Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Kaikki ansaitsevat avaimen parempaan - "Tehdään koulutuslupaus joka pitää"

  • kuva: wikimedia commons / abdi sharma
    kuva: wikimedia commons / abdi sharma

Suomen suurimpana vahvuutena on aina pidetty maksutonta koulutustamme. Sille on olemassa jopa oma juhlapäivänsä, jota vietetään aina lokakuussa. Maksuttoman koulutuksen päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota kaikkien opiskelijoiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin opiskella korkeakouluissa.

Tutkimuksien mukaan suomalaiset nuoret suhtautuu myönteisesti koulutukseen ja oppimiseen. Tammikuussa ilmestyneen vuoden 2017 nuorisobarometrin mukaan jopa 96 prosenttia pitää uuden oppimista hauskana ja laajaa yleissivistystä arvokkaana.

Samaan aikaan 94 prosenttia uskoi koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 1 902 nuorta, jotka olivat 15–29-vuotiaita.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan paasata koulutuksen merkityksestä ja suosiosta, vaan nuorten ajasta ennen ammatinvalintaa. Puhun tietystikin peruskoulun jälkeisistä toisen asteen koulutuksista lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa.

Toisen asteen koulutuksen hinta voi yllättää

Tämän vuoden nuorisobarometrin mukaan opintonsa keskeyttäneistä nuorista joka kymmenes kertoo rahanpuutteen olleen yksi keskeyttämisen syistä. Yhtä moni joutuu taloudellisista syistä viivyttämään valmistumistaan ja lähes joka viides joutuu karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan rahan vuoksi. Kyselyyn vastanneista nuorista 14 prosenttia ilmoitti valitsevansa koulutuspaikan taloudellisin perustein.

Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta on aina ollut hyvin harhaanjohtavaa, sillä loppujen lopuksi ilmaista on vain opetus ja kouluruoka, joka tietysti sekin on ylpeyden arvoinen poikkeus tässä maailmassa. Rahanpuute on edelleen nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Esimerkiksi lukion kustannukset voivat helposti nousta yli 2 600 euroon ja joidenkin ammatillisten tutkintojen hinta vielä tätäkin korkeammaksi.

Yhä useammassa lukiossa oppilailta edellytetään omat kannettavat tietokoneet ensimmäisestä kurssista lähtien, ja niihin liuta jatkuvalla lisenssillä olevia ohjelmia. Lisäksi oppilaiden maksettavaksi tulevat vielä kurssikirjat, joihin menee eri arvioiden mukaan yli 2 000 euroa. Ammatillisten tutkintojen kohdalla kustannuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset suojavaatteet, kokkiveitset, kammat, sakset ja föönit.

Ennen vanhaan koulut olivat maksullisia.

Köyhien kakaroita ei normaalisti päästetty oppikouluun, vaikka heillä olisikin ollut päätä lukea pidemmälle. Poikkeuksena tietysti ne harvat onnekkaat, jotka pääsivät vapaaoppilaina opinahjoon. Maksut pitivät yllä hyvin eriarvoistavaa ja raskasta luokkajärjestelmää, jonka luulisi ja toivoisi olevan jo kaukana takanapäin.

Toisen asteen koulutuksen piilokustannukset kuitenkin jarruttavat edelleen ihmisten sosiaalista nousua ja voivat pahimmassa tapauksessa estää kouluttautumisen kokonaan yhteiskunnan vähävaraisimmilta jäseniltä. Korkeakouluiässä nuori on jo selvästi itsenäisempi, jolloin opiskelija voi omilla päätöksillä ja toimillaan vaikuttaa ainakin osittain tulevaisuuteensa, kun taas 15 – 16 -vuotiaan mahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat.

Nuorella itsellään on hyvin vähän sanomista, mikäli hänen perheellä ei ole varaa ostaa läppäriä tai koulukirjoja. Puhumattakaan kokkiveitsistä, määrätyn värisistä kokkinapeista ja prässihousuista. Siinä mielessä toisen asteen koulutus on kuin pullonkaula tai taitekohta, joka rajoittaa selvästi nuorten mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden yrittää.

Maksuton toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä

Tänä vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230 000 – 370 000 euroa suuremmat kustannukset verrattuna koulutuksen saaviin. Kyseinen luku käy ilmi Sitran ja Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta. Tutkimus esittää, että syrjäytymisen kokonaiskustannukset riippuvat vahvasti siitä, hankkiiko nuori peruskoulun jälkeisen tutkinnon vai ei. Ero selittyy työllistymisen kautta.

Tutkimuksessa huomioitiin sekä maksetut verot että saadut tuet. Laskelmasta käy myös esiin, että pelkän peruskoulun käyneet tienaavat keskimäärin koulutettuja vähemmän, joten he maksavat myös vähemmän veroja. Summaa nostavat saatavat tuet, joista on laskettu mukaan toimeentulo-, työmarkkina- ja asumistuet, joita nuori elinaikanaan käyttää. 

Esimerkiksi vuonna 2015 jopa 15,7 prosenttia 20 – 24 -vuotiaista suomalaisnuorista ei opiskellut tai ollut työelämässä. Osuus on samaa luokkaa Viron ja Latvian kanssa. Ennen työelämään siirtymistä kertyneistä kustannuksista on huomioitu mm. psykiatrian erikoissairaanhoito, lastensuojelu ja perusopetuksen erityinen tuki eli käytännössä entiset tarkkailuluokat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut aikaisemminkin suomalaisten nuorten köyhyyttä. Vuonna 2011 se julkaisi poikkeuksellisen laajan tutkimuksen vuonna 1987 syntyneistä lama-ajan lapsista, joka piirsi karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Kaikkiaan suomalaisista peräti 15 prosenttia eli noin 840 000 henkilöä ei ole suorittanut lainkaan toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kun tähän huomioidaan mukaan pelkän peruskoulun varaan jäävien nuorten elinaikanaan aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset, niin pääsemme helposti johtopäätökseen, jonka mukaan ilmainen toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä yhteiskunnalle.

Samaisesta THL:n tekemästä tutkimuksesta käy myös ilmi, että yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia sai toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluita, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia. Vähäosaisuus näkyi tilastollisesti jopa 200 grammaa alempana lasten syntymäpainona. THL ei kuitenkaan syyttänyt tästä niinkään vanhempia, vaan yhteiskunnan epätasa-arvoistumista ja kasvavia tuloeroja.

Vanhempiaan ei voi valita

Esitin ylempänä tutkimukseen vedoten köyhyyden olevan helposti periytyvää ja ylisukupolvistuvaa. Ilmainen toisen asteen koulutus voisi kuitenkin tasoittaa nuoren kivistä tietä. Nuorella ei ole vielä mahdollisuutta ottaa vastuuta itsestään, mutta silti vanhempien valinnat ja heidän taloudellinen tilanteensa vaikuttavat suoraan nuoren tulevaisuuteen.

Tutkimuksien mukaan Suomessa on tälläkin hetkellä laskentatavasta riippuen noin 100 000 - 126 000 köyhyydessä elävää lasta, eikä vanhempiaan voi kukaan valita. Tarkoitus ei ole laittaa puntteja tasan, vaan pitää huoli siitä, että kaikki pääsisivät elämässään edes lähtöviivalle. Edes se ei haittaa, että joillakin on hieman etumatkaa, koska sillä tavoin tämä elämä toimii - jokainen haluaa tarjota vain parasta omalle lapselleen.

Kenenkään alaikäisen koulutus ei kuitenkaan saisi jäädä siitä kiinni, että hänen vanhemmillaan ei ole varaa maksaa toisen asteen koulutuksessa käytettäviä oppikirjoja ja välineitä. Ilmainen toisen asteen koulutus on vähintä, mitä me voimme tehdä. Tarjota näille nuorille mahdollisuuden ja tasoittaa heidän tietään. 

Valitettavan monen teinin kohdalla työssäkäynti opiskelun ohella ei ole mahdollista. Kesätyöt menevät usein suhteilla tai arvonnan kautta, ja jos on kotoisin yhteiskunnan alimmalta portaalta, niin on hyvin epätodennäköistä, että omaisi silloin suhteita yhteiskunnan ylempiin portaisiin, joissa työpaikkoja luodaan.

Pidän sitä hyvin mahdollisena, että ilmainen toisen asteen koulutus tulee nousemaan yhdeksi keskeisimmäksi vaaliteemaksi seuraavissa eduskuntavaaleiksi. Toivon kuitenkin, ettei se hautautuisi perinteiseen oikeiston ja vasemmiston välisen kamppailun alle, sillä ilmainen toisen asteen koulutus ei ole yhdenkään yksittäisen puolueen asia, vaan on meidän jokaisen suomalaisen asia.

Tehdään tällä kertaa koulutuslupauksia, jotka myös pidetään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ennen kuin kukaan mainitsee käytetyt lukiokirjat, niin totean kirjojen vaihtuvan muutaman vuoden välein. Oikeasti sisältö ei muutu miksikään, mutta rahaa on saatava kirjojen tekijöille. Monissa lukioissa on selkeät yhteydet kirjojen kirjoittajiin. Puolisoita, opettajia, rehtoreita. Käytettyinä myytävät kirjat ovat pois heidän omista tilipusseistaan, jonka vuoksi niiden käyttö tehdään mahdollisimman vaikeaksi.

Lukiokirjojen kohdalla voidaan taas kerran puhua Suomea vaivaavasta kähminnästä. Selkeintä mielestäni olisi, jos koulukirjojen hankinnan osalla noudatettaisiin normaalia kilpailutuslakia, mutta valitettavasti siinä muodostuisi ongelmaksi taas julkisen sektorin kyky järjestää kilpailutuksia. Lopputuloksena olisi todennäköisesti joitain Google-kääntäjän läpi vedettyjä intialaisia kirjoja.

Ja kuten tuossa ylempänä totesin, niin monella on selkeät yhteyden kirjojen kirjottajiin, jonka vuoksi tällaiseen kilpailutukseen on yhtä paljon tahtotilaa kuin halpojen vuokra-asuntojen järjestämiseen pääkaupunkiseudulle. Liian moni päättäjä hyötyy tilanteesta. Tässä tapauksessa koulun päättäjä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Monille on ehkä yllätys, että kaikkein kalleinta koulutus on Suomessa ammattikouluissa. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat huomattavasti halvempia yhteiskunnalle per lukuvuoden kustannukset, kuin ammattioppilaitokset.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minulle tuli tosiaan yllätyksenä tuo.

Myös henkilökohtaiset kustannukset. Luulin lukion olevan kalliimpi, koska sen kustannukset nousevat johonkin 2600 euron paikkeille. Kaikista kalleinta on ilmeisesti kokkilinjalla. Ajattelin jostain syystä, että pelkät veitset riittäisivät, mutta siellä pitää kuulemma olla kaikkea outoa aina kokkinapeista prässihousuihin ja tarjoilijan vaatetukseen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #4

Suomalaisen lukiolaisen kulut veronmaksajille ovat n. 7.800 uroa / vuosi. Ammattikoululaisen kulut n. 11.500 euro / vuosi. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kulut ovat jotakuinkin samaa tasoa lukiolaisten kulujen kanssa.

Kalliin ammatillisen 3-vuotisen koulutuksen jälkeen eu tulisi olla tällaisia uutisia:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/sehan-vie...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #8

Pitkään voimalaitostöitä asentajana tehneenä tiedän, että usein ammattikoulusta tulevat henkilöt joudutaan kouluttamaan työpaikalla uudestaan. Se on aivan totta. Mistä muuten löysit nuo koulutusten kustannukset? Mielestäni ne ovat hieman harhaanjohtavia, koska ammatillisia koulutuksia on niin monenlaisia. Aina sähköasentajista kokkeihin ja datanomeihin.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #9

Juurikin noin. Toki sitä skaalaa voi jatkaa vielä pidemmällekin. Ei ole kauhean hedelmällistä vertailla pääosin luokassa 20-30 hengen opetusryhmässä tapahtuvaa koulutusta, ja vaikkapa yhdistelmäajoneuvon kuljettajan koulutusta kustannustason osalta toisiinsa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #9

Oli vuosi sitten jossakin lehdessä verkossa. En osaa tällä tabletilla liittää tiedostoja liitteeksi aiheeseen, mutta tänä aamuna hetken googlen jälkeen pöytäkoneella nuo luvut oli keskimääräisiä arvoja jonkin lehden artikkelissa. Hajontaa on paljon varsinkin ammatillisessa koulutuksessa joista kalliimmaksi mainittiin luonto ja ympäristöala 15.500 euron vuotuisella hintalapulla.

Koulutuksen hintaa on vaikea arvioida, koska laskentaan käytetyt ja huomioon otetut menoerät saattavat vaihdella paljon. Lääkäreiden koulutus on kallista, jos kuluiksi lasketaan mukaan mm. Yliopistollisten sairaaloiden infrastruktuurikuluja ja kallita laitehankintoja.

UTU:sta löytyy rautahermoiselle tiedot vaikkapa jonkin yksittäisen koulutustahon menorakenteesta euron tarkkuudella, jos jotakin sattuisi kiinnostamaan.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #9

Yhdestä sähköpuolen opiskelijasta ammattikoulu saa valtiolta 10500€/vuosi, tosin sähköpuolen budjetti on 30000€/lukukausi loput menee hallinnollisiin kuluihin, tämän kuulin opettajalta viime vuonna.

Omia kuluja tuli ~500€, sisältäen työkalut, 2 kirjaa (koulu ei osallistu, arvo 140€) ja vaatetuksen kesä- ja talvisäähän, koulu maksoi 2/3 todellisesta arvosta.

Nuorella omat kulut kuultavasti isommat koska mukaan tulevat mm. kielten opiskeluun kuuluvat kirjat.

Vuoden vaihteessa koulupäivän pituus lyheni 5 tuntiin ja työharjoittelun pituus nousi joitakin viikkoja per lukukausi.
Samalla rahalla siis saa vähemmän oppilas koulusta irti.

Pekka Iiskonmaki

#2
Saksa ja Sveitsi ovat oppisopimusjärjestelmässä, joka on kustannuksiltaan tehokas ja oppilaat saavat ajantasalla olevaa teknistä opetusta.

Suomi rakastaa homeisia julkisia rakennuksia.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuossa erään tuttavan poika menee nyt lukioon ja kuulemma ensimmäisestä kurssista lähtien pitää olla läppäri mukana ja siinä lisenssit tarvittaviin ohjelmistoihin. Suomessa on tälläkin hetkellä laskentatavasta riippuen 100 000 - 120 000 köyhyydessä elävää lasta. Heidän tulevaisuutensa ei missään nimessä saisi olla kiinni siitä, onko vanhemmilla varaa ostaa läppäriä ja koulukirjoja.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi Vastaus kommenttiin #7

MIhin lisensseihin mahtanet viitata? laskinohjelmisto ja MAOL tuottavat kustannuksia, mutta muut perusohjelmat ovat ilmaisia.

Tarvittaessa tietokoneen hankintaan saa tukea "luukulta"ja nyt löytynee jo käytettyjä kirjoja.

Pekka Iiskonmaki

Suomessa on mielenkiintoinen yhteiskuntakokeilu.

Korkeat verot ja maksulliset palvelut. Pienet eläkkeet ja korkeat välilliset verot.

Odotan mielenkiinnolla, miten se päättyy.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Se vielä ei ole tässä auennut, että jos pienellä osalla porukasta taloudellisia vaikeuksia selvitä opiskeluista, niin miksi se pitäisi olla maksutonta myös niille, joilla ei ole vaikeuksia? Jos toimeentulotuki ei syystä tai toisesta kohdennu oikein opiskeluiden osalta, niin eikö mielummin olisi järkevämpää tehdä taloudellisita avustuksista joustavampia ja ketterämpiä, kuin tehdä tulonsiirtoja hyväosasille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset