Antti Rinne http://sarika.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135118/all Sat, 03 Feb 2018 09:36:57 +0200 fi Eduskunnan ja demokratian puolustus http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus <p>Lait Suomessa laatii eduskunta, eikä torikokous.</p><p>Eduskunnassa ne myös muutetaan tai kumotaan. Hyvä näin. Ja hyvä niin kauan, kuin tämä malli toimii, karvasteli tai oudostutti jokin laki sitten miten pahasti tahansa.</p><p>Sitten kun tori alkaa toimia ja laatia lakeja, alkaa myös veri vuotaa.</p><p>Kehotan Rinnettä olemaan varovainen niitten tulitikkujen kanssa.</p><p>Puolueen nimessä kun on sentään yhä kaksi kaunista sanaa: Sosiali ja demokratia. Lasse Lehtinen ehdotti nimen iskevöittämistä Demokraatit-nimeksi. Ei mennyt läpi, kuten ei moni muukaan ajanmukaistamishanke.</p><p>Mutta kun nimessä on &quot;demokraattinen&quot;, eikö se jo velvoita vaalimaan kansanvaltaa, sen rakenteita, muotoja ja - ennenkaikkea syvintä sisältöä!</p><p>SDP:n puheenjohtaja torikokouksessa ryskyttämässä kuukausi aikaisemmin voimaan tullutta lakia nurin, tavatonta. Kirjaimellisesti.</p><p>Eipä ole aikoihin tapahtunut.</p><p>​</p><p>&nbsp;</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lait Suomessa laatii eduskunta, eikä torikokous.

Eduskunnassa ne myös muutetaan tai kumotaan. Hyvä näin. Ja hyvä niin kauan, kuin tämä malli toimii, karvasteli tai oudostutti jokin laki sitten miten pahasti tahansa.

Sitten kun tori alkaa toimia ja laatia lakeja, alkaa myös veri vuotaa.

Kehotan Rinnettä olemaan varovainen niitten tulitikkujen kanssa.

Puolueen nimessä kun on sentään yhä kaksi kaunista sanaa: Sosiali ja demokratia. Lasse Lehtinen ehdotti nimen iskevöittämistä Demokraatit-nimeksi. Ei mennyt läpi, kuten ei moni muukaan ajanmukaistamishanke.

Mutta kun nimessä on "demokraattinen", eikö se jo velvoita vaalimaan kansanvaltaa, sen rakenteita, muotoja ja - ennenkaikkea syvintä sisältöä!

SDP:n puheenjohtaja torikokouksessa ryskyttämässä kuukausi aikaisemmin voimaan tullutta lakia nurin, tavatonta. Kirjaimellisesti.

Eipä ole aikoihin tapahtunut.

 

]]>
4 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus#comments Aktivointimalli Antti Rinne Eduskunta Kansalaisaloite SDP Torikokous Sat, 03 Feb 2018 07:36:57 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus
Kehräävä kissanpenttu http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250321-kehraava-kissanpenttu <p>Objektiivisuus on ollut tavoiteltu ihanne toimittajille. Se on ollut kuin ohjenuora. Objektiivisuutta on myöhemmin kyseenalaistettu, koska toimittajakin on ihminen, jolla on tunteita, sympatioita, ym. Ilmeisesti tiedotusvälineet ovat jo jättäneet objektiivisuuden sivuun ja ovat tietoisesti valinneet subjektiivisesti poliittisen agendansa.</p><p>Sekä presidentinvaalien että nyt tämän &quot;aktiivimallin&quot; ja sen vastustuksen uutisointi antaa aiheita pohdinnoille. Tänä päivänä lukijoilla on syyttä tiedostaa kenen mediaa hän lukee, katselee ja kuuntelee? Sillä on väliä miten ja kenen näkökulma nousee esiin ja toistetaan.</p><p>Mediakentän murroksesta johtuen perinteinen media on vaikeuksissa. Mainospalstojen maksavia asiakkaita on pidettävä tyytyväisinä ja lukijoita saatava hinnalla millä hyvänsä, myös puolueettomuuden ja objektiivisuuden kustannuksella. Näin on vaikka moni lukija arvostaa median luotettavuutta, kriittisyyttä ja syvällisyyttä. Mistä sellaista mediaa löytyy? Lööpeistä ei, mutta ongelma on siinä, että kiireessä moni ei lue muuta kuin houkuttelevien otsikoiden takana olevia kirjoituksia. Otsikoilla on nykyisin paljon valtaa. Medialukutaitoa tarvittaisiin entistä enemmän.</p><p>Katso kuvakooste. Kuvassa on Iltalehden, Ilta-sanomien, Ylen ja HS:n nettiversioiden pääotsikot tänään 2.2.2018 noin klo 13.30.</p><p>Presidentinvaalien alla<a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249848-presidenttivaalit-2018-ja-media"> kerroin kuinka medioissa onollut erikoisia otsikoita ja kirjoituksia eri presidenttiehdokkaista.</a>&nbsp; Kaikki ehdokkaat eivät ole saaneet tasapuolista kohtelua.</p><p>Lopuksi tämän kirjoituksen otsikosta sen verran, että tämän päivän Helsingin Sanomissa oli kirjoitus presidentin lähipiiristä. <em>&quot;Niinistö on aktiivisesti yhteydessä (Sdp:n puheenjohtajaan) Antti Rinteeseen. Rinne kehrää kuin kissanpentu kun Niinistö on soittanut, yksi kertoo&quot; </em>(Helsingin Sanomat 2.2.2018).</p><p>Hyvä tietää, että Rinne tulee hyvin toimeen presidentin kanssa. Sen sijaan juorulause lehdissä kuulostaa henkilökultin rakentelulta. Sama henkilökultin rakentelu, joka oli jo näkyvissä ennen presidentinvaaleja. Se ei ole Niinistön vaan median pulma. Puuttuu vain se propagandaelokuva presidentti Sauli Niinistöstä. Arvelen vain, että kehräävän kissan sijasta siellä olisi yksi ihana koira.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Objektiivisuus on ollut tavoiteltu ihanne toimittajille. Se on ollut kuin ohjenuora. Objektiivisuutta on myöhemmin kyseenalaistettu, koska toimittajakin on ihminen, jolla on tunteita, sympatioita, ym. Ilmeisesti tiedotusvälineet ovat jo jättäneet objektiivisuuden sivuun ja ovat tietoisesti valinneet subjektiivisesti poliittisen agendansa.

Sekä presidentinvaalien että nyt tämän "aktiivimallin" ja sen vastustuksen uutisointi antaa aiheita pohdinnoille. Tänä päivänä lukijoilla on syyttä tiedostaa kenen mediaa hän lukee, katselee ja kuuntelee? Sillä on väliä miten ja kenen näkökulma nousee esiin ja toistetaan.

Mediakentän murroksesta johtuen perinteinen media on vaikeuksissa. Mainospalstojen maksavia asiakkaita on pidettävä tyytyväisinä ja lukijoita saatava hinnalla millä hyvänsä, myös puolueettomuuden ja objektiivisuuden kustannuksella. Näin on vaikka moni lukija arvostaa median luotettavuutta, kriittisyyttä ja syvällisyyttä. Mistä sellaista mediaa löytyy? Lööpeistä ei, mutta ongelma on siinä, että kiireessä moni ei lue muuta kuin houkuttelevien otsikoiden takana olevia kirjoituksia. Otsikoilla on nykyisin paljon valtaa. Medialukutaitoa tarvittaisiin entistä enemmän.

Katso kuvakooste. Kuvassa on Iltalehden, Ilta-sanomien, Ylen ja HS:n nettiversioiden pääotsikot tänään 2.2.2018 noin klo 13.30.

Presidentinvaalien alla kerroin kuinka medioissa onollut erikoisia otsikoita ja kirjoituksia eri presidenttiehdokkaista.  Kaikki ehdokkaat eivät ole saaneet tasapuolista kohtelua.

Lopuksi tämän kirjoituksen otsikosta sen verran, että tämän päivän Helsingin Sanomissa oli kirjoitus presidentin lähipiiristä. "Niinistö on aktiivisesti yhteydessä (Sdp:n puheenjohtajaan) Antti Rinteeseen. Rinne kehrää kuin kissanpentu kun Niinistö on soittanut, yksi kertoo" (Helsingin Sanomat 2.2.2018).

Hyvä tietää, että Rinne tulee hyvin toimeen presidentin kanssa. Sen sijaan juorulause lehdissä kuulostaa henkilökultin rakentelulta. Sama henkilökultin rakentelu, joka oli jo näkyvissä ennen presidentinvaaleja. Se ei ole Niinistön vaan median pulma. Puuttuu vain se propagandaelokuva presidentti Sauli Niinistöstä. Arvelen vain, että kehräävän kissan sijasta siellä olisi yksi ihana koira.

]]>
5 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250321-kehraava-kissanpenttu#comments Antti Rinne Antti Rinne ja presidentti Niinistö Media ja politiikka Median lukutaito Median murros Median objektiivisuus Fri, 02 Feb 2018 14:19:21 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250321-kehraava-kissanpenttu
Näkökulma: Rinteen puheista loukkaantuneet syyllistyvät törkeään hurskasteluun http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248918-nakokulma-rinteen-puheista-loukkaantuneet-syyllistyvat-torkeaan-hurskasteluun <p>SDP:n puheenjohtaja <strong>Antti Rinne</strong> joutui muutama päivä sitten mediapyörityksen keskelle lehtihaastattelussa antamastaan lausunnosta.&nbsp;Rinne kertoi Aamulehden <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/oppositiojohtaja-antti-rinne-hallituksen-ihmiskuvan-vaaristyneisyys-johtaa-alyttomyyksiin-halutaan-laittaa-tyottomat-polvilleen-ja-antaa-niskalaukaus-200648185?_ga=2.163101492.947603026.1515578063-1403926685.1507617087">haastattelussa</a> saaneensa ihmisiltä palautetta, jonka mukaan hallituksen politiikka tuntuu siltä kuin työttömät haluttaisiin laittaa polvilleen ja antaa heille niskalaukaus.&nbsp;Monet ovat kauhistelleet hänen sanavalintaansa.&nbsp;</p><p>Esimerkiksi kristillisdemokraateissa ja perussuomalaisissa aikaisemmin vaikuttanut sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja<strong> Simon Elo</strong> pitää Rinteen sanavalintaa vakavana virheenä.</p><p>Elon mielestä on tyrmistyttävää ja vaarallista, että sosialidemokraattien puheenjohtaja käyttää niskalaukauksen kaltaisia mielikuvia. Hän toivoo Rinteen ymmärtävän pahoitella sanavalintaansa. Samassa yhteydessä Elo syyttää sosialidemokraatteja myös pelonlietsonnasta.</p><p>Onko hölmömpää kuultu.</p><p>Samainen Elo on mm. sellaisten<a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/"> kirjoitusten takana </a>kuin: &quot;Vaihtoehtona on punavihreä konkurssi&quot;, &quot;Eurooppa on sodassa ääri-islamia vastaan&quot;, &quot;Turvallisuusympäristömme on perustavalla tavalla muuttunut&quot;, &quot;Ääri-islamin vastaista toimintaa on on tehostettava&quot;, &quot;Terrorismi on elämän tai kuoleman kysymys&quot;, &quot;Ratkaisut siirtolaiskriisin voittamiseksi&quot; sekä &quot;Kristittyjen hätä maailmalla&quot; syyttämässä muita pelonlietsonnasta?</p><p><strong>HELSINGIN SANOMAT </strong>puolestaan <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005517205.html?share=cfad6204858c7378694d010900bc16fa">vihjaili eilisessä</a> pääkirjoituksessaan, että olisi ollut väärin sanoa ääneen, millaista palautetta Sipilän hallituksen työttömiä rankaisevasta aktiivimallista tulee. HS:n mukaan Rinne päästeli sammakoita suustaan. Lehti epäili puheiden vahingoittavan kovassa nosteessa olleen SDP:n kannatusta.&nbsp;</p><p>Tosin vaaleihin on edelleen noin 15 kuukautta aikaa. Tuskin kukaan enää muista yhtä aktiivimallia koskevaa kommenttia, kun kansalaiset astelevat jälleen uurnilleen.&nbsp;</p><p>En myöskään pidä sitä kovinkaan uskottavana, että demareiden potentiaalinen äänestäjäkunta närkästyisi kansalaispalautteen julkaisemisesta. Rinteen populistinen ulostulo vaikuttaa pikemminkin kasvattaneen hänen suosiotaan kuin laskeneen sitä.&nbsp;</p><p>Rajuksi mielletyllä lausunnollaan Rinne mahdollisesti kalastelee sitä äänisaalista, joka teki vuoden 2011 jytkystä totta. Se, että Sipilän hallituksen jäsenet ovat kauhuissaan Rinteen puheista, ei merkitse mitään, koska hallituksen kokonaiskannatus on muutenkin pohjamudissa.&nbsp;</p><p>Sipilän luotsaama keskusta tulee putoamaan korkealta seuraavissa vaaleissa. Kokoomuksen kannatus säilyy todennäköisesti ennallaan ja siniset voivat olla tyytyväisiä, jos he saavat jostain raavittua edes kahden prosentin kannatuksen kasaan. Toisin sanoen, vain kokoomus tulee ratsastamaan seuraavissa vaaleissa aamunkoittoon. Rinteellä on selvästi enemmän voitettavaa kuin hävittävää.</p><p>SDP:n puheenjohtajana Rinteen tehtävänä on vakuuttaa puolueen entiset vasemmistolaiskannattajat siitä, että puolue on edelleen myös duunarin ja köyhän asialla. SDP:stä kokoomukseen loikannut, työttömiä rikkaruohoihinkin <a href="http://www.iltalehti.fi/talous/2014101418743842_ta.shtml">verrannut</a> <strong>Juhana Vartiainen&nbsp;</strong>sekä leipäjonoja suomalaisiksi innovaatioiksi <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230928-leipajonot-kiinnostavat-vaalien-alla?ref=karuselli">kutsunut</a> <strong>Mikael Jungner </strong>ovat saaneet monen uskon koetukselle.</p><p><strong>RINTEEN ITSENSÄ MUKAAN</strong> <a href="https://www.facebook.com/anttirinnepj/posts/2068357736730843?hc_location=ufi">palaute on peräisin</a> Uudellamaalla järjestetystä kampanjatilaisuudesta. Rinne kertoo yhteisöpalvelu Facebookissa noin 50-vuotiaan naisen lähestyneen häntä torilla. Korkeakoulutettu nainen oli jäänyt pari vuotta sitten työttömäksi, jonka jälkeen hän oli lähettänyt yli 350 työhakemusta. Rinteen mukaan hän ei ollut saanut kuin muutaman vastauksen hakemuksiinsa ja niissä kaikissa oli sama viesti: &quot;Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun&quot;. Nainen oli kuvaillut tilannettaan toivottomaksi.&nbsp;</p><p>Rinteen tiedustellessa hallituksen aktiivimallista, nainen oli katsonut häntä silmiin ja sanonut hiljaa: &quot;Tuntuu siltä, että työttömät halutaan laittaa polvilleen ja antaa niskalaukaus.&quot;</p><p>- Kyseessä oli osaava ja aktiivinen ihminen. Ihminen, joka on täyttänyt satoja työhakemuksia ja etsinyt aktiivisesti töitä. Tällä ihmisellä oli täysi oikeus kertoa tunteistaan minulle. Minä ymmärsin ja ymmärrän hänen tunteitaan oikein hyvin. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti vertauskuvalla ja että se kumpusi epätoivosta ja epäreilusta kohtelusta. Yli 350 työhakemuksen jälkeen oli mielestäni oikein antaa tälle yksilölle ääni, jonka mahdollisimman moni muu ihminen kuulee, Rinne kirjoittaa sivuillaan.</p><p>Rinteen mukaan tässä maassa on tasan yksi taho, jonka tyylitaju on pettänyt ja se on aktiivimallista vastuussa oleva Sipilän hallitus.&nbsp;</p><p>-&nbsp;Hallituksen on turha uhriutua, sillä aktiivimallin uhri ei todellakaan ole Sipilän hallitus vaan suomalaiset työttömät, joita Sipilän hallitus rankaisee työttömyydestä, Rinne toteaa.</p><p>Totuttuun tapaan yksittäinen lausahdus niskalaukauksesta on vienyt huomion pois kiistellystä aktiivimallista, jonnekin sisällissodan ja sadan vuoden traumojen väliin.</p><p>Mutta nyt kun kerran tälle tielle lähdetään, niin&nbsp;valtiovarainministeri <strong>Petteri Orpohan</strong> (kok.) allekirjoiti itse asetuksen juhlavuoden juhlarahasta, jossa kuvattiin sisällissodan teloituksia. Eikö allekirjoittanutkin?</p><p>Ulkoministeri <strong>Timo Soini</strong> (sin.) puolestaan <a href="http://timosoini.fi/2017/12/katoavaista-on-mainen-kunnia/">kehotti plokissaan</a>&nbsp;mäiskimään oppositiota lekalla leukaluihin ja sirkkelöimään sen selkärangan. Eikä kyse ollut edes siteerauksesta. Lausahdus oli täysin ministerin omasta kädestä lähtöisin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutui muutama päivä sitten mediapyörityksen keskelle lehtihaastattelussa antamastaan lausunnosta. Rinne kertoi Aamulehden haastattelussa saaneensa ihmisiltä palautetta, jonka mukaan hallituksen politiikka tuntuu siltä kuin työttömät haluttaisiin laittaa polvilleen ja antaa heille niskalaukaus. Monet ovat kauhistelleet hänen sanavalintaansa. 

Esimerkiksi kristillisdemokraateissa ja perussuomalaisissa aikaisemmin vaikuttanut sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo pitää Rinteen sanavalintaa vakavana virheenä.

Elon mielestä on tyrmistyttävää ja vaarallista, että sosialidemokraattien puheenjohtaja käyttää niskalaukauksen kaltaisia mielikuvia. Hän toivoo Rinteen ymmärtävän pahoitella sanavalintaansa. Samassa yhteydessä Elo syyttää sosialidemokraatteja myös pelonlietsonnasta.

Onko hölmömpää kuultu.

Samainen Elo on mm. sellaisten kirjoitusten takana kuin: "Vaihtoehtona on punavihreä konkurssi", "Eurooppa on sodassa ääri-islamia vastaan", "Turvallisuusympäristömme on perustavalla tavalla muuttunut", "Ääri-islamin vastaista toimintaa on on tehostettava", "Terrorismi on elämän tai kuoleman kysymys", "Ratkaisut siirtolaiskriisin voittamiseksi" sekä "Kristittyjen hätä maailmalla" syyttämässä muita pelonlietsonnasta?

HELSINGIN SANOMAT puolestaan vihjaili eilisessä pääkirjoituksessaan, että olisi ollut väärin sanoa ääneen, millaista palautetta Sipilän hallituksen työttömiä rankaisevasta aktiivimallista tulee. HS:n mukaan Rinne päästeli sammakoita suustaan. Lehti epäili puheiden vahingoittavan kovassa nosteessa olleen SDP:n kannatusta. 

Tosin vaaleihin on edelleen noin 15 kuukautta aikaa. Tuskin kukaan enää muista yhtä aktiivimallia koskevaa kommenttia, kun kansalaiset astelevat jälleen uurnilleen. 

En myöskään pidä sitä kovinkaan uskottavana, että demareiden potentiaalinen äänestäjäkunta närkästyisi kansalaispalautteen julkaisemisesta. Rinteen populistinen ulostulo vaikuttaa pikemminkin kasvattaneen hänen suosiotaan kuin laskeneen sitä. 

Rajuksi mielletyllä lausunnollaan Rinne mahdollisesti kalastelee sitä äänisaalista, joka teki vuoden 2011 jytkystä totta. Se, että Sipilän hallituksen jäsenet ovat kauhuissaan Rinteen puheista, ei merkitse mitään, koska hallituksen kokonaiskannatus on muutenkin pohjamudissa. 

Sipilän luotsaama keskusta tulee putoamaan korkealta seuraavissa vaaleissa. Kokoomuksen kannatus säilyy todennäköisesti ennallaan ja siniset voivat olla tyytyväisiä, jos he saavat jostain raavittua edes kahden prosentin kannatuksen kasaan. Toisin sanoen, vain kokoomus tulee ratsastamaan seuraavissa vaaleissa aamunkoittoon. Rinteellä on selvästi enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

SDP:n puheenjohtajana Rinteen tehtävänä on vakuuttaa puolueen entiset vasemmistolaiskannattajat siitä, että puolue on edelleen myös duunarin ja köyhän asialla. SDP:stä kokoomukseen loikannut, työttömiä rikkaruohoihinkin verrannut Juhana Vartiainen sekä leipäjonoja suomalaisiksi innovaatioiksi kutsunut Mikael Jungner ovat saaneet monen uskon koetukselle.

RINTEEN ITSENSÄ MUKAAN palaute on peräisin Uudellamaalla järjestetystä kampanjatilaisuudesta. Rinne kertoo yhteisöpalvelu Facebookissa noin 50-vuotiaan naisen lähestyneen häntä torilla. Korkeakoulutettu nainen oli jäänyt pari vuotta sitten työttömäksi, jonka jälkeen hän oli lähettänyt yli 350 työhakemusta. Rinteen mukaan hän ei ollut saanut kuin muutaman vastauksen hakemuksiinsa ja niissä kaikissa oli sama viesti: "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun". Nainen oli kuvaillut tilannettaan toivottomaksi. 

Rinteen tiedustellessa hallituksen aktiivimallista, nainen oli katsonut häntä silmiin ja sanonut hiljaa: "Tuntuu siltä, että työttömät halutaan laittaa polvilleen ja antaa niskalaukaus."

- Kyseessä oli osaava ja aktiivinen ihminen. Ihminen, joka on täyttänyt satoja työhakemuksia ja etsinyt aktiivisesti töitä. Tällä ihmisellä oli täysi oikeus kertoa tunteistaan minulle. Minä ymmärsin ja ymmärrän hänen tunteitaan oikein hyvin. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti vertauskuvalla ja että se kumpusi epätoivosta ja epäreilusta kohtelusta. Yli 350 työhakemuksen jälkeen oli mielestäni oikein antaa tälle yksilölle ääni, jonka mahdollisimman moni muu ihminen kuulee, Rinne kirjoittaa sivuillaan.

Rinteen mukaan tässä maassa on tasan yksi taho, jonka tyylitaju on pettänyt ja se on aktiivimallista vastuussa oleva Sipilän hallitus. 

- Hallituksen on turha uhriutua, sillä aktiivimallin uhri ei todellakaan ole Sipilän hallitus vaan suomalaiset työttömät, joita Sipilän hallitus rankaisee työttömyydestä, Rinne toteaa.

Totuttuun tapaan yksittäinen lausahdus niskalaukauksesta on vienyt huomion pois kiistellystä aktiivimallista, jonnekin sisällissodan ja sadan vuoden traumojen väliin.

Mutta nyt kun kerran tälle tielle lähdetään, niin valtiovarainministeri Petteri Orpohan (kok.) allekirjoiti itse asetuksen juhlavuoden juhlarahasta, jossa kuvattiin sisällissodan teloituksia. Eikö allekirjoittanutkin?

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) puolestaan kehotti plokissaan mäiskimään oppositiota lekalla leukaluihin ja sirkkelöimään sen selkärangan. Eikä kyse ollut edes siteerauksesta. Lausahdus oli täysin ministerin omasta kädestä lähtöisin.

 

 

]]>
21 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248918-nakokulma-rinteen-puheista-loukkaantuneet-syyllistyvat-torkeaan-hurskasteluun#comments Antti Rinne Helsingin Sanomat Niskalaukaus Simon Elo Sosiaalidemokraatit Wed, 10 Jan 2018 10:44:34 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248918-nakokulma-rinteen-puheista-loukkaantuneet-syyllistyvat-torkeaan-hurskasteluun
Epärehellisyys on tuomittavampaa kuin rehellisyys! http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248753-eparehellisyys-on-tuomittavampaa-kuin-rehellisyys <p>Työttömien ns. aktiivimalli on suututtanut kansalaisia ja luonut poliittiseen kenttään jakolinjoja, jollaisia emme ole vähään aikaan nähneet. Tähän liittyy paljon katkeruutta, jopa vihaa, ja se on saanut monet puhumaan avoimemmin - tunteet ovat hieman heikentäneet poliittista itsesuojeluvaistoa molemmin puolin.</p><p>Niinpä jotkut ovat julkisissa keskusteluissa paljastaneet ns. todellisen karvansa. Se, mikä itseäni eniten häkellyttää, on hallituksen ja hallituspuolueiden poliitikkojen ja heidän tukijoidensa (epäilemättä yhteiskunnan hyväosaisia kaikki) häpeilemätön halveksunta huono-osaisempia, tai itse asiassa aivan tavallisia suomalaisia kohtaan. Aktiivimallin yhteydessä on rohjettu jopa puhua rangaistusten välttämättömyydestä, ikään kuin työttömyys todella olisi rikos, eikä olla ymmärtävinään, että työttömyys voi ihan oikeasti kohdata kenet vain, ei pelkästään niitä enimmäkseen poliittisesta fiktiosta tuttuja luuserihahmoja, jotka suorastaan valitsevat työttömyyden silkkaa laiskuuttaan ja itsekkyyttään. </p><p>Poliittisen kerman edustajat tuntuvat uskaltavan laukoa nyt ihan mitä vain, joko suoraan tai rivien väleissä.</p><p>Karmeaa on paitsi sanojen käyttö, myös se, milloin sanojen käyttöä paheksutaan ja milloin sitä EI paheksuta. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10009628">https://yle.fi/uutiset/3-10009628</a>&nbsp;Kun hallitus tuntuu kääntyvän omia kansalaisiaan vastaan suorastaan sadistisin sanakääntein, on aivan ymmärrettävää, että haukutut ja moneen kertaan nöyryytetyt kansalaiset kertovat ääneen, miltä kohtelu on tuntunut. Se on varmasti monien mielestä tuntunut suorastaan murhaavalta, ja &quot;niskalaukaus&quot; - vertaus on kaikessa karmeudessaan hyvin kuviteltavissa oleva metafora. Olisin tarpeen vaatiessa voinut itsekin käyttää tällaista kielikuvaa - hienoa että jotkut uskaltavat kertoa poliitikoille, miten ovat nykymenon kokeneet.</p><p>Mutta sitten nouseekin meteli. Kansalaiset eivät saa tuntea näin. Tai jos tuntevat, he eivät saa sanoa näin. Tai jos sanovat, he eivät saa sanoa poliitikolle näin. Tai jos sanovat poliitikolle, niin poliitikko ei saa hiiskahtaa, että kansalaiset kokevat näin!! Voi tätä tekopyhyyttä!</p><p>Sen sijaan, että taivastellaan sanojen rumuutta ja ikävää sisältöä, pitäisi taivastella tätä valehtelun määrää! Jo sana &quot;aktiivimalli&quot; on törkeää valehtelua. Se ei liity työttömän omaan aktiivisuuteen mitenkään, kuten moni on todennutkin. Innokaskaan työnhaku tai esim. vapaaehtoistyö ei välttämättä säästä rangaistukselta eli päivärahan leikkaukselta.</p><p>Jos siis jotain paheksutaan, paheksuttakoon epärehellisyyttä mieluummin kuin rehellisyyttä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömien ns. aktiivimalli on suututtanut kansalaisia ja luonut poliittiseen kenttään jakolinjoja, jollaisia emme ole vähään aikaan nähneet. Tähän liittyy paljon katkeruutta, jopa vihaa, ja se on saanut monet puhumaan avoimemmin - tunteet ovat hieman heikentäneet poliittista itsesuojeluvaistoa molemmin puolin.

Niinpä jotkut ovat julkisissa keskusteluissa paljastaneet ns. todellisen karvansa. Se, mikä itseäni eniten häkellyttää, on hallituksen ja hallituspuolueiden poliitikkojen ja heidän tukijoidensa (epäilemättä yhteiskunnan hyväosaisia kaikki) häpeilemätön halveksunta huono-osaisempia, tai itse asiassa aivan tavallisia suomalaisia kohtaan. Aktiivimallin yhteydessä on rohjettu jopa puhua rangaistusten välttämättömyydestä, ikään kuin työttömyys todella olisi rikos, eikä olla ymmärtävinään, että työttömyys voi ihan oikeasti kohdata kenet vain, ei pelkästään niitä enimmäkseen poliittisesta fiktiosta tuttuja luuserihahmoja, jotka suorastaan valitsevat työttömyyden silkkaa laiskuuttaan ja itsekkyyttään.

Poliittisen kerman edustajat tuntuvat uskaltavan laukoa nyt ihan mitä vain, joko suoraan tai rivien väleissä.

Karmeaa on paitsi sanojen käyttö, myös se, milloin sanojen käyttöä paheksutaan ja milloin sitä EI paheksuta. https://yle.fi/uutiset/3-10009628 Kun hallitus tuntuu kääntyvän omia kansalaisiaan vastaan suorastaan sadistisin sanakääntein, on aivan ymmärrettävää, että haukutut ja moneen kertaan nöyryytetyt kansalaiset kertovat ääneen, miltä kohtelu on tuntunut. Se on varmasti monien mielestä tuntunut suorastaan murhaavalta, ja "niskalaukaus" - vertaus on kaikessa karmeudessaan hyvin kuviteltavissa oleva metafora. Olisin tarpeen vaatiessa voinut itsekin käyttää tällaista kielikuvaa - hienoa että jotkut uskaltavat kertoa poliitikoille, miten ovat nykymenon kokeneet.

Mutta sitten nouseekin meteli. Kansalaiset eivät saa tuntea näin. Tai jos tuntevat, he eivät saa sanoa näin. Tai jos sanovat, he eivät saa sanoa poliitikolle näin. Tai jos sanovat poliitikolle, niin poliitikko ei saa hiiskahtaa, että kansalaiset kokevat näin!! Voi tätä tekopyhyyttä!

Sen sijaan, että taivastellaan sanojen rumuutta ja ikävää sisältöä, pitäisi taivastella tätä valehtelun määrää! Jo sana "aktiivimalli" on törkeää valehtelua. Se ei liity työttömän omaan aktiivisuuteen mitenkään, kuten moni on todennutkin. Innokaskaan työnhaku tai esim. vapaaehtoistyö ei välttämättä säästä rangaistukselta eli päivärahan leikkaukselta.

Jos siis jotain paheksutaan, paheksuttakoon epärehellisyyttä mieluummin kuin rehellisyyttä.

 

 

]]>
10 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248753-eparehellisyys-on-tuomittavampaa-kuin-rehellisyys#comments Aktiivimalli Antti Rinne Poliittinen korrektius Työttömyys Sat, 06 Jan 2018 23:46:17 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248753-eparehellisyys-on-tuomittavampaa-kuin-rehellisyys
Hallituksen aktiivimallin arvostelu on juuri sellainen kuin sen pitäisi olla http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248732-hallituksen-aktiivimallin-arvostelu-on-juuri-sellainen-kuin-sen-pitaisi-olla <p>Luin juuri <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238764-meniko-aktiivimallin-arvostelu-jo-liian-pitkalle-torkeita-kielikuvia-ei-pitaisi#.WlDFTF98w5M.facebook">Uuden Suomen uutisesta</a>, että SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/oppositiojohtaja-antti-rinne-hallituksen-ihmiskuvan-vaaristyneisyys-johtaa-alyttomyyksiin-halutaan-laittaa-tyottomat-polvilleen-ja-antaa-niskalaukaus-200648185">Aamulehden haastattelussa</a> referoima kansalaisilta tullut palaute hallituksen aktiivimallista on saanut kulmat kohoamaan.</p><p>&ndash;Ihmisten polvilleen laittaminen on järjetöntä. Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus, Rinne sanoi lehdelle.</p><p>Lehdessä sanotaan, että monen mielestä sitaatti menee liian pitkälle. Ne monet <a href="https://demokraatti.fi/taytyy-olla-todella-pahantahtoinen-jos-jaankonsaari-ja-jungner-tarttuivat-rinteen-niskalaukaus-sitaattiin/">ovat lehtien sitaattien mukaan hallituspuolueiden poliitikoita!</a></p><p>Vain pari päivää sitten k<a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248600-vuoden-ensimmaisten-paivien-mietteita">irjoitin itse, että erikoiset termit eivät edistä sovinto</a>a, mutta eniten sovintoa rikkovat epäoikeudenmukainen politiikka. Nykysuunta kuten eriarvoistuminen ja työttömien ahdistelu osoittavat, että kansa jakautuu hyvinvoiviin, rikkaisiin ja köyhiin. Kirjoitin myös, että onneksi aika ja maa on nyt toinen.</p><p>Oli jo aikakin, että joku oppositiosta ilmaisisi alistettujen ihmisten tuntoja. Suomessa moni tuntee jo nyt, että heitä alistetaan, kyykytetään. Olen lukenut sen verran paljon kommentteja hallituksen tekemisistä enkä ihmettelee yhtään kovaa kieltä.</p><p>Monia ei nyt kuunnella. Hallituspuolueiden politiikkojen kauhistelu on esimerkki siitä, että he elävät mukavassa kuplassa, jossa Rinteen julkaisema palaute on vieras asia. <strong>Ehkä se, että Antti Rinne sanoi julkisuuteen kanslaisten palautetta, voisi herättää kaikkia ajattelemaan vakavasti mitä oikeasti ollaan nyt ihmisille ja yhteiskunnalle tekemässä.</strong></p><p>Sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja<strong> <a href="https://demokraatti.fi/taytyy-olla-todella-pahantahtoinen-jos-jaankonsaari-ja-jungner-tarttuivat-rinteen-niskalaukaus-sitaattiin/">Simon Elo</a></strong><a href="https://demokraatti.fi/taytyy-olla-todella-pahantahtoinen-jos-jaankonsaari-ja-jungner-tarttuivat-rinteen-niskalaukaus-sitaattiin/"> on vaatinut jopa anteeksipyyntöä Rinteeltä</a>. Milloin hallitus pyytää anteeksi kansan eriarvoistumisesta, lukuisista takkikäännöistä ja sinisten hallitustyöskentelystä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luin juuri Uuden Suomen uutisesta, että SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen Aamulehden haastattelussa referoima kansalaisilta tullut palaute hallituksen aktiivimallista on saanut kulmat kohoamaan.

–Ihmisten polvilleen laittaminen on järjetöntä. Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus, Rinne sanoi lehdelle.

Lehdessä sanotaan, että monen mielestä sitaatti menee liian pitkälle. Ne monet ovat lehtien sitaattien mukaan hallituspuolueiden poliitikoita!

Vain pari päivää sitten kirjoitin itse, että erikoiset termit eivät edistä sovintoa, mutta eniten sovintoa rikkovat epäoikeudenmukainen politiikka. Nykysuunta kuten eriarvoistuminen ja työttömien ahdistelu osoittavat, että kansa jakautuu hyvinvoiviin, rikkaisiin ja köyhiin. Kirjoitin myös, että onneksi aika ja maa on nyt toinen.

Oli jo aikakin, että joku oppositiosta ilmaisisi alistettujen ihmisten tuntoja. Suomessa moni tuntee jo nyt, että heitä alistetaan, kyykytetään. Olen lukenut sen verran paljon kommentteja hallituksen tekemisistä enkä ihmettelee yhtään kovaa kieltä.

Monia ei nyt kuunnella. Hallituspuolueiden politiikkojen kauhistelu on esimerkki siitä, että he elävät mukavassa kuplassa, jossa Rinteen julkaisema palaute on vieras asia. Ehkä se, että Antti Rinne sanoi julkisuuteen kanslaisten palautetta, voisi herättää kaikkia ajattelemaan vakavasti mitä oikeasti ollaan nyt ihmisille ja yhteiskunnalle tekemässä.

Sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo on vaatinut jopa anteeksipyyntöä Rinteeltä. Milloin hallitus pyytää anteeksi kansan eriarvoistumisesta, lukuisista takkikäännöistä ja sinisten hallitustyöskentelystä?

]]>
27 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248732-hallituksen-aktiivimallin-arvostelu-on-juuri-sellainen-kuin-sen-pitaisi-olla#comments Aktiivimalli Antti Rinne Hallituksen aktiivimalli Työttömyys Sat, 06 Jan 2018 13:41:29 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248732-hallituksen-aktiivimallin-arvostelu-on-juuri-sellainen-kuin-sen-pitaisi-olla
SDP hakee yhä 2000-luvun linjaansa? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244230-sdp-hakee-yha-2000-luvun-linjaansa <p>Kesällä vuosi sitten SDP:n kannatuksen mataessa alkoi puolueen sisältä kuulua arvostelua puheenjohtaja Antti Rinnettä kohtaan. Pitkin syksyä julkisuudessa haettiin vastaehdokasta Antti Rinteelle helmikuun puoluekokoukseen. Erinäisten vaiheiden, osin erikoistenkin, jälkeen SDP valitsi kuitenkin puoluekokouksessaan Rinteen jatkokaudelle.</p><p>Puolueen kannatuksen ollessa edelleen alhainen alkoi kesällä keskustelu SDP:ssä uudelleen. Osa demareista näyttää pohtivan sitä, onko Antti Rinne oikea henkilö viemään SDP:n eduskuntavaaleihin vuonna 2019. Rinteen tilanne helpottui kuitenkin ainakin hetkeksi Ylen julkaistua viime kuun puoluegallupinsa. Sen mukaan puolueen kannatus oli noussut 17,3%:in. Kuitenkin gallupin kärkipaikkaa pitävän Kokoomuksen kannatus oli runsaat 4 %-yksikköä suurempi.</p><p>Tilanne ei ilmeisesti kuitenkaan ole vielä kokonaan rauhoittunut. Puolue hakee yhä linjaansa. Tämä tulee selväksi Demokraatti-lehden Mikko Salmen viime perjantaina julkaisemassa &quot;Päätoimittajalta&quot; -artikkelista.</p><p><a href="https://demokraatti.fi/sdp-ei-ole-aidosti-tyon-puolue-vaan-julkisen-tyon-puolue-eika-monen-mielesta-kaikki-tyo-ole-yhta-arvokasta/" title="https://demokraatti.fi/sdp-ei-ole-aidosti-tyon-puolue-vaan-julkisen-tyon-puolue-eika-monen-mielesta-kaikki-tyo-ole-yhta-arvokasta/">https://demokraatti.fi/sdp-ei-ole-aidosti-tyon-puolue-vaan-julkisen-tyon...</a></p><p>Työn ja työelämän voimakas muuttuminen 2000-luvulla ei ainakaan näy SDP:n linjauksissa mitenkään. Sen näyttää nyt ainakin päätoimittaja Mikko Salmikin havainneen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kesällä vuosi sitten SDP:n kannatuksen mataessa alkoi puolueen sisältä kuulua arvostelua puheenjohtaja Antti Rinnettä kohtaan. Pitkin syksyä julkisuudessa haettiin vastaehdokasta Antti Rinteelle helmikuun puoluekokoukseen. Erinäisten vaiheiden, osin erikoistenkin, jälkeen SDP valitsi kuitenkin puoluekokouksessaan Rinteen jatkokaudelle.

Puolueen kannatuksen ollessa edelleen alhainen alkoi kesällä keskustelu SDP:ssä uudelleen. Osa demareista näyttää pohtivan sitä, onko Antti Rinne oikea henkilö viemään SDP:n eduskuntavaaleihin vuonna 2019. Rinteen tilanne helpottui kuitenkin ainakin hetkeksi Ylen julkaistua viime kuun puoluegallupinsa. Sen mukaan puolueen kannatus oli noussut 17,3%:in. Kuitenkin gallupin kärkipaikkaa pitävän Kokoomuksen kannatus oli runsaat 4 %-yksikköä suurempi.

Tilanne ei ilmeisesti kuitenkaan ole vielä kokonaan rauhoittunut. Puolue hakee yhä linjaansa. Tämä tulee selväksi Demokraatti-lehden Mikko Salmen viime perjantaina julkaisemassa "Päätoimittajalta" -artikkelista.

https://demokraatti.fi/sdp-ei-ole-aidosti-tyon-puolue-vaan-julkisen-tyon-puolue-eika-monen-mielesta-kaikki-tyo-ole-yhta-arvokasta/

Työn ja työelämän voimakas muuttuminen 2000-luvulla ei ainakaan näy SDP:n linjauksissa mitenkään. Sen näyttää nyt ainakin päätoimittaja Mikko Salmikin havainneen.

 

]]>
18 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244230-sdp-hakee-yha-2000-luvun-linjaansa#comments Antti Rinne Päätoimittaja Mikko Salmi Puolueen linja SDP Tue, 10 Oct 2017 11:35:48 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244230-sdp-hakee-yha-2000-luvun-linjaansa
Orpo ja Rinne erimielisiä edellisen hallituksen ohjelmasta http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243532-orpo-ja-rinne-erimielisia-edellisen-hallituksen-ohjelmasta <p>Lueskellessani <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709272200421443_pi.shtml">IL:n artikkelia</a>, jonka mukaan SDP:n Rinne ihmettelee ministeri Orpon (kok) avautumista edellisen kauden sopeutumistoimista, jossa puolet tehtiin veroja korottamalla ja toinen puoli menojen leikkauksin, jäin ihmettelemään Rinteen avautumista, jolle ei katetta löydy. &nbsp;Orpon mukaan verojen korottaminen johti veroasteen nousuun ja talouden hyytymiseen entisestään. &nbsp; Orpon mukaan sille tielle ei ole enää paluuta.&nbsp;</p><p>Aivan oikein Rinne huomauttaa ensin, että <em>&quot;Me toteutimme hallitusohjelmaa, jota toteutettiin kokoomuksen johdolla silloin 2011. On aika mielenkiintoista, että Orpo syyttää sosialidemokraatteja hallitusohjelmasta, joka rakennettiin kokoomuksen johdolla.&quot; </em></p><p>Mutta sitten melkein samaan hengenvetoon Rinne toteaakin, <em>&quot;<strong>Nimenomaan SDP:n vaatimuksesta</strong> edellinen hallitus noudatti talouskuria, jossa puolet sopeutustoimista tehtiin veronkorotuksilla ja puolet menoleikkauksilla.&quot;</em>&nbsp;&nbsp;</p><p>Näin Rinne myöntää hallitusohjelman olevan mainituilta osin demareiden ja kyllä myös mukana olleen vasemmiston vaatimus. &nbsp;Ei siis kokoomusjohtoisen hallituksen ehdotuksesta syntynyt tuollainen sopeuttamistoimien sarja verojen korotuksina, joita Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattuna (tuolloin vvm Jutta Urpilainen, sdp) ja jota myöhemmin Stubbin hallitus jatkoi valtionvarainministerinä Antti Rinne itse. &nbsp;&nbsp;</p><p>Jokainen voi lukea <a href="http://vnk.fi/documents/10616/622966/H0111_P%C3%A4%C3%A4ministeri+Jyrki+Kataisen+hallituksen+ohjelma.pdf/a49b3eb5-9e98-44c6-bd92-b054bea36f61?version=1.0"><strong>tästä Kataisen hallitusohjelman liitteestä 1 </strong></a>minkälainen sarja erilaisina verokertyminä sovittiin tehtävän, yhteensä &nbsp;1,26 mrd. euroa/ vuosi.&nbsp;</p><p>Ministeri Orpon avautumisesta voi tehdä tulkinnan, joka poissulkee Antti Rinteen johtaman SDP:n mukana olon kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ja mitä ilmeisimmin myös vasemmistopuolueiden, joiden yhteisenä vaateena tullee olemaan verojen korottaminen jokseenkin varmasti. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lueskellessani IL:n artikkelia, jonka mukaan SDP:n Rinne ihmettelee ministeri Orpon (kok) avautumista edellisen kauden sopeutumistoimista, jossa puolet tehtiin veroja korottamalla ja toinen puoli menojen leikkauksin, jäin ihmettelemään Rinteen avautumista, jolle ei katetta löydy.  Orpon mukaan verojen korottaminen johti veroasteen nousuun ja talouden hyytymiseen entisestään.   Orpon mukaan sille tielle ei ole enää paluuta. 

Aivan oikein Rinne huomauttaa ensin, että "Me toteutimme hallitusohjelmaa, jota toteutettiin kokoomuksen johdolla silloin 2011. On aika mielenkiintoista, että Orpo syyttää sosialidemokraatteja hallitusohjelmasta, joka rakennettiin kokoomuksen johdolla."

Mutta sitten melkein samaan hengenvetoon Rinne toteaakin, "Nimenomaan SDP:n vaatimuksesta edellinen hallitus noudatti talouskuria, jossa puolet sopeutustoimista tehtiin veronkorotuksilla ja puolet menoleikkauksilla."  

Näin Rinne myöntää hallitusohjelman olevan mainituilta osin demareiden ja kyllä myös mukana olleen vasemmiston vaatimus.  Ei siis kokoomusjohtoisen hallituksen ehdotuksesta syntynyt tuollainen sopeuttamistoimien sarja verojen korotuksina, joita Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattuna (tuolloin vvm Jutta Urpilainen, sdp) ja jota myöhemmin Stubbin hallitus jatkoi valtionvarainministerinä Antti Rinne itse.   

Jokainen voi lukea tästä Kataisen hallitusohjelman liitteestä 1 minkälainen sarja erilaisina verokertyminä sovittiin tehtävän, yhteensä  1,26 mrd. euroa/ vuosi. 

Ministeri Orpon avautumisesta voi tehdä tulkinnan, joka poissulkee Antti Rinteen johtaman SDP:n mukana olon kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ja mitä ilmeisimmin myös vasemmistopuolueiden, joiden yhteisenä vaateena tullee olemaan verojen korottaminen jokseenkin varmasti.  

 

]]>
5 http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243532-orpo-ja-rinne-erimielisia-edellisen-hallituksen-ohjelmasta#comments Antti Rinne Hallitusohjelmat Kataisen ja Stubbin hallitukset Petteri Orpo Wed, 27 Sep 2017 15:17:46 +0000 Sirpa Abdallah http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243532-orpo-ja-rinne-erimielisia-edellisen-hallituksen-ohjelmasta
Demareiden höttöpuhetta kyselytunnilla http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243222-demareiden-hottopuhetta-kyselytunnilla <p>Jälleen tänään eduskunnassa sai taas kuulla sellaista tuubaa että oksat pois ja nimenomaan kuultuna oppositiosta <strong>kansanedustaja Antti Rinteen</strong> (sdp) kysymänä valtionvarainministeri Orpolta &quot;miksi hallitus leikkasi julkisen alan työntekijöiden lomarahaa?&quot; (jokseenkin noilla sanoilla)&nbsp;</p> <p>Tämä sama kysymys ei suinkaan ollut esitettynä ensimmäistä ja tuskinpa viimeistäkään kertaa, kun demareiden edustajat esittävät tuon saman kysymyksen tällä hallituskaudella. &nbsp;Voiko edustaja Rinne olla niin tietämätön lomarahakysymyksessä kuin hän kysymyksellään esittää? &nbsp;Ei ainakaan pitäisi olla, sillä hän on tullut politiikan pariin juuri ammattiyhdistyksen johdosta, joten järjestöjen sopimusneuvottelukuvio pitäisi olla selvillä ja ennen kaikkea mitä viimeisessä sopimusneuvotteluissa on sovittu. &nbsp;</p> <p><strong>Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen neuvottelutulos 29. helmikuuta 2016 pitää sisällään &nbsp;</strong>mm. seuraavanlaisen neuvottelutuloksen&nbsp;<em>&quot;Julkisen sektorin (valtion, kunnan, kirkon, Kelan, Kevan ja Suomen Pankin) lomarahoja vähennetään 30 prosentilla nykyisestä tasosta. Vähennys koskee vuosina 2017-2019 päättyvien lomanmääräytymisvuosien aikana ansaittuihin vuosilomiin liittyviä lomarahoja. Muutoksen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.&quot;</em></p> <p>Edustaja Rinne ja taisi myöskin edustaja&nbsp;Antti Lindtman tänään esittää edellä mainitun kysymyksen, joka ei perustu siis totuuteen vaan joko tahalliseen tai tahattomaan vääristelyyn (oma näkemykseni on ensimmäinen). Onko kyse sitten demareiden hätä puolueen kannatuslukemien alemasuunnasta ja siinä mielessä vääristelyyn perustuvaa kannatuskosiskelua? Rinteen kohdalla tällainen käytös on häpeällistä. &nbsp;Sililä hallitus ei siis ole julkisen alan työntekijöiden lomarahan leikkausta tehnyt, ei edes sopimusosapuoli, vaan ay-järjestöt keskinäisen neuvottelun tuloksena.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lähteet; &nbsp;</p> <p><a href="https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne/neuvottelutulos" title="https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne/neuvottelutulos">https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne/neuvottelutulos</a></p> <p><a href="https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne" title="https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne">https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne</a></p> <p>Lisäys eiliseen; &nbsp;Nyt kun täysistunnon pöytäkirja on valmistunut suullisen kyselytunnin puheenvuorojen osalta, niin liitän linkin tähän, jotta jokainen voi itse lukea niin edustaja Rinteen kysymyksen kuin ministeri Orpon antaman vastauksen.</p> <p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_91+2017+28.2.aspx#16.46Rinne" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_91+2017+28.2.aspx#16.46Rinne">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_91+2017+...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jälleen tänään eduskunnassa sai taas kuulla sellaista tuubaa että oksat pois ja nimenomaan kuultuna oppositiosta kansanedustaja Antti Rinteen (sdp) kysymänä valtionvarainministeri Orpolta "miksi hallitus leikkasi julkisen alan työntekijöiden lomarahaa?" (jokseenkin noilla sanoilla) 

Tämä sama kysymys ei suinkaan ollut esitettynä ensimmäistä ja tuskinpa viimeistäkään kertaa, kun demareiden edustajat esittävät tuon saman kysymyksen tällä hallituskaudella.  Voiko edustaja Rinne olla niin tietämätön lomarahakysymyksessä kuin hän kysymyksellään esittää?  Ei ainakaan pitäisi olla, sillä hän on tullut politiikan pariin juuri ammattiyhdistyksen johdosta, joten järjestöjen sopimusneuvottelukuvio pitäisi olla selvillä ja ennen kaikkea mitä viimeisessä sopimusneuvotteluissa on sovittu.  

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen neuvottelutulos 29. helmikuuta 2016 pitää sisällään  mm. seuraavanlaisen neuvottelutuloksen "Julkisen sektorin (valtion, kunnan, kirkon, Kelan, Kevan ja Suomen Pankin) lomarahoja vähennetään 30 prosentilla nykyisestä tasosta. Vähennys koskee vuosina 2017-2019 päättyvien lomanmääräytymisvuosien aikana ansaittuihin vuosilomiin liittyviä lomarahoja. Muutoksen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken."

Edustaja Rinne ja taisi myöskin edustaja Antti Lindtman tänään esittää edellä mainitun kysymyksen, joka ei perustu siis totuuteen vaan joko tahalliseen tai tahattomaan vääristelyyn (oma näkemykseni on ensimmäinen). Onko kyse sitten demareiden hätä puolueen kannatuslukemien alemasuunnasta ja siinä mielessä vääristelyyn perustuvaa kannatuskosiskelua? Rinteen kohdalla tällainen käytös on häpeällistä.  Sililä hallitus ei siis ole julkisen alan työntekijöiden lomarahan leikkausta tehnyt, ei edes sopimusosapuoli, vaan ay-järjestöt keskinäisen neuvottelun tuloksena.

 

Lähteet;  

https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne/neuvottelutulos

https://www.sak.fi/ajankohtaista/neuvottelutilanne

Lisäys eiliseen;  Nyt kun täysistunnon pöytäkirja on valmistunut suullisen kyselytunnin puheenvuorojen osalta, niin liitän linkin tähän, jotta jokainen voi itse lukea niin edustaja Rinteen kysymyksen kuin ministeri Orpon antaman vastauksen.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_91+2017+28.2.aspx#16.46Rinne

 

 

]]>
23 http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243222-demareiden-hottopuhetta-kyselytunnilla#comments Antti Rinne Demareiden tulevaisuus Eduskunnan kyselytunti Thu, 21 Sep 2017 14:57:40 +0000 Sirpa Abdallah http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243222-demareiden-hottopuhetta-kyselytunnilla
”Sekametelisoppahallituskulttuurista” on päästävä eroon http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242951-sekametelisoppahallituskulttuurista-on-paastava-eroon <p># Suomen olisi korkea aika perehtyä länsimaiseen sivistyneeseen poliittiseen kulttuuriin. Olisi viimeinkin päästävä eroon suomalaisesta pölkkypäisestä &rdquo;sekametelisoppahallituskulttuurista&rdquo;. Se tarkoittaa sitä, että käydään pääministerivaali, jonka jälkeen suurimman puolueen puheenjohtaja ryhtyy väen väkisin kokoamaan hallitusta pyytämällä mukaan puolueita suuruusjärjestyksessä.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tällainen järjestelmä ei kerta kaikkiaan sovi Suomen kaltaiseen sirpalepuoluemaahan. Tälläkin hetkellä meillä on vain yksi puolue, jonka gallupkannatus on edes hiukan yli 20 prosenttia.</p><p>&nbsp;&nbsp; Suomessa olisi mahdollisimman pikaisesti siirryttävä blokkivaaleihin. Se antaisi äänestäjille kuluttajansuojan ja tarkoittaisi sitä, että äänestäjille kerrottaisiin ennen vaaleja, mitkä puolueet ovat valmiita muodostamaan koalitiohallituksen.</p><p>&nbsp;&nbsp; Viime vaaleissa porvarilliset puolueet ovat useimmiten saaneet suurimman puolueen aseman ja pääministeriyden. Se on merkinnyt sitä, että Sdp on joutunut istumaan hallitukseen porvarien apupuolueeksi. Se on demarien katastrofaalisten kannatuslukemien varsinainen syy.</p><p>&nbsp;&nbsp; Vilkaiskaamme vaikka Norjaan, jossa pidettiin hiljattain parlamenttivaalit. Työväenpuolue koki &rdquo;kaikkien aikojen katastrofin&rdquo;. Se pysyi suurimpana puolueena ja sai &rdquo;vain&rdquo; 27,4 % äänistä. Suurimman puolueen asemasta huolimatta Työväenpuolue jäi oppositioon, koska Labour-blokki jäi vähemmistöön.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomessa tarvittaisiin Labour-blokki</strong></p><p># Sdp:n puheenjohtajalta <strong>Antti Rinteeltä</strong> puuttuu puoluejohtajalle tarpeellista karismaa ja esiintymistyyliä. Mutta se ei ole perussyy Sdp:n kannatuskatastrofiin.&nbsp; Sdp:n virhe on ollut jatkuva yhteistyö pääomapuolue Kokoomuksen kanssa. <strong>Paavo</strong> <strong>Lipponen</strong> jopa otti hallituskumppanikseen Kokoomuksen ja ajoi puolueensa monessa mielessä jopa Kokoomuksesta ohi oikealle. Tiedämme, mitä se merkitsi hänelle presidenttiehdokkaana. Näemme myös, mitä se merkitsi demarien kannatukselle, joka oli korkealla Lipposen hallituksen aloittaessa v. 1995.</p><p>&nbsp;&nbsp; <strong>Kataisen-Stubbin</strong> &quot;sekametelisoppahallitukissa&quot; Sdp:n asema oli täysin mahdoton. Eihän vasemmistolaista politiikkaa voi ajaa, jos puolue roikkuu oikeistopuolueen vetämän hallituksen apupuolueena.</p><p>&nbsp;&nbsp; Demarien ja Vihreiden olisi lopetettava kaunainen nahistelu. Niiden olisi muodostettava seuraavia hallitusneuvotteluja varten Suomen Labour-koalitio ja iloittava toistensa menestyksestä. Mukaan tulisivat ilman muuta myös Vasemmistoliitto ja Perussuomalaisten toimintaan tuskastuneet kodittomat äänestäjät.</p><p>&nbsp;&nbsp; Rikkaiden rikastuminen ja köyhien kurjistuminen on Suomen ja koko maailman kammottavin kehityskulku. Sen torjumiseen tarvitaan Labour-koalitiota ja työn puolueiden yhteistyötä.</p><p>&nbsp;&nbsp; On päästävä eroon Suomen pölkkypäisestä &quot;sekametelisoppahallituskulttuurista&quot; ja siirryttävä pohjoismaiseen sivistyneeseen blokkihallituskäytäntöön. Siinä olisi Sdp:lle ja kumppaneille ohjelmaa. Kannattaisi tehdä nöyrin mielin opintomatka pohjolan demokratioihin.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tätä kaikkea Antti Rinne &amp; Co eivät ole ymmärtäneet. Siinä on Sdp:n kannatuskatastrofin perussyy ja suomalaisen poliittisen kulttuurin paha valuvika.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Suomen olisi korkea aika perehtyä länsimaiseen sivistyneeseen poliittiseen kulttuuriin. Olisi viimeinkin päästävä eroon suomalaisesta pölkkypäisestä ”sekametelisoppahallituskulttuurista”. Se tarkoittaa sitä, että käydään pääministerivaali, jonka jälkeen suurimman puolueen puheenjohtaja ryhtyy väen väkisin kokoamaan hallitusta pyytämällä mukaan puolueita suuruusjärjestyksessä.

   Tällainen järjestelmä ei kerta kaikkiaan sovi Suomen kaltaiseen sirpalepuoluemaahan. Tälläkin hetkellä meillä on vain yksi puolue, jonka gallupkannatus on edes hiukan yli 20 prosenttia.

   Suomessa olisi mahdollisimman pikaisesti siirryttävä blokkivaaleihin. Se antaisi äänestäjille kuluttajansuojan ja tarkoittaisi sitä, että äänestäjille kerrottaisiin ennen vaaleja, mitkä puolueet ovat valmiita muodostamaan koalitiohallituksen.

   Viime vaaleissa porvarilliset puolueet ovat useimmiten saaneet suurimman puolueen aseman ja pääministeriyden. Se on merkinnyt sitä, että Sdp on joutunut istumaan hallitukseen porvarien apupuolueeksi. Se on demarien katastrofaalisten kannatuslukemien varsinainen syy.

   Vilkaiskaamme vaikka Norjaan, jossa pidettiin hiljattain parlamenttivaalit. Työväenpuolue koki ”kaikkien aikojen katastrofin”. Se pysyi suurimpana puolueena ja sai ”vain” 27,4 % äänistä. Suurimman puolueen asemasta huolimatta Työväenpuolue jäi oppositioon, koska Labour-blokki jäi vähemmistöön.

 

Suomessa tarvittaisiin Labour-blokki

# Sdp:n puheenjohtajalta Antti Rinteeltä puuttuu puoluejohtajalle tarpeellista karismaa ja esiintymistyyliä. Mutta se ei ole perussyy Sdp:n kannatuskatastrofiin.  Sdp:n virhe on ollut jatkuva yhteistyö pääomapuolue Kokoomuksen kanssa. Paavo Lipponen jopa otti hallituskumppanikseen Kokoomuksen ja ajoi puolueensa monessa mielessä jopa Kokoomuksesta ohi oikealle. Tiedämme, mitä se merkitsi hänelle presidenttiehdokkaana. Näemme myös, mitä se merkitsi demarien kannatukselle, joka oli korkealla Lipposen hallituksen aloittaessa v. 1995.

   Kataisen-Stubbin "sekametelisoppahallitukissa" Sdp:n asema oli täysin mahdoton. Eihän vasemmistolaista politiikkaa voi ajaa, jos puolue roikkuu oikeistopuolueen vetämän hallituksen apupuolueena.

   Demarien ja Vihreiden olisi lopetettava kaunainen nahistelu. Niiden olisi muodostettava seuraavia hallitusneuvotteluja varten Suomen Labour-koalitio ja iloittava toistensa menestyksestä. Mukaan tulisivat ilman muuta myös Vasemmistoliitto ja Perussuomalaisten toimintaan tuskastuneet kodittomat äänestäjät.

   Rikkaiden rikastuminen ja köyhien kurjistuminen on Suomen ja koko maailman kammottavin kehityskulku. Sen torjumiseen tarvitaan Labour-koalitiota ja työn puolueiden yhteistyötä.

   On päästävä eroon Suomen pölkkypäisestä "sekametelisoppahallituskulttuurista" ja siirryttävä pohjoismaiseen sivistyneeseen blokkihallituskäytäntöön. Siinä olisi Sdp:lle ja kumppaneille ohjelmaa. Kannattaisi tehdä nöyrin mielin opintomatka pohjolan demokratioihin.

   Tätä kaikkea Antti Rinne & Co eivät ole ymmärtäneet. Siinä on Sdp:n kannatuskatastrofin perussyy ja suomalaisen poliittisen kulttuurin paha valuvika.

 

 

]]>
10 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242951-sekametelisoppahallituskulttuurista-on-paastava-eroon#comments Antti Rinne Blokkivaalit Hallituskoalitiot Sekametelisoppahallituskulttuuri Sat, 16 Sep 2017 10:11:45 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242951-sekametelisoppahallituskulttuurista-on-paastava-eroon
SDP ja hukattu vuosi http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242639-sdp-ja-hukattu-vuosi <p>Vuosi sitten SDP:n sisällä alkoi ilmetä selvää tyytymättömyyttä puolueen puheenjohtajaan. Takana olivat eduskuntavaalit, joissa SDP jäi neljänneksi ja oppositioon. Puolueen kannatus laahasi ja syntyi Antti Rinteen vastainen oppositioliike puolueen sisään. Tämä oppositio etsi SDP:lle uutta puheenjohtajaa helmikuun puoluekokoukseen. Oppositio oli tyytymätön puolueen tilaan ja vaati SDP:n uudistumista. Keskustelu kävi kuumana.</p><p><a href="http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli" title="http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli">http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli</a></p><p>Erinäisten vaiheitten, osin erikoistenkin, jälkeen Rinteen vastaehdokkaiksi nousivat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen. Antti Rinne valittiin kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella jatkokaudelle. Samalla selvisi se, että SDP menee eduskuntavaaleihin 2019 Antti Rinteen johdolla.</p><p>Vuosi on kulunut tämän SDP:n sisäisen opposition äänten voimistumisesta. Kuitenkin tilanne on täysin sama kuin vuosi sitten. Puolueen kannatus mataa runsaassa 15%%:ssa. Vihreätkin jo kirkkaasti ohittivat SDP:n. Puolueen ongelmatkin ovat aivan samat kuin vuosi sitten. Puolueen kannattajien ikärakenne, nuoret eivät tunne puoluetta omakseen. &nbsp;Ja erityisesti se, että puolue on vielä nytkin vuosi myöhemmin viime vuosituhannen juoksuhaudoissa.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9821800" title="https://yle.fi/uutiset/3-9821800">https://yle.fi/uutiset/3-9821800</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9821779" title="https://yle.fi/uutiset/3-9821779">https://yle.fi/uutiset/3-9821779</a></p><p>Ainoana erona viime syksyyn on se, että sisäisen opposition ääni on tällä kertaa viime syksyistä voimakkaampi. Näin SDP hukkasi vuoden uudistumisestaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosi sitten SDP:n sisällä alkoi ilmetä selvää tyytymättömyyttä puolueen puheenjohtajaan. Takana olivat eduskuntavaalit, joissa SDP jäi neljänneksi ja oppositioon. Puolueen kannatus laahasi ja syntyi Antti Rinteen vastainen oppositioliike puolueen sisään. Tämä oppositio etsi SDP:lle uutta puheenjohtajaa helmikuun puoluekokoukseen. Oppositio oli tyytymätön puolueen tilaan ja vaati SDP:n uudistumista. Keskustelu kävi kuumana.

http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli

Erinäisten vaiheitten, osin erikoistenkin, jälkeen Rinteen vastaehdokkaiksi nousivat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen. Antti Rinne valittiin kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella jatkokaudelle. Samalla selvisi se, että SDP menee eduskuntavaaleihin 2019 Antti Rinteen johdolla.

Vuosi on kulunut tämän SDP:n sisäisen opposition äänten voimistumisesta. Kuitenkin tilanne on täysin sama kuin vuosi sitten. Puolueen kannatus mataa runsaassa 15%%:ssa. Vihreätkin jo kirkkaasti ohittivat SDP:n. Puolueen ongelmatkin ovat aivan samat kuin vuosi sitten. Puolueen kannattajien ikärakenne, nuoret eivät tunne puoluetta omakseen.  Ja erityisesti se, että puolue on vielä nytkin vuosi myöhemmin viime vuosituhannen juoksuhaudoissa.

https://yle.fi/uutiset/3-9821800

https://yle.fi/uutiset/3-9821779

Ainoana erona viime syksyyn on se, että sisäisen opposition ääni on tällä kertaa viime syksyistä voimakkaampi. Näin SDP hukkasi vuoden uudistumisestaan.

]]>
21 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242639-sdp-ja-hukattu-vuosi#comments Antti Rinne Eduskuntavaalit SDP SDP:n kannatus Sun, 10 Sep 2017 10:32:59 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242639-sdp-ja-hukattu-vuosi
Ohjelmatyö ei nosta demareita kannatusalhosta http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242468-ohjelmatyo-ei-nosta-demareita-kannatusalhosta <p>Rinne valtasi puoluejohtajan paikan Urpilaiselta niukasti toukokuussa 2014. Lähes ensi töinään Rinne torjui Urpilaisen valinnan SDP:n eduskuntaryhmän johtoon. Paikka annettiin Antti Lindtmanille. Se oli hyvä valinta sinällään, mutta samalla se lisäsi Rinteen ja Urpilaisen ja heidän kannattajiensa välistä jännitettä.</p><p>Seuraavissa eduskuntavaaleissa tuli häviö. Syystä tai syyttä se kaadettiin hyvin pitkälti Antti Rinteen niskaan. Eduskuntakeskustelussa Rinteellä on ollut vaikeuksia nousta oppositiojohtajaksi. SDP:n kärkiesiintyjiä ovat olleet ryhmäjohtaja Lindtman ja Heinäluoma. SDP:n nousua Rinteen aikana kesti syksystä 2015 alkutalveen 2016, jolloin SDP oli suosituin puolue lähes 23 prosentin kannatuksellaan.</p><p><strong>Vatulointi pudotti Sipilän</strong></p><p>Rinteen nousun myötä Juha Sipilän suosio hiipui. Menoleikkaukset ja hankala kikysopimus söivät pääministerin kannatusta. Loppuvuodesta 2016 Sipilä riitautui Ylen kanssa. Mukavan miehen maine oli mennyttä. Tämän jälkeen Sipilän alamäki on tarttunut entistä tiukemmin myös keskustan kannatukseen.</p><p>Viime kevään kuntavaalien alle 18 prosentin tulos oli pettymys keskustalle ja vakava muistutus Sipilälle. Kuntavaalien jälkeen keskustan kannatus on edelleen pudonnut ja hieman yli 16 prosentin lukemat liikkuvat nyt samalla tasolla kuin ennen Sipilän puheenjohtaja-aikaa.</p><p><strong>SDP:n vaihtoehdot hakusalla</strong></p><p>Rinne yritettiin syrjäyttää tämän vuoden helmikuun puoluekokouksessa. Ei onnistunut. Haastajat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen jäivät toiseksi heti ensimmäisessä äänestyksessä. Antti Lindtman ei päässyt edes kilpaan mukaan.</p><p>Rinteellä on nyt jatkovaltakirja yli seuraavien eduskuntavaalien, eikä hän ole luopumassa paikastaan.&nbsp;Paine kuitenkin kasvaa. SDP:n kannatus on nyt alle viime eduskuntavaalien tuloksen eli samoissa 15 prosentin lukemissa kuin keväällä 2014, kun Rinne haastoi Urpilaisen. Rinteen ja SDP:n tuskaa lisää se, että vihreät on karannut suosituimmaksi oppositiopuolueeksi.</p><p><strong>Aktiivit ohjelmatyöhön</strong></p><p>SDP:n kannatus pitää saada nousuun. Niinpä puoluejohto käynnistää ohjelmatyön. Tämä toimintamalli, jos mikä, todistaa SDP:n juuttuneen menneisyyteen. Tulevaisuuteen tähtäävä puolueen ohjelmatyö ei auta nyt ja tässä. Ohjelmallisia ratkaisuja haetaan seuraaviin ongelmiin:</p><p>1. Teknologinen kehitys ja työn murros<br />2. Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle<br />3. Demokratian ja osallisuuden tulevaisuus<br />4. Kansainvälisen politiikan uusjako<br />5. Talous ja eriarvoistuminen<br />6. Rakennemuutos ja kaupungistuminen</p><p>Perustettavat työryhmät jaetaan näiden kuuden muutoshaasteen alle. Tarkoituksena on selkeyttää ja jäntevöittää poliittista ohjelmatyötä, joka muodostaa pohjan laajan poliittisen ohjelman valmistelulle tulevaan puoluekokoukseen. Tulevaisuutta varten se onkin tarpeen, mutta ei anna apua tähän päivään.</p><p>Työryhmiä perustetaan noin 30. Jokaiseen työryhmään noin 10-20 ohjelmatyöhön sitoutunutta jäsentä. Lisäksi asetetaan tarpeen mukaan väliaikaisia työryhmiä sekä rajatumpiin kysymyksiin perehtyviä jaostoja sekä selvityshenkilöitä.</p><p>Toimintaohjelmia ja ohjeita tarvitaan juuri nyt, kun profiilia pitää kirkastaa. Tulevaisuuteen tähtäävällä ohjelmatyöllä ei ole tähän hetkeen mitään vaikutusta tai on se, että ohjelmatyöhön sitoutuminen vie tarmon tulevaisuushaaveisiin ja se on pois tämän hetken käytännön toiminnasta.</p><p>Pelkään pahoin myös sitä, että ohjelmatyöhön saadaan sidottua parhaiten ne vanhoilliset puolueuskolliset, joilla ei uusia ajatuksia ole. Jos puoluejohdolla ei ole toimivaa visiota, miten tämän hetken kannatusalhosta päästään, ei sitä ole ohjelmien tekijöilläkään, eikä sen puoleen, ei sillä keinolla ketään saada sitoutumaan puolueeseen. Se on jo puolueeseen sitoutuneiden sisäpiiritoimintaa toimintaa. Se ei näy ulos päin, eikä ainakaan nopeasti nosta SDP:n kannatusta.</p> Rinne valtasi puoluejohtajan paikan Urpilaiselta niukasti toukokuussa 2014. Lähes ensi töinään Rinne torjui Urpilaisen valinnan SDP:n eduskuntaryhmän johtoon. Paikka annettiin Antti Lindtmanille. Se oli hyvä valinta sinällään, mutta samalla se lisäsi Rinteen ja Urpilaisen ja heidän kannattajiensa välistä jännitettä.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa tuli häviö. Syystä tai syyttä se kaadettiin hyvin pitkälti Antti Rinteen niskaan. Eduskuntakeskustelussa Rinteellä on ollut vaikeuksia nousta oppositiojohtajaksi. SDP:n kärkiesiintyjiä ovat olleet ryhmäjohtaja Lindtman ja Heinäluoma. SDP:n nousua Rinteen aikana kesti syksystä 2015 alkutalveen 2016, jolloin SDP oli suosituin puolue lähes 23 prosentin kannatuksellaan.

Vatulointi pudotti Sipilän

Rinteen nousun myötä Juha Sipilän suosio hiipui. Menoleikkaukset ja hankala kikysopimus söivät pääministerin kannatusta. Loppuvuodesta 2016 Sipilä riitautui Ylen kanssa. Mukavan miehen maine oli mennyttä. Tämän jälkeen Sipilän alamäki on tarttunut entistä tiukemmin myös keskustan kannatukseen.

Viime kevään kuntavaalien alle 18 prosentin tulos oli pettymys keskustalle ja vakava muistutus Sipilälle. Kuntavaalien jälkeen keskustan kannatus on edelleen pudonnut ja hieman yli 16 prosentin lukemat liikkuvat nyt samalla tasolla kuin ennen Sipilän puheenjohtaja-aikaa.

SDP:n vaihtoehdot hakusalla

Rinne yritettiin syrjäyttää tämän vuoden helmikuun puoluekokouksessa. Ei onnistunut. Haastajat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen jäivät toiseksi heti ensimmäisessä äänestyksessä. Antti Lindtman ei päässyt edes kilpaan mukaan.

Rinteellä on nyt jatkovaltakirja yli seuraavien eduskuntavaalien, eikä hän ole luopumassa paikastaan. Paine kuitenkin kasvaa. SDP:n kannatus on nyt alle viime eduskuntavaalien tuloksen eli samoissa 15 prosentin lukemissa kuin keväällä 2014, kun Rinne haastoi Urpilaisen. Rinteen ja SDP:n tuskaa lisää se, että vihreät on karannut suosituimmaksi oppositiopuolueeksi.

Aktiivit ohjelmatyöhön

SDP:n kannatus pitää saada nousuun. Niinpä puoluejohto käynnistää ohjelmatyön. Tämä toimintamalli, jos mikä, todistaa SDP:n juuttuneen menneisyyteen. Tulevaisuuteen tähtäävä puolueen ohjelmatyö ei auta nyt ja tässä. Ohjelmallisia ratkaisuja haetaan seuraaviin ongelmiin:

1. Teknologinen kehitys ja työn murros
2. Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle
3. Demokratian ja osallisuuden tulevaisuus
4. Kansainvälisen politiikan uusjako
5. Talous ja eriarvoistuminen
6. Rakennemuutos ja kaupungistuminen

Perustettavat työryhmät jaetaan näiden kuuden muutoshaasteen alle. Tarkoituksena on selkeyttää ja jäntevöittää poliittista ohjelmatyötä, joka muodostaa pohjan laajan poliittisen ohjelman valmistelulle tulevaan puoluekokoukseen. Tulevaisuutta varten se onkin tarpeen, mutta ei anna apua tähän päivään.

Työryhmiä perustetaan noin 30. Jokaiseen työryhmään noin 10-20 ohjelmatyöhön sitoutunutta jäsentä. Lisäksi asetetaan tarpeen mukaan väliaikaisia työryhmiä sekä rajatumpiin kysymyksiin perehtyviä jaostoja sekä selvityshenkilöitä.

Toimintaohjelmia ja ohjeita tarvitaan juuri nyt, kun profiilia pitää kirkastaa. Tulevaisuuteen tähtäävällä ohjelmatyöllä ei ole tähän hetkeen mitään vaikutusta tai on se, että ohjelmatyöhön sitoutuminen vie tarmon tulevaisuushaaveisiin ja se on pois tämän hetken käytännön toiminnasta.

Pelkään pahoin myös sitä, että ohjelmatyöhön saadaan sidottua parhaiten ne vanhoilliset puolueuskolliset, joilla ei uusia ajatuksia ole. Jos puoluejohdolla ei ole toimivaa visiota, miten tämän hetken kannatusalhosta päästään, ei sitä ole ohjelmien tekijöilläkään, eikä sen puoleen, ei sillä keinolla ketään saada sitoutumaan puolueeseen. Se on jo puolueeseen sitoutuneiden sisäpiiritoimintaa toimintaa. Se ei näy ulos päin, eikä ainakaan nopeasti nosta SDP:n kannatusta.

]]>
43 http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242468-ohjelmatyo-ei-nosta-demareita-kannatusalhosta#comments Kotimaa #politiikka Antti Rinne SDP Thu, 07 Sep 2017 09:54:37 +0000 Viljo Heinonen http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242468-ohjelmatyo-ei-nosta-demareita-kannatusalhosta
Antti Rinne teki viidennen virheensä http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242328-antti-rinne-teki-viidennen-virheensa <p>Sosialidemokraattinen puolue on kriisissä.</p> <p>SDP ei ole voittanut <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201703312200094871_pi.shtml">yksiäkään valtakunnallisia vaaleja sitten vuoden 2004</a>, kannattajakunta ikääntyy, puolue on menettänyt gallupeissa pääoppositiopuolueen paikan vihreille, SDP:n linja on entistä epäselvempi, eikä vellova valtataistelu osoita laantumisen merkkejä.</p> <p>Demareiden puheenjohtaja Antti Rinne puhuu jo avoimesti selkään puukottajista. Hän sanoi <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709022200368164_pi.shtml">Iltalehden erikoishaastattelussa viikonloppuna</a>, että &rdquo;niillä, jotka näitä puukkoja heittelevät ja sivaltelevat selän takana piilossa, on ihan oma agendansa - se on vahingoittaa sosialidemokraattista puoluetta&rdquo;.</p> <p>Katkeraa puhetta mieheltä, joka on tehnyt puolueensa johdossa jo monta virhettä, isompaa ja pienempää.</p> <p>Listataan tähän niistä viisi. Se on tällä hetkellä kaikkien huulilla olevassa koripallossa hyvin oleellinen luku.</p> <p>Ensimmäinen virhe: Antti Rinne teki ensimmäisen virheen lähtiessään valtataisteluun, jonka tuloksena <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014051218285676_uu.shtml">hän taklasi valtiovarainministerin työt jo erinomaisesti omaksuneen Jutta Urpilaisen</a> SDP:n johdosta toukokuussa 2014. Rinne nousi valtiovarainministeriksi ja jäi muistiin Alexander Stubbin (kok.) kanssa surkeasti sujuneesta hallitusyhteistyöstä hallituksessa, jonka ei olisi pitänyt ehkä edes istua eduskuntavaaleihin 2015 asti. Suomi oli vuoden päivät joutokäynnillä.</p> <p>Toinen virhe: Antti Rinne takelteli vaalitenteissä keväällä 2015 pelattuaan vaalipeliä jo hallituksessa, mikä edesauttoi SDP:n heikkoa menestystä eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2015. Puolue syöstiin oppositioon, kun taas vanha hallituskumppani kokoomus selvisi vaaleista kuivin jaloin ja pääsi mukaan keskustan ja perussuomalaisten kanssa hallitusta muodostamaan. Tällä hetkellä kokoomus on gallupien ykkönen ja SDP nelonen.</p> <p>Kolmas virhe: SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman törmäsi syksyllä 2016 skandaaliin &rdquo;salaisista puhujalistoista&rdquo; eduskunnassa. Näin hänen tiensä Rinteen haastajaksi katkesi. Rinne ei välttämättä operoinut Lindtmanin kaatamista, mutta ei näkyvästi estellytkään, koska tiesi pallinsa horjuvan. Todellinen valtataistelu jäi käymättä ja eripura puolueeseen jäi kytemään.</p> <p>Neljäs virhe: Elokuussa 2017 Antti Rinne lanseerasi &rdquo;synnytystalkoot&rdquo;, joka sai monet näkyvät demarit takajaloilleen, muun muassa Sanna Marin osoitti paheksuntansa termin käytöstä. Rinne nosti kätensä pystyyn virheen merkiksi, mutta vahinko oli tapahtunut. Tiettävästi joku oli häntä synnytystalkoot-sanan käytöstä ennakkoon varoitellutkin, mutta hän oli oman sanansa sokaisema.</p> <p>Viides virhe: Viime viikonloppuna Antti Rinne sai puolueen presidenttiehdokkaaksi itselleen hyvin mieluisen Tuula Haataisen, kun vanhan vastustajan Timo Harakan kampanjoima Maarit Feldt-Ranta jäi kakkoseksi. Siltä osin onnistunut viikonloppu, mutta sitten tuli virhe: sähläys puheessa. Rinne mokasi puhuessaan, että pitää ehkäistä kilpailua &rdquo;palkoilla ja työsuhteen eduilla&rdquo;, kun hänen piti sanoa käsikirjoituksen mukaan &rdquo;palkoilla ja työsuhteen ehdoilla&rdquo;. SDP joutui selittelemään asiaa Twitterissä ja koko homma meni julkisuudessa puolueen kannalta aivan päreiksi. Asian paljastaa erinomaisesti <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/demarit-vastakkain-harakka-arvostelee-rinteen-puheita-kilpailun-ehkaisemisesta-6673546">Talouselämän toimittaja Matti Virtanen tässä linkin alla olevassa jutussaan</a>.</p> <p>Lopuksi vielä ote <a href="https://basket-fi-bin.directo.fi/@Bin/e38fffcaa961cbf07cd94b982be9b3a2/1504505526/application/pdf/167163/Katsojan%20opas.pdf">koripallon katsojaoppaasta:</a> &rdquo;Virhe on sääntörike, jossa pelaaja on aiheuttanut pelaajakosketuksen vastustajaan ja/tai on käyttäytynyt epäurheilijamaisesti. Pelaaja voi saada viisi virhettä, minkä jälkeen hänet poistetaan pelistä välittömästi&rdquo;.</p> <p>&nbsp;</p> Sosialidemokraattinen puolue on kriisissä.

SDP ei ole voittanut yksiäkään valtakunnallisia vaaleja sitten vuoden 2004, kannattajakunta ikääntyy, puolue on menettänyt gallupeissa pääoppositiopuolueen paikan vihreille, SDP:n linja on entistä epäselvempi, eikä vellova valtataistelu osoita laantumisen merkkejä.

Demareiden puheenjohtaja Antti Rinne puhuu jo avoimesti selkään puukottajista. Hän sanoi Iltalehden erikoishaastattelussa viikonloppuna, että ”niillä, jotka näitä puukkoja heittelevät ja sivaltelevat selän takana piilossa, on ihan oma agendansa - se on vahingoittaa sosialidemokraattista puoluetta”.

Katkeraa puhetta mieheltä, joka on tehnyt puolueensa johdossa jo monta virhettä, isompaa ja pienempää.

Listataan tähän niistä viisi. Se on tällä hetkellä kaikkien huulilla olevassa koripallossa hyvin oleellinen luku.

Ensimmäinen virhe: Antti Rinne teki ensimmäisen virheen lähtiessään valtataisteluun, jonka tuloksena hän taklasi valtiovarainministerin työt jo erinomaisesti omaksuneen Jutta Urpilaisen SDP:n johdosta toukokuussa 2014. Rinne nousi valtiovarainministeriksi ja jäi muistiin Alexander Stubbin (kok.) kanssa surkeasti sujuneesta hallitusyhteistyöstä hallituksessa, jonka ei olisi pitänyt ehkä edes istua eduskuntavaaleihin 2015 asti. Suomi oli vuoden päivät joutokäynnillä.

Toinen virhe: Antti Rinne takelteli vaalitenteissä keväällä 2015 pelattuaan vaalipeliä jo hallituksessa, mikä edesauttoi SDP:n heikkoa menestystä eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2015. Puolue syöstiin oppositioon, kun taas vanha hallituskumppani kokoomus selvisi vaaleista kuivin jaloin ja pääsi mukaan keskustan ja perussuomalaisten kanssa hallitusta muodostamaan. Tällä hetkellä kokoomus on gallupien ykkönen ja SDP nelonen.

Kolmas virhe: SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman törmäsi syksyllä 2016 skandaaliin ”salaisista puhujalistoista” eduskunnassa. Näin hänen tiensä Rinteen haastajaksi katkesi. Rinne ei välttämättä operoinut Lindtmanin kaatamista, mutta ei näkyvästi estellytkään, koska tiesi pallinsa horjuvan. Todellinen valtataistelu jäi käymättä ja eripura puolueeseen jäi kytemään.

Neljäs virhe: Elokuussa 2017 Antti Rinne lanseerasi ”synnytystalkoot”, joka sai monet näkyvät demarit takajaloilleen, muun muassa Sanna Marin osoitti paheksuntansa termin käytöstä. Rinne nosti kätensä pystyyn virheen merkiksi, mutta vahinko oli tapahtunut. Tiettävästi joku oli häntä synnytystalkoot-sanan käytöstä ennakkoon varoitellutkin, mutta hän oli oman sanansa sokaisema.

Viides virhe: Viime viikonloppuna Antti Rinne sai puolueen presidenttiehdokkaaksi itselleen hyvin mieluisen Tuula Haataisen, kun vanhan vastustajan Timo Harakan kampanjoima Maarit Feldt-Ranta jäi kakkoseksi. Siltä osin onnistunut viikonloppu, mutta sitten tuli virhe: sähläys puheessa. Rinne mokasi puhuessaan, että pitää ehkäistä kilpailua ”palkoilla ja työsuhteen eduilla”, kun hänen piti sanoa käsikirjoituksen mukaan ”palkoilla ja työsuhteen ehdoilla”. SDP joutui selittelemään asiaa Twitterissä ja koko homma meni julkisuudessa puolueen kannalta aivan päreiksi. Asian paljastaa erinomaisesti Talouselämän toimittaja Matti Virtanen tässä linkin alla olevassa jutussaan.

Lopuksi vielä ote koripallon katsojaoppaasta: ”Virhe on sääntörike, jossa pelaaja on aiheuttanut pelaajakosketuksen vastustajaan ja/tai on käyttäytynyt epäurheilijamaisesti. Pelaaja voi saada viisi virhettä, minkä jälkeen hänet poistetaan pelistä välittömästi”.

 

]]>
101 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242328-antti-rinne-teki-viidennen-virheensa#comments Kotimaa Antti Rinne SDP Mon, 04 Sep 2017 07:13:15 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242328-antti-rinne-teki-viidennen-virheensa
Miksi ihmiset eivät tee lapsia? Epävarmuus. http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241889-miksi-ihmiset-eivat-tee-lapsia-epavarmuus <p>Miksikö en tee lapsia? En voi olla varma seuraavan 20 vuoden aikana taloudellisesta toimeentulosta, ja sen seurauksena en myöskään parisuhteesta, sillä taloudellinen asema takaa onnen siihen parisuhteeseen.</p><p>Kyllä, on olemassa töitä, joissa työllisyys on täysin varma 20 vuoden periodilla, kuten esimerkiksi lääkäreillä, hoitajilla, hammaslääkäreillä jne. Näillä aloilla palkka maksetaan vaikka väkisin valtion alijäämäisestä budjetista velaksi, ja sen lisäksi työttömyys on alle 1%, koska koulutusta keinotekoisesti rajoitetaan, viisastako? Sen sijaan monilla muilla aloilla on 5-10% työttömyyksiä, ja huonommat palkat. Oikeastaan on vähän mystistä, että miksi koulutuksen resursseja ei ohjata puhtaasti siten, että alojen työttömyysluvut hakevat pariteettia. Mutta eihän politiikka ja johtaminen ikinä olekaan kovin viisasta ja järkevää ollut. Hyvää on myös se, että lääkärin palkalla voi myös asua muuallakin kuin yksiössä tai kaksiossa. Mutta kaikki eivät voi olla lakisääteisillä kovapalkkaisilla aloilla. Suomi tarvitsee myös vientiä, ja terveessä yhteiskunnassa viennin pitäisikin olla työpaikkojen kuningas, josta saisi eniten rahaa, koska jos viennin valitsee alakseen, niin epävarmuuteen on syytä tottua. Asiakas sanoo kymmenen tuhannen kilometrin päässä, että ei tilatakaan tätä enää, niin se on siinä: konkurssia tästä Vaasaan asti. Ja arvaa vaan onko mukavaa, jos siinä kohtaa on lapsia, asuntovelkaa ja parisuhde, ja mikä on pakan kestävyys siinä? Ei se ole turvallista, ennen kuin olet taloudellisesti riippumaton.</p><p>On helppo huutaa lisää palkkaa ja töitä, mutta valtio ei ilman devalvointia siihen juuri nyt pysty. Siksi lain pitäisi sopeutua epävarmuuteen, ja antaa epävarmuudessakin ihmisille varmuuskertoimia ja turvallisia rakenteita. Miehelle pitäisi taata ennen kaikkea mahdollisuus tehdä lapsia siten, että siitä ei ole taloudellista riskiä joutua elatusmaksajaksi toisen osapuolen päätöksestä. Esimerkiksi etukäteen kuittaamalla itsensä jonkinlaiseksi sijais- tai varahuoltajaksi. Pahintahan on, että ostat talon, teet lapsia, sitten tulee lama ja menee työt, ja et ole enää niin kiinnostava kumppani. Eihän kukaan välitä miehestä miehenä, ajatuksina tai isänä, vaan ainoastaan sosiaalisen asemansa perusteella. Suurin osa eroista alkaa naisesta, ja eron yksi suurin tekijä on, jos mies on työtön. On oikeastaan käsittämätöntä, miten huonolle tolalle siinä tilanteessa olevat on tässä maassa jätetty. Sinulle jää velat, yksinäisyys, hirveät yleiskustannukset, ja sitten ulosoton uhallakin maksat elatusmaksuja ex-puolisosi uusperheelle, joka juo uuden puolisonsa kanssa siellä shamppanjaa ja matkustelee rahoillasi. Eiväthän he naimisiin menisi, koska se siirtäisi elatusvastuun.&nbsp;<em>Fiksumpaa ja mukavampaa olla se kaveri juomassa shamppanjaa toisten rahoilla, eläen ilman kuluja ja vastuita.</em></p><p>Älä siis aloita omia lapsia, ellet ole täysin varma mitä olet tekemässä, ja luotat talouteesi 20-vuotisesti. Ei se, että nainen sallii tehdä lapsia, tarkoita, että pystyt ja saat pitää lasta omanasi yhteisessä taloudessa 20 vuotta. Aivan kuten ei pankki myöntäessään asuntolainaa tarkista tarjositko liikaa asunnosta, mikä on asuntomarkkinoiden tulevaisuus ja mikä on työpaikkasi tilauskanta. He katsovat vain edellistä palkkakuittia ja kuittaavat lainat surutta, koska heillä ei ole vastuuta. Molemmissa tapauksissa se 20-vuotinen vastuu on sillä miehellä. Ja kysymys silloin on, <em>oletko varma?</em>&nbsp;</p><p>Yksi helppo ratkaisu olisi, että elatusvelvollinen vanhempi saa elatusmaksun suuruisen verovähennysoikeuden. Tämä toimisi myös lapsilisänä, ja kannustimena perheille yleensä, mutta myös vastaavasti sinkkuuntuessa verovähennys yksinhuoltajalle tuplaantuu, ja sinkun verovähennys vain katoaa, jolloin mitään elatusmaksukuviota ei tarvita ollenkaan. Nerokasta ja helppoa. Huoltajuus lapsista voisi vaihdella sen mukaan, mikä on kulloinkin järkevintä. Jos miehestä tulee työtön ja kaivos on ehtynyt, niin vaihtaa vaan toiseen mieheen sitten. Kyllä miehiä riittää, kts. demograafikuva. 104:100 syntyvyyssuhteella miehiä on enemmän aina 50-vuotiaisiin asti. Maahanmuutossakin kannattaisi tästä demografian vinoumasta johtuen suosia enemmän naisia sillä, vaikka en ole biologi, niin miehillä syntyvyyttä ei saada.</p><p>Lisäksi yhteisasumisesta pitää tehdä turvallisempaa perustulolla. Perustulon avulla toisen puolisoista muuttuessa opiskelijaksi tai työttömäksi hän pystyy silti maksamaan osansa asumisesta, ja toisen ei tarvitse elättää toista. Nykymallissa ongelma on, että jos elätät työtöntä puolisoasi, niin et silti voi vähentää elatukseen menevää osuutta ansiotuloverotuksestasi. Mutta niillä samoilla ansiotuloveroilla maksetaan kaikkien ihmisten kelatuet, joten on parempi laittaa työtön puoliso välittömästi asumaan yksiöön kela-lisenssillä, koska muuten maksaisit veroa kahteen kertaan. Tämä tekee taas isosta asunnosta kannattamattoman sijoituksen, koska siinä asuminen kaksistaan on riskialtis hanke, elleivät molemmat ole tyyliin lääkärejä. Lisäksi nykyään on outo avoliittolaki, jossa puoliso voisi yli 5 vuoden yhteiselon jälkeen pyytää osuutta puolisonsa omistamasta asunnosta, vaikka ei olisi koskaan maksanut lyhennyksen lyhennystä. Tämä entistä enemmän työntää ihmisiä asumaan erilleen. Onneksi aina voi olla vuokralla.</p><p>Nykyään onkin parempi, jos mies asuu yksin, ja lapset tehdään ilman isyyden vahvistamista &quot;yksinhuoltajana&quot;. Tällöin jos äiti on työtön, hän saa elatusapua kelasta, molemmat voittavat taloudellisesti, ja välit ovat paremmat. Ja jos taas mies on työtön, niin äidin ei tarvitse palkastaan elättää miehen elämää, vaan hän on yksiössään erillinen taloudellinen entiteetti. Eroaminenkin on helppoa, mutta miehenä ongelma on, että juridinen positio tässä on heikko. Nainen voi yksipuoleisesti vaatia isyyden vahvistamista, ja sitä kautta miehen tuloihin skaalautuvia elatusmaksuja, jollaisia summia mies ei itse vanhempana koskaan käyttäisi lapseensa, ja saisi parisuhteessa ollessaan myös lapsilisää siihen, ja jakaisi sittenkin kulut vielä puoliksi tasan. Joten tämä kohtuuton uhka estää tekemästä lapsia, ennen kuin taloudellinen riippumattomuus on saavutettu. Liian kova riski annettuna täysin mielivaltaisen osapuolen päätäntävaltaan. Täytyy aika sakea mies olla, että kuittaa alle. Olkoon miehen evolutiivinen imperatiivi mikä tahansa, se ei voi tulla miehen ja hänen omanarvontunteensa ja nettoarvonsa kehityksen esteeksi. Kaikki mikä miehestä tekee hienon, on hänen asemansa ja varallisuus, ja sen riskaaminen on kuin riskaisi koko elämänsä. Täystuhon jälkeen on vaikeampi raunioilta nousta.</p><p>No mikä sitten on taloudellinen riippumattomuus? Jos saan töistä nyt vajaa 30000e/vuosi nettoa, niin pääomatuloprosentilla 30% tarvitsisin 42900e/vuosi pääomatuloa. Jos tämä osuus olisi 3% tuottotavoite, esim. joku osakeindeksi tai rahasto, niin se olisi 1.42 miljoonaa euroa tuottavaa pääomaa. Ei kovin iso luku, noin lottovoitto. Mutta sen arvoinen on ihmiselämälle työpaikka. Työpaikka on yksi lottovoitto.</p><p>Ja se on se työ, mikä on tässä syntyvyydessäkin pielessä:</p><p>Työttömyys on 9%, isoissa kaupungeissa jopa 15%.&nbsp;Vain noin 38% kansasta on kokopäivätöissä.&nbsp;Mediaanipalkka on noin 3000e/kk, eli reilu 19% käytännössä ehkä voisi asua perhekämpässä ja tehdä lapsia.&nbsp;Ja kuinka moni näistä on riskillisissä työpaikoissa, eikä vakaissa valtion ja kunnan hommissa? Sopiva jengi suppenee varmaan kohti 10% kansasta, ja josta vain murto-osa on oikeassa iässä ja sopivassa parisuhteessa.</p><p>Jos työttömyys olisi jotain 2-5%, niin elämän varmuus, se taloudellinen riippumattomuus, olisi selkeämpi ja perustuisi työhön, eikä siihen, että on syntynyt miljonääriksi, tai että jaksaa ensin säästää 30 vuotta, ja sitten 60-kymppisenä tekee niitä lapsia. Ja tuollainen työllisyys olikin joskus markka-aikaan, kun devalvoitiin, ja vienti kävi. Devalvoidulla markalla vientityöstä tehdyt dollarit ovat kovaa valuuttaa kotimaan markkinoilla, ja kaikenmaailman sorvaamoilla ja varustamoilla on kykyä maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat, jolla niitä perheitä tehdään, ja minkä verotuksesta hyvinvointiyhteiskunta maksetaan. Ennen vaan ymmärrettiin talous ja viennin merkitys kansantaloudelle paremmin kuin nykyään.</p><p>=================</p><p>*Niitä jotka menevät heti henkilökohtaisuuksiin ja sanovat, että et sinä mitään naista saa ja olet vain katkera jne., niin minulla on ollut ihan mahdollisuuksia tehdä lapsia, mutta em. riskit säilyvät, enkä niitä siksi tee, ellei riittävän vastuullinen kumppani löydy. Itse kehitän tuottavaa pääomaani, käyn töissä ja pidän vastuut selvinä ja suorina. Parempi myöhemmin sitten varakkaampana ratkaista miten lapsia tehdään fail-safe asetuksilla, tai korjata ensin politiikka tai työllisyys Suomessa sellaiseksi, että se tukee perheen perustamista.</p><p>*Niitä jotka sanovat, että älä yleistä, ja kyllä minä lisäännyin ja söin näkkäriä 30 vuotta ja asuin pellolla vesisateessa ja selvisin kahdesta erosta ja hakkaavasta puolisosta jne., niin minua ei kuule kiinnosta yhtään, että sinulla oli kurja elämä. Syntyvyys Suomessa laskee silti, sillä ei kukaan nyt oikeasti halua mitään vaikeuksia elämäänsä. Ei ole sattumaa, että asuntojenkin ostaminen on vähentynyt, ja asuntojen hinnat suuressa osassa Suomea laskussa. Se on viennin romahtamisen ja epävarmuuden seurausta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksikö en tee lapsia? En voi olla varma seuraavan 20 vuoden aikana taloudellisesta toimeentulosta, ja sen seurauksena en myöskään parisuhteesta, sillä taloudellinen asema takaa onnen siihen parisuhteeseen.

Kyllä, on olemassa töitä, joissa työllisyys on täysin varma 20 vuoden periodilla, kuten esimerkiksi lääkäreillä, hoitajilla, hammaslääkäreillä jne. Näillä aloilla palkka maksetaan vaikka väkisin valtion alijäämäisestä budjetista velaksi, ja sen lisäksi työttömyys on alle 1%, koska koulutusta keinotekoisesti rajoitetaan, viisastako? Sen sijaan monilla muilla aloilla on 5-10% työttömyyksiä, ja huonommat palkat. Oikeastaan on vähän mystistä, että miksi koulutuksen resursseja ei ohjata puhtaasti siten, että alojen työttömyysluvut hakevat pariteettia. Mutta eihän politiikka ja johtaminen ikinä olekaan kovin viisasta ja järkevää ollut. Hyvää on myös se, että lääkärin palkalla voi myös asua muuallakin kuin yksiössä tai kaksiossa. Mutta kaikki eivät voi olla lakisääteisillä kovapalkkaisilla aloilla. Suomi tarvitsee myös vientiä, ja terveessä yhteiskunnassa viennin pitäisikin olla työpaikkojen kuningas, josta saisi eniten rahaa, koska jos viennin valitsee alakseen, niin epävarmuuteen on syytä tottua. Asiakas sanoo kymmenen tuhannen kilometrin päässä, että ei tilatakaan tätä enää, niin se on siinä: konkurssia tästä Vaasaan asti. Ja arvaa vaan onko mukavaa, jos siinä kohtaa on lapsia, asuntovelkaa ja parisuhde, ja mikä on pakan kestävyys siinä? Ei se ole turvallista, ennen kuin olet taloudellisesti riippumaton.

On helppo huutaa lisää palkkaa ja töitä, mutta valtio ei ilman devalvointia siihen juuri nyt pysty. Siksi lain pitäisi sopeutua epävarmuuteen, ja antaa epävarmuudessakin ihmisille varmuuskertoimia ja turvallisia rakenteita. Miehelle pitäisi taata ennen kaikkea mahdollisuus tehdä lapsia siten, että siitä ei ole taloudellista riskiä joutua elatusmaksajaksi toisen osapuolen päätöksestä. Esimerkiksi etukäteen kuittaamalla itsensä jonkinlaiseksi sijais- tai varahuoltajaksi. Pahintahan on, että ostat talon, teet lapsia, sitten tulee lama ja menee työt, ja et ole enää niin kiinnostava kumppani. Eihän kukaan välitä miehestä miehenä, ajatuksina tai isänä, vaan ainoastaan sosiaalisen asemansa perusteella. Suurin osa eroista alkaa naisesta, ja eron yksi suurin tekijä on, jos mies on työtön. On oikeastaan käsittämätöntä, miten huonolle tolalle siinä tilanteessa olevat on tässä maassa jätetty. Sinulle jää velat, yksinäisyys, hirveät yleiskustannukset, ja sitten ulosoton uhallakin maksat elatusmaksuja ex-puolisosi uusperheelle, joka juo uuden puolisonsa kanssa siellä shamppanjaa ja matkustelee rahoillasi. Eiväthän he naimisiin menisi, koska se siirtäisi elatusvastuun. Fiksumpaa ja mukavampaa olla se kaveri juomassa shamppanjaa toisten rahoilla, eläen ilman kuluja ja vastuita.

Älä siis aloita omia lapsia, ellet ole täysin varma mitä olet tekemässä, ja luotat talouteesi 20-vuotisesti. Ei se, että nainen sallii tehdä lapsia, tarkoita, että pystyt ja saat pitää lasta omanasi yhteisessä taloudessa 20 vuotta. Aivan kuten ei pankki myöntäessään asuntolainaa tarkista tarjositko liikaa asunnosta, mikä on asuntomarkkinoiden tulevaisuus ja mikä on työpaikkasi tilauskanta. He katsovat vain edellistä palkkakuittia ja kuittaavat lainat surutta, koska heillä ei ole vastuuta. Molemmissa tapauksissa se 20-vuotinen vastuu on sillä miehellä. Ja kysymys silloin on, oletko varma? 

Yksi helppo ratkaisu olisi, että elatusvelvollinen vanhempi saa elatusmaksun suuruisen verovähennysoikeuden. Tämä toimisi myös lapsilisänä, ja kannustimena perheille yleensä, mutta myös vastaavasti sinkkuuntuessa verovähennys yksinhuoltajalle tuplaantuu, ja sinkun verovähennys vain katoaa, jolloin mitään elatusmaksukuviota ei tarvita ollenkaan. Nerokasta ja helppoa. Huoltajuus lapsista voisi vaihdella sen mukaan, mikä on kulloinkin järkevintä. Jos miehestä tulee työtön ja kaivos on ehtynyt, niin vaihtaa vaan toiseen mieheen sitten. Kyllä miehiä riittää, kts. demograafikuva. 104:100 syntyvyyssuhteella miehiä on enemmän aina 50-vuotiaisiin asti. Maahanmuutossakin kannattaisi tästä demografian vinoumasta johtuen suosia enemmän naisia sillä, vaikka en ole biologi, niin miehillä syntyvyyttä ei saada.

Lisäksi yhteisasumisesta pitää tehdä turvallisempaa perustulolla. Perustulon avulla toisen puolisoista muuttuessa opiskelijaksi tai työttömäksi hän pystyy silti maksamaan osansa asumisesta, ja toisen ei tarvitse elättää toista. Nykymallissa ongelma on, että jos elätät työtöntä puolisoasi, niin et silti voi vähentää elatukseen menevää osuutta ansiotuloverotuksestasi. Mutta niillä samoilla ansiotuloveroilla maksetaan kaikkien ihmisten kelatuet, joten on parempi laittaa työtön puoliso välittömästi asumaan yksiöön kela-lisenssillä, koska muuten maksaisit veroa kahteen kertaan. Tämä tekee taas isosta asunnosta kannattamattoman sijoituksen, koska siinä asuminen kaksistaan on riskialtis hanke, elleivät molemmat ole tyyliin lääkärejä. Lisäksi nykyään on outo avoliittolaki, jossa puoliso voisi yli 5 vuoden yhteiselon jälkeen pyytää osuutta puolisonsa omistamasta asunnosta, vaikka ei olisi koskaan maksanut lyhennyksen lyhennystä. Tämä entistä enemmän työntää ihmisiä asumaan erilleen. Onneksi aina voi olla vuokralla.

Nykyään onkin parempi, jos mies asuu yksin, ja lapset tehdään ilman isyyden vahvistamista "yksinhuoltajana". Tällöin jos äiti on työtön, hän saa elatusapua kelasta, molemmat voittavat taloudellisesti, ja välit ovat paremmat. Ja jos taas mies on työtön, niin äidin ei tarvitse palkastaan elättää miehen elämää, vaan hän on yksiössään erillinen taloudellinen entiteetti. Eroaminenkin on helppoa, mutta miehenä ongelma on, että juridinen positio tässä on heikko. Nainen voi yksipuoleisesti vaatia isyyden vahvistamista, ja sitä kautta miehen tuloihin skaalautuvia elatusmaksuja, jollaisia summia mies ei itse vanhempana koskaan käyttäisi lapseensa, ja saisi parisuhteessa ollessaan myös lapsilisää siihen, ja jakaisi sittenkin kulut vielä puoliksi tasan. Joten tämä kohtuuton uhka estää tekemästä lapsia, ennen kuin taloudellinen riippumattomuus on saavutettu. Liian kova riski annettuna täysin mielivaltaisen osapuolen päätäntävaltaan. Täytyy aika sakea mies olla, että kuittaa alle. Olkoon miehen evolutiivinen imperatiivi mikä tahansa, se ei voi tulla miehen ja hänen omanarvontunteensa ja nettoarvonsa kehityksen esteeksi. Kaikki mikä miehestä tekee hienon, on hänen asemansa ja varallisuus, ja sen riskaaminen on kuin riskaisi koko elämänsä. Täystuhon jälkeen on vaikeampi raunioilta nousta.

No mikä sitten on taloudellinen riippumattomuus? Jos saan töistä nyt vajaa 30000e/vuosi nettoa, niin pääomatuloprosentilla 30% tarvitsisin 42900e/vuosi pääomatuloa. Jos tämä osuus olisi 3% tuottotavoite, esim. joku osakeindeksi tai rahasto, niin se olisi 1.42 miljoonaa euroa tuottavaa pääomaa. Ei kovin iso luku, noin lottovoitto. Mutta sen arvoinen on ihmiselämälle työpaikka. Työpaikka on yksi lottovoitto.

Ja se on se työ, mikä on tässä syntyvyydessäkin pielessä:

Työttömyys on 9%, isoissa kaupungeissa jopa 15%. Vain noin 38% kansasta on kokopäivätöissä. Mediaanipalkka on noin 3000e/kk, eli reilu 19% käytännössä ehkä voisi asua perhekämpässä ja tehdä lapsia. Ja kuinka moni näistä on riskillisissä työpaikoissa, eikä vakaissa valtion ja kunnan hommissa? Sopiva jengi suppenee varmaan kohti 10% kansasta, ja josta vain murto-osa on oikeassa iässä ja sopivassa parisuhteessa.

Jos työttömyys olisi jotain 2-5%, niin elämän varmuus, se taloudellinen riippumattomuus, olisi selkeämpi ja perustuisi työhön, eikä siihen, että on syntynyt miljonääriksi, tai että jaksaa ensin säästää 30 vuotta, ja sitten 60-kymppisenä tekee niitä lapsia. Ja tuollainen työllisyys olikin joskus markka-aikaan, kun devalvoitiin, ja vienti kävi. Devalvoidulla markalla vientityöstä tehdyt dollarit ovat kovaa valuuttaa kotimaan markkinoilla, ja kaikenmaailman sorvaamoilla ja varustamoilla on kykyä maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat, jolla niitä perheitä tehdään, ja minkä verotuksesta hyvinvointiyhteiskunta maksetaan. Ennen vaan ymmärrettiin talous ja viennin merkitys kansantaloudelle paremmin kuin nykyään.

=================

*Niitä jotka menevät heti henkilökohtaisuuksiin ja sanovat, että et sinä mitään naista saa ja olet vain katkera jne., niin minulla on ollut ihan mahdollisuuksia tehdä lapsia, mutta em. riskit säilyvät, enkä niitä siksi tee, ellei riittävän vastuullinen kumppani löydy. Itse kehitän tuottavaa pääomaani, käyn töissä ja pidän vastuut selvinä ja suorina. Parempi myöhemmin sitten varakkaampana ratkaista miten lapsia tehdään fail-safe asetuksilla, tai korjata ensin politiikka tai työllisyys Suomessa sellaiseksi, että se tukee perheen perustamista.

*Niitä jotka sanovat, että älä yleistä, ja kyllä minä lisäännyin ja söin näkkäriä 30 vuotta ja asuin pellolla vesisateessa ja selvisin kahdesta erosta ja hakkaavasta puolisosta jne., niin minua ei kuule kiinnosta yhtään, että sinulla oli kurja elämä. Syntyvyys Suomessa laskee silti, sillä ei kukaan nyt oikeasti halua mitään vaikeuksia elämäänsä. Ei ole sattumaa, että asuntojenkin ostaminen on vähentynyt, ja asuntojen hinnat suuressa osassa Suomea laskussa. Se on viennin romahtamisen ja epävarmuuden seurausta. 

 

]]>
21 http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241889-miksi-ihmiset-eivat-tee-lapsia-epavarmuus#comments Antti Rinne Demografia Syntyvyys Fri, 25 Aug 2017 17:08:23 +0000 Juho Salo http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241889-miksi-ihmiset-eivat-tee-lapsia-epavarmuus
Saadaanko makuuhuoneisiin liikettä – onni ratkaisee! http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241882-saadaanko-makuuhuoneisiin-liiketta-onni-ratkaisee <p>Media ja some repesivät, kun demaripomo <strong>Antti Rinne</strong> innosti kansallisiin synnytystalkoisiin [1. Ajatus oli ja on reipas, tarpeellinen ja toivottava, mutta esittäjältä puuttui riittävä karisma kertoa asiasta, johon tarvitaan parisuhde, onni ja halu yhdistää rakkaus yhteiseksi hedelmäksi. Nyt makuuhuoneissa on liian vähän liikettä &ndash; se on tosiasia.</p><p>&hellip;</p><p>[1 ... Aihe on vakava suomaisuuden näkökulmasta. Sana oli joko hyvä tai huono, riippuen miltä tulokulmalta katsoo. Pj. Rinne halusi olla topakan hauska, ja räväytti muissa yhteyksissä positiivisen yhdyssanan loppuosan. Maailmanlaajuisesti ihmispopulaatiota ajatellen, nuo talkoot ovat liiankin ahkerassa käytössä, ainakin jos kysymme mielipidettä korpifilosofi Pentti Linkolalta. ~ <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/antti-rinteen-synnytystalkoot-poyristytti-demaritkin-toi-mieleen-kolmannen-valtakunnan-ja-kansallissosialismin/6547168#gs.0vIDqnk"><u>https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/antti-rinteen-synnytystalkoot-poyristytti-demaritkin-toi-mieleen-kolmannen-valtakunnan-ja-kansallissosialismin/6547168#gs.0vIDqnk</u></a> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>On vaarana, että viimeinen suomalainen blondi kuolee sukupuuttoon joskus vuoden 2150 jälkeen &ndash; Ilomantsin korvessa (tällä menolla), siksi alhaiseksi on kotoperäisten suomalaisten synnytysinto laantunut. Viimeeksi oltiin näissä syntylukemissa joskus 1860-nälkävuosina, jolloin meitä ei ollut kuin kolmannes nykyisestä populaatiosta. </strong>[2</p><p>&nbsp;</p><p>Väestökasvu on ulkomailta tulevien varassa. Haluammeko tätä vai löydämmekö keinot luoda toivoa, intoa ja halua lisääntymiselle &ndash; kotoperäisten myötä vahvistamaan suomalaista identiteettiä --- ?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mikä alentaisi ensisynnyttäjien ikää, nythän ensimmäinen pyöräytetään noin reilu kolmikymppisenä!</strong></p><p>Evoluutio loi naisen hedelmällisimmilleen jo alle 20-vuotiaana. Takavuosina ei ollut harvinaista, että ensimmäinen syntyi jo tässä vaiheessa. Nykyään on tunnettua, että hedelmällisyyshoidot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta &ndash; miksi, sitä en rohkene arvioimaan.&nbsp;</p><p>Tänään on jo vajaa nelikymppisiä ensisynnyttäjiä, synnytykseen latautuen jo selviä riskitekijöitä. Voimme vai päätellä elämäntyylistämme jotain &ndash; kiire, itsekkyys, halua kokea nuoruuden hurmaa &ndash; pitkä opiskelujakso &ndash; stressi &ndash; nämäkö vaikuttavat korkeahkoon ensisynnytysikään.&nbsp;</p><p>Entä epäonnistuneet yritykset, tiedämmekö riittävästi kaikista syistä miksi ihmisiä koetellaan suurella surulla hedelmättömyydestä?</p><p>Miten vaikuttavat lääkkeet, kemiallinen ennaltaehkäisy, ravintolisäaineet &ndash; aivokemikalisaatio, mielenterveys, psyyke &ndash; pelko huomisesta, epävarmuus, huoli pärjäämisestä ja lopulta epäluottamus huomiseen &ndash; emme koe innostavaa halua, vai mikä?</p><p>...</p><p><strong>Valtiovallalla on kaksi tärkeää tehtävää</strong> &ndash; ylläpitää työllistymisen mahdollisuuksia sekä luoda turvaa huomiselle. Tässäpä tehtäviä huomisen hallitukselle &ndash; nykyisellä ei sitä mitä ilmeisimmin enää ole.&nbsp;</p><p>Emme aina tarvitse lisää, enemmän ja nopeammin &ndash; vaan yhteenkuuluvuutta, uskoa huomiseen ja tarpeelliseksi tuntemisen nektaria, joka innostaisi myös tuohon niin mukavaan makuuhuonetyöskentelyyn.</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><em>Joitain huomioita lisääntymisestä ja sen jarruuntumisesta </em>---</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt ensisynnyttäjät kehittyneissä maissa ovat jo keskimäärin yli 30 vuotiaita,</strong></p><p>[ ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27200-taistelu-auringosta-nostaa-synnytysikaa-milloin-hyva"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27200-taistelu-auringosta-nostaa-synnytysikaa-milloin-hyva</u></a> - ]</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Liikalisääntymisen osalta Nallen ei tarvitse markkinatalousmaissa huolestua,</strong></p><p>[ &hellip; <em>siemennesteen uimarit ovat väsyksissä ja vähenemään päin</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50918-katoavatko-valkoisen-miehen-siittiot"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50918-katoavatko-valkoisen-miehen-siittiot</u></a> - ]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&hellip; sillä miesten siittiöiden uimakyky ja laatu ovat heikentyneet siksi tehokkaasti 9], että arvokkaisiin hedelmöityshoitoihin ei ole kuin varakkaimmilla varaa. Mitä sitten tästä suuntaavasta evoluutio-ohjauksesta syntyy, niin onkin sitten perinnöllisyystieteen harjoittajien ammattilaji.&nbsp;</p><p>Sen me tiedämme, että muinaisen Egyptin faaraoiden jälkeläiset osaksi degeneroituivat sisäsiittoisuudessaan. Pankkiiri <strong>Björn Wahlroosin </strong>kerrotaan maininneen, että lastenteko tulisi saattaa huutokauppaan, ilmeisesti tavoitteella, että ihmiskunnan populaatiolisäys saadaan aisoihin &ndash; huutokauppa olisi kuulemma parempi ilmiö kuin Kiinan yhden lapsen politiikka.</p><p><em>Koko ylläolevaan liittyvä teksti saatavilla</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/03/bjorn-wahlroosin-erikoiset-ripulista.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/03/bjorn-wahlroosin-erikoiset-ripulista.html</u></a> &ndash; <em>täältä</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Tavoittelemme kohden kuolemattomuutta,&nbsp;</strong></p><p>vaikka olemme osasena siinä koko ajan. Jokainen on syntymässään todistajana katkeamattomasta jatkumosta &ndash; ja täsmälleen yhtä pitkästä jatkumosta, oli havaitsija sitten vuoden &ndash; tai 110 vuoden ikäinen. Nimittäin paluumatka kaikkeuden alkuun on aina yhtä pitkä &ndash; täsmälleen. Tästä syntyy meille ylivoimainen ymmärrysloukku &ndash; aika onkin tasan samassa syklissä oli havaitsija minkä ikäinen tahansa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Elämän lopullinen kysymys</strong></p><p>[ &hellip; <em>music</em> ~ <a href="http://open.spotify.com/track/13h77kH2QapXZZvEf0LkGP"><u>Peter Baumann &ndash; Bicentennial Presentation</u></a> ...]</p><p><br />&nbsp;</p><p>Lopulta herääkin kysymys mitä evoluutio hallitsee ja harkitsee sopeumajärjestelyistään &ndash; niin, se ei ole kiinnostunut sinun eikä minun elinkaaresta (olettaen vain, että olemme saaneet perintönä ja kasvatuksena kaiken sen, että jaksamme edelleen lisääntyä ja kasvattaa...), mutta siitä se on kiinnostunut kuinka jatkat sukua &ndash; sillä siinä piilee jo olemassa oleva <em>kuolemattomuus</em> &ndash; kaikilla elävillä yhtä pitkänä ja kaikilla jo eläneillä tasan samasta alkaneena 10].</p><p><em>Koko ylläolevaan liityvä teksti saatavilla</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/02/saikeista-haivahdys-kuolemattomuutta.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/02/saikeista-haivahdys-kuolemattomuutta.html</u></a> &ndash; <em>täältä</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>EKSTRA</strong></p><p>Miehessä pitää olla suorituskykyä! ~ <a href="http://www.hs.fi/tiede/art-2000005340612.html"><u>http://www.hs.fi/tiede/art-2000005340612.html</u></a> -</p><p>Ranskassa ei tarvita synnytystalkoita ~ <a href="http://www.hs.fi/elama/art-2000005339799.html"><u>http://www.hs.fi/elama/art-2000005339799.html</u></a> -</p><p>.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä &ndash; neljän lapsen isä, 2 x 4v. ja 29 ja 36v.</em></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/"><u>https://ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>US T VU FB FB BL BL BL BLOG 149534</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> synnytystalkoot_25082017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 25082017</p><p>&nbsp;</p><p>612_5724</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Media ja some repesivät, kun demaripomo Antti Rinne innosti kansallisiin synnytystalkoisiin [1. Ajatus oli ja on reipas, tarpeellinen ja toivottava, mutta esittäjältä puuttui riittävä karisma kertoa asiasta, johon tarvitaan parisuhde, onni ja halu yhdistää rakkaus yhteiseksi hedelmäksi. Nyt makuuhuoneissa on liian vähän liikettä – se on tosiasia.

[1 ... Aihe on vakava suomaisuuden näkökulmasta. Sana oli joko hyvä tai huono, riippuen miltä tulokulmalta katsoo. Pj. Rinne halusi olla topakan hauska, ja räväytti muissa yhteyksissä positiivisen yhdyssanan loppuosan. Maailmanlaajuisesti ihmispopulaatiota ajatellen, nuo talkoot ovat liiankin ahkerassa käytössä, ainakin jos kysymme mielipidettä korpifilosofi Pentti Linkolalta. ~ https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/antti-rinteen-synnytystalkoot-poyristytti-demaritkin-toi-mieleen-kolmannen-valtakunnan-ja-kansallissosialismin/6547168#gs.0vIDqnk -

 

 

On vaarana, että viimeinen suomalainen blondi kuolee sukupuuttoon joskus vuoden 2150 jälkeen – Ilomantsin korvessa (tällä menolla), siksi alhaiseksi on kotoperäisten suomalaisten synnytysinto laantunut. Viimeeksi oltiin näissä syntylukemissa joskus 1860-nälkävuosina, jolloin meitä ei ollut kuin kolmannes nykyisestä populaatiosta. [2

 

Väestökasvu on ulkomailta tulevien varassa. Haluammeko tätä vai löydämmekö keinot luoda toivoa, intoa ja halua lisääntymiselle – kotoperäisten myötä vahvistamaan suomalaista identiteettiä --- ?

 

Mikä alentaisi ensisynnyttäjien ikää, nythän ensimmäinen pyöräytetään noin reilu kolmikymppisenä!

Evoluutio loi naisen hedelmällisimmilleen jo alle 20-vuotiaana. Takavuosina ei ollut harvinaista, että ensimmäinen syntyi jo tässä vaiheessa. Nykyään on tunnettua, että hedelmällisyyshoidot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta – miksi, sitä en rohkene arvioimaan. 

Tänään on jo vajaa nelikymppisiä ensisynnyttäjiä, synnytykseen latautuen jo selviä riskitekijöitä. Voimme vai päätellä elämäntyylistämme jotain – kiire, itsekkyys, halua kokea nuoruuden hurmaa – pitkä opiskelujakso – stressi – nämäkö vaikuttavat korkeahkoon ensisynnytysikään. 

Entä epäonnistuneet yritykset, tiedämmekö riittävästi kaikista syistä miksi ihmisiä koetellaan suurella surulla hedelmättömyydestä?

Miten vaikuttavat lääkkeet, kemiallinen ennaltaehkäisy, ravintolisäaineet – aivokemikalisaatio, mielenterveys, psyyke – pelko huomisesta, epävarmuus, huoli pärjäämisestä ja lopulta epäluottamus huomiseen – emme koe innostavaa halua, vai mikä?

...

Valtiovallalla on kaksi tärkeää tehtävää – ylläpitää työllistymisen mahdollisuuksia sekä luoda turvaa huomiselle. Tässäpä tehtäviä huomisen hallitukselle – nykyisellä ei sitä mitä ilmeisimmin enää ole. 

Emme aina tarvitse lisää, enemmän ja nopeammin – vaan yhteenkuuluvuutta, uskoa huomiseen ja tarpeelliseksi tuntemisen nektaria, joka innostaisi myös tuohon niin mukavaan makuuhuonetyöskentelyyn.

 

...

Joitain huomioita lisääntymisestä ja sen jarruuntumisesta ---

 

Nyt ensisynnyttäjät kehittyneissä maissa ovat jo keskimäärin yli 30 vuotiaita,

[ ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27200-taistelu-auringosta-nostaa-synnytysikaa-milloin-hyva - ]

 

Liikalisääntymisen osalta Nallen ei tarvitse markkinatalousmaissa huolestua,

[ … siemennesteen uimarit ovat väsyksissä ja vähenemään päin ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50918-katoavatko-valkoisen-miehen-siittiot - ]

 

 … sillä miesten siittiöiden uimakyky ja laatu ovat heikentyneet siksi tehokkaasti 9], että arvokkaisiin hedelmöityshoitoihin ei ole kuin varakkaimmilla varaa. Mitä sitten tästä suuntaavasta evoluutio-ohjauksesta syntyy, niin onkin sitten perinnöllisyystieteen harjoittajien ammattilaji. 

Sen me tiedämme, että muinaisen Egyptin faaraoiden jälkeläiset osaksi degeneroituivat sisäsiittoisuudessaan. Pankkiiri Björn Wahlroosin kerrotaan maininneen, että lastenteko tulisi saattaa huutokauppaan, ilmeisesti tavoitteella, että ihmiskunnan populaatiolisäys saadaan aisoihin – huutokauppa olisi kuulemma parempi ilmiö kuin Kiinan yhden lapsen politiikka.

Koko ylläolevaan liittyvä teksti saatavilla ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/03/bjorn-wahlroosin-erikoiset-ripulista.htmltäältä.

 

Tavoittelemme kohden kuolemattomuutta, 

vaikka olemme osasena siinä koko ajan. Jokainen on syntymässään todistajana katkeamattomasta jatkumosta – ja täsmälleen yhtä pitkästä jatkumosta, oli havaitsija sitten vuoden – tai 110 vuoden ikäinen. Nimittäin paluumatka kaikkeuden alkuun on aina yhtä pitkä – täsmälleen. Tästä syntyy meille ylivoimainen ymmärrysloukku – aika onkin tasan samassa syklissä oli havaitsija minkä ikäinen tahansa.

 

Elämän lopullinen kysymys

[ … music ~ Peter Baumann – Bicentennial Presentation ...]


 

Lopulta herääkin kysymys mitä evoluutio hallitsee ja harkitsee sopeumajärjestelyistään – niin, se ei ole kiinnostunut sinun eikä minun elinkaaresta (olettaen vain, että olemme saaneet perintönä ja kasvatuksena kaiken sen, että jaksamme edelleen lisääntyä ja kasvattaa...), mutta siitä se on kiinnostunut kuinka jatkat sukua – sillä siinä piilee jo olemassa oleva kuolemattomuus – kaikilla elävillä yhtä pitkänä ja kaikilla jo eläneillä tasan samasta alkaneena 10].

Koko ylläolevaan liityvä teksti saatavilla ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/02/saikeista-haivahdys-kuolemattomuutta.htmltäältä.

 

EKSTRA

Miehessä pitää olla suorituskykyä! ~ http://www.hs.fi/tiede/art-2000005340612.html -

Ranskassa ei tarvita synnytystalkoita ~ http://www.hs.fi/elama/art-2000005339799.html -

.

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä – neljän lapsen isä, 2 x 4v. ja 29 ja 36v.

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US T VU FB FB BL BL BL BLOG 149534

 

DOC synnytystalkoot_25082017.doc – OpenOffice Writer

PVM 25082017

 

612_5724

]]>
11 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241882-saadaanko-makuuhuoneisiin-liiketta-onni-ratkaisee#comments Antti Rinne Lisääntyminen Suomalaisten syntyvyys Synnytys Synnytystalkoot Fri, 25 Aug 2017 15:06:55 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241882-saadaanko-makuuhuoneisiin-liiketta-onni-ratkaisee
Kutsu kävi http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241827-kutsu-kavi <p>...Nimittäin synnytystalkoisiin Antti Rinteeltä, mutta kuinka houkutteleva tuo kutsu onkaan?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kerron aluksi, että itselläni on jo kaksi lasta, joten voin puhua kokemuksella siitä, mitä on kasvattaa lapsi, tai oikeammin kaksi lasta. Lapsen kasvun seuraaminen on palkitsevaa ja sitä rakkauden määrää ei voi kuvailla sellaiselle, jolla ei lapsia ole. En siis luopuisi lapsistani millään hinnalla. Useimmat ihmiset tuntevat lähes pakottavaa tarvetta saada jälkeläinen hoivattavakseen olosuhteista huolimatta. Lasten tekeminen ei ollut vaikein osuus perheessämme, ei myöskään lapsen syntymä. Nämä eivät siis ole varmastikaan niitä yleisimpiä syitä, miksi lasta ei hankita, vaikka tiedostankin sen, että tahaton lapsettomuus on lisääntynyt.</p><p>&nbsp;</p><p>No, miksi suomalaiset pariskunnat eivät sitten kanki lapsia, jos fyysistä estettä sille ei ole? Hyvä syy lasten hankkimiselle ei varmastikaan ole se, että Valtio, tai Rinne niin haluaa. Edes SDP ei tule apuun kasvattamaan lasta, silloin, kun tukea tarvittaisiin. Lasten kasvattaminen on rankkaa ja mikäli haluaa kasvattaa täysipäisen yhteiskunnan jäsenen, on mukana suuri vastuu. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ja henkisestä tasapainosta jää vanhemmille.&nbsp;Yhä useammin tarve jälkeläisestä ei ole kuitenkaan niin vahva, että se ylittää tolkun huutelut siitä, miten kaikki maksetaan ja miten kasvatustehtävä hoidetaan. Meillä ei selkeästikään näin käynyt. Kasvatus on työtä, missä vastuu on valtava, mutta liksa pieni ja vapaa- aikaa ei juurikaan, sillä itsehän olet lapsesi tehnyt. Lapsen kasvatus on rakkauden lisäksi pelkoa siitä, pärjääkö perhe, jos jotakin suunnittelematonta tapahtuu, tai&nbsp;onnistuuko kasvattaa tasapainoinen lapsi, jolla on kaikki edellytykset hyvään tulevaisuuteen&nbsp;ja kyllä, myös pelkoa siitä jaksaako ja pärjääkö itse tehtävän edessä ja mistä saa apua, kun sitä tarvitsee. Kaikki eivät saa sitä naapurirapusta, jossa mummo ja vaari asustelevat.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tukipalveluita pikkulapsiperheille tulisi valtavasti kehittää. Suomessa on hyvät neuvolapalvelut, mutta välittömässä avuntarpeessa avun saanti viipyy, jos sitä uskalletaan neuvolasta pyytää. Mikäli perheessä kärsitään esimerkiksi väsymyksestä, ei riitä, että perheneuvolasta riennetään apuun viikon, tai kahden viikon päästä hätähuudosta muutamaksi tunniksi viikossa. Matalan kynnyksen kriisiapua tulisi saada mahdollisimman nopeasti, ilman pelkoa siitä, että lapset sijoitetaan muualle. Tulee ottaa huomioon, että enää koko yhteisö ei ole kasvattamassa lasta ja isovanhemmat saattavat asua satojen kilometrien päässä, kuten meidän tilanteessamme. Perheissä, joissa on pieniä lapsia, tulee tilanteita, joissa apua tarvitaan, ei viikon päästä, vaan heti. Eräs tilanne elävästä elämästä tulee mieleen, kun sairastuin hurjaan virustautiin, olin tuolloin kotihoidontuella kahden lapsen kanssa kotona. Kuume nousi yli 40 asteeseen ja kaula paisui muodottomaksi. Äiti kun hoitaa lapsia kotona, hän tekee sen, oli sitten sairas, tai terve, jotta toinen puolisko voi olla töissä. Näin oltiin aiemminkin tehty. Sama on tilanne huolimatta siitä, kumpi tahansa vanhemmista on kotona. Työpaikalla, kuin työpaikalla ihmeteltäisiin varmasti syytä olla pois, siitä syystä, että siippa on kipeä. Kotiäiti ei ole palkoillinen, eikä saa sairaslomaa kotona tehtävästä työstä, hän kun on koko ajan kotona muutenkin ja vielä joku kehtaa väittää, että eihän siellä kotona edes mitään työtä tehdä. Mahdoin olla näky pötköttelemässä päivystyksen penkeillä kahden pienen lapsen pomppiessa päälläni. Muistan hyvin vastapäätä istuvan pariskunnan. Nainen oli loppumetreillä raskaana ja tulevan äidin ja isän silmistä kuvaistui silkka kauhu meidän touhua katsellessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun on päästy siihen vaiheeseen, että lapsi on ylittänyt kriittisen 2- 3- vuoden iän (lukeudun äiteihin, jotka uskovat lapsen psyykkisen kehityksen hyötyvän, kun hän saa olla ensimmäiset vuodet kotona tuttujen ympäröimänä) tulee aika äidin palata työelämään. Kotona vietetyt vuodet omatoimisista opinnoista huolimatta eivät vakuuta työnantajia, kuten ei myöskään tieto siitä, että omaa kaksi päiväkoti- ikäistä lasta. Jokainen työnantaja tietää, että päiväkodin mikrobilinko aiheuttaa infektioita, usein ja mikäli lapsia on kaksi, sairastelun määrä saattaa tuplaantua ja poissaoloja voi olla joka toinen viikko. Tähänkin oivallinen ja julkiselle hallinnolle ilmainen ratkaisu olisi uhrautuvat isovanhemmat. Kuten totesimme kaikilla ei niitä ole, joten jokin muu ratkaisu tulisi olla työssäkäyvän vanhemman lapsen sairastelun varalle, niin että työantajan ei tarvitsisi pelätä jatkuvia poissaoloja. Ratkaisu ei siis ole se, että äidit saadaan mahdollisimman pian työelämään, vaan se, että paluu on järjestetty hyvin ja työnsaantiin olisi suuremmat mahdollisuudet esimerkiksi sillä, että vanhemmat saisivat apua lapsen sairastuessa. Maksavathan vanhemmat lapsistaan hoitomaksua kuukausittain päiväkotiin, eikä yksittäisistä sairaspäivistä saa palautuksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Pikkulapsiperheiden lisääntyvään köyhyteen menen sitten toisella kertaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Se mitä nyt tarvitsemme on osoitus siitä, että maassamme lapsista ja lasten perheiden hyvinvoinnista pidetään huolta ja lapsen kasvun turvaaminen tilanteessa, kuin tilanteessa on turvattu.&nbsp;</p><p>Joten parahin Antti Rinne, tässä ei nyt ole kyse synnyttämisestä, vaan elämästä lapsen kanssa synnyttämisen jälkeen ja tulevaisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ...Nimittäin synnytystalkoisiin Antti Rinteeltä, mutta kuinka houkutteleva tuo kutsu onkaan? 

 

Kerron aluksi, että itselläni on jo kaksi lasta, joten voin puhua kokemuksella siitä, mitä on kasvattaa lapsi, tai oikeammin kaksi lasta. Lapsen kasvun seuraaminen on palkitsevaa ja sitä rakkauden määrää ei voi kuvailla sellaiselle, jolla ei lapsia ole. En siis luopuisi lapsistani millään hinnalla. Useimmat ihmiset tuntevat lähes pakottavaa tarvetta saada jälkeläinen hoivattavakseen olosuhteista huolimatta. Lasten tekeminen ei ollut vaikein osuus perheessämme, ei myöskään lapsen syntymä. Nämä eivät siis ole varmastikaan niitä yleisimpiä syitä, miksi lasta ei hankita, vaikka tiedostankin sen, että tahaton lapsettomuus on lisääntynyt.

 

No, miksi suomalaiset pariskunnat eivät sitten kanki lapsia, jos fyysistä estettä sille ei ole? Hyvä syy lasten hankkimiselle ei varmastikaan ole se, että Valtio, tai Rinne niin haluaa. Edes SDP ei tule apuun kasvattamaan lasta, silloin, kun tukea tarvittaisiin. Lasten kasvattaminen on rankkaa ja mikäli haluaa kasvattaa täysipäisen yhteiskunnan jäsenen, on mukana suuri vastuu. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ja henkisestä tasapainosta jää vanhemmille. Yhä useammin tarve jälkeläisestä ei ole kuitenkaan niin vahva, että se ylittää tolkun huutelut siitä, miten kaikki maksetaan ja miten kasvatustehtävä hoidetaan. Meillä ei selkeästikään näin käynyt. Kasvatus on työtä, missä vastuu on valtava, mutta liksa pieni ja vapaa- aikaa ei juurikaan, sillä itsehän olet lapsesi tehnyt. Lapsen kasvatus on rakkauden lisäksi pelkoa siitä, pärjääkö perhe, jos jotakin suunnittelematonta tapahtuu, tai onnistuuko kasvattaa tasapainoinen lapsi, jolla on kaikki edellytykset hyvään tulevaisuuteen ja kyllä, myös pelkoa siitä jaksaako ja pärjääkö itse tehtävän edessä ja mistä saa apua, kun sitä tarvitsee. Kaikki eivät saa sitä naapurirapusta, jossa mummo ja vaari asustelevat. 

 

Tukipalveluita pikkulapsiperheille tulisi valtavasti kehittää. Suomessa on hyvät neuvolapalvelut, mutta välittömässä avuntarpeessa avun saanti viipyy, jos sitä uskalletaan neuvolasta pyytää. Mikäli perheessä kärsitään esimerkiksi väsymyksestä, ei riitä, että perheneuvolasta riennetään apuun viikon, tai kahden viikon päästä hätähuudosta muutamaksi tunniksi viikossa. Matalan kynnyksen kriisiapua tulisi saada mahdollisimman nopeasti, ilman pelkoa siitä, että lapset sijoitetaan muualle. Tulee ottaa huomioon, että enää koko yhteisö ei ole kasvattamassa lasta ja isovanhemmat saattavat asua satojen kilometrien päässä, kuten meidän tilanteessamme. Perheissä, joissa on pieniä lapsia, tulee tilanteita, joissa apua tarvitaan, ei viikon päästä, vaan heti. Eräs tilanne elävästä elämästä tulee mieleen, kun sairastuin hurjaan virustautiin, olin tuolloin kotihoidontuella kahden lapsen kanssa kotona. Kuume nousi yli 40 asteeseen ja kaula paisui muodottomaksi. Äiti kun hoitaa lapsia kotona, hän tekee sen, oli sitten sairas, tai terve, jotta toinen puolisko voi olla töissä. Näin oltiin aiemminkin tehty. Sama on tilanne huolimatta siitä, kumpi tahansa vanhemmista on kotona. Työpaikalla, kuin työpaikalla ihmeteltäisiin varmasti syytä olla pois, siitä syystä, että siippa on kipeä. Kotiäiti ei ole palkoillinen, eikä saa sairaslomaa kotona tehtävästä työstä, hän kun on koko ajan kotona muutenkin ja vielä joku kehtaa väittää, että eihän siellä kotona edes mitään työtä tehdä. Mahdoin olla näky pötköttelemässä päivystyksen penkeillä kahden pienen lapsen pomppiessa päälläni. Muistan hyvin vastapäätä istuvan pariskunnan. Nainen oli loppumetreillä raskaana ja tulevan äidin ja isän silmistä kuvaistui silkka kauhu meidän touhua katsellessa.

 

Kun on päästy siihen vaiheeseen, että lapsi on ylittänyt kriittisen 2- 3- vuoden iän (lukeudun äiteihin, jotka uskovat lapsen psyykkisen kehityksen hyötyvän, kun hän saa olla ensimmäiset vuodet kotona tuttujen ympäröimänä) tulee aika äidin palata työelämään. Kotona vietetyt vuodet omatoimisista opinnoista huolimatta eivät vakuuta työnantajia, kuten ei myöskään tieto siitä, että omaa kaksi päiväkoti- ikäistä lasta. Jokainen työnantaja tietää, että päiväkodin mikrobilinko aiheuttaa infektioita, usein ja mikäli lapsia on kaksi, sairastelun määrä saattaa tuplaantua ja poissaoloja voi olla joka toinen viikko. Tähänkin oivallinen ja julkiselle hallinnolle ilmainen ratkaisu olisi uhrautuvat isovanhemmat. Kuten totesimme kaikilla ei niitä ole, joten jokin muu ratkaisu tulisi olla työssäkäyvän vanhemman lapsen sairastelun varalle, niin että työantajan ei tarvitsisi pelätä jatkuvia poissaoloja. Ratkaisu ei siis ole se, että äidit saadaan mahdollisimman pian työelämään, vaan se, että paluu on järjestetty hyvin ja työnsaantiin olisi suuremmat mahdollisuudet esimerkiksi sillä, että vanhemmat saisivat apua lapsen sairastuessa. Maksavathan vanhemmat lapsistaan hoitomaksua kuukausittain päiväkotiin, eikä yksittäisistä sairaspäivistä saa palautuksia.

 

Pikkulapsiperheiden lisääntyvään köyhyteen menen sitten toisella kertaa.

 

Se mitä nyt tarvitsemme on osoitus siitä, että maassamme lapsista ja lasten perheiden hyvinvoinnista pidetään huolta ja lapsen kasvun turvaaminen tilanteessa, kuin tilanteessa on turvattu. 

Joten parahin Antti Rinne, tässä ei nyt ole kyse synnyttämisestä, vaan elämästä lapsen kanssa synnyttämisen jälkeen ja tulevaisuudesta.

 

 

]]>
1 http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241827-kutsu-kavi#comments Antti Rinne Lapsiperheet Synnytystalkoot Thu, 24 Aug 2017 12:36:04 +0000 Ninni Ylikallio http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241827-kutsu-kavi