Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Suomalaiset eivät suhtaudu korruptioon vakavasti

  • kuva: wikimedia commons / kiwiev
    kuva: wikimedia commons / kiwiev

Tänään vietetään Yhdistyneiden kansakuntien lanseeraamaa kansainvälistä korruption vastaista päivää, jonka vuoksi päätin nostaa suomalaisen korruption tikunnokkaan.

Tämän kaltaisena merkkipäivänä toivon ja odotan medialta todellista paskamyrskyä, jossa nostetaan kissa pöydälle ja välitetään vähät siitä, että se on ruma ja karvainen. Toimittajilla on keskeinen rooli suomalaisten korruptiotapausten paljastamisessa.

Tämä päivä on heidän tilaisuutensa repiä salaiset vakuutuskuoret auki, selvittää kummalliset tuulituet sekä tutkia Kainuun surullisen kuuluisa monttu sen pohjamutia myöten. 

Suomessa poliisin tietoon tulleet virkarikosepäilyt ovat kasvaneet huolestuttavaa vauhtia 2000-luvun aikana. Poliisiammattikorkeakoulun viime vuonna julkaisema ”Poliisin tietoon tullut korruptiorikollisuus vuosina 2011-2014”   -raportti paljastaa, että kyseisten vuosien välillä korruptioon viittaavia rikosilmoituksia tehtiin yhteensä 516 kappaletta, joka oli jopa 10 prosenttia enemmän kuin edeltävällä seurantajaksolla.

Kasvavasta tarpeesta huolimatta Suomessa panostetaan korruption torjuntaan kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen vähän, josta voi päätellä ilmi tulleiden tapausten olevan vain jäävuoren huippu.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kiinnitti huomiota Suomen korruption torjunnan passiivisuuteen jo viisi vuotta sitten. Järjestön mukaan korruption torjuntaan on panostettu poikkeuksellisen vähän, eivätkä suomalaiset ole kovinkaan tietoisia maansa korruptiotilanteesta.

Suomea pidetään kansainvälisesti maana, jossa on hyvin vähän jos lainkaan korruptiota. Esimerkiksi arvostetun Reputation Instituten taannoin julkaiseman listauksen mukaan Suomi on maailman kuudenneksi hyvämaineisin valtio. Ei tulisi kuitenkaan antaa ulkokuoren hämätä - kotimaisessa korruptiossa ruskeat kirjekuoret vaihtavat vain harvoin omistajaa. Huomattavasti yleisempää on tarjota palvelus palveluksesta.

Se on eräänlaista piilokorruptiota, joka on erilaisiin yhteisiin verkostoihin perustuvaa lojaalia vastavuoroista toimintaa. Poliisiammattikorkeakoulun asiantuntijoiden mukaan poliittiset virkanimitykset ovat keskeisin korruptioon viittaava riskitekijä ja niitähän Suomessa kyllä riittää. Tämän kaltaiset epämääräiset verkostot paljastuvat yleensä vasta toimittajien julkisuuteen nostamien väärinkäytöksien kautta. 

Rahakuorten sijaan suomalainen korruptio näkyy lautakasoina rakennutyömaiden pihoissa, valtion kummallisina rahoitussotkuina, konsulttivirkoina hyväntekeväisyysjärjestöissä sekä epäselvyyksinä vaalirahoituksissa.

Tuhansien eurojen viinalaskut ja laskettelureissut kuvankauniiseen pohjoiseen ovat paljon tyypillisempiä suomalaiselle korruptiolle kuin raha, jonka vuoksi monet saattavat olla sokeita ilmiön laajuudelle ja vakavuudelle. Kaikista huolestuttavinta kuitenkin on, että korruptio ei katso tekijän puoluekantaa, vaan sitä esiintyy kaikkialla politiikassa ja ennen kaikkea virkamieskoneiston sisällä. 

Käsitykset maamme turmeltumattomuudesta perustuvat osittain kansainvälisen korruption vastaisen järjestön, Transparency Internationalin tekemiin kyselytutkimuksiin.Transparencyn mittareita tuijottaessa syntyy helposti kuva, että Suomessa ei käytännössä olisi katukorruptiota lainkaan. Tämä pitää varmasti osittain paikkaansa, sillä ongelmat keskittyvät pääosin kuntasektorille. Korruptio on lajiltaan rakenteellista ja näkyy lähipiirin suosimisena ja etuna eli niin kutsuttuna kaverikapitalismina.

Rakenteellinen korruptio on mahdollista, koska tietoa on liian vähän, ja siten kuntien sisäinen valvontakin on puutteellista. Lisäksi rakenteellisessa korruptiossa on usein kyse yleisestä tavasta toimia, jota ei kyseenalaisteta. Jotta ongelmiin voitaisiin puuttua, tulisi päätöksenteon avoimmuutta ja läpinäkyvyyttä lisätä sekä niiden tekeminen pitäisi jakaa suuremman joukon kesken. 

Transparency-järjestö julkaisi syyskuussa 2012 Korruptio Suomessa -tutkimuksen, jossa nostettiin esiin myös hyvä veli -verkostot. Raportti analysoi mm. korruption määrittelyn ja mittaamisen vaikeutta, esitteli lainsäädäntöä sekä sitä, mitä hyvä veli -verkostot ovat.

Transparency Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkasen mukaan piilokorruption esiinkaivamiseksi suomalaiset tarvitsisivat monivuotisen toimintaohjelman ja sitä tukevan tutkimusohjelman – jotakin sellaista, josta keskustelu ei ollut tuolloin vielä edes alkanut. Toistaiseksi konkreettisia toimia rakenteellisen piilokorruption kitkemiseksi ei ole aloitettu, vaikka poliisin kirjaamat virkarikosepäilyt ovatkin kasvaneet hälyttävää vauhtia. 

Konsulttiyhtiö Ernst & Youngin vuonna 2014 teettämä kyselytutkimus tukee Transparency -järjestön näkemyksiä. Konsulttiyhtiön mukaan Suomessa korruptiota esiintyy etenkin rakennus- ja kiinteistöalalla. Kyselyyn vastaneista 113:sta johtavassa asemassa olevasta henkilöstä jopa 96 prosenttia mainitsi rakentamisen alana, jossa esiintyy eniten korruptiota, ja 61 prosenttia heistä piti julkista sektoria korruptoituneena. Tutkimuksen mukaan joka neljäs vastaajista tietää organisaatiostaan jonkun, jolle on tarjottu lahjusta tai joka on muulla tavalla ollut kohteena korruptiossa kuluneen viiden vuoden aikana. 

Lääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen huomautti neljä vuotta sitten Ylelle antamassaan haastattelussa, että kun lääkäriopiskelijoita viedään lääkeyhtiöiden rahoilla seminaarimatkalle Lappiin, ei puhuta koskaan korruptiosta vaan suhteiden luomisesta. Ja kun kunnallinen toimija, kuten vesilaitos, yhtiöitetään, ja virkamiehistä yritysjohtajiksi muuttuneet henkilöt jakavat itselleen tulospalkkioita, puhutaan korruption sijaan saavutetuista eduista. Korruptio alkaa aina ruohonjuuritasolta ja hiipii sitä kautta huomaamatta yhteiskunnan kaikkiin rakenteisiin.

Käytännössä se on niin läpinäkyvää, ettei siihen kiinnitetä edes huomiota eikä sitä osata tunnistaa. Se on maan tapa, jossa raha vaihtaa vain harvoin omistajaa. Kysymys on huomattavan yleisestä ilmiöstä, josta ei mielestäni puhuta julkisuudessa tarpeeksi. Tämän lisäksi kyse on myös arvovalinnan tekemisestä ja linjanvedosta. Päätös on meidän jokaisen. 

 

     Lisää aiheesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Vaikka Suomessa esiintyykin korruptiota, ei silti kannata ripotella tuhkaa niskaan ja pukeutua säkkiin valittaen "vääränlaista" korruption mittausta. Me nimittäin olemme ihan aikuisen oikeasti vähän korruptoitunut maa. Kyllä, joitain lieveilmiöitä on, mutta tavalliselle ihmiselle ne eivät näy, eivätkä vaikuta tavallisen ihmisen elämään tai tämän saamiin palveluihin.

Hyvä me!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Meillä korruptiota kutsutaa vähätellen maan tavaksi, jonka annetaan kerta toisensa jälkeen lipsua sormien välistä. Ernst & Youngin korruptiota Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käsittelevän tutkimuksen mukaan valtaosa pohjoismaisista vastaajista uskoo korruptiota esiintyvän politiikassa. Liike-elämässä korruptoituneimpana toimialana pidetään kaikissa Pohjoismaissa rakennus- ja kiinteistöalaa. Samassa tutkimuksessa kävi ilmi, että edustamiseen suhtaudutaan Suomessa kaikista rennommin verrattuna muihin Pohjoismaihin.

Kuten kirjoituksen otsikkokin sanoo,
suomalaiset eivät suhtaudu korruptioon vakavasti.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Meitä pidetään korruptoimattomina siksi että emme huomaa korruptiota. Suomalainen mentaliteetti on kuin korruptiokone - älä kyseenalaista, älä katso silmiin, älä anna palautetta. Minusta Suomi tarvitsee mentaliteettiremontin. Niin kauan kuin koulujen rehtoreiksi valikoituu tyyppejä kuin se vantaalaisrehtori joka kielsi kiusauksen käsittelyn, laiskaa julmuuttaan, niin kauan meillä ei ole toivoa. Täällä asuu kaksi kansaa, vaatimattomat ja alistuneet ja ikävät kähmijät. Molemmat yhtä lailla syyllisiä

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo sinun syyllisyystaakan jakaminen on mielestäni mielenkiintoinen näkemys ja lähestymistapa tähän ikävään ilmiöön. Onko se uunon vika, kun hän antaa rahamiesten puijata itseään, vai onko syy aina koijarin joka tästä hyötyy? Suomalaiset sulkevat silmänsä korruptiolta ja hyväksyvät sen maan tapana. Olen laittanut merkille, että myös poliitikoille on kansan anteeksiannon saaminen paljon helpompaa kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa tervaaminen ja hyöheniin paiskaaminen on edelleen melko yleinen tapa. Suomessa riittää, kun olet pari vuotta jäähyllä, ja palaat sen jälkeen takaisin politiikan kovaan ytimeen..

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Turha siis odottaa kovin suuria paljastuksia tältä päivältä. Tai ainakaan minä en uskalla pidätellä hengitystäni.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tämä on ehkä jo ohi aiheesta, mutta mutta... Suomessa korruptiosta tulee ensimmäisenä mieleen Kepu.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016120822694311_u...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #10

Ja poliittisista virkanimityksistä demarit. Epäilen kuitenkin, että tällaiset ilmiöt lävistävät koko poliittisen kentän. Se voi hyvinkin olla, että jotkut virkamiehistä ja poliittisista päättäjistä eivät oikein edes ymmärrä, mikä on korruptiota ja minkälaisissa muodoissa se voi esiintyä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo Facebookin puolella linkkaamasi IL:n eilinen analyysi Yleisradion nykytilasta herättää kyllä vähän huolta minussa. Tietämättömille tiedoksi, että seitsemän Ylen päällikkötoimittajaa sai alkuviikosta Ylen uutis-ja ajankohtaistoimituksen hämilleen. Ylen päälliköt lähettivät uutis- ja ajankohtaistoimituksen työntekijöille viestin, jossa he kehuvat päätoimittajaansa Atte Jääskeläistä ja tyrmäävät toimituksen työtapoja viime viikolla arvostelleet alaisensa.

Emeritusprofessori Pauli Juutin mukaan Ylen päätoimittaja kannattajineen pitää "koko muuta organisaatiota vihollisinaan". Tämä on aika huolestuttava tilanne journalismin ja sananvapauden kannalta ajatellen. Tässä vaiheessa on hyvin hankala nähdä sellaista skenaariota, jossa Yle selvittäisi nämä sisäiset kaunansa. Taitavat olla nakertaneet tiensä sen verran syvälle organisaation ytimeen, että kohta tulee varsinainen lopputilien aalto. Tämä on monimuotoisen ja vapaan median lopun alkua. Vallan vahtikoiran kuolema.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016120822694311_u...

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kirjoitit hyvän blogin, kiitos. Olet täysin oikeassa että emme tunnista monia korruption muotoja. Varmasti yleisin ja ehkä vakavin ovat poliittiset virkanimitykset. Niistä on toki erittäin vaikea päästä eroon, minkä vuoksi ne olisi tehtävä määräaikaisina vaalikaudeksi kerrallaan. Silloin olisi selvää kaikille, että nimitykset tehdään ensisijaisesti poliittisin meriitein ja vasta toissijaisesti pätevyyden perusteella. Samalla virkamieskunnan vastuu valmistelemastaan politiikasta konkretisoituisi organisaatioiden huipulla.

Tapani mukaan takerrun kuitenkin yksityiskohtaankin. Oliko sinulla syy olettaa tehtyjen rikosilmoitusten määrän lisääntymisen kymmenellä tapauksella vuosittain, tarkoittavan korruption torjunnan kasvanutta tarvetta? Eikö kyse voi yhtä hyvin olla silmien aukenemisen aiheuttamasta ilmoituskynnyksen laskusta? Ehkä asennemuutos, jota Sini ihan aiheesta yllä peräsi, on jo pikku hiljaa käynnissä...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos paljon, Max.

Olen muuten täsmälleen samaa mieltä tuosta poliittisten virkanimitysten negatiivisesta vaikutuksesta sekä niiden kyseenalaisesta oikeutuksesta. Kuntien ja valtion virkamiehethän on aina nimitetty pienestä ja poliittisesti sitoutuneesta joukosta, vaikka suurin osa suomalaisista ei kuulu mihinkään puolueeseen.

Edellisen mittauksen mukaan puolueisiin kuului enää vain noin kuusi prosenttia äänioikeutetuista, kun vielä 1970-luvun alussa, jolloin nämä poliittiset virkanimitykset yleistyivät räjähdysmäisesti, heidän osuutensa äänioikeutetuista oli kolminkertainen. Jotkut epäilevät, että suomalaiset olisivat yksinkertaisesti vain liian huonoja löytämään poliittista kotiaan, kun taas toisten mukaan suomalaiset ovat menettäneet luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Harva kuitenkaan uskaltaa tuoda esiin vallitsevia epäkohtia, joista voin mainita nyt muutaman:

1.) Suomen perustuslain 6. pykälä sanoo, että kaikilla tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus päästä virkaan, mutta onko jokaisella suomalaisella tosiaan yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen?

2.) Perustuslain 125. pykälä puolestaan sanoo, että valintojen tulee tapahtua puhtaasti pätevyysperustein, jossa nimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto, eikä suinkaan puolueen jäsenkirja.

3.) Tasa-arvolaki kieltää käytännössä syrjimästä työnhakijaa työhön liittymättömien seikkojen perusteella, jollaiseksi puoluekirjan voi hyvinkin laskea.

4.) Työsopimuslaki puolestaan velvoittaa työnantajan kohtelemaan työntekijöitä ja työnhakijoita tasapuolisesti, eikä puolueen jäsenyys saisi vaikuttaa kohteluun.

Tässä valossa tarkasteltuna epäeettiset ja poliittiset virkanimitykset ovat kuin munaisaikojen fossiili, joka taistelee kaikkia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden käsitteitämme vastaan. Pitää kiinni vanhoista valtarakenteista, vaikka välttämättä siihen ei olisi enää edes tarvetta.

Jostain syystä yleinen kiinnostus järjestelmän muuttamiselle tuntuu olevan melko pientä. Käsittääkseni kukaan yhteiskunnallisista vaikuttajista ei ole koskaan tosissaan edes ehdottanut, että poliittisista virkanimityksistä tehtäisiin selvä maininta Suomen rikoslainsäädäntöön ja se kriminalisoitaisiin. Ilmeisesti omien suosiminen julkisen sektorin johtopaikoilla ei ole enää väärin, kun mennään tarpeeksi korkealle yhteiskunnan hierarkiassa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ja mitä tuohon kysymykseesi tulee, niin periaatteessa se voisi tarkoittaa molempia. Epäilen tosin, että ennen kaikkea silmät ovat avautuneet, kun tiedon levittäminen ja joukkoviestintä muutenkin on helpottunut räjähdysmäisesti sosiaalisen median yleistymisen myötä. Varmasti korruptiota on aina ollut ja sitä tulee aina olemaankin, mutta tänä päivänä meillä on kansalaistasolla huomattavasti helpompi puuttua siihen. Tietojen vuotaminen anonyymisti on lasten leikkiä, eikä tarvitse edes mennä virallisen lehdistön kautta, koska sivun tai blogin voi perustaa kuka tahansa. Ikävä kyllä tietovuodoista ja paljastuksista seuraa väärintekijöille vain harvoin vakavia sanktioita.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Tarkoituksenani ei suinkaan ole vähätellä korruption yleisyyttä, mutta oma arvaukseni on, että korruption määrä on ennemminkin laskussa kuin nousussa, juuri lisääntyneen läpinäkyvyyden vuoksi. Myös yritysvastuuseen liittyvien sääntöjen julkaiseminen vaikuttanee asiaan, pienentämällä mahdollista harmaata aluetta. Tällöin siis korruption torjunnan tarve olisi myöskin vähentynyt. Toki arvaukseni perustuu mutuun, mutta yritysten voimakkaasti vähentynyt edustaminen lienee merkki siitä että asiaan suhtaudutaan vakavammin. Lapissa on ainakin runsaasti firmojen edustusmökkejä myytävänä, mutta en osaa sanoa onko asennemuutos sitten vaikuttanut todelliseen, tiedostettuun korruptioon. Sehän on ollut aina väärin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #13

Tai sitten siitä on tullut vain entistä läpinäkyvämpää, jonka vuoksi korruptiota ei varsinaisesti tunnisteta, vaikka sellaiseen törmättäisiinkin. Hyvin monet tutkijat ovat tätä mieltä, mutta voi tietysti olla että he ovat kompromisoituja. Henkilökohtaisesti en usko korruption kadonneen mihinkään, vaan koska sitä on lähes mahdotonta näyttää toteen, niin asioiden annetaan helposti olla. Tuossa ylempänä juuri toin esiin Erst & Youngin kyselytutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat Pohjoismaiden kevyiten esimerkiksi nk. "edustuskeikkoihin, -lahjoihin ja -kuluihin". Tämä selittää osaltaan alhaista korruptiotutkintojen määrää.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #15

Aivan varmasti meidän asenteemme on sallivampaa, onhan lainsäädäntökin esimerkiksi Ruotsissa huomattavasti tiukempaa. Ruotsissa taitavat poistaa ensi vuonna jo aiemmin tiukan 300 kruunun vähennysoikeuden per henkilö edustuskuluista yrityksen tuloksessa. ALV:n saa jatkossakin vähentää, mutta vain tuon 300 osalta.

Pidän svenskien lounaiden ja päivällisten kyttäämistä kuitenkin lumetoimintana. Sitä perustellaan ylevästi verotulojen lisääntymisellä, mutta tosiasiassa luotu byrokratia eri portaissa syö todennäköisesti systeemitasolla enemmän kuin oletettu verohyöty. En osaa arvioida vaikuttaako tuo korruption määrään, ja jos vaikuttaa niin kumpaan suuntaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #21

Kyllä se vaikuttaa hyvällä tavalla. Ja myös pienistä puroista tulee isoja jokia.
Ruotsissa ihannoidaan Tage Erlanderia joka jäätyään eläkkeelle käveli jalkasin valtionkonttoriin palauttamaan lyijykyniä ja muuta valtion omaisuutta mikä oli kulkeutunut hänen kotiinsa.
Rikkaat säästävät tulitikuissa mikä onkin hyvä tapa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #22

Aika monta kolmen kympin lounasta joutuu säästämään jotta yksi kolmen tonnin luentopalkkio tulee kuitatuksi. Valtiovalta länsinaapurissa kertoo tammikuusta lähtien, että toinen on hyväksyttävä (ja vähennyskelpoinen) ja toinen tuomittava käytäntö. En jaa optimismiasi, mutta toivottavasti olet oikeassa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Suomalaisesta korruptiosta ei juurikaan puhuta, koska se tulee niin lähelle yhteiskunnallista päätöksentekoa. Todennäköisesti valtaosa suomalaisesta korruptiosta on julkisen sektorin rahastamista ja julkisen päätöksenteon hyödyntämistä kansalaisten rahastamiseen.

Kun kovista vuokrista arvosteltu VVO maksaa ay-pomoille tuntuvia sivutuloja ja heidän liitoilleen verovapaita jättiosinkoja. Karuselli rahoitetaan viime kädessä valtion maksamilla asumistuilla, mutta juttu pääse uutisiin vain hetkeksi.

Kun yksityisten tai järjestöjen omistamat vastaanottokeskukset rahastavat parhaimmillaan lähes 200 euroa/henkilö/vuorokausi, tämä antaa aihetta vain pikku-uutisiin, jos niihinkään.

Kun liikenneviraston virkamiehet yrittävät ajaa alkolukkoa pakolliseksi kaikkiin ajoneuvoihin, harvempi kyseli, missä on sylttytehdas. Toteutessaan hanke olisi nimittäin merkinnyt useamman miljardin suuruisia pakollisia hankintoja autoilijoille ja lisäksi vuosittaisten kalibrointien kustannuksia. Myyjille se olisi tarkoittanut vuorenvarmaa tuloa.

Kun sillalle valitaan mahdollisimman pitkä ja kallis linjaus, kun kannattamattomaksi todettua miljardiluokan Pisara-rataa ajetaan kuin käärmettä putkeen, kun monin kerroin kalliimman ja järjettömämmän Talinnan -tunnelin suunnitteluun upotetaan julkista rahaa, kun metroon liittyvät projektit ylittävät säännöllisesti kustannuksensa eivätkä aina edes valmistu, niin media tyytyy vain lievästi ihmettelemään, että mitenkäs tässä näin kävi. Eikä se läheskään aina edes ihmettele noita juttuja, vaan on jopa lobbaamassa Guggenheimin kaltaisia hankkeita.

Tuollaiset taloudellisesti suuret jutut eivät kuitenkaan juurikaan kiinnosta tutkivia juornalisteja, vaan he tuntuvat mieluummin penkovan todellisia tai kuviteltuja lautakasoja.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kyse on aina sidosryhmistä ja tabuista. Suomessa tiettyjen tahojen kritisointi voi koitua ammatilliseksi itsemurhaksi, eikä tutkivat journalistit tästä syystä halua porautua niiden syvään ytimeen. Tietyt poliittiset liikkeet ovat kokonaa kritiikin ulkopuolella, vaikka hyvä se olisi heidänkin pesäänsä välillä vähän putsailla. Juuri tästä nimenomaisesta syystä olen aina pysynyt poliittisesti sitoutumattomana. Epäilen myös itse, että valtaosa korruptiosta on julkisen sektorin rahastamista ja julkisen päätöksenteon hyödyntämistä verovarojen tuhlaamisessa. Kansan keskuudessa puhutaan 'kaverikapitalismista'.

Suomessa tehdään valitettavan vähän tutkivaa journalismia ja nekin ovat usein pelkkiä clickbaitteja. Täytyy sanoa, että on meidän lukijoiden onni, että blogit kehittyvät hurjaa vauhtia ja nykyään löytyy jo monia "lähes ammattimaisia kynäilijöitä". Samaan aikaan, kun jotkut nimeltä mainitsemattomat lehdet ovat alkaneet soittamaan yhden soinnun sävelmää, olen laittanut merkille, että blogien taso onneksi nousee.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Poliittisista virkanimityksistä sen verran että persujenhan piti tuoda uusi poliittinen kulttuuri. Heti jytkyn jälkeen Vantaalle luotiin virka Niinistön dynastiaa varten. 200t€/vuosi.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuota minäkin olen nauranut. He vastustivat poliittisia virkanimityksiä, mutta sitten kun koitti aika napata pari pallia itselleen, niin eivät he niitä palleja pirstaileiksi laittaneet, vaan siellä ne pönöttävät nyt tyytyväisinä. Pääministeri Juha Sipiläkin (kesk) lupasi vaalien alla lopettaa poliittiset virkanimitykset. Hän toisti tämän lupauksen viime syyskuun alussa, kun keskustelu Kelan uudesta pääjohtajasta kävi kuumana. Tuolloin keskustan entinen kansanedustaja Maria Kaisa Aula ilmoitti ettei hän olisi kiinnostunut johtajapaikasta. Samassa yhteydessä hän ehdotti, että kyseisessäkin eduskunnan alaisessa laitoksessa luovuttaisiin kokonaan poliittisista virkanimityksistä, kuten esimerkiksi Yleisradion kohdalla on toimittu.

Sipilä myötäili Aulan kantaa ja sanoi, että Kelan pääjohtajan paikan ei pitäisi olla mikään keskustan omistama vakanssi. Laitokselle pitäisi saada paras mahdollinen johto, koska se palvelisi kyseistä instanssia kaikista parhaiten.

Kelan pääjohtajakilpa ratkesi lopulta arpaa vetämällä. Pisimmän korren veti keskustan alkiolaista suuntausta edustava Elli Aaltonen. Hänellä taisi käydä melkomoinen tuuri kun ottaa huomioon sen, että kyseistä pääjohtajan paikkaa on pitänyt jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan hallussaan henkilöt joilta löytyy keskustan jäsenkirja takataskustaan, ja keskustahan sen pestin tälläkin kertaa otti. Tai sitten joidenkin arvat ja korret vain ovat parempia kuin toisten. En minä tiedä. Suomesta puuttuu kokonaan taho, joka tuota tarkastelua jääviyden tarkastelua vakanssien suhteen voisi harjoittaa.

Eräässä Facebookin-keskusteluryhmässä oleva Jani Miettinen tuumasi hyvin tuossa vuoden alussa, kun keskustelimme tästä poliittisia virkanimityksiä koskevasta aiheesta. Hän sanoi, että jotta tuollaisen Transparency Finlandin puheenjohtajan ehdottaman rakenteellista korruptiota valvovan ohjelman voisi panna alulle, pitäisi sinun todennäköisesti olla sellaisessa asemassa, johon päästäkseen olisi ensin pitänyt itse hyötyä rakenteellisesta korruptiosta. Siinäpä tämä paradoksi on pähkinäkuoressa. Sinun pitää olla osa verkostoa ja rakenteellista korruptiota, jotta omaisit tarvittavat aseet sen pois kitkemiseksi.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Nyt on pakko sitten kysyä, kuka olisi ollut Elli Aaltosta selkeästi pätevämpi hakija? Yhteiskuntatieteen tohtori, jolla on laaja kokemus nimenomaan tehtävän alalta. Outi Antila olisi ilmeisesti ollut ihan yhtä pätevä, vähän eri alueilla, ilman tohtoritutkintoa, mutta kuitenkin. Jos joudutaan valitsemaan arvalla kahden ehdokkaan valinta, kummallakin on 50% mahdollisuus tulla valituksi.

Muutenkin Elli tuntuu olevan järkinainen. Suhtautuu myönteisesti perustuloon mutta ei silti hypetä sitä.

Kumpikaan äänestyksen ehdokkaista ei ole Keskustan jäsen. Joten olisitte tyytyväisiä, että Keskustan jäsenkirja ei ratkaissut valintaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #25

"Aaltosella on tohtorintutkinto sekä pitkä virkaura sosiaali- ja terveystoimen tehtävissä. Hän on Kelan hallituksen jäsen. Poliittisesti Aaltonen lukeutuu keskustaan."

Elli Aaltonen tavoittelee Kelan pääjohtajan paikkaa: http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/elli-aalt...

Pohdin muutenkin tuossa taannoin uudestaan Kelan pääjohtaja Elli Aaltosen aikaisempaa ulostuloa. Hän oli siis sitä mieltä, että on järjetöntä ylläpitää järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta vastikkeettoman sosiaaliturvan muodossa. Tiedättekö muuten mikä on vielä tätäkin järjettömämpää? Maksaa tällaisen järjestelmän ylläpitäjänä toimivalle Elli Aaltoselle yli 15 000 euroa kuukaudessa palkkaa. Se jos jokin on järjetöntä. Kela on kuitenkin sen verran byrokraattinen kompleksi, että se pyörisi varmasti ihan hyvin ilman tiedenaiseksi tituleerattua Elli Aaltostakin.

Kelan pääjohtaja SK:lle: ”Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-200000...

Ilmeisesti Aaltonen oli korjannut lausuntoaan jossain Ylen keskusteluohjelmassa, jota tosin itse en ole vielä katsonut. Joka tapauksessa se mikä on sanottu, on sanottu. Tottakai hän selittelee telkkarissa kaiken kauniiksi, kun on päästänyt tuollaisen sammakon suustaan. Retoriikasta tässä on kyse. Kun ajatus on ilmoilla, niin ei sitä saa enää takaisin. Tuota "työttömät laiskoja ja vastikkeeton sosiaaliturva äärimmäisen tuhoisaa" -kamaa on suoltaneet jo niin monet ennen Aaltostakin, että ei se nyt varsinaisesti enää yllätä. Kun jotain aatetta viljelee tarpeeksi, niin käsitteet normalisoituvat.

Aaltosen kommentti oli kuin suoraan EK:n ja EVA:n kynästä. Palkatonta työtä laiskoille vatuloijille. Suomessa elää jokin kummallinen usko siitä, että työ olisi avain kaikkiin ongelmiin, ja että varsinkin nuoria voitaisiin auttaa integroimalla heidät työn kautta yhteiskuntaan. Kyllä se silti taitaa niin olla, että työ ei itsessään motivoi kyllä yhtään ketään, vaan se työstä saatava palkka. Kuten toisaalla jo totesinkin, niin kissa kiitoksilla elää, eikä oikeasti sekään.

Työn arvostus lähtee palkasta myös työyhteisön sisällä. Palkaton työntekijä ei ole mitään muuta kuin juoksupoika tai -tyttö ja kahvinkeittäjä vakituisille työntekijöille. Tuollaiset palkattomat hommelit on tehty pelkästään työnantajia - ei työttömiä - varten ja ne vääristävät työmarkkinoita. Tilastot osoittavat, että vain noin pari prosenttia saa orjajaksonsa jälkeen oikeasti töitä. Yhdessä entisessä työpaikassani oli tukityöllistettyjä. He kulkivat omassa porukassaan ja jopa taukotupa oli erillään muista. Ei siinä paljoa integroiduttu, kun pihoja siivoilivat. Heillä ei ollut myöskään varaa syödä työpaikan kanttiinissa, kuten me työntekijät teimme.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #26

Luulen myös, että suurin osa haluaa tehdä jotain rakentavaa ja mielekästä. Ihmisillä on luontaisestikin tarve kehittää itseään ja olla hyödyllinen. Se on selvä. Mutta palkaton työ on paras tapa tappaa ihmisen motivaatio ja tuhota hänen uskonsa yhteiskuntaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Oiva blogiaihe. Me suomalaiset pelkäämme puuttua koruptioon, koska emme itse halua joutua vaikeuksiin.

Kaikki korruptioepäilyt eivät näet päädy poliisille, vaan esim. tyssäävät keskusvirastoon sen virkamiehen pöydälle, johon jonkun rohkean yksilön ilmianto, kantelu ja tapahtumien kuvaus korruptiivisesta toiminnasta todisteineen on osoitettu.

Suomessa voi virasto jopa tarkastuskäynnin jälkeen vastata, "ettei voida osoittaa jonkun toimineen'tahallisesti' väärin". Asia jätetään pintapuolisen paperien selaamisen ja keskusteluissa annettujen selitysten jälkeen uskonvaraisuuden 'Letheen kentille' eli unholaan.

Sen sijaan asiasta huomauttanutta rangaistaan kaikessa hiljaisuudessa, jolloin media saattaa liittoutua mukaan korruptioon pelkkää laiskuuttaan - eli jättää asian uutisoimatta ja kaivelematta - tai siksi, että esim. paikallislehden päätoimittaja on korruptiotoiminnasta epäillyn yhteisön hallituksessa, johtokunnassa tms.
Näin se toimii ja pysyy varjoissa...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Huolestuttavaa kyllä, jos väärinkäytöksien esiintuojista tulee uhreja, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan tilanteen, jossa näinkin on käynyt. Varsinkin tänä päivänä, kun viestintä on erittäin nopeatempoista ja lehtien toimitukset ovat ajautuneet poliittiseen kriisiin. Jos tosiaan suljemme silmämme korruptiolta seurausten pelossa, niin mitä se kertoo demokratiamme ja ennen kaikkea oikeusvaltiomme tilasta?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Onko hyvävelikerhojen Suomi korruptiosta vapaa vyöhyke? HSTV:n suora lähetys korruptionvastaisen päivän seminaarista kello 14.15: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004999679.html?sh...

Joku tuon seminaarin järjestäjistä ottikin minuun yhteyttä sähköpostilla tuossa viime kuussa. Tiedusteli kantaani siihen, täyttääkö salattu hallintarekisteri jo lakia säädettäessä korruption tunnusmerkit.

Jos hallintarekisterilaki säädetään omistajatietoja salaavaksi ja siten tämä salassa oleva ryhmä välttyy veronmaksamiselta, niin täyttäisikö näin säädetty laki nykyisen korruptiomääritelmän, kun lainsäätäjä siis tietää säätämänsä lain lainkäytön vaikutuksen?

Melko hyvä kysymys minun mielestä.
Toivottavasti tuon seminaarin voi katsoa myöhemmin uusintana jostain.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset