Lapseniko turvallisuusriski? Mitä te oikein höpötätte, Jussi Niinistö?

"Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla sataprosenttinen luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin."

Tällä tavoin jyrisi puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) viime maanantaina järjestetyssä maanpuolustuskurssien avajaisissa. Niinistön päällimmäinen huoli vaikuttaisi olevan kaksoiskansalaiset, joihin hän ei omien puheidensa perusteella pysty luottamaan tuuman vertaa. Ei tippaakaan. Niinistön mukaan kyse on puolustushallinnon sisäisen turvallisuuden turvaamisesta. 

Viidennellä kolonnalla tarkoitetaan valtion sisällä toimivaa salaista ryhmää, joka toimii ulkoisen vihollisen hyväksi. Puhumme nyt maanpettureista. Suomessa on juuri nyt käynnissä lainsäädäntöhanke, jolla pyritään rajoittamaan kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin virkoihin.

Olenhan minä tietysti näihin tällaisiin puheisiin jo tottunut. Tämän kaltaisia ulostuloja on saatu kuulla tuon tuostakin joidenkin puolueiden kansanedustajien suusta, eikä ministerin mielipide tullut tämän vuoksi yllätyksenä. Tosin harvemmin sitä kuitenkaan näin eriarvoistavia ja rasistisia kommentteja on puolustusministerin suusta kuultu. Niinistön kommentit saivat jopa Sodankylän jääkäriprikaatin PST-ohjusjoukkueesta rymistelleen ryhmänjohtajan pohtimaan oman pellavapäänsä asemaa tässä maassa, jota minä olen aina kutsunut – vähän ylpeillenkin – isänmaakseni. 

Tunnustan teille suoraan, että me olemme käyneet lapseni äidin kanssa vuosien ajan keskustelua siitä, tulisiko lapsemme käydä asepalvelusta lainkaan. Saksassa se ei ole enää tänä päivänä kovinkaan pakollista tai edes huudossa, jonka vuoksi hänen äitinsä on ajatellut asepalveluksen olevan yksi hömöimpiä ajatuksia, mitä minä olen koskaan hänelle esittänyt. Ja uskokaa pois kun sanon teille, minä olen ehdottanut melko monia hölmöjä asioita. Lukemattomia.

Minä itse puolestani olen sen verran vanhan liiton kasvatti ja korpikansalainen, että olen pitänyt asepalvelusta Sodankylässä tai Ivalossa lähes itsestäänselvyytenä. Enhän minä koskaan poikaani maanpuolustuksen avaintehtävissä ole kuvitellut näkeväni, sillä hänen lahjansa lepäävät jossain aivan muualla matemaattisemmissa asioissa, mutta toisaalta samaan aikaan haluan ja toivon, että hän voisi itse vaikuttaa siihen, mitä hänestä isona tulee.

Toivoin, että kaikki maassamme asuvat ihmiset voisivat tehdä niin – olivatpa he sitten mistä tahansa lähtöisin, sillä emmekö me suomalaiset uskokin ihmisten yhdenvertaisuuteen?

Puolustusministeri Niinistön puheen myötä kävi varsin selväksi, että hän on kyllä tervetullut Suomen puolustusvoimiin, mutta hänen ei toivota jäävän sinne. Käymään saat tulla, mutta uraa sinä et tule täällä luomaan. Tämä on se sanoma, jonka puolustusministeri välitti puheensa kautta kaikille suomalaisille kaksoiskansalaisille. Suomessa kyllä rakastetaan koreita puheita tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, mutta näköjään valtiotason päättäjienkin ymmärrys ja ennen kaikkea hienotunteisuus näitä asioita käsitellessä roikkuu jossain aksolotlin ja apinan välimaastossa.

Tässä vaiheessa asioita ei voi enää sivuuttaa sillä verukkeella, että ministerillä on vain vähän kokemusta ihmisten johtamisesta. Tai ihmisistä ylipäänsä. Tämä kommentti ei mene enää edes ajattelemattomuuden tai huolimattomuuden piikkiin, vaan se on avoimen rasistinen ja leimaava. Suomessa oli yli 105 000 kaksoiskansalaista ja ulkomaan kansalaismäärä oli lähes 244 000 vuonna 2016. 

Lisäksi Suomen maantieteellisten rajojen ulkopuolelta löytyy arvioiden mukaan yli 2 miljoonaa ulkosuomalaista, joista monella on kaksoiskansalaisuuden omaavia lapsia. Ovatko hekin epäluotettavia? Turvallisuusriski, kuten minun oma Helsingissä syntynyt poikani, jolla on yksi maailman suomalaisimmista nimistä? Entä toisen polven maahanmuuttajat, kelpaavatko he teille?

Ministerin ei yksinkertaisesti vain sovi puhua tällaisia. Siis luoda selkeitä uhkakuvia vähemmistöistä ja provosoida rivien välissä kantaväestöä heitä vastaan. Hänen tulisi olla koko kansan ministeri, myös kaksoiskansan. Täysin edesvastuutonta toimintaa. Niinistöhän istuu itsekin samassa hallituksessa ja päätöspöydässä sveitsiläisen kanssa, joka haki Suomen kansalaisuuden vain hieman ennen ministeripestiään.

Onko hänen ministerikollegansa jollain tapaa parempi kaksoiskansalainen, koska hän tulee varakkaammasta taustasta, vai onko hänkin osa viidettä kolonnaa ja selkeä turvallisuusuhka maamme puolustukselle?

Totta kai minä ymmärrän, että puolustusvoimien avaintehtäviin nimitettävien henkilöiden taustat on selvitettävä perinpohjin, ja että luottamuksen tulee olla sataprosenttinen. Tyhmäkin sen tajuaa. Turvallisuusselvityksen tekeminen ei ole kovin hankalaa. Varsinkaan nykyaikana. 

Ministeri puhuu itsestäänselvyyksistä, mutta samalla hän tulee lietsoneeksi pelkokuvia kaksoiskansalaisia ja ulkomaalaisia kohtaan. Mistä lähtien kansalaisuus ja sen eri määritelmät ovat toimineet luottamuksen mittarina? Ja onko minun poikani automaattisesti epäluotettava, kun hänellä on kaksoiskansalaisuus? Missä ihmeen todellisuudessa te oikein elätte? Ymmärrättekö te lainkaan, mitä te saatte aikaan tällaisilla puheilla? En ole paljoa mistään samaa mieltä presidenttiehdokas Nils Torvaldsin (rkp.) kanssa, mutta jaan hänen näkemyksensä siitä, kuinka epäsympaattisia tällaiset lausunnot ovat suomalaisessa politiikassa. 

 

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu