Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Kun työttömyys ja leipäjonot eivät ole enää edes uutinen

  • eu food aid // wikimedia commons
    eu food aid // wikimedia commons

Suomi on lopultakin saavuttanut sen pisteen, jossa pieni osa suomalaisista voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka samaan aikaan tuhannet kärsivät päivittäin. Työmarkkinoiden piristyminen antaa yhä odotuttaa itseään, jonka vuoksi moni suomalainen on ajautunut taloudelliseen ahdinkoon.

Huolestuttava tilanteemme heijastuu kaikkialle arkeen, mutta kaikista parhaiten se on havainnollistettavissa hurjaa vauhtia kasvavana ruoka-avun tarpeena. Hallituksen lanseeraaman yhteisen veneen pohja vuotaa kuin seula, mikä konkretisoituu katuja kiertelevinä tuhansien ihmisten leipäjonoina. Hyvinvointiin ja reiluun tulonjakoon perustuva yhteiskuntamuotomme tuntuu tässä vaiheessa enää kaukaiselta historialta.

LAHDESSA RUOKA-APU loppui viime perjantaina kesken, mutta valitettavasti tämä ei kiinnostanut suuria lehtitaloja. EU:n ruoka-apua tarvitsevien määrä tuli sen jakajille täytenä yllätyksenä. Ruokakasseja riitti vain sadalle kolmellekymmenelle ensimmäiselle. Liian moni arjensa kanssa kamppaileva pienituloinen joutui lähtemään paikalta nälkäisenä ja tyhjin käsin. Seuraava ruokakassien jakelu järjestetään syyskuussa. 

Ruoka-apua järjestävät Suomessa kolmannen sektorin toimijat, kuten valtakunnalliset ruoka-apuyhdistykset, työttömien omat järjestöt sekä seurakunnat. Ruokalahjoitukset puolestaan tulevat pääosin kaupoilta ja tukuilta. Tarve on ollut viime vuosina suuri, kun leipäjonoissa nähdään viikottain jo lähes 20 000 suomalaista vähäosaista. Joukkoon mahtuu niin eläkeläisiä kuin lapsiperheitäkin. Kasvua ja työllisyyttä tavoitteleva hallituspolitiikka ei ole onnistunut vähentämään viikottaisten jonottajien määrää, vaan päinvastoin kävijämäärät ovat jatkaneet vain kasvuaan.

SUOMI KOHTELEE tämän päivän köyhiä paljon vastuuttomammin kuin viime laman aikaan, jolloin leipäjonot rantautuivat ensimmäistä kertaa maamme katukuvaan. Julkisessa keskustelussa ruoka-apu on arkipäiväistetty ja normalisoitu, jonka myötä sen sosiaalipoliittinen ulottuvuus on painunut yhä enemmän taka-alalle, kun leipäjonot ovat vakiintuneet epäviralliseksi ja hiljaisesti hyväksytyksi osaksi suomalaista köyhyyspolitiikkaa. Leipäjonot eivät tästä huolimatta kuulu suomalaiseen hyvinvointivaltioon.

Suomen perustuslain 19 § mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Suomessa julkisella vallalla on vastuu ihmisten hyvinvoinnista, vaikka kadulla kiemurtelevat nälkäiset ja neoliberalismin sekä kaverikapitalismin nimeen vannovat poliitikot eivät aivan sellaista käsitystä laistamme antaisikaan. 

Jokaisen on syötävä. Ruoka on keskeinen elinehtomme ja osa jokapäiväistä elämäämme. Ruoka on myös sosiaalinen ongelma, jos sitä ei ole saatavilla tarpeeksi tai se on huonolaatuista. Köyhillä ei ole aina varaa elää terveellisesti, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa. Tämän seurauksena ravitsemustottumukset voivat vinoutua ja johtaa lopulta terveyden romahtamiseen. Nälkä tulee olemaan osa vähäosaisen elämää myös tulevaisuudessa. Hallitus nimittäin on ilmoittanut tekevänsä tasaisen leikkauksen liki 30 eri sosiaalietuuteen, mikä kohdistuu ennen kaikkea niihin yli 700 000 suomalaiseen, jotka elävät jo nyt köyhyysrajan alapuolella. 

Leikkuriin on tällä hetkellä joutumassa muun muassa kansaneläkkeet, asumistuet, opintotuet, lapsilisät, kotihoidon tuet, vammaistuet, elatustuet, työttömien työmarkkinatuet sekä vähimmäispäivärahat. Ja tämähän on todennäköisesti vasta alkusoittoa tulevaa kurjistamista varten, kunnes matalapalkkatöitä aletaan toden teolla rummuttamaan lävitse ja työehtosopimukset poltetaan muinaismuistona.

Hallitukset lanseeraamat säästötoimenpiteet kohdistuvat ennen kaikkea huonoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja kuormittaa tätä kautta ruoka-avun jakelua entisestään. Eurooppa neuvoston sosiaalikomiteahan varoitti suomalaisia jo viime vuonna siitä, että työmarkkinatukemme yhdessä muiden etuuksien kanssa ei onnistu takaamaan riittäävää toimeentulon minimitasoa. Tuolloin myös epäiltiin, että kaikki toimeentulotukea tarvitsevat eivät saisi riittävästi tukea. Tai osaisi edes hakeutua sen piiriin.

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN mukaan Suomessa oli heinäkuun lopussa lähes 380 000 työtöntä. Kuntouttavassa aktivointiasteeseen laskettavissa palveluissa oli heinäkuun lopussa 99 400 henkilöä. Leikkaukset osuvat jokaiseen heistä. Puhumattakaan maamme eläkeläisistä ja vanhuksista. Sosiaalisen turvan kasvanut tarve sekä samanaikaisesti heikentyneet taloudelliset mahdollisuudet tekevät yhtälöstä hankalan. Pahimmassa tapauksessa eskaloituva tilanne johtaa entistä syvempään tuloerojen kasvuun, hidastaa talouskasvua, nakertaa ihmisten luottamusta yhteiskuntaa kohtaan ja lisää yhteiskunnallista painetta sekä konfliktin riskiä. Kaikesta tästä huolimatta hallituksessa elää edelleen vahvassa luulo siitä, että suomalaiset eivät laiskuuttaan haluaisi edes tehdä töitä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Euroopan komission vuonna 2016 ilmestyneen maaraportin mukaan Suomen työmarkkinat ovat jatkaneet alamäkeään, vaikka toisissa EU-maissa kuljetaan jo selvästi parempaan suuntaan. Raportti mainitsee yhtenä keskeisimpänä tekijänä epäsuhdan suomalaisen työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä, joka heitti maan yksikkötyökustannukset rajuun nousuun vuosien 2008 ja 2013 aikana. Kansallamme ei näin ikään ole ongelmia motivaation kanssa, vaan töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla vaikka tässä kuinka syyllistettäisiin. Ikävä kyllä kansaa ei voi vaihtaa, mutta onneksi hallituksen sentään voi.

Hetken ajan minä kuvittelin hallituksemme tulleen järkiinsä, kun se ilmoitti pyrkivänsä lisäämään suomalaisten työntekijöiden ostovoimaa pienillä verohelpotuksilla. Lopulta tajusin, että työläisen kaksisataa euroa otetaan pois kaikista heikoimmassa asemassa olevien ostovoimasta. Jälleen kerran jouduin pettymään karvaasti. Mennyttä ei taida saada enää takaisin.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Samaan aikaan myös kansan keskuudesta värittyvä kuva ruoka-apuun turvautuvista ihmisistä on melko yksioikoinen. Hyvinvoivan väestön silmissä ruoka-apua tarvitsevia leimataan usein palveluiden ja sosiaaliturvan väärinkäyttäjiksi, epäsosiaalisiksi sekä elämäntapatyöttömiksi, vaikka todellisuudessa kuka tahansa voi pudota kelkasta. Ei se katso koulutustaustaa tai lähtökohtia, vaikka tietysti paremmat eväät elämään tekevätkin taipaleesta kepeämmän.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Erään suomalaisen yrittäjän sanoja lainaten, "nyt taitaa olla kahdeksas vuosi kun leikataan, tavoite on edelleen yhtä kaukana kun aloittaessa. Fiksumpi hakisi jo uusia keinoja talouskasvun saamiseksi".

Suomen kohdalla tehtiin itseääntoteuttavia ennusteita. Pelättiin, että Kreikan tietä mennään ja käytettiin tismalleen samoja lääkkeitä kuin siellä, että näin myös kävisi. Hauskinta kyllä, kun nuo EU:n antamat ruoka-avustukset katsotaan jotenkin hyväntahtoiseksi ja filantrooppiseksi eleeksi. Yhtenä suurimpana nettomaksajana suomalaiset kyllä maksavat ne ihan omista rahoistaan ja vieläpä moninkertaisesti.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Leikataan? Julkiset menot ovat kyllä kasvaneet joka vuosi. Eikä selitykseksi riitä pelkkä työttömien määrä kasvu, sillä työttömyyskorvaukset ovat yhteensäkin vain kuutisen miljardia ja julkisten menojen kasvu on ollut 2008 lähtien yli 20 miljardia. Ei ehkä terävin yrittäjä ollut hän.

Kahdeksaan vuoteen mahtuu mm. Pienimpien eläkkeiden nosto kolmanneksella-puolella perhesuhteista riippuen, toimeentulotuen tasokorotus, peruspäivärahan nosto viidenneksellä ymym. Nytkään toimeentulotuesta ei leikata yhtään mitään, päin vastoin negatiivinen inflaatiokin jätetään huomiotta joten reaaliarvo kasvaa. Opiskelijat pääsevät yleiselle asumistuelle, ja vaikka opintotukea leikataan, valtaosalle opiskelijoista tämä tarkoittaa HUOMATTAVAA tulojen kasvua.

Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilaston mukaan suomalaisten reaalitulot ovat kasvaneet keskimäärin pari prosenttia 2008 lähtien. Pienituloisimpien nousseen lähes 10% ja suurituloisimman prosentin laskeneen lähes 10%.

Ja eiköhän Tokmannin ämpärijonossa ollut jälleen enemmän porukkaa kuin leipäjonossa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000124736...

Eli pointti; pienituloisimmilta ei leikata (taaskaan). Päin vastoin, tukien reaaliarvo jatkaa nousuaan. Jotkut menettävät ostovoimaa mutta ne eivät ole ne pienituloisimmat.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Paitsi että työttömien määrä on kasvanut. Katso työ-ja elinkeinoministeriön lukuja. Samaan aikaan myös tukityöllistettyjen ja "aktivoitujen" ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Ja eläkeläisten määrää unohtamatta. Tuet eivät pysy inflaation perässä. Pullonkaula syntyy etenkin asumisesta. Nyt kun noita matalapalkkatöitä aletaan oikein kunnolla rummuttaan tuolta isolta kirkolta käsin, niin tilanne karkaa kokonaan käsistä.

Periaatteessa matalapalkkaiset työt tarkoittavat vain sitä, että valtio tekee rahamiesten elämästä entistä helpompaa siirtämällä palkkakulut yhteiseen ravintolalaskuun. Bisnes pyörii ja kovasti naurattaa, kun maksaa lasten palkkaa, jolla ei ole varaa maksaa edes vuokraa. Tämän seurauksena tukimäärät kasvavat ja tarvitaan enemmän verotuloa. No sitähän löytyy sopivasti keskiluokalta, koska Suomessa pääoman verotukseen ei kosketa. Se on kuin hindujen Pyhä Lehmä. Unohtavat vain, että kun keskiluokan ostovoima tuhoutuu, niin ne loppuvat sisämarkkinavetoisen talouden bisnekset muuten siihen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #5

Katsotaan kuinka käy. Muistanet että jopa SAKin Lyly sanoi uskovansa kiky-sopimuksen tuovan lisää työpaikkoja. Toistaiseksi kotimainen kysyntä ei ole heikentynyt. Kysyntäeristä yksityinen ja julkinen kulutus ovat kasvaneet useita prosentteja, investoinnit ja vienti ovat laskeneet merkittävästi. Kuten meikäläisten menestynein taloustieteilijä, MIT:n professori Holmström totesi Hesarissa, hänen on vaikea nähdä kuinka kotimarkkinaelvytys voisi auttaa mitään tälläisissä ongelmissa.

anita frisk

Mielenkiintoista faktaa jota ei uskoisi kun valtamediaa seuraa. Tai elämää ympärillään. On erityisesti kaksi etupiiriä jotka apinanraivolla vastustavat kaikenlaisia leikkauksia ja ne ovat opiskelijat ja lapsiperheet. Kahdeksan euron ehdotettu lapsilisäleikkaus (jota tosin olisi kompensoitu) sai aikaan sellaisen myrskyn että hallitus nöyrästi joutui perääntymään. Perhe = kaksi äänestäjää. Opiskelijat uhkailevat Suomen muuttumista vähintäänkin Hoxhan aikaiseksi Albaniaksi mitä sivistykseen, innovaatioon ja teknologiaan tulee jos jokunen kymppi leikataan. On jakamaton ihmisoikeus asua yksiössä Kalliossa. Samaan aikaan tosin vähin äänin vanhustenhoidosta leikattiin 300 miljoonaa. Ja jotain ehtoja taidettiin kiristää ansiosidonnaisistakin, mutta mitäs siitä.

En tiedä mihin nuo yli 100 velkamiljardia ovat menneet, mutta nuo saavutettuja etujansa vimmaisesti puolustavat taitavat olla vähän tyhmiä kun eivät tajua että heidän aikanaan eikä niinkään kaukaisessa tulevaisuudessa etuja tullaan todella pahasti leikkaamaan ja hyvinvointiyhteiskunnasta on vain muisto jäljellä. Palataan entiseen aikaan, jolloin näitä etuja ei edes ollut. Silloin "mutta kun mulla on oikeus!" muuttuu "ai, nyt siis pitää itse ottaa vastuu".

Sosiaalisektori on se suurin, joten suurimmat säästötkin on pakko repiä siitä. As simple as that.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>....Suomen perustuslain 19 § mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.....

ooo

Jos tämä ei toteudu vika on keinoissa joilla yritetään tulla toimeen.
Suomessa kukaan ei kuole nälkään.

Köyhyys on suhteellista ja toteutuu vain silloin kun verrataan rikkaampiin.
Hyvinvoinnin tulisi jakautua tasaisemmin. Tätä kaikki puolueet ovat yrittäneet noin 50- 100:n vuoden ajan. Me pienituloiset joudumme odottamaan tuon toteutumista vielä....kauanko?..... 50- 100 vuotta?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Köyhyys on suhteellista vain vauraan ja hyvin toimeentulevan mielestä. Ihminen, joka menee tyhjällä vatsalla nukkumaan, tuskin ajattelee samoin. Nyky-Suomi ei edusta minun käsityksieni mukaan enää hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikka poliittisessa debatissa sitä kovasti viljeltäisiinkin. Sanana se on tyhjää täynnä, kun edes vanhuksista ei ole mukamaste varaa pitää enää huolta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#6

Näistä on puhuttu moneen kertaan täällä.
Jos Suomessa joku kärsii nälkää, on normaalitapauksessa vastuu itsellä-

Suomi on maailman 17:ksi vaurain maa.

Maailmassa 1- 2 miljardia ihmistä jotka elävät eurolla päivän. Heidän keskuudessaan ei pohdita kuka on köyhä.

anita frisk

Anteeksi nyt vaan blogisti, mutta tuo "kadulla kiemurtelevat nälkäiset" meni jo hieman sosiaalipornon puolelle. Asun lähellä Helsinginkadulla sijaitsevaa "Hurstin Valintaa" ja ne kadulla makaavat kärsivät enemmänkin janosta kuin kuin ruuan puutteesta. - Ainakin tuossa järkyttävän pitkässä jonossa on kielestä päätellen paljon vanhahkoja venäläisnaisia, arvatenkin inkeriläisiä joiden takuueläke ei riitä. Ja aivan liian paljon reippaita opiskelijoita jotka ovat sinänsä fiksusti huomanneet että kun ruuan saa ilmaiseksi niin siitä säästyneen rahan voi käyttää johonkin kivempaan. Jossain vaiheessa virolaiset kävivät hakemassa täydet kassilliset ja trokasivat ne sitten Tallinnassa, mutta sen ketkuilun Hursti sai lopetettua. Etnisiä tai romaneja en jonossa koskaan ole nähnyt. Lienee kunniakysymys.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kappas, MV-lehden lukija otaksun.
Ja juuri sitä porukkaa, josta mainitsin ensimmäisessä kommentissakin.

Suomessa ruokajonoissa käy nykyään yli 20 000 ihmistä. Mukaan mahtuu varmasti ihan koko kirjo, mutta ainakin Hurstin valinnassa pitää Kela-kortti löytyä. Ja siellähän ne kaduilla kiemurtelevat ne jonot. Parhaimmat lähes kilometrin mittaisia. Ja mitä opiskelijoihin tulee, niin heillä ei yksinkertaisesti ole kohta enää varaa syödä Suomessa, kun opiskelijatöitä ei ole tarjolla ja kaikilla ei ole vanhempia jotka pystyisivät avustamaan. Sama pätee moneen eläkeläiseen, joita jonoissa ilmeisesti näkyy aika paljon. Ei kyse ole aina kivuudesta, vaan silkasta tarpeesta ja huono-osaisuudesta. Nälkä on ikävä kaveri, jos ei ole mitään millä ruokkia.

Lue siitä vaikka muutama jonottajan kertomus, niin ei tarvitse ikkunasta katsella ja tehdä arvauksia heidän taustoistaan: https://demokraatti.fi/suomen-pisimmassa-leipajono...

"Ei täällä juuri juoppoja näy. Nämä eivät ole syrjäytyneitä ihmisiä vaan syrjäytettyjä."

anita frisk

Otaksu kaikessa rauhassa vaikka väärin otaksutkin. "Ja juuri sitä porukkaa" on melko epäasiallinen heitto. On hämmästyttävää, että ulkomailla asuva henkilö katsoo olevansa asiasta paremmin perillä kuin se jolle se on arkipäivää.

En väittänyt spurguja olevan tuossa leipäjonossa, eivät he jaksa tunteja jonottaa. En tarvitse demari-lehteä tämän toteamiseen, omat silmät riittävät. Ja mitä opiskelijoiden nälkään tulee, opiskelija-aterian hinta on 2,50. Ei kohtuuton.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #18

Ja Kallion ruokajonossa käyvien sanominen alkoholisteiksi, inkeriläisiksi, venäläisiksi, virolaisiksi ja opiskelijoiksi ei ole yleistävää? Teehän itsellesi palvelus ja käy varsin haastattelemassa niitä ihmisiä ensi kerralla. Tee se ripaus myötätuntoa sydämessäsi. Aivan varmasti paikalta löytyy monenlaisia ihmisiä. Ja monenlaisista eri taustoista. Tuskin sielä kuitenkaan kukaan ihan ilman syyttä on.

Politico teki paikan päältä hyvän jutun tuossa alkukesästä.
Käänsin sen tänne: http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217130-polit...

Jos alkuperäinen kieli taipuu, niin löydät artikkelin täälä, http://www.politico.eu/article/finland-economy-cri...

Suosittelen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8

Suurin piirtein noin. Eikö edelleenkin ole niin, että leipäjonosta saa hakea kuka vaan, ei se laitonta ole.

Miten muuten ne virolaiset trokarit on häädetty?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hursti vaatii suomalaisen Kela-kortin, ennen kuin lyö pussin käteen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan kun 60-70 -luvuilla faijani muisteli 30-lukua, jolloin Helsingissä oli "soppajonoja". Ei niissä aina soppaa jaettu, joskus oli kuulemma myös makaronilaatikkoa tai muuta lämmintä ruokaa, mutta leipäjonojen sijasta niitä nimitettiin soppajonoiksi.

Hänen kertomuksensa silloisesta Suomesta kuulosti hyvin kaukaiselta ja tyystin erilaiselta kuin oma lapsuuteni ja nuoruuteni maailma. Kun leipäjonot Suomessa sitten tulivat otsikoihin 90-luvun alkupuoliskolla, niin niistä uutisoitiin jopa Japan Times -lehdessä, josta luin niistä Tokiossa asuessani. Sellainen kuulosti historian havinalta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hetken aikaa elettiin todennäköisesti Suomen parasta aikaa - mennyttä ja tulevaa. Töitäkin oli kaikille kynnellekykeneville.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Kyllä se on aika paksu väittämä, että joku vapaaehtoisesti tuonne leipäjonoon menisi jonottamaan. Olen melko varma, että tarpeen ja nälän takia siellä ollaan.

Ei Suomalainen vapaaehtoisesti halua, että kukaan tietää hänen hakevan ruokaa leipäjonosta, sen verran ylpeätä kansaa olemme.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Olen Petteri aikalailla samaa mieltä.

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

Suurin osa tarpeeseen kyllä, mutta tiedän tapauksia jotka käyvät koska voivat. Eräs puolituttu lounasmesta yrittäjä kävi hakemassa ruokajonosta leipää ja muuta yritykseensä vuosien ajan. Pari nuorempaa miestä taas hakivat krapula ruokansa. Vanhan asuinpaikkani keski-ikäinen ja hyvin toimeentuleva leidi naapurista haki myöskin leipäjonosta sapuskaa nuukuuttaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Surullista kyllä. Toisaalta sellaista järjestelmää ei ole vielä keksittykään, jota ei joku käyttäisi hyväkseen. Ihminenhän oppii valehtelun ja huijaamisen alkeet jo muutaman vuoden ikäisenä taaperona.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala Vastaus kommenttiin #21

Juu, kaikkeen löytyy aina se musta lammas. Kuitenkaan jotkut yksittäistapaukset eivät varmasti selitä noita leipäjonoja.

Olen kyllä samaa ihmetllyt, että jotenkin näistä leipäjonoista on tullut niin ''tavallisia'' että niitä pidetään jo normaalitilanteena.

Onko päättäjillä kaikessa säästö- ja työllisyysvouhotuksessaan mennyt kokonaan ohi, että maassamme on ihmisiä jotka ovat vailla asuntoa ja näkevät nälkää. Tällaisessa tilanteessa kun tämä on jo ns. hyväksytty tilanne tuntuu jotenkin älyttömältä, että jostain pienistä veronkokotuksista ja lainankoroista jaksetaan olla huolissaan.

Elämme ilmeisesti uuden välinpitämättömyyden aikakauden alkua, jolloin hyväksymme köyhyyden ja syrjäytymisen, niin kauan kun keskiluokka ja päättäjät ovat huolissaan 6 minuutin työajasta, katson että ei meillä ole toivoa paremmasta

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #22

Leipäjonoja ja niiden pituutta voidaan tietyllä varauksella pitää jonkinlaisena barometrina yhteiskunnan tilasta. Tuo maininta varauksesta johtuu osaltaan siitä, että vuosikausia jatkunut siedättäminen on matalentanut kynnystä mennä hakemaan niistä ruokaa muuten vaan.

Ruotsissahan ei ole leipäjonoja eikä se yksistään riipu siitä, etteikö niille olisi jossain määrin kysyntää tai tarvetta sielläkin, vaan siitä, että Ruotsin valtio on käytännössä kieltänyt leipäjonot, jotka ovat köyhyden symboli. Ruotsihan on kieltäytynyt mm. ottamasta vastaan EU:n elintarvikeapua, on siinä mielessä yksi ainoita EU-maita.

Leipäjonojen lakkauttaminen asetuksella siis lopettaisi Suomessakin koko polemiikin leipäjonoista, jos niin haluttaisiin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #23

Se tuskin poistaisi ongelmaa. Käsittääkseni Ruotsin kuningaskunta on joka tapauksessa huomattavasti vauraampi kuin oma perähikiämme. Tosin tuloerot ovat kasvaneet siellä IMF:n selvityksen mukaan jopa Suomeakin nopeammin. Me tulemme hyvänä kakkosena.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #24

Pienituloisten suomalaisten määrä on laskenut vuodesta 2008 peräti viidelläkymmenellä tuhannella. Tämähän olisi pitänyt vähentää leipäjonoja.

http://www.stat.fi/til/tjt/2014/01/tjt_2014_01_201...

Ja mitä tuloeroihin tulee, pitkällä aikavälillä ne ovat meillä laskeneet. Esimerkiksi 70-luvulla tuloerot olivat suuremmat kuin nyt.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #22

Taas hyvä kommentti, Petteriltä. Se on tuo sisäinen kulttuurimme, joka on muuttunut parissa sukupolvessa. Sodan jälkeinen Suomi nousi puhaltamalla reilusti yhteen hiileen. Rintamalla oli opittu, että kaveria ei jätetä. Ei edes sitä heikointa. Laman jälkeinen Suomi puolestaan nousi onnenkantamoisella, johon luotettiin ja uskottiin. Tänä päivänä egoismista on tullut hyve ja individualismi on se, minkä nimeen me vannomme valamme. Tarvittaisiin aimo annos yhteisölähtöisyyttä eli kollektivismia, jotta me tästä suosta vielä nousisimme.

Pitäisi käyttäytyä kuin kansakunta. Se tuskin tulee onnistumaan, niin kauan kun jotkut syövät kuormasta, sillä aikaa kun toiset työntävät ja vetävät. Ei minua niinkään häiritse se, että jotkut pelaavat vilunkipeliä silloin kun kansa ja valtio voi hyvin. Leikkaavat itselle isomman siivun ja ottavat salaa vielä toisen palan kakusta. Mutta kun tässä nyt lähes koko kansa kärvistelee, niin tämä ei todellakaan ole oikea hetki sikailla ja helpottaa joidenkin elämää entisestään.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Mitä luulet, miten tilanne muuttuisi jos leipäjonossa olisi sosiaalityöntekijä joka tekisi kaikille toimeentulotukilaskelmat? Onko siis jonossa kyse siitä että a) henkilö ei saa hänelle lain mukaan kuuluvia etuuksia vai b) ne etuudet käytetään johonkin ei-välttämättömään ja syödään sitten jonoleipää?

Onko kumpikaan näistä oire systeemisestä köyhyydestä? Vai ehkä jostain muusta?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Anita Frisk (#17), noista 100:sta velkamiljardista 60 viimeistä ei ole velkaa ollenkaan, vaan ne on rahastoitu eläkerahastoihin, jotta vakuutusyhtiöpomot pääsevät leikkimään suurta yritysjohtajaa.

Pekka Pylkkönen (#1), pienituloisen inflaatio ei ole lähelläkään negatiivista. Negatiivinen inflaatio perustui vain polttonesteiden hinnan laskuun ja pienituloisilla ei varmaankaan ole ökyautoja.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Höpsis. Ruuan hinta esimerkiksi on laskenut jo pitkään ja huipusta on tultu alas useita prosentteja. Auto meillä pienituloisilla ei myöskään ole mitenkään tavaton.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Rekisterissä olevien henkilöautojen määrä Suomessa on tuplaantunut vuodesta 1982. Lamavuosien 1990 - 1995 välillä on notkahdusta alaspäin, mutta vuonna 2009 alkanut taantuma ei ole siihen suuntaan vaikuttanut.

http://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/auto...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset