Näkökulma: Setämiehet ajoivat ammattiliitot miinaan

Helsingin Sanomat kertoo Suomen suurimman ammatillisen keskusjärjestö SAK:n haluavan Suomeen lakisääteisen irtisanomisjärjestyksen.

Esityksen yhtenä lähtökohtana on se, että työnantaja joutuisi yt-neuvotteluissa suosimaan talossa pisimpään olleita, kun taas nuoret joutuisivat kilometritehtaalle entistä helpommin.

Puheenjohtaja Jarkko Eloranta perustelee ehdotusta ikääntyneiden työllisyyden parantumisella. Eläkeikää lähestyvät ovat useimmissa tapauksissa olleet työpaikoissa pisimpään, joten heidän irtisanomisensa vaikeutuisi merkittävästi.  Irtisanomisjärjestys on hänen mukaan yksi SAK:n vaalitavoitteista tulevalle hallituskaudelle.

— Tosiasia on se, että ikääntyneiden mahdollisuudet työllistyä tai kouluttautua uudelleen ovat pienemmät kuin muilla. Etenkin jos työttömyysturvaa heikennetään, ikääntyneitä ei voida potkia pois nykyiseen tapaan, Eloranta sanoo HS:lle. 

Ymmärrän, ymmärrän. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen vuoden 2017 talousarvioneuvottelujen yhteydessä perustettu kolmikantainen työryhmä tarkoittaa yhteisistä asioista sopimista ja kompromisseja työllisyyden lisäämiseksi ja työttömyyden keston lyhentämiseksi.

En voi kuitenkaan olla pohtimatta, että mitä ammattiliitot sitten voittivat tässä nuoria eriarvoiseen työmarkkina-asemaan puskevassa kompromississa? 

Onko tässä kenties kyseessä samanlainen kompromissi kuin kiistelty kilpailukykysopimus, jonka yhteydessä luvattiin, ettei työttömyysturvasta enää leikattaisi? 

Viime vuosina useat toimijat ovat pohtineet erilaisia keinoja saada myös nuoret kiinnostumaan ammattiliitoista. Lukuisat kyselyt ovat osoittaneet, että nuorten halu liittyä ammattiliittoihin on hiipunut edelleen ay-liikkeiden nuorisokampanjoista huolimatta. 

Luulevatko ammattiliitot aivan tosissaan, että eriarvoistamalla työmarkkinoita saadaan nuoretkin kiinnostumaan ay-toiminnasta, vai miksi he kaivavat hautaansa miellyttämällä pelkästään ikääntyviä demariäänestäjiä?

Nuorille jäsenyys ammattiyhdistyksissä ei ole enää itsestään selvä lähtökohta eikä liittoon kuulumattomuutta pidetä poikkeuksena. Mutta en minä ainakaan ihmettele yhtään, että miksi nuoria ei huvita lähteä toimintaan mukaan. 

Tässä valossa on hyvin vaikea keksiä heille riittävää syytä ay-jäsenyydelle, koska nuoria ei kuseteta pelkästään maamme eläkejärjestelmän kautta, vaan nyt liittokin alkaa räkimään heidän naamoilleen.

Ei minuakaan huvittaisi maksaa siitä.

Takana on lähes yhdeksän vuoden taantuma ja nuorten aikuisten työllisyysaste on laskenut edelleen hyvästä taloustilanteesta huolimatta, vaikka samaan aikaan kaikissa muissa ikäryhmissä työllisyysaste nousee. Ikuiset työharjoittelut, työkokeilut ja pätkäsopimukset ovat tehneet tehtävänsä. Pirstaleinen työelämä voi johtaa pirstaloituneeseen mieleen ja maailmankuvaan.

Yhdet ovat päässeet nauttimaan työn hedelmistä maallisen mammonan kautta, kun taas toiset eivät ole päässeet edes kokeilemaan. 

Pohtikaa varsin myös sellaista tilannetta, jossa tuo esitys käännettäisiin nurinpäin ja miettikää millainen paskamyrsky siitä nousisi, jos ammattiliitot ehdottaisivat sellaista irtisanomisjärjestystä, joka kulkisi vanhimmasta nuorimpaan. 

Siinä olisi Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Senaatintori jälleen kerran täynnä punaisia lippuja ja ilmapalloja – megafonit huutaisivat ja kansa janoaisi porvarin verta.

Pakko kuitenkin antaa neuvottelijoille tunnustusta siitä, miten näppärästi he saivat sukupolvisodan aikaiseksi ja miten sitä kautta onnistuttiin tahraamaan ammattiliittojen muutenkin nuutunutta mainetta. Edes Elinkeinoelämän keskusliitto ei olisi pystynyt parempaan.

Hyvin pelattu.

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu