Tämä kaikki sinun tulisi tietää Carunasta

Suomalaisten vyönsolkia alituiseen kiristävä Caruna Networks -konserni on noussut jälleen viime vikkoina otsikoihin, kun lehdistö kiinnostui sähkönsiirtoyhtiön edellisen vuoden liikevoitoista.

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna Oy maksoi vuonna 2016 yli 150 miljoonan euron liikevoitoista veroja vain 0,28 prosenttia. Yhtiön oman näkemyksen mukaan liiketoiminta on hyvin kannattavaa, mutta isot rahoituskulut painavat tuloksen kerta toisensa jälkeen tappiolle.

Temppuilussa tosin ei ole mitään uutta.

Caruna ei ole koskaan maksanut kovin innokkaasti veroja huomattavan suurista tuotoistaan. Esimerkiksi vuonna 2015 yhtiö maksoi Ylen mukaan 50,5 miljoonan euron liikevoitosta yhteisöveroja vain 1,6 prosenttia eli hieman yli 800 000 euroa. Tilinpäätössiirtojen sekä raskaiden rahoituskulujen jälkeen Carunan tilikauden tulos oli 7,6 miljoonaa euroa tappiollinen, koska yhtiö harjoittaa niin kutsuttua aggressiivista verosuunnittelua.

Yhtiön omistajat myönsivät vuonna 2013 suomalaiselle Carunalle (ent. Suomi Power Networks Oy) noin miljardin euron lainan, jonka korot vähennetään sen verotettavista tuloista. Eli käytännössä Carunan omistajat lainasivat itselleen rahaa ja maksavat sitä nyt takaisin välttääkseen suomalaisen verokarhun. Lainan koroksi sovittiin huikeat 8,5 prosenttia.

Konsernin sisäisten lainojen avulla yhtiö pystyy siirtämään varojaan lain turvin korkeamman verotuksen Suomesta veroparatiisina pidettyyn Alankomaihin. Alankomaista omistukset jatkavat matkaansa Luxemburgiin ja sieltä aina Caymansaarille asti.

Tämän vuoksi viivan alle ei jää juuri mitään, vaikka yhtiö vuoleekin vuodesta toiseen kultaa.

 

Carunan hinnankorotukset olivat poliittinen päätös

Suomen mediassa ja politiikassa on pitkään etsitty syyllisiä sähkönsiirtomaksujen huomattaviin korotuksiin. Sähkönsiirtomaksut ovat nousseet viime vuosina niin huimaa vauhtia, että joissakin osissa Suomea sähkön perusmaksun on kerrottu jopa tuplaantuneen kaupan myötä.

Caruna varoitti etukäteen, että sähkönsiirron yksittäiset korotukset tulevat nousemaan pahimmassa tapauksessa jopa 27 prosenttia. Todellisuudessa luku oli kuitenkin paljon suurempi, yli 40 prosenttia. Caruna kaunisteli lukua ottamalla laskennan pohjaksi paitsi siirtolaskun myös valtiolle laskutuksen yhteydessä keräämänsä sähköveron.

Se on tietysti täysin väärä lähestymistapa.

Tuntuvat korotukset saivat asiakkaat raivon partaalle ja eduskunnassa painostettiin hallitusta, jotta se ryhtyisi sähkömarkkinalain muutoksiin. Tämä pakotti myös Carunan reagoimaan. Sittemmin yhtiö ilmoitti kohtuullistavansa korotuksia, keskusteluaan ensin kuluttaja-asiamiehen kanssa. Lopulta korotuksen suuruudeksi tuli noin 20 prosenttia.

Käytännössä järkyttävän hintapiikin mahdollisti keskustalaisen Olli Rehnin tuolloin luotsaaman työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimiva Energiavirasto, joka kaksinkertaisti vuoden 2016 alussa sähköverkkoyhtiöille sallitun sijoitetun pääoman tuoton kolmesta prosentista kuuteen prosenttiin.

Energiaviraston ratkaisu oli melko yllättävä, sillä vain vuotta aikaisemmin virasto oli taistellut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kantaverkkoyhtiö Fingridiä vastaan, joka halusi nostaa tuottorajoituksiaan ylemmäs.

Fingridin kanteen mukaan Energiavirasto oli rajoittanut vuosina 2012–2015 kestäneellä valvontajaksolla yhtiöiden tuottoja liikaa ja perusteettomalla tavalla. Korkein oikeus kuitenkin hylkäsi Fingridin kanteen.

Pian voittonsa jälkeen Energiaviraston kanta kuitenkin muuttui, jonka jälkeen se antoi yhtiöille mahdollisuuden tehdä huomattavasti suurempaa tuottoa kuin Fingrid oli koskaan kehdannut oikeudessa edes vaatia. Tämä on herättänyt runsaasti epäilyksiä, joiden mukaan muutaman vuoden takaisella Fortumin sähköverkon myynnillä olisi ollut jotain tekemistä Energiaviraston yllättävässä ratkaisussa. 

Vuoden 2014 joulukuussa toteutettu miljardikauppa Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminnan myynnistä kansainvälisille infrastruktuurisijoittajille ja kotimaisille eläkevakuutusyhtiöille löyhkää tavallisten ihmisten neniin perisuomalaiselta korruptiolta.

Valtiolla ei ollut minkäänlaista pakottavaa tarvetta myydä Lontoossa vuoden 2013 verkkoyhtiöksi valittua Fortumin sähkönsiirtoyhtiötään, jonka vuotuinen kasvukin oli 19,5 prosentin luokkaa. Kyse ei ollut kannattamattomasta liiketoiminnasta, mutta ahneus kävi moraalin edellä.

Lopulliseksi kauppahinnaksi ilmoitettiin 2,55 miljardia euroa ja se kattoi koko Fortumin sähkönsiirtoverkon, joka on 20 prosentin markkinaosuudellaan sekä 600 000 asiakkaallaan Suomen suurin sähkönsiirtomonopoli. Ja koska sijoittajat vaativat investoinnilleen tuottoa, ja heillä on lainkin mukaan siihen oikeus, niin tämä summa peritään suoraan asiakkailta korkojen kanssa.

Tämä tarkoittaa vähintään 4250 euroa jokaista Carunan sähköverkon asiakasta kohden. 

 

Päätös myynnistä valmisteltiin pienessä piirissä

Fortumin sähkönsiirron kauppa lyötiin lävitse hyvin hämärissä olosuhteissa ja valtavalla kiireellä. Sekä Paavo Arhinmäki (vas.) että Eero Heinäluoma (sd.) ovat myöhemmin kuvanneet menettelyä perin erikoiseksi, sillä esitys miljardikaupoista tuotiin kokoukseen hirveällä kiireellä ja ilman minkäänlaista ennakkotietoa.

Päätöstä oli valmisteltu pienessä piirissä, eikä siitä oltu käyty lainkaan poliittisia neuvotteluja ennen ministerivaliokuntaa. Lukuisten opposition kansanedustajien pyynnöistä huolimatta hallitus ei suostunut koskaan tuomaan (ilmeisesti jo) joulukuussa 2013 päätettyä kauppaa eduskunnan käsittelyyn.

Tämän vuoksi monille syntyikin mielikuva siitä kuin kaupat olisi lyöty lukkoon suljettujen ovien takana, eikä huoneessa olisi ollut tilaa niille jotka välittävät Suomen kansantaloudesta sekä kansalaisten ostovoimasta. Puhutaan tämän vuosikymmenen suurimmasta munauksesta. 

Päättäjien suunnalla kai kuviteltiin, että energia-alan säätelymekanismit estäisivät ostajaa rahastamasta luonnollisessa monopoliasemassa olevalla sähköverkollaan. Toisaalta eikö työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimiva Energiavirasto juuri itse antanut siunaukset kovemmalle kiskonnalle.

Todennäköisesti kaikki on siis mennyt aivan niin kuin kaupan yhteydessä luvattiinkin. Pintaa raaputtaessa sähköverkon myynnin alta paljastuu aivan liian monta sattumaa, jotka tapahtuivat vain hieman ennen hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan lävitse jyräämää päätöstä.

Sähkönsiirtotoiminnan myynnin yhteydessä silloinen pääministerimme Jyrki Katainen (kok.) sekä Fortumin tuolloinen toimitusjohtaja Tapio Kuula painottivat kumpainenkin kovaan ääneen sähkönjakeluverkon suomalaisomistusten jatkumista – suomalainen infrastruktuuri ei karkaisi ulkomaille. 

Todellisuudessa vain kaksikymmentä prosenttia omistuksista jäi suomalaisten eläkeyhtiöiden haltuun, kun taas kahdeksankymmenen prosentin äänivalta omistajaryhmittymässä meni kasvottomille, ulkomaalaisille infrastruktuurisijoittajille. 

Fortumin Kuula meni puheissaan jopa niin pitkälle, että hän vakuutteli verkon myynnin olevan ennen kaikkea suomalaisten kuluttajien etu, sillä sähköverkot olivat päätyneet hyviin ja luotettaviin käsiin. Hän tosin ei ollut kovin jäävi arvioimaan suomalaisten etuja, kun mies tienasi itse kaupan myötä miljoonia euroja.

Kuulan ansiotulot olivat vuonna 2014 lähes 1,8 miljoonaa euroa ja pääomatulojakin kertyi Fortumin osakkeista yli 200 000 euron edestä. Pari kuukautta kohua herättäneen miljardikaupan jälkeen toimitusjohtaja Kuula ilmoitti jäävänsä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Eläkepäätöksestään huolimatta hän tienasi vuonna 2015 vielä hurjat 2 059 427 euroa ansiotuloina, jossa oli luonnollisestikin mukana kaikki mahdolliset johdon bonukset, ja pääomatulojakin hänelle kertyi 404 831 euron edestä. Fortumin sähkönjakeluverkon myynti oli eläkkeestä haaveilleelle Kuulalle varsinainen onnenpotku.

Rautaruukin entinen toimitusjohtaja Sakari Tamminen toimi täsmälleen samalla tavalla, kun hän nappasi 478 prosentin korotuksen eläkebonuksiinsa ja jätti työnsä välittömästi Rautaruukin ja SSAB:n fuusioitumisen myötä.

Fortum-kauppa oli mahdollisesti kokoomuksen projekti.

Suomen hallituksen puolelta päävastuun kaupan selittämisestä oppositiolle joutui kantamaan tuolloinen pääministeri Katainen, joka ilmoitti eduskunnalle ettei hallitus ole varsinaisesti käsitellyt koko kauppaa, mutta että se olisi kyllä äänestänyt sen puolesta onko sähkönjakelu- ja verkkoliiketoiminta strategisesti tärkeä maallemme.

Hallituksen sisällä sähkönjakeluverkon myyntiä vastustivat pelkästään vasemmistoliiton ministerit, vaikka työ- ja elinkeinoministerinä silloin toiminut kokoomuspomo Jan Vapaavuori väittikin eduskunnan edessä olevansa täysin myyntiä vastaan.

Todellisuudessa Vapaavuoren johtama työ- ja elinkeinoministeriö oli kauppojen onnistumisen suhteen avainasemassa. Päätös jonka mukaan Fortumin jakeluverkkojen myymiselle ei ollut strategista estettä oli nimenomaan hänen minsteriönsä tekemä. 

Vapaavuori jätti kotimaan politiikan melko pian ministeripestinsä jälkeen ja siirtyi syyskuussa 2015 Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi. Suunnilleen samaan aikaan Euroopan investointipankki sai käsiteltäväkseen Carunan parin sadan miljoonan euron lainahakemuksen. Laina myös myönnettiin.

Yhtiö haki lainaa kehittääkseen sähköverkkoa, jotta se kestäisi paremmin Suomen karut sääolosuhteet. Tapaninpäivänä 2011 riehunut myrsky sekä sitä seurannut Hannu-myrsky veivät sähköt jopa sadoiltatuhansilta suomalaisilta, jonka vuoksi sähkönjakeluverkot oli siirrettävä maan alle. Hankkeen hinnaksi arvioitiin tuolloin 529 miljoonaa.

Sattumalta yhtenä lainan myöntäjänä olikin yhtäkkiä strategisesta esteettömyydestä päättänyt entinen työ- ja elinkeinoministerimme. Ei mikään ihmekään, että Fortum-kauppaa on usein kuullut kutsuttavan kokoomuksen projektiksi. Tämä kuitenkin on vain jäävuoren huippu.

 

Joku ohjasi omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä

Hahmottaakseni koko kuvion tulee lentää ajassa muutama vuosi taaksepäin lokakuuhun 2013, jolloin entinen kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) erosi tehtävistään.

Hautala joutui keskeytyneellä virkakaudellaan median hampaisiin, kun hänen vuonna 2009 teettämänsä pimeä oviremontti nousi yllättäen otsikoihin vuoden 2013 maaliskuussa. Tätä tapausta seurasi toinen Hautalaan liitetty mediakohu, kun Iltalehti julkaisi uutisen, jonka mukaan ministeri olisi estänyt valtion omistamaa Arctia Shipping -yhtiötä tekemästä rikosilmoitusta ympäristöjärjestö Greenpeacen toimista.

Ympäristöjärjestön aktivistit valtasivat jäänmurtajia Helsingissä vuoden 2012 maalis- ja toukokuussa. Luottamuksen menetettyään Hautala ei voinut jatkaa enää tehtävissään. Vihreät valitsivat uudeksi kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeriksi kansanedustaja Pekka Haaviston.

Oikeuskansleri teki myöhemmin päätöksen, jonka mukaan entinen ministeri Heidi Hautala ei ollut toiminut laittomasti Arctia Shippingia koskevassa asiassa.

Ministerinä toimiessaan Heidi Hautala oli suhtautunut kaiken aikaa melko kriittisesti valtion omistuksien vähentämistä kohtaan. Hänen mukaan valtion omistamien osakkeiden myynti ei ollut koskaan järkevä vaihtoehto, koska pörssiosakkeista saatiin valtion velkojen korkomenoja tuntuvasti enemmän osinkotuottoa.

Hautala katsoi, ettei valtion talous tule pelastumaan kannattavien yritysten osakkeita myymällä. Hän ilmoitti kuitenkin olevansa valmis vähentämään valtion omistuksia esimerkiksi pitkään tappiota tehneestä lentoyhtiö Finnairista sekä tienrakennuksen infrastruktuurialan yritys Destiasta.

Hautalan saappaat korvanneella Haavistolla oli asiaan hyvin toisenlainen kanta, eikä hän aikaillut lainkaan ministeriksi noustuaan. Haavisto ei ollut toiminut virassaan edes kokonaista kalenterikuukautta, kun jo ilmoitettiin että Fortum myisi sähkönsiirtoliiketoimintonsa kaksi viikkoa aikaisemmin perustetulle Suomi Power Networks Oy:lle.

Haavisto ilmoitti julkisuudessa, että Fortumin sähkönsiirron myynnistä oli neuvoteltu kuluvan vuoden keväästä lähtien eli lähes puoli vuotta ennen yhtiön perustamista ja hänen virkaanastumistaan. Lausunto ei kuitenkaan mene täysin yhteen entisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren näkemysten kanssa, joka on toistuvasti kiistänyt vastuunsa Fortumin Caruna-kaupasta.

Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää kiinnittää huomiota päivämäärin. Maaliskuussa 2013 alankomaissa toimiva Suomi Power B.V. myönsi 150 000 euron lainan samaan konserniin kuuluvalle suomalaiselle yhtiölle. Lainan koroksi on sovittu 5,33 prosenttia sekä euribor-viitekorko. Todennäköisesti lainasummalla oli tarkoitus valmistella ja käydä neuvotteluja tulevaa  miljardikauppaa varten.

Osuutensa kiistäneen Vapaavuoren ministeripesti kuitenkin päättyi vasta vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Joulukuussa 2013 samainen alankomaalaisyhtiö myönsi suomalaiselle tyttärelleen vielä suuremman 972 miljoonan euron lainan. Tässä lainassa korkotasoksi on sovittu edellä mainittu 8,5 prosenttia.

 

Hallituksen järjesti pienen piirin kulutusjuhlat

Fortum-kauppa oli melkoinen shokki monelle suomalaiselle. Suomen suurin sähköverkkoyhtiö myytiin käytännössä samalle yhtiölle, joka rahastaa maatamme viestintäverkkojen verkko-operaattori Digitan kautta.

Suomi Power Networks Oy:n (nyk. Caruna Suomi Oy) nimeä kantavan yhtiön enemmistön omistavat australialainen First State Investments (40%) sekä kanadalainen Borealis Infrastructure Management (40).

Pääministeri Kataisen ja toimitusjohtaja Kuulan painottama suomalaisomistusten jatkuminen tarkoitti siis kuntien vakuutusyhtiö Kevan (12,5%) ja keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Elon (7,5%) kahdenkymmenen prosentin omistusta. 

Seuraava pommi saapui vain kuukausi Fortum-kaupan jälkeen, kun Rautaruukki Oyj päätettiin fuusioittaa ruotsalaisen SSAB:n kanssa. Rautaruukki Oyj:n kohdalla Suomen valtio oli sen suurin rekisteröitynyt osakeomistaja 39,67 % omistuksellaan.

Rautaruukin omistajuus siirtyi sen pienemmälle kilpailijalle, jonka myötä suomalaisista osakkeenomistajista tuli SSAB:n omistajia. Vaihdossa tarjotuista SSAB:n osakkeista noin 72 prosenttia oli niin kutsuttuja B-sarjan osakkeita, jotka antoivat kukin vain yhden äänen kymmenesosan yhtiökokouksessa, kun taas tavanomaiset A-sarjan osakkeet antavat kokonaisen äänen. Enemmistö yhtiön päätäntävallasta säilyi näin ikään ruotsalaisilla.

Rautaruukin lisäksi valtavan hyvin tuottaneet Sampo Oyj:n A-osakkeet saivat osittain lähteä, kun valtio vähensi omistuksiaan 12,6 miljoonalla eurolla helmikuussa 2014. Hautalan julkisuudessa vastustamat kaupat runtattiin lävitse ennätysvauhtia hänen lähtönsä jälkeen. Hallitus käynnisti pienen piirin pienelle kulutusjuhlat.

Vihreiden ministerin yllättävä innostus myydä valtion omaisuutta sai ainakin allekirjoittaneen pohtimaan, ohjasiko joku ulkopuolinen taho omistajaohjausministeriä.

Kummalliset valtataistelut eläkeyhtiön sisällä

Fortumin sähkönjakeluverkon myynnin yhteinä keskeisenä pelaajana toimi suomalainen julkisoikeudellinen eläkelaitos Keva, joka on valtion rinnalla yksi suurimmista Fortumin osakkeenomistajista yli 2,6 miljoonalla osakkeellaan. Tämän lisäksi se omistaa nyt 12,5 prosenttia Caruna Oy:sta, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Suomi Power Networks. 

Kaupan aikaan Kevan johdossa toimi poliittisen virkanimityksen kautta toukokuussa 2014 valittu keskustalainen Jukka Männistö, joka otti pestin vastaan vuoden 2013 lopussa ulossavustetulta Merja Ailukselta.

Tapahtumat saivat alkunsa marraskuussa 2013, kun sanomalehdet alkoivat täyttymään uutisista, jotka käsittelivät Ailuksen työsuhde-etuja, lapsilisiä sekä huomattavan korkeaa palkkaa (joka tosin myöhemmin paljastui huomattavasti pienemmäksi kuin muiden vastaavissa viroissa työskentelevien toimitusjohtajien palkat). 

Muodollisesti pätevä keskustalainen Merja Ailus oli hoitanut työnsä erittäin hyvin, vaikka alunperin hänen katsottiinkin ohittaneen työnhakuprosessin yhteydessä runsaasti pätevämmiksi uskottuja hakijoita. Poliittisesta nimityksestään huolimatta hänen ei voida katsoa koskaan laiminlyöneen tehtäviään.

Esimerkiksi vuoden 2014 tammi-syyskuun välisenä aikana kunta-alan eläkeyhtiö Kevan sijoitukset tuottivat yhteensä 4,8 prosenttia eli runsaat 1,6 miljardia euroa voittoa. Tätä voidaan pitää millä tahansa mittarilla mitattuna varsin kohtuullisena tuloksena. Elokuussa aloittanut Männistö ei pystynyt omana aikanaan samaan.

Ailuksen julkinen murhaaminen lehdistössä jatkui viikkokausien ajan, sillä uutiset saapuivat mediaan järjestelmällisesti ja tipoittain, eikä kansalle annettu pienintäkään mahdollisuutta unohtaa tai hyväksyä tilannetta.

Monet otsikoista ja syytöksistä olivat luonteeltaan sellaisia, että ne olivat todennäköisesti vuotaneet julkisuuteen naisen lähipiiristä tai mahdollisesti jopa suoraan Kevan sisältä. Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty (kok.) oli yksi Ailuksen äänekkäimmistä kriitikoista.

Tapaus sai hetkittäin lähes naurettavia piirteitä, kun kokoomuksen mandaatilla ja puolueen ainoana ehdokkaana Kevan hallituksen puheenjohtajaksi sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi nimitetty Räty ilmoitti kovaan ääneen vastustavansa poliittisia virkanimityksiä.

Räty kertoi toivovansa muutosta Kevan johtoon. Todellinen kliimaksi kuitenkin saavuteettiin vasta siinä vaiheessa, kun Laura Räty ilmoitti tiedotustilaisuudessaan toimitusjohtajan menettäneen hänen luottamuksensa eläkeyhtiön johdossa.

Kevan hallituksen näkemys ja sen puheenjohtajan kanta kuitenkin erosivat runsaasti toisistaan, jonka seurauksena välit kiristyivät myös hallituksen sisällä. 

Räty oli käyttänyt suurempaa valtaa kuin hänen asemassaan olisi kuulunut tehdä, ja tuominnut Ailuksen henkilökohtaisilla mielipiteillään ennen kuin eläkelaitos oli edes ehtinyt tekemään asiaankuuluvaa selvitystä toimitusjohtajan työsuhde-eduista yhtiön valtuuskunnalle. Tästä syystä hänen oma luottamuksensakin joutui puntariin.

Räty oli heittänyt ensimmäisen kiven ja näyttänyt ovea toimitusjohtajalle, jonka julkisuuden murtama nainen avasi helpottuneena. Pian tämän jälkeen Laura Räty siirtyi varakansanedustajan paikalta suoraan Kataisen korvanneen kokoomuslaisen Alexander Stubbin hallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi. 

 

Kevan rooli sähkönjakeluverkon kaupassa herättää epäilyksiä

Keva lupasi eroilmoituksensa jättäneelle Merja Ailukselle 303 581 euron kokoisen eropaketin, vaikka tämä olikin eronnut tehtävästä omasta tahdostaan. Tavanomaisesti yritykset maksavat eropaketteja vain silloin, kun henkilö irtisanotaan tehtävistään.

Paketti kuitenkin velvoitti hänet sopimaan vaitiolosopimuksen yhtiön kanssa. Melko suuri summa hiljaisuudesta. Työsuhde-etuja koskevan selvityksen tultua oikeusasiamies katsoi, että Kevan entisen johtajan asunto- ja autoedussa ei ollut mitään huomautettavaa.

Samaa mieltä oli myös hänet palkanneen hallituksen puheenjohtajana toiminut kokoomuslainen Sampsa Kataja, joka kertoi lehdistölle että kokonaispalkasta ja etuuksista oli aikoinaan päätetty hallituksessa yksimielisesti, ja että niitä oli ainakin vielä tuolloin pidetty kohtuullisina. Ailus itse on pysynyt tapauksesta hyvin vaitonaisena.

Kuntien eläkevakuutusyhtiö oli yksi Caruna-kaupan keskeisistä toimijoista 12,5 prosentin omistusosuudellaan. Tämän vuoksi minua onkin jäänyt mietyttämään tiesikö Merja Ailus kaupoista jotain, mitä me muut emme tiedä tai tienneet.

Tässä vaiheessa ei sovi myöskään unohtaa sitä, että samaan aikaan Keva oli yksi myös myydyn Fortum Sähköverkko Oy:n suurimmista omistajista.

Osakeyhtiölain putteissa Suomi Power Networksiin oli välttämätöntä saada mukaan riittävä suomalaisedustus, joka tässä tapauksessa tarkoitti kahden suomalaisen eläkevakuusyhtiön yhteenlaskettua parinkymmenen prosentin omistusosuutta, koska muutoin kauppa ei olisi ollut laillinen.

Suomesta ei muuten varmastikaan löydy konin montaa tahoa, joilla olisi varaa sijoittaa 500 miljoonaa euroa sähkönjakeluyhtiöön, joten eläkeyhtiöiden osallistuminen oli välttämättömyys kaupan toteutumisen kannalta.

Suomalaisten on hyvä pitää myös mielessä, että jokaisesta viidestä osinkoina jaetusta eurosta neljä katoaa ulkomaille ja verotulotkin pysyvät minimissä aggressiivisen verosuunnitelun ja kummallisten rahoitusjärjestelyjen vuoksi.

 

Kirjoituksen alkuperäinen versio on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa nimellä 'Caruna-munaus – Näin se tapahtui'.

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu