*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Maailma ilman työtä - mitä sen jälkeen?

  • kuva: wikimedia commons / bachmann
    kuva: wikimedia commons / bachmann

Työn katoaminen maailmasta tuntuu vielä tänä päivänä hyvin futuristiselta ja epätodennäköiseltä tulevaisuuskuvalta, mutta todellisuudessa ilmiö voi olla lähempänä kuin kuvittelettekaan. Se hiipii luoksemme varkain, kun seurailemme kasvavia työttömyystilastoja ja pohdimme, että missä olemme menneet vikaan. Tulevaisuudessa työttömyys tulee olemaan enemmänkin normi kuin poikkeus. Jotta selviäisimme ajan tuomista haasteista, on meidän valmistauduttava siihen hyvissä ajoin. Kaikki lähtee liikkeelle käsityksestä, kuinka me määrittelemme työn.  

Saksalaisfilosofi ja poliittinen teoreetikko Hanna Arendt kirjoitti aikoinaan ihmiskuntaa vääjäämättömästi uhkaavasta, mutta samaan aikaan merkittävästä tapahtumasta, joka tulee luultavasti lähitulevaisuudessa tyhjentämään tehtaat ja vapauttamaan ihmiskunnan sen vanhimmasta ja luonnollisimmasta taakasta - työnteosta ja välttämättömyyden orjuudesta. Arendtin kuvailema skenaario on tietystikin automaatio, robosaatio sekä tekoäly. Työnteko on kautta historian ollut yksi ihmisen perusehdoista, jota vastaan sukupolvi toisensa jälkeen on kapinoinut tavalla tai toisella. Siinä mielessä toiveet vapautua työn raadannasta ja vaivasta ei ole lainkaan uusi, vaan vähintäänkin yhtä vanha kuin ihmiskunnan historia - sellaisena kuin me sen tunnemme. 

Todellinen vapaus valita, kuinka oman aikansa käyttää, on aina kuulunut vain harvojen horjumattomiin etuoikeuksiin, jonka vuoksi onkin toisinaan aiheellista pohtia yhteiskunnalliselta kantilta, mitä sitten tapahtuu kun jokainen voi olla ajallisesti yhtä vapaa kuin entisaikojen aateliset tai nykypäivän perintömiljardöörit. Arendtin näkemyksen mukaan työn merkitys on aina ollut ihmiselämän ylläpito, jota on alettu uudella ajalla ylistämään kokonaisvaltaisen teoreettisesti. Tämän seurauksena yhteiskunnat ovat tosiallisesti muuttuneet työyhteiskunniksi. Työstä on tullut eräänlainen päämäärä välineen sijasta. Hän epäilikin, että toive työstä vapautumisesta toteutuu kuten saduissakin - sillä hetkellä jolloin se voi vain tehdä itsensä tyhjäksi. Työtätekevien yhteiskunta pääsee irti työn kahleista hetkenä, jolloin se ei tiedä enää mitään niistä  korkeammista ja merkityksellisimmistä aktiviteeteista, joiden tähden vapaus työn ikeestä haluttiin alunperin voittaa tai saavuttaa ja joiden tähden vapaus kannattaisi voittaa. 

Tässä yhteiskunnassa, joka on näennäisesti tasa-arvoinen, koska työ saattaa ihmiset elämään tasa-arvoisessa suhteessa keskenään, ei ole enää varsinaista poliittista tai henkistä yläluokkaa, jota työ ei koskettaisi.

Jopa presidentit, kuninkaat ja pääministeritkin pitävät virkojaan yhteiskunnallisen elämän kannalta välttämättöminä, eikä älymystönkään joukossa ole jäljellä enää kovin montaa sellaista tahoa, jotka pitäisivät touhujaan valmistamisena ja valmentamisena toimeentulon hankkimisen sijaan. Filosofi ajattelee työkseen, presidentti päättää ja edustaa. Omalla oudolla tavallaan hekin siis ovat työläisiä. Työttömyyttä pidetään yhtenä merkittävimpänä riskinä syrjäytymiselle ja epäsosiaaliselle käytökselle. Työllä on huomattava osa sosiaalisessa elämässämme ja samalla se haukkaa hyvän siivun kaikesta ajastamme. Juuri tämän vuoksi on erittäin tärkeää huomioida väistämätön kehityskulkumme, joka tulee niittämään työpaikkoja jokaiselta tuntemaltamme alalta.

Ihmisten työaikoja eri aikakausina tutkinut ekonomisti ja professori Juliet Shorin mukaan nykyinen mallimme, jossa työläisten työajat ovat pitkiä ja lomat lyhyitä, on varsinainen poikkeus ihmiskunnan historiassa, eikä vastaavanlaista tilannetta ole esiintynyt juuri koskaan aikaisemmin. Professori katsoo tilanteen olleen huonompi ainoastaan 1800-luvulla (huom. Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla), jolloin työviikot tehtaissa saattoivat venyä jopa 70 - 80 tuntisiksi. Jopa keskiajan talonpojilla ja maaorjilla oli enemmän vapaa-aikaa kuin nykyihmisellä, vaikka heitä vaivasivatkin monenlaiset muut vitsaukset aina nälänhädästä kulkutauteihin ja sotiin.

Tässä valossa tarkasteltuna ihmiskunnan haaveet työttömästä yhteiskunnasta ovat kuin tieteiskirjojen dystopiat tai tikittävä aikapommi vyölaukussamme.

Tutkimusten mukaan suomalaisten elintaso on noussut sadassa vuodessa noin 13-kertaiseksi, mutta voidaanko elämänlaatumme todeta parantuneen yhtä lailla? On totta, että nykyihmisen perustarpeet ovat pääosin tyydytettyjä, mutta samaan aikaan tilalle on syntynyt hirveä määrä erilaisia uusia haluja ja tarpeita, jotka vaativat vievät meidän huomiomme. Tuntemamme hyvän elämän ihanne perustuu onnellisuuteen, jossa menestys ja kulutus kulkevat käsikädekkäin, eikä niinkään selviämiseen ja hyödylliseen kuten niin monta sukupolvea aikaisemmin. Minä en väitä etteikö aineellisen hyvinvoinnin kasvu olisi tuonut kansakuntaamme runsaasti hyvää, mutta samaan aikaan se on tehnyt meistä myös aiempaa itsekkäämpiä ja onnettomampia, kun lyhytnäköinen henkilökohtainen eduntavoittelu ajaa käytännössä kaiken muun edelle. Töiden hävittyä tällaista ideaalia menestystä ja kulutusta on tarjolla yhä harvemmalle. 

Muualla maailmassa on jo pitkään käyty vilkasta keskustelua siitä, kuinka yhteiskunta voi varautua keskiluokan työpaikkojen kiihtyvään katoamiseen ja millaisilla toimilla työtätekevien yhteiskunta voitaisiin pelastaa tulevalta teknologiapommilta.

Ruotsissa pohditaan kuuden tunnin työpäiviä, jotta jäljellä olevat työpaikat voitaisiin jakaa entistä suuremman joukon kesken. Toisaalta työn uudelleenjakaminenkin on yhä työn nykyisen paradigman sisällä toimimista. Yhdysvalloissa puolestaan on herätelty patrioottista keskustelua, jossa tehtaansa kotouttavat yritykset pääsisivät nauttimaan entistä suuremmista porkkanoista. Suomessa me kuljemme hieman jälkijunassa. Täällä mietitään edelleen pelkästään uusia keinoja lisätä tuottavuutta ja pidentää työpäiviä vielä entisestäänkin. 

Työhteiskunta ei toistaiseksi ole reagoinut työelämän muutoksiin ja niiden tuomiin uusiin haasteisiin. Ilmiön inhimillinen puoli on jäänyt kokonaan talouskeskustelun varjoon, kun tuottavuuden sekä ikuisen kasvun tavoittelu on kiilannut notkean moderniksi muuttuneen katkonaisen ja rikkinäisen työelämän edelle. Työtä arvostetaan tällä hetkellä kenties enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta samalla siitä on tullut sen elämälle merkitystä luovan ja statuksen antavan luonteensa vuoksi valtaisa ahdistuksen lähde lukemattomille ihmisille. 

Palkkatöitä sekä elämän pituisia työuria on tarjolla yhä harvemmalle. Nämä tekijät saavat työtätekevien yhteiskunnan perusyhtälön näyttäytymään hyvin ristiriitaisena ja lähes mahdottomana, kun kunnon kansalaisuutta ei mitata enää yksilön hyveiden tai hänen yhteiskunnallisen panoksensa kautta, vaan ennen kaikkea veronkantokyvyn ja työstä saadun statuksen perusteella. Työtätekevien yhteiskunnassa työtön ihminen on vailinainen, joka näyttäytyy yhteiskunnan silmissä elämältä ilman merkitystä. 

Periaatteessa mitä yksinkertaisempi työ on, sitä todennäköisemmin se tullaan jossain vaiheessa korvaamaan kehittyneellä teknologialla. Joku päivä, ei kenties meidän elinaikanamme, mutta viimeistään muutaman seuraavan sukupolven aikana, koneet tulevat tekemään lähes kaikki ihmiskunnan työt. 

Maanviljely on muuttunut kaiken aikaa tehokkaammaksi, ja sellainen pelto minne ennen tarvittiin kymmeniä ellei satoja ihmisiä työskentelemään, hoituu tänä päivänä kourallisella asiaanomistautuneita henkilöitä ja entistä suuremmilla koneilla. Kauppojen kassoilla väsymättömästi työskentelvä kassahenkilökunta voidaan jo nyt korvata itsepalvelukassoilla. Tämä pätee hengityskoneessa istuvaan kirjepostiin, jonka rooli on säilynyt entisellään lähinnä yhteiskunnan ja viranomaisten antaman huomattavan panoksen ansiosta. Samalla tavoin myös varastohenkilökunta ja logistiikkapuoli pystyttäisiin automatisoimaan nykypäivän teknologialla, vaikka se tulisikin vielä tässä vaiheessa työntekijöitä kalliimmaksi. Kehittyneet tekstinkäsittelyohjelmat ovat vieneet työt monelta konekirjoittajalta, eikä laskujen käsittelyynkään tarvita enää samanlaista työpanosta kuin vielä 20 vuotta sitten. Tehtaiden ohjaamoissa on alati vähemmän henkilökuntaa.

Silti kaikista nopeiten työt ovat kadonneet toimistojen operatiivisilta koneidenkäyttäjiltä, kun skannerit, printterit ja valokopiokoneet ovat saavuttaneet sellaisen automaation tason, etteivät ne juurikaan vaadi enää ammatimiestä vierelleen päivystämään. Robotteja löytyy jo pikaruokaloiden tiskeiltä ja hampurilaisten paistopelleiltä. Leikkaussaleista ja piirtopöydiltä. Puhelinmyyjät, kirjastonhoitajat, laaduntarkkailijat ja palkanlaskijat - jokainen näistä ammattialoista katsotaan olevan riskivyöhykkeellä, mitä tulee katoaviin aloihin. Tässä me seuraamme teknologian nopeaa kehittymistä haltioituneena vierestä, kun oma älykapasiteettimme pysyy aina vain entisellään. Rajallinen ja pieni ihminen. Teknologian nopea kehittyminen herättää väkisinkin kysymyksen, onko mikään työ oikeasti enää turvassa, ja millainen tulee olemaan työttömän ihmiskunnan kohtalo.

Työtön länsi on jo matkalla, eikä kehityksen purjeita voi enää kääntää. Kysymys on enää siitä, olemmeko me valmiita tulevaan muutokseen. Kykenemmekö me varautumaan siihen tarvittavilla rakenteellisilla muutoksilla ja mullistamaan ajattelutapamme taloudesta, vai hukummeko me kasvavan työttömyyden serauksena syntyvään apatiaan, eriarvoisuuteen ja kaaokseen. Jotkut elättelevät toivoa, että toiseen teollistumiseen mennessä suurimmat yhteiskunnalliset kysymykset olisivat ratkaistu ja hyvinvointi jakaantuisi tasaisemmin väestön sisällä, mutta ainakaan tällä hetkellä ilmassa ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä että näin tulisi tapahtumaan, tai että siihen löytyisi edes poliittista tahtotilaa. 

Hetki kun robotit tekevät kaikki työmme, eikä kenenkään tarvitse enää uhrata nuoruuttaan ja terveyttään työelämän kahleissa, ei tarkoita sitä että me ihmiset tulisimme yhtään paremmin toimeen keskenämme, tai että eriarvoisuus katoaisi kuin salamaniskusta. Tulevaisuuden yhteiskunnan eteen on tehtävä aktiivisesti ajattelutyötä sekä käytävä lukemattomia keskusteluita, jotta paras mahdollinen malli löydettäisiin. Vaalimamme utopiamme onnistumisen kannalta yhteiskuntarauhan säilyttäminen on välttämätöntä. Tulevaisuudessa poliittikojen ja ekonomistien perinteiset kostit, kuten palkan alennus, velkavankeus ja kasvava eriarvoisuus, eivät enää toimi yhtä tehokkaana pelotteena kuin ne ovat purreet meidän elinaikanamme.

Ratkaisu tulee vaatimaan syvempää ja kokonaisvaltaisempaa muutosta koko kulttuuriimme. Ihmiskunnan vaikeimmaksi tehtäväksi ei näin ikään jää töiden automatisointi, vaan vallankumouksellisen yhteiskuntamallimme sopeuttaminen robosaation jälkeiseen maailmaan, jossa töitä on yhä harvemmalle. 

Työstä tulee statussymboli. Lopulta tämä tulee luomaan eräänlaisen uuden normaalin, jossa odotukset siitä, että työ olisi yksi elämän keskeisistä merkityksistä katoaa kokonaan yhteiskuntamme sisältä. Yksi aikamme suurimmista paradokseista lienee se, että moni ihminen valittaa vihaavansa työtään, mutta samaan aikaan he voisivat henkisesti paljon huonommin, jos heidän ei tarvitsi tehdä mitään. Ihmisillä on viha-rakkaus-suhde työtään kohtaan. Tässä vaiheessa lienee selvää, että kapitalismilla ei ole vastausta tulevaisuuden työttömään yhteiskuntaan ja sen luomiin haasteisiin, mutta myöskään kommunismi ei ole onnistunut vakuuttamaan ketään toimivuudestaan.

Löytyykö sinulta ratkaisu?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomi on nyt välitilassa ja vielä on kaikkien pakko tehdä töitä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Yhdysvallat on varoitellut jo pitkään siitä, kuinka tavalliset työt tulevat väistämättäkin katoamaan. Teknologian nopea kehittyminen automaation ja robosaation saralla tulevat vähentämään radikaalisti keskiluokkaisten ja matalapalkkaisten töiden kysyntää. Tähän mennessä uusien alojen työt mainonnan ja internetin parissa ovat yleensä korvanneet osan kadonneista ammateista, mutta näin tuskin tulee jatkumaan enää pitkään. Tälläkin hetkellä yli 90 miljoonaa amerikkalaistyöpaikkaa vaatii työntekijältään hyvin vähän (jos lainkaan) erikoistumista, koulutusta ja kokemusta taustalle, eikä tilanne ole yhtään sen parempi Suomessakaan, vaikka me olemmekin hieman heitä pidemmällä, mitä tulee teknologian valjastamisessa yhteiskunnan ja byrokratian käyttöön.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Aikanaan 50 % ihmisistä teki töitä turvatakseen ruuan kaikille muille. Nykyinen yksi maanviljelijä tekee työnään ruokahuoltoa yli sadalle suulle ja nähtävästi suiden määrä on vain lisääntymässä tuotantoyksiköiden kasvaessa.

Korkea verotus ja palvelut eivät ole tulevaisuutta.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

"Kysymys on enää siitä, olemmeko me valmiita tähän muutokseen, ja osaammeko me varautua siihen tarvittavilla rakenteellisilla muutoksilla sekä mullistaa ajattelutapamme taloudesta."

Tässä on asian sydän. Päättäjiemme täytyy olla todella älykkäitä ajattelijoita ja kaukokatseisia. Suomessa ilmeisesti olemme menossa tähän suuntaan, kansalaispalkka on hyvä yritys, tosin aivan liian pieni.

Automaatio, robotiikka korvaavat ihmiset, herää kysymys mihin tätä kaikkea turhuutta tarvitaan, jos ostovoimaa ei ole.

Käyttäjän HeikkiTurunen kuva
Heikki Turunen

Joko sellainen Mad Max, tai sitten järki voittaa, mitä epäilen.

Yhä enenevissä määrin ihmiset ovat tulevaisuudessa työttömiä tai palveluammateissa, joissa ihmiset kaipaavat ihmiskontaktia. Muissa hommissa vain, jos palkka menee alle sen mitä nykyään on sähköhammasharjan hankinta- ja ylläpitokustannukset. Nyt vain eletään välivaihetta, jossa ihminen pistää vielä kampoihin koneelle, mutta palkkapuolesta pitää alkaa jo tinkiä (miksi kaikki muuten tehtäisiin jossain Kiinan ja Bangladeshin hikipajoissa?)

Siitä eteenpäin alkaakin tulevaisuus. Minulle se on tuollainen, valoisa:
I kone tekee raaka-aineista rakennusmateriaalit, jotka II kone kantaa työmaalle, joista III kone rakentaa tehtaan kokoonpanolinjoineen, joissa IV koneet rakentavat V koneita, joitten tehtävänä on päivästä ja asiakkaan haluista riippuen olla personal trainerina tai kantaa olutta (jonka valmisti kone VI ja jonka kantoi kaupasta kone VII) jääkaapista. Mihin siinä enää tarvitsee ihmistyötä sitten? Minulle kelpaisi sellainen tulevaisuus, jossa saisi olla kuin antiikin ylimystön edustaja divaanilla, viinirypäleet suupielessä.

Jollei tuo visioimani tulevaisuus kelpaisi, niin miksi meillä on nykyään kaukosäätimiä, robotti-imureita ja erilaisia ajastimia?

Rahasta en tiedä. Todennäköisesti jonkinlainen kansalaispalkka, mikä tulee keskuspankin taikaseinästä, eikä itse rahalla ole enää niin väliä... Ihmiskunta kuolee lopulta sukupuuttoon, kun ei divaanilla makoilulta jaksa siittopuuhia harrastaa.

Ei ennustustusta, mutta menneisyyttä. Lähes kaikki maatalouden työpaikat ovat menneet, mutta silti riittää suomalaisesta lantusta kassleriin kaupoissa myytävää.
http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236675-trak...

Käyttäjän mrantaiso kuva
Marko Rantaiso

Kokoaikatyö ja vakituiset työsuhteet ovat kaiken aikaa vähentymässä ja erilaiset epätyypilliset työt, kuten pätkätyö tai palkkatyön ja yrittäjyyden välimuoto lisääntyvät. Olen ollut huomaavinani, että tästä on ollut aika ajoin julkisuudessa sellaista kirjoittelua, että näin ei mukamas olisikaan asianlaita. Pidän sitä propagandakirjoitteluna, jolla pidetään työläiset "ruodussa".

Suomalainen työelämä on suorastaan pyhää ja työn katsotaan olevan elämäntarkoitus, joka menee kaiken edelle. Se on kulttuurillinen kysymys. Suomalainen unelma on koko elämän kestävä raadanta, jolla töin tuskin elää ja jolla ostetaan oma koti pankilta omaksi. Muistan erään espanjan-suomalaisista kertoneen televisiosarjan, jossa eräs Aurinkorannikolle muuttanut mies oli joutunut työstään pois sairauden vuoksi. Lopulta hän ei jaksanut jäädä Suomeen vastaamaan kysymykseen, että koska hän (aikoo) tervehtyä, jotta voi palata työhönsä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Oletan tässä nyt hetken, että tuossa ei ole minkäänlaista hypeä. En ole nimittäin satavarma, että homma menee niin kuin se etukäteen kuvitellaan. Meneekö se koskaan? Itsellä on noita juttuja tavatessa koko ajan sellainen nalkuttava epämukavuuden tunne, että kuva on hyvin sumea ja siinä on aukkoja; En vaan ole kyennyt hahmottamaan vielä mistä on kyse. Tekoäly ja automaatio ovat asioita, joita on hyvin vaikea hahmottaa jos ei työskentele suoraan niiden parissa. Silti näyttäisi siltä, että niistä lehdissä on puhumassa lähinnä on konsultteja, markkinamiehiä tai muita hupiukkoja - yleensä hyvin epätarkasti ja suuriviivaisesti.

Ihmisen ja palkkatyön yhteinen historia on ollut lyhyehkö. Sen ulkopuolella on paljon elettyä elämää ja kulttuuria. Voisinpa veikata lukemani perusteella, että ihminen ei keskimäärin ole oikeastaan mihinkään niin fyysisesti ja henkisesti epäsopiva kuin palkkatyöhön.

Yksi selkeä huolenaihe on valheellinen ihmiskuva ja siitä seuraavat ongelmat. On jälleen kerran narratiiviharha, että töitä on kyllä suurimmalle osalle ominaisuuksiensa mukaan, koska suurimmalle osalle on aina ollut töitä ominaisuuksiensa mukaan.

Asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi ja epäilen, että merkittävällä osalla ihmisistä ei riitä niitä edellämainittuja ominaisuuksia toimittaa yhtään mitään. Kun ihminen tuntee riittämättömyyttä, hän tuppaa etsimään syitä muualta kuin itsestään. Kun suurin osa ihmisistä kokee riittämättömyyttä, ongelmat ovat merkittäviä. Ei voi osallistua kilpailuun, jonka karsinnoistakaan ei pääse läpi.

Ihmiset, joilla ei ole mitään keinoa tai mahdollisuuksia kilpailla itseään yhteiskunnan huipulle, käsittävät sen vähintään alitajuisesti ja kompensoivat sitä epäsosiaalisella käytöksellä ja muodostavat joukkoja, joiden huipulle he kilpailevat niillä kyvyillä, joita heillä on.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On oletettavissa, että koneet ja robotit korvaavat sellaisen työn, jonka ihminen mieltää työn kiroksi, joka sälytettiin ihmisen harteille silloin, kun hänet karkotettiin paratiisista. Siellähän ihminen eli apinan tavoin ruokansa puusta keräillen ja vapaasta seksistä nauttien.

Tuon mytologian kirjoittaja on oivaltanut jotain aika syvällistä ihmisten ja eläinten välisestä erosta. Ei pelkästään vaatetukseen liittyen, vaan myös työn rooliin liittyen ihmisen elämässä.

Maatalouden piirissä tuo "otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän" onkin jo pitkälti kumottu. Vielä on jäljellä joitakin ruumiillisia töitä tai tylsiä töitä, joita ihmiset joutuvat tekemään ja on tervetullutta, että niistä päästään eroon.

Vaikka aikoinaan enemmistö työvoimasta Suomessakin oli maataloudessa, ei työvoiman katoaminen sieltä ole aiheuttanut työttömyyttä. Työllisyysaste on itse asiassa nyt korkeampi kuin vaikkapa 50-60 -luvuilla, jolloin kaupungeissakin naiset olivat useimmiten kotiäitejä.

Uusia töitä tulee tilalle ja työn kuva muuttuu. Jo nyt monet nuoret tienaavat suurituloisuusrajan ylittäviä vuosiansioita "tubettamalla" tai jollain muulla vastaavalla toiminnalla, josta ei vielä tiedetty mitään vuosikymmen sitten. Kyse on siis siitä miten tulonjako järjestyy yhteiskunnassa, jossa ei ole paljonkaan jäljellä niistä meidän aikamme perinteisistä töistä.

Jos valtiovalta tai muu tyranni ei mene kehityksen rattaita sössimään, niin kaikki hoituu itsekseen. Joitain ongelmia voi sukeutua nopeissa murrosvaiheissa, mutta ne ratkeavat kuin joki, joka aina etsii uomansa. IT-ala työllistää Suomessakin suoraan tai välillisesti satojatuhansia ihmisiä sellaisissa töissä, joita ei vielä 80-luvulla ollut lainkaan. Ja kun koneet jauhavat tavaratuotantoa, niiden hinta alenee suhteessa kaikkeen muuhun siinä määrin, että niihin ei enää paljon rahaa kulu sen rinnalla mitä tullaan käyttämään palveluihin, viihteeseen ja muuhun vastaavaan.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"Jo nyt monet nuoret tienaavat suurituloisuusrajan ylittäviä vuosiansioita "tubettamalla" tai jollain muulla vastaavalla toiminnalla, josta ei vielä tiedetty mitään vuosikymmen sitten."

Ikävä kyllä, en jaksa uskoa siihen, että (lähes) täysin hyödyttömästä 'työstä' on ratkaisua kuin muutamien tulonsaantiongelmaan. Eihän tämä Puheenvuoron mahdollisuus keskustella tapaamatta ihmisiä ole mitenkään lisännyt 'keskustelun' tasoa tai keskustelijoiden viisautta. Ainoa suurempi hyöty on, että ei pääse vetämään väärän mielipiteen omaavaa turpaan per heti.

Äärimmäinen vahvistus tuo häiriöllisessä ympäristössä äärimmäisen häiriöherkkyyden ja epästabiiliuden. Pahimmillaan se aihettaa kasvavan värähtelyn, jolla onneksi on taipumus lopulta luhistua katastrofin kautta.

Ikävä kyllä en tiedä ratkaisua. Joskus kuvittelen, että se voisi olla hajauttamisessa mutta ilmeisesti ihmisen psyyke ei keskimäärin ottaen kestä sitä ainakaan nykyisenkaltaisessa monetaarisessa yhteiskunnassa. Voi olla myös, että ihmiskunnan koko on jo kasvanut reippaasti yli ympäristön sietorajan ja voimme vain odottaa, milloin katastrofi lähtee vyörymään. Ilmastonmuutos on pieni uhka sen rinnalla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ikävä kyllä, en jaksa uskoa siihen, että (lähes) täysin hyödyttömästä 'työstä' on ratkaisua kuin muutamien tulonsaantiongelmaan."

Käytät tuossa käsitetä "hyödytön työ" aivan subjektiivisesti. Vaikka pidätkin sitä outona, tubettaminen on monille asian harrastajille hyvinkin mielenkiintoista. Joillekin mielenkiintoista on ooppera, joillekin runous j.n.e.

Jos jollain työllä tai toiminnalla on mahdollisuus itsensä elättää, se on silloin kansantaloudellisesti hyväksyttyä resurssien allokointia. Agraariyhteiskunnassa ja esiteollisessa yhteiskunnassa ei olisi uskottu, että kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävät liikkeenjohdon konsulttikonsernit voisivat menestyä miljardibisneksineen. Pitäydyn siis kannassani, että tulonjako tulee jollain tavoin aina löytämään mekanismin vapaassa markkinataloudessa.

Jyrki Paldán

"Uusia töitä tulee tilalle ja työn kuva muuttuu. Jo nyt monet nuoret tienaavat suurituloisuusrajan ylittäviä vuosiansioita "tubettamalla" tai jollain muulla vastaavalla toiminnalla, josta ei vielä tiedetty mitään vuosikymmen sitten."

Kuten blogisti sanoo, palvelualat varmasti säilyvät. Ihmiset kaipaavat ihmiskontaktia. Kysymys on missä muodossa ja mitä siitä seuraa tulonjaolle.

Voimmeko oikeasti elää maailmassa, jossa todella pieni vähemmistö omistaa kaiken tuotannon, loppuväestön kilpaillessa kynnet verillä kuka saa parhaiten palveltua tuota omistajien vähemmistöä saadakseen oman osuutensa tuotannosta? Vähintään nyt sen jokapäiväisen leivän. Thaimaan seksiturismiskene antaa hyvin osviittaa siitä, millainen tuollainen maailma olisi. Jos synnyt ei-omistajien luokkaan naiseksi, joko myyt itseäsi tai elät köyhyydessä. Jos taas synnyt mieheksi, elät köyhyydessä, tai myyt itseäsi, mutta halvemmalla ja huomattavasti pienemmällä kysynnällä. Pikkuhiljaa voit sitten säästellä sukupuolenvaihdosleikkaukseen, jotta tienesteillä voisi elääkin.

Toinen ongelma on digitaalisten palvelualojen tulonjaon dynamiikka. Kuluttajien ei missään olosuhteissa tarvitse tyytyä huonompaan palvelutasoon, koska palveluntuottaja tekee saman määrän työtä, riippumatta siitä nauttiiko hänen palveluistaan yksi tai kuusi miljardia ihmistä. Vähän vastaava tilanne olisi, jos kaikissa maailman ravintoloissa olisi sama hinta ja asiakasmääristä riippumatta ruoka tulisi aina yhtä nopeasti. Se aiheuttaisi muutaman ravintolan monimiljardimenestyksen, kymmenien miljoonien kuollessa hitaasti pois. "Tubetus" on malliesimerkki tuosta dynamiikasta. Jokaista menestynyttä tubettajaa kohti löytyy ainakin miljoona yhtä ahkeraa sisällönluojaa, jotka eivät tienaa hommastaan pennin hyrrää.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

"Tubetus on malliesimerkki tuosta dynamiikasta. Jokaista menestynyttä tubettajaa kohti löytyy ainakin miljoona yhtä ahkeraa sisällönluojaa, jotka eivät tienaa hommastaan pennin hyrrää."

Juuri näin, Jyrki. Ihmisillä on kummallinen luulo siitä, että kuka vain voisi tienata tubettamalla. Toisekseen mainostulot ovat riippuvaisia kulutuksesta ja ikuisesta kasvusta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On täysin mahdoton ajatus, että pieni tavaratuotantovälineiden omistava luokka ruineeraisi oman asemansa myötävaikuttamalla siihen, ettei heidän tuotannolleen olisi mitään tai tarpeeksi kysyntää. Heidän intresseissään on saada tavaraa kaupaksi niin paljon kuin mahdollista.

Joten yksityiskohtiin menemättä toistan uudelleen, että markkinatalous ohjaa tulonjaon yhteiskunnassa toimivaksi siitäkin huolimatta, että automaatio lisääntyy. Kansantaloudellisesti tarkasteltuna kaikki tuotanto, myös palvelut ja muut immateriaaliset toiminnot ovat yhtä arvokkaita, koska ne aikaansaavat rahan kiertoa. Sellaista tuotantoa, joka ei mene kannattavasti kaupaksi, ei kansantalous ole "hyväksynyt" osaksi niukkojen resurssien hyödyntämistä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #13

Ei taida olla mitään keinoa, millä ihmisten tarve jokapäiväiselle leivälle saadaan "ruineerattua". Mitä vähemmän "palvelijoiden" luokalla on varoja käytettävissään, sitä pienempää tuotannosta napattua osuutta vastaan omistava luokka saisi ostettua palvelunsa.

"Joten yksityiskohtiin menemättä toistan uudelleen, että markkinatalous ohjaa tulonjaon yhteiskunnassa toimivaksi siitäkin huolimatta, [...]"

Tuohon ovat uskoneet monet (tosin hieman eri tavoin), ja melkeinpä joka kerta se on pettänyt. Teollistumisen aikaan lapset ja isovanhemmat painoivat tehtaissa sadan tunnin työviikkoja, kunnes ay-liikkeet ja sosialismi määrittelivät tulonjaon ja neuvotteluasemat uudelleen. Nyt kehitys on taas samaan suuntaan, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Saksan uusliberalisoimisesta on hyvin havaittu pitkittäistarkastelulla. Poikittainkin voidaan havaita, että esimerkiksi Hong Kongissa heikko-osaisimmat työntekijät asuvat edelleen häkeissä vääntäen lähes satatuntisia viikkoja.

En siis näe mitään syytä uskoa markkinataloudessa olevan tuollaista mekanismia.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #13

Miten niin pieni? Jos se saman tavaran voi tuottaa robotilla missä vaan, kunhan materiaalit ovat saatavilla, se tuotantovälineitä omistava luokka muuttuu pienestä suureksi. Mitä enemmän konkreettiset tavarata digitalisoituvat, sitä enemmän ne muistuttavat sitä liikettä, mikä on ollut meneillään niissä asioissa, joissa digitalisaatio on jo tapahtunut.

Tavarantuottajat ovat toisin sanoen kusessa ja homma menee samanlaiseksi tehottomaksi kyttäämiseksi ja kiristämiseksi kuin musiikissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Ilmaisen tai lähes ilmaisen kanssa on paha kilpailla ja pitää hintoja yllä.

Olen itse parhaillaan haalimassa kasaan osia suurialaiseen 3D-tulostimeen, jonka rakennan avoimista osista, joita käytän avoimella softalla tuottamaan asioita, joita suunnittelen ilmaisilla ohjelmistoilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

Tuo "pieni" -sana oli viittauksena aiemman kommentoijan käsitykseen tulevaisuuden tilanteesta. En ryhtynyt sitä käsitystä oikomaan, vaan totesin, että siinäkään tapauksessa asiat eivät mene niin kuin hän ajatteli.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #16

Se on kyllä minusta epätodennäköistä, että teollisuus pysyy pienen vähemmistön hallussa. Minusta näyttää siltä, että yhä pienemmällä panostuksella pystyy tuotantoon, johon ennen tarvittiin tehdas ja hirveä määrä erikoistuneita, kalliita laitteita.

Olen huonosti perillä siitä, miten nykyään asioita tuotetaan, mutta olen usein törmännyt sivulauseessa siihen, että asioita teetetään sen sijaan, että omistettaisiin tuotantoprosessi itse. Jokin aika sitten selvittelin missä Suomessa koneistetaan asioita, esim. alumiinia ja vaneria (joo, ei mitään järkevää syytä tehdä niin, en useinkaan ymmärrä miksi luen ja selvitän, mitä luen ja selvitän.) ja törmäsin siihen, että valmistetaan kalusteita, kaiteita, laitureita yms. Kun on kone, sillä voi tehdä mitä huvittaa.

Nuo ovat aika karkeita vielä. Ei mitään yksityiskohtaista tai monimutkaista, mutta minusta se on se suunta, mihin ollaan menossa.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #15

Tuo hajautettu tuotantohan on tietysti ihan mahdollista. Teknologian kehitys voi tuoda mukanaan hajautetun tuotannon niin materiassa kuin energiassakin, toimien sosiaalisesti ikään kuin käänteisenä teollisena vallankumouksena. Teollinen vallankumous tuhosi käsityöläisten mahdollisuuden toimia itsenäisinä toimijoina, ja keskitti tuotannot valtaviin tehtaisiin. Digitalisaatio, automatisaatio, teknologia-avusteinen kerroksittainenpienviljely ja materian tulostus voivat hyvinkin mahdollisesti hajauttaa tuotannon jälleen pieniin yksiköihin. Parhaimmillaan se voi mahdollistaa valtaväestön riippumattomuuden keskitetystä omaisuudesta.

Olisi kuitenkin sulaa hulluutta luottaa tuon effektin tasa-arvoistavaan vaikutukseen. Trendi omaisuuden kertymisen suhteen on selkeä; yhä pienempi joukko ihmisiä omistaa aina vain suuremman osuuden omaisuudesta ja tulonjaosta, ja vielä on todella pitkä matka valtaväestön yksilöiden riippumattomuuteen muiden omistuksista.

Käyttäjän ErkkaRuotsalainen kuva
Erkka Ruotsalainen

Tästä työttömästä varastonhoitajasta töitten katoaminen ei tunnu ollenkaan epärealistiselta. Varastoon ennen vaan mentiin töihin. Nyt on lyhyitten trukkikurssien lisäksi 3-vuotinen ammattikoulu joka tuli käytyä.

Käyttäjän ErkkaRuotsalainen kuva
Erkka Ruotsalainen

Tästä työttömästä varastonhoitajasta töitten katoaminen ei tunnu ollenkaan epärealistiselta. Varastoon ennen vaan mentiin töihin. Nyt on lyhyitten trukkikurssien lisäksi 3-vuotinen ammattikoulu joka tuli käytyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset