Guggenheimin kummitus ei suostu kuolemaan

Helsingin Sanomat kertoi aiemmin, että elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) kannattaa Guggenheim-museon tuomista Helsinkiin. Rehn kertoi lehdelle pyrkivänsä budjettiriihessä edesauttamaan sitä, että valtion varoista löytyisi osarahoitusta kiistellylle museohankkeelle. Rehn uskoo, että eräänlaista vivuttavaa osarahoitusta voisi löytyä jopa 40 miljoonan euron edestä. 

Rehn ilmoitti keskustelleensa valtion mahdollisesta rahoitusjärjestelystä museolle myös opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) kanssa. Hän ei kuitenkaan suostunut paljastamaan, kuinka nämä jutustelut olivat edenneet opetukseen rajuja leikkauksia ajaneen ministerin kanssa. Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet vastustavansa hallituksen osuutta Guggenheim Helsinkiin. 

Ulkoasiainministeri Timo Soinin (ps) mukaan tästä asiasta ei edes keskustella, koska valtion rahaa ei museoon ole perussuomalaisten hallituskauden aikana luvassa. Soini kuitenkin painottaa, että yksityisellä rahalla museon voi hänen puolestaan rakentaa.  Keskusta ja kokoomus puolestaan vaikuttaa olevan valmis sysäämään koko hankkeen Helsingin kaupungin ja suomalaisten veronmaksajien harteille. Perussuomalaisten kanta ei tule yllätyksenä. Puolueen kulttuurilinjat ovat alusta lähtien olleet melko nuivat, kun välillä on puhuttu jopa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahojen puolittamisesta ja lakkauttamisesta. Tilalle ehdotettiin taiteilijoiden mesenaattia, joka toimisi lahjoituksien varassa.

Elinkeinoministeri Rehn katsoo, että Guggenheim-hankkeella olisi iso elinkeino- ja matkailupoliittinen merkitys ei vain Helsingille, vaan koko Suomelle. Kyse on työllisyyden edistämisestä ja myös siitä, että Suomea tehdään houkuttavammaksi matkailukohteeksi. Monen suomalaisen tosin on ylitsepääsemättömän hankalaa hahmottaa, kuinka tämä hanke oikein voisi hyödyttää mäntsäläläistä mummoa, jolta leikataan jo toistamiseen tämän hallituksen aikana. Guggenheimin rahoituksen kerjääminen tällaisessa tilanteessa, kun hallitus suunnittelee samaan aikaan leikkaavansa yli kolmeakymmentä eri sosiaalietuutta, osoittaa poikkeuksellisen huonoa harkintakykyä ministeri Rehniltä. Ei turistien puute ole koskaan taiteesta johtunut, vaan maamme yleisestä ilmapiiristä sekä poikkeuksellisen kalliista hintatasosta. Kyllä tämä väkisinkin laittaa pohtimaan, että kuinkakohan paljon amerikkalaissäätiö oikein on sijoittanut Olliin? 

Helsingin seudun kauppakamarin kaupan ja valionkunnnan puheenjohtaja Björn Teir arvioi viime vuonna, että Guggenheim Helsingin myönteinen talousvaikutus olisi jopa 41 miljoonaa euroa vuodessa. Teir katsoi museon työllistävän yhteensä noin 400 – 500 henkeä suoraan ja välillisesti. Teirin laski museon tietävän noin kolmen miljoonan euron nettolisäystä verotuloihin. Helsingin kaupungin vuosittaisiksi kuluiksi puolestaan on kaavailtu noin 13 miljoonaa euroa, joka varmasti tuntuu huomattavalta summalta, mutta on tästä huolimatta yli kymmenen prosenttia vähemmän kuin mitä ensimmäisessä ehdotuksessa laskettiin. Teir ei suostunut valottamaan tarkemmin, millä laskukaavalla hän näihin tuloksiin oikein pääsi, eikä hän käsittääkseni ole myöskään valmis laittamaan omia rahojaan likoon tämän hankkeen onnistumisen puolesta, vaan kansan taskuille pitää tälläkin kertaa lähteä.

Julkiselle rahalle tuntuu aina olevan kysyntää. Guggenheim-museo on osoittautunut sinnikkääksi ja hankalaksi vieraaksi. Pirulainen ei ymmärrä lähteä, vaikka hanke on tyrmätty jo useampaan otteeseen ja oveakin on näytetty. Periaatteessahan Helsinkiin kaavailtu Guggeheim-museo ei poikkea paljoakaan parin vuoden takaisesta liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin lastensairaala -hankkeesta. Helsingin kaupungilta tarvittava panostus oli 80–90 miljoonaa. Yksityisrahoilla maksettavat käyttökustannukset puolestaan olisivat 26 miljoonaa euroa 20 vuodessa. Tähän päälle tulevat vielä noin 30 milj. euron perusmaksu säätiölle sekä vuosimaksu sopimuksen mukaan, joka olisi noin 2 – 3 milj. euroa.

Tähän mennessä on käynyt hyvin selväksi, että museo ei nauti kansan suosiosta, mutta tästä huolimatta Eteläsataman parhaalle ja kalleimmalla tontille kaavailtu museo jatkaa edelleen elämäänsä joidenkin poliittisten päättäjien projektilistoilla. Helsinkiin kaavailtua Guggenheimia pidetään investointinta Suomen kehittymiseen, ja sen uskotaan nostavan maamme kansainvälistä profiilia erityisesti ulkomaisia sijoittajia, työvoimaa, asiantuntijoita ja luovia aloja houkuttelevana paikkana. Mutta jos nyt totta puhutaan, niin kuinka moni teistä on koskaan matkustanut jonnekin pelkästään sen takia, että sieltä löytyy Guggenheim -museo?

Tai muuttanut.. investoinut? En minäkään, vaikka olenkin melko suuri taiteen ystävä, asunut useammassa eri maassa ja vieraillutin noin neljässäkymmenessä. Löytämäni Guggenheim-museot ovat olleet paikallismuseoihin verrattuna ylihinnoiteltuja, autioita ja vähemän kiehtovia. Lähinnä tässä taitaa olla kyse siitä tunteesta, kun päästään tekemään itse jotain tosi siistiä ja kansainvälistä ja joku muu maksaa sen. Kuten minua eilen muistutettiin, niin suomalaisethan maksoivat itse myös Venäjän keisareiden muistomerkit ja olivat siitä vieläpä kiitollisia.

Guggenheim-säätiöllä on mennyt taloudellisesti heikosti jo pitkään. Syöksy alkoi näkymään kunnolla vuonna 2012, kun sen Berliinissä sijaitseva museo suljettiin 15 vuoden talousvaikeuksien jälkeen. Tämä oli melkoinen takaisku ylpeän säätiön imagolle. Guggenheim Berliinissä kävi sen aukioloaikana noin kaksi miljoonaa vierasta, mikä ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta, jos ottaa huomioon sen, että 3,6 miljoonan asukkaan Berliini on koko Euroopan pääkaupunki, joka vetää vuosittain puoleensa yli 40 miljoonaa turistia. Tässä valossa tarkasteltuna Helsingin 550 000 vuosittaisen kävijän arvio tuntuu melko epärealistiselta, koska Suomea ei yleisesti ottaen pidetä kovinkaan vetovoimaisena maana.

Jopa romantiikan tyyssijana pidetyssä Venetsiassa, jossa vierailee päivittäin yli 60 000 turistia, on Guggenheim -museo vetänyt vuositasolla puoleensa vain noin 400 000 kävijää. Guggenheim-säätiön onneksi peräpohjolasta löytyi vielä yksi tarpeeksi tyhmä kansa, jolla on toistaiseksi pari lanttia taskujen pohjalla. Kansan keskuudessa on kuitenkin herännyt pelko siitä, että tämä päätös olisi karannut kokonaan demokratian ulkopuolelle. Kuka vetelee Guggenheim Helsingin naruista ja ketkä ovat käyneet löylyissä säätiön edustajien kanssa? Ja miksi keskusteluissa viitataan lähes aina Espanjassa sijaitsevan Bilbaon Guggenheim-museon menestykseen, vaikka ilmiötä ei ole onnistuttu toistamaan missään muualla? Jotkut ehtineet jo pohtimaan, että Guggenheim-hanketta käytettäisiin hämäyksenä, jotta leikkauksia koskevat keskustelut jäisivät sen alle.

Jos yksityinen ei siihen halua rahaa sijoittaa, eikä Guggenheim-säätiö halua laittaa omiaan likoon, niin kyllähän sen nyt maalainenkin tajuaa, kuinka kannattavaa bisnestä tässä oikein ollaan tekemässä. Guggenheimin kummistus ei vain suostu kuolemaan. Yhä uudelleen se nousee kalmistoista nakertamaan veronmaksajien euroja. Pelkästään tähän astiset suunnittelukustannukset ovat vieneet helsinkiläisiltä miljoonia. Nyt tätä taakkaa halutaan jakaa koko kansan kesken.

 

Lisää aiheesta: Guggenheim etenee kohti maaliaan

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu