Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Näkökulma: Populistien voittokululle loppu! - "Typeryksiäkö he ovat?"

  • Näkökulma: Populistien voittokululle loppu! - "Typeryksiäkö he ovat?"
  • kuvat: wikimedia commons
    kuvat: wikimedia commons

Hyvin moni eurooppalainen henkäisi eilen illalla helpoituksesta, kun tiukkaa talouskuria kannattanut Emmanuel Macron jyräsi Ranskan presidentinvaalien toisen kierroksen voittoon. Vaalipäivään ennakkosuosikkina lähtenyt Macron sai kierroksella odotetusti noin 66 prosenttia äänistä. Toiset puolestaan ovat ilmaisseet syvän pettymyksensä, kun oikeistopopulismiin nojaavan Marine Le Penin suuri voitonpäivä jäi lunastamatta.

MAANANTAINA AURINKO nousi idästä, kuten aina ennenkin. Paljoa mikään ei ollut silminnähden muuttunut, vaikka samaan aikaa kaikki oli muuttunut. Lehtien otsikot olivat väärällään ylistyksiä populismin voittokulun katkaisemisesta ja  siitä muutoksesta jonka eiliset presidentinvaalit saivat aikaan. 

Monelle ranskalaiselle presidentin äänestäminen oli yksi heidän elämänsä vaikeimmista päätöksistä. Käytännössä ihmiset joutuivat valitsemaan joko köyhät kyykkyyn tai uunit lämpeämään. Tästä syystä äänestysprosentti vaaleissa jäikin vain noin 75 prosentin tuntumaan, mikä on Ranskaan nähden varsin alhainen. Jopa yhdeksän prosenttia uurnilla käyneistä äänesti tyhjää.

Lehdistön tapa vähätellä populismia on äärettömän vastuutonta, typerää ja lyhytnäköistä. Populismi ei katoa yhdessä yössä, eikä tätä aatteiden melskettä satunnaiset presidentinvaalit miksikään muuta. Ranskalaisen Kansallinen rintama -puolueen (ransk. Front National, FN) presidenttiehdokas Le Pen pärjäsi presidentinvaaleissa huomattavasti paremmin kuin kukaan uskalsi edes kuvitella. Puhutaan historiallisesta menestyksestä. Tästä huolimatta oikeistopopulismin julkinen vähättely ja panettelu näyttäisi olevan pinnalla.

Euroopan kenties näkyvimmän unionin arvostelijan kannatus oli ranskalaisten keskuudessa huomattavasti korkeampaa kuin esimerkiksi vasemmistolaisen Jean-Luc Mélenchon tai skandaalien ryvettämän republikaaniehdokas François Fillonin. Le Penhän oli pitkään maansa suosituin presidenttiehdokas, kunnes riippumattomana toimijana kehään hypännyt Macron varasti hänen otsikkonsa.

SAMAN TYYPPISEEN retoriikkaan päädyttiin myös Hollannin parlamenttivaalien aikaan, jolloin populismin ja rasismin kanssa alituiseen flirttailevan Geert Wildersin johtama vapauspuolue (hol. Partij voor de Vrijheid, PVD) oli nousemassa maan suurimmaksi puolueeksi. Puolue johti pitkään kaikkia mielipidemittauksia, kunnes istuvan pääministeri Mark Rutten johtama keskustaoikeistolainen Vapauden ja demokratian kansanpuolue (holl. Volkspartij voor Vrijheid en Democratie, VVD) kiri sen ohitse viimeisinä mahdollisina hetkinä. Ranskan tavoin myös Hollannin parlamenttivaaleista puhutaan torjuntavoittona "vääränlaisesta populismista", koska siitä ei tullut sellaista oikeistopopulismin fanfaaria kuin muualla Euroopassa oli pelätty - tai toivottu.

Mutta napattiinko Hollannin parlamenttivaaleissa tai Ranskan presidentinvaaleissa tosiaan sellainen torjuntavoitto? Ei minun mielestäni. Pyörittelitpä sinä pössyttelijöiden ja tulppaanikauppiaiden vaalitulosta miten päin tahansa, niin oikeistopopulistit nostivat vaaleissa reilusti kannatustaan. Rutten puolue menetti yhteensä kahdeksan paikkaa parlamentista, kun taas Wildersin luotsaama Vapauspuolue lisäsi paikkamääräänsä viidellä. Tästä huolimatta puolueen kerrotaan lehdissä jääneen "kauas kärjestä". Ranskassa puolestaan Le Pen, kuten edellä totesinkin, oli maan toiseksi suosituin ehdokas. 

Hollannin parlamenttivaalien suurin yllättäjä oli Vihervasemmisto (holl. GroenLinks), joka nappasi 10 paikkaa lisää. Työväenpuolue SDP puolestaan koki ennen näkemättömän rökäletappion, kun se menetti jopa 29 paikkaa parlamentista. Kannatuksesta suli lähes 20 prosenttiyksikköä. Työväenpuolueen pettymyksen kerrotaan olleen valtaisa, kun taas vapauspuoluetta vetävä Wilders sen sijaan iloitsi heti vaalien jälkeen puolueensa nousemista maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kahdentoista vuoden odotus palkittiin.

TRENDI ON OLLUT ALATI KASVAVA, jonka vaikutukset nähtiin myös Suomessa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin perussuomalaiset nousivat yhdeksi maamme suurimmista puolueista. Pari vuotta jytkyn jälkeen Britannian saarivaltioissa puolestaan herättiin vahvasti populismiin nojaavaan Brexit-liikkeeseen, joka vei heidät EU-kansanäänestyksen kautta uuteen ja epävarmaan huomiseen. Tuolloisten mielipidemittausten mukaan sen piti olla käytännössä mahdotonta.

Brexitin yhteydessä tuli varsin selväksi, että kaupunkikeskuksissa asuvilla, korkeastikoulutetuilla liberaaleilla ei ole pienintäkään hajua siitä mitä saarivaltion syrjäisemmissä kolkissa ja maaseudulla asioista ajatellaan. Suurissa kaupungeissa asuvat ihmiset ovat suoraan kosketuksissa globalisaation ja EU:n edustaman kansainvälisen kaupankäynnin, monikulttuurisuuden ja liikkuvuuden kanssa, kun taas maaseudulla ilmiöt nähdään vieraina uhkina, jotka tuovat mukanaan halpatyövoimaa ja sosiaalisia ongelmia. 

Brexitin opetukset unohtuivat kuitenkin melko nopeasti. 

Itävallassa käytiin jo hyvin lähellä vastaavanlaista skenaariota, kun äärioikeistolaiseksi mielletyn Itävallan vapauspuolueen (saks. Freiheitliche Partei Österreichs FBÖ) maahanmuuttokriittinen presidenttiehdokas Norbert Hofer nappasi 46,7 prosenttia äänistä viime vuonna järjestetyissä presidentinvaaleissa. Pian tämän jälkeen yhdysvaltalainen Donald Trump voitti maansa presidentinvaalit hyvin samantapaisella kamppanjalla, jossa populismi sekoittui maahanmuuttovastaisuuteen sekä islamilaisuutta ja vähemmistöjä halveksivaan retoriikkaan. Trumpin voitto oli omiaan ruokkiman myös oikeistopopulismia Euroopassa. 

Hollannin parlamenttivaalit sekä Itävallan, Ranskan ja Yhdysvaltain presidentinvaalit näyttelevät kuitenkin melko pientä roolia mantereellamme, jos niitä vertaa Saksan tulevana syksynä pidettäviin liittopäivävaaleihin. Saksassa suvaitsevaisten ihmisten hemoglobiinia tulee nostamaan puoluekartalle uutena tulokkaana noussut Vaihtoehto Saksalle -puolue (saks. Die Alternative für Deutschland AfD), joka on neljän vuoden historiansa aikana muuttunut eurovastaisesta "professorien puolueesta" äärioikeistolaiseksi ja muukalaisvastaiseksi populistipuolueeksi. Saksalaisen Süddeutsche Zeitung - lehden mukaan AfD:n alkuvuodesta rämpinyt kannatus olisi noussut tuoreimpien mielipidemittausten mukaan osassa Saksaa noin 8 - 10 prosenttiin. Korkeimmillaan AfD:n kannatus kävi viime syksynä, jolloin puoluetta kannatti jopa 12 prosenttia vastaajista.

POPULISMIN KAUTTA NOUSSEET koventuneet arvot, kuten nationalismi ja maahanmuuttovastaisuus, eivät katoa vaalien myötä minnekään. Ne jäävät odottamaan vuoroaan - seuraavaa mahdollisuutta. Tehottomana pidetty Euroopan unioni ei ole onnistunut ratkaisemaan tähän mennessä ainuttakaan sen keskeisistä ongelmista. Ei siis mikään ihmekään, että kulunut vuosikymmen on saanut ihmiset pohtimaan mahdollista elämää Brysselin ulkopuolella. Ranskassa ennen kaikkea.

Ensin eurooppalaiset joutuivat pitkän ja kivuliaan taantuman kouriin, joka johti useassa jäsenvaltiossa suorastaan katastrofaaliseen työttömyystilanteeseen ajaen lukemattomia eurooppalaisia rajuun köyhyyden kierteeseen ja toivottomuuden kouriin. Pian tämän jälkeen saapuivat miljoonat turvapaikanhakijat etsimään uutta kotia, eivätkä eurooppalaiset johtajat ole vieläkään onnistuneet löytämään yhteistä ja kestävää ratkaisua tähän yli kolme vuotta välejä kiristäneeseen kriisiin.

Samaan aikaan työpöydällä lepää edelleen lukuisista valuvioista kärsivä yhteisvaluutta euro, joka on odottanut jo pitkään Euroopan keskuspankin eli EKP:n tekevän jotain. Valitettavasti kansan vallan ulottumattomissa oleva EKP ei ole lukuisista lupauksistaan huolimatta suostunut vieläkään siihen rooliin, joka sille valuuttakriisin hoidossa epäilemättä kuuluisi. Perinteisen vastuunkannon sijaan EKP:ssa on päätetty pumpata ja äyskäröidä veronmaksajien rahoja eteenpäin kriisilainojen ja pankkien hoitoon - toivottu parasta ja pelätty pahinta. 

Euroopan on herättävä ja tehtävä asioille jotain, sillä vain virheet myöntämällä voidaan aloittaa keskustelu ratkaisun löytämiseksi. Kritiikistä ja äänestystuloksista on otettava opiksi, tai muuten sellaiset vaalit, jolloin sitä torjuntavoittoa ei enää tulekaan, ovat väistämättäkin edessä. Tänään ja eilen lehdistöön ripoteltujen tietojen mukaan jopa 44 prosenttia 18-24-vuotiaista ranskalaisista olisi äänestänyt Le Penin puolesta. Monta jännittävää äänestystä on näin ikään vielä edessäpäin. Ranskassa ja muuallakin. 

Eurooppalaisten nuorten taloudellinen epätoivo ja kasvava eriarvoisuus ajaa heitä populistien ja ääriliikkeiden pariin. Suomi tuskin on tämän suhteen mikään poikkeus.Taantuma on jatkunut jo yhdeksän vuotta putkeen. Nuoret jotka olivat saavuttivat täysi-ikäisyytensä pankkikriisin alkaessa, täyttävät tänä vuonna jo 27 vuotta. Koko heidän aikuisuutensa on ollut yhtä turvapaikanhakijakriisiä, taantumaa ja lohdutonta pätkätyötä. Eurooppalaiset ovat kyllästyneet samaan vanhaan - nyt kaivataan ratkaisuja ja vahvaa yhtenäistä linjaa. Typerää ja vastuutonta edes väittää, että vääränlainen populismi olisi kadonnut jonnekin. Se on piilossa pinnan alla. 

Turha tässä on kenenkään helpotuksesta huokaista.

Tai edes riemuita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Populistien TRENDI EI OLE OLLUT ALATI KASVAVA, vaikka kuinka gallup-lukuja pyöriteltäisiin. Esimerkiksi Geert Wildersin puolue sai vuoden 2010 vaaleissa 24 paikkaa, nyt sillä on 20 paikkaa. Eilisissä Schleswig-Holsteinin vaaleissa AfD sai 5,9 prosenttia äänistä, tosin se oli ensimmäistä kertaa mukana. Gallupeissa AfD:n maanlaajuinen kannatus on ollut 8-10 % eikä suinkaan 15%.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Oho, katsoin vanhaa linkkiä, kun googlailin menemään. Korjaan sen. Kahdeksassa prosentissa näyttäisi olevan. Hollannissa SDP:n kannatuksesta suli 20 prosenttia ja Wilderssin poppoo sai 5 paikkaa lisää. Se ei muutu siitä miksikään. Puolue nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. http://yle.fi/uutiset/osasto/selkouutiset/torstai_...

Faktaa on myös se, että niin kauan kuin Euroopan unioni on täynnä sooloilijoita, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä, niin kauan eurooppalainen oikeistopopulismi elää ja voi hyvin. Tarvitaan ratkaisuja ja vahvaa yhteistä johtamista. Eilinen ei ollut mikään Le Penin murskatappio, vaan se oli tyyntä myrskyn edellä.

Markku Huusko totesi tuolla blogissana, että tutkimusyhtiö Ipsosin Mathieu Gallard kertoi Twitterissä, että peräti 43 prosenttia Macronin äänestäjistä ilmoitti motiivikseen Le Penin vastustamisen. Toisin sanoen umpikapitalisti jätkä pääsi valtaan, koska piti valita pienempi paha.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tässä olen koittanut hahmottaa tuota yhtälöä. Tietystä vinkkelistä voisi sanoa, että Macron pankkiirina edustaa juuri sitä ryhmää ihmisistä, jonka ansiosta oikeistopopulismi on lähtenyt nousuun ja jonka ansiota tämä alati jatkuva talouskriisi on valloillaan. Nyt hän on mukamas ratkaisemassa sitä. Pukki kaalimaan vartijana.

Ihmiset äänestävät oikeistopopulistin pelossaan kenet tahansa valtaan. Tunne ohjaa toimintaa. Siinä on omat vaaransa. Se pienempi paha ei välttämättä lopulta ole se pienempi.

Mutta katsotaan. Macron vaikuttaa lukemani perusteella aidosti älykkäältä tyypiltä. Le Pen ei. Uskon, että hänellä on kykyä hallita kokonaisuuksia ja hänen kommenttinsa siitä, että hänen on korjattava asioita tai seuraavissa vaaleissa on äärioikeistolaisten vuoro. Se on merkittävämpää suhteellisuudentajua kuin keskiverto sosiaalisen median persoonalta olen tottunut näkemään.

Kas kun juhlimalla populistien kaukana marginaalisesta olevia vaalitappioita tilanteessa, jossa suuri osa ihmisiä ei äänestä, harhauttaa itseään, että tässä olisi jotenkin nyt ilon päivät ja vaara ohi.

Aina kriisin päässä heidän tai heitä astetta pahempien instanssien vaalivoitto häämöttää.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #12

Eikö ole ihan huikean mahtava ristiriita. Menevät synapsit solmuun.

Näin se tosiaan on. Macronin kaltaisten ihmisten talouspolitiikka on joko suorasti tai epäsuorasti nationalistisen ja maahanmuuttokriittisen ajattelun lisääntymisen taustalla, mutta tästä huolimatta hän pääsee valtaan koska ihmiset liittoutuvat yhdessä sen kasvua vastaan. Hyvin pelattu, Macron ja hänen iloiset veijarinsa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #15

Meni vähän muutenkin synapsit solmuun näemmä tuota kirjoittaessa. Koiten sanoa, että populistien vaalitappioista huolimatta, heidän kannatuksensa ei ole marginaalista, vaan maasta riippuen monta kymmentä prosenttiä äänestäjistä äänestää heitä. Se ei ole mitenkään pieni määrä, jos lähes joka toinen - tai vaikka joka viides - ihminen äänestää tahoa, joka nykystandardeilla edustaa ns. äärioikeistoa.

Minä vähän pelkään, että näitä populisteja ja heidän linjauksiaan tulee pian ikävä.

Mutta ainahan siihenkin on mahdollisuus, että tämä nyt tästä lutviutuu jotenkin ja ongelmat ratkaistaan ennen sitä. Se olisi kaiketi jo aika historiallista.

Käyttäjän MatiasTurkkila kuva
Matias Turkkila Vastaus kommenttiin #17

Ei voi muuta sanoa kuin että melko sattuvia huomioita tuossa yllä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #17

Tätäpä minäkin juuri meinaan. Miten voidaan puhua marginaalista, jos oikeistopopulismiin nojaavat puolueet nousevat maansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hollannissakin kuulemma jäivät "kauas kärjestä".

Tässä on myös sellainen jännä vinkkeli, että vaikka poliittinen kenttä pyrkii eristämään maahanmuuttokriittisiksi profiloidut puolueet, niin samaan aikaan ne joutuvat itse myös usein koventamaan linjojaan. Tämä on näkynyt parhaiten täällä Saksassa, jossa SDP on alkanut puhumaan kriittisemmin turvapaikanhakijoista ja niin on vähän CDU:kin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Eurooppalainen kahtiajako ei ole enää pelkästään taloudellinen, vaan se liittyy läheisesti myös ihmisten arvottamiseen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Jos parikymppiset maalaiset todella äänestävät Le Peniä, niin eurooppalaisessa koulutusjärjestelmässä on jotain todella pahasti vialla. Ehkä Suomessakin öyhötyskulttuuri lähtee juuri koulusta, josta viranomaiset ovat ah niin ylpeitä. Lapsille tuputettu kansallinen ja valtiollinen ylimielisyys on tauti, josta on vaikea parantua.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo Brexithän lähti myös maalta: http://www.ctvnews.ca/polopoly_fs/1.2960819!/httpImage/image.png_gen/derivatives/landscape_620/image.png

Tavallaan kaupunkilaiset ja maalaiset erävät eri todellisuuksissa. Koulutusjärjestelmästä lienen samaa mieltä. Samalla tavallahan nuo Suomenkin värikartat näyttäytyvät. Kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät pärjäävät selvästi suurissa kasvukeskuksissa, kun taas maalla värikartat näyttävät toiselta.

Odottelen vielä virallisia tilastoja tuosta Ranskan äänestyksestä.

Tuota 44% lukua ei ole vielä viralliselta taholta varmistettu. Brittitabloideissa siihen tänään törmäsin ja sitä samaa lukua leviteltiin jo eilen.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuossa muuten huomasin hauskan jutun aamulla, kun tutkiskelin juttuja tätä plokia varten. Aamulehden Jorma Huovinen oli lainannut Ranskan presidenttiehdokkaita käsittelevään juttuunsa isoja osia suoraan Wikipediasta. Sanasta sanaan. Lähdettä ei oltu kuitenkaan viitsitty mainita. Se näyttäisi ulospäin varmaan melko pahalta, jos kävisi ilmi että politiikan toimittaja kopsaa juttuunsa kokonaisia kappaleita Internetissä julkaistavalta vapaan sisällön tietosanakirjalta?

WIKIPEDIA: "François Fillon /fʁɑ̃.swa fi.jɔ̃/ (s. 4. maaliskuuta 1954 Le Mans, Sarthe) on ranskalainen poliitikko (Les Républicains), moninkertainen ministeri, senaattori ja parlamentaarikko. Nicolas Sarkozy nimitti hänet Ranskan pääministeriksi 17. toukokuuta 2007. Hän on toiminut ranskalaisen epäpoliittisen keskusteluyhdistyksen France.9:n puheenjohtajana. Hänen yksityinen vaalilauseensa on ”Ranskan tulee kestää totuus”.

Fillon on Les Républicains puolueen presidenttiehdokas Ranskan presidentinvaaleissa 2017, hän voitti 27. marraskuuta esivaalit 66,5 prosentin ääniosuudella.[1] Hän oli ennakkosuosikki, kunnes hänen taustastaan paljastui useita skandaaleja. Hän on muun muassa maksattanut sukulaisilleen valtiolla palkkioita olemattomista tehtävistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fran%C3%A7ois_Fillon...

AAMULEHTI: "François Fillon (s. 4. maaliskuuta 1954 Le Mans, Sarthe) on moninkertainen ministeri (Les Républicains), senaattori ja parlamentaarikko.

Nicolas Sarkozy nimitti hänet Ranskan pääministeriksi 17. toukokuuta 2007. Hän on toiminut ranskalaisen epäpoliittisen keskusteluyhdistyksen France.9:n puheenjohtajana. Hänen yksityinen vaalilauseensa on ”Ranskan tulee kestää totuus”.

Les Républicains puolueen presidenttiehdokas voitti 27. marraskuuta esivaalit 66,5 prosentin ääniosuudella. Hän oli ennakkosuosikki, kunnes hänen taustastaan paljastui useita skandaaleja. Hän on muun muassa maksattanut sukulaisilleen valtiolla palkkioita olemattomista tehtävistä."

https://www.aamulehti.fi/maailma/tallaisia-ovat-ra...

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kyllä ainakin Saksassa populistisen AfD:n kannatatus on tammikuun jälkeen merkittävästi laskenut. Vuoden vaihteessa sen kannatus oli eri mielipidetutkimusten mukaan 12-15%. Nyt enää 7-10%,eli puolue on menettänyt kannatuksestaan muutamassa kuukaudessa kolmanneksen.

http://www.wahlrecht.de/umfragen/

Klikkaamalla ylärivillä olevaa tutkimuslaitoksen nimeä, saa ko. tutkimuslaitoksen aikaisemmat tutkimustulokset. Silloin voi tarkastella eri puolueiden kannatuksen kehitystä pitemmällä aikavälillä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Muistaakseni se lähti laskuun jo joulukuussa. Rajuun laskuun. Kävi välillä joissakin osavaltioissa viiden pinnassa. Nyt se on tosiaan siinä 8-10 välillä. Saa nähdä. Syksyyn on vielä matkaa, mutta mitä tuttaviani kuulostellut, niin kaikkien tuntemieni mukaan liian radikaalia porukkaa. CDU ja ennen kaikkea SDP on myös alkanut kilpailemaan samoista äänistä antamalla hieman maltillisempaa kuvaa aikaismemin niin avoimen turvapaikanhakijapolitiikan sijaan. Summa summarum: Minne päin Eurooppaa katsotkaan, vaikka oikeistopopulistit eivät voittoja saa, niin he vetävät nk. vanhoja puolueita enemmän omaan suuntaansa.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Antamastani linkistä voit asian helposti tarkistaa.

Käyttäjän KaustiRantalainen kuva
Kausti Rantalainen

Hyviä havaintoja.

Ennustan oikeiston kasvua tulevaisuudessa. Syystä, etteivät päättäjät pysty tekemään oikeita päätöksiä muuttaa kehityksen suuntaa. Tämä siten, että työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti lähivuosina tekniikan nopean kehityksen takia. Silloin me vastaan ne alkaa näyttää todelliselta uhkatilalta. EU on liian hidas koneisto nopeisiin päätöksiin. Kansalliset päätökset ovat paljolti EU:n asetusten alaisia. En ole EU vastainen, mutta nykyisellään kyseinen organisaatio on liian kaukana tavallisista työssäkävijöistä, työttömistä sekä suurimmasta osasta ihmisiä.

Oikeat päätökset liittyvät maiden, Euroopan sekä globaaliin tulonjakoon. Jos siihen ei puututa, muuttoaalto Eurooppaan kiihtyy, mikä itsessäänkin lisäisi oikeistopuolueita. Tai tarkemmin äärioikeistoa, mikä itsessään ei edes pakosti ole edes oikeistoa. (Terminologia tällä alueella alkaa kärsiä inflaatiosta.)

Samaan aikaan, kun peruseurooppalaisen oma sekä läheisten elintaso laskee, Eurooppaan suuntautuu suuri muuttoliike. Kyseisessä tilanteessa protektionismi nostaa päätään, mikä on ymmärrettävää. Ei tule olemaan ihme, että lähitulevaisuudessa muuttoliikkeen takia väkivaltaisuudet jollain tasolla tulee kasvamaan.

Yhteiskunnallisia asioita pitää miettiä sitä kautta mikä on todellisuus, ei siten, että mikä olisi ideologisesti parasta. Utopisti saa olla, mutta välineet miten toimia, tulee realismista.

En ole edes pessimisti, sillä näen tuon olevan tulevaisuus, ellei siihen puututa nopeasti.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Sehän tässä koko Euroopan tilanteessa on huolestuttavaa, että kun tulee joku voitto populistisesta tai maahanmuuttovastaisesta ehdokkaasta, niin ei kestä kuin silmänräpäys, niin suureen ääneen huudetaan, että populismi ja nationalismi on kullut, Eurooppa voitti!

Voiton hetkelläkin olisi hyvä huomioida se, että Eurooppa ja unioni on riitaisampi kuin koskaan, yksi merkittävä valtio on lähdössä pois, ja maahanmuuttovastaisia puolueita on jo joka maassa, ja terrorismin pelko on jokapäiväistä.

Tällaisessa tilanteessa voiton hehkuttaminen on typerää ja jopa vaarallista, tilanteet muuttuvat niin äkkiä, ei edes Macronin voitolla ole juurikaan merkitystä, jos hän ei saa taakseen parlamenttia.

EU on hyvä asia, kunhan ymmärrrettäisiin mitä virkaa on järjestelmällä, joka ei toimi ja joka on vieraantunut kansan tahdosta kokonaan.

Perusasiat kun pidettäisiin mielessä, eli vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa, paljon enempää ei kannata EU:n ahnehtia, ainakaan vielä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Jos ihminen olisi älykäs olento, sen ei tarvitsisi keksiä pyörää monta kertaa uudelleen.

Kuten kirjoitat, Euroopan tilanne on huolestuttava. Se on jo joitakin vuosia muistuttanut 1930-luvun tilannetta Saksassa.

Ja ettei pyörän keksiminen uudelleen kuluttaisi liikaa aikaa ja energiaa, kannattaa lukea, miten se viimeksi keksittiin:

Leon Trotsky: FASCISM -- What It Is and How To Fight It

Lyhyesti sanottuna, kuten Trotsky kirjoitti jo 1930-luvun alussa, fasismi nousee keskiluokasta sellaisessa tilanteessa, jossa kapitalismi on vakavassa kriisissä, eikä poliittinen vasemmisto rohkene tekemään selvää pesäeroa poliittiseen oikeistoon (toisin sanoen tarjoamaan vaihtoehdoksi sosialismia).

Nykyään Euroopan sosialidemokraatit -- jotka monessa maassa kutsuvat itseään jopa sosialisteiksi, vaikkei heidän politiikallaan ole mitään tekemistä tuotantovälineiden yhteisomistuksen kanssa -- tarjoavat kansalle vain kevytversiota kapitalismista, jos sitäkään, eikä mitään todellista vaihtoehtoa.

1980-Luvulla Reagan ja Thatcher hokivat mantraa, jonka mukaan kapitalismille ei ole vaihtoehtoa. Nyt melkein kaikki ovat ottaneet tuon mantran omakseen.

Tuloksena on vaihtoehdottomuuden tunnelma.

Kun yhteiskunnan kehitys tuntuu menevän väärään suuntaan, ja usko siihen, että vaihtoehtoja ei ole, on vankka, ei ratkaisua ehkä löydy muusta kuin uudesta suursodasta. Ellei sitten kansan enemmistöä saada ajoissa herätetyksi siitä mediahypnoosista, että vaihtoehtoja ei muka ole olemassa.

Itse kunkin kannattaa pysähtyä miettimään, onko järkevää ylläpitää vaihtoehdottomuuden tunnelmaa, vai olisiko sittenkin parempi alkaa keskustella ihan avoimesti mahdollisista vaihtoehdoista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

"Liberals and even most of those who consider themselves Marxists are guilty of using the world fascist very loosely today."

Ei ukoisi, että tuo on vuodelta 1969.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuolloin tilanne oli vielä aivan toinen. Nykyäänhän fasisti- ja natsikortti heiluu joka puolella. Toisinaan riittää, kun olet eri mieltä. Sanaa on käytetty niin ahkerasti, että se on menettänyt koko shokkiarvonsa. Kärsinyt inflaatiosta. Piittaamatonta sanan käytätjiltä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #16

Nykyään se taitaa olla muotia puhua fasismista. Minä en ainakaan ihan tarkkaan ymmärrä mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Olen nähnyt sitä käytettävän jopa jonkinlaisena psykologisena profiilina. Että tietynlaiset luonteenpiirteet omaava ihmisyksilö on fasisti.

Ymmärrän paremmin autoritarismin ja totalitarismin. Ne on helpompi hahmottaa, sillä ne eivät minun ymmärrykselläni pidä sisällään niin tarkkoja toiminnan muotoja, että niiden kautta on helpompi tarkastella tapoja, joilla ihmiset pyrkivät hallitsemaan kanssaihmisiään.

Minä aidosti karsastan sitä, että ihmisten toimintaa ja ajatuksia pyritään kontrolloimaan erilaisilla pakkokeinoilla tai moista yritetään jotenkin legitimisoida.

Sietäisin autoritarismia toki paremmin. Sitä, että tehdään niin kuin käsketään. Se jättää vielä vapauden ajatella. Totalitarismi ei jätä sitäkään varaa.

Ja se on oikeasti helvetti sellainen, eikä helvetissä ole muuta kuin demoneja.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #16

Eikä pelkästään piittaamatonta, vaan pahantahtoista väkivaltaa kieltä kohtaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

- Kukaan täysjärkinen ihminen ei kannata mielisairasta sosialistista järjestelmää, jossa kannetaan veroja pohjattomaan kaivoon ja joka ei luo kuin pelkkää pahoinvointia, totesi eräs US:n kommentoija saatesanoinaan, kun hän aloitti keskustelun kanssani Applen veronkiertoskandaalista.

Tuolloin Euroopan unionin komissio huomasi yhdysvaltalaisen Applen saaneen Irlannilta huomattavia laittomia veroetuja ja määräsi tästä syystä yhtiölle 14,5 miljardin euron jälkiverot korkoineen. Irlannin järjestämän erityiskohtelun ansiosta Applen veroaste sen eurooppalaisista voitoista on laskenut vuoden 2003 1,0 prosentista 0,005 prosenttiin vuonna 2014.

Amerikkalaiset ovat onnistuneet tahraamaan sosialismin maineen. Se liitetään välittömästi kommunismiin ja Stalinin hirmutekoihin. Kuten taannoin Facebookissa rupateltiin, periaatteessa sota työläistä vastaan lähti kunnolla käyntiin 70-luvun Yhdysvalloissa, kun Hollywoodissa alettiin tekemään elokuvia siitä, kuinka esimerkiksi tavallinen jässikkä ja kaikkien työmiesten sankari James Dean taisteli ahnetta ja omahyväistä ay-liikettä vastaan.

Pohjoismaitahan pidetään jo nyt monilta osin ihan kommunistivaltioina. Mainitsemasi Thatcher ja Reagan ovat voittaneet tämän pelin. Surullista.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Hyvähän se on, että joku jaksaa tastella vastaan. Ei pitäisi antaa toisten sopia sinun asioistasi ilman valtakirjaa pääsi ylitse. Ei myöskään pitäisi taipua uhkailun ja kiristyksen alla.

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen

Ehkä "vanhat" puolueet ovatkin hiipumassa. Mutta onko Macron huippupoliitikkotyyppinä niin uusi? Minusta ei. Ehkä vanhempi kuin ns vanhat puolueet.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Populismi elää ja voi hyvin niin kauan kuin EU/Suomi-eliitti ajaa kansalaisia populistien syliin.

--

Populismin kantavin voima on eurokokeilu joka tulee epäonnistumaan kolossallisesti; Raha ilman valtiota ei yksinkertaisesti toimi.

On myöskin poliittisesti mahdotonta luoda euron ympärille sellainen EU-liittovaltio, joka takaisi euron elinkelpoisuuden.

Euro pitäisi purkaa hallitusti tai supistaa Saksa+Itävalta+Benelux-ytimeksi.

Valitettavasti kaikki korjaavat toimenpiteet ovat poliittiseti mahdottomia, joten euro tulee lopulta purkautumaan hallitsemattomasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset