Olen yhden lapsen varttisaamelainen isä ja kotoisin tuolta "rautatien toisesta päästä", punajuurien majoilta Kolarista. Elämäni aikana olen asunuttanut niin Kolaria, Raahea, Oulua, Helsinkiä, Singaporea kuin Düsseldorffiakin. Mikäli sinulla on aiheita kirjoitukseen, tai haluat muuten vain rupatella jostakin tekstistäni, niin ota ihmeessä yhteyttä sähköpostiosoitteeseen maasikainen(at)gmail.com
Laskujeni mukaan 129 blogin ja 293 päivän jälkeen vetäydyn määrittelemättömälle tauolle Puheenvuorosta. Mietin päätökseni jälkeen häivynkö vähin äänin, mutta tuntui oikealta kirjoittaa vielä jotain. Tuolla tahdilla tulee blogi joka kolmas päivä tai vähän nopeammin, lisäksi kommentteja lienee satoja ellei tuhatkin niissä ylity.
Mediassa on ympäri maailmaa riemuittu uutisesta, jonka mukaan Trump hukkasi laivastonsa iskuosaston alle viikossa. Onko kyse Trumpin vai median typeryydestä, tällä kertaa kallistuisin median typeryyden kannalle. Medialta taisi jäädä tärkeimmät kysymykset tekemättä.
"Vaihtoehtoisten faktojen" seurauksena George Orwellin1984 nousi taas myyntilistoille. Kun lueskelin Roland Barthesin kirjoitusta "Tekijän kuolema" (1968), se tuntui vähintään yhtä ajankohtaiselta.
Donald Trumpin katkeruus mediaa kohtaan näyttäisi ainakin osaltaan juontuvan siitä, ettei hän ymmärrä omaa jokapäiväistä kuolevaisuuttaan.
Kuinka moni lukee uutisista vain pelkän otsikon? Tai vain uutisen alun- tai osia sieltä ja täältä...Kuinka moni uskoo lukemaansa? Oletko mediakriittinen?
Tällainen uutisointityyli saa aina vähän surulliseksi siitä, mihin suuntaan etenkin verkkojulkaisut ovat viimevuosina menneet. Samalla se herättää huolen, millaisella mediakriittisyystaidoilla varustettuja kansalaiset ovat.
Iltalehti uutisoi perjantaina otsikolla: "13-vuotiaan vartalo "hyvin kehittynyt" - raiskaajalle vapauttava tuomio." Epäilty mies vapautettiin, koska tyttö näytti ikäistään vanhemmalta.
Aika järkyttävää. Kuinka näin voi käydä? Mihin on kadonnut oikeudenmukaisuus? Nappia otsaanhan tuollaisesta pitäisi tulla!
Pidin viime viikonlopun molemmin puolin täystauon sosiaalisen median käytöstä. Jo muutama päivä ilman Facebookkia ja Twitteriä sai pohtimaan näiden meillä Suomessa aktiivisesti käytettyjen sosiaalisen median työkalujen laajempaa vaikutusta nyky-yhteiskuntaamme. Somettaminen on viimeisen kuuden vuoden aikana kasvattanut suosiotaan niin, että sen vaikutukset tapaamme kommunikoida ovat selkeästi merkittäviä, vaikka aiheesta on toistaiseksi tehty ilmeisen vähän vakavasti otettavaa tutkimusta.
Jokinlainen kannanotto sunnuntain ratoksi, ei liian jäykkää ja vakavaa, mitä nyt sellaista. Tärkeämpihän on, että meillä olisi kivaa. Näin olen käsittänyt...
Olen ollut työelämässä pitkään, niin sanotussa vakinaisessa työsuhteessa vuosia, aiemmin oli myös työttömyysaikoja, mutta ei mitään kovin pitkiä. En ole koskaan käyttänyt kulutusluottoja, harvoin edes osamaksua. Puoliso on viime aikoina ollut työtön tai opiskelijastatuksella.
Iltalehden nettisivulla oli tänään aamulla kaiken muun uutisvirran keskellä linkki, joka houkutteli katsomaan videota: ”Näin murisee rajuin Lexus V8 kautta aikojen”. Linkin takaa löytyi valmistajan mainosvideo, jolle ei ole vaivauduttu tekemään mitään lisäarvoa. Kuinka paljon tunnetut mediat kestävät tällaista huijaamista?
Olen yhden lapsen varttisaamelainen isä ja kotoisin tuolta "rautatien toisesta päästä", punajuurien majoilta Kolarista. Elämäni aikana olen asunuttanut niin Kolaria, Raahea, Oulua, Helsinkiä, Singaporea kuin Düsseldorffiakin. Mikäli sinulla on aiheita kirjoitukseen, tai haluat muuten vain rupatella jostakin tekstistäni, niin ota ihmeessä yhteyttä sähköpostiosoitteeseen maasikainen(at)gmail.com