Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Hoitajakin on vain ihminen

  • kuva: derek / ricky gervais vanhainkodin vapaaehtoistyöntekijänä
    kuva: derek / ricky gervais vanhainkodin vapaaehtoistyöntekijänä

Viime aikoina jälleen vellonut keskustelu hoitajien ylipitkistä tauoista sekä vanhusten laiminlyönneistä sai minut tarttumaan näppäimistöön. Keskusteluhan sai alkunsa hallituksen aikeista alentaa vanhustenhuollon hoitajamitoitusta entisestään, vaikka hoitajien jaksaminen työelämässä on jo nyt vedetty äärimmilleen. 

Suomessa puhutaan kyllä mielellään arvokkaasta vanhuudesta, mutta usein unohtuu se vähintäänkin yhtä arvokas työntekijä, joka on keskeisessä roolissa tällaisen vanhuuden toteuttamisessa. Tavalliset ihmiset eivät näytä käsittävän sitä tosiasiaa, että vanhusten hoivaaminen ei ole yksityisten palvelukotien ainoa tehtävä, sillä muiden yritysten tavoin myös palvelukotien pitää tahkota voittoa omistajilleen. Toimintatavat ja moraalikäsitteet eivät ole henkilökunnan päätettävissä. Työntekijä on aina hiljainen renki. 

NELJÄ HOITAJAA ja kolmekymmentäkaksi vanhusta diagnooseineen. Palvelukodin johtajan mukaan öisin saattaa riittää yksikin hoitaja, kunhan mitään vain ei tapahtuisi. Loput on sitten tuurista kiinni. Palvelukodin huoneistoista nimittäin löytyy kaikki mahdolliset vanhuuden sairaudet, mitä suinkin vain voit kuvitella - aina väkivaltaisesti käyttäytyvistä muistisairaista vakavasti halvaantuneisiin ja liikuntakyvyttömiin ikäihmisiin. Jokaisen vanhuksen hoidon tarve on erilainen, mistä syystä työ vaatii huomattavaa perehdyttämistä ja kokemuksen tuomaa viisautta. Monet ovat sitä mieltä, että muistinsa menettäneet vanhukset ovat kaikista pahimpia, sillä he ovat kuin pieniä ja kärttyisiä lapsia, jotka tarvitsevat huolenpitoa ympäri vuorokauden. Mutta heilläkin on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Toisinaan vanhukset eivät kuulemma tunne oikein voimiansa, jonka vuoksi työtapaturmiltakaan ei vältytä. Joissakin palvelutaloissa mustelmat ovat arkipäivää ja osa niistä on tullut hoitajien työtoimenkuvaa. Jos jotain positiivista lähdetään hakemaan, niin vanhustenhoitajan työssä ehtii tuskin koskaan pitkästymään, vaikka terveyden ja psyykeen päälle se varmasti toisinaan ottaakin. 

Vanhusten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisissa hoitopaikoissa on kyselyiden perusteella melko yleinen ongelma. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaltoinkohtelu on harvemmin tahallista, vaikka syitä haetaankin aina ensimmäisenä työsuhteessa olevasta hoitajasta. Hän joutuu kantamaan yksin vastuun, kun paikan omistajat sulkevat silmänsä ja kiistävät oman osuutensa laiminlyönneissä. Ei siis mikään ihmekään, että henkisesti ja fyysisesti kuormittavissa töissä olevat nuoret naiset ovat yliedustettuja, mitä tulee lyhytkestoisiin sairaslomiin.​

Hoitajien itsensä mielestä ratkaisu tämän päivän vanhustenhoidon syvään kriisiin olisi lisätyövoiman palkkaaminen. Sanomattakin selvää, että neljän henkilön on käytännössä mahdotonta huolehtia inhimillisellä tavalla kymmenistä eri sairauksia potevista vanhuksista, sekä hoitaa siinä sivussa myös vanhusten kaipaamat lähikontaktit, heidän peseytymisensä, ruokinta sekä siitä syntyvät tiskit, likaiset pyykit sekä pakolliset tilaukset ja muu byrokratia. Yövuorot ovat kuulemma monen mielestä kaikista pelottavimpia, sillä yksin valvovan hoitajan on käytännössä mahdotonta pysyä kartalla kaikista talon tapahtumista, kun lääkityt ja unihäiriöiset vanhukset vaeltelevat huoneista toisiin ja etsivät epätoivoisesti sitä jotain, minkä he vielä hetki sitten muistivat.

PALVELU- JA HOIVAKODEISSA käytetään kyllä ulkopuolisia siivouspalveluita, jotta hoitajien työtaakka vähenisi edes hieman, mutta koska siinäkin säästetään, jää siivoukseen todellisuudessa aikaa vain neljästä kuuteen minuuttiin per huone. Kerran tai korkeintaan kahdesti viikossa. Loput sotkut jäävät hoitajien kontolle. Kun vanhus valaa huoneensa ulosteella tai repii sen riekaileiksi, niin hoitaja siivoaa sotkut kaiken muun ohessa. Toisinaan jopa omalla ajallaan, sillä palkattomat ylityöt hoiva-alalla ovat enemmänkin käytäntö kuin poikkeus. Työntekijän päivittäinen joustaminen sovituista työajoista on inhimillisestä aspektista tarkasteltuna humaania työyhteisöä sekä vanhuksia kohtaan, mutta reilua se ei missään nimessä ole. Tämä luo omistajan ja työntekijän välille ikävää vastakkainasettelua, joka pahimmassa tapauksessa voi heijastua työntekijän antamaan työpanokseen sekä hänen motivaatioonsa. Eettinen kuorma kasvaa, kun työtä ei voi ajanpuutteen vuoksi tehdä niin hyvin, kuin sydän tahtoisi.

Onhan se melko surullista että kun omainen katsoo hoivakotien esittelyjä, niin tuntuu kuin lähimmäisesi pääsisi viiden tähden hotelliin, vaikka todellisuus saattaa olla jotain aivan muuta. Tämän vuoksi pettymys voi olla suuri, kun hoivakodin todellinen arki sitten selviää. Rakkaimmistaan huolta kantavat helposti unohtavat, ettei se ole vanhuksista huolta pitävien työntekijöiden vika. Hoitaja on syytön suurimmassa osassa tapauksia. Laiminlyöntien tullessa julki, katse tulisi heti ensimmäisenä kääntää yksityisiin hoivakoteihin sekä niiden keskeisimpään tehtävään, joka ei suinkaan ole ikäihmisistä huolehtiminen, vaan osakeyhtiölain mukainen voiton maksimoiminen sen omistajille. 

Lehtien etusivuille päätyneistä heitteillepanoista lähes jokaisen kohdalla syitä on etsitty paikalla olleesta hoitajasta, joka sitten kohun jälkeen passitetaan fanfaarit soiden kilometritehtaalle. Harva käsittää sitä, että kaltoinkohtelu palvelukodeissa on harvemmin tahallista. Suurin osa laiminlyönneistä liittyy epäsuorasti väsyneiden ja ylityöllistettyjen hoitajien liian tiukkaan aikatauluun, ja tätä myötä myös palvelukotien niukkoihin henkilöstöresursseihin joista nipistetään äärirajoille saakka. Toivottavasti pohditte tätä asiaa ensi kerralla, kun kiroilette ja haukutte hoitajia iltapäivälehtien keskustelupalstoilla. Hoitajakin on vain ihminen. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Jos muistisairas ja väkivaltainen potilas surmaa toisen talon asukkaan, niin se on valvovan ja päivystävän hoitajan vastuulla. Palkka ei ole aivan sellaisen vastuun mukainen. Eikä myöskään ammatillinen arvostus.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Ei hoitajilla huono palkka ole. Tuskin hoitajat työssään paremmin jaksaisivat vaikka palkka olisi kaksinkertainen. Jos hoitajamäärä on alimitoitettu ja työ huonosti johdettu, niin uupuuhan siinä. Riippumatta palkasta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Palkankorotuksen sijaan moni varmasti ottaisi mielellään yhden kollegan lisää. Tai mistäpä minä tiedän, mutta moni hoitaja kyllä lähestyi tänään tarinoilla ja viesteillä. Sanoma oli aika yksiselitteinen.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kannattaa myös muistaa, että hoitajien määrästä ei päätä hallitus. Kyseessä on vain minimitason määrittely. Siihen minkä verran hoitajia on, vaikutetaan oikeasti kunnallisella tasolla ja suoraan siihen yksityiseen palveluntuottajaan vaikuttamalla/valitsemalla.

p.s. Toivon vilpittömästi ettei hoitaja ole syyntakeeton, silloin ollaan jo todella pahassa jamassa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se oli lähinnä heitto. Olet aivan oikeassa. Ongelma on kuitenkin minimimäärityksen alhaisuus. Facebookin puolella eräs mies kertoi väsyneensä hoitoalaan. Työ ei sinänsä häirinnyt, hän piti alasta, mutta työolosuhteet olivat helvetilliset. Alituinen kiire, stressi ja äkäinen palaute omaisilta. Mielestäni jotain olisi tehtävä. Tietysti se on huonoa bisnekselle, jos miehitys käy liian alhaiseksi, mutta kun sitä tarjontaakaan ei ole kovin paljoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset