*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Hyvää matkaa, Niklas Herlin - Me jäimme kaikki sinulle velkaa

  • kuvakaappaus stt:n twitteristä
    kuvakaappaus stt:n twitteristä

Eilen juhlimme Uuden Suomen kymmenvuotista taivalta ja muistelimme kaikkia niitä hyviä hetkiä, mitä Uuden Suomen Puheenvuoro on meille sen käytäjille tarjonnut.

Tämä päivä alkoi huomattavasti synkemmissä merkeissä, kun Alma Media ilmoitti Uuden Suomen yhtenä isänä pidetyn, ja verkkosivun vuonna 2007 avanneen Niklas Herlinin (s. 1963) menehtyneen äkilliseen sairauskohtaukseen. 

Koneen omistajasukuun kuulunut Niklas oli monella tapaa kokoaan suurempi mies. Monen mielestä hän oli vielä isäänsäkin suurempi. Me kaikki US:n Puheenvuoroon kirjoittavat harrastekynäilijät jäimme hänelle monella tapaa velkaa. Siksi kiitän paljosta.

En varsinaisesti tuntenut Herliniä, mutta tapasin hänet kerran eräässä helsinkiläisessä kapakassa. Tämä tapahtui kauan ennen kuin olin kirjoittanut ensimmäistäkään blogiani.

En minä tiennyt kuka hän oli tai mitä hän teki, mutta kohtaaminen on siitä huolimatta jäänyt mieleen. Persoonallinen ja äärimmäisen mukava henkilö. Älykäskin.

Eräs tuttavani sanoi hänen olleen varakas ennen kaikkea ajatuksiltaan, sillä mikään muu hänessä ei korostunut ulospäin. Piti muuten monelta osin paikkansa.

Vaikka Herlinin liian aikainen lähtö jättääkin valtavan tyhjiön suomalaiseen media- ja kustannuskenttään, niin vielä suuremman tyhjiön se tulee jättämään hänet tunteneiden ihmisten sydämiin.

Syvimmät osanottoni Uuden Suomen toimitukselle ja kaikille Herlinin läheisille.

Puheenvuoron lippu on ainakin omalta osaltani tänään puolitangossa.

Pidetään se siellä koko viikon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

24Suosittele

24 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Runoa Vanha viikate lainaten,"Sataa tähdenlennon nään, tiedän sen nyt, myös tähdet niitetään"!

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Voin olla väärässä, että Niklaksen Uuden Suomen synnyttäminen oli aikanaan reaktio Kekkosen ajan lehdistön agendaan, näyttöön US:n asemaan jakautunessa Suomessa vasemmisto/oikeisto-akseliin. US oli laadukas lehti esiaikaisine kokoineen , mutta niin vastenmielinen kokoomuksen kannattajana. Niklas halusi perinnetietoisena sohaista mehiläispesää ja onnistui loistavasti siinä. Demokratiaa sananvapauden parhaassa puolesta.

Täälläkin Puheenvuorossa blogistit loistivat, kommentoinnissa ei maqinittu rasisteista tai kommnisteista tai vastaavasta ja kaikki oli ok. Vastavuoroisuus loisti, debatti oli huumaanuttavaa. Nyt vituttaa kahdenpuolinen nillitys, mikä on läsnä ja karkoittaa kirjautujia, itsekään en enää tunne olevan syytä klikata US:n ikonia, varsinaista skeidaa puolipiripintaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvin mahdollista. Uusi Suomi oli kieltämättä todella moniääninen, kun minä aloin seuraamaan sitä tuossa vuosikymmenen vaihteessa. Saa nyt nähdä, että kuinka tämän Puheenvuoron tulevaisuudessa käy. Herlinhän kuitenkin oli tavallaan tämänkin palstan isä ja suojeluspyhimys.

Hänen omat kirjoituksensahan olivat melko omalaatuisia, monitulkinnallisia ja ennen kaikkea kirjoitettu hyvässä gonzohengessä. Hänellä oli myös muita vapaammat kädet Puheenvuorossa, jonka vuoksi kirjoituksissa säilyi tietty särmä. Ja jos nyt en aivan väärin ole miestä tulkinnut, niin hän ei perustanut liiemmin ääriliikkeistä tai oikeistopopulisteista.

Puheenvuorossakin pyörivä Taru Elkama julkaisi tänään Facebook-sivuillaan Herlinin kantaaottavan kirjoituksen "Isänmaan petturi". Se on mielestäni aika hyvä läpileikkaus hänen tyylistään: http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20797...

Luin muistini virkistämiseksi tuon blogin kommentit, ja voi luoja, miten paljon US:n Puheenvuoro on mennyt noista ajoista eteenpäin. Ei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin ja kommentointi oli aivan kamalan vihamielistä. Petra Nyqvistillekin lensi saman tien kuittia jostain. En ollut huomannut muutoksen olleen noin posiitivinen, kun kaiken maailman tossavaiset jättivät palstan. Toisaalta voi myös kysyä, että onko meno mennyt liian rauhalliseksi?

Tietysti se voi olla niinkin, että tällaisia sanasotia käydään edelleenkin joissakin blogeissa, mutta minä en vain ole kiinnittänyt niihin huomiota. Myönnän toki itsekin, että jos blogi käsittelee maahanmuuttoa tai jotain kulttuurijargonia, niin en vaivaudu edes avaamaan sitä.

Tulee jo korvista ulos ne aiheet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset