Yksi yö itsenäisyyspäivän juhlarymistelyyn

Rakas Joulupukki,

siihen on enää yksi yö. Itsenäisyyspäivään nimittäin. Suomen tasavallan presidentin järjestämä itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto eli linnan juhlat on ollut jo pitkään koko kansan yhteinen kiinnostuksen kohde, joka vetää television ääreen ihmisiä aina mummoista ja vaareista lastenlapsiin. Lehtien muotikriitikot arvioivat innoissaan presidentin vieraiden pukuvalintoja, kun taas toisia kiinnostaa enemmän  se, kuka kenenkin kanssa liikkuu ja minne juhlien jatkot heidät lopulta vievät. 

Viime vuosina nämä klassiset perinteet ovat alkaneet muuttumaan, kun Linnan juhlien ympärille on masinoitu jos jonkinlaista anarkistista liikehdintää sekä yleistä sekasortoa. Samaan aikaan myös pitkään uinunut suomalainen äärioikeisto on aktivoitunut itsenäisyyspäivän viettoon. Kansaa revitään täyttä häkää kahtia, kun paljon keskustelua herättänyt tolkku loistaa poissaolollaan.

Meidän suomalaisten juhlapäivästä on kuin varkain muodostunut vuoden suurin rymyjuhla ja yksi poliisin kiireisimmistä työpäivistä. Räkäposkella sekoilevat viinanhuuruiset mielenosoittajat pitävät huolen siitä, että fanfaarit soivat ja ikkunat helisevät. Pasifistit eivät tunnu kainostelevan nyrkkien heiluttelua itsenäisyyspäivänä, eikä edes hevoset säästy väkivaltaisilta hyökkäyksiltä. Satumaisten prinsessajuhlien livelähetykset ovat vaihtuneet reportaaseihin kaduilla marssivista nuorista, lentelevistä kaljapulloista ja pelkoa herättävistä mellakkapoliiseista. Kuinka tässä oikein näin kävi?

Ihmisten turhautuneisuus purkautuu usein arvaamattomilla tavoilla, jonka vuoksi ilmassa on tänäkin vuonna katastrofin ainekset. Myös toimittajat ovat haistaneet veren. Kyllä minä tiedän, että monella on huono olla. Suurin osa suomalaisista voi pahoin. Haluaisin silti painottaa, että tällainen vandalismi saattaa jokaisen mielenosoittajan varsin kyseenalaiseen valoon, jonka myötä mielenilmauksen todellinen sanoma hukkuu kaiken tämän sekoilun alle.

Kun seuraava päivä sitten koittaa, pääsee kansalaisraati yhdessä tuomitsemaan kaduilla riehuneet mielenosoittajat, eikä kukaan uhraa pienintä ajatustakaan sille, mikä heidät kadulle alunperin veti. Lisääntynyt inhimillinen kärsimys hukkuu kohuotsikoihin, koska paikkojen rikkominen ja väkivalta on yleisesti tuomittavaa toimintaa.

Kansa ei suvaitse saatika ymmärrä riehuvaa ihmislaumaa, vaikka heidän asiansa olisi kuinka tärkeä.

Hyvin pian tämän jälkeen keskusteluohjelmat täyttyvät taas monenlaisista asiantuntijoista, jotka on kutsuttu studioon tekemään analyysejä riehumisen syistä. Heistä tuskin yhdelläkään on omakohtaista kokemusta köyhyydestä tai syrjäytymisestä. Hallituksen tekemät kipeät leikkaukset eivät kosketa heitä. Lehdistö puolestaan kirjoittaa Jari Tervon vuotuisten sekoilujen sijaan mellakoiden vahinkoarvioista ja Timo Soinin latteista sutkautuksista. Seuraavana päivänä pääministeri Juha Sipilä kertoo olevansa huolissaan.

Ymmärrän minä sen, että pattiin ottaa niin peevelisti. Keittää niin, että veri kiehuu. Suomessa köyhyys on räjähtänyt käsiin ja työelämän keskusjärjestö määrää marssijärjestyksen. Samaan aikaan ylimieliset ministerimme valehtelevat vuoron perään niin, että korvat heiluvat ja nenä kasvaa.

Paskatunkiolla alkaa olemaan täyttä, kun työehtoja raiskataan täysin mielivaltaisesti ja perään heitetään kommentteja työläisten ahneudesta ja liian kovasta elintasosta, joka tuhoaa koko kansantaloutemme. Työttömät ovat suomalaisen eliitin silmissä työtä vieroksuvia loiseläimiä, jotka jätettäisiin mielellään oman onnensa nojaan. Leipäjonot ovat jo yli kilometrin mittaisia, eikä tunnelin päässä näy muuta valoa kuin alituiseen ylitsemme ajava juna. Mutta olisi silti hienoa, jos ihmiset ajattelisivat edes hieman vanhuksiamme, joille itsenäisyyspäivä merkitsee vielä jotain. Vuodessa on 364 muutakin päivää ylistää Hitleriä tai jahdata astaloiden kanssa natseja – julistaa luokkasotaa ja taistella ikuista sortoa vastaan. 

Tällä hetkellä joukossamme on alle 22 000 sotaveteraania, joiden keski-ikä alkaa olemaan yli 90 vuotta. Se ei ole mikään salaisuus, että veteraaniemme kunto heikkenee silmissä. Toivoisin jokaisen muistavan, että Suomen itsenäisyyspäivä on ennen kaikkea heidän päivänsä. Ei presidentin tai hänen ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien mannekiiniensa päivä, vaan sotaveteraanien eli mummon ja vaarin päivä. Hyvin usealle vanhuksistamme tämä tulee olemaan heidän viimeinen itsenäisyyspäivänsä.

Minä olen yrittänyt puhua ihmisille tästä aiheesta, mutta he eivät tunnu kuuntelevan minua. Tästä syystä vetoankin sinuun Joulupukki, jotta tekisit tästä itsenäisyyspäivästä paremman kuin edeltäjänsä. Jos sinä vain voisit puhua mielenosoittajille vähän järkeä, että mielenilmauksissa säilyisi jonkinlainen maltti ja arvokkuus. Tehdä sen salaisen joulutemppusi juhlakansan hyväksi, niin että nyrkit pysyisivät taskuissa ja pyörätelineet talojen vierustoilla. En minä sinulta enempää tänä vuonna pyydä. Tämä kyllä riittäisi.

Huomenna tiistaina liikkeellä uskotaan olevan niin äärivasemmistoa kuin -oikeistoakin. Yhteenotot voivat hyvinkin olla mahdollisia, vaikka poliisi onkin varautunut etukäteen kahakoihin. Entäpä jos tänä vuonna me kaikki tarjoaisimme sotaveteraaneille reuhaamisen sijaan hiljaisen mielenosoituksen. Kiittäisimme heitä heidän nuoruusvuosiensa uhrauksista sekä siitä, että he rakensivat meille tulevaisuuden. Ikäihmisemme ovat nähneet aivan tarpeeksi oikeistolaista ja vasemmistolaista väkivaltaa heidän pitkän elämänsä aikana. Ainoa asia, mitä me tässä vaiheessa voimme heille enää tarjota, on rauhallinen vanhuus.

Toivon mielenosoittajilta, että he pyrkisivät väkivallattomaan vastarintaan ja ennen kaikkea vuorovaikutukseen. Me ehdimme kyllä mekkaloimaan toistekin.

Jonain toisena päivänä minä saataisin jopa itse tulla teidän mukaanne, kunhan vain ollaan oikealla asialla ja ilman väkivaltaa. Minäkin olen toisinaan turhautunut – joskus lähes raivoissani. Ei se siltikään tarkoita sitä, että voisin pistää paikat päreiksi ja vetää eri mieltä kanssani olevia turpiin. Huippusuositussa Game of Thrones -sarjassa esiintynyt Ian McShanen näyttelemä Veli Ray totesi yhdessä unohtumattomassa jaksossa, että väkivalta on kuin tauti – eikä tautia voi parantaa levittämällä sitä muille. Melko hyvin sanottu.

 

 

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu