Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Näkökulma: Hallitus neuvotteli kompromissin itsekseen – mutta se ei kelvannut

  • kuva: wikimedia commons / arto alanenpää
    kuva: wikimedia commons / arto alanenpää

Ammattiyhdistysliikkeiden kamppailu irtisanomissuojan heikentämistä vastaan huipentuu tänään laajaan lakkoon. Hallitus yritti epätoivoisesti hieroa vielä eilen sopua ja tarjota lievempää versiota lakihankkeesta.

Alun perin hallituksen piti esittää irtisanomisen helpottamista alle kahdenkymmenen hengen yrityksissä. Uudessa ehdotuksessa irtisanomisen helpottaminen rajattaisiin vain yrityksiin, joissa on alle kymmenen työntekijää. Kompromissia ei kuitenkaan syntynyt, sillä ay-liike on yksimielinen siitä, että koko esitys on vedettävä pois. Kiistasta on muodostumassa periaatekysymys.

Hallitus perustelee esitystään irtisanomisen helpottamisesta työllisyyden parantumisella. Hallituksen mukaan potkujen antamisen helpottaminen rohkaisee yritykset palkkaamaan helpommin väkeä. Se on tietystikin täyttä potaskaa. Käytännössä aloitteella tavoitellaan lisää etuja yrityksille, jotka ovat kokoluokkaa isä, poika ja peräkärry. 

Pienet yritykset haluavat potkia työntekijänsä pellolle tammi- ja helmikuun sekä maaliskuun puolivälin ajaksi. Samalla potkuista koituvat kustannukset valuvat koko vuoden ympäri työssäkäyvien veronmaksajien kannettavaksi. Yrityksille syntyy säästöä muun muassa lomaoikeuksissa, kahden ja puolen kuukauden hiljaisen ajan palkoissa sekä tietystikin normaalipalkoissa.

Jokaisen tulisi  myös muistaa, että palkka neuvotellaan jokaisen työsopimuksen alussa uudestaan, jolloin pienten yritysten ja työnantajien ei tarvitsisi miettiä lainkaan sellaisia hölynpölyjä kuin yleiskorotukset. Ja koko homma myydään eteenpäin työllistämistä helpottavana mekanismina. Siis työllistävänä toimenpiteenä.

AMMATTIYHDISTYSLIIKKEISSÄ EPÄILLÄÄN myös, että pienistä yrityksistä alkavat helpotukset irtisanomissääntöihin leviäisivät ajan kanssa suurempiin yrityksiin. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus ei ole missään vaiheessa antanut viitteitä siitä, että he olisivat ay-liikkeiden luottamuksen arvoinen. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä kesällä 2016 sovittu, työntekijöiden ehtoja heikentävä kilpailukykysopimus, jonka yhteydessä ay-liikkeet, työnantajat ja hallitus sopivat siitä, että työttömyysturvaa ei tulla leikkaamaan. Lupauksesta huolimatta hallitus runttasi lävitse työttömyysturvan aktiivimallinsa, jonka kerrotaan leikanneen ainakin 132 500 ihmisen työttömyysturvaa.

Suuria työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto esittää edelleen sijaiskärsijää. EK arvioi tiedotteessaan, että hallituksen ja ay-liikkeiden välisestä irtisanomislakikiistasta johtuvat työseisaukset aiheuttavat Suomen kansantuotteelle noin 50 miljoonan euron tappiot. Tappiot on arvioitu EK:n jäsenliitoista ja yrityksistä saatujen, työtaistelun odotettua laajuutta kuvaavien tietojen perusteella.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen (kok.) mukaan niin hallituksella kuin ay-liikkeelläkin on ollut molemmilla tiedossa, miten tämän solmun saa avatuksi – ”nyt valittu tie ei aja Suomen etua”. Siinä entinen ministeri on täysin oikeassa. Hallituksen valitsema tie ei aja Suomen etua, vaan ainoastaan työnantajien etua. Samaa virttä veisasivat myös työnantajia edustavat Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus ja Metsäteollisuus, jotka toivoivat aikaisemmin ammattiliittojen peruvan ylityökiellon ja lakon.

TYÖNANTAJAPUOLI OLISI voinut laittaa missä vaiheessa tahansa stopin koko hommalle ja lyödä nyrkin pöytään. Se olisi voinut sanoa hallituspuolueille, että heidän vaalitukikassansa jää tavanomaista tyhjemmäksi, jos irtisanomissuojan heikentämisestä ei luovuttaisi välittömästi. Siinä ei muuten olisi mennyt päivääkään, kun työtaistelu olisi ollut ohitse ja rauha olisi palannut valtakuntaan - mutta sitä työnantajapuoli ei tehnyt. 

Kukaan ei olisi kärsinyt ylityökielloista tai menettänyt rahaa poliittisten lakkojen vuoksi. Puuttumisen sijaan työnantajajärjestöt ottivat ulkopuolisen toimijan ja uhrin roolin. Ihan niin kuin hallitus olisi palvelemassa vain itseään, kun se pyrkii heikentämään työntekijöiden irtisanomissuojaa. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen kertoi sen olevan epäreilua, että syyttömät yritykset joutuvat kärsimään siitä, että ammattiyhdistysliikkeen piirissä on poliittista tyytymättömyyttä.

Pestinsä kesken kaiken jättänyt entinen valtakunnansovittelija ja nykyinen Teknologiateollisuuden markkinajohtaja Minna Helle puolestaan katsoi yritysten joutuvan jo toisen kerran tänä vuonna työtaistelutoimien uhriksi. Yritykset ovat hänen mukaan näissä tilanteissa ulkopuolisia, mutta joutuvat sijaiskärsijöiksi tuotannon ja toimitusten vaikeutuessa. Työtaistelutoimien aiheuttama mainehaitta on todellinen ja synnyttää epävarmuutta suomalaisten yritysten toimitusvarmuudessa.

Työmarkkinoista vastaava työministeri Jari Lindström (sin.) on varoitellut ammattiyhdistysliikkeitä lakkoaseen käytöstä. Hänen mukaan sitä tulisi käyttää vasta pitkän harkinnan jälkeen, jotta sei ei kärsisi inflaatiota. Toisaalta onko ay-liikkeillä enää muutakaan vaihtoehtoa? 

Sipilän hallitus on ajanut ay-liikkeet nurkkaan pettämällä kilpailukykysopimuksen yhteydessä antamansa lupaukset ja hyökkäämällä sen jälkeen aikaisemmin sovittuja työehtoja vastaan. Jos tämä kuitattaisiin olankohautuksella, niin se osoittaisi todeksi väitteet siitä, että ay-liikkeiden aika on lopullisesti ohitse. Hallitus pakotti liikkeet toimimaan, sillä pelissä on koko uskottavuus jäsenten silmissä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hauska fakta muuten: OECD:n mukaan irtisanominen Suomessa on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa tai Itävallassa.

http://www.oecd.org/els/emp/oecdindicatorsofemploy...

https://rogerwessman.com/2018/02/05/onko-irtisanom...

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Työministerillä on mahdollisesti vakava "monipersoonallisuushäiriö" ja kaikki ne ovat työministereitä.

Yksi niistä ei näe ongelmaa yhdenvertaisuudessa kun on eri laki irtisanomisissa alle ja yli 10 hengen yrityksissä.

Toinen niistä perustelee karenssiajan laskua 90päivästä 60päivään kaikenkokoisissa yrityksissä sillä, että muutoin työntekijät eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, koska sovellettava karenssi olisi eri työntekijöiden määrästä riippuen.

Käyttäjän LauriViherv kuva
Lauri Vihervä

RALF SUND: LAKKOPÄIVÄN MENETYKSEN SUURUUSLUOKKA ON IHAN ERI LUOKKAA KUIN TYÖNANTAJIEN HIHASTAAN TIPUTTAMAT LUVUT: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3968692-ral...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hihasta on helppo vedellä, kun kukaan ei penää lukujen perään.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Jos tänään esitetyt luvut pitäisivät edes sinne päin paikkansa, Suomen yritykset olisivat huipputuottavia.
Mistä siis jatkuva marina ?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

EK katsoo, että poliittiset mielenilmaukset rikkovat työehtosopimuksilla sovitun työrauhan ja että suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu luottamukseen. Työnantajan on kuulemma voitava luottaa siihen, että tehtyjä sopimuksia kunnioitetaan, eikä lakkoja ole työehtosopimuksen voimassaollessa. Toisaalta eikö hallitus ja sen kautta valtaansa käyttävä EK ole tässä tapauksessa itse se taho, joka pyrkii heikentämään pienissä yrityksissä työskentelevien irtosanomissuojaa ja haistattamaan pitkät aikaisemmille työehtosopimuksille?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Onhan tämä tietysti ikävä tilanne yrityksille. Ideaalissa tilanteessa ne tukisivat palkansaajajärjestöjä tässä asiassa, koska se mikä on sovittua on sovittua. Työnantajapuoli istui itsekin samassa pöydässä, missä hallitus lupasi kikyn yhteydessä, ettei työttömyysturvaan kosketa. Sitten tulikin aktiivimalli, joka osui yli 130 000 ihmiseen. Nyt puolestaan heikennetään irtisanomissuojaa.

EK tosiaan ehdottaa ihan vakavissaan, että lakot on rajattava työajan ulkopuolelle. Lakkoja työajan ulkopuolella? Mitä se tarkoittaa noin niin kuin käytännössä? EK:ssa on ilmeisesti ymmärretty väärin sana lakko. Valaisen hieman asiaa. Lakko on työntekijöiden yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksena on tavallisesti painostaa työnantajaa tai poliittisia päättäjiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset