Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Julkisen terveydenhuollon laajamittainen alasajo on globaali ilmiö

  • kuva: wikimedia commons / rhoda baer
    kuva: wikimedia commons / rhoda baer

Julkiset terveyspalvelut ovat pian historiaa ja kansa taputtaa tyytyväisenä käsiään. Heille on luvattu jotain paljon parempaa, vaikka etukäteen onkin mahdotonta sanoa, tullaako tätä lupausta koskaan lunastamaan.

Hallituksen kärkihankkeeksikin nimetyssä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksessa on perusajatuksena, että kansalainen voisi valita itse vapaasti lääkärinsä sekä terveyskeskuksensa. Komeista puheista huolimatta terveydenhuollon yksityistämisestä on tullut kuuma peruna, joka herättää syviä tunteita kansalaisten keskuudessa.

- Kuinka tällainen järjestelmä pystytään rahoittamaan muutenkin tukalassa taloustilanteessa, ja kuinka palveluiden uudistaminen tulee käytännössä toteutumaan?

Julkisuudessa liikkuu monenlaisia huhuja sosiaali- ja terveysalan julkisten toimijoiden yhtiöittämisestä ja palveluiden ostamisesta. Yhtiöittämistä on perusteltu tehokkuudella, kilpailulla sekä juridisilla velvoitteilla ja Euroopan unionin vaatimuksilla, jotta markkinoiden toiminta ei häiriintyisi ja erilaisilla palveluntuottajilla olisi tasavertainen asema kilpailussa.

Luulo tosin ei ole tiedon väärti. Edellä mainituista väittämistä yksikään ei pidä täysin paikkaansa. Tällä hetkellä yksityistämiseen ei ole olemassa minkään maailman juridisia velvoitteita, eikä unioni ole ajanut meitä yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluitamme. 

Julkisia palveluita ei ole pakko yksityistää, mikäli valtio ei halua niitä yksityistää. Tai sitä ei muuten vain huvita leikkiä mukana. 

Euroopan unionin perussopimukset eivät näin yleisesti ottaenkaan puutu jäsenvaltioiden peruspalveluiden tuotannon tapaan ellei maan sisämarkkinoita ole erikseen säännelty tai avattu, sillä tietyt palvelut ovat unionin oikeudessakin suojattu osana valtion käsitettä.

Suomessa julkinen terveydenhuolto on tarkoitettu kaikille avoimeksi ja ilmaiseksi palveluksi, joka on jokaisen kansalaisen oikeus ja perustuslakiin hakattu sosiaalinen julkishyödyke.

Laki myöntää yksityisille tarjoajille mahdollisuuden ja oikeuden tuottaa kaupallisia sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka voivat toimia julkisen terveydenhuollon rinnalla.

Lähes samankaltainen järjestely on havaittavissa myös järjestyksenpidossa, jota poliisit ja turvayhtiöt hoitavat yhteistuumin sulassa sovussa. Tosin erona on se, että maassamme Kansaneläkelaitos Kela korvaa kansalaiselle osan kustannuksista, jotka aiheutuvat käynnistä yksityisessä terveydenhuollossa.

Korvaus maksetaan tarpeellisista sairauden hoidon kustannuksista. Tarpeellisena hoitona pidetään sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi annettua yleisesti hyväksytyn hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa.

Kelan sairaanhoitokorvaukset ovat merkittävä menoerä, sillä esimerkiksi vuonna 2013 ne muodostivat noin 14 prosenttia Kelan kaikista etuuskuluista.

Suomessa kuulemmamme perustelut julkisen terveydenhuollon yksityistämiselle eivät ole lainkaan uusi juttu. Kunnallisten palveluiden yksityistämisestä on tehty eräänlainen pakkopulla, joka näkyy kasvavana trendinä kaikkialla läntisessä maailmassa. 

Julkisen terveydenhuollon alasajo on globaali ilmiö

Useat teistä on varmasti laittanut merkille kuinka Britannian julkisia terveyspalveluita tuottavan National Healthcare Services NHS:n  lopullinen yksityistäminen on seissyt pöydällä jo vuosien ajan odottamassa tarpeeksi myötämielistä ja rohkeaa hallintoa, vaikka monet katsovatkin yksityisen sektorin palveluntuottajien olevan ennen kaikkea osa ongelmaa eikä ratkaisua.

Kanadassa julkisesta terveydenhuollosta on väännetty lobbareiden kesken kättä jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Markkinavoimien raivoratsut ovat julistaneet 80-luvulta lähtien vapaan markkinatalouden kasvattamaa kustannustehokkuutta sekä sen luomaa joustavuutta, jota jokaisen maan peruspalvelut kaipaavat kipeästi.

Puhutaan valinnanvapauden suomasta autuudesta, jota pidetään kuin itsensä messiaan toisena tulemisena ja todellisena talvivaaralaisena ihmeenä. 

Julkisessa keskustelussa kuntien tuottamien terveyspalveluiden kerrotaan olevan tehottomia sekä kärsivän huomattavista taloudellisista ongelmista, jotka vain vapaus ja yksityistäminen voivat korjata.

Hurmos tarttuu nopeasti. Samat pohjattomat argumentit ovat ponnahdelleet väsymättömästi esiin joka puolella läntistä maailmaa, eikä meidän metsäinen kotimaamme ole siinä suhteessa mikään poikkeus.  

Brittien NHS:n kunnianhimoinen yksityistämishanke on ollut siinä mielessä mielenkiintoista seurattavaa, että se on edennyt lähes yhtä matkaa suomalaisen julkisen terveydenhuollon laajamittaisen alasajon kanssa.

Ensin palveluita sekä työpanoksia alettiin ostamaan yksityisiltä palveluidentuottajilta, jonka yhteydessä kustannukset pomppasivat taivaisiin ja julkisen sektorin tuottamien peruspalveluiden laatu kärsi merkittävästi. 

Pian nämä kaksi sektoria olivat sekoittuneet niin tahmeaksi soosiksi, että harva siinä pystyi enää selvittämään julkisen terveydenhuollon todellisia kustannuksia, ja sitä kuinka paljon terveydenhuoltoon korvamerkityistä varoista valui yksityiselle sektorille. 

Noinhan siinä helposti tosiaan käy, kun terveydenhuollon perimmäisenä tarkoituksena ei ole enää palvella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, vaan imuroida mahdollisimman paljon veronmaksajien varoja valtion tyhjyyttä ammottavasta kassasta. 

Teoriassahan kaikki lobbareiden väittämistä kuulostavat paperilla ja oikein puhuttuna ihan järkevältä, mutta valitettavasti käytäntö ja todellisuus eivät aina vastaa teoriaa. 

Yhdysvallat, jota muuten pidetään vapaan markkinatalouden kehtona ja luvattuna maana, havainnollistaa erinomaisesti sitä kehityskaarta, mihin julkisen terveydenhuollon yksityistäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa, ja joka meillä suomalaisillakin saattaa olla vielä edessämme.

Yhdysvalloissa terveydenhuolto ei ole pelkästään kalliimpaa ja tehottomampaa, vaan samaan aikaan se myös epäonnistuu toistuvasti vakavien sairauksien ennaltaehkäisyssä. 

Edellä mainittujen ongelmien lisäksi yksityistäminen on tuonut mukanaan petoksia, ylidiagnosointeja, lobbausta, eriarvoisuutta sekä rakenteellisia ja byrokraattisia esteitä vakavien kroonisten terveysongelmien hoitamisen suhteen.

Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n mukaan Yhdysvallat käyttää vauraista länsimaisista valtioista selvästi eniten rahaa terveydenhuoltoonsa, mutta tästä huolimatta lähes 20 miljoonaa amerikkalaista köyhää on kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella ja kymmenet miljoonat pienipalkkaiset työntekijät kärsivät sairauksista, joita heidän kehnot vakuutuksensa eivät kata.

National Institute of Healthin mukaan Yhdysvalloissa ihmisten keskimääräinen eliniänennuste on teollistuneiden maiden alhaisin, eikä edes huomattavan kokoinen terveydenhuoltoon käytetty budjetti ole kääntänyt suuntaa parempaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n raportin mukaan Suomen  terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen vuonna 2014 oli 9,4 prosenttia eli sama kuin ajankohtaa edeltäneenä vuonna.

Tosin edelliseen vuoteen verrattuna 19,5 miljardiin euroon nousseet terveydenhuollon menot olivat kasvaneet reaalisesti 0,6 prosenttia. Terveydenhuollon julkisen rahoituksen osuus oli 75,6 prosenttia ja yksityisen rahoituksen osuus 24,4 prosenttia.

Edellä mainitsemassani Yhdysvalloissa terveydenhuoltoon kaadetaan jopa 18,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun taas Saksassa luku on 11,4 prosenttia.

Tässä valossa tarkasteltuna suomalainen terveydenhuolto on edelleen hintasuhteeltaan varsin maltillinen sekä kansainvälisesti tarkasteltuna kustannustehokas ja kattava. Hyvin tehty, suomalainen terveydenhuolto. 

Julkisuudessa toistuvasti keskustelua herättäneessä valinnanvapaudessa tulisi pitää lähtökohtaisesti merkityksellisempänä sitä kuinka paljon sinun valintasi loppujen lopuksi tulee maksamaan, eikä suinkaan sitä kuinka vapaa sinä olet valitsemaan.  

Vapaudellakin on hintalappunsa ja se voi olla suurempi kuin luulit

Terveyspalveluiden yksityistämisessä on olemassa riski siitä, että kustannukset nousevat vaikka niiden pitäisi laskea. Tyypillisestihän terveyspalveluiden kustannustehokkuuden uskotaan syntyvän kilpailun kautta, mutta valitettavasti kontrolloidut ja pienet markkinat harvoin toimivat niin. 

Suomen kokoisessa valtiossa palveluiden tarjoajia on sen verran vähän, että kilpailun vääristäminen ja markkinoiden dominointi eivät vaadi kovinkaan kummoisia ponnisteluja.

Käytännössä palveluiden keskittyminen mahdollistaa sen, että ne harvat jäljelle jääneet tarjoajat voivat käytännössä itse nimetä ja sanella hintansa, koska yhteiskunnallinen riippuvuus on päässyt jo syntymään. Suuret terveysalantoimijat ovat aloittaneet jo nyt pienten kilpailijoiden ostamisen, ja samaan aikaan käynnissä on myös mittavia fuusioita.

Tuoreimpana esimerkkinä Suomen Terveystalon ja Diakonissalaitoksen omistaman Diacorin fuusioituminen, jonka myötä terveyspalveluiden tuottajalla tulee olemaan maassamme yhteensä 183 toimipaikan jättiläisverkosto. Terveystalon terveyspalvelujen kokonaismyynti oli viime vuonna 505,6 miljoonaa euroa, kun taas Diacorin kokonaismyynti oli 129,2 miljoonaa euroa. 

Tällä hetkellä valloilla on jossain määrin virheellinen käsitys, jonka mukaan yksityiset palveluntarjoajat olisivat automaattisesti toimintaperiaatteiltaan julkista sektoria tehokkaampia, ja pystyisivät tätä kautta säästämään pitkän pennin veronmaksajan lompakkoon.

Säästöt eivät kuitenkaan synny pelkästä pyhästä hengestä ja sektorimasturbaatiosta, vaan organisaation keveydestä, henkilöstön määrästä sekä työntekijöiden palkkarakenteista, joita voidaan halutessa viilata julkisella sektorilla. Kansantaloutta tulisi muutenkin tarkastella sen kiertokulun kautta.

En kai voi korostaa liikaa sitä pelkokuvaa, jossa terveydenhuoltoon korvamerkatut varat katoavat kokonaan Suomen talousalueelta ja kierrosta eri puolilla maailmaa sijaitseviin veroparatiiseihin.

Tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, etteivät yksityiset terveyspalveluiden tarjoajat ole olleet erityisen innokkaita maksamaan voitoistaan veroja. 

Voidaankin siis todeta, että pelkästään kustannustehokkuutta, asiakkaita ja tyytyväisyyttä tarkastelemalla syntyy hyvin vääristynyt kokonaiskuva. Me puhumme nyt kuitenkin palveluista, jotka ahmaisevat tällä hetkellä noin 9,4 prosenttia koko bruttokansantuotteestamme - tulevaisuudessa todennäköisesti vielä tätäkin enemmän.

Kaikesta tästä jupinastani huolimatta minä en ammu sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta ainakaan toistaiseksi täysin alas, vaan suhtaudun siihen epäilevästi ja vähän pelokkaasti.

Toivon hallituspuolueiden tekevän jotain, mitä ne eivät ole tehneet koko hallituskautensa aikana - nimittäin yllättämään minut positiivisesti. Edetään varovaisen harkiten. Nyt meinaan ei ole varaa enää mennä perse edellä puuhun - takki alkaa olemaan tyhjä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Terveysalan yksityistämisessä pitäisi käyttää varoittavana esimerkkinä hoivabisnestä, jota vanhuksilla tänä päivänä tehdään. Brittiläiset ja ruotsalaiset sijoitusyhtiöt pyörittävät mummobisnestä Suomessa, ja käärivät hirveät hillot veroparatiiseihin. Samaan aikaan lehdistö kirjottaa, kun vanhuksia kohdellaan niin samperin huonosti noissa hoivakodeissa. Ylityöllistetyt hoitajat saavat alati lokaa niskaan, kun hommat pyörii minimimiehityksillä - yrityksen tehtävähän on tehdä voittoa, eikä huolehtia siitä riittääkö työntekijöillä aikaa hoitaa kaikkia tasapuolisesti ja tarpeen mukaan.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Lapissa huolenaiheena on palvelujen keskittyminen, 39% vastaajista Alman kyselyssä oli tätä mieltä. Koko maan keskiarvo oli 26 prosenttia.

Suomea sanotaan yhdistysten luvatuksi maaksi. Tietääkseni autoon syntyneillä ei ole vielä yhdistystä, vaikka menneinä vuosina sitä tapahtui tämän tästä. Keskittämispolitiikka johtaa siihen, että tämän vielä perustamattoman yhdistyksen potentiaalinen jäsenmäärä pystyy uudistumaan muutaman vuosikymmenen hiljaisemman kauden jälkeen.

Ainakin yksi helikopterisynnytyskin on jo koettu, joten mahdollisen tulevan yhdistyksen nimi voisikin olla liikennevälineissä syntyneiden yhdistys. Rovaniemi on jäämässä maakunnan ainoaksi synnytyssairaalaksi, koska Kemin synnytyssairaala on suunnitelmien mukaan tarkoitus parin vuoden sisällä lakkauttaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Sitran taannoisen "tutkimuksen" mukaan kuulemma pienituloiset kannattavat eniten sote-uudistusta ja toivovat valinnanvapautta. Jotenkin minun on vaikea uskoa tähän väittämään. Sitra on hyvä tekemään näitä tutkimuksia. Sehän nuo kaiken maailman työkokeilut ja muutkin on räätälöinyt.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Saattaa olla, että pienituloiset tavalliset ihmiset eivät useinkaan ole mielessään sisäistäneet koko sotea ja vastaukset perustuvat otsikkotason propagandaan.

Onhan se harmi että isopalkkaiset ihmiset istuksivat toimistoissaan keksimässä monen sortin poliittisia leluprojekteja.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Hallitukselle on kansan terveyttä ja hyvinvointia tärkeämpää pumpata mahdollisimman suuri osa Suomen veronmaksajien rahoista ulkomaille. Varmaan siinä muutama aatetoveri rikastuu samalla.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tai sitten ne oikeasti uskovat noihin juttuihin. Eihän sitä koskaan tiedä.
Terveydenhuollon menoja mitatessa tulisi varmaan huomioida myös väestön demografiset muutokset. Ikääntyvä väestö tarvitsee huomattavasti enemmän terveyspalveluita. EU-maissa on tapahtumassa merkittävä ikärakenteen muutos joka on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Syntyvyys on alentunut ja työikään tulee yhä vähemmän väkeä. Aleneva kuolevuus on lisännyt ihmisten elinaikaa ja terveyspalveluiden kustannukset kaikissa maissa ovat olleet jatkuvassa kasvussa.

Suomen väestö on muistaakseni ikärakenteeltaan Euroopan kolmanneksi vanhin. Eurostatin väestöskenaarion mukaan Suomen väestöllinen huoltosuhde on vuonna 2030 EU-maiden epäedullisin. Ruotsiin verrattuna suomalaiset ovat keskimäärin hieman yli kaksi vuotta vanhempia kuin nuorekkaat ja vaaleat naapurimme. Tähän nähden yhdeksän prosentin hintahaarukassa säilyneet palvelumme ovat pysyneet juuri oikealla tasolla. Veroillekin saadaan varmasti vastiketta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Valinnanvapaudessakin tulisi huomioida se, että tämä vapaus korostuu vain asutuskeskuksissa. Jossain Lapissa asustelevalla mummolla valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että lähteekö hän lasarettiin Rovaniemelle vai Kemiin. Tuli muuten hauska tilasto tuossa esiin, kun pengoin taustoja tähän tekstiin. Suurituloisimmat käyttävät tilastokeskuksen mukaan terveyspalveluita selkeästi enemmän kuin pienituloiset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pienituloisin viidennes kävi lääkärissä keskimäärin 2 kertaa vuoden aikana suurituloisimpien käydessä lähes 3 kertaa. Väliin jäävien tuloluokkien välillä erot käyntimäärässä eivät ole suuria, mutta palvelukanavan valintaan tulojen vaikutus on ilmeinen.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Tämä mielipide HS:ssä koskee SOTE-asiaa:

http://www.hs.fi/mielipide/a1479613369906

---
"Mikään direktiivi ei edellytä hankintalain soveltamista sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta Suomessa on vapaan yrittäjyyden ja avoimen kilpailun hengessä jätetty käyttämättä liikkumavaraa, jonka EU-lainsäädäntö jäsenmaille mahdollistaa."

"Nykyinen massakilpailutus edustaa toista ääripäätä. Siinä vammainen ihminen jää omassa elämässään mykän kauppatavaran asemaan."
----

Eli vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oma vaikuttaminen jää olemattomaksi kauppatavaraksi.

Hankintalaki tulee ensiksi ja vapaavalintasäädäntö on vapaasta tahdosta kiinni.

Vähän sama asia kuin mitä oli veivailtu tätä YK:n vammaisten oikeuksista monta pitkää vuotta ennen kuin alettiin oikeasti hyväksyttää. Edelleenkin on rikkojia vähän siellä ja täällä ja niitä joutuu huomauttamaan hyväksytyistä asioista ja suurin osa eivät ole olleet tietoisia hyväksymisestä.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Minä kyllä pohtisin ensimmäiseksi miksi julkiset terveyspalvelut eivät pärjää ? Ihmiset eivät käy yksityislääkärillä sen takia, että he miettisivät kassalla mihin veroparatiisiin rahat nyt mahtavat mennä vaan sitä, että palvelu on tehokasta, vaikuttavaa, ystävällistä ja nopeata.

Suomen avoterveydenhuollon palvelujärjestelmä on kolmikanavainen. Perusterveydenhuollon palveluita tarjoavat terveyskeskukset, työterveyshuolto ja yksityiset lääkäriasemat.

Suomessa arvioidaan lääkärikäyntejä olevan n 15 miljoonaa vuodessa. Yksityisellä sektorilla ja työterveyshuollossa lääkärikäyntejä on n.60 % (9 miljoonaa) ja loput julkisissa terveyspalveluissa. Julkisia terveyspalveluja käyttävt eniten alle kouluikäiset ja eläkeläiset.

Väestöstä 25-64 vuotiaat käyttävät eniten yksityisiä terveyspalveluja eli työssäkäyvistä lähes 90 %. Arviolta 6 miljoonaa lääkärissäkäyntiä. Miksi he siellä käyvät ? Se toimii ja syntyy asiakassuhde yritykseen ja lääkäriin.

Julkisella terveyspalvelulla ei ole mitään mahdollisuuksia hoitaa 9 miljoonan lääkärissäkäynnin lisäystä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että Suomen avoterveydenhuollon järjestelmä säilyy edelleen kolmikanavaisena.

Se mitä yritysten verotukseen tulee on käsittääkseni eduskunnan asia. Yksityiset toimivat verolakien mukaan ja maksavat veronsa tuloksensa mukaisesti.

Julkiset terveyspalvelut tuotetaan verovapaasti. Kuntalainen maksaa kunnallisverossa kunnan terveyspalvelut, vaikka ei sitä käyttäisi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset