Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Kotona kannustinloukussa

  • kuva: wikimedia commons / joakim berndes
    kuva: wikimedia commons / joakim berndes

Suomessa käydystä julkisesta keskustelusta syntyy usein sellainen kuva, kuin kansalaisen tärkein tehtävä elämässä on nimenomaan olla mahdollisimman tuottava. Kansalaisen odotetaan tekevän mitä tahansa tuottavuuden eteen, vaikka se käytännön tasolla tarkoittaisikin henkilökohtaista konkurssia ja alistumista markkinavoimien hyväksikäytettäväksi.

Olen aivan liian usein kuullut talousviisaiden kertovan sosiaalijärjestelmämme olevan rikki. Hyvää tarkoittavasta turvaverkostamme on heidän mukaansa tullut passivoiva. Puhutaan niin kutsutuista kannustinloukuista, joihin ihmiset ajautuvat tahtomattaan. 

Kannustinloukku on sosiaalipolitiikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan lisäämällä työntekoa tai muuta tulonhankitaan. Yleensä syyksi katsotaan tarveharkintaisten sosiaalietujen menettäminen tai maamme progressiivisen verotuksen epäreilun tuntuinen jyrkkäportaisuus. Kannustinloukkojen uskotaan olevan ennen kaikkea pohjoismaisten hyvinvointivaltiomallien kirous ja perua ajalta ennen globalisaatiota. 

Nykyinen alistava, joustamaton, monimutkainen ja tehoton perusturvajärjestelmämme on muotoutunut aikana, jolloin työttömyys oli vain lyhyt välivaihe ihmisen elämässä, koska jokaiselle työhaluiselle ja -kykyiselle oli työmahdollisuuksia. Töitä kyllä löytyi, kun vain kehtasi kysyä. Palkatkin olivat vielä tuolloin suhteessa sen verran korkeat, että perheen talouden ylläpitämiseksi riitti aivan hyvin, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä. Työ oli parasta sosiaaliturvaa.

Tänä päivänä työllisyystilanne on hyvin toisenlainen, kun työllisyysmarkkinat ovat muuttuneet peruuttamattomalla tavalla. Työelämä pirstaloitunut ja elämän pituisista urista on tullut lähinnä haaveita. Leipää haalitaan pieninä palasina useista eri lähteistä, ja usein vapaudeksi naamioitu työn epävarmuus, nopeat muutokset ja alituiset tehostamistavoitteet saavat ihmiset polttamaan kynttilöitä molemmista päistä. Perustuvamme ei pysynyt työelämän muutosten perässä.

Tästä huolimatta minun on hyvin vaikea uskoa sitä, että ihmiset olisivat jääneet kannustinloukkuun liian korkean perusturvan vuoksi. Suomessa on hyvin syvässä käsitykset siitä, että toimeentulotuen ja työttömyysturvan varassa nitkuttelevat ihmiset nauttisivat elämästään. Potaskaa. Heidän taloudellinen asemansa on heikentynyt vuodesta toiseen, koska köyhyyttä koskevat päätökset tehdään yhteiskunnan huipulla, jossa valitettavan harvalla on omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä, sairauksista tai työttömyydestä. 

Suomen perustuslaki kyllä turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon - ihmisarvoiseen elämään, mutta mitään juhlaa se ei ole. Käytännössä välttämättömällä huolenpidolla tarkoitetaan sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus saada katto pään päälle, jonkinlainen jokapäiväinen leipä sekä riittävät mahdollisuudet sairaanhoitoon. Tulot riittävät välttämättömyyksiin, eikä nykyaikana välttämättä aina niihinkään. Paljoa muuta se ei sitten turvaakaan. 

Tuskin kukaan nauttii työttömyydestä, vaikka taloustietäjien suusta sellaisia sammakoita levitelläänkin. Työttömyys on vielä tänäkin päivänä hyvin arka ja häpeällinen asia suomalaisille, vaikka töitä ei selvästikään ole juuri nyt kaikille tarjolla. 

Selkeästi suurin ristiriita esiintyy työnantajapuolella. 

Samaan aikaan kun lehdet ja televisio tekevät parhaansa tuodakseen esiin pettyneiden yrittäjien tarinoita kannustinloukuista, liian korkeasta perusturvasta ja työtä vieroksuvista työttömistä, on työnantajapuolella pyritty kaiken aikaa laskemaan palkkoja niiden nostamisen sijaan.

Tehdäänpä nyt yksi asia suoraan selväksi: Kannustinloukut eivät tule koskaan katoamaan palkkoja alentamalla. Ehkä tämä kysymys pitäisi muutenkin kääntää toisinpäin. Eikö ne olekin matalapalkkaisten alojen liksat, jotka ihmisiä kotiinsa passivoivat. Millaisia ne sellaiset työt oikein ovat, jotka eivät pysty kilpailemaan tulonlähteenä edes kaikista pienimmän mahdollisen perusturvan kanssa, jonka lakikin meille jokaiselle takaa?

Perusturvamme tulisi minun mielestäni ajatella kokonaan uudestaan.

Tästä järjestelmästä, jonka päälle on rakennettu vuosikymmenien ajan, on valitettavasti tullut liian monimutkainen. Liian sekava. Kun yhdestä paikasta kursitaan kokoon, repeää toisaalle uusi aukko, jonka lävitse ihmiset putoavat. Keskeisin asia tässä kannusteloukkukeskustelussa on tunnistaa ja tunnustaa, että perusturvajärjestelmämme on jäänyt auttamatta ajastaan jälkeen. Se on vanhentunut. Koko järjestelmä pitäisi ajatella täysin uusiksi. Perustulo on yksi vastaus perusturvan ongelmiin. Se on hyvä alku.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minulla itselläni ei ole kokemusta tuollaisesta työttömyydestä, mutta mitä olen joitakin tuttuja seuraillut, niin eivät suomalaiset työttömät nyt ainakaan leveästi näyttäisi elelevän tai rahassa piehtaroivan. Tulot riittävät lähinnä välttämättömyyksiin, eikä nykyaikana aina niihinkään.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Muualta lainattua: "On se kumma kun pomoja kannustaa 200 000 euron palkka ja miljoonan kultainen laskuvarjo, mutta työntekijöille ei eliitin ideologisessa skeemassa mitenkään raha voi olla kannustava tekijä."

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ehdotan johdolle samanlaisia kannustinpalkkioita kuin hallituksen asettama työryhmä työttömille. Jos pärjäät ja teet tulosta, niin saat pitää nykyisen palkkasi. Muuten leikataan etuutta. ;-)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Lipponenhan sanoi ettei se ole keneltäkään pois kun johtoportaalle maksetaan työntekijän 10 vuoden palkkaa vastaavaa vuosipalkkaa ja lisäksi bonuksia ja optioita "hyvästä työstä"!
Meille tavallisille ihmiselle tulee täysin toinen kuva, mutta kukapa siitä välittäisi.
Kela painii paraikaa toimeentulotukihakemusten käsittelyn kanssa. Perustulo ilman veroja niin homma olisi ratkaistu ilman byrokratiaa nopeasti ja halvalla.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Joko voitaisiin määrätä minimipalkaksi 2000€, tekipä päivässä yhden tai 8 tuntia töitä, tai sitten voisivat ottaa kalkulaattorit käteen tukien tasosta päättävät tahot.
http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231283-kann...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Niko Kaistakorpi muuten kirjoitti samaa aihetta sivuten ihan vasta. Siellä tuli Puheenvuoron omalta Pekka Pylkköseltä melko jännä kommentti: Kun henkilö jää työttömäksi, hänelle maksetaan kerralla vuoden ansiosidonnainen työttömyyskorvaus könttänä. Tämän jälkeen hän ei ole oikeutettu sosiaalitukiin yhteen vuoteen. Vuoden jälkeen voisi hakea jatkoa. Mikäli henkilö työllistyy, hän saa pitää koko saamansa köntän palkan päälle.

Oikeus uuteen ansiosidonnaiskönttään tulisi vaikka kolmen-viiden vuoden työskentelyn jälkeen, työuran pituudesta riippuen.

Etuna olisi byrokratian merkittävä väheneminen sekä valtava kannustin työllistyä nopeasti. Lisäksi könttäsumma mahdollistaisi muutakin kuin kädestä suuhun elämisen. Muutama Kymppitonni kouraan mahdollistaisi muuton työn perässä, opinnot vaikka ulkomaillakin tai firman perustamisen.

Kaistakorven tekstin löydät täältä: http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tämä blogiteksti pohjautuu muuten Facebook-seinälläni taannoin käytyyn keskusteluun. Toin siellä esiin, kuinka Suomessa puhutaan kovasti saksalaistyyppisistä minijobeista, ja miten niissä on tulevaisuus. Työtön voi tienata määrän x, eikä se vaikuta tukiin.

Kaikilta usein kuitenkin unohtuu se raaka tosiasia, että Saksassa on puolta pienempi arvolisävero elintarvikkeissa, vuokrat on sen 30 - 40 pinnaa matalammat ja samaan aikaan osavaltioissa on minipalkka, jonka verran pitää maksaa työstä kuin työstä. Se on ehkä merkittävin yksittäinen juttu, kun puhutaan minijobeista. Suomalaiset taloustieturit ovat helvetin hyviä poimimaan rusinoita pullista, vaikka niillä rusinoilla ei ole pätkääkään painoarvoa, jos ei samaan aikaan huomioida kokonaisuutta ja eroavaisuuksia vertailtavien yhteiskuntien sisällä.

Järjestelmästä ei voi napata satunnaisesti vain pieniä palasia ja sanoa, että tämän takia se toimii, vaan kaikki pitää aina sovittaa kokonaisuuteen.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tämä kokonaisuden tarkastelu on avainkysymys ja haluttaessa mennä kohti jonkin toisen maan mallia joudutaan miettimään siirtymän toteuttamista, joka on monasti varsin hankalaa. Esimerkiksi tuossa asumistuen vaikutuksessa korkeaan vuokratasoon voidaan helposti nähdä tavoitetila, mutta miten hoituu 1-2 vuotta sinne matkattaessa. Kuinka moni perhe on lirissä kotinsa kanssa jne.

Tämä Suomen sosiaaliturvamalli lienee yksi Euroopan monimutkaisimpia merkittävine tarveharkintoineen, jotka perustuvat usein virkailijoiden osittain subjektiiviseen pohdintaan. Kelassa taitaa olla noin 6000 ihmistä duunissa, en sitten tiedä kuinka moni tekee tuota tarveharkintaa. Kiinnostavaa olisi tutkia kuinka kustannustehokasta tämä on. Ainakin se tuntuisi perustuvan kummasti ajatukseen siitä, että suurin osa tuentarvitsijoista todennäköisesti koittaa kusettaa.

On olemassa monia muitakin malleja kuin perustulo tai nykymalli. Toistuvasti esimerkiksi EU:n vertailuihin liittyen ja mm Suomen EU:lta saamaan varoitukseen liittyen todetaan, etteivät tutkijat ymmärrä Suomen kokonaismallia? Olisiko tähän olemassa joku syy? Esimerkiksi se, että malli on niin hemmetin monimutkainen ettei sitä ole kohtuullisella perehtymisellä helppo ymmärtää?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Varmasti on hankala ymmärtää. Minäkään en aina ymmärrä sitä sitä. Toinen ongelmallinen juttu on tuo harkkinnanvaraisuus, joka periaatteessa altistaa tuentarvijat virkamiesten mielivaltaisten päätösten alaiseksi. Näitä on ollut julkisuudessa jonkin verran. Tapauksia. Ei tietenkään perustulo ole ainoa mahdollisuus, vaan uusia malleja voi pohtia ja kehitellä. Se, että rakennetaan aina vain vanhan päälle, tekee järjestelmästä entistä monimutkaisemman.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Oman edun ajatteleminen ei ole mikään rikkaiden ja suurituloisten yksinoikeus. Myös köyhät, jopa ylivelkaantuneet, ja pienituloiset, voivat ajatella omaa taloudellista ja muuta etuaan tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.

Jos esimerkiksi päivän viettäminen netissä, vaikkapa täällä US-blogipalstalla maailmaa parantamassa, tuntuu mielekkäämmältä toiminnalta kuin voiton tahkoaminen jollekin kapitalistille jossain työpaikalla, vaikka se sitten tarkoittaisikin oman aineellisen kulutuksen tason laskemista, niin mikäs siinä. Elä sosiaalituella ja nauti elämästä. Voit jopa tuntea hyvää omatuntoa siitä, että annat paikkasi jollekulle toiselle, joka haluaa ravata oravanpyörässä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

En ole vasemmistoliiton porukkaa, mutta kiinnitin tänään huomion heidän puheenjohtajansa Li Anderssonin Facebook-päivitykseen, jonka loppukaneetti iski minuun melko lujaa.

"Suomalaisen köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen ei tapahdu yhdellä päätöksellä. Siihen vaikuttavat perusturvan taso, koulutus, terveydenhuollon toimivuus, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja monet muut seikat. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, halutaanko asialle aidosti tehdä jotain vai ei.

Arkadianmäellä huomaa, miten epätasa-arvoisesti eri ihmisten ääni pääsee kuuluville päätöksenteossa. Suomessa on valtava määrä vaikutusvaltaisia etujärjestöjä ja ihmisiä, joilla on sopivat verkostot, oikeat argumentit ja hyvin istuvat puvut tukemassa oman asiansa edistämistä. He tietävät, miten ajaa oman ja eturyhmänsä asemaa. Miten kaikki muut?

Meidän muiden välineet ovat äänestämisessä, metelin pitämisessä ja toisistamme huolehtimisessa. Vaikka voi tuntua siltä, että äänestämällä ei mikään muutu, ei siitä mitään haittaakaan ole. Pukumiehet muistavat kyllä aina käyttää ääntään."

Käyttäjän niklaschristianrenner kuva
Niklas Renner

"Suomalaisen köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen ei tapahdu yhdellä päätöksellä. Siihen vaikuttavat perusturvan taso, koulutus, terveydenhuollon toimivuus, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja monet muut seikat. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, halutaanko asialle aidosti tehdä jotain vai ei."

Sitten on se perus kysymys, mistä Anderson saa rahaa tähän kaikkeen?

Siitä olen kyllä yhtä mieltä vasemmiston kanssa, että nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kaipaisi päivitystä. Eikä välttämättä sellaista, mitä Sipilällä ja kumppaneilla on mielessään.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

loukko = syrjäinen paikka tai seutu, perukka, nurkka, kulmakunta
nurkka
Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu... (Reino Helismaa, 1949.)
https://fi.wiktionary.org/wiki/loukko

loukku = tekstiilikuitujen loukuttamiseen käytetty laite,
riistan tai petojen pyyntiin tarkoitettu pyydys, joka muodostuu liikkuvista kansipuista (yksi tai useampia) ja vastaavista kiinteistä kynnyspuista, joiden väliin eläin litistyy loukun lauetessa,
(kuvaannollisesti) epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka
En kyllä mene tuonne tunneliin; se on yks’ loukku.
Liittyvät sanat[muokkaa]
hiirenloukku
https://fi.wiktionary.org/wiki/loukku

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen
Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Esim Tanskassa ei ole perustuloa, mutta yli 30-vuotiaat työttömät saavat 1440 euroa kuussa työttömyyskorvausta. Jos alle kolmikymppinen on aktiivinen, niin tuki voi siis nousta tuohon 1440 euroon kuussa ollen minimissäänkin 790 euroa.

Suomessa verojen jälkeen käteen jää noin 520 euroa. Tällä ei tule mitenkään toimeen, joka sitten johtaa noiden tarveharkintaisten byrokratiáa sisältävien tukien käyttöön. Kummallisuus on myös kova 20%:n verotus, jonka alkuperäistä syytä ja laatijaa en tiedä.

Jos lasketaan yhteen yksinäisen työttömän työttömyyskorvaus, asumistuki sekä toimeentulotuki niin päästäneen lähelle tuota Tanskan summaa. Tanskassa se annetaan ilman julmettua byrokratiaa ja tarveharkintakoneistoa.

Suomessa on myös se kummallisuus, että vaikka avoliitossa elävällä ei muuten ole lain suhteen mitään oikeuksia, niin toimeentulo- tai asumistukea et saa mikäli avopuolisosi ansaitsee kohtuullisesti tai hänellä on omaisuutta. Avopuoliso katsotaan siis tässä kohden elättäjäksi. Muualla näin ei ole.

Tämä kolmen tuen himmeli ja tarveharkinta tuntuu olevan oma kansallinen keksintömme, joka on kankea ja sekava varsinkin mikäli otetaan vielä huomioon pitkät käsittelyajat. Tälle ei ikävä kyllä vaikuteta suunniteltavan mitään muuta kuin minimaalinenperustulokokeilu.

Kokonaisuus hukkuu tässäkin kuviossa jatkuvasti.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Hyvin meni huonompaan suuntaan tilanteet työttömillä kun toimeentulotuki vaihtui Kelaan... Soskussa sain saada 300€kk etteivät tule pyytämään takaisin.. Ehkä jos monta kuukautta putkeen saa, niin ehkä sit oisivat alkaneet kyselemään.. Mutta Kela ottaa jo 70€kk 50€ pois.... Kaitte mun on parempi masentua tänne kotiin kun mennä ihmisten ilmoille tekemään duunia? Kaitte minä niin halvemmaksi tulen?

Saas nähäd paljon ottavat nyt pois kun saan 140€ tuloja.. Lähteekö 100€?

Mut aika paska maa tämä on, ei mahda mitään!

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Se on hyvä kun puhutaan kannustinloukuista..entä jos työssä olevalla on kannustinloukku,kun pitäisi tehdä ilmaiseksi töitä kikyn muodossa saati sitten huhut metsäteollisuuden 100 tunnin kikystä.

Siinä on sitä kannustinloukkua kerrakseen,kun ainoa tuote mitä työntekijä myy,pakotetaan myymään ilmaiseksi tai tarkemmin sanottuna kiristetään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset