Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Palkansaajien odotetaan joustavan - Tuloerot kasvuun pudottamalla ansiotasoa

  • kuva: pixabay / CC0 public domain (vapaaseen kaupalliseen käyttöön)
    kuva: pixabay / CC0 public domain (vapaaseen kaupalliseen käyttöön)

Valtiovarainministeriö aloitti eilen keskiviikkona ensi vuoden budjetin kasauksen. Tilanteen kerrotaan olevan poikkeuksellisen vaikea, jonka vuoksi moni joutuukin valmistautumaan varsin ikäviin päätöksiin ensi vuoden budjetin laadinnassa. Valtiosihteeri Martti Hetemäen, 59, painotti Helsingin Sanomissa työllisyysasteen parantamisen vaativan palkkaerojen kasvua.

Hetemäen mukaan suomalaisten on opittava hyväksymään korkeat tuloerot. Käytännössä tämä tarkoittaisi lisää matalapalkkaisia töitä. Suomen tilanne on Hetemäen mukaan paljon pahempi kuin yleisesti ajatellaan. Suomessa on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen etuudet ja palvelut, mutta työllisyysaste on eteläeurooppalaisella tasolla. 

HETEMÄKI MAINITSEE HS:ssä hyvinvointiyhteiskunnan perustuvan siihen, että riittävän moni työikäisistä ihmisistä kävisi töissä. Tällä hetkellä Suomen työllisyysaste on 68,5 prosentissa, kun taas tavoite, jolla velkaantuminen saataisiin pysähtymään, liikkuu 72 prosentin pinnassa. Korkea työllisyysaste on ainoa keino, jolla suomalaiset pystyisivät maksamaan palvelut ja kaikki tulonsiirrot, jotka ovat keskeisessä asemassa tuloerojen kaventamisessa. 

Työttömiä työnhakijoita Suomessa on 350 000. Työttömyys on ollut runsaassa kasvussa lähes koko 2010-luvun ajan ja samaan aikaan työttömyyskausien pituus on pitkittynyt. Hetemäen mukaan Suomessa olisi jopa 105 000 nuorta vailla työtä tai opiskelupaikkaa. Tilannetta ei ole parantanut lainkaan se, että hallitus on aktiivisesti leikannut rahoja koulutuksesta ja pakottanut opinahjot vähentämään opiskelupaikkojaan. Samaan aikaan opiskelijoiden tukia on leikattu tuntuvasti, joka puolestaan on kaventanut vähäosaisten perheiden lapsien opiskelumahdollisuuksia. Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-FIN:in mukaan Suomessa on pienituloisuuden perusteella laskettuna lähes 700 000 köyhää. Tämän lisäksi noin 200 000 ihmistä elää todellisessa köyhyysriskissä. 

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ilmoitti Espoon Moisniemessä valmisteltavan budjettiesityksen olevan valmiina huomiseen perjantaihin mennessä. Hallituspuolueiden viime keväänä sopimasta talouden kehyksestä voidaan Orpon mukaan pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Uusia leikkauksia ei hänen mukaansa ole tarkoitus tehdä, mutta ilmenevät uudet menot pitää jollain tavoin kattaa. Hallituksen aikomuksena on leikata menoja neljällä miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Toistaiseksi säästökuuri ei kuitenkaan ole koskenut valtion omaa virkakoneistoa, jossa rahoja ei ole varsinaisesti säästelty. Leikkaukset ovat kohdistuneet ennen kaikkea vähäosaisiin sekä palkansaajiin. Orpo ilmoitti samassa yhteydessä, että selkeitä leikkaustarpeita on edelleen nähtävissä. Hallitus palaa niiden pariin ensi keväänä järjestettävässä puoliväliriihessä.

SAMMON KONSERNIJOHTAJA Kari Stadigh otti saman tien kopin valtiosihteeri Hetemäen ehdotuksesta. Stadighin mukaan omistajien aseman parantaminen on ainoa keino lisätä työpaikkoja. Taloussanomien haastattelema Stadighin katsoo, että suomalaisten tulisi tarkastella työehtosopimusten yleissitovuutta, alentaa tuntuvasti palveluammattien palkkatasoa sekä laskea sijoittamiseen liittyviä veroja. Stadigh ehdottaa myös perintö- ja lahjaveron poistamista kokonaan. Sampo-konserni on suomalainen henkivakuutus- ja vahinkovakuutustoimintaa sekä sijoitustoimintaa harjoittava finanssikonserni.

Suomessa palkat eivät ole koskaan olleet ongelma, vaan huomattavan korkeat elinkustannukset. Sisäinen devalvaatio ei tule onnistumaan pelkästään palkkoja alentamalla, koska elämisen kustannukset ovat maassamme liian korkeat. Hallituksen tulisi aktiivisesti pyrkiä pudottamaan niitä mm. vuokrakaton sekä verohelpotusten avulla. Jotta sisäinen devalvaatio saataisiin toimimaan, tulisi valtion laskea samaan aikaan vuokrien, liikkumisen, ravinnon sekä energian hintoja, johon sen rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä. 

Tämän hetkinen innostus palkkojen alentamiseen on saanut alkunsa Yhdysvalloista, jossa keskiluokan nopea kutistuminen on ajanut koko maan kaaoksen partaalle. Jostain syystä vain hyvin harvat omistajat ja johtajat ymmärtävät palkkojen alentamisen vaikutuksen heidän myyntinsä volyymiin sekä kansantalouteen laajemmin. Liian useat kuvittelevat, että maksamalla työntekijöille pienintä mahdollista palkkaa voidaan maksimoida voitot. Näinhän se varmasti toimisikin muutaman vuoden ajan, mutta kuinka pitkään tällainen talousrakenne pystyy pitämään rattaat käynnissä ja mitä tapahtuu, kun ne alkavat hidastumaan? Kansantalouden päälle ymmärtävät tahot tietävät, että yhden yrityksen palkkakulut ovat toisen yrityksen liikevaihtoa. Kun yhtiöt leikkaavat kollektiona palkkojaan, niin samalla ne leikkaavat tietämättään osan omasta potentiaalisesta liikevaihdostaan.

KORKEAT TULOEROT ei ole mikään ratkaisu, sillä vahva keskiluokka on taloutemme ydin ja stabilisoiva voima sen taustalla. Perinteisen käsityksen mukaan varakkaat investoijat luovat työpaikkoja, mutta todellisuudessa tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Vauraat ihmiset eivät luo työpaikkoja, vaan kuluttajat luovat niitä, kun he ostavat tuotteita ja palveluja. Jos työntekijöillä on enemmän rahaa, niin yrityksillä on enemmän asiakkaita. Toisin sanoen, terve talousrakenne ja korkea ostovoima luovat työpaikkoja, eikä suinkaan rikkaat omistajat. Kuluttajat ja heidän ostovoimansa on talouden keskipiste ja sen sykkivä sydän. Kun palkansaajien ansiotasoa ja ostovoimaa supistetaan, niin loppujen lopuksi se vahingoittaa taloutta enemmän kuin elvyttää sitä. Tästä hyötyy vain kourallinen ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi varakkaita siirtääkseen rahansa ulos maasta. 

Palkkaköyhälistön luominen lisäisi kotimaan ongelmia entisestään, kun viennin lisäksi myös sisämarkkinat lamaantuisivat. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa entistä mittavampiin tulonsiirtoihin, kun valtio joutuu kompensoimaan pieniä palkkoja erilaisin tukimuodoin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen viime vuonna ilmestyneen raportin mukaan keskiluokan osuus veronmaksajista on jo nyt vähentynyt tuntuvasti. Mikäli tarkastelukohdaksi otetaan 1990-luvun laman jälkeiset vuodet, keskipalkkaisten osuus veronmaksajista on pudonnut lähes 10 prosenttiyksikköä. Keskipalkkaisten veronmaksajien osuuden pudotus näkyy ennen kaikkea palvelusektorilla, josta halutaan leikata lisää tulevaisuudessa. Samalla matala- ja korkeapalkkatyöt ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Kehitys on ollut samansuuntaista tehdasteollisuudessa. Tällainen skenaario johtaa väistämättäkin tilanteeseen, jossa ansiotulojen sekä kulutuksen verotusta joudutaan nostamaan, että kasvavista menoista selvittäisiin ja nopea velkaantuminen saataisiin pysähtymään.

Keskipalkkaisten osuuden pieneneminen veronmaksajista on ongelmallista hyvinvointivaltion kannalta, koska se sysää kulut hyvinvointipalveluista yhä harvempien hartioille. Suomi ajanut itsensä tilanteeseen joka ei jousta suuntaan tai toiseen, vaikka hallitus kuinka riuhtoisi. Suomalainen verotuskäytäntö on malliesimerkki Lafferin käyrän toiminnasta, joka kuvaa valtion verokertymää veroasteen funktiona. Lafferin käyrän mukaisesti valtion verotulot kasvavat veroasteen mukaan vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen verotulot alkavat laskemaan, koska korkea verotus alentaa selvästi kulutuksen volyymia, työn tarjontaa sekä kasvattaa veronkiertoa. Joidenkin mukaan palkansaajien verotuksen teoreettinen kipuraja on ylitetty jo moninkertaisesti, jonka vuoksi vaikutukset ovat alkaneet muuttumaan negatiivisiksi.

JOKAINEN VARMASTI ymmärtää, että vaikka tuloerot kasvaisivatkin, niin rikkaat eivät tule kuluttamaan sen enempää kuin ennenkään. Tästä syystä tavallisten palkansaajien ansiot ovat keskeisessä asemassa, mitä tulee sisämarkkinoihimme ja valtiomme talouteen. Liikemies ja sijoittaja Nick Hanauer kirjoitti tästä samaisesta aiheesta muutama vuosi sitten arvostetussa Politico -lehdessä. Hanauerin mukaan ongelma ei suinkaan johdu siitä, että rikkaat eläisivät liian vaurasta tai yltäkylläistä elämää, vaan he yksinkertaisesti kuluttavat liian vähän jotta talouden rattaat pysyisivät käynnissä. He säästävät tuottonsa ja sijoittajat ne eteenpäin. Rahat katoavat sinne, missä niistä saa parhaan tuoton. Poistuu kotimaan kierrosta, ja karkaa kehittyvien maiden riistohankkeisiin sekä veroparatiiseihin. 

Rikaskaan ihminen ei tarvitse enempää kuin parit housut. Hän ostaa yhden tai korkeintaa kolme autoa ja pari lokoisaa taloa. Ja mitä ravintoon tulee, niin hänkään ei voi syödä kuin pari kertaa päivässä, koska hänen vatsalaukkunsa tilavuus on melko rajallinen. Raha ei yksinkertaisesti liiku, eikä talous pääse tästä syystä hengittämään normaalisti. Talousjärjestö OECD onkin varoitellut Suomea jo useamman vuoden ajan palkka- ja tuloerojen nopeasta kasvusta. OECD:n mukaan tuloerojen kasvu on syönyt maamme talouskasvun olemattomiin. Palkansaajien yhteenlaskettu käytettävissä olevan reaalitulo eli ostovoima on supistunut jo useita vuosia putkeen ja sen arvioidaan kutistuvan myös tänä vuonna. Samaan aikaan suomalaiset pörssiyhtiöt ovat tahkonneet huipputuloksia vuosi toisensa jälkeen. Pörssiyhtiöt tekivät vuonna 2015 yhteensä 16 miljardin euron tuloksen. Luku lähenteli yhentoista vuoden takaista tuloshuippua, joka oli 18,2 miljardia euroa. Jos otetaan huomioon, että samaan aikaan suomalaisille vakuutellaan taukoamatta sitä, kuinka suomalainen työvoima on aivan liian kallista ja toiminta kannattamatonta, on kyseessä poikkeuksellisen hyvä tulos millä tahansa mittarilla mitattuna.

 

     Lisää aiheesta:

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tämä on melko surkea oravanpyörä, johon Suomi on itsensä ajanut. Palkkojen alennus menee niiden samojen yhtiöiden taskuun, jotka tahkoavat muutenkin jo pörssissä huipputuloksia vuosi vuoden perään. Olipa kyse sitten vuokrafirmoista tai elintarvikealan jättikonserneista. Suomi on liian kallis maa suomalaisille.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kirjoitinkin Pietikäisen blogiin:
- Tuloveroa ja myös muita progressiivisia veroja tulee nostaa 1-2 %.
- Saadulla lisäarvolla työllistetään työttömiä ja heille maksetaan oikeaa palkkaa. (En tässä yksilöi lähemmin, mutta lähinnä: turismi, puuhake ja pelletti ja siihen liittyvä metalliteollisuus.)
- Tästä saadulla lisäarvolla työllistetään lisää porukkaa.
- Ja koko ajan käydään kansalaiskeskustelua mitä voidaan tehdä, mitä ideoita kansalaisilla on ja laitetaan ekonomistit laskemaan tulosnäkymiä.
- Jos ja kun kansalaisilta tulee toteuttamiskelpoisia ideoita, lainataan rahaa oikein reippaasti - eli niin kauan kun se tuottaa tulosta.
- €urosta erotaan ja annetaan Suomen Pankille sille kuuluvat valtuudet.
- Perustetaan valtion ja kuntien osuuspankki, jonka kautta valtion, kuntien jne. rahat pyöritetään.
- Tehdään laki, jonka mukaan em. laitosten tulee käyttää pankkeja, joiden osakekannasta yli puolet on suomalaisten käsissä.
- Jos EU rupeaa höpisemään levottomia, erotaan välittömästi.
- Samaan syyssyn perustetaan Perustuslakituomioistuin, joka alkaa tutkimaan kaikkea mikä koskee perustuslakia vaikkapa 1985 vuodesta eteenpäin.

Tuolla ohjelmalla Suomi nousee varmasti.

Henry

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Valtion tulisi pohtia vuokrakattoa, joka on käytössä esimerkiksi Ruotsissa ja Saksan Berliinissä. Henkilökohtaisesti minä keventäisin pienten yritysten verotusta tuntuvasti ja katselisin enemmän mallia tuolta Virosta käsin. Viron yritysverotustyyliä voisi soveltaa tiettyyn liikevaihdon volyymiin asti - puhutaan nyt vaikkapa 150 000 - 250 000 euron liikevaihdosta. Samalla pidentäisin työntekijän koeaikaa hallituksen aikeiden mukaisesti kuuteen kuukauteen. Tällä hetkellä ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on valtava riski pienyrittäjälle.

Tämän jälkeen pohtisin uudestaan TEKES:in rahoitusta sekä yritystukia ja kohdistaisin ne ennen kaikkea pieniin kasvuyrityksiin. Viime vuosinahan suurimmat tuensaajat ovat olleet lähes 70 prosenttisesti markkinoiden kuninkaita ja yritysjättiläisiä. Tai vaihtoehtosiesti poistaisin kyseiset tuet kokonaan. Tukisin pienten yritysten toimintaa mm. Postin logistiikkapalvelujen kautta luomalla heille etulyöntiaseman edullisilla palveluilla. Keventäisin myös ansiotuloveroa sekä pienituloisten kovaa verotusta, jotta pienipalkkaisestakin työstä tulisi kannattavaa. Tämän jälkeen katsoisin, että mitä tapahtuu.

Pekka Pylkkönen

Olisin itsekin valmis lievästi korkeampaan verotukseen mikäli rahat tosiaan käytettäisiin työttömien työllistämiseen edes jonkinlaista lisäarvoa tuottaviin töihin. Sinänsä tuotoksen ei välttämättä tarvitse olla iso; kohtuullisen palkan ja sosiaalietuuksien ero ei ole hirmuisen iso. Kunhan tämä gäppi tulee täytetyksi, homma lyö kokonaisuuden kannalta leiville.

Itsekin uskon metsään mutta se lienee lähinnä arvailua. Ehkä se että 500 vuotiaat metsäfirmamme ovat edelleen Helsingin suurimmat yritykset kertoo jotain.

Oma logiikkani kulkisi sitä rataa että sekä sosiaalietuuksista että suurituloisimmilta otetaan rahaa ja sitä siirretään pienipalkkaisimmille työntekijöille. Ei korkeampana palkkana vaan veronalennuksina, palveluiden maksuttomuutena, suorina tulonsiirtoina ym. Tämä olisi tapa luoda sitä palveluyhteiskuntaa jossa työtilaisuuksia on mahdollisimman paljon. Itse kannatan mahdollisimman hyviä palkkoja ja onnellisia työntekijöitä mutta aina siihen ei päästä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Eikä sitä samaa millä Katainen sai maan polvilleen:

Verohelpotuksia (käänteisesti progressiivisesti ja suuryrityksille) => Budjettivaje => Lisää velkaa => Leikataan köyhiltä => vähemmän ostovoimaa ja lisääntynyttä työttömyyttä => Myydään valtion yrityksiä ja toimintoja => Leikataan lisää, romutetaan hyvinvointivaltio jne.

Henry

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Tää peli on menetetty. Tehdään uusi, oma.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

"SUOMEEN ON SYYDETTY samaa potaskaa jo muutaman vuoden ajan. Ensin tässä kuunneltiin yli kaksikymmentä vuotta sitä, kuinka pohjoismainen hyvinvointimalli tuhoutuu, koska meillä ei ole tulevaisuudessa enää tarpeeksi työntekijöitä tämän huushollin pyörittämiseen. Nyt sen sitten kerrotaan tuhoutuvan, koska meillä on liikaa työntekijöitä ja liian vähän töitä. Palkat on saatava alas keinolla millä hyvänsä, jotta osingot saataisiin ylös.

Ahmed ja Alamedakin lähtevät varmasti hymyssä suin töihin, kun palkasta jää vähemmän käteen kuin perusturvasta, ja se on tuntuvasti pienempi kuin kantaväestöllä. Tällä tavoinhan maailman tasa-arvoisimmiksi rankatut Pohjoismaat ovat aina toimineet. Ei kun odotahan hetkinen - eiväpä muuten olekaan.

Palkkamalttia, työajanpidennystä, lomien karsimista ja nyt sitten palkan alennusta. Virsi on kaiken aikaa sama, vain säkeet vaihtuvat. Puhutaan tukityöllistämisestä, työkokeiluista ja -näytteistä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja työharjotteluista. Tänä päivänä yhä useampi työttömäksi jäävä ohjataan suoraan ilmaistöihin - kaleeriorjaksi Elinkeinoelämän keskusliiton veneeseen. Ilmiö on ollut hurjassa nosteessa jo viiden vuoden ajan, enkä yhtään ihmettele että miksi. Kuntouttavassa työtoiminnassa valtio vastaa työntekijän kustannuksista, kun taas yhtiö tai yrittäjä keskittyy pääosin voittojen käärimiseen."

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219662-miksi...

Pekka Pylkkönen

Entä jos firma on reilu? Ei jaa ikinä osinkoja ja maksaa parempaa palkkaa parempina aikoina? Arvostaa työntekijöitään hemmetisti?

Entä jos kusipääyrittäjiä on yhtä harvassa kuin patalaiskoja työttömiä? Mitäs se verohallinnon yritysveroyksikön ylijohtaja Sanna Alamäki sanoikaan:

”Keskusteluun veromoraalista nousee yksittäisiä ilmiöitä, mutta poikkeukset eivät ole pääsääntö. Suomalaiset yritykset ovat nimittäin hyviä veronmaksajia, sillä tahto hoitaa asiat oikein on valtavirtaa”

Välillä voisi julkisen keskustelun perusteella uskoa ihan muuta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

En ole itse törmännyt työelämäni aikana epäreiluun firman johtoon. Uskon kuitenkin, että heidän edunvalvojansa esim: EK sekä muutama poliitikkorypäs pyrkivät luomaan epäreiluja olosuhteita. Ja tavallaan se on heidän tehtävänsäkin, sillä minkälaisia edunvalvojia he oikein olisivat, jos he eivät asiakaskuntansa etuja ajaisi?

Työn pitää olla kannattavaa. Tämä on kai se pohjimmainen sanomani. Tietysti aina voidaan verrata vanhoihin aikoihin ja sanoa, että vastiikeetonta rahaa ei ole olemassakaan, mutta kun se on jo olemassa. Suomi on hyvinvointivaltio. Ei sitä voi yhtäkkiä lakkauttaa ja laittaa lappua luukulle. Jos palkkoja aletaan alentamaan liikaa, niin se johtaa väistämättäkin entistä suurempiin tulonsiirtoihin. Tämä puolestaan nostaa ennen kaikkea keskiluokan sekä ylemmän kastin verotaakkaa sekä huonontaa entisestäänkin heikentyneitä julkisen sektorin palveluita.

Ja jokainen tietää mihin se lopulta johtaa. Ideaalissa tilanteessa palkkojen alentaminen pakottaa palvelujen ja elinkustannuksien hinnat putoamaan, mutta valitettavasti Suomi ei pysty toteuttamaan tällaista ideaalia tilannetta nykyjärjestelmänsä avulla, koska liian moni pykälä ja asia taistelee hanketta vastaan. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Pudokkaita olisi liian paljon.

Jää siis vain kaksi vaihtoehtoa - joko romutetaan koko paska tai vaihtoehtoisesti aletaan säätelemään vielä entistäkin enemmän. Tässä tilanteessa ei ole kuin häviäjiä.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #9

Minä olen törmännyt yhteen todella epäreiluun. Sen kaikki noin 50 työntekijää tulivat Venäjän köyhistä naapurimaista eivätkä edes baltit halunneet työskennellä siellä. Se voitti hyvin urakoita edullisilla hinnoilla ja on edelleen alallaan yksi Suomen suurimmista. Nämä ovat surullisia keissejä kaikille.

Ja olen juurikin samaa mieltä. Työn pitää olla kannattavaa. Sekä firmalle että duunarille. Hyvinvointiyhteiskunta taas on aivan mahtava juttu kunhan resurssit pystyttäisiin kohdentamaan niille jotka niitä eniten tarvitsevat. Lapset ja vanhukset tarvitsevat panostuksia ja meidät Työikäiset pitäisi saada tuottamaan riittävästi hyvää.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid Vastaus kommenttiin #10

Rakennus- vai laivanrakennusala?

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuossa kaveri toi hyvin esiin sen, kuinka lienee paikallaan mainita, että verokoneessa Sammon Kari Stadighin verotettavat vuosiansiot (1999-2014) heiluivat 1,1 - 5,5 miljoonan euron välillä. Yhteensä tuloja tuolta ajalta on yli 50 miljoonaa. Vuonna 2014 hänen verotettavat tulonsa olivat lähes 4.9 miljoonaa euroa, joka vastasi 217:sta keskitulosen suomalaisen ansioita. Mikäs siinä on tuloerojen kasvua kannattaessa.

Minä ymmärrän kyllä, että mitä tuo Kari Stadigh oikein höpisee, mutta en ole aivan varma, että ymmärtääkö hän itse lainkaan mistä hän puhuu.

Sammon konsernijohtaja Stadigh istuu myös Nokia Oyj:n hallituksessa.

Pekka Pylkkönen

No Räikkönen tienasi vuosikymmenessä 200 miljoonaa ja maksoi veroja muutaman tonnin :D

Kari sentään maksaa veronsa ja se keventää tilannetta hieman. Silti palkka on mielestäni aivan ylimitoitettu erityisesti kun huomioidaan että kyseessä on valtionyhtiö jolla ei vielä itseltään ole juuri muuta bisnestä kuin omistaa ruotsalaista pankkia ja ruotsalaista vakuutusyhtiötä.

Silti ymmärrän sanoman siellä taustalla ja olen siitä osin samaa mieltä. Matalan tuottavuuden - ja samalla matalan palkan - työt ovat tapa lisätä kokonaistuotantoa. Erityisesti vähän koulutettu väestö on melkoisessa vaarassa syrjäytyä kokonaan.

Voisimme ottaa ihan simppeleitä juttuja alkuun. Työttömät palkataan purkamaan jokaisen homekoulun seinät. Rakennustyö voi vaatia osaamista mutta se purku ei vaadi kuin lekan ja sorkkaraudan. Kokonaisuuden kannalta pelkkää plussaa. Sitä paitsi seinän rikkominen on hemmetin kivaa!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Suurituloisin 11 prosenttia tulonsaajista maksoi pari vuotta sitten (2013) 45 prosenttia Suomen suorista veroista. Pienituloisin 44 prosenttia alle 8 prosenttia. Tuohon ylempään 11 prosentin ryhmään ylsi 50 000 euron vuotuisilla bruttotuloilla. En tiedä mistä sinä olet datasi kaivanut, mutta se on täyttä potaskaa. Joku on vetänyt hatusta lukuja. Yleisen käsityksen mukaan 50 000 euron tuloilla ollaan edelleen keskiluokassa. Ylemmässä keskiluokassa, mutta siltikin vain keskiluokassa.

http://www.sitra.fi/blogi/ketka-maksavat-suomessa-...

Viime vuonna Owal Groupin toimitusjohtajan, Turun yliopiston dosentin Mikko Wennbergin tutkimus verohallinnon tilastoista osoitti, että verorasitus olisi keski- ja suurituloisten luokassa vielä suurempi. Wennbergin mukaan parhaiten ansaitseva 10 prosenttia maksaisi jopa 70 prosenttia ansiotulokertymistä. Absoluuttisina lukuina tämä tarkoittaa noin 400 000 suomalaista palkansaajaa, Wennberg summaa Puheenvuoron blogissaan.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/82799-kova-vaite-s...

Kuten tuossa aikaisemmin jo totesinkin, niin palkkojen alentaminen johtaa vain entistä suurempiin tulonsiirtoihin ja tämä rasittaa muutenkin ylikuormitettua keski- ja suurituloisten luokkaa. Ilmiö kääntyy melko nopeasti itseään vastaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset