Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Kansalliseepos täynnä epäonnistumisia

  • kuva: "sammon puolustus” / akseli gallen-kallela, 1896
    kuva: "sammon puolustus” / akseli gallen-kallela, 1896

Tänään vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Kalevala perustuu Lönnrotin 1800-luvulla keräämiin kansanrunoihin. Lönnrot teki eläessään lukuisia runonkeruumatkoja Suomessa ja itärajan takana suomensukuisten kansojen asuinalueilla.

Ja melkoinen järkälehän siitä tulikin. Kansalliseepos täynnä epäonnistumisia - voiko mikään olla sen suomalaisempaa? Lukemattomat peruskoululaiset ovat vuorollaan kironneet teoksen, mutta onneksi meistä lähes kaikki ovat oppineet vanhemmalla iällä arvostamaan äidinkielen opettajien palavaa tarmoa sivistää typerintäkin päätä.

Kalevala poikkeaa runsaasti muiden kansojen merkkiteoksista. Siinä missä muut kansat omaksuivat roolikuvikseen Odinin, Osiriksen ja Zeuksen kaltaisia kaikkivoipia alfauroksia, jotka pyrkivät keinoja kaihtamatta petkuttamaan naiset vällyjensä väliin, ei meidän Väinämöinen onnistunut saamaan sitä ensimmäistäkään naista. 

Tai sekin hukuttautui mieluummin synkkään virtaan kuin alkoi vakavanhalle helluksi. Paljoa paremmin ei käynyt Kullervollekaan. Hän saa naisen, mutta sekin paljastui omaksi siskoksi. Siinä meillä varsinainen pelimies.

Monet sanovatkin eepoksen olevan hyvin suomalaisen näköinen. Jonkin verran epävarma, vähän kolkko, ujo ja rujokin, mutta samaan aikaan ihan pirun sisukas.

Ei tule myöskään väheksyä Kalevalan naisia. He nimittäin tekevät paljon muutakin kuin näyttävät nätiltä. Yleensä Kalevalan naiset esitetään viisaina ja vahvoina hahmoina, mitä he kieltämättä ovatkin.

Teoksella on ollut huomattava merkitys suomalaisen kansanperinteen synnyssä, ja siinä millaiseksi suomalainen kansallisidentiteetti on kehittynyt. Samaan aikaan olisi pirun typerää väittää, etteikö kansalliseepos vaikuttaisi edelleen siihen, millaisena me suomalaiset näemme itsemme. Tai miten suomalaista kulttuuria rakennetaan.

Pitemmittä puheitta,

mukavaa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää kaikille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Melkoisia juopottelureissujahan ne runonkeruut tapasivat olla. Toisinaan eivät päässeet Pohjois-Karjalaa pidemmälle.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Harmillista, että hamppu on kovattu nyky kalevassa pellavalla. Kiitos kannabiksen kieltolain.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

"Suomessa hamppu on kuulunut ensimmäisiin viljelykasveihin. Ensimmäiset merkit hampunviljelystä ovat varhaiselta neoliittiselta kivikaudelta, n. 4800 eaa. Hampunviljely levisi Suomeen todennäköisesti Kiinasta yhdessä tattarin ja saviastioiden valmistustaidon kanssa." https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamppu

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Lönnrotilla ei ollut kovin kaksinen käsitys Suomen kansasta ; hän piti kansaa taipuvaisena lähes kaikkiin pahimpina pitämiinsä asioihin . Ylensyöntiin, hitauteen asioihin tarttumisessa, uuninpankkomentaliteettiin lyhyesti sanoen.
Jurouteen, väkivaltaan , itsesääliin ja juopotteluun.
Hyvin yleinen asenne kansaan vanhan lääkärikunnan keskuudessa - eikä se kovin harvinainen ole vieläkään.

Kuinka paljon tuo sitten vaikutti Lönnrotin omana taideteoksena pidetyn Kalevalan ihmiskuvaan?
Jossain määrin varmasti.
Mutta pohjana on kuitenkin kansan runoperinne ja sen hahmot.
Epätoivoinen raivo, pettymys , katkera itsesääli , ikuinen sota epämääräistä uhkaa vastaan.

Mutta edustaahan vaikka seppä Ilmarinen muitakin luonteenpiirteitä ja pyrkimyksiä
Ja Lemminkäisen äiti jotain, mikä lyö laudalta kuolemankin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Minulla on sellainen käsitys että Lönnrot oli suomalainen ja hän keräili karjalaisten runoja Karjalasta. Hän teki karjalaisten kansanrunoista suomalaisille kansalliseepoksen. Eikä sitä voisi sanoa varastamiseksi?

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Ei.
Vallitseva teoria nimittäin on, että runot ovat kulkeutuneet Karjalaan lännestä.
Sitä on taidettu kyllä nyt jossain määrin lieventää, koska tuo idea oli varsin selvästi kytköksissä läntisen kulttuurin primaariuteen ja sillä perusteltiin ajatusta, että karjalaiset ovat jotenkin saamapuolella sidoksessaan kanta- Suomeen .
Päinvastainen ajatus - että siis kulttuurivaikutus olisi ensisijaisesti kulkenut idästä länteen- olisi tuohon aikaan ollut poliittisesti vaarallinen ja kauhistuttava.
Tämä teoria kyllä minun opiskeluaikanani todistettiin tenttikirjoissa ja lennoilla vakuuttavasti ,
nimenomaan kansanrunouden esimerkeillä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tämä teoria perustui siihen, että karjalaiset runo laulajat väittivät esivanhempiensa paenneen kirkonmiehiä Hämeestä saadakseen jatkaa ikiaikaista runonlaulanta perinnettään. Se missä määrin nämä runonlaulajien väitteet suvuistaan ja esi-isistään sitten pitävät paikkansa on toista maata. SKVR rikkaimmat runo kokoelmat ovat silti edelleen peräisin Pohjois-Virosta ja Suomenlahden perukoilta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset