aikana me emme ole suinkaan maaneet toimettomina.&nbsp;</p><p><strong>Maapallon historian aikana olemassa olleista lajeista </strong>99-prosenttia eivät pystyneet selviytymään alituisesta kilpailusta luonnonvoimia ja muita lajeja vastaa, ja tämä on elämän biologinen perustotuus. Parhaiten tunnettu esimerkkitapaus ovat hirmuliskot, jotka tuhosi maapallon ilmaston dramaattinen muutos noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikäli tutkijoiden nykyiset käsitykset pitävät paikkaansa. Muutoksen aiheutti todennäköisesti asteroidin törmäys planeettaamme. Hirmuliskot ovat poikkeus historian kirjoissa, sillä ne kukoistivat lähes sadan miljoonan vuoden ajan ennen kohtalonsa täyttymistä, mutta keskimäärin lajit ovat säilyneet vain noin miljoona vuotta ennen katoamistaan.&nbsp;</p><p>Tämä on ihmisten kannalta edullinen ennuste, mikäli lajimme synty ajoitetaan esimerkiksi 170 000 vuoden taakse, kuten uusien DNA-tutkimusten perusteella on tehty, mutta ei aivan yhtä lohdullinen, jos laskenta aloitetaan ensimmäisten kiviaseiden valmistamisen ajankohdasta 1,5 - 2 miljoonan vuoden takaa. Joka tapauksessa Homo sapiens kuuluu siihen onnekkaaseen yhteen prosenttiin lajeista, joka on toistaiseksi säilynyt hengissä samoin kuin miljoonat muutkin nykyisin elävät eläinlajit. Lajin säilyminen on kuitenkin merkinnyt alituista vastaamista haasteisiin, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta suuremmiksi. Ekosysteemit ovat olleet alituisen muutoksen tilassa, ja kamppailussa elämän säilyttämisestä on koettu odottamattomia käänteitä. Tänä päivänä kukaan ei pysty arvioimaan tarkasti sitä, kuinka paljon aikaa meillä vielä on. Ihminen tulee kohtamaan ennennäkemättömän kokoisia haasteita tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina, ja käsitys eloonjäämistaistelusta saa aivan uusia piirteitä.</p><p>Kaikki merkit ovat jo ilmassa. Jokin aika sitten ilmestyneen brittitutkimuksen mukaan peräti kolmannes maapallon viljelysmaasta on tuhoutunut viimeisen 40 vuoden aikana joko liikaviljelyksen aiheuttaman eroosion tai saastumisen seurauksena. Tuhon vauhti on niin kova, että uutta viljelyskelpoista maata ei ehdi muodostua korvaamaan menetyksiä. Sheffieldin yliopiston tutkijoiden mukaan kehityssuunta voi olla peruuttamaton, ellei maanviljelyssä tapahdu merkittävää muutosta. Ihmiset tuhoavat elinympäristöään ennätysvauhtia.</p><p><strong>Samaan aikaan myös valtameret ovat kuolemassa</strong>. Brittiläisen MacArthur -säätiön tutkijaryhmä <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210260-valtameret-hukkuvat-muoviin-roskaa-pian-enemman-kuin-kaloja">julkaisi taannoin kattavan raporttin</a> mertemme nopeasta saastumisesta. MacArthurin tutkijaryhmän mukaan meressä tulee pian olemaan enemmän muovia kuin kaloja, jos &nbsp;teollisuus ei ala siivoamaan roskiaan ekologisesti kestävällä tavalla. Rantojen roskaantuminen on näkyvin yksittäinen merkki ihmistoiminnan haitallisista vaikutuksista vesistöissä. Ennen rantautumistaan valtaosa roskista kuitenkin ajehtii ulappavesillä, yleisön silmien ulottumattomaissa ja osa niistä karkaa kokonaan. Valtamerien jättimäiset muoviroskien kertymät ovat tuttuja etenkin Tyyynenmeren keskiosista sekä Atlantin eteläosista, mutta huolestuttavia määriä ihmisten jättämiä roskia löytyy myös Itämeren rannoilta ja ulapoilta. Tyynenmeren pyörivän roskalautan arvioidaan olevan tänä päivänä jopa kuusi kertaa Ranskan kokoinen. Kyseessä on maailman suurin kaatopaikka. Myös neljässä muussa maailman valtameripyörteessä on miljoonia tonneja saastuttavaa jätettä. Itse asiassa, jos jokaisen pyörteen roskat laitettaisiin yhteen ja leviteltäisiin veden pinnalle, niin ne peittäisivät alleen lähes 40 prosenttia maailman valtameristä.</p><p>Valtamerien roskaaminen ei ole pelkästään ympäristöasia. Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, koska huolimattomasti hävitetty muovi alkaa likoamaan, jonka myötä se vapauttaa myrkyllisiä kemikaaleja vesistöihin. Ajan mittaan nämä kemikaalit päätyvät väistämättäkin kalan kautta myös ihmisen ravintoketjuun. Tälläkin hetkellä yli miljardille köyhemmän maailman ihmiselle kala toimii heidän ensisijaisena proteiinilähteenään. Kokonaisuudessaan merenelävät muodostavat oleellisen osan yli kolmen miljardin ihmisen ruokavaliossa. Mertemme kalakannat ovat muutenkin pienentyneet ennätysvauhtia kuluneiden vuosikymmenten aikana. YK:n ympäristöohjelman parissa työskentelevät asiantuntijat <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184084-kalat-katoavat-meristamme">julkaisivat vuonna 2010 vakuuttavan raportin</a>, jonka mukaan kalat uhkaisivat kadota kokonaan valtameristä seuraavan 40 vuoden kuluessa ellei kalakannoille anneta aikaa ja mahdollisuutta elpyä. Tuhansien tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan kalakannat ovat romahtaneet jo ainakin 30 prosenttia, ja kalattomat meret voisivat hyvinkin olla mahdollisia vuonna 2050.</p><p><strong>Ihminen parkitsee myös metsät maaperästään</strong>. Metsäkato on todellisuutta, vaikka siltä silmät sulkisikin. Jokainen varmasti on kuullut sanottavan, kuinka maailmat metsät ovat elinehto elämälle eikä ihmisellä yksinkertaisesti ole oikeutta tuhota niitä. Lähes yhdeksän kymmenestä eläin- ja kasvilajista asuu metsissä. Lähivuosien aikana maailman sademetsiä uhkaa ennennäkemätön metsäkato. Metsiä raivataan muun muassa öljypalmu-, soija-, ja puuplantaasien sekä karjalaitumien tieltä. &nbsp;Metsiä uhkaavat myös laittomat hakkuut, metsäpalot, infrastruktuurin kuten teiden rakentaminen ja kaivostoiminta. Sademetsien mukana katoavat tuhannet kasvi- ja eläinlajit, joista osaa ei vielä edes tunneta.&nbsp;</p><p>Metsien tuhoutuminen nopeuttaa myös ilmastonmuutosta, sillä metsät sitovat huomattavasti ilmastonmuutosta kiihdyttävää hiilidioksidia. Yhdysvaltalaisen World Resources Institute -järjestön mukaan ihminen olisi tuhonnut toimillaan jo yli 80 prosenttia maailman metsistä. Jos kehityskaari jatkuu entisellään, tulevat sademetsät katoamaan kokonaan seuraavan sadan vuoden aikana. Brasiliassa aavikoituminen on jo nyt todellisuutta, ja se on vain vahvistunut kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun maa on saavuttanut asemansa yhtenä maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Kiinan aavikoituminen puolestaan etenee 3 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia, eikä tilanne kovin valoisalta Yhdysvalloissakaan näytä. Ilmiö ruokkii itseään: mitä kovempaa me maata piiskaamme, sitä lujemmin maa piiskaa myös itse itseään.</p><p>Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kasvihuoneilmiön voimistuminen on todellinen uhka. Pitkään ajateltiin, että väestönkasvun taittuminen muutaman vuosikymmenen sisällä riittäisi luonnon pelastukseksi ja hidastaisi epäsuotuisaa kehityssuuntaamme, mutta <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199362-tuhat-ja-yksi-tapaa-kokata-ihminen">faktat puhuvat tätä väittämää</a> vastaan. Maapallon väkiluku tavoitti miljardin ihmisen määrän vuonna 1810, kaksi miljardia vuonna 1925 ja kolme miljardia vuonna 1960. Tällä hetkellä maapallolla elää noin 7,4 miljardia ihmistä. Tuoreimpien laskelmien mukaan maapallon väkiluku kasvaa paljon odotettua nopeampaa, vaikka jatkossa se keskittyykin täysin uudella tavalla vain muutamaan valtioon. Väestömäärän ennustetaan kasvavan 8,5 miljardiin ihmiseen vuoteen 2030 mennessä. Kuluvan vuosisadan puolessa välissä tätä palloa tallustelee jo kymmenen miljardia ihmistä.</p><p><strong>Vaikka monet ilmastotieteilijät painottavatkin</strong>, että kehitysmaiden köyhien määrän kasvu ei lisää kasvihuonepäästöjä, eivät heidän argumenttinsa ole millään barometreilla mitattuna kestävällä pohjalla. Ihmiset, jotka taistelevat kaiken aikaa omasta päivittäisestä toimeentulostaan, eivät jaksa kantaa huolta ympäristöstään, joka puolestaan ruokkii ympäristön eroosiota entisestään. Enkä minä heitä siitä syytä, mutta kun tänä päivänä tiedetään jo varmuudella sanoa, niin viljelysmaiden nopean aavikoitumisen syyt löytyvät pääosin ihmisen toimista, kuten ylilaiduntamisesta, metsien liikahakkuista sekä maan viljelemisestä sitä vahingoittavilla menetelmillä, niin kyllä se väkisinkin ajatuksia herättää. Ihminen varjonyrkkeilee itseään vastaan.&nbsp;Runsas syntyvyys kasvattaa köyhyyttä ja elintasopakolaisuutta. Köyhät pyrkivät vaurauteen, kuten he ovat aina tehneet. Tämä on inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna täysin ymmärrettävää. Se voi kuitenkin olla planeetallemme hyvin kohtalokasta, jos köyhien määrä on kehitysmaiden vaurastumisvaiheeseen tultaessa kasvanut liian suureksi. Ihmisten paljous vaikuttaa suoraan paikallisen ympäristön tilaan. Yhdessä alhainen energiatehokkuus, ekologisesti kestämätön&nbsp;talouskehitys ja korkea syntyvyys muodostavat <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186136-ilmastotiedon-abc-kuulin-avunhuudon-ja-vastasin">vaarallisen yhtälön</a>, johon ihmiskunta ei kykyne vastaamaan.</p><p>Pitkään eläteltiin toiveita, että teollistumisen toinen aalto ei noudattaisi samaa kaavaa kuin ensimmäinen, eikä se kuormittaisi ympäristöä yhtä rajusti kuin meidän oma teollinen vallankumouksemme. Nykyään tiedämme paremmin, sillä aika on osoittanut meidän olleen väärässä. Mainion esimerkin tarjoaa nopean kehityskaaren lävitse käynyt Kiina, joka on noussut kasvihuonepäästöissään jopa pitkään maailman suurimman saastuttajan titteliä haalineen Yhdysvaltojen edelle. Kehitysmaana pidetty Intia puolestaan yltää suorituksellaan jo kolmannelle sijalle. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, Brasilia on neljäs. Tämä osoittaa laskelmiemme olleen väärässä.&nbsp;</p><p>Ilmastonmuutoksen <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190147-ilmastotiedon-abc-modernin-ajan-atlantis">tulevaisuusskenaariot</a> pohjautuvat yleensä erilaisiin arvioihin ihmisten sekä teknologian kehityksestä.&nbsp;Hyvin useat luulevat, että pelastus löytyisi tieteestä ja teknologian kehityksestä, mutta valitettavasti he ovat väärässä. Se on ollut jo pitkään selvää, että mitä tehokkaammin ja paremmin ihminen pystyy maapallon resursseja käyttämään, niin sitä enemmän niitä myös käytetään. Yksinkertaista. Jos energia ja kulutustuotteet ovat halvempia, niin silloin laitetaan tornitalon kylkeen pari ledimainosta lisää ja ostetaan autotalliin toinen auto. Sellaisia me ihmiset vain olemme. Pelastuksen sijaan tiede on toiminut jo vuosia romahduksen välikappaleena, eikä muutosta käyttäytymiseen ole vieläkään oikein havaittavissa.</p><p><strong>Kuten moni teistä varmasti tietääkin</strong>, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa. Tämä ei ole hyvä asia, sillä vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä. Me elämme jo nyt velaksi. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on enemmän sekaisin kuin osaisi arvatakaan. Pidän lähestulkoon varmana sitä, että jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan itse itsensä. Tuolloin iskevät luonnonkatastrofit, nälänhädät ja pula puhtaasta juomavedestä. Tämän jälkeen alkavat kansanvaellukset, jotka synnyttävät eripuraa ja levottomuuksia joka puolella maailmaa. Ensimmäinen aalto on jo liikkeellä. Ja jos totta puhutaan, niin kulttuurien diversiteetti on tuossa vaiheessa kaikista pienin murheemme.</p><p>Monet nykyisistä ympäristövaaroista johtuvat taloudellisista toimintatavoistamme ja valituista teknisistä menetelmistä, jotka ovat tuoneet miljoonille ihmisille iloa elämään. Ihmiset ovat saaneet liikevoittoja, palkkoja tai pelkästään mahdollisuuden pysytellän hengissä, mikäli siihen ei muuten olisi ollut edellytyksiä. Kyse on autojen valmistuksesta ja käytöstä, maattoman kansan suorittamista sdaemetsien hakkuista, mainonnasta ja kulutuskeskeisestä elämäntavasta, jotka kasvattavat myyntilukuja joka puolella maailmaa. Ihminen elää lajinsa elinkaaren parasta aikaa, mutta kaikella on hintansa. Tällainen ei voi jatkua lopputtomiin, sillä kuten moni teistä varmasti tietääkin, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan vuoden aikana. Me elämme velaksi ja vingutamme luottokorttia tulevaisuuden sukupolvien piikkiin. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on epäilemättä sekaisin kuin seinäkello.</p><p>Jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan tilanteen. Luonnonkatastrofit ovat jo nyt yleistyneet ja ennen kaikke vahvistuneet, nälänhädät ovat arkipäivää ja jopa länsimaiden kruununjalokivenä pitkään esiintynyt Yhdysvallat <a href="http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=163693">kärsii tänä päivänä puhtaan juomaveden </a>vähyydestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ihmiskunta kulkisi kohti kollektiivista itsemurhaa.&nbsp;Luomakunnan kruununjalokivenä pidetystä ihmisestä on tullut planeettamme vaarallisin eläin. Kilpailemme häijysti rajallisista resursseista, emmekä välitä siitä, kuka vahingoittuu prosessin aikana. Me muodostamme monimutkaisia heimojärjestelmiä ja taistelle keskenämme kuolemaan saakka. Ihminen on irrationaalinen ja emotionaalinen, jonka liikkeitä on vaikea ennustaa. Toimillaan ihmiskunta on nopeuttanut eri lajien sukupuuttoa jopa tuhatkertaisesti - ja me olemme olleet täällä vasta neljä sekunttia.</p><p>Kun ihminen saa viruksen, niin se nostattaa kuumeen. Tuolloin &nbsp;ihmiskeho kasvattaa ruumiin lämpötilaansa korkeammaksi ja tappaa viruksen. Kuumeessa elimistö pystyy taistelemaan viruksia ja bakteereja vastaan paremmin, sillä ne menestyvät huonommin korkeammassa lämpötilassa. Maapallo toimii samalla tavalla: ilmastonmuutos on kuume ja ihminen sen virus. Me teemme planeettamme sairaaksi. Ja kuten jokaisen solurakenteettoman viruksen tapauksessa, on nytkin vain kaksi vaihtoehtoa. Joko isäntäsolu tappaa viruksen tai virus tappaa isäntäsolun - symbioosia tuskin löytyy, jos me emme muuta tapaamme elää tällä pallolla. Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa lopputulos on sama - virus kuolee.&nbsp;Jos me emme itse pyri vähentämään luonnon raiskaamista,&nbsp;niin voitte olla varmoja siitä, että luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiesittekö, että Maan historia alkoi noin 4,6 miljardia vuotta sitten maapallon syntyessä. Sen merkittävimpiä vaiheita ovat olleet suuren kappaleen törmäys noin 4,5 miljardia sitten, mikä synnytti utuisen ystävämme kuun; mannerten, ilmakehän ja merten synty noin 3,5 miljardia vuotta sitten, jotka loivat myöhemmin olosuhteet yksisoiluselle ja tyhjälle elämälle autiolla planeetallamme. Kesti vielä miljardeja vuosia ennen kuin syntyivät ensimmäiset monisoluiset eliöt. Ihmisten suku alkoi kehittymään omaksi lajikseen vasta noin 2 – 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kesti vielä ikuisuuksia ennen kuin ihminen avasi ensimmäistä kertaa silmänsä, ja katsoi kainosti horisontissaan laskevaa aurinkoa jossain päin Afrikkan savanneja. 

Nykyihminen kehittyi paljon esi-isiään myöhemmin noin 200 000 - 140 000 vuotta sitten. Jotta saisimme tähän jotain perspektiiviä, niin käytän vanhaa metaforaa, jossa maapallon koko elinkaarta verrattaan yhteen vuorokauteen eli 24 tuntiin. Jos maapallon elinkaari on vuorokausi, niin nykyihminen ilmestyi ensimmäistä kertaa pallollemme kello 23:59.56 eli vain neljää sekunttia vaille keskiyön. Kyse on hyvin pienestä hetkestä, jonka ajan me olemme asuttaneet tätä planeettaa, mutta käytössämme olleena aikana me emme ole suinkaan maaneet toimettomina. 

Maapallon historian aikana olemassa olleista lajeista 99-prosenttia eivät pystyneet selviytymään alituisesta kilpailusta luonnonvoimia ja muita lajeja vastaa, ja tämä on elämän biologinen perustotuus. Parhaiten tunnettu esimerkkitapaus ovat hirmuliskot, jotka tuhosi maapallon ilmaston dramaattinen muutos noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikäli tutkijoiden nykyiset käsitykset pitävät paikkaansa. Muutoksen aiheutti todennäköisesti asteroidin törmäys planeettaamme. Hirmuliskot ovat poikkeus historian kirjoissa, sillä ne kukoistivat lähes sadan miljoonan vuoden ajan ennen kohtalonsa täyttymistä, mutta keskimäärin lajit ovat säilyneet vain noin miljoona vuotta ennen katoamistaan. 

Tämä on ihmisten kannalta edullinen ennuste, mikäli lajimme synty ajoitetaan esimerkiksi 170 000 vuoden taakse, kuten uusien DNA-tutkimusten perusteella on tehty, mutta ei aivan yhtä lohdullinen, jos laskenta aloitetaan ensimmäisten kiviaseiden valmistamisen ajankohdasta 1,5 - 2 miljoonan vuoden takaa. Joka tapauksessa Homo sapiens kuuluu siihen onnekkaaseen yhteen prosenttiin lajeista, joka on toistaiseksi säilynyt hengissä samoin kuin miljoonat muutkin nykyisin elävät eläinlajit. Lajin säilyminen on kuitenkin merkinnyt alituista vastaamista haasteisiin, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta suuremmiksi. Ekosysteemit ovat olleet alituisen muutoksen tilassa, ja kamppailussa elämän säilyttämisestä on koettu odottamattomia käänteitä. Tänä päivänä kukaan ei pysty arvioimaan tarkasti sitä, kuinka paljon aikaa meillä vielä on. Ihminen tulee kohtamaan ennennäkemättömän kokoisia haasteita tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina, ja käsitys eloonjäämistaistelusta saa aivan uusia piirteitä.

Kaikki merkit ovat jo ilmassa. Jokin aika sitten ilmestyneen brittitutkimuksen mukaan peräti kolmannes maapallon viljelysmaasta on tuhoutunut viimeisen 40 vuoden aikana joko liikaviljelyksen aiheuttaman eroosion tai saastumisen seurauksena. Tuhon vauhti on niin kova, että uutta viljelyskelpoista maata ei ehdi muodostua korvaamaan menetyksiä. Sheffieldin yliopiston tutkijoiden mukaan kehityssuunta voi olla peruuttamaton, ellei maanviljelyssä tapahdu merkittävää muutosta. Ihmiset tuhoavat elinympäristöään ennätysvauhtia.

Samaan aikaan myös valtameret ovat kuolemassa. Brittiläisen MacArthur -säätiön tutkijaryhmä julkaisi taannoin kattavan raporttin mertemme nopeasta saastumisesta. MacArthurin tutkijaryhmän mukaan meressä tulee pian olemaan enemmän muovia kuin kaloja, jos  teollisuus ei ala siivoamaan roskiaan ekologisesti kestävällä tavalla. Rantojen roskaantuminen on näkyvin yksittäinen merkki ihmistoiminnan haitallisista vaikutuksista vesistöissä. Ennen rantautumistaan valtaosa roskista kuitenkin ajehtii ulappavesillä, yleisön silmien ulottumattomaissa ja osa niistä karkaa kokonaan. Valtamerien jättimäiset muoviroskien kertymät ovat tuttuja etenkin Tyyynenmeren keskiosista sekä Atlantin eteläosista, mutta huolestuttavia määriä ihmisten jättämiä roskia löytyy myös Itämeren rannoilta ja ulapoilta. Tyynenmeren pyörivän roskalautan arvioidaan olevan tänä päivänä jopa kuusi kertaa Ranskan kokoinen. Kyseessä on maailman suurin kaatopaikka. Myös neljässä muussa maailman valtameripyörteessä on miljoonia tonneja saastuttavaa jätettä. Itse asiassa, jos jokaisen pyörteen roskat laitettaisiin yhteen ja leviteltäisiin veden pinnalle, niin ne peittäisivät alleen lähes 40 prosenttia maailman valtameristä.

Valtamerien roskaaminen ei ole pelkästään ympäristöasia. Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, koska huolimattomasti hävitetty muovi alkaa likoamaan, jonka myötä se vapauttaa myrkyllisiä kemikaaleja vesistöihin. Ajan mittaan nämä kemikaalit päätyvät väistämättäkin kalan kautta myös ihmisen ravintoketjuun. Tälläkin hetkellä yli miljardille köyhemmän maailman ihmiselle kala toimii heidän ensisijaisena proteiinilähteenään. Kokonaisuudessaan merenelävät muodostavat oleellisen osan yli kolmen miljardin ihmisen ruokavaliossa. Mertemme kalakannat ovat muutenkin pienentyneet ennätysvauhtia kuluneiden vuosikymmenten aikana. YK:n ympäristöohjelman parissa työskentelevät asiantuntijat julkaisivat vuonna 2010 vakuuttavan raportin, jonka mukaan kalat uhkaisivat kadota kokonaan valtameristä seuraavan 40 vuoden kuluessa ellei kalakannoille anneta aikaa ja mahdollisuutta elpyä. Tuhansien tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan kalakannat ovat romahtaneet jo ainakin 30 prosenttia, ja kalattomat meret voisivat hyvinkin olla mahdollisia vuonna 2050.

Ihminen parkitsee myös metsät maaperästään. Metsäkato on todellisuutta, vaikka siltä silmät sulkisikin. Jokainen varmasti on kuullut sanottavan, kuinka maailmat metsät ovat elinehto elämälle eikä ihmisellä yksinkertaisesti ole oikeutta tuhota niitä. Lähes yhdeksän kymmenestä eläin- ja kasvilajista asuu metsissä. Lähivuosien aikana maailman sademetsiä uhkaa ennennäkemätön metsäkato. Metsiä raivataan muun muassa öljypalmu-, soija-, ja puuplantaasien sekä karjalaitumien tieltä.  Metsiä uhkaavat myös laittomat hakkuut, metsäpalot, infrastruktuurin kuten teiden rakentaminen ja kaivostoiminta. Sademetsien mukana katoavat tuhannet kasvi- ja eläinlajit, joista osaa ei vielä edes tunneta. 

Metsien tuhoutuminen nopeuttaa myös ilmastonmuutosta, sillä metsät sitovat huomattavasti ilmastonmuutosta kiihdyttävää hiilidioksidia. Yhdysvaltalaisen World Resources Institute -järjestön mukaan ihminen olisi tuhonnut toimillaan jo yli 80 prosenttia maailman metsistä. Jos kehityskaari jatkuu entisellään, tulevat sademetsät katoamaan kokonaan seuraavan sadan vuoden aikana. Brasiliassa aavikoituminen on jo nyt todellisuutta, ja se on vain vahvistunut kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun maa on saavuttanut asemansa yhtenä maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Kiinan aavikoituminen puolestaan etenee 3 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia, eikä tilanne kovin valoisalta Yhdysvalloissakaan näytä. Ilmiö ruokkii itseään: mitä kovempaa me maata piiskaamme, sitä lujemmin maa piiskaa myös itse itseään.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kasvihuoneilmiön voimistuminen on todellinen uhka. Pitkään ajateltiin, että väestönkasvun taittuminen muutaman vuosikymmenen sisällä riittäisi luonnon pelastukseksi ja hidastaisi epäsuotuisaa kehityssuuntaamme, mutta faktat puhuvat tätä väittämää vastaan. Maapallon väkiluku tavoitti miljardin ihmisen määrän vuonna 1810, kaksi miljardia vuonna 1925 ja kolme miljardia vuonna 1960. Tällä hetkellä maapallolla elää noin 7,4 miljardia ihmistä. Tuoreimpien laskelmien mukaan maapallon väkiluku kasvaa paljon odotettua nopeampaa, vaikka jatkossa se keskittyykin täysin uudella tavalla vain muutamaan valtioon. Väestömäärän ennustetaan kasvavan 8,5 miljardiin ihmiseen vuoteen 2030 mennessä. Kuluvan vuosisadan puolessa välissä tätä palloa tallustelee jo kymmenen miljardia ihmistä.

Vaikka monet ilmastotieteilijät painottavatkin, että kehitysmaiden köyhien määrän kasvu ei lisää kasvihuonepäästöjä, eivät heidän argumenttinsa ole millään barometreilla mitattuna kestävällä pohjalla. Ihmiset, jotka taistelevat kaiken aikaa omasta päivittäisestä toimeentulostaan, eivät jaksa kantaa huolta ympäristöstään, joka puolestaan ruokkii ympäristön eroosiota entisestään. Enkä minä heitä siitä syytä, mutta kun tänä päivänä tiedetään jo varmuudella sanoa, niin viljelysmaiden nopean aavikoitumisen syyt löytyvät pääosin ihmisen toimista, kuten ylilaiduntamisesta, metsien liikahakkuista sekä maan viljelemisestä sitä vahingoittavilla menetelmillä, niin kyllä se väkisinkin ajatuksia herättää. Ihminen varjonyrkkeilee itseään vastaan. Runsas syntyvyys kasvattaa köyhyyttä ja elintasopakolaisuutta. Köyhät pyrkivät vaurauteen, kuten he ovat aina tehneet. Tämä on inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna täysin ymmärrettävää. Se voi kuitenkin olla planeetallemme hyvin kohtalokasta, jos köyhien määrä on kehitysmaiden vaurastumisvaiheeseen tultaessa kasvanut liian suureksi. Ihmisten paljous vaikuttaa suoraan paikallisen ympäristön tilaan. Yhdessä alhainen energiatehokkuus, ekologisesti kestämätön talouskehitys ja korkea syntyvyys muodostavat vaarallisen yhtälön, johon ihmiskunta ei kykyne vastaamaan.

Pitkään eläteltiin toiveita, että teollistumisen toinen aalto ei noudattaisi samaa kaavaa kuin ensimmäinen, eikä se kuormittaisi ympäristöä yhtä rajusti kuin meidän oma teollinen vallankumouksemme. Nykyään tiedämme paremmin, sillä aika on osoittanut meidän olleen väärässä. Mainion esimerkin tarjoaa nopean kehityskaaren lävitse käynyt Kiina, joka on noussut kasvihuonepäästöissään jopa pitkään maailman suurimman saastuttajan titteliä haalineen Yhdysvaltojen edelle. Kehitysmaana pidetty Intia puolestaan yltää suorituksellaan jo kolmannelle sijalle. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, Brasilia on neljäs. Tämä osoittaa laskelmiemme olleen väärässä. 

Ilmastonmuutoksen tulevaisuusskenaariot pohjautuvat yleensä erilaisiin arvioihin ihmisten sekä teknologian kehityksestä. Hyvin useat luulevat, että pelastus löytyisi tieteestä ja teknologian kehityksestä, mutta valitettavasti he ovat väärässä. Se on ollut jo pitkään selvää, että mitä tehokkaammin ja paremmin ihminen pystyy maapallon resursseja käyttämään, niin sitä enemmän niitä myös käytetään. Yksinkertaista. Jos energia ja kulutustuotteet ovat halvempia, niin silloin laitetaan tornitalon kylkeen pari ledimainosta lisää ja ostetaan autotalliin toinen auto. Sellaisia me ihmiset vain olemme. Pelastuksen sijaan tiede on toiminut jo vuosia romahduksen välikappaleena, eikä muutosta käyttäytymiseen ole vieläkään oikein havaittavissa.

Kuten moni teistä varmasti tietääkin, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa. Tämä ei ole hyvä asia, sillä vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä. Me elämme jo nyt velaksi. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on enemmän sekaisin kuin osaisi arvatakaan. Pidän lähestulkoon varmana sitä, että jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan itse itsensä. Tuolloin iskevät luonnonkatastrofit, nälänhädät ja pula puhtaasta juomavedestä. Tämän jälkeen alkavat kansanvaellukset, jotka synnyttävät eripuraa ja levottomuuksia joka puolella maailmaa. Ensimmäinen aalto on jo liikkeellä. Ja jos totta puhutaan, niin kulttuurien diversiteetti on tuossa vaiheessa kaikista pienin murheemme.

Monet nykyisistä ympäristövaaroista johtuvat taloudellisista toimintatavoistamme ja valituista teknisistä menetelmistä, jotka ovat tuoneet miljoonille ihmisille iloa elämään. Ihmiset ovat saaneet liikevoittoja, palkkoja tai pelkästään mahdollisuuden pysytellän hengissä, mikäli siihen ei muuten olisi ollut edellytyksiä. Kyse on autojen valmistuksesta ja käytöstä, maattoman kansan suorittamista sdaemetsien hakkuista, mainonnasta ja kulutuskeskeisestä elämäntavasta, jotka kasvattavat myyntilukuja joka puolella maailmaa. Ihminen elää lajinsa elinkaaren parasta aikaa, mutta kaikella on hintansa. Tällainen ei voi jatkua lopputtomiin, sillä kuten moni teistä varmasti tietääkin, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan vuoden aikana. Me elämme velaksi ja vingutamme luottokorttia tulevaisuuden sukupolvien piikkiin. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on epäilemättä sekaisin kuin seinäkello.

Jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan tilanteen. Luonnonkatastrofit ovat jo nyt yleistyneet ja ennen kaikke vahvistuneet, nälänhädät ovat arkipäivää ja jopa länsimaiden kruununjalokivenä pitkään esiintynyt Yhdysvallat kärsii tänä päivänä puhtaan juomaveden vähyydestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ihmiskunta kulkisi kohti kollektiivista itsemurhaa. Luomakunnan kruununjalokivenä pidetystä ihmisestä on tullut planeettamme vaarallisin eläin. Kilpailemme häijysti rajallisista resursseista, emmekä välitä siitä, kuka vahingoittuu prosessin aikana. Me muodostamme monimutkaisia heimojärjestelmiä ja taistelle keskenämme kuolemaan saakka. Ihminen on irrationaalinen ja emotionaalinen, jonka liikkeitä on vaikea ennustaa. Toimillaan ihmiskunta on nopeuttanut eri lajien sukupuuttoa jopa tuhatkertaisesti - ja me olemme olleet täällä vasta neljä sekunttia.

Kun ihminen saa viruksen, niin se nostattaa kuumeen. Tuolloin  ihmiskeho kasvattaa ruumiin lämpötilaansa korkeammaksi ja tappaa viruksen. Kuumeessa elimistö pystyy taistelemaan viruksia ja bakteereja vastaan paremmin, sillä ne menestyvät huonommin korkeammassa lämpötilassa. Maapallo toimii samalla tavalla: ilmastonmuutos on kuume ja ihminen sen virus. Me teemme planeettamme sairaaksi. Ja kuten jokaisen solurakenteettoman viruksen tapauksessa, on nytkin vain kaksi vaihtoehtoa. Joko isäntäsolu tappaa viruksen tai virus tappaa isäntäsolun - symbioosia tuskin löytyy, jos me emme muuta tapaamme elää tällä pallolla. Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa lopputulos on sama - virus kuolee. Jos me emme itse pyri vähentämään luonnon raiskaamista, niin voitte olla varmoja siitä, että luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
16 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210849-virus-nimelta-ihminen#comments Ihmiskunta Ilmastonmuutos Romahdus Ympäristö Fri, 29 Jan 2016 13:36:48 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210849-virus-nimelta-ihminen
Sivistyksen orjat http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186002-sivistyksen-orjat <p>Sivistys on tekosyy sille miksi aatelin pankkiirit, poliitikot ja muut varkaat saavat jatkaa vallassa. Sivistys on tekosyy ympäristötuholle, tekosyy sille, miksi `alkuasukkaat&#39; ryöstetään ja alamaistetaan.</p><p>Sivistys on itsessään orjuutuksen muoto ja yksi sen nimi, jolla sinut henkisesti tarhataan ja jolla sinut kesytetään. Koira on tarhattu, susi ei. Koira on vaaraton ja tottelee herraansa, susi ei.</p><p>Sinut tarhataan, jotta olisit varkauspääoman kiltti pikku puudeli. Siksi sinulta viedään tahto, itsenäisyys ja aikuistuminen. Olet suden varjo, kesytetty pikku pentu, joka nuolee herransa lyövää kättä.</p><p>Sivistys on tukholmasyndrooman oire, sinun orjuutuksesi todellinen nimi. Saat muruja pöydältä, vaihdat siihen vapautesi, syntymätietosi ja siten sielusi. Vaihdat omanarvontuntoa turvallisuuteen, mutta sivistykselle ei mikään riitä.</p><p>Lopulta se vie sinut kokonaan. Lopulta se saa sinut kokonaan. Omaksut sivistyksen ennakkoluulot ja luulet niitä omiksesi. Luulet, että vankeutesi on vapautta, uskot, että valtamedian valheet ovat totta. Vakuutut, että talousdemagoginen ryönä on tiedettä.</p><p>Ajan mittaan pohjaanpoltetun mielesi labyrintteihin eksyneenä uskot senkin, että sota on rauhaa ja olet valmis uhraamaan itsesi vanginvartijoittesi asialle. Kaadut kuin muurahainen pesänsä eteen, mutta se pesä ei ole sinun, sillä sinä olet omaisuutta,</p><p>&nbsp; ,olet esine, olet tavara, olet vain yksi kallo lisää ylikansallisen talousaatelin valtaistuimelle vievällä polulla, jolle vievä tie on rakennettu hyvää tarkoittavien hölmöjen luista.</p><p>Lopulta sivistys saa sinut ja mitään siitä mitä oikeasti olit ei enää ole missään. Tyhjä hurmio heijastuu&nbsp;silmistäsi uusimman iApplen näytön tyhjään peiliin valon seikkaillessa loputtomasti näiden kahden peilin välillä, joista molemmista heijastuu tyhjyys.</p><p>Lopulta sivistys saa sinut ja olet osa ongelmaa, osa sitä ihmistarhaamon jatkumoa, joka alkaa pakollisesta päiväkodista, pakollisesta esikoulusta, koulusta, ammattikoulusta, yliopistosta, korporaatiosta, vanhainkodista ja jonka päämääränä on tarhatun hiljainen hauta jo elämässä.</p><p>Sivistys on tahdottoman Mekka, se on kuninkaan jumalallinen etuoikeus ottaa kenet se haluaa, se on pankkiirien oikeus painaa rahaa ilman mitään vastinetta ja se on yläluokan oikeus väittää merkityillä korteilla pelaamista mahdollisuuksien tasa-arvoksi.</p><p>Sivistys on äärettömän sivistymätöntä, se on macchiavelliläisten juonten kudelma, joiden ainoa tehtävä on eksyttää sinut sivistyssanojen autiomaahan, jotta et koskaan löytäisi sitä yksinkertaista totuutta, että sivistys on ottanut sinut orjakseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sivistys on tekosyy sille miksi aatelin pankkiirit, poliitikot ja muut varkaat saavat jatkaa vallassa. Sivistys on tekosyy ympäristötuholle, tekosyy sille, miksi `alkuasukkaat' ryöstetään ja alamaistetaan.

Sivistys on itsessään orjuutuksen muoto ja yksi sen nimi, jolla sinut henkisesti tarhataan ja jolla sinut kesytetään. Koira on tarhattu, susi ei. Koira on vaaraton ja tottelee herraansa, susi ei.

Sinut tarhataan, jotta olisit varkauspääoman kiltti pikku puudeli. Siksi sinulta viedään tahto, itsenäisyys ja aikuistuminen. Olet suden varjo, kesytetty pikku pentu, joka nuolee herransa lyövää kättä.

Sivistys on tukholmasyndrooman oire, sinun orjuutuksesi todellinen nimi. Saat muruja pöydältä, vaihdat siihen vapautesi, syntymätietosi ja siten sielusi. Vaihdat omanarvontuntoa turvallisuuteen, mutta sivistykselle ei mikään riitä.

Lopulta se vie sinut kokonaan. Lopulta se saa sinut kokonaan. Omaksut sivistyksen ennakkoluulot ja luulet niitä omiksesi. Luulet, että vankeutesi on vapautta, uskot, että valtamedian valheet ovat totta. Vakuutut, että talousdemagoginen ryönä on tiedettä.

Ajan mittaan pohjaanpoltetun mielesi labyrintteihin eksyneenä uskot senkin, että sota on rauhaa ja olet valmis uhraamaan itsesi vanginvartijoittesi asialle. Kaadut kuin muurahainen pesänsä eteen, mutta se pesä ei ole sinun, sillä sinä olet omaisuutta,

  ,olet esine, olet tavara, olet vain yksi kallo lisää ylikansallisen talousaatelin valtaistuimelle vievällä polulla, jolle vievä tie on rakennettu hyvää tarkoittavien hölmöjen luista.

Lopulta sivistys saa sinut ja mitään siitä mitä oikeasti olit ei enää ole missään. Tyhjä hurmio heijastuu silmistäsi uusimman iApplen näytön tyhjään peiliin valon seikkaillessa loputtomasti näiden kahden peilin välillä, joista molemmista heijastuu tyhjyys.

Lopulta sivistys saa sinut ja olet osa ongelmaa, osa sitä ihmistarhaamon jatkumoa, joka alkaa pakollisesta päiväkodista, pakollisesta esikoulusta, koulusta, ammattikoulusta, yliopistosta, korporaatiosta, vanhainkodista ja jonka päämääränä on tarhatun hiljainen hauta jo elämässä.

Sivistys on tahdottoman Mekka, se on kuninkaan jumalallinen etuoikeus ottaa kenet se haluaa, se on pankkiirien oikeus painaa rahaa ilman mitään vastinetta ja se on yläluokan oikeus väittää merkityillä korteilla pelaamista mahdollisuuksien tasa-arvoksi.

Sivistys on äärettömän sivistymätöntä, se on macchiavelliläisten juonten kudelma, joiden ainoa tehtävä on eksyttää sinut sivistyssanojen autiomaahan, jotta et koskaan löytäisi sitä yksinkertaista totuutta, että sivistys on ottanut sinut orjakseen.

]]>
23 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186002-sivistyksen-orjat#comments Romahdus Sivilisaatio Tarhaaminen Mon, 02 Feb 2015 23:04:44 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186002-sivistyksen-orjat
Seuraavat 20 vuotta http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183288-seuraavat-20-vuotta <p>Fossiilisten polttoaineiden yhä kannattamattomammaksi käyvä tuotanto siirtyy vähitellen yksityisiltä yritysjäteiltä valtioiden haltuun. Nämä turvautuvat varsinkin energiasektorilla riistotalouden alati räikeämpiin muotoihin, sekä yksityisten turva-alan yritysten kyseenalaisin palveluihin. Voimankäytön kynnystä madalletaan kaikkialla määrätietoisesti, syveneviä siviililevottomuuksia ennakoiden. Ekologisia tekijöitä ei oikeastaan missään huomioida millään tavoin. Kaupallisen voiton sijaan maailmanlaajuinen energiateollisuus ryhtyy kilpailemaan pelkistä markkinaosuuksista, minkä myötä öljyn hinta romahtaa. Ajoittaiset hintapiikit liittyvät keinotteluun, sekä hetkellisiin tuotantovaikeuksiin heikkolaatuisten öljykenttien ankarien luonnonolojen ja tuotantoalueilla vaikuttavien konfliktien myötä. Pitkäaikaiset investoinnit muuttuvat maailmantaloudessa järjestään epävarmoiksi.</p><p>Öljyn erilaiset tuotanto-ongelmat saavuttavat kulminaatiopisteen vuonna 2019. Tästä noin vuoden sisään polttonesteiden ja sitä kautta ruoan hinta nousee hetkellisesti täysin hallitsemattomasti. Maailman köyhimpien maiden elintarvikehuolto kriisiytyy, mistä seuraa laajamittaisia mellakoita ja paikallisia sotia mm. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Toisaalla kuivuus ja toisaalla tulvat aiheuttavat ennenäkemätöntä hätää. USA:n itärannikko ja Euroopan länsirannikko kärsivät jokatalvisista myrskyistä, jotka kerta toisensa jälkeen kasvattavat tuhovoimaansa. Hiilen käyttö lisääntyy monissa maissa räjähdysmäisesti, mutta soveltuva infra ei pysy muutoksen perässä.</p><p>Vuonna 2021 työttömyys saavuttaa länsimaissa uudet mittasuhteet tuotannon ja kaupan vähetessä entisestään. Taustalla ovat erilaiset talouskuritoimet, sekä energian kulutuksen absoluuttinen väheneminen. Polttonesteet ovat kuluttajille liian kalliita, yksityisille tuottajille liian halpoja, ja julkisille tuottajille jatkuvan sanelupolitiikan ja voimankäytön syy. Teollisuuden kannalta energian toimitusvarmuus heikkenee liikaa. Taloudellinen toimeliaisuus hiipuu nopeammin kuin kukaan uskalsi aiemmin ennustaa. Viimeistenkin verotulojen vähetessä hyvinvointivaltiot notkahtavat polvilleen, ja hätä kasvaa vaurauteen tottuneissa maissa ennennäkemättömällä tavalla. Pakolaisuus muuttuu monin paikoin maailmaa hallitsemattomaksi, ja aikaisemmin harvinaiset sairaudet yleistyvät. Rahoitussektorin operatiivinen taso imee peukaloaan, joidenkin harvojen tehdessä satojen miljoonien voittoja. Maailmaa kohahduttaa Ranskan ydinvoimalaonnettomuus.</p><p>Keskuspankkien vuosikymmeniä jatkuneet toimet pääomien keskittämiseksi lopulta pysähtyvät, sillä markkinat kärsivät aivan liian pahasta luottamus- ja resurssipulasta. Ikuisen kasvun kupla puhkeaa ennennäkemättömällä tavalla, mikä yhdessä vallalla olevien tuotantohäiriöiden kanssa kaataa maailmantalouden täydelliseen kaaoksen tilaan. Rahoituksen supistuessa nollaan kansainvälinen kauppa kuihtuu dramaattisesti, ja länsivaltiot pohtivat häpeillen varmuusvarastojensa käyttöönottoa, sekä veden ja sähkön säännöstelyä. Puheet johtavat nopeasti tekoihin. Telttaleirit ja pakolaiskeskukset yleistyvät Etelä- ja Itä-Euroopassa, sekä eri puolilla Yhdysvaltoja. Ostovoima on mennyttä, mikään ei liiku.</p><p>Öljyntuottajamaat keskittyvät kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, sekä käymään kahdenkeskistä kauppaa geopoliittisesti vahvojen pelureiden kesken. USA, NATO, Venäjä, EU, Kiina, Intia ja oikeastaan koko Lähi-Itä kompastelevat keskenään suurvaltapolitiikan ja risteävien intressien suossa, pahentaen tilannetta uusin ja yllättävin tavoin. Kansainvälisen tilanteen kärjistyminen on niin uhkaavaa, että entiset viholliset istuvat saman pöydän ääreen. Neuvottelut kariutuvat, eikä kukaan voi vallitsevassa tilanteessa varmistaa oman kansakuntansa hyvinvointia. Lyhytnäköinen populismi ja voimapolitiikka tuhoavat järjen äänen. Puheet sivilisaatoiden sodasta käyvät yleisiksi.</p><p>2022 kesällä USA keskittää iskuvoimaansa Väli- ja Etelä-Amerikkaan, Persianlahdelle, Välimeren itäosiin, sekä Japanin lähettyville. Venäjä marssii eteläisten naapuriensa yli, Euroopan levitellessä käsiään. Kiina lähettää &quot;humanitaarista apua&quot; Pohjois-Vietnamiin, Laosiin, Burmaan, Myanmariin, Arunachal Pradeshiin, Bhutaniin, Sikkimiin, Nepaliin ja Tiibettiin, sekä sotilasasiantuntijoita Intian ja Pakistanin vastaiselle rajalle. Lisäksi Kiinan laivasto saartaa Taiwanin. Australia, Japani, ja eräät Kaakkois-Aasian sekä Tyynen valtameren valtiot liittoutuvat keskenään, mutta eivät saavuta mitään järkevää yhteistä tahtotilaa. Pakistanissa räjähtää pieni ydinlataus, eikä kukaan ota vastuuta. Terrorismi, epätavanomainen ja epäsymmetrinen sodankäynti, sekä kybersota saavat uudet mittasuhteet. Verkkoyhteydet katkeilevat säännöllisesti.</p><p>Venäjä ja Kiina pitävät jatkuvia yhteisiä sotaharjoituksia Jäämerellä, mikä saa Yhdysvallat, Britannian, Kanadan ja Norjan katkaisemaan läntiset meriyhteydet Barentsimerellä ja Grönlanninmerellä. Beringinsalmesta muodostuu merellisen asevarustelun kapeikko. Toiveet jäljellä olevien arktisten öljy- ja kaasulähteiden hyödyntämisestä kariutuvat äärimmilleen kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi. Uraanirikas Sahelin alue Afrikassa räjähtää käsiin suurvaltojen edusmaiden aloittaessa laajamittaiset taistelut alueen luonnonvaroista. Kaikesta huolimatta kolmas maailmansota ei ota virallisesti syttyäkseen.</p><p>Syvä turvattomuudentunne valtaa pitkittyvien poikkeusolojen vuoksi ihmiset kaikkialla. Yhteiskunnallinen valta siirtyy yhä enenevissä määrin heikosti tunnistettaville toimijoille. Valtiolliset rakenteet laihtuvat paikoin olemattomiin, ja ihmisten elämästä vaikuttaa päättävän kansalliseen ja kansainväliseen vaihtotalouteen ja vähimpään mahdolliseen sosiaaliseen vastuuseen mukautuva jättiyritysten ja poliittisen eliitin liitto.</p><p>2020-luvun puolivälissä erilaiset marginaaliryhmät nousevat kaikkein rauhallisimmissakin maissa etualalle, kun ruoan ja veden ilmaisjakelu erilaisten turva-alueiden ja pakolaisleirien avulla onnistuu vain osittain. Useimpien valtioiden johto menettää lopunkin uskottavuutensa, ja ihmiset hakevat epätoivoisia ratkaisuja ongelmiinsa. Muun maailman tavoin myös eri puolilla Eurooppaa syttyy pienimuotoisia ideologisten ja separatististen voimien synnyttämiä kahakoita keskusvaltaa vastaan, mutta varsinkin Balkan, Välimeren alue, eräät itäisen Euroopan maat ja Kaukasus ovat täydessä kaaoksessa. Yhdysvaltojen joukot miehittävät ystävällismielisesti Islannin ja Norjan, eikä kukaan enää pysty laskemaan kuinka monta epävirallista sisällissotaa pelkästään Euraasian alueella on käynnissä.</p><p>Suomessa poliittinen kenttä on hajonnut sirpaleiksi, mutta jotkut laittavat vielä toivonsa valheita sepittävien poliitikkojen ja epäilyttävillä myönnytyksillä maksetun venäläisen maakaasun varaan. Ihmiset jopa hieman tottuvat uuteen kurjuuteen ja epävarmuuteen. Hengähdystauko on kuitenkin vain hetkellinen, kun Euroopan unioni alkaa viimein hajota sisältäpäin lukemattomien levottomuuksien ja protestiliikkeiden myötä. Unionin pakkokeinot otetaan Lissabonin sopimuksen &quot;solidaarisuuslausekkeen&quot; eli artikla 222:n myötä hetkellisesti täysimittaisesti käyttöön. Saksan ja Ranskan hallinnot tuhoavat väkivaltakoneistonsa ylilyöntien vuoksi maineensa täysin. Eurooppalainen väestönhallintaoperaatio täten epäonnistuu, ja käytännössä unionin jäsenvaltiot alkavat toteuttaa itsenäistä politiikkaa. Syttyy joitakin uusia rajakahakoita. Samaan aikaan Venäjän federaatio rikoslain artikla 280.1:een eli ns. separatismilakeihinsa nojautuen murskaa kaikki havaitsemansa itsehallintoliikkeet rajantakaisessa Karjalassa, pohjoisilla ugrialueilla, sekä Siperiassa.</p><p>Savu ja palon loimu täyttää taivaanrannan, ja valtaosa ihmisistä tajuaa, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää. Uskonnolliset ääriliikkeet ja kultit nostavat päätään, omavaraiset yhteisöt varmistelevat asemiaan, ja maailmanloppuun varautuneiden elämäntapaselviytyjien kurssi nousee huippuunsa. Suomessa julistetaan öinen ulkonaliikkumiskielto ja yleinen poikkeustila. Sähkön jakelu loppuu jopa useimmille viranomaisille, samalla kun ydinvoimaloiden ympärille perustetaan laajennettuja turvavyöhykeitä. Viranomaisradioverkko &quot;Virve&quot; kaatuu. Käynnistetään yleinen liikekannallepano, mutta vain osa reserviläisistä saa kutsun. Vielä pienempi osa kutsua noudattaa.</p><p>Kuluu muutama epätodellinen viikko ja talvi lähestyy. Kukaan ei ole nähnyt poliisia viikkoihin, mutta joku vielä ajaa autolla viimeisiä bensojaan tuhlaten. Mitään kummallista ja erityisen mullistavaa ei tapahdukaan, mutta toisaalta useimmilla ihmisillä ei ole enää mitään keinoja pitää itsestään huolta. Kulkutaudit riehuvat ja yhteisöt käpertyvät omaan kurjuuteensa. Haja-asutusalueilla elämä menee ikään kuin piiloon, kun taas kaupungeissa käydään epätoivoista kamppailua vähenevistä mustan pörssin hyödykkeistä. Kokonaisia perheitä kuolee vähäeleisesti koteihinsa ja tienposkeen.</p><p>Seuraavana keväänä Suomessa kerrotaan tarinoita ryöstelevistä joukoista, sekä ihmissyönnistä suurissa kaupungeissa. Leskenlehtien kukkiessa naapuri polttaa talonsa ja ampuu sen jälkeen itsensä. Lounaaksi on perunoita ja koiraa.</p><p>Seuraavan kahden vuoden aikana miltei 30 prosenttia suomalaisista kuolee. Viidessä vuodessa väkimäärä on enää miljoonan. Suurin osa kansalaisista kuolee kulkutauteihin tai olemassa oleviin hoitamattomiin sairauksiinsa, mutta merkittävä osa kuolee myös kylmään, sekä erilaisiin ympäristömyrkkyihin. Moni menehtyy väkivaltaisesti.</p><p>Silloin tällöin länsirannikolla käy ruotsia puhuvia kalastajia, jotka kertovat afrikkalaisten joukkojen valloittaneen Etelä-Euroopan. Joissakin tarinoissa tulokkaat ovat kiinalaisia. Kukaan ei oikein usko näitä vaihtokaupan lomassa kuultuja kertomuksia.</p><p>Kymmenentenä vuonna unionin hajoamisen jälkeen &ndash; kun uusi sukupolvi on jo varttumassa uuteen maailmaan ja todellisuuteen &ndash; suomalaisten kylien yli lentää hävittäjäkoneita, mutta kukaan ei erota niihin maalattuja merkkejä. Harva edes välittää, sillä vilja pitää korjata ajallaan.</p><p>Jostain kumman syystä joka paikassa on helvetisti sammakoita. On vuosi 2035.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Fossiilisten polttoaineiden yhä kannattamattomammaksi käyvä tuotanto siirtyy vähitellen yksityisiltä yritysjäteiltä valtioiden haltuun. Nämä turvautuvat varsinkin energiasektorilla riistotalouden alati räikeämpiin muotoihin, sekä yksityisten turva-alan yritysten kyseenalaisin palveluihin. Voimankäytön kynnystä madalletaan kaikkialla määrätietoisesti, syveneviä siviililevottomuuksia ennakoiden. Ekologisia tekijöitä ei oikeastaan missään huomioida millään tavoin. Kaupallisen voiton sijaan maailmanlaajuinen energiateollisuus ryhtyy kilpailemaan pelkistä markkinaosuuksista, minkä myötä öljyn hinta romahtaa. Ajoittaiset hintapiikit liittyvät keinotteluun, sekä hetkellisiin tuotantovaikeuksiin heikkolaatuisten öljykenttien ankarien luonnonolojen ja tuotantoalueilla vaikuttavien konfliktien myötä. Pitkäaikaiset investoinnit muuttuvat maailmantaloudessa järjestään epävarmoiksi.

Öljyn erilaiset tuotanto-ongelmat saavuttavat kulminaatiopisteen vuonna 2019. Tästä noin vuoden sisään polttonesteiden ja sitä kautta ruoan hinta nousee hetkellisesti täysin hallitsemattomasti. Maailman köyhimpien maiden elintarvikehuolto kriisiytyy, mistä seuraa laajamittaisia mellakoita ja paikallisia sotia mm. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Toisaalla kuivuus ja toisaalla tulvat aiheuttavat ennenäkemätöntä hätää. USA:n itärannikko ja Euroopan länsirannikko kärsivät jokatalvisista myrskyistä, jotka kerta toisensa jälkeen kasvattavat tuhovoimaansa. Hiilen käyttö lisääntyy monissa maissa räjähdysmäisesti, mutta soveltuva infra ei pysy muutoksen perässä.

Vuonna 2021 työttömyys saavuttaa länsimaissa uudet mittasuhteet tuotannon ja kaupan vähetessä entisestään. Taustalla ovat erilaiset talouskuritoimet, sekä energian kulutuksen absoluuttinen väheneminen. Polttonesteet ovat kuluttajille liian kalliita, yksityisille tuottajille liian halpoja, ja julkisille tuottajille jatkuvan sanelupolitiikan ja voimankäytön syy. Teollisuuden kannalta energian toimitusvarmuus heikkenee liikaa. Taloudellinen toimeliaisuus hiipuu nopeammin kuin kukaan uskalsi aiemmin ennustaa. Viimeistenkin verotulojen vähetessä hyvinvointivaltiot notkahtavat polvilleen, ja hätä kasvaa vaurauteen tottuneissa maissa ennennäkemättömällä tavalla. Pakolaisuus muuttuu monin paikoin maailmaa hallitsemattomaksi, ja aikaisemmin harvinaiset sairaudet yleistyvät. Rahoitussektorin operatiivinen taso imee peukaloaan, joidenkin harvojen tehdessä satojen miljoonien voittoja. Maailmaa kohahduttaa Ranskan ydinvoimalaonnettomuus.

Keskuspankkien vuosikymmeniä jatkuneet toimet pääomien keskittämiseksi lopulta pysähtyvät, sillä markkinat kärsivät aivan liian pahasta luottamus- ja resurssipulasta. Ikuisen kasvun kupla puhkeaa ennennäkemättömällä tavalla, mikä yhdessä vallalla olevien tuotantohäiriöiden kanssa kaataa maailmantalouden täydelliseen kaaoksen tilaan. Rahoituksen supistuessa nollaan kansainvälinen kauppa kuihtuu dramaattisesti, ja länsivaltiot pohtivat häpeillen varmuusvarastojensa käyttöönottoa, sekä veden ja sähkön säännöstelyä. Puheet johtavat nopeasti tekoihin. Telttaleirit ja pakolaiskeskukset yleistyvät Etelä- ja Itä-Euroopassa, sekä eri puolilla Yhdysvaltoja. Ostovoima on mennyttä, mikään ei liiku.

Öljyntuottajamaat keskittyvät kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, sekä käymään kahdenkeskistä kauppaa geopoliittisesti vahvojen pelureiden kesken. USA, NATO, Venäjä, EU, Kiina, Intia ja oikeastaan koko Lähi-Itä kompastelevat keskenään suurvaltapolitiikan ja risteävien intressien suossa, pahentaen tilannetta uusin ja yllättävin tavoin. Kansainvälisen tilanteen kärjistyminen on niin uhkaavaa, että entiset viholliset istuvat saman pöydän ääreen. Neuvottelut kariutuvat, eikä kukaan voi vallitsevassa tilanteessa varmistaa oman kansakuntansa hyvinvointia. Lyhytnäköinen populismi ja voimapolitiikka tuhoavat järjen äänen. Puheet sivilisaatoiden sodasta käyvät yleisiksi.

2022 kesällä USA keskittää iskuvoimaansa Väli- ja Etelä-Amerikkaan, Persianlahdelle, Välimeren itäosiin, sekä Japanin lähettyville. Venäjä marssii eteläisten naapuriensa yli, Euroopan levitellessä käsiään. Kiina lähettää "humanitaarista apua" Pohjois-Vietnamiin, Laosiin, Burmaan, Myanmariin, Arunachal Pradeshiin, Bhutaniin, Sikkimiin, Nepaliin ja Tiibettiin, sekä sotilasasiantuntijoita Intian ja Pakistanin vastaiselle rajalle. Lisäksi Kiinan laivasto saartaa Taiwanin. Australia, Japani, ja eräät Kaakkois-Aasian sekä Tyynen valtameren valtiot liittoutuvat keskenään, mutta eivät saavuta mitään järkevää yhteistä tahtotilaa. Pakistanissa räjähtää pieni ydinlataus, eikä kukaan ota vastuuta. Terrorismi, epätavanomainen ja epäsymmetrinen sodankäynti, sekä kybersota saavat uudet mittasuhteet. Verkkoyhteydet katkeilevat säännöllisesti.

Venäjä ja Kiina pitävät jatkuvia yhteisiä sotaharjoituksia Jäämerellä, mikä saa Yhdysvallat, Britannian, Kanadan ja Norjan katkaisemaan läntiset meriyhteydet Barentsimerellä ja Grönlanninmerellä. Beringinsalmesta muodostuu merellisen asevarustelun kapeikko. Toiveet jäljellä olevien arktisten öljy- ja kaasulähteiden hyödyntämisestä kariutuvat äärimmilleen kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi. Uraanirikas Sahelin alue Afrikassa räjähtää käsiin suurvaltojen edusmaiden aloittaessa laajamittaiset taistelut alueen luonnonvaroista. Kaikesta huolimatta kolmas maailmansota ei ota virallisesti syttyäkseen.

Syvä turvattomuudentunne valtaa pitkittyvien poikkeusolojen vuoksi ihmiset kaikkialla. Yhteiskunnallinen valta siirtyy yhä enenevissä määrin heikosti tunnistettaville toimijoille. Valtiolliset rakenteet laihtuvat paikoin olemattomiin, ja ihmisten elämästä vaikuttaa päättävän kansalliseen ja kansainväliseen vaihtotalouteen ja vähimpään mahdolliseen sosiaaliseen vastuuseen mukautuva jättiyritysten ja poliittisen eliitin liitto.

2020-luvun puolivälissä erilaiset marginaaliryhmät nousevat kaikkein rauhallisimmissakin maissa etualalle, kun ruoan ja veden ilmaisjakelu erilaisten turva-alueiden ja pakolaisleirien avulla onnistuu vain osittain. Useimpien valtioiden johto menettää lopunkin uskottavuutensa, ja ihmiset hakevat epätoivoisia ratkaisuja ongelmiinsa. Muun maailman tavoin myös eri puolilla Eurooppaa syttyy pienimuotoisia ideologisten ja separatististen voimien synnyttämiä kahakoita keskusvaltaa vastaan, mutta varsinkin Balkan, Välimeren alue, eräät itäisen Euroopan maat ja Kaukasus ovat täydessä kaaoksessa. Yhdysvaltojen joukot miehittävät ystävällismielisesti Islannin ja Norjan, eikä kukaan enää pysty laskemaan kuinka monta epävirallista sisällissotaa pelkästään Euraasian alueella on käynnissä.

Suomessa poliittinen kenttä on hajonnut sirpaleiksi, mutta jotkut laittavat vielä toivonsa valheita sepittävien poliitikkojen ja epäilyttävillä myönnytyksillä maksetun venäläisen maakaasun varaan. Ihmiset jopa hieman tottuvat uuteen kurjuuteen ja epävarmuuteen. Hengähdystauko on kuitenkin vain hetkellinen, kun Euroopan unioni alkaa viimein hajota sisältäpäin lukemattomien levottomuuksien ja protestiliikkeiden myötä. Unionin pakkokeinot otetaan Lissabonin sopimuksen "solidaarisuuslausekkeen" eli artikla 222:n myötä hetkellisesti täysimittaisesti käyttöön. Saksan ja Ranskan hallinnot tuhoavat väkivaltakoneistonsa ylilyöntien vuoksi maineensa täysin. Eurooppalainen väestönhallintaoperaatio täten epäonnistuu, ja käytännössä unionin jäsenvaltiot alkavat toteuttaa itsenäistä politiikkaa. Syttyy joitakin uusia rajakahakoita. Samaan aikaan Venäjän federaatio rikoslain artikla 280.1:een eli ns. separatismilakeihinsa nojautuen murskaa kaikki havaitsemansa itsehallintoliikkeet rajantakaisessa Karjalassa, pohjoisilla ugrialueilla, sekä Siperiassa.

Savu ja palon loimu täyttää taivaanrannan, ja valtaosa ihmisistä tajuaa, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää. Uskonnolliset ääriliikkeet ja kultit nostavat päätään, omavaraiset yhteisöt varmistelevat asemiaan, ja maailmanloppuun varautuneiden elämäntapaselviytyjien kurssi nousee huippuunsa. Suomessa julistetaan öinen ulkonaliikkumiskielto ja yleinen poikkeustila. Sähkön jakelu loppuu jopa useimmille viranomaisille, samalla kun ydinvoimaloiden ympärille perustetaan laajennettuja turvavyöhykeitä. Viranomaisradioverkko "Virve" kaatuu. Käynnistetään yleinen liikekannallepano, mutta vain osa reserviläisistä saa kutsun. Vielä pienempi osa kutsua noudattaa.

Kuluu muutama epätodellinen viikko ja talvi lähestyy. Kukaan ei ole nähnyt poliisia viikkoihin, mutta joku vielä ajaa autolla viimeisiä bensojaan tuhlaten. Mitään kummallista ja erityisen mullistavaa ei tapahdukaan, mutta toisaalta useimmilla ihmisillä ei ole enää mitään keinoja pitää itsestään huolta. Kulkutaudit riehuvat ja yhteisöt käpertyvät omaan kurjuuteensa. Haja-asutusalueilla elämä menee ikään kuin piiloon, kun taas kaupungeissa käydään epätoivoista kamppailua vähenevistä mustan pörssin hyödykkeistä. Kokonaisia perheitä kuolee vähäeleisesti koteihinsa ja tienposkeen.

Seuraavana keväänä Suomessa kerrotaan tarinoita ryöstelevistä joukoista, sekä ihmissyönnistä suurissa kaupungeissa. Leskenlehtien kukkiessa naapuri polttaa talonsa ja ampuu sen jälkeen itsensä. Lounaaksi on perunoita ja koiraa.

Seuraavan kahden vuoden aikana miltei 30 prosenttia suomalaisista kuolee. Viidessä vuodessa väkimäärä on enää miljoonan. Suurin osa kansalaisista kuolee kulkutauteihin tai olemassa oleviin hoitamattomiin sairauksiinsa, mutta merkittävä osa kuolee myös kylmään, sekä erilaisiin ympäristömyrkkyihin. Moni menehtyy väkivaltaisesti.

Silloin tällöin länsirannikolla käy ruotsia puhuvia kalastajia, jotka kertovat afrikkalaisten joukkojen valloittaneen Etelä-Euroopan. Joissakin tarinoissa tulokkaat ovat kiinalaisia. Kukaan ei oikein usko näitä vaihtokaupan lomassa kuultuja kertomuksia.

Kymmenentenä vuonna unionin hajoamisen jälkeen – kun uusi sukupolvi on jo varttumassa uuteen maailmaan ja todellisuuteen – suomalaisten kylien yli lentää hävittäjäkoneita, mutta kukaan ei erota niihin maalattuja merkkejä. Harva edes välittää, sillä vilja pitää korjata ajallaan.

Jostain kumman syystä joka paikassa on helvetisti sammakoita. On vuosi 2035.

]]>
2 http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183288-seuraavat-20-vuotta#comments EU:n romahdus Romahdus Tue, 30 Dec 2014 19:08:13 +0000 Miika Vanhapiha http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183288-seuraavat-20-vuotta
Väärinpäinmaailma http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177096-vaarinpainmaailma <p>Olipa kerran väärinpäinmaailma. Väärinpäinmaailmassa aivan kaikki oli väärin päin. Väärinpäinmaailma oli rakentunut sellaisella tavalla, että jokainen, joka teki jotain haitallista palkittiin. Vastaavasti kaikki, jotka tekivät hyviä asioita asetettiin rangaistavaksi, joko yhteisön toimesta, lakijärjestelmän avulla tai muutoin.</p><p>Väärinpäinmaailmassa niitä arvostettiin, jotka ottivat itselleen enemmän kuin tarvitsivat. Väärinpäinmaailmassa eniten saivat he, jotka olivat valmiita valehtelemaan, varastamaan ja käyttämään toisia ja ihmisten hyväuskoisuutta hyväkseen.</p><p>Väärinpäinmaailmassa rangaistiin avuliaita ja kilttejä ihmisiä, samoin kuin anteliaita ja lempeitä. Hyväsydämiset olivat kaikista halveksituin ryhmä ja heitä sätittiin ja arvosteltiin ja heille naurettiin päin naamaa. Hyväsydämisiä pidettiin haihattelijoina, naiveina typeryksinä.</p><p>&nbsp;</p><p>Väärinpäinmaailmassa lapsille opetettiin, miten istutaan paikallaan, jotta heitä voisi myöhemmin syyllistää liikkumattomuudesta. Samoin lapsille opetettiin kaikki kasvit, jotka ovat myrkillisiä, eikä heitä päästetty ulos. Heille ei koskaan kerrottu kaikista niistä kasveista, joita luonto oli pullollaan ja joita saattoi syödä, eikä heitä päästetty koskaan ulos niitä katsomaan.</p><p>Väärinpäinmaailmassa rangaistiin niitä, jotka ajattelivat itse ja kysyivät kysymyksiä. Väärinpäinmaailmassa palkittiin heidät, jotka mitään kyselemättä tottelivat sellaisten ihmisten käskyjä, jotka olivat pahempia, kuin he itse olivat.</p><p>Väärinpäinmaailmassa olisi riittänyt ruokaa kaikille, mutta päätettiin, että etuoikeutetut saavat enemmän kuin tarvitsevat ja heikoimpien annettiin kuollan nälkään. Kun nälkäiset koettivat sitten ottaa ruokaa, väärinpäinmaailmassa heidät vangittiin, hakattiin, karkoitettiin tai tapettiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Väärinpäinmaailmassa asui ihmisiä, jotka olivat niin kasvatettuja, kasvaneita ja tottuneita väärinpäinmaailmaan, että kutsuivat sitä oikeinpäinmaailmaksi. Heistä oli aivan luonnollista, että ruoka haettiin supermarketeista, joissa tarjoiltiin epätervellistä ruokaa, joka oli osin tuotettu lapsityövoimalla, vaikka luonto oli täynnä ilmaista ruokaa.</p><p>Väärinpäinmaailman asukit söivät paljon lääkkeitä, koska vaikka he uskoivat asuvansa oikeinpäinmaailmassa, heidän sisällään oli jokin syntymätieto ja kahlittu minuus, joka raivosi, huusi, itki, sylki ja potki ja riuhtoi kahleitaan ja retuutti vankilansa kaltereita.</p><p>Väärinpäinmaailman asukit vaimensivat sisäisen äänensä juottamalla sille alkoholia ja sulkemalla sen suun lääkärien määräämillä turruttavilla lääkkeillä, joita väärinpäinmaailman lääketehtaat valmistivat sen sijaan, että ne olisivat valmistaneet lääkkeitä, jotka parantavat vaivoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Väärinpäinmaailmassa asui myös ihmisiä, jotka halusivat asua oikeinpäinmaailmassa, eivätkä he uskoneet, että väärinpäinmaailma oli oikeinpäinmaailma. Silti monet näistä häiriköistä olivat niin pitkään asuneet väärinpäinmaailmassa, että aina kun he yrittivät rakentaa oikeinpäinmaailmaa, he epäonnistuivat siinä.</p><p>Oikeinpäinmaailma rakennettiin monta kertaa väärinpäinmaailman malliseksi ja sen takia näistä yrityksistä yhä uudestaan rakennettiin väärinpäinmaailma tai oikeinpäinmaailma onnistui palkitsemaan toimia samoin kuin väärinpäinmaailma ja siten väärinpäinmaailmalaiset ottivat sen haltuunsa ja tekivät siitä uudestaan väärinpäinmaailman.</p><p>Väärinpäinmaailman varjoissa silti asui merkillistä väkeä, joiden syntymätieto oli niin vahvaa ja voimallista, että he eivät kyenneet välttymästä tämän kaiken näkemiseltä. Heilläkin oli paha olo, koska he eivät pitäneet väärinpäinmaailmasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä outo heimo kuitenkin asui väärinpäinmaailmassa oikein päin. He tapasivat pitää seuraa vain oman heimonsa kesken, koska jokainen heistä oli väärinpäinmaailmalaisten keskuudessa vielä enemmän yksin kuin väärinpäinmaailmalaiset olivat toisensa kanssa.</p><p>Oikeinpäinmaailmalaiset näkivät, että väärinpäinmaailmalaisten maailma oli välttämättä ajautumassa umpikujaan, mutta väärinpäinmaailmalaiset eivät kuunnelleet oikeinpäinmaailmalaisia ja pilkkasivat ja leimasivat heitä.</p><p>Lopulta oikeinpäinmaailmalaiset eivät enää jaksaneet yrittää auttaa vastahakoisia ja pahansuopia väärinpäinmaailmalaisia ja vetäytyivät tyystiin omiensa pariin. Kun vääjämätön romahdus sitten tuli, väärinpäinmaailmalaiset kirosivat oikeinpäinmaailmalaisia siitä, että he olivat olleet oikeassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Oikeinpäinmaailmalaiset eivät kuitenkin tätä kuulleet, sillä he olivat menneet jo kauan tätä ennen kauas vuorten ja metsien taa. Oikeinpäinmaailmalaiset eivät koskaan varsinaisesti nähneet väärinpäinmaailmalaisten maailman romahtamista resurssi- ja ympäristökriisin tähden.</p><p>He olivat näet menneet pois tutustumaan toisiinsa ja harjoittelemaan oikeinpäinolemista, jotta maailma voitaisiin rakentaa oikein päin sitten, kun väärinpäinmaailmalaiset olivat tuhonneet itsensä ja maailmansa.</p><p>Sinä, rakas lapseni, olet näiden oikeinpäinmaailmalaisten heimoa. Minun isoäitini kertoi minulle tämän tarinan, kun minä olin pieni ja hänen isoäitinsä kertoi tämän tarinan puolestaan hänelle. Tämä tarina väärinpäinmaailmasta on kulkenut meidän heimossame ja meidän suvussamme niin kauan, kuin me jaksamme enää muistaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tarina on sinunkin kerrottava lapsillesi ja lapsenlapsillesi, ettei väärinpäinmaailmaa koskaan enää tule. Tämä tarina on näet totta ja kauan sitten kaikki oli kuten kerroin. Sen takia meidän tapamme ovat niin tärkeitä, koska ne ovat alkuperäisten oikeinpäinmaailmalaisten opettamia.</p><p>He näet näkivät väärinpäinmaailman ja pitkään pohtivat, miten rakentaa oikeinpäinmaailma. Oikeinpäinmaailma on kaunis ja täällä meidän on hyvä olla. Väärinpäinmaailma syntyy hyvin helposti ja siellä jokaisen on paha olla, tiedostavat he sen sitten tai eivät.</p><p>Se, että meidän on nyt hyvä, on vaatinut lukemattomien sukupolvien pahoinvoinnin ja on aina vaarana joutua väärinpäinmaailman takaisin. Tämän tähden, rakas lapseni, ota tosissasi vastaan se, mitä me sinulle tavoistamme opetamme, niin sinunkin lapsesi saavat elää oikeinpäinmaailmassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran väärinpäinmaailma. Väärinpäinmaailmassa aivan kaikki oli väärin päin. Väärinpäinmaailma oli rakentunut sellaisella tavalla, että jokainen, joka teki jotain haitallista palkittiin. Vastaavasti kaikki, jotka tekivät hyviä asioita asetettiin rangaistavaksi, joko yhteisön toimesta, lakijärjestelmän avulla tai muutoin.

Väärinpäinmaailmassa niitä arvostettiin, jotka ottivat itselleen enemmän kuin tarvitsivat. Väärinpäinmaailmassa eniten saivat he, jotka olivat valmiita valehtelemaan, varastamaan ja käyttämään toisia ja ihmisten hyväuskoisuutta hyväkseen.

Väärinpäinmaailmassa rangaistiin avuliaita ja kilttejä ihmisiä, samoin kuin anteliaita ja lempeitä. Hyväsydämiset olivat kaikista halveksituin ryhmä ja heitä sätittiin ja arvosteltiin ja heille naurettiin päin naamaa. Hyväsydämisiä pidettiin haihattelijoina, naiveina typeryksinä.

 

Väärinpäinmaailmassa lapsille opetettiin, miten istutaan paikallaan, jotta heitä voisi myöhemmin syyllistää liikkumattomuudesta. Samoin lapsille opetettiin kaikki kasvit, jotka ovat myrkillisiä, eikä heitä päästetty ulos. Heille ei koskaan kerrottu kaikista niistä kasveista, joita luonto oli pullollaan ja joita saattoi syödä, eikä heitä päästetty koskaan ulos niitä katsomaan.

Väärinpäinmaailmassa rangaistiin niitä, jotka ajattelivat itse ja kysyivät kysymyksiä. Väärinpäinmaailmassa palkittiin heidät, jotka mitään kyselemättä tottelivat sellaisten ihmisten käskyjä, jotka olivat pahempia, kuin he itse olivat.

Väärinpäinmaailmassa olisi riittänyt ruokaa kaikille, mutta päätettiin, että etuoikeutetut saavat enemmän kuin tarvitsevat ja heikoimpien annettiin kuollan nälkään. Kun nälkäiset koettivat sitten ottaa ruokaa, väärinpäinmaailmassa heidät vangittiin, hakattiin, karkoitettiin tai tapettiin.

 

Väärinpäinmaailmassa asui ihmisiä, jotka olivat niin kasvatettuja, kasvaneita ja tottuneita väärinpäinmaailmaan, että kutsuivat sitä oikeinpäinmaailmaksi. Heistä oli aivan luonnollista, että ruoka haettiin supermarketeista, joissa tarjoiltiin epätervellistä ruokaa, joka oli osin tuotettu lapsityövoimalla, vaikka luonto oli täynnä ilmaista ruokaa.

Väärinpäinmaailman asukit söivät paljon lääkkeitä, koska vaikka he uskoivat asuvansa oikeinpäinmaailmassa, heidän sisällään oli jokin syntymätieto ja kahlittu minuus, joka raivosi, huusi, itki, sylki ja potki ja riuhtoi kahleitaan ja retuutti vankilansa kaltereita.

Väärinpäinmaailman asukit vaimensivat sisäisen äänensä juottamalla sille alkoholia ja sulkemalla sen suun lääkärien määräämillä turruttavilla lääkkeillä, joita väärinpäinmaailman lääketehtaat valmistivat sen sijaan, että ne olisivat valmistaneet lääkkeitä, jotka parantavat vaivoja.

 

Väärinpäinmaailmassa asui myös ihmisiä, jotka halusivat asua oikeinpäinmaailmassa, eivätkä he uskoneet, että väärinpäinmaailma oli oikeinpäinmaailma. Silti monet näistä häiriköistä olivat niin pitkään asuneet väärinpäinmaailmassa, että aina kun he yrittivät rakentaa oikeinpäinmaailmaa, he epäonnistuivat siinä.

Oikeinpäinmaailma rakennettiin monta kertaa väärinpäinmaailman malliseksi ja sen takia näistä yrityksistä yhä uudestaan rakennettiin väärinpäinmaailma tai oikeinpäinmaailma onnistui palkitsemaan toimia samoin kuin väärinpäinmaailma ja siten väärinpäinmaailmalaiset ottivat sen haltuunsa ja tekivät siitä uudestaan väärinpäinmaailman.

Väärinpäinmaailman varjoissa silti asui merkillistä väkeä, joiden syntymätieto oli niin vahvaa ja voimallista, että he eivät kyenneet välttymästä tämän kaiken näkemiseltä. Heilläkin oli paha olo, koska he eivät pitäneet väärinpäinmaailmasta.

 

Tämä outo heimo kuitenkin asui väärinpäinmaailmassa oikein päin. He tapasivat pitää seuraa vain oman heimonsa kesken, koska jokainen heistä oli väärinpäinmaailmalaisten keskuudessa vielä enemmän yksin kuin väärinpäinmaailmalaiset olivat toisensa kanssa.

Oikeinpäinmaailmalaiset näkivät, että väärinpäinmaailmalaisten maailma oli välttämättä ajautumassa umpikujaan, mutta väärinpäinmaailmalaiset eivät kuunnelleet oikeinpäinmaailmalaisia ja pilkkasivat ja leimasivat heitä.

Lopulta oikeinpäinmaailmalaiset eivät enää jaksaneet yrittää auttaa vastahakoisia ja pahansuopia väärinpäinmaailmalaisia ja vetäytyivät tyystiin omiensa pariin. Kun vääjämätön romahdus sitten tuli, väärinpäinmaailmalaiset kirosivat oikeinpäinmaailmalaisia siitä, että he olivat olleet oikeassa.

 

Oikeinpäinmaailmalaiset eivät kuitenkin tätä kuulleet, sillä he olivat menneet jo kauan tätä ennen kauas vuorten ja metsien taa. Oikeinpäinmaailmalaiset eivät koskaan varsinaisesti nähneet väärinpäinmaailmalaisten maailman romahtamista resurssi- ja ympäristökriisin tähden.

He olivat näet menneet pois tutustumaan toisiinsa ja harjoittelemaan oikeinpäinolemista, jotta maailma voitaisiin rakentaa oikein päin sitten, kun väärinpäinmaailmalaiset olivat tuhonneet itsensä ja maailmansa.

Sinä, rakas lapseni, olet näiden oikeinpäinmaailmalaisten heimoa. Minun isoäitini kertoi minulle tämän tarinan, kun minä olin pieni ja hänen isoäitinsä kertoi tämän tarinan puolestaan hänelle. Tämä tarina väärinpäinmaailmasta on kulkenut meidän heimossame ja meidän suvussamme niin kauan, kuin me jaksamme enää muistaa.

 

Tämä tarina on sinunkin kerrottava lapsillesi ja lapsenlapsillesi, ettei väärinpäinmaailmaa koskaan enää tule. Tämä tarina on näet totta ja kauan sitten kaikki oli kuten kerroin. Sen takia meidän tapamme ovat niin tärkeitä, koska ne ovat alkuperäisten oikeinpäinmaailmalaisten opettamia.

He näet näkivät väärinpäinmaailman ja pitkään pohtivat, miten rakentaa oikeinpäinmaailma. Oikeinpäinmaailma on kaunis ja täällä meidän on hyvä olla. Väärinpäinmaailma syntyy hyvin helposti ja siellä jokaisen on paha olla, tiedostavat he sen sitten tai eivät.

Se, että meidän on nyt hyvä, on vaatinut lukemattomien sukupolvien pahoinvoinnin ja on aina vaarana joutua väärinpäinmaailman takaisin. Tämän tähden, rakas lapseni, ota tosissasi vastaan se, mitä me sinulle tavoistamme opetamme, niin sinunkin lapsesi saavat elää oikeinpäinmaailmassa.

]]>
36 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177096-vaarinpainmaailma#comments Jälkidemokraattinen yhteiskunta Kilpailuyhteiskunta Romahdus Syvänvihreys Uudelleenalkuperäistyminen Thu, 02 Oct 2014 00:39:51 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177096-vaarinpainmaailma
Guardian: Romahdus aikataulussa - väkiluku romahtaa http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175647-guardian-romahdus-aikataulussa-vakiluku-romahtaa <p>Meinasin missata The Guardian -lehden viimeisimmän <a href="http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/sep/02/limits-to-growth-was-right-new-research-shows-were-nearing-collapse">artikkelin</a> romahduksesta, joten tämä päivitys tulee nyt reilun viikon viiveellä. Uutiset ovat jäätäviä: vuodesta 2030 alkaen maapallon väkiluku romahtaa noin 500.000.000 (500 miljoonaa, puoli miljardia) ihmisellä vuosikymmentä kohden.</p><p>Otetaan kuitenkin hieman pakkia. Australialaiset tutkijat Melbournen yliopistosta ottivat vuonna 1972 kirjoitetun kirjan <em>Limits to Growth</em> uudestaan työn alle ja syöttivät sen ennusteisiin toteumat tähän asti ja totesivat, että kirjan ennusteet ovat menneet täysin nappiin.</p><p>Resurssien kulutus ja ehtyminen on täysin aikataulussa ja näyttää vahvasti siltä, että teollinen tuotanto alkaa laskea suurin piirtein vuodesta 2015 alkaen, eli me olemme teollisen tuotannon huipun kynnyksellä. Tämän seurauksena myös ruoan tuotantomäärät alkavat laskea ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää yhä vähemmän varaa ja tämän seuraukset alkavat näkyä noin vuonna 2020, eli viiden vuoden päästä.</p><p>Edellisistä syistä johtuen väestön määrän romahtaminen alkaa noin vuonna 2030, kuten alussa kerroin ja elinolot palaavat 1900-luvun alkupuolen tasolle. Tämä tapahtunee, jos nykyistä <em>business as usual</em> taloudenhoitoa jatketaan ja kaikki viittaa siihen, etteivät poliittiset eliitit millään lailla varaudu tulevaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Agrologi<a href="http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/"> Timo Isosaari</a> sanoi, että seuraavat, vuoden 2015 vaalit tulevat olemaan hänen viimeisensä. Sen jälkeen hän aikoo lähteä varautumaan tulevaan, koska yhteiskuntatasolla ei nähtävästi aiota tehdä yhtään mitään.</p><p>Omalla kohdallani katson hyvin samankaltaisesti. Saatan olla ensi vuoden vaalien jälkeen vielä johonkin poliittiseen hankkeeseen käytettävissä, mutta on selvää, että omavaraisuutta on alettava varmistella omalla kohdalla välittömästi.</p><p>On syytä kunkin täysijärkisen varmistaa ainakin seuraavat perusasiat: vesi, lämpö, ruoka ja on ymmärrettävä, että vesi on saatava kaivosta, ruoka järvestä, pellolta, navetasta tai metsältä ja lämpö puun polttamisesta tai vastaavasta, koska on täysin herran kädessä, mitä yhteiskunta kykenee lähivuosikymmeninä enää tarjoamaan.</p><p>Lienee myös viisainta varautua jonkinlaiseen <em>zombie apocalypse</em> -skenarioon, koska kun Stubbin kaltaiset positiivarit lopulta oivaltavat mistä on kyse, heidän moraalillaan ollaan epäilemättä valmiita nälän tullen siihen, että pyritään anastamaan niiden elämän edellytykset, jotka ovat varautuneet, kun omiakaan ei ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Lisäluettavaa:</p><ul><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163359-dgr-nasa-guardian-romahdus-tulossa">DGR, NASA, Guardian : Romahdus tulossa</a></li><li><a href="http://www.nyysisuomi.fi/?tag=romahdus" target="_blank" title="Nyysisuomi #romahdus">Nyysisuomi #romahdus</a></li><li><a href="https://www.facebook.com/romahdus" target="_blank" title="Romahdus">Facebook: Romahdus</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161484-ikuinen-kasvun-emavalhe" title="Ikuisen kasvun emävalhe">Ikuisen kasvun emävalhe</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160690-sitra-kapitalismista-luovuttava" title="kapitalismista luovuttava">SITRA: kapitalismista luovuttava</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159203-naomi-klein-tiede-kaskee-kapinoimaan" title="Tiede käskee kapinoimaan">Naomi Klein: Tiede käskee kapinoimaan</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159405-ilmastonmuutoksesta-ja-hyvaksyttavasta-riskienotosta" title="Ilmastonmuutoksesta ja hyväksyttävästä riskienotosta">Ilmastonmuutoksesta ja hyväksyttävästä riskienotosta</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159501-oljykriisin-paluu-ja-loppulama" title="Öljykriisin paluu ja loppulama">Öljykriisin paluu ja loppulama</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159888-miksi-olen-antikapitalisti" title="Miksi olen antikapitalisti?">Miksi olen antikapitalisti?</a></li><li><a href="http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/05/poliisi-kysyy-vastaus-on-romahdus" target="_blank">Poliisi kysyy - vastaus on romahdus</a></li><li><p><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173786-vaistamattoman-romahduksen-elementeista">Väistämättömän romahduksen elementeistä</a></p></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meinasin missata The Guardian -lehden viimeisimmän artikkelin romahduksesta, joten tämä päivitys tulee nyt reilun viikon viiveellä. Uutiset ovat jäätäviä: vuodesta 2030 alkaen maapallon väkiluku romahtaa noin 500.000.000 (500 miljoonaa, puoli miljardia) ihmisellä vuosikymmentä kohden.

Otetaan kuitenkin hieman pakkia. Australialaiset tutkijat Melbournen yliopistosta ottivat vuonna 1972 kirjoitetun kirjan Limits to Growth uudestaan työn alle ja syöttivät sen ennusteisiin toteumat tähän asti ja totesivat, että kirjan ennusteet ovat menneet täysin nappiin.

Resurssien kulutus ja ehtyminen on täysin aikataulussa ja näyttää vahvasti siltä, että teollinen tuotanto alkaa laskea suurin piirtein vuodesta 2015 alkaen, eli me olemme teollisen tuotannon huipun kynnyksellä. Tämän seurauksena myös ruoan tuotantomäärät alkavat laskea ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää yhä vähemmän varaa ja tämän seuraukset alkavat näkyä noin vuonna 2020, eli viiden vuoden päästä.

Edellisistä syistä johtuen väestön määrän romahtaminen alkaa noin vuonna 2030, kuten alussa kerroin ja elinolot palaavat 1900-luvun alkupuolen tasolle. Tämä tapahtunee, jos nykyistä business as usual taloudenhoitoa jatketaan ja kaikki viittaa siihen, etteivät poliittiset eliitit millään lailla varaudu tulevaan.

 

Agrologi Timo Isosaari sanoi, että seuraavat, vuoden 2015 vaalit tulevat olemaan hänen viimeisensä. Sen jälkeen hän aikoo lähteä varautumaan tulevaan, koska yhteiskuntatasolla ei nähtävästi aiota tehdä yhtään mitään.

Omalla kohdallani katson hyvin samankaltaisesti. Saatan olla ensi vuoden vaalien jälkeen vielä johonkin poliittiseen hankkeeseen käytettävissä, mutta on selvää, että omavaraisuutta on alettava varmistella omalla kohdalla välittömästi.

On syytä kunkin täysijärkisen varmistaa ainakin seuraavat perusasiat: vesi, lämpö, ruoka ja on ymmärrettävä, että vesi on saatava kaivosta, ruoka järvestä, pellolta, navetasta tai metsältä ja lämpö puun polttamisesta tai vastaavasta, koska on täysin herran kädessä, mitä yhteiskunta kykenee lähivuosikymmeninä enää tarjoamaan.

Lienee myös viisainta varautua jonkinlaiseen zombie apocalypse -skenarioon, koska kun Stubbin kaltaiset positiivarit lopulta oivaltavat mistä on kyse, heidän moraalillaan ollaan epäilemättä valmiita nälän tullen siihen, että pyritään anastamaan niiden elämän edellytykset, jotka ovat varautuneet, kun omiakaan ei ole.

 

Lisäluettavaa:

]]>
82 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175647-guardian-romahdus-aikataulussa-vakiluku-romahtaa#comments Romahdus Tue, 09 Sep 2014 21:41:50 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175647-guardian-romahdus-aikataulussa-vakiluku-romahtaa
Väistämättömän romahduksen elementeistä http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173786-vaistamattoman-romahduksen-elementeista <p>Katsotaan, millä tavalla erilaiset ongelmat ovat konvergoitumassa. Ensimmäisenä ongelmana meillä on halvan energian loppuminen, joka johtuu energiahuipusta. Öljyn hinta nelinkertaistui 2000-luvun alussa ja sen hinta tulee vaan nousemaan ja se vaikuttaa aivan kaikkiin hintoihin, koska kuljetukset, maatalous, teollisuus - aivan kaikki lepää öljyn päällä.</p><p>Öljyhuippu oli noin vuonna 2005. Toinen varteenotettava energianlähde on kivihiili, jonka huippu osunee noin vuoteen 2034. Näiden energianlähteiden kulutus on niin valtavaa ja niiden rooli niin merkittävä, ettei ole mitään tapaa mistään tempaista korvaavia energianlähteitä, jotka olisivat riittäviä tai niin kustannustehokkaita, että ne mahdollistaisivat kasvun lähivuosikymmeninä. Kasvunhan on nimenomaan levännyt halvan öljyn varassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tietenkin tilanne on vakavampi, koska ilmastokriisi on syvenemässä, meret tekee ihan oikeasti kuolemaa, kun ne happanevat hiilidioksidin takia - kun jo yli 90% suurista kaloista on syöty - ja kun merten pohjat on pilattu troolaamalla. Ilmastokriisi tulee johtamaan paitsi yhä pahempiin tulviin ja sään ääri-ilmiöihin, myös vakaviin kuivuuksiin.</p><p>Sanomattakin on selvää, että ympäristökysymyksellä on eksistentiaalisen kysymyksen lisäksi taloudellinen merkitys. Lähivuosikymmeninä ympäristön romahduskehitys tulee välttämättä vaikeuttamaan taloudellista kasvua itsessään. Talouskasvu on siis suurissa vaikeuksissa myös tästä syystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Jotkut jaksavat silti vielä uskoa tekonologiaan ja ihmisen suureen kekseliäisyyteen, mutta tältäkin osin meillä on vain huonoja uutisia. Ensinnäkin tieteellisesti hyväksytyt mallit osoittava, että teknologiset ratkaisut, jotka säästävät rahaa ja energiaa tosiasiallisesti lisäävät kokonaiskulutusta ja -kuormitusta, koska yli jäävät varat käytetään lisäkulutukseen.</p><p>Yht&#39;lailla - ellei vieläkin ikävämmin - tiedekään ei pääse apuun. On ollu jo jonkin aikaa trendi, että tuotekehityskustannukset nousevat. Syy tähän on se, että halvat ja helpot teknologiset ja tieteelliset innovaatiot on pitkälti jo tehty. Se mihin ennen tarvittiin vain yksi tiedemies, nykyään tarvitaan kallis laboratorio ja kokonainen tiimi näitä tiedenaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä kaikesta huolimatta epäilemättä kapitalistit ja muut aivopestyt zombiet jatkavat kapitalismiin uskomista, vaikka sen pohja romahtaa välttämättä sitä kautta, että kasvuton kapitalismi on paradoksi, koska ilman kasvua ei ole mitään järkeä investoida mihinkään.</p><p>Tosiasiallisesti todellinen kasvu loppui jo ehkä 30-40 vuotta sitten ja kasvua on ylläpidetty teennäisesti finanssimarkkinoiden avulla. Tämäkään ei enää onnistu, kun kaikki ovat niin korviaan myöten veloissa yksityishenkilöistä pankkeihin ja valtioihin asti, ettei velaksikaan voidaan enää elää.</p><p>&nbsp;</p><p>Todellisuuden ja talouskasvun - ja sitä kautta kapitalismin - totuuden hetket ovat enää muutaman kulman takana. Jatkuva kasvu ja resurssien käytön jatkuva lisääminen sen välttämättömänä edellytyksenä tulee törmäämään rajallisten resurssien planeetalla fyysiseen todellisuuteen, joka asettaa tälle kasvunarkomanialle lopullisen rajan.</p><p>Sikäli kuin ympäristön romahdus ei tule tappamaan meistä merkittävää osaa tai peräti aivan kaikkia, meille jää edelleen kysymykseksi, että miten siitä eteenpäin, kun nykyinen systeemi välttämättä ajautuu lopulliseen kriisipisteeseensä.</p><p>&nbsp;</p><p>Pohdittavaksi voidaan toki vielä jättää sekin, että sikäli kun ylläolevat tosiasiat eivät johtaisi järjestelmän romahtamiseen, meillä on vielä perälautana Pikettyn todistama totuus siitä, että tällä hetkellä tuloerot eivät vain kasva vaan tuloerojen kasvu kiihtyy.</p><p>Pikettyhän osoitti sen, että sodanjälkeinen talouden kultakausi oli väliaikainen ja täysin poikkeuksellinen talousilmiö ja me olemme matkalla kohti 1800-luvun kapitalismia ja sen riistorakennetta, jossa rikkaus periytyy ja muut näkee nälkää.</p><p>&nbsp;</p><p>On vaikeaa sanoa, mikä lopulta tulee olemaan ensimmäinen kriisi - tai miten ne tulevat nivoutumaan toisiinsa. Edessä on yhtäältä talousjärjestelmän romahtaminen tai sen jatkuessa yhteiskunnallinen romahdus eriarvoisuuden kautta. Toisaalta edessä on resurssipulat ja ympäristön tuhoutumisesta seuraavat erittäin vakavat ongelmat.</p><p>Tapahtui mitä tahansa, lähivuosikymmeninä rytisee. Niin moni asia on kriisiytymässä samanaikaisesti, ettei niitä kaikki voida mitenkään välttää. Kuten Tere Vaden kirjoitti, valtiovallat tulnevat vastaamaan tähän koventamalla otteita ja muuntautumalla jonkinlaisiksi fasimeiksi - kenties korporaatiofasismeiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Aikaa ei enää ole paljoakaan jäljellä ja jokaisen meistä on pohdittava kohdallamme, miten me aiomme selvitä, miten me ajattelemme, että meidän lapsemme ja lastenlapsemme selviävät ja miten tulevassa maailmassa voidaan välttyä repressiiviseltä fasismilta - miten kamppailemalla me voimme saavuttaa näiden vakavien ongelmien keskellä jonkinlaisen vapauden, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja tasa-arvon.</p><p>Siinä riittää meille jokaiselle pohdittavaa. Ehkäpä me voisimme Bakuninin 200-vuotis syntymäpäivänä katsoa neuvoa <a href="http://susannakaukinen.fi/lib/lib/backup/bakunin_lyhennelma.pdf">hänen ohjelmastaan.</a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="bakunin-ohjelma-normal.jpg" src="http://soa-file.rohea.com/file/vuodatus/50d45b38d26466c27b000000/5387c31243af7d0b35000017/bakunin-ohjelma-normal.jpg" /></p><p>&nbsp;</p><p>Lähteitä:</p><ul><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163359-dgr-nasa-guardian-romahdus-tulossa">DGR, NASA, Guardian : Romahdus tulossa</a></li><li><a href="http://www.nyysisuomi.fi/?tag=romahdus" target="_blank" title="Nyysisuomi #romahdus">Nyysisuomi #romahdus</a></li><li><a href="https://www.facebook.com/romahdus" target="_blank" title="Romahdus">Facebook: Romahdus</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161484-ikuinen-kasvun-emavalhe" title="Ikuisen kasvun emävalhe">Ikuisen kasvun emävalhe</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160690-sitra-kapitalismista-luovuttava" title="kapitalismista luovuttava">SITRA: kapitalismista luovuttava</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159203-naomi-klein-tiede-kaskee-kapinoimaan" title="Tiede käskee kapinoimaan">Naomi Klein: Tiede käskee kapinoimaan</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159405-ilmastonmuutoksesta-ja-hyvaksyttavasta-riskienotosta" title="Ilmastonmuutoksesta ja hyväksyttävästä riskienotosta">Ilmastonmuutoksesta ja hyväksyttävästä riskienotosta</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159501-oljykriisin-paluu-ja-loppulama" title="Öljykriisin paluu ja loppulama">Öljykriisin paluu ja loppulama</a></li><li><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159888-miksi-olen-antikapitalisti" title="Miksi olen antikapitalisti?">Miksi olen antikapitalisti?</a></li><li><a href="http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/05/poliisi-kysyy-vastaus-on-romahdus">Poliisi kysyy - vastaus on romahdus</a></li></ul><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Post Scriptum</strong>: (99.9999% ilmastotutkijoista on sitä mieltä että CO2 on todellinen ongelma - se riittää mulle - eikä mun päätä saa käännettyä tässä mitenkään)</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>PPS: &quot;</em></strong><em>Between 2002 and 2010, conservative billionaires secretly donated nearly $120 million (&pound;77 million) to more than 100 organizations seeking to cast doubt on the science behind climate change.&quot; &lt;=<br />https://en.wikipedia.org/wiki/Climate_change_denial</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>PPPS: </em></strong><em>Artikkeli on alunperin julkaistu <a href="http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/05/vaistamattoman-romahduksen-elementeista">täällä</a> (252 likes) 30.5.2014 Mihail Bakuninin 200-vuotissyntymäpäivänä. Julkaisin sen tänään täällä sen tähden, että <a href="http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173757-tama-ennakoi-ongelmia">Timo Isosaaren hyvä blogi</a> kaipasi mielestäni hieman taustoittamista.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katsotaan, millä tavalla erilaiset ongelmat ovat konvergoitumassa. Ensimmäisenä ongelmana meillä on halvan energian loppuminen, joka johtuu energiahuipusta. Öljyn hinta nelinkertaistui 2000-luvun alussa ja sen hinta tulee vaan nousemaan ja se vaikuttaa aivan kaikkiin hintoihin, koska kuljetukset, maatalous, teollisuus - aivan kaikki lepää öljyn päällä.

Öljyhuippu oli noin vuonna 2005. Toinen varteenotettava energianlähde on kivihiili, jonka huippu osunee noin vuoteen 2034. Näiden energianlähteiden kulutus on niin valtavaa ja niiden rooli niin merkittävä, ettei ole mitään tapaa mistään tempaista korvaavia energianlähteitä, jotka olisivat riittäviä tai niin kustannustehokkaita, että ne mahdollistaisivat kasvun lähivuosikymmeninä. Kasvunhan on nimenomaan levännyt halvan öljyn varassa.

 

Tietenkin tilanne on vakavampi, koska ilmastokriisi on syvenemässä, meret tekee ihan oikeasti kuolemaa, kun ne happanevat hiilidioksidin takia - kun jo yli 90% suurista kaloista on syöty - ja kun merten pohjat on pilattu troolaamalla. Ilmastokriisi tulee johtamaan paitsi yhä pahempiin tulviin ja sään ääri-ilmiöihin, myös vakaviin kuivuuksiin.

Sanomattakin on selvää, että ympäristökysymyksellä on eksistentiaalisen kysymyksen lisäksi taloudellinen merkitys. Lähivuosikymmeninä ympäristön romahduskehitys tulee välttämättä vaikeuttamaan taloudellista kasvua itsessään. Talouskasvu on siis suurissa vaikeuksissa myös tästä syystä.

 

Jotkut jaksavat silti vielä uskoa tekonologiaan ja ihmisen suureen kekseliäisyyteen, mutta tältäkin osin meillä on vain huonoja uutisia. Ensinnäkin tieteellisesti hyväksytyt mallit osoittava, että teknologiset ratkaisut, jotka säästävät rahaa ja energiaa tosiasiallisesti lisäävät kokonaiskulutusta ja -kuormitusta, koska yli jäävät varat käytetään lisäkulutukseen.

Yht'lailla - ellei vieläkin ikävämmin - tiedekään ei pääse apuun. On ollu jo jonkin aikaa trendi, että tuotekehityskustannukset nousevat. Syy tähän on se, että halvat ja helpot teknologiset ja tieteelliset innovaatiot on pitkälti jo tehty. Se mihin ennen tarvittiin vain yksi tiedemies, nykyään tarvitaan kallis laboratorio ja kokonainen tiimi näitä tiedenaisia.

 

Tästä kaikesta huolimatta epäilemättä kapitalistit ja muut aivopestyt zombiet jatkavat kapitalismiin uskomista, vaikka sen pohja romahtaa välttämättä sitä kautta, että kasvuton kapitalismi on paradoksi, koska ilman kasvua ei ole mitään järkeä investoida mihinkään.

Tosiasiallisesti todellinen kasvu loppui jo ehkä 30-40 vuotta sitten ja kasvua on ylläpidetty teennäisesti finanssimarkkinoiden avulla. Tämäkään ei enää onnistu, kun kaikki ovat niin korviaan myöten veloissa yksityishenkilöistä pankkeihin ja valtioihin asti, ettei velaksikaan voidaan enää elää.

 

Todellisuuden ja talouskasvun - ja sitä kautta kapitalismin - totuuden hetket ovat enää muutaman kulman takana. Jatkuva kasvu ja resurssien käytön jatkuva lisääminen sen välttämättömänä edellytyksenä tulee törmäämään rajallisten resurssien planeetalla fyysiseen todellisuuteen, joka asettaa tälle kasvunarkomanialle lopullisen rajan.

Sikäli kuin ympäristön romahdus ei tule tappamaan meistä merkittävää osaa tai peräti aivan kaikkia, meille jää edelleen kysymykseksi, että miten siitä eteenpäin, kun nykyinen systeemi välttämättä ajautuu lopulliseen kriisipisteeseensä.

 

Pohdittavaksi voidaan toki vielä jättää sekin, että sikäli kun ylläolevat tosiasiat eivät johtaisi järjestelmän romahtamiseen, meillä on vielä perälautana Pikettyn todistama totuus siitä, että tällä hetkellä tuloerot eivät vain kasva vaan tuloerojen kasvu kiihtyy.

Pikettyhän osoitti sen, että sodanjälkeinen talouden kultakausi oli väliaikainen ja täysin poikkeuksellinen talousilmiö ja me olemme matkalla kohti 1800-luvun kapitalismia ja sen riistorakennetta, jossa rikkaus periytyy ja muut näkee nälkää.

 

On vaikeaa sanoa, mikä lopulta tulee olemaan ensimmäinen kriisi - tai miten ne tulevat nivoutumaan toisiinsa. Edessä on yhtäältä talousjärjestelmän romahtaminen tai sen jatkuessa yhteiskunnallinen romahdus eriarvoisuuden kautta. Toisaalta edessä on resurssipulat ja ympäristön tuhoutumisesta seuraavat erittäin vakavat ongelmat.

Tapahtui mitä tahansa, lähivuosikymmeninä rytisee. Niin moni asia on kriisiytymässä samanaikaisesti, ettei niitä kaikki voida mitenkään välttää. Kuten Tere Vaden kirjoitti, valtiovallat tulnevat vastaamaan tähän koventamalla otteita ja muuntautumalla jonkinlaisiksi fasimeiksi - kenties korporaatiofasismeiksi.

 

Aikaa ei enää ole paljoakaan jäljellä ja jokaisen meistä on pohdittava kohdallamme, miten me aiomme selvitä, miten me ajattelemme, että meidän lapsemme ja lastenlapsemme selviävät ja miten tulevassa maailmassa voidaan välttyä repressiiviseltä fasismilta - miten kamppailemalla me voimme saavuttaa näiden vakavien ongelmien keskellä jonkinlaisen vapauden, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja tasa-arvon.

Siinä riittää meille jokaiselle pohdittavaa. Ehkäpä me voisimme Bakuninin 200-vuotis syntymäpäivänä katsoa neuvoa hänen ohjelmastaan.

 

bakunin-ohjelma-normal.jpg

 

Lähteitä:

 

Post Scriptum: (99.9999% ilmastotutkijoista on sitä mieltä että CO2 on todellinen ongelma - se riittää mulle - eikä mun päätä saa käännettyä tässä mitenkään)

 

PPS: "Between 2002 and 2010, conservative billionaires secretly donated nearly $120 million (£77 million) to more than 100 organizations seeking to cast doubt on the science behind climate change." <=
https://en.wikipedia.org/wiki/Climate_change_denial

 

PPPS: Artikkeli on alunperin julkaistu täällä (252 likes) 30.5.2014 Mihail Bakuninin 200-vuotissyntymäpäivänä. Julkaisin sen tänään täällä sen tähden, että Timo Isosaaren hyvä blogi kaipasi mielestäni hieman taustoittamista.

]]>
23 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173786-vaistamattoman-romahduksen-elementeista#comments Anarkismi Loppulama Öljyhuippu Romahdus Ympäristökriisi Wed, 13 Aug 2014 18:59:30 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173786-vaistamattoman-romahduksen-elementeista
Romahdus pelastaa? http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170017-romahdus-pelastaa <p>Liiketaloudellisia voittoja hakeva taloudellinen yhdentyminen etenee voimakkaasti kaikkialla maailmassa. Kansainväliset yritysryppäät, sijoitusyhtiöt, sekä niitä rahoittavat ja vakuuttavat finanssilaitokset ovat yhä suurempia toimijoita, ja niitä on pelikentällä yhä vähemmän. Kyse on vallitsevaan talousjärjestelmäämme liittyvästä loogisesta konsolidaatiokehityksestä. Sääntelyn ollessa olematonta pääoma ja toimintaedellytykset keskittyvät yhä harvempien käsiin. Lisäksi työ menee sinne missä se kulloinkin on halvinta, samalla kun erilaisilla finanssi-instrumenteilla haetaan pidäkkeettömiä spekulointimahdollisuuksia. Yksityiset voimat haastavat kansalliset rakenteet kaikkialla.</p><p>Kansainvälinen kilpailu vähenevistä luonnonvaroista ja vaikutusvallasta on niin kutsutun talouskasvun edellytys toisille, mutta merkitsee aina ympäristötuhoa tai pitkäkestoista kuormitusta eri resurssien käyttöönottoalueilla. Usein tähän liittyy myös sosiaalisen todellisuuden rankka pirstaloituminen, joka ajaa paikallisyhteisöt varsinkin köyhemmissä maissa ja alkuperäiskansojen keskuudessa epätoivon partaalle. Toimintaa sanotaan &quot;kehitykseksi&quot;, ja sitä saatetaan perustella elintasoon liittyvillä myönteisillä vaikutuksilla. Nämä edut eivät kuitenkaan toteudu muualla kuin lahjotun virkamiehistön ja eliitin, sekä suuromistajien keskuudessa. Parhaassa tapauksessa tavalliselle väelle riittää muutamaksi vuodeksi töitä, jotta nämä voivat palkkaorjina antaa oman pienen panoksensa markkinoiden yhteiseen ostovoimaan.</p><p>Tällainen &quot;tuhotaloudeksi&quot; nimittämäni liiketoiminta kiilaa kansalaisvaltioiden ja paikallisyhteisöjen itsemääräämisoikeuksien, omavaraisuuden, omaleimaisuuden, sekä sosiaalisten tarpeiden edelle. Se pitää paikallista ja kansainvälistä politiikkaa taskussaan, sekä hakee kaiken aikaa synergiaetuja ja kasvun mahdollisuuksia, uusia markkinoita ja lisäarvoa, tehokkuutta ja toimintavarmuutta, sekä ennen kaikkea vapaampia toimintaedellytyksiä. Tuhotalous pyrkii sitouttamaan valtiollisen päätöksenteon puolelleen, kutsuen omaa vapauttaan meidän kaikkien vapaudeksi. Tähän vapauden harhaan liittyvät erilaiset vapaakauppasopimukset investointisuojalausekkeineen, rahan ja työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävät yhteistalousalueet jne. Käytännössä nämä vapausprojektit ovat kuitenkin etupiirien ja markkinoiden jakamista suuryritysten ja joidenkin suurvaltojen nimeen, ylikansallisuuden varmistelua, sekä entistä laajempien ihmisryhmien entistä tehokkaampaan valvontaan sopivien olosuhteiden ja infrastruktuurin luomista. Samanaikaisesti tuhotalous asettaa valtiolliset rippeet keskinäisen verokilpailun kurimukseen, pyrkien myös kyseenalaistamaan ja sanktioimaan kaikki yritykset ylläpitää kansallista lainsäädäntöä paikallisen ympäristön, paikallisen verotuksen ja paikallisten työläisten puolesta. Sosiaaliturvaan ja julkishyödykkeisiin ei ole pian enää varaa, määräävien markkina-asemien väärinkäytökset ovat tavallista liiketoimintaa, ja ympäristöasioiden jo entuudestaan hatara hoito taannutetaan tuhotalouden sievisteleväksi viherpesuksi ...jos sitäkään.</p><p>Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus eli NAFTA vuodelta 1994 (engl. North American Free Trade Agreement), ehdotettu Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen transatlanttinen vapaakauppasopimus TTIP (engl. Transatlantic Trade and Investment Partnership), sekä edelleen laajeneva Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP (engl. Trans-Pacific Partnership) lisäävät kaikki suuyhtiöiden valta-asemaa. NAFTAn tarjoaman esimerkin perusteella näihin sopimuksiin liittyy aina alueellisen omavaraisuuden mittavaa tuhoutumista ja sanoinkuvaamatonta inhimillistä kärsimystä, sekä paikallisen ympäristölainsäädännön välitöntä purkua. Tyynenmeren vapaakauppasopimuksessa ovat erityistä huomiota herättäneet kasvi- ja eläinlajien sekä niiden geneettisen muokkaamisoikeuden patentoitavuus, patenttioikeuksien keinotekoinen jatkaminen erityisesti lääketeollisuuden piirissä, Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädännön ulottaminen muualle maailmaan, sekä internet-palveluntarjoajien tekeminen vastuullisiksi heidän verkoissaan tehdyistä tekijänoikeusrikkomuksista. Transatlanttisessa sopimuksessa taas keskustelua ovat herättäneet erityisesti investointisuoja ja yksityiset &quot;markkinatuomioistuimet&quot;. Ei mikään ihme, että vapaakauppasopimuksia valmistellaan salassa, eikä niistä tiedoteta avoimesti missään.</p><p>Jo mainittujen vapaakauppasopimusten lisäksi maailmassa on runsain mitoin muita monen- ja kahdenkeskisiä kauppasopimuksia, yhteistalousalueita, puolustusliittoja jne. Euroopan unioni tai NATO ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kilpailun kovetessa on havaittavissa, että yhdentymiskehitys kiihtyy entisestään, mikä tarjoaa kansallisen turvallisuuden ja geopoliittisen aseman varmistelun siivellä (tai niiden tekosyyllä) suuryrityksille ennennäkemättömän mahdollisuuden lisätä omaa valtaansa ja riippumattomuuttaan. Elämmekin historiallisesti merkittävää aikaa. Samaan aikaan kun maailman materiaaliset resurssit ovat hupenemassa ja sitä kautta maailmanlaajuinen tuotanto supistumassa, on markkinaliberalismi saavuttamassa järisyttävät mittasuhteet. Pitänee palata kolonialismin aikakauteen, jotta vastaan tulee yhtä häikäilemätöntä ryöstötaloudeksi laskettavaa toimintaa kuin nykyään. Erona menneeseen ovat kuitenkin resurssien nykyinen vähyys, maapallon suuri väkimäärä, sekä teknologian taso. Tämän myötä kansainvälinen kilpailu niin valtioiden kuin yritystenkin taholta on entistä epätoivoisempaa. Yksityiset valtakeskittymät toimivat tässä kilpajuoksussa keihäänkärkinä, kun taas valtioiden rooliksi jää tappioiden sosialisointi, vapaiksi väitettyjen tuhomarkkinoiden ylläpito pakkotalouden keinoin, sekä historistisen elementin liittäminen kokonaisuuteen. Erityisesti energiasektorilla ja työvoiman saatavuuden osalta fasistiset voimat tulevat yhdentymään nopeasti, muodostaen julkistalouden ja suuryrittämisen välille irvokkaita sidonnaisuuksia. Heikon valtiokehityksen maissa jäljelle jää lopulta vastikkeeton korporaatiokansalaisuus, kun taas vauraammissa maissa väki jakaantuu eliittiin ja palkkaorjiin.</p><p>Nykyajan huutoon vastataan monin eri tavoin. Kaikki suurvallat, valtioliitot, yhteistalousalueet ja puolustusliitot ovat asemoimassa itseään mahdollisimman vahvasti ennen resurssikilpailun kuumempia vaiheita. Esimerkiksi Venäjän federaation vast&acute;ikään perustama Euraasian liitto tulee toimimaan vastapainona EU:lle ja NATOlle, yhdistäen alkuun vanhoja IVY-maita, mutta johtaen aikaa myöten pidemmälle. Myös Venäjän ja Kiinan väliset kahdenkeskiset energiakaupat ovat merkittäviä strategisia toimia. Toisaalla mm. Puolan ehdottama eurooppalainen energiaunioni, tai jo käytössä oleva keskitetty eurooppalainen uraaninhankintamekanismi ajavat samaa asiaa; erilaisten resurssiuhkien säätelemää itsensäasemointia globaaleilla markkinoilla.</p><p>Yllä kuvaamani laaja-alainen yhdentyminen on aikaa myöten johtanut paikallisuuden vakavaan ja monitahoiseen kriisiin, sekä ihmisten kokemaan kansallisen identiteetin katoamisuhkaan. Näin muodoin viime vuosina on käynnistynyt kaiken keskittymiselle rinnakkainen kehityskulku, joka korostaa historiallisten kansallisuuksien asemaa, etnistä identiteettiä, sekä alueellisten ja paikallisten kulttuurien merkittävyyttä. Joiltakin osin tämä kehitys on kyetty valjastamaan osaksi yhdentymisvimmaa, kuten vaikkapa panslavistinen liike isovenäläisellä intressialueella osoittaa. Useimmiten nämä liikkeet ovat kuitenkin hyvin yhdentymiskriittisiä, kuten Euroopan unionin alueella tai vaikkapa Kiinassa on paikoin havaittu. Parhaassa tapauksessa kyse on kulttuurin säilymiseen tähtäävästä yhteiskuntakriittisestä kansanliikkeestä, joka pyrkii pitämään itsellään palasen omavaraisuutta ja alkuperäisyyttä. Pahimmillaan kyse on äärinationalistisesta hurmoshengestä, joka herättelee vanhoja ja pitkälti kuvitteellisia vastakkainasetteluja. Joka tapauksessa kyse on ajastamme, jossa yhdistyvät ylikansallinen tuhotalouden agenda ja paikallisuuden vastaisku. On syytä kysyä, piilevätkö menestyksen avaimet kummassakaan? Toisaalta kolmatta vaihtoehtoa eli talousdemokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisen nimeen tapahtuvaa rauhanomaista yhdentymistä ei ole näköpiirissä. Tämän vuoksi jäljelle jäävät geopoliittisesta vaikutusvallasta kilpailevat laajat pakkotalousalueet ihmisoikeusongelmineen, sekä tälle antagonistisesti itsensä asemoinut separatistinen kansalaisliikehdintä ja vallankumoustoiminta, jotka virallisessa katsantokannassa ymmärretään lähinnä terrorismiksi. Lopultakin kyse on semantiikasta, sillä laajamittaisinta terroria tulevat harjoittamaan nimenomaan tulevaisuuden talouspoliittiset suuryksiköt omilla valta-alueillaan. Heikoimpaan asemaan jäävät kolmannen maailman köyhät ja valtiorajansa kadottaneet tuhoalueet, jotka ymmärretään vain resurssiaittoina, sotatoimien harjoitusalueina, eliitin lomakohteina, sekä ihmiselinten siittoloina.</p><p>Olemme palaamassa aikaan, jossa myös suomalais-ugrilainen sukukansa-ajattelu saa avoimesti poliittisia ulottuvuuksia. Venäjällä alkuperäiskulttuureilla on aina ollut heikko ja lähinnä karnevalisoitu seremonia-asema, mutta panslavistisen kiihkomielen, euraasialaisen talousyhdentymisen, sekä otteiden koventumisen myötä sukukansa-asialla alkaa olla yleisempääkin merkitystä. Miten suomalais-ugrilaisten kansojen ja kansansirpaleiden käy öljyä ja maakaasua tuottavassa ja ympäristön sekä perinnekulttuurit ohittavassa Venäjän federaatiossa, joka hakee taas suurvalta-asemaansa, pyrkien samalla erilaisin pakkokeinoin hallinnoimaan sisäistä yhtenäisyyttään? Entä jatkaako Suomi tuttua linjaansa, eikä uskalla avata suutaan tai hoitaa edes kotipesäänsä kuntoon? Ja mitä jos käykin niin, että lännen ja idän välissä me itse vielä tarvitsemme suomalais-ugrilaisuuden selkänojaa? Kuka muu meitä lisäksemme puolustaa jos emme ole aikaisemmin olleet uskaliaasti hereillä? NATOon kuuluva Viro? Näistä monista mieltäni askarruttavista syistä kysyn; kuka perustaisi suomalais-ugrilaisia eri tavoin yhdistävän &quot;Uralin liiton&quot;?</p><p>Leimautuisivatko &quot;Uralin liiton&quot; perustajatahot jonkinlaisen ugrimaanisen heimoajattelun änkyräkolleegioksi? Jos leimautuisivat, niin miksi? Miten toiminta muka eroaisi meille suomalaisille huomattavasti vieraammasta yhtenäiseurooppalaisesta propagandasta, isovenäläisestä kiihkosta, amerikkalaisesta maailmanlaajuisen erinomaisuuden kohtalonopista, kiinalaisesta mono- ja monumentaalisuudesta, tai jihadistien rajat ylittävästä panislamilaisuudesta? Ja onko tosiaan niin, että ylipäätään ainoa keino varmistaa jatkuvuudenhallinta on muodostaa yhä suurempia ja ahneempia joukkueita? Tämä psykologisesti ja eettisesti hyvin alkukantainen pudotuspeli johtaa lopulta kahden leirin resurssiköyhään maailmaan, sekä näiden toimijoiden väkivaltaiseen finaaliotteluun. Onkin ehkä niin, että ainoastaan ajoissa tapahtuva maailmanlaajuinen talouskriisi ja valtasuhteiden pirstaloituminen voi meidät siltä pelastaa?</p><p>Onko siis väärin pienen ja omintakeisen maan kansalaisena toivoa maailmanlaajuisen sivilisaation romahduksenkaltaista tilamuutosta? Ennen kuin on liian myöhäistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liiketaloudellisia voittoja hakeva taloudellinen yhdentyminen etenee voimakkaasti kaikkialla maailmassa. Kansainväliset yritysryppäät, sijoitusyhtiöt, sekä niitä rahoittavat ja vakuuttavat finanssilaitokset ovat yhä suurempia toimijoita, ja niitä on pelikentällä yhä vähemmän. Kyse on vallitsevaan talousjärjestelmäämme liittyvästä loogisesta konsolidaatiokehityksestä. Sääntelyn ollessa olematonta pääoma ja toimintaedellytykset keskittyvät yhä harvempien käsiin. Lisäksi työ menee sinne missä se kulloinkin on halvinta, samalla kun erilaisilla finanssi-instrumenteilla haetaan pidäkkeettömiä spekulointimahdollisuuksia. Yksityiset voimat haastavat kansalliset rakenteet kaikkialla.

Kansainvälinen kilpailu vähenevistä luonnonvaroista ja vaikutusvallasta on niin kutsutun talouskasvun edellytys toisille, mutta merkitsee aina ympäristötuhoa tai pitkäkestoista kuormitusta eri resurssien käyttöönottoalueilla. Usein tähän liittyy myös sosiaalisen todellisuuden rankka pirstaloituminen, joka ajaa paikallisyhteisöt varsinkin köyhemmissä maissa ja alkuperäiskansojen keskuudessa epätoivon partaalle. Toimintaa sanotaan "kehitykseksi", ja sitä saatetaan perustella elintasoon liittyvillä myönteisillä vaikutuksilla. Nämä edut eivät kuitenkaan toteudu muualla kuin lahjotun virkamiehistön ja eliitin, sekä suuromistajien keskuudessa. Parhaassa tapauksessa tavalliselle väelle riittää muutamaksi vuodeksi töitä, jotta nämä voivat palkkaorjina antaa oman pienen panoksensa markkinoiden yhteiseen ostovoimaan.

Tällainen "tuhotaloudeksi" nimittämäni liiketoiminta kiilaa kansalaisvaltioiden ja paikallisyhteisöjen itsemääräämisoikeuksien, omavaraisuuden, omaleimaisuuden, sekä sosiaalisten tarpeiden edelle. Se pitää paikallista ja kansainvälistä politiikkaa taskussaan, sekä hakee kaiken aikaa synergiaetuja ja kasvun mahdollisuuksia, uusia markkinoita ja lisäarvoa, tehokkuutta ja toimintavarmuutta, sekä ennen kaikkea vapaampia toimintaedellytyksiä. Tuhotalous pyrkii sitouttamaan valtiollisen päätöksenteon puolelleen, kutsuen omaa vapauttaan meidän kaikkien vapaudeksi. Tähän vapauden harhaan liittyvät erilaiset vapaakauppasopimukset investointisuojalausekkeineen, rahan ja työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävät yhteistalousalueet jne. Käytännössä nämä vapausprojektit ovat kuitenkin etupiirien ja markkinoiden jakamista suuryritysten ja joidenkin suurvaltojen nimeen, ylikansallisuuden varmistelua, sekä entistä laajempien ihmisryhmien entistä tehokkaampaan valvontaan sopivien olosuhteiden ja infrastruktuurin luomista. Samanaikaisesti tuhotalous asettaa valtiolliset rippeet keskinäisen verokilpailun kurimukseen, pyrkien myös kyseenalaistamaan ja sanktioimaan kaikki yritykset ylläpitää kansallista lainsäädäntöä paikallisen ympäristön, paikallisen verotuksen ja paikallisten työläisten puolesta. Sosiaaliturvaan ja julkishyödykkeisiin ei ole pian enää varaa, määräävien markkina-asemien väärinkäytökset ovat tavallista liiketoimintaa, ja ympäristöasioiden jo entuudestaan hatara hoito taannutetaan tuhotalouden sievisteleväksi viherpesuksi ...jos sitäkään.

Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus eli NAFTA vuodelta 1994 (engl. North American Free Trade Agreement), ehdotettu Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen transatlanttinen vapaakauppasopimus TTIP (engl. Transatlantic Trade and Investment Partnership), sekä edelleen laajeneva Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP (engl. Trans-Pacific Partnership) lisäävät kaikki suuyhtiöiden valta-asemaa. NAFTAn tarjoaman esimerkin perusteella näihin sopimuksiin liittyy aina alueellisen omavaraisuuden mittavaa tuhoutumista ja sanoinkuvaamatonta inhimillistä kärsimystä, sekä paikallisen ympäristölainsäädännön välitöntä purkua. Tyynenmeren vapaakauppasopimuksessa ovat erityistä huomiota herättäneet kasvi- ja eläinlajien sekä niiden geneettisen muokkaamisoikeuden patentoitavuus, patenttioikeuksien keinotekoinen jatkaminen erityisesti lääketeollisuuden piirissä, Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädännön ulottaminen muualle maailmaan, sekä internet-palveluntarjoajien tekeminen vastuullisiksi heidän verkoissaan tehdyistä tekijänoikeusrikkomuksista. Transatlanttisessa sopimuksessa taas keskustelua ovat herättäneet erityisesti investointisuoja ja yksityiset "markkinatuomioistuimet". Ei mikään ihme, että vapaakauppasopimuksia valmistellaan salassa, eikä niistä tiedoteta avoimesti missään.

Jo mainittujen vapaakauppasopimusten lisäksi maailmassa on runsain mitoin muita monen- ja kahdenkeskisiä kauppasopimuksia, yhteistalousalueita, puolustusliittoja jne. Euroopan unioni tai NATO ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kilpailun kovetessa on havaittavissa, että yhdentymiskehitys kiihtyy entisestään, mikä tarjoaa kansallisen turvallisuuden ja geopoliittisen aseman varmistelun siivellä (tai niiden tekosyyllä) suuryrityksille ennennäkemättömän mahdollisuuden lisätä omaa valtaansa ja riippumattomuuttaan. Elämmekin historiallisesti merkittävää aikaa. Samaan aikaan kun maailman materiaaliset resurssit ovat hupenemassa ja sitä kautta maailmanlaajuinen tuotanto supistumassa, on markkinaliberalismi saavuttamassa järisyttävät mittasuhteet. Pitänee palata kolonialismin aikakauteen, jotta vastaan tulee yhtä häikäilemätöntä ryöstötaloudeksi laskettavaa toimintaa kuin nykyään. Erona menneeseen ovat kuitenkin resurssien nykyinen vähyys, maapallon suuri väkimäärä, sekä teknologian taso. Tämän myötä kansainvälinen kilpailu niin valtioiden kuin yritystenkin taholta on entistä epätoivoisempaa. Yksityiset valtakeskittymät toimivat tässä kilpajuoksussa keihäänkärkinä, kun taas valtioiden rooliksi jää tappioiden sosialisointi, vapaiksi väitettyjen tuhomarkkinoiden ylläpito pakkotalouden keinoin, sekä historistisen elementin liittäminen kokonaisuuteen. Erityisesti energiasektorilla ja työvoiman saatavuuden osalta fasistiset voimat tulevat yhdentymään nopeasti, muodostaen julkistalouden ja suuryrittämisen välille irvokkaita sidonnaisuuksia. Heikon valtiokehityksen maissa jäljelle jää lopulta vastikkeeton korporaatiokansalaisuus, kun taas vauraammissa maissa väki jakaantuu eliittiin ja palkkaorjiin.

Nykyajan huutoon vastataan monin eri tavoin. Kaikki suurvallat, valtioliitot, yhteistalousalueet ja puolustusliitot ovat asemoimassa itseään mahdollisimman vahvasti ennen resurssikilpailun kuumempia vaiheita. Esimerkiksi Venäjän federaation vast´ikään perustama Euraasian liitto tulee toimimaan vastapainona EU:lle ja NATOlle, yhdistäen alkuun vanhoja IVY-maita, mutta johtaen aikaa myöten pidemmälle. Myös Venäjän ja Kiinan väliset kahdenkeskiset energiakaupat ovat merkittäviä strategisia toimia. Toisaalla mm. Puolan ehdottama eurooppalainen energiaunioni, tai jo käytössä oleva keskitetty eurooppalainen uraaninhankintamekanismi ajavat samaa asiaa; erilaisten resurssiuhkien säätelemää itsensäasemointia globaaleilla markkinoilla.

Yllä kuvaamani laaja-alainen yhdentyminen on aikaa myöten johtanut paikallisuuden vakavaan ja monitahoiseen kriisiin, sekä ihmisten kokemaan kansallisen identiteetin katoamisuhkaan. Näin muodoin viime vuosina on käynnistynyt kaiken keskittymiselle rinnakkainen kehityskulku, joka korostaa historiallisten kansallisuuksien asemaa, etnistä identiteettiä, sekä alueellisten ja paikallisten kulttuurien merkittävyyttä. Joiltakin osin tämä kehitys on kyetty valjastamaan osaksi yhdentymisvimmaa, kuten vaikkapa panslavistinen liike isovenäläisellä intressialueella osoittaa. Useimmiten nämä liikkeet ovat kuitenkin hyvin yhdentymiskriittisiä, kuten Euroopan unionin alueella tai vaikkapa Kiinassa on paikoin havaittu. Parhaassa tapauksessa kyse on kulttuurin säilymiseen tähtäävästä yhteiskuntakriittisestä kansanliikkeestä, joka pyrkii pitämään itsellään palasen omavaraisuutta ja alkuperäisyyttä. Pahimmillaan kyse on äärinationalistisesta hurmoshengestä, joka herättelee vanhoja ja pitkälti kuvitteellisia vastakkainasetteluja. Joka tapauksessa kyse on ajastamme, jossa yhdistyvät ylikansallinen tuhotalouden agenda ja paikallisuuden vastaisku. On syytä kysyä, piilevätkö menestyksen avaimet kummassakaan? Toisaalta kolmatta vaihtoehtoa eli talousdemokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisen nimeen tapahtuvaa rauhanomaista yhdentymistä ei ole näköpiirissä. Tämän vuoksi jäljelle jäävät geopoliittisesta vaikutusvallasta kilpailevat laajat pakkotalousalueet ihmisoikeusongelmineen, sekä tälle antagonistisesti itsensä asemoinut separatistinen kansalaisliikehdintä ja vallankumoustoiminta, jotka virallisessa katsantokannassa ymmärretään lähinnä terrorismiksi. Lopultakin kyse on semantiikasta, sillä laajamittaisinta terroria tulevat harjoittamaan nimenomaan tulevaisuuden talouspoliittiset suuryksiköt omilla valta-alueillaan. Heikoimpaan asemaan jäävät kolmannen maailman köyhät ja valtiorajansa kadottaneet tuhoalueet, jotka ymmärretään vain resurssiaittoina, sotatoimien harjoitusalueina, eliitin lomakohteina, sekä ihmiselinten siittoloina.

Olemme palaamassa aikaan, jossa myös suomalais-ugrilainen sukukansa-ajattelu saa avoimesti poliittisia ulottuvuuksia. Venäjällä alkuperäiskulttuureilla on aina ollut heikko ja lähinnä karnevalisoitu seremonia-asema, mutta panslavistisen kiihkomielen, euraasialaisen talousyhdentymisen, sekä otteiden koventumisen myötä sukukansa-asialla alkaa olla yleisempääkin merkitystä. Miten suomalais-ugrilaisten kansojen ja kansansirpaleiden käy öljyä ja maakaasua tuottavassa ja ympäristön sekä perinnekulttuurit ohittavassa Venäjän federaatiossa, joka hakee taas suurvalta-asemaansa, pyrkien samalla erilaisin pakkokeinoin hallinnoimaan sisäistä yhtenäisyyttään? Entä jatkaako Suomi tuttua linjaansa, eikä uskalla avata suutaan tai hoitaa edes kotipesäänsä kuntoon? Ja mitä jos käykin niin, että lännen ja idän välissä me itse vielä tarvitsemme suomalais-ugrilaisuuden selkänojaa? Kuka muu meitä lisäksemme puolustaa jos emme ole aikaisemmin olleet uskaliaasti hereillä? NATOon kuuluva Viro? Näistä monista mieltäni askarruttavista syistä kysyn; kuka perustaisi suomalais-ugrilaisia eri tavoin yhdistävän "Uralin liiton"?

Leimautuisivatko "Uralin liiton" perustajatahot jonkinlaisen ugrimaanisen heimoajattelun änkyräkolleegioksi? Jos leimautuisivat, niin miksi? Miten toiminta muka eroaisi meille suomalaisille huomattavasti vieraammasta yhtenäiseurooppalaisesta propagandasta, isovenäläisestä kiihkosta, amerikkalaisesta maailmanlaajuisen erinomaisuuden kohtalonopista, kiinalaisesta mono- ja monumentaalisuudesta, tai jihadistien rajat ylittävästä panislamilaisuudesta? Ja onko tosiaan niin, että ylipäätään ainoa keino varmistaa jatkuvuudenhallinta on muodostaa yhä suurempia ja ahneempia joukkueita? Tämä psykologisesti ja eettisesti hyvin alkukantainen pudotuspeli johtaa lopulta kahden leirin resurssiköyhään maailmaan, sekä näiden toimijoiden väkivaltaiseen finaaliotteluun. Onkin ehkä niin, että ainoastaan ajoissa tapahtuva maailmanlaajuinen talouskriisi ja valtasuhteiden pirstaloituminen voi meidät siltä pelastaa?

Onko siis väärin pienen ja omintakeisen maan kansalaisena toivoa maailmanlaajuisen sivilisaation romahduksenkaltaista tilamuutosta? Ennen kuin on liian myöhäistä.

]]>
2 http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170017-romahdus-pelastaa#comments Kilpailukyky Resurssit Romahdus Tue, 10 Jun 2014 08:40:12 +0000 Miika Vanhapiha http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170017-romahdus-pelastaa
Syvästi vihreä ja anarkistinen http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169552-syvasti-vihrea-ja-anarkistinen <p>Useimpiin ns. kehittyneisiin yhteiskuntajärjestelmiin ja yhteisöihin kuuluu osanen, jolla on taloudellista vaurautta ja sosiaalista valtaa enemmän kuin järjestelmän muilla osilla. Tätä osasta voidaan kutsua eliitiksi, hallitsevaksi luokaksi, aatelistoksi, tai vaikkapa voittajiksi. Tämä osanen ohjaa järjestelmän tärkeimpiä toimintoja &ndash; niin hyvässä kuin pahassa.</p><p>Järjestelmää johtavan osan valta-asema perustuu aina tärkeimpien resurssien hallintaan, sekä niiden yliedustettuun kuluttamiseen. Näiden resurssien hallintaan ja kuluttamiseen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta saatetaan peitellä, tai se saatetaan hiljaisesti hyväksyä enemmistön toimesta. Tärkeää tällaisen yhteiskuntajärjestemän epätasa-arvon jatkuvuudelle on myös resurssien hallintaa ja kuluttamista eri tavoin oikeuttavalla kulttuurisella näytelmällä, eli eliitin itsestään kertomalla tarinalla. Tämä voi saada loistokkaiden juhlien, näyttäytymiskulttuurin, sekä laitosuskonnon myötä jopa viihteellisen mielipidemuokkauksen piirteitä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vahvemman oikeudesta, jota perustellaan vahvemman oikeudella.</p><p>Kehittynyt ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä järjestelmä hyväksyy palautteen, sekä korjaa olemustaan kriittisen itsearvioinnin perusteella. Tämä &rdquo;olemuksen korjaaminen&rdquo; tarkoittaa yleensä jonkinasteista muutosta, ja tämä taas tarkoittaa järjestelmästä eniten hyötyville osille &ndash; varsinkin eliitille &ndash; uhkaa etujen menettämisestä. Tämän vuoksi useimmat yhteiskunnat ovat konservatiivisia luonteeltaan; niiden läski pää estää ruoskittuja jalkoja äänestämästä, tarvittaessa vaikka voimakeinoin.</p><p>Voimankäyttö on nyky-yhteiskunnissa varattu yksinoikeudella jollekin toiminnalliselle osalle, kuten armeijalle ja poliisille. Ne noudattavat tiukassa paikassa ainoastaan eliitin, sekä mahdollisesti siinä sivussa oman etunsa mukaista ohjelmaa. Historiallisesti tarkasteltuna tehokkain voimankäyttökyky on materiaalisin ja teknisin keinoin varattu vain ja ainoastaan suoraan hallitsevalle luokalle, joka väkivaltaa harjoittaessaan noudattaa mitä hyvänsä tarpeelliseksi katsomiaan menetelmiä. Enemmistön voimankäyttöpyrkimykset taas sanktioidaan ankarasti, samalla kun muita vaikuttamistapoja rajoitetaan mm. edustuksellisuuden ja byrokratian avulla.</p><p>&rdquo;Yhteiskuntarauhan rikkoutuminen&rdquo; on ennen kaikkea &rdquo;eliitin rauhan rikkoutumista&rdquo;, ja näin tapahtuessa voimankäytön kohteeksi voi joutua mikä hyvänsä taho, joka hallitsevan luokan tulkinnan ja tilannearvion mukaan uhkaa sen asemaa. Suhteellisen rauhallisissa ja vauraissa yhteiskunnissa voimankäytön epäsymmetriselle mielivallalle altistuvat lähinnä köyhälistö, syrjäytyneet, sekä kapinahenkinen toisinajattelijoiden vähemmistö. Otteiden koventuminen ja niiden ulottuminen koko yhteiskuntaan on kuitenkin aina vain yhden kriisin takana.</p><p>Yhteenvetona todettakoon, että useimmat ihmisjärjestelmät vastustavat muutosta, pyrkivät vaimentamaan kritiikin ja peittelemään vallitsevia epäkohtia, sekä uskovat omia tarinoitaan epätasarvon kunniallisuudesta ja oikeutuksesta. Tämän, sekä voimankäyttöön ja muihin vaikuttamiskeinoihin liittyvän valta-asetelman myötä pienetkin yhteiskunnalliset muutokset vaativat tavattomasti vaivaa ja uhrauksia. Ehkäpä ainoa tie kokonaisten yhteiskuntien kehittämiseen on rajattua voimankäyttöä kaihtamattoman valistuneen vähemmistön käynnistämä maltillinen vallankumous, joka kohdistaa tavoitteensa enemmistöä koskettavien epäkohtien korjaamiseen. Muutoin sosiaalinen toimilupa kumoukselle jää saamatta, ja se joko murskataan tai se ei ole riittävän suosittu ollakseen vaikuttava.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Todellinen muutos?</strong></p><p>Jos tavoitteena on syvemmän jatkuvuudenhallinnan luominen &ndash; eli myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten sekä ympäristön huomioiminen &ndash; haasteet yhteiskuntien kehittämistoimille muodostuvat miltei mahdottomiksi. Poikkeuksen saattavat muodostaa vain pienemmät järjestelmät, kuten vallan itselleen ottaneet paikallisyhteisöt. Joka tapauksessa keskitetty valta ja ihmisjärjestelmien isot yksikkökoot heikentävät jatkuvuudenhallintaa ja tuhoavat hyvinvointia, sillä keskittynyt valta vastustaa muutosta vaistomaisesti, samalla kun suuruuden näennäistehokkuus runnoo yhteiskuntia jäykän yhdenmukaisuuspakon kautta yhä erikoistuneempaan suuntaan, altistaen ne hallitsemattomille tilamuutoksille ja jatkuvalle, systeemiselle riistolle.</p><p>Älykkäässä vastarinnassa ja vallankumouksessa ei kyse ole loppujen lopuksi yhteiskuntien ja yhteisöjen &rdquo;kehittämisestä&rdquo;, vaan siitä että varmistetaan niiden sopeutuminen luonnollisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, sekä eri kasvurajoihin toimintaympäristössään. Paikallisuus, suora vaikuttaminen, sekä luopuminen kasvupakosta ylläpitäisivät tätä sopeutumiskykyä, samalla kun ne laajassa mittakaavassa tasaisivat resursseja. Paikallisuus, suora vaikuttaminen, sekä kasvupakosta luopuminen ovat nykyoloissa kuitenkin saavuttamattomissa, sillä menetelminä ja ihanteina ne edustavat kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle oikeistolle punavihreää anarkismia (ikään kuin se olisi paha asia), kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle työväenliikkeelle syvävihreää hippianarkismia (ikään kuin se olisi paha asia), sekä kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle vanhoilliskeskustalle mustavihreää talousanarkismia (ikään kuin se olisi paha asia). Poliittisesti täysin välinpitämättömälle enemmistölle kyse on marginaaliin kuuluvasta suhinasta. Riippumattomuutta ja pienuutta halveksivalle eliitille kyse on uhasta omalle (erin)omaisuudelle ja tuotto-odotuksille; siis vihollisuudesta.</p><p>Kuvaamistani haasteista huolimatta tuntevan älymystön ja ajattelevat kansanosat kokoava syvävihreä anarkismi on ainoa poliittinen vaihtoehto, sillä se muodostaa valistuneen ja hedelmällisen kasvualustan sosiaalisesti rakentavalle romahdusälylle ja kriisitietoiselle ympäristövastuulle. Nämä taas ovat edellytyksiä tulevalle selviytymisellemme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Useimpiin ns. kehittyneisiin yhteiskuntajärjestelmiin ja yhteisöihin kuuluu osanen, jolla on taloudellista vaurautta ja sosiaalista valtaa enemmän kuin järjestelmän muilla osilla. Tätä osasta voidaan kutsua eliitiksi, hallitsevaksi luokaksi, aatelistoksi, tai vaikkapa voittajiksi. Tämä osanen ohjaa järjestelmän tärkeimpiä toimintoja – niin hyvässä kuin pahassa.

Järjestelmää johtavan osan valta-asema perustuu aina tärkeimpien resurssien hallintaan, sekä niiden yliedustettuun kuluttamiseen. Näiden resurssien hallintaan ja kuluttamiseen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta saatetaan peitellä, tai se saatetaan hiljaisesti hyväksyä enemmistön toimesta. Tärkeää tällaisen yhteiskuntajärjestemän epätasa-arvon jatkuvuudelle on myös resurssien hallintaa ja kuluttamista eri tavoin oikeuttavalla kulttuurisella näytelmällä, eli eliitin itsestään kertomalla tarinalla. Tämä voi saada loistokkaiden juhlien, näyttäytymiskulttuurin, sekä laitosuskonnon myötä jopa viihteellisen mielipidemuokkauksen piirteitä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vahvemman oikeudesta, jota perustellaan vahvemman oikeudella.

Kehittynyt ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä järjestelmä hyväksyy palautteen, sekä korjaa olemustaan kriittisen itsearvioinnin perusteella. Tämä ”olemuksen korjaaminen” tarkoittaa yleensä jonkinasteista muutosta, ja tämä taas tarkoittaa järjestelmästä eniten hyötyville osille – varsinkin eliitille – uhkaa etujen menettämisestä. Tämän vuoksi useimmat yhteiskunnat ovat konservatiivisia luonteeltaan; niiden läski pää estää ruoskittuja jalkoja äänestämästä, tarvittaessa vaikka voimakeinoin.

Voimankäyttö on nyky-yhteiskunnissa varattu yksinoikeudella jollekin toiminnalliselle osalle, kuten armeijalle ja poliisille. Ne noudattavat tiukassa paikassa ainoastaan eliitin, sekä mahdollisesti siinä sivussa oman etunsa mukaista ohjelmaa. Historiallisesti tarkasteltuna tehokkain voimankäyttökyky on materiaalisin ja teknisin keinoin varattu vain ja ainoastaan suoraan hallitsevalle luokalle, joka väkivaltaa harjoittaessaan noudattaa mitä hyvänsä tarpeelliseksi katsomiaan menetelmiä. Enemmistön voimankäyttöpyrkimykset taas sanktioidaan ankarasti, samalla kun muita vaikuttamistapoja rajoitetaan mm. edustuksellisuuden ja byrokratian avulla.

”Yhteiskuntarauhan rikkoutuminen” on ennen kaikkea ”eliitin rauhan rikkoutumista”, ja näin tapahtuessa voimankäytön kohteeksi voi joutua mikä hyvänsä taho, joka hallitsevan luokan tulkinnan ja tilannearvion mukaan uhkaa sen asemaa. Suhteellisen rauhallisissa ja vauraissa yhteiskunnissa voimankäytön epäsymmetriselle mielivallalle altistuvat lähinnä köyhälistö, syrjäytyneet, sekä kapinahenkinen toisinajattelijoiden vähemmistö. Otteiden koventuminen ja niiden ulottuminen koko yhteiskuntaan on kuitenkin aina vain yhden kriisin takana.

Yhteenvetona todettakoon, että useimmat ihmisjärjestelmät vastustavat muutosta, pyrkivät vaimentamaan kritiikin ja peittelemään vallitsevia epäkohtia, sekä uskovat omia tarinoitaan epätasarvon kunniallisuudesta ja oikeutuksesta. Tämän, sekä voimankäyttöön ja muihin vaikuttamiskeinoihin liittyvän valta-asetelman myötä pienetkin yhteiskunnalliset muutokset vaativat tavattomasti vaivaa ja uhrauksia. Ehkäpä ainoa tie kokonaisten yhteiskuntien kehittämiseen on rajattua voimankäyttöä kaihtamattoman valistuneen vähemmistön käynnistämä maltillinen vallankumous, joka kohdistaa tavoitteensa enemmistöä koskettavien epäkohtien korjaamiseen. Muutoin sosiaalinen toimilupa kumoukselle jää saamatta, ja se joko murskataan tai se ei ole riittävän suosittu ollakseen vaikuttava.

 

Todellinen muutos?

Jos tavoitteena on syvemmän jatkuvuudenhallinnan luominen – eli myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten sekä ympäristön huomioiminen – haasteet yhteiskuntien kehittämistoimille muodostuvat miltei mahdottomiksi. Poikkeuksen saattavat muodostaa vain pienemmät järjestelmät, kuten vallan itselleen ottaneet paikallisyhteisöt. Joka tapauksessa keskitetty valta ja ihmisjärjestelmien isot yksikkökoot heikentävät jatkuvuudenhallintaa ja tuhoavat hyvinvointia, sillä keskittynyt valta vastustaa muutosta vaistomaisesti, samalla kun suuruuden näennäistehokkuus runnoo yhteiskuntia jäykän yhdenmukaisuuspakon kautta yhä erikoistuneempaan suuntaan, altistaen ne hallitsemattomille tilamuutoksille ja jatkuvalle, systeemiselle riistolle.

Älykkäässä vastarinnassa ja vallankumouksessa ei kyse ole loppujen lopuksi yhteiskuntien ja yhteisöjen ”kehittämisestä”, vaan siitä että varmistetaan niiden sopeutuminen luonnollisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, sekä eri kasvurajoihin toimintaympäristössään. Paikallisuus, suora vaikuttaminen, sekä luopuminen kasvupakosta ylläpitäisivät tätä sopeutumiskykyä, samalla kun ne laajassa mittakaavassa tasaisivat resursseja. Paikallisuus, suora vaikuttaminen, sekä kasvupakosta luopuminen ovat nykyoloissa kuitenkin saavuttamattomissa, sillä menetelminä ja ihanteina ne edustavat kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle oikeistolle punavihreää anarkismia (ikään kuin se olisi paha asia), kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle työväenliikkeelle syvävihreää hippianarkismia (ikään kuin se olisi paha asia), sekä kansallisen yhtenäisyyskuvitelman perään haikailevalle vanhoilliskeskustalle mustavihreää talousanarkismia (ikään kuin se olisi paha asia). Poliittisesti täysin välinpitämättömälle enemmistölle kyse on marginaaliin kuuluvasta suhinasta. Riippumattomuutta ja pienuutta halveksivalle eliitille kyse on uhasta omalle (erin)omaisuudelle ja tuotto-odotuksille; siis vihollisuudesta.

Kuvaamistani haasteista huolimatta tuntevan älymystön ja ajattelevat kansanosat kokoava syvävihreä anarkismi on ainoa poliittinen vaihtoehto, sillä se muodostaa valistuneen ja hedelmällisen kasvualustan sosiaalisesti rakentavalle romahdusälylle ja kriisitietoiselle ympäristövastuulle. Nämä taas ovat edellytyksiä tulevalle selviytymisellemme.

]]>
5 http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169552-syvasti-vihrea-ja-anarkistinen#comments Anarkismi Eliitti Romahdus Vastarinta Vihreä aate Mon, 02 Jun 2014 18:50:02 +0000 Miika Vanhapiha http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169552-syvasti-vihrea-ja-anarkistinen
Perintövero ja sosiaalinen romahdus http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164196-perintovero-ja-sosiaalinen-romahdus <p>Piruilemattakin se on nähtävä, miten asia on. Niklas kirjoittelee <a title="Pelkää sinäkin perintöveroa" href="http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164155-pelkaa-sinakin-perintoveroa">perintöveron suuresta kohtuuttomuudesta</a> ja ainakin minä rivien välistä luen, että viesti on se, että perintövero edustaa epäoikeudenmukaisuutta, joka pitäisi pikimmiten lopettaa.</p><p>Katsotaanpa nyt tätäkin asiaa hieman tarkemmin. Aivan ensimmäisenä pitää muistuttaa siitä, mitä taloustieteen professori Piketty juurikin kirjoitti: <a title=" Kapitalismi vs. Demokratia" href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163035-new-york-times-kapitalismi-vs-demokratia">nykyinen länsimainen yhteiskuntamalli on suistumassa syvenevää eriarvoistumista kohden</a> ja toisaalla tämä kehitys on tituleerattu <a title=" Romahdus tulossa" href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163359-dgr-nasa-guardian-romahdus-tulossa">yhteiskunnan sosiaaliseksi romahdukseksi</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos aivan rehellisiä ollaan, mahdollisuuksien tasa-arvo, josta oikealla välistä pruukataan puhumaan tarkoittaa jotain aivan muuta, kuin mitä sillä annetaan ymmärtää. Todellinen mahdollisuuksien tasa-arvo tarkottaisi sitä, että kaikki lähtee edes omaisuuden osalta samalta viivalta, jos vaikka sitten vallitsisikin kilipääkapitalistinen 1800-lukulainen vapaa kilpailu.</p><p>Tämä tarkoittaisi <strong>100% maailmanlaajuista perintöveroa</strong> ja omaisuuden laittamista tasan, jotta jokainen saisi samat lähtökuopat. Kuten ilmeistä, oikeisto ei tällaista kannata, joten voimme vetää vain yhden ainoan johtopäätöksen: puhe mahdollisuuksien tasa-arvosta on pelkkää retoriikkaa ja oikeisto juttelee mukavia, vaikka sen todellinen pyrkimys on paitsi nykyisten etuoikeuksien (<em>privileegioiden</em>) säilyttäminen, myös niiden kasvattaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun oikeasti vasemmalta oleva ihminen, kuten minä, lukee Niklaksen blogia, voi tulla vain siihen johtopäätökseen, että me elämme luokkayhteiskunnassa. Tämä ilmenee selvästi siinä, miten puheenvuorot blogissa yksituumaisesti toistavat sitä tarinaa, miten se on niin loputtoman väärin, että perintöveroa ensinkään kannetaan. Koko veroa pidetään itsessään epäoikeudenmukaisena.</p><p>Ja se, että yhteiskunnassa vallitsee tuollaista tunnetilaa, tekee selväksi, että yläluokka - tai sen arvot Tukholma-syndrooman kautta omaksuneet - puhuvat. Ei tarvitse mainita edes tohtori Marxin tuotantoa voidakseen todeta, että ajatus siitä, että ainoa oikea perintövero on tasan nolla prosenttia puhuu puhtaasti sen puolesta, että osa väestä ei ollenkaan ymmärrä miten yhteiskunta toimii - tai miten se edes voi toimia.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen toistuvasti varoittanut siitä, että nykyisenkaltainen eriarvoisuuden kasvu hajottaa yhteiskunnan - aiheuttaa sen sosiaalisen romahduksen - ja siitä huolimatta - kuunteleeko kukaan? Olen aina ollut äimistynyt siitä, miten yläluokat luulevat, että he voivat ajatella vain omaa napaansa ja kuvitella, että ihmiskunta kokonaisuutena tulisi koskaan hyväksymään sitä, että yksien omaisuus kasaantuu sukupolvesta toiseen, kun suuren kansan tehtäväksi jää vain tehdä työtä tälle omistavalle luokalle ja uhrata elämänsä toisten omaisuuden kasvattamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Oikeisto perisynti on aina ollut se, että se hakee täydellistä voittoa ja se hakee sitä siksi, koska ei ymmärrä yhteiskuntaa. Oikeistolaisen maailmankuvan keskipisteessä on yksilö, yksilönoikeudet ja yksilönvapaudet. Oikeistolaisuuden ydinkysymys on vapauttaa yksilö kaikesta keskinäisriippuvuudesta ja irrottaa yksilö yhteiskunnasta.</p><p>Tämän yksisilmäisyyden vallassa, jossa puhutaan vain omista oikeuksista ollaan syvässä unessa sen suhteen, että yhteiskunta, joka perustuu vain yksilöiden oman edun tavoitteluun ei ole yhteiskunta ensinkään. Tämä maailmankuva edustaa harhaista kuvitelmaa siitä, että ihmiset ovat saaria, kun todellisuus on päinvastainen ja ihmiset ovat syvästi keskinäisriippuvaisia.</p><p>Oikeistolaiset eivät ymmärrä yhteiskuntaa. He eivät muista, että heidän hyvinvointinsa riippuu välttämättä yhteiskunnan yleisestä suopeudesta yhtäältä ja työvoimasta toisaalta, joka suostuu heille töitä tekemään.</p><p>Oikeistolle tuntuu olevan vuosisadasta toiseen epäselvä se peruslähtökohta, että ei ole olemassa yksilönvapauksia ilman yksilönvastuita. Ei ole olemassa yrittäjää ilman yhteiskuntaa, joka sallii yrityksen toiminnan eikä ole olemassa työvoimaa yrityksiin, ellei sen kouluttamista joku maksa.</p><p>&nbsp;</p><p>Silti kirjoitan tätä tekstiä toteavasti, koska oma arvioni on, että me olemme välttämättä tiellä kohti sosiaalista romahdusta. Oikeistolaisten näkemykset ja arvot ja heidän nykyinen otteensa yhteiskunnasta on sellaisella tolalla, että he tulevat ajamaan koko länsimaisen elämänmuodon jyrkänteen yli - ja koettavat Kelju Kojootin lailla juosta mahdollisimman pitkälle sen reunan yli katsomatta alaspäin.</p><p>Tätä itsepetosta voi kuitenkin jatkaa vain oman aikansa ja jossain vaiheessa hybriksen rakentaminen hybriksen päälle päättyy omaan mahdottomuuteensa. <a title=" Nick Hanauer &quot;Rich people don&#039;t create jobs&quot;" href="https://www.youtube.com/watch?v=CKCvf8E7V1g">Viisas oikeistolainen</a> ymmärtää keskinäisriippuvuuden, mutta sellainen olento on nykyään kuolemassa sukupuuttoon, kun moderni mentaliteetti on sitä mitä se on.</p><p>&nbsp;</p><p>Me emme ole vain saavuttaneet yhteiskuntamme rappiota, vaan olemme sen lisäksi matkalla kohti sen tuhoa paitsi ympäristökysymysten kautta, myös sosiaalisen romahduksen siivittämänä, joka on kerta toisensa jälkeen sytyttänyt yhteiskunnat tuleen.</p><p>Olen koettanut tästä monta kertaa varoittaa, mutta tuntuu, että huudan vain tuuleen ja alamäki jatkuu. Ehkäpä todella on niin, että aika on ympyrä ja me kierrämme yhteiskuntina - kerta toisensa jälkeen - syntymästä kukoistukseen ja kukoistuksesta rappioon ja romahdukseen.</p><p>Vaikuttaa selvältä, että meidän yhteiskuntamme elää lopun aikoja, eikä tulevaisuudelta kannata liikoja odottaa, sillä kun eriarvoistamisen tie solidaarisuuden sijaan on valittu, jää jäljelle vain hajoava yhteiskunta, joka askel askeleelta marssii kohtii peruttamatonta tuhoaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Piruilemattakin se on nähtävä, miten asia on. Niklas kirjoittelee perintöveron suuresta kohtuuttomuudesta ja ainakin minä rivien välistä luen, että viesti on se, että perintövero edustaa epäoikeudenmukaisuutta, joka pitäisi pikimmiten lopettaa.

Katsotaanpa nyt tätäkin asiaa hieman tarkemmin. Aivan ensimmäisenä pitää muistuttaa siitä, mitä taloustieteen professori Piketty juurikin kirjoitti: nykyinen länsimainen yhteiskuntamalli on suistumassa syvenevää eriarvoistumista kohden ja toisaalla tämä kehitys on tituleerattu yhteiskunnan sosiaaliseksi romahdukseksi.

 

Jos aivan rehellisiä ollaan, mahdollisuuksien tasa-arvo, josta oikealla välistä pruukataan puhumaan tarkoittaa jotain aivan muuta, kuin mitä sillä annetaan ymmärtää. Todellinen mahdollisuuksien tasa-arvo tarkottaisi sitä, että kaikki lähtee edes omaisuuden osalta samalta viivalta, jos vaikka sitten vallitsisikin kilipääkapitalistinen 1800-lukulainen vapaa kilpailu.

Tämä tarkoittaisi 100% maailmanlaajuista perintöveroa ja omaisuuden laittamista tasan, jotta jokainen saisi samat lähtökuopat. Kuten ilmeistä, oikeisto ei tällaista kannata, joten voimme vetää vain yhden ainoan johtopäätöksen: puhe mahdollisuuksien tasa-arvosta on pelkkää retoriikkaa ja oikeisto juttelee mukavia, vaikka sen todellinen pyrkimys on paitsi nykyisten etuoikeuksien (privileegioiden) säilyttäminen, myös niiden kasvattaminen.

 

Kun oikeasti vasemmalta oleva ihminen, kuten minä, lukee Niklaksen blogia, voi tulla vain siihen johtopäätökseen, että me elämme luokkayhteiskunnassa. Tämä ilmenee selvästi siinä, miten puheenvuorot blogissa yksituumaisesti toistavat sitä tarinaa, miten se on niin loputtoman väärin, että perintöveroa ensinkään kannetaan. Koko veroa pidetään itsessään epäoikeudenmukaisena.

Ja se, että yhteiskunnassa vallitsee tuollaista tunnetilaa, tekee selväksi, että yläluokka - tai sen arvot Tukholma-syndrooman kautta omaksuneet - puhuvat. Ei tarvitse mainita edes tohtori Marxin tuotantoa voidakseen todeta, että ajatus siitä, että ainoa oikea perintövero on tasan nolla prosenttia puhuu puhtaasti sen puolesta, että osa väestä ei ollenkaan ymmärrä miten yhteiskunta toimii - tai miten se edes voi toimia.

 

Olen toistuvasti varoittanut siitä, että nykyisenkaltainen eriarvoisuuden kasvu hajottaa yhteiskunnan - aiheuttaa sen sosiaalisen romahduksen - ja siitä huolimatta - kuunteleeko kukaan? Olen aina ollut äimistynyt siitä, miten yläluokat luulevat, että he voivat ajatella vain omaa napaansa ja kuvitella, että ihmiskunta kokonaisuutena tulisi koskaan hyväksymään sitä, että yksien omaisuus kasaantuu sukupolvesta toiseen, kun suuren kansan tehtäväksi jää vain tehdä työtä tälle omistavalle luokalle ja uhrata elämänsä toisten omaisuuden kasvattamiseen.

 

Oikeisto perisynti on aina ollut se, että se hakee täydellistä voittoa ja se hakee sitä siksi, koska ei ymmärrä yhteiskuntaa. Oikeistolaisen maailmankuvan keskipisteessä on yksilö, yksilönoikeudet ja yksilönvapaudet. Oikeistolaisuuden ydinkysymys on vapauttaa yksilö kaikesta keskinäisriippuvuudesta ja irrottaa yksilö yhteiskunnasta.

Tämän yksisilmäisyyden vallassa, jossa puhutaan vain omista oikeuksista ollaan syvässä unessa sen suhteen, että yhteiskunta, joka perustuu vain yksilöiden oman edun tavoitteluun ei ole yhteiskunta ensinkään. Tämä maailmankuva edustaa harhaista kuvitelmaa siitä, että ihmiset ovat saaria, kun todellisuus on päinvastainen ja ihmiset ovat syvästi keskinäisriippuvaisia.

Oikeistolaiset eivät ymmärrä yhteiskuntaa. He eivät muista, että heidän hyvinvointinsa riippuu välttämättä yhteiskunnan yleisestä suopeudesta yhtäältä ja työvoimasta toisaalta, joka suostuu heille töitä tekemään.

Oikeistolle tuntuu olevan vuosisadasta toiseen epäselvä se peruslähtökohta, että ei ole olemassa yksilönvapauksia ilman yksilönvastuita. Ei ole olemassa yrittäjää ilman yhteiskuntaa, joka sallii yrityksen toiminnan eikä ole olemassa työvoimaa yrityksiin, ellei sen kouluttamista joku maksa.

 

Silti kirjoitan tätä tekstiä toteavasti, koska oma arvioni on, että me olemme välttämättä tiellä kohti sosiaalista romahdusta. Oikeistolaisten näkemykset ja arvot ja heidän nykyinen otteensa yhteiskunnasta on sellaisella tolalla, että he tulevat ajamaan koko länsimaisen elämänmuodon jyrkänteen yli - ja koettavat Kelju Kojootin lailla juosta mahdollisimman pitkälle sen reunan yli katsomatta alaspäin.

Tätä itsepetosta voi kuitenkin jatkaa vain oman aikansa ja jossain vaiheessa hybriksen rakentaminen hybriksen päälle päättyy omaan mahdottomuuteensa. Viisas oikeistolainen ymmärtää keskinäisriippuvuuden, mutta sellainen olento on nykyään kuolemassa sukupuuttoon, kun moderni mentaliteetti on sitä mitä se on.

 

Me emme ole vain saavuttaneet yhteiskuntamme rappiota, vaan olemme sen lisäksi matkalla kohti sen tuhoa paitsi ympäristökysymysten kautta, myös sosiaalisen romahduksen siivittämänä, joka on kerta toisensa jälkeen sytyttänyt yhteiskunnat tuleen.

Olen koettanut tästä monta kertaa varoittaa, mutta tuntuu, että huudan vain tuuleen ja alamäki jatkuu. Ehkäpä todella on niin, että aika on ympyrä ja me kierrämme yhteiskuntina - kerta toisensa jälkeen - syntymästä kukoistukseen ja kukoistuksesta rappioon ja romahdukseen.

Vaikuttaa selvältä, että meidän yhteiskuntamme elää lopun aikoja, eikä tulevaisuudelta kannata liikoja odottaa, sillä kun eriarvoistamisen tie solidaarisuuden sijaan on valittu, jää jäljelle vain hajoava yhteiskunta, joka askel askeleelta marssii kohtii peruttamatonta tuhoaan.

]]>
61 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164196-perintovero-ja-sosiaalinen-romahdus#comments Luokkaristiriidat Mahdollisuuksien tasa-arvo Romahdus Sosiaalinen romahdus Tasa-arvo Wed, 26 Mar 2014 21:48:48 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164196-perintovero-ja-sosiaalinen-romahdus
NASA:n rahoittama tutkimus ennustaa, että katastrofiporno myy jatkossakin http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163870-nasan-rahoittama-tutkimus-ennustaa-etta-katastrofiporno-myy-jatkossakin <p>Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on levinnyt kulovalkean lailla &quot;uutinen&quot; Yhdysvaltain avaruushallinnon NASA:n osaksi rahoittamasta tutkimuksesta, jonka mukaan teollisen sivilisaation tuho on vain ajan kysymys. Alunperin brittiläisen Guardian-lehden blogista liikkeelle lähtenyt juttu on kopioitu lukuisissa medioissa, viimeksi Suomessa <a href="http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288668409386.html">Ilta-Sanomissa</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Todellisuudessa <a href="http://www.sesync.org/sites/default/files/resources/motesharrei-rivas-kalnay.pdf">tutkimus</a> - ja sen uutisointi - kertoo kuitenkin lähinnä ympäristöjournalismin luokattoman huonosta tasosta. Se kertoo myös siitä, että tuomiopäivän ennustaminen on nykyään aivan yhtä suosittua kuin tuhat vuotta sitten. Ja jotakuinkin yhtä tarkkaa. Uutisointi kertoo myös siitä, että edelleen uskomme jonkin asian olevan totta, jos tietokone sanoo niin.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itse varsin kiinnostunut monimutkaisten sosiaalisten ilmiöiden laskennallisesta mallinnuksesta, opiskellut aihetta ja julkaissut tietokonesimulaatioita käyttäen sekä <a href="http://jmkorhonen.net/2012/10/08/how-radical-is-a-radical-innovation-kasmire-korhonen-and-nikolic-2012/">yhden (keskinkertaisen) tutkimuksen </a>että <a href="http://jmkorhonen.net/collected-works/">lukuisia esityksiä</a> kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa. Mielestäni kykenen siis jollain tavalla arvioimaan tutkimuksen meriittejä. Yritän nyt selventää, mistä tässä asiassa itse asiassa on kyse.</p><p>&nbsp;</p><p>Kohinaa aiheuttaneessa tutkimuksessa luotiin niinsanottu leikkikalumalli, jolla pyrittiin haarukoimaan reunaehtoja yhteiskuntien sortumiselle. Malli perustuu biologiassa erittäin hyvin tunnettuun saalistaja-saalis-malliin. Tämä keksijöidensä mukaan myös Lotka-Volterra-mallina tunnettu malli yksinkertaistaa ekosysteemit kahteen lajiin: saalistajaan ja saaliiseen. Nyt puheena olevassa tapauksessa saalistaja on ihmispopulaatio, ja saalis on luonto. Ainoat lisäykset ovat mahdollisuus kartuttaa varantoja - &quot;varallisuus&quot; - ja kaksi yhteiskuntaluokkaa, &quot;eliitti&quot; ja &quot;rahvas.&quot; Kuten arvata saattaa, eliitti kuluttaa rahvasta enemmän; muuta eroa kahdella ryhmällä ei ole. Sekä varallisuuden että jäljellä olevan luonnon määrää mitataan samalla yksiköllä, &quot;ekodollarilla.&quot; Kun sekä luonto että varallisuus loppuvat, seuraa nälänhätä ja romahdus.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos joku nyt tässä kohdassa epäilee, että tälläisellä neljän muuttujan mallilla ei vielä välttämättä ole mahdollista vetää erityisen pitäviä tai tarkkoja johtopäätöksiä teollisen sivilisaation kohtalosta, niin onnitteluni. Olet juuri osoittanut kykeneväsi kriittisempään ajatteluun kuin noin 95% uutista levittäneistä ihmisistä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tälläisissä malleissa lopputulos on jo sisäänrakennettu itse malliin. Saalistaja-saalis-malli ei käytännössä koskaan saavuta kestävää tasapainoa, vaan saalistajien ja saaliiden määrä vaihtelee jatkuvasti. Runsas saalisvuosi lisää saalistajien määrää, mikä taas johtaa liikasaalistukseen, saaliskannan romahdukseen, ja saalistajien määrän romahtamiseen. Nyt saaliskanta pääsee taas elpymään, ja sykli jatkuu.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sama sisäänrakennettu tulos pätee myös nyt valtavaa huomiota herättäneeseen malliin. Valitsemalla mallin pohjaksi saalistaja-saalis-mallin, ja valikoimalla lähtöarvot sopivasti, tutkimuksen tekijät voivat taata kohua herättävän tuloksen: romahdus on väistämätöntä!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä uutisoinnissa ei kerrota, ovat taustalla olevat oletukset:<em> ...jos neljän muuttujan ja kahdeksan yhtälön malli kuvaa riittävän tarkasti nykyaikaista sivilisaatiota, ja jos malliin syötetyt alkuarvot ovat oikein.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Toisin sanoen, malli kertoo todellisuudessa vain sen, että sivilisaation romahdus voi olla mahdollinen. Tätä tietoa varten emme tosin tarvitse kovin monimutkaisia malleja. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että jos ihmisille kertoo romahduksen olevan mahdollinen seuraus nykyisin harjoitetusta politiikasta (mikä on muuten kiistämätön tosiasia), sillä ei ole likimainkaan samaa vaikutusta kuin sillä, jos sanoo tietokonemallin &quot;todistavan&quot; romahduksen olevan väistämätön tosiasia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämänkaltaisilla malleilla on selvä paikkansa tieteellisessä tutkimuksessa. Tarkoituksellisen yksinkertaiset leikkikalumallit toimivat usein kiinnostavina ja hyödyllisinä ajatustyön apuina pohdittaessa monimutkaisten järjestelmien dynamiikkaa. Sellaisena työnä kyseinen tutkimus on mielenkiintoinen, pieni lisäys olemassaoleviin malleihin - mikä suoraan itse paperissa todetaankin. Mallien soveltaminen käytännön politiikkaan, ja ennen kaikkea varmojen ennusteiden vetäminen niiden perusteella, vaatii kuitenkin vähimmillään malleihin sisältyvien oletusten ja yksinkertaistusten tuomista esille. Nyt nähdyssä copypaste-uutisoinnissa mitään tälläistä ei ole tehty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sen lisäksi, että suurelta yleisöltä on jäänyt pimentoon mallin erittäin yksinkertainen luonne, laadukkaassa journalismissa ei kopioitaisi kritiikittä yksittäistä blogikirjoitusta, vaan kysyttäisiin myös muiden asiantuntijoiden arvioita esimerkiksi tutkimuksen taustaoletusten realistisuudesta. Onneksi edes yksi tiedejournalisti, yhdysvaltalainen <strong>Keith Kloor</strong>, <a href="https://blogs.discovermagazine.com/collideascape/2014/03/21/judging-merits-media-hyped-collapse-study/">on näin tehnyt</a>. Hänen saamansa kommentit sivilisaatioiden romahduksia vuosikymmenet tutkineelta&nbsp;<strong>Joseph Tainterilta&nbsp;</strong>ovatkin valaisevia: &quot;mikään tutkimuksellinen näyttö ei tue oletusta, että eliittien kulutus olisi johtanut muinaisten yhteiskuntien romahdukseen. Tekijöillä ei ole minkäänlaista empiiristä pohjaa oletukselleen, ja yksin tämä kumoaa suurimman osan itse tutkimuksesta.&quot; Tainterin mukaan mikään laadukas tutkimus ei myöskään tue tekijöiden oletusta siitä, että yhteiskunnat voitaisiin yksinkertaistaa kahteen luokkaan (eliitit ja rahvas); oletus on peräisin fysiikkaan (!) keskittyneissä lehdissä julkaistuista tutkimuksista, ei sosiologiasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Loppujen lopuksi, tutkimus &quot;todistaa&quot; siis kaksi asiaa, jotka tiedämmekin jo: yhteiskunnalliset romahdukset ovat mahdollisia, ja tuomiopäivän ennustaminen myy edelleen lehtiä ja klikkauksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa onkin mielestäni se, mitä se kertoo uutista levittävien ajattelusta. Uskaltaisin arvata, että suuri osa uutista levittäneistä suhtautuu suurella skeptisyydellä - ja syystä - esimerkiksi taloustieteen hyvin yksinkertaistetuihin teorioihin ja malleihin. Mutta kun kohdalle sattuu omiin ennakkoluuloihin sopiva tutkimus, sitä levitetään täysin kritiikittä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka tämä onkin kovin inhimillistä, olisi silti toivottavaa, että myös omien ennakkoluulojen kanssa yhdenmukaisiin tuloksiin suhtauduttaisiin edes jonkinasteisella kriittisyydellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ai niin, se NASA-yhteys: itse paperistakin selviää, että tutkimusta on <em>osin</em> rahoitettu NASA:n apurahasta. Kyseinen virasto ilmoitti varsin pian, että kyseessä on NASA:n apurahaa nauttineen tutkijan itsenäinen työ. NASA ei ole sitä tilannut eikä sillä ole minkäänlaista virallista asemaa.&nbsp;</p> Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on levinnyt kulovalkean lailla "uutinen" Yhdysvaltain avaruushallinnon NASA:n osaksi rahoittamasta tutkimuksesta, jonka mukaan teollisen sivilisaation tuho on vain ajan kysymys. Alunperin brittiläisen Guardian-lehden blogista liikkeelle lähtenyt juttu on kopioitu lukuisissa medioissa, viimeksi Suomessa Ilta-Sanomissa.

 

Todellisuudessa tutkimus - ja sen uutisointi - kertoo kuitenkin lähinnä ympäristöjournalismin luokattoman huonosta tasosta. Se kertoo myös siitä, että tuomiopäivän ennustaminen on nykyään aivan yhtä suosittua kuin tuhat vuotta sitten. Ja jotakuinkin yhtä tarkkaa. Uutisointi kertoo myös siitä, että edelleen uskomme jonkin asian olevan totta, jos tietokone sanoo niin.

 

Olen itse varsin kiinnostunut monimutkaisten sosiaalisten ilmiöiden laskennallisesta mallinnuksesta, opiskellut aihetta ja julkaissut tietokonesimulaatioita käyttäen sekä yhden (keskinkertaisen) tutkimuksen että lukuisia esityksiä kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa. Mielestäni kykenen siis jollain tavalla arvioimaan tutkimuksen meriittejä. Yritän nyt selventää, mistä tässä asiassa itse asiassa on kyse.

 

Kohinaa aiheuttaneessa tutkimuksessa luotiin niinsanottu leikkikalumalli, jolla pyrittiin haarukoimaan reunaehtoja yhteiskuntien sortumiselle. Malli perustuu biologiassa erittäin hyvin tunnettuun saalistaja-saalis-malliin. Tämä keksijöidensä mukaan myös Lotka-Volterra-mallina tunnettu malli yksinkertaistaa ekosysteemit kahteen lajiin: saalistajaan ja saaliiseen. Nyt puheena olevassa tapauksessa saalistaja on ihmispopulaatio, ja saalis on luonto. Ainoat lisäykset ovat mahdollisuus kartuttaa varantoja - "varallisuus" - ja kaksi yhteiskuntaluokkaa, "eliitti" ja "rahvas." Kuten arvata saattaa, eliitti kuluttaa rahvasta enemmän; muuta eroa kahdella ryhmällä ei ole. Sekä varallisuuden että jäljellä olevan luonnon määrää mitataan samalla yksiköllä, "ekodollarilla." Kun sekä luonto että varallisuus loppuvat, seuraa nälänhätä ja romahdus.

 

Jos joku nyt tässä kohdassa epäilee, että tälläisellä neljän muuttujan mallilla ei vielä välttämättä ole mahdollista vetää erityisen pitäviä tai tarkkoja johtopäätöksiä teollisen sivilisaation kohtalosta, niin onnitteluni. Olet juuri osoittanut kykeneväsi kriittisempään ajatteluun kuin noin 95% uutista levittäneistä ihmisistä. 

 

Tälläisissä malleissa lopputulos on jo sisäänrakennettu itse malliin. Saalistaja-saalis-malli ei käytännössä koskaan saavuta kestävää tasapainoa, vaan saalistajien ja saaliiden määrä vaihtelee jatkuvasti. Runsas saalisvuosi lisää saalistajien määrää, mikä taas johtaa liikasaalistukseen, saaliskannan romahdukseen, ja saalistajien määrän romahtamiseen. Nyt saaliskanta pääsee taas elpymään, ja sykli jatkuu. 

 

Sama sisäänrakennettu tulos pätee myös nyt valtavaa huomiota herättäneeseen malliin. Valitsemalla mallin pohjaksi saalistaja-saalis-mallin, ja valikoimalla lähtöarvot sopivasti, tutkimuksen tekijät voivat taata kohua herättävän tuloksen: romahdus on väistämätöntä! 

 

Mitä uutisoinnissa ei kerrota, ovat taustalla olevat oletukset: ...jos neljän muuttujan ja kahdeksan yhtälön malli kuvaa riittävän tarkasti nykyaikaista sivilisaatiota, ja jos malliin syötetyt alkuarvot ovat oikein. 

 

Toisin sanoen, malli kertoo todellisuudessa vain sen, että sivilisaation romahdus voi olla mahdollinen. Tätä tietoa varten emme tosin tarvitse kovin monimutkaisia malleja. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että jos ihmisille kertoo romahduksen olevan mahdollinen seuraus nykyisin harjoitetusta politiikasta (mikä on muuten kiistämätön tosiasia), sillä ei ole likimainkaan samaa vaikutusta kuin sillä, jos sanoo tietokonemallin "todistavan" romahduksen olevan väistämätön tosiasia. 

 

Tämänkaltaisilla malleilla on selvä paikkansa tieteellisessä tutkimuksessa. Tarkoituksellisen yksinkertaiset leikkikalumallit toimivat usein kiinnostavina ja hyödyllisinä ajatustyön apuina pohdittaessa monimutkaisten järjestelmien dynamiikkaa. Sellaisena työnä kyseinen tutkimus on mielenkiintoinen, pieni lisäys olemassaoleviin malleihin - mikä suoraan itse paperissa todetaankin. Mallien soveltaminen käytännön politiikkaan, ja ennen kaikkea varmojen ennusteiden vetäminen niiden perusteella, vaatii kuitenkin vähimmillään malleihin sisältyvien oletusten ja yksinkertaistusten tuomista esille. Nyt nähdyssä copypaste-uutisoinnissa mitään tälläistä ei ole tehty. 

 

Sen lisäksi, että suurelta yleisöltä on jäänyt pimentoon mallin erittäin yksinkertainen luonne, laadukkaassa journalismissa ei kopioitaisi kritiikittä yksittäistä blogikirjoitusta, vaan kysyttäisiin myös muiden asiantuntijoiden arvioita esimerkiksi tutkimuksen taustaoletusten realistisuudesta. Onneksi edes yksi tiedejournalisti, yhdysvaltalainen Keith Kloor, on näin tehnyt. Hänen saamansa kommentit sivilisaatioiden romahduksia vuosikymmenet tutkineelta Joseph Tainterilta ovatkin valaisevia: "mikään tutkimuksellinen näyttö ei tue oletusta, että eliittien kulutus olisi johtanut muinaisten yhteiskuntien romahdukseen. Tekijöillä ei ole minkäänlaista empiiristä pohjaa oletukselleen, ja yksin tämä kumoaa suurimman osan itse tutkimuksesta." Tainterin mukaan mikään laadukas tutkimus ei myöskään tue tekijöiden oletusta siitä, että yhteiskunnat voitaisiin yksinkertaistaa kahteen luokkaan (eliitit ja rahvas); oletus on peräisin fysiikkaan (!) keskittyneissä lehdissä julkaistuista tutkimuksista, ei sosiologiasta.

 

Loppujen lopuksi, tutkimus "todistaa" siis kaksi asiaa, jotka tiedämmekin jo: yhteiskunnalliset romahdukset ovat mahdollisia, ja tuomiopäivän ennustaminen myy edelleen lehtiä ja klikkauksia.

 

Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa onkin mielestäni se, mitä se kertoo uutista levittävien ajattelusta. Uskaltaisin arvata, että suuri osa uutista levittäneistä suhtautuu suurella skeptisyydellä - ja syystä - esimerkiksi taloustieteen hyvin yksinkertaistetuihin teorioihin ja malleihin. Mutta kun kohdalle sattuu omiin ennakkoluuloihin sopiva tutkimus, sitä levitetään täysin kritiikittä. 

 

Vaikka tämä onkin kovin inhimillistä, olisi silti toivottavaa, että myös omien ennakkoluulojen kanssa yhdenmukaisiin tuloksiin suhtauduttaisiin edes jonkinasteisella kriittisyydellä.

 

Ai niin, se NASA-yhteys: itse paperistakin selviää, että tutkimusta on osin rahoitettu NASA:n apurahasta. Kyseinen virasto ilmoitti varsin pian, että kyseessä on NASA:n apurahaa nauttineen tutkijan itsenäinen työ. NASA ei ole sitä tilannut eikä sillä ole minkäänlaista virallista asemaa. 

]]>
1 http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163870-nasan-rahoittama-tutkimus-ennustaa-etta-katastrofiporno-myy-jatkossakin#comments Ulkomaat Katastrofit Mallinnus Romahdus Yhteiskunta Ympäristö Mon, 24 Mar 2014 08:11:28 +0000 Janne Korhonen http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163870-nasan-rahoittama-tutkimus-ennustaa-etta-katastrofiporno-myy-jatkossakin
NASA:n tuore tutkimus ennustaa romahduksen - kyse vain vuosikymmenistä http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163536-nasan-tuore-tutkimus-ennustaa-tuhon-kyse-vain-vuosikymmenista <p>Taannoin julkaistun NASA:n (<a href="http://www.nasa.gov/centers/goddard/home/">Goddard Space Flight Center</a>) rahoittaman <a href="http://www.sesync.org/human-and-nature-dynamics-handy-modeling-inequality-and-use-of-resources-in-the-collapse-or">tutkimuksen mukaan</a> ihmiskunnan päivät ovat luetut. Tai ainakin sellaisina kuin me ne tunnemme.&nbsp;Tutkimuksen pääarkkitehtina toiminut matemaatikko Safa Motesharrein (<a href="http://www.nsf.gov/">US National Science Foundation</a> &amp; <a href="http://www.sesync.org/">National Socio-Enviromental Synthesis Center</a>) väittää, että kyse ei ole enää sadoista vuosista, vaan vuosikymmenistä.</p><p>Tutkimukseen osallistui huomattava määrä asiantuntijoita eri tieteenaloilta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hyväksi niin kutsuttua HANDY-mallia (<a href="http://www.atmos.umd.edu/~ekalnay/pubs/2014-03-18-handy1-paper-draft-safa-motesharrei-rivas-kalnay.pdf">Human and Nature dynamics</a>), joka on yleisesti hyväksytty vertaisarviointimallinnus (<a href="http://www.journals.elsevier.com/ecological-economics/"><em>Elsevier, Ecological Economics</em></a>).</p><p>Vasta julkaistun raportin mukaan moderni sivilisaatio tulee kokemaan romahduksen muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Raportissa painotettiin kuitenkin sitä, että ei ole olemassa mitään yksittäistä ryhmää tai tekijää, jonka he voisivat nimetä syylliseksi synkkään tulevaisuuskuvaan, vaan kyse on enemmänkin&nbsp; maailman perusrakenteista ja sen järjestyksestä.</p><p>Analyysissään tutkijat kartoittivat tilannetta viiden eri faktorin <em>eli tekijän&nbsp;</em>kautta, jotka mahdollisesti johtavat yhteiskuntien romahduksiin globaalilla tasolla.</p><p><strong>-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; väestönkasvu</strong></p><p><strong>-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ilmasto ja sen muutokset</strong></p><p><strong>-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; vesivarannot</strong></p><p><strong>-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; maanviljelys ja agrikulttuuri</strong></p><p><strong>-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; energiantuotanto</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Romahdusten historiaa</strong></p><p>Tutkijoiden mukaan jokainen yhteiskunnallinen romahdus viimeisen 5000 vuoden aikana on ollut seurausta siitä, kun resursseja on venytetty ja käytetty yli tarpeiden. Tämä on aina johtanut lopulta siihen, että ympäristön ekologinen kantokyky on pettänyt. Samaan aikaan yhteiskunnissa vallinnut kerrostuneisuus on kaventunut kahteen eri tuloluokkaan, jotka ovat koostuneet eliitistä <em>eli rikkaista</em> ja massoista jotka voidaan laskea<em>&nbsp;tavallisisiksi kansalaisiksi</em>.</p><p>Heidän mallinnuksiensa mukaan eliitti rasittaa ja vaikeuttaa resurssien virtaamista massoille, jonka vuoksi massat joutuvat turvautumaan siihen mitä saatavilla on. Lopulta tilanne kärjistyy kerta toisensa jälkeen niin vakavaksi, että yhteiskunta romahtaa.&nbsp;Tutkimuksen johtaja Safa Motesharrei ihmetteleekin hyvin avoimesti sitä, kuinka eliitti on kerta toisensa jälkeen ollut täysin tietämätön katastrofaalisesta kehityskaaresta, joka heidän ympärillään on vallinnut. Esimerkkeinään hän käyttää mm. Antiikin Roomaa, Kiinassa sijainnutta Han-dynastiaa sekä Pohjois-Amerikassa kukoistanutta mayakulttuuria</p><p>Montesharrei katsoo, että eliitin (ja<em>&nbsp;heidän etuuspiirissään elävien henkilöiden</em>) hallitsemat resurssit sekä heidän huomattava vaikutusvaltansa toimivat molemmat eräänlaisina &rdquo;<em>puskureina ja muureina</em>&rdquo;, jotka mahdollistavat etuoikeutetun elämäntyylin jatkumisen hyvin pitkään, vaikka heitä ympäröisikin kärsivä ja nuutunut yhteiskunta.&nbsp;</p><p>- Tämän vuoksi he &nbsp;tulevatkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden vasta paljon myöhemmin kuin muut, Montesharrei toteaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Puhdas ja yksinkertainen</strong></p><p>Tutkimuksessa eliitti kuvataan eräänlaisena saalistajana, joka kerää ympärilleen kaikkien yhteistä hyvää ja lukitsee sen pois massojen ulottuvilta. Eliitti on kuin se paha setä, joka kaivaa köyhän taskuista sen viimeisenkin lantin ja vie lapselta tikkukaramellin.</p><p>- Laskimmepa me sitten miten tahansa, niin&nbsp;yhteiskunta ajautui lopulta aina syvään nälänhätään ja romahdukseen eliitin toimien seurauksena, matemaatikko tuskailee.</p><p>Romahduksen syynä ei näin ikään ole koskaan ollut resurssien täydellinen loppuminen, vaan yksi ihmisen perisynneistä. Puhdas ja yksinkertainen ahneus.&nbsp;Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta?</p><p>Tällä hetkellä maailman varallisuudesta yli 39 prosenttia on rikkaimman prosentin hallussa, ja heidän varallisuutensa kasvaa nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin (<a href="http://www.businessinsider.com/the-top-1-now-controls-39-of-the-worlds-wealth-2013-5">Business Insider</a>). Myös Oxfamin vuonna 2014 julkaistu&nbsp;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Oxfam">tutkimu</a>s puhuu tämän laskelman puolesta, sillä heidän&nbsp;mukaansa maailman 85 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko eli noin 3,5 miljardia ihmistä.</p><p>Jos katsotaan maailman rikkainta prosenttia, niin he omistavat jo yli 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin viisikymmentä prosenttia.&nbsp;Tässä valossa tarkasteltuna tutkimusryhmän dystooppiset tulevaisuuskuvat, jotka ovat kuin suoraan Frits Langin ohjaamasta <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Metropolis_%28elokuva%29">Metropolis</a> -elokuvasta (1927), eivät tunnu enää lainkaan niin kaukaa haetuilta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tiede romahduksen välikappaleena</strong></p><p>Hyvin useat uskovat, että pelastus tulee löytymään nykytieteestä, mutta Montesharrein mukaan se ei ole niin yksinkertaista.&nbsp;Tiede on saattanut lykätä vääjäämätöntä, ja antaa ihmiselle muutaman päivän lisää, vaikka en itse siihen uskokaan, tutkija lataa.</p><p>Teknologia voi vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti me maapallon resursseja hyödynnämme, mutta yleensä sillä on kyllä taipumuksena kasvattaa samalla myös asukasta kohden käyttämäämme resurssimäärää sekä sitä, kuinka monipuolisesti ja laaja-alaisesti me resursseja tuhlaamme.&nbsp;Toisin sanoen mitä tehokkaammin me kykenemme luonnovaroja hyödyntämään, sitä enemmän me niitä käytämme, Montesharrei tiivistää tilastoihin vedoten.</p><p>Tutkimusryhmän ennustamien eri skenaarioiden mukaan pahimmassa tapauksessa me tulemme kokemaan pitkäkestoisen nälänhädän ennen romahdusta, joka johtuu ympäristön ylikuormittumisesta ja luonnonvarojen keskittymisestä pienen marginaalin käyttöön. Tämä puolestaan tulee todennäköisesti lisäämään levottomuuksia vauraammissa länsimaissa, joihin köyhät kolmannen maailman asukkaat saapuvat etsimään runsauden sarvea eli omaa sampoaan. Jokainenhan meistä haluaa elää.</p><p>Paras mahdollinen heidän näkemänsä skenaario olisi se, että maailman eliitti ryhtyisi hyvissä ajoin huomattaviin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin, ja lykkäisi näin ikään yhteiskunnan romahtamista solidaarisuudellaan. Toisaalta jokainen vähänkään historiaa tunteva ymmärtää, että tämä on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, emmekä tule todennäköisesti koskaan sellaista kohtaamaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Toivo uudesta vuosisadasta elää</strong></p><p>Motesharrei ja hänen tutkimusryhmänsä ei ole kuitenkaan heittänyt pyyhettä vielä kehään. Heidän mukaan käsissämme on yhä muutamia keinoja, jotka voivat kenties mahdollistaa vauraan ja turvallisen huomisen myös lapsenlapsillemme.</p><p>Ensimmäisenä meidän tulisi vähentää taloudellista eriarvoisuutta ja tuloeroja maailmassa, sekä varmistaa luonnovarojen tasainen ja oikeudenmukainen jakaantuminen ihmisten kesken.&nbsp;Tämän jälkeen meidän tulisi vähentää dramaattisesti uusiutumattomien luonnovarojen käyttöä, joka voisi tapahtua esimerkiksi tukeutumalla vähemmän intensiivisiin ja uusiutuviin luonnovaroihin.</p><p>Myös räjähdysmäiseen väestönkasvuun tulisi heidän mukaan puuttua, mutta käytännössä aikaisemmat toimenpiteet voisivat olla ratkaisu myös tulevaan väestöongelmaan.</p><p>Epäilemättä miltei jokainen teistä nyökyttelee juuri nyt päätään, ja miettii että näinhän se on, mutta käytännössä on hyvin epätodennäköistä, että me tulemme näkemään vaadittujen muutoksien tapahtuvan vielä omana elinaikanamme. Ihmisillä kun on tapana oppia vasta virheistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Talouskasvua ympäristön kustannuksella</strong></p><p>Pelkästään viime vuonna maailmassa käytettiin enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa.</p><p>Eikä tämä suinkaan ollut meidän ensimmäinen kertamme.</p><p>Vain hyvin harvat tuntuvat ymmärtävän sen, että vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä.&nbsp;Ne jotka ajattelevat, että taloutemme voi kasvaa loputtomiin, ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, ovat väärässä. Kasvava talous revitään aina jostakin.</p><p>Onkin hyvin mahdollista, että mikäli me emme itse pyri vähentämään luonnovarojen tuhlaamista, ja estämään niiden keskittymistä pienelle eliitille, niin luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Lähde: <a href="http://www.theguardian.com/environment/earth-insight/2014/mar/14/nasa-civilisation-irreversible-collapse-study-scientists">The Guardian</a>&nbsp;&amp; <a href="http://www.livescience.com/44171-society-civilization-collapse-study.html">Live Science</a></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taannoin julkaistun NASA:n (Goddard Space Flight Center) rahoittaman tutkimuksen mukaan ihmiskunnan päivät ovat luetut. Tai ainakin sellaisina kuin me ne tunnemme. Tutkimuksen pääarkkitehtina toiminut matemaatikko Safa Motesharrein (US National Science Foundation & National Socio-Enviromental Synthesis Center) väittää, että kyse ei ole enää sadoista vuosista, vaan vuosikymmenistä.

Tutkimukseen osallistui huomattava määrä asiantuntijoita eri tieteenaloilta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hyväksi niin kutsuttua HANDY-mallia (Human and Nature dynamics), joka on yleisesti hyväksytty vertaisarviointimallinnus (Elsevier, Ecological Economics).

Vasta julkaistun raportin mukaan moderni sivilisaatio tulee kokemaan romahduksen muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Raportissa painotettiin kuitenkin sitä, että ei ole olemassa mitään yksittäistä ryhmää tai tekijää, jonka he voisivat nimetä syylliseksi synkkään tulevaisuuskuvaan, vaan kyse on enemmänkin  maailman perusrakenteista ja sen järjestyksestä.

Analyysissään tutkijat kartoittivat tilannetta viiden eri faktorin eli tekijän kautta, jotka mahdollisesti johtavat yhteiskuntien romahduksiin globaalilla tasolla.

-          väestönkasvu

-          ilmasto ja sen muutokset

-          vesivarannot

-          maanviljelys ja agrikulttuuri

-          energiantuotanto

 

Romahdusten historiaa

Tutkijoiden mukaan jokainen yhteiskunnallinen romahdus viimeisen 5000 vuoden aikana on ollut seurausta siitä, kun resursseja on venytetty ja käytetty yli tarpeiden. Tämä on aina johtanut lopulta siihen, että ympäristön ekologinen kantokyky on pettänyt. Samaan aikaan yhteiskunnissa vallinnut kerrostuneisuus on kaventunut kahteen eri tuloluokkaan, jotka ovat koostuneet eliitistä eli rikkaista ja massoista jotka voidaan laskea tavallisisiksi kansalaisiksi.

Heidän mallinnuksiensa mukaan eliitti rasittaa ja vaikeuttaa resurssien virtaamista massoille, jonka vuoksi massat joutuvat turvautumaan siihen mitä saatavilla on. Lopulta tilanne kärjistyy kerta toisensa jälkeen niin vakavaksi, että yhteiskunta romahtaa. Tutkimuksen johtaja Safa Motesharrei ihmetteleekin hyvin avoimesti sitä, kuinka eliitti on kerta toisensa jälkeen ollut täysin tietämätön katastrofaalisesta kehityskaaresta, joka heidän ympärillään on vallinnut. Esimerkkeinään hän käyttää mm. Antiikin Roomaa, Kiinassa sijainnutta Han-dynastiaa sekä Pohjois-Amerikassa kukoistanutta mayakulttuuria

Montesharrei katsoo, että eliitin (ja heidän etuuspiirissään elävien henkilöiden) hallitsemat resurssit sekä heidän huomattava vaikutusvaltansa toimivat molemmat eräänlaisina ”puskureina ja muureina”, jotka mahdollistavat etuoikeutetun elämäntyylin jatkumisen hyvin pitkään, vaikka heitä ympäröisikin kärsivä ja nuutunut yhteiskunta. 

- Tämän vuoksi he  tulevatkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden vasta paljon myöhemmin kuin muut, Montesharrei toteaa.

 

Puhdas ja yksinkertainen

Tutkimuksessa eliitti kuvataan eräänlaisena saalistajana, joka kerää ympärilleen kaikkien yhteistä hyvää ja lukitsee sen pois massojen ulottuvilta. Eliitti on kuin se paha setä, joka kaivaa köyhän taskuista sen viimeisenkin lantin ja vie lapselta tikkukaramellin.

- Laskimmepa me sitten miten tahansa, niin yhteiskunta ajautui lopulta aina syvään nälänhätään ja romahdukseen eliitin toimien seurauksena, matemaatikko tuskailee.

Romahduksen syynä ei näin ikään ole koskaan ollut resurssien täydellinen loppuminen, vaan yksi ihmisen perisynneistä. Puhdas ja yksinkertainen ahneus. Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta?

Tällä hetkellä maailman varallisuudesta yli 39 prosenttia on rikkaimman prosentin hallussa, ja heidän varallisuutensa kasvaa nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin (Business Insider). Myös Oxfamin vuonna 2014 julkaistu tutkimus puhuu tämän laskelman puolesta, sillä heidän mukaansa maailman 85 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko eli noin 3,5 miljardia ihmistä.

Jos katsotaan maailman rikkainta prosenttia, niin he omistavat jo yli 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin viisikymmentä prosenttia. Tässä valossa tarkasteltuna tutkimusryhmän dystooppiset tulevaisuuskuvat, jotka ovat kuin suoraan Frits Langin ohjaamasta Metropolis -elokuvasta (1927), eivät tunnu enää lainkaan niin kaukaa haetuilta.

 

Tiede romahduksen välikappaleena

Hyvin useat uskovat, että pelastus tulee löytymään nykytieteestä, mutta Montesharrein mukaan se ei ole niin yksinkertaista. Tiede on saattanut lykätä vääjäämätöntä, ja antaa ihmiselle muutaman päivän lisää, vaikka en itse siihen uskokaan, tutkija lataa.

Teknologia voi vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti me maapallon resursseja hyödynnämme, mutta yleensä sillä on kyllä taipumuksena kasvattaa samalla myös asukasta kohden käyttämäämme resurssimäärää sekä sitä, kuinka monipuolisesti ja laaja-alaisesti me resursseja tuhlaamme. Toisin sanoen mitä tehokkaammin me kykenemme luonnovaroja hyödyntämään, sitä enemmän me niitä käytämme, Montesharrei tiivistää tilastoihin vedoten.

Tutkimusryhmän ennustamien eri skenaarioiden mukaan pahimmassa tapauksessa me tulemme kokemaan pitkäkestoisen nälänhädän ennen romahdusta, joka johtuu ympäristön ylikuormittumisesta ja luonnonvarojen keskittymisestä pienen marginaalin käyttöön. Tämä puolestaan tulee todennäköisesti lisäämään levottomuuksia vauraammissa länsimaissa, joihin köyhät kolmannen maailman asukkaat saapuvat etsimään runsauden sarvea eli omaa sampoaan. Jokainenhan meistä haluaa elää.

Paras mahdollinen heidän näkemänsä skenaario olisi se, että maailman eliitti ryhtyisi hyvissä ajoin huomattaviin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin, ja lykkäisi näin ikään yhteiskunnan romahtamista solidaarisuudellaan. Toisaalta jokainen vähänkään historiaa tunteva ymmärtää, että tämä on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, emmekä tule todennäköisesti koskaan sellaista kohtaamaan.

 

Toivo uudesta vuosisadasta elää

Motesharrei ja hänen tutkimusryhmänsä ei ole kuitenkaan heittänyt pyyhettä vielä kehään. Heidän mukaan käsissämme on yhä muutamia keinoja, jotka voivat kenties mahdollistaa vauraan ja turvallisen huomisen myös lapsenlapsillemme.

Ensimmäisenä meidän tulisi vähentää taloudellista eriarvoisuutta ja tuloeroja maailmassa, sekä varmistaa luonnovarojen tasainen ja oikeudenmukainen jakaantuminen ihmisten kesken. Tämän jälkeen meidän tulisi vähentää dramaattisesti uusiutumattomien luonnovarojen käyttöä, joka voisi tapahtua esimerkiksi tukeutumalla vähemmän intensiivisiin ja uusiutuviin luonnovaroihin.

Myös räjähdysmäiseen väestönkasvuun tulisi heidän mukaan puuttua, mutta käytännössä aikaisemmat toimenpiteet voisivat olla ratkaisu myös tulevaan väestöongelmaan.

Epäilemättä miltei jokainen teistä nyökyttelee juuri nyt päätään, ja miettii että näinhän se on, mutta käytännössä on hyvin epätodennäköistä, että me tulemme näkemään vaadittujen muutoksien tapahtuvan vielä omana elinaikanamme. Ihmisillä kun on tapana oppia vasta virheistä.

 

Talouskasvua ympäristön kustannuksella

Pelkästään viime vuonna maailmassa käytettiin enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa.

Eikä tämä suinkaan ollut meidän ensimmäinen kertamme.

Vain hyvin harvat tuntuvat ymmärtävän sen, että vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä. Ne jotka ajattelevat, että taloutemme voi kasvaa loputtomiin, ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, ovat väärässä. Kasvava talous revitään aina jostakin.

Onkin hyvin mahdollista, että mikäli me emme itse pyri vähentämään luonnovarojen tuhlaamista, ja estämään niiden keskittymistä pienelle eliitille, niin luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.

 

Lähde: The Guardian & Live Science

]]>
95 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163536-nasan-tuore-tutkimus-ennustaa-tuhon-kyse-vain-vuosikymmenista#comments Nälänhätä NASA Romahdus Tuloerot Yhteiskunnallinen eriarvioisuus Thu, 20 Mar 2014 02:41:15 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163536-nasan-tuore-tutkimus-ennustaa-tuhon-kyse-vain-vuosikymmenista