*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Pääsykokeisiin ei saa kajota, ministeri Grahn-Laasonen!

  • Pääsykokeisiin ei saa kajota, ministeri Grahn-Laasonen!

Viime aikoina pääsykokeiden mielekkyys on joutunut puntariin. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan pääsykoekirjojen pänttäämisessä ei ole mitään järkeä, ja siitä tulisi päästä pikimiten eroon. Opetusministerin tavoitteena on korkeakoulujen valintakokeiden painoarvon pienentäminen ja ylioppilastutkinnon merkityksen kasvattaminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa. Opiskelijavalintojen tehostaminen ja pääsykoerumban keventäminen ovat lähtöisin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n sylttytehtaalta.

Yliopistojen odotetaan sitoutuvan valmistautumista vaativista pääsykokeista luopumiseen ja tilalle tulisi kokeet, joihin ei juuri voisi etukäteen päntätä lukemalla ulkoa kirjoja. Ministeri on jo aikaisemmin lupautunut nopeuttamaan muutosta strategisella lisärahoituksella, jota voitaisiin tarvittaessa periä myös takaisin jos tavoitteeseen ei päästä.

Myönnän olevani huolestunut ministeri Grahn-Laasosen hankkeista.

Pääsykokeet ovat aina olleet yksi tasa-arvoistavimmista elementeistä koko opiskelujärjestelmässämme. Suomessa tulevaisuuttasi ei ole vielä kirjoitettu, vaikka yläaste menisi penkin alle ja lukiokin selvitettäisiin vain rimaa hipoen, koska yhteiskunta tarjoaa vielä yhden mahdollisuuden kunnostautua, löytää oma paikkansa koulumaailmasta ja myöhemmin myös työelämästä. Tämä on pelastanut monia ongelmanuoria mieron tieltä, kun he ovat saaneet taas elämän syrjästä kiinni ja päässeet kovalla työllä opiskelemaan.

Tietysti on tärkeää, että ylioppilastodistusten painoarvoa lisätään, mutta tulisi ymmärtää myös hinta joka maksetaan. Pääsykokeista luopuminen eriarvoistaisi järjestelmää tuntuvasti, eikä terästäytyminen lukion jälkeen olisi enää mahdollista. Nuoren kehitysvaiheessa kohtaamat ongelmat tulisivat seuraamaan häntä koko elämänsä ajan, eikä se ole mielestäni reilua. Ettekö te ole omasta mielestänne tehneet jo aivan tarpeeksi koulumaailman uudistamiseksi, ministeri Grahn-Laasonen?

Pelkään ajetun uudistuksen tuovan järjestelmämme lähemmäs keskieurooppalaista mallia, jossa todistus peruskoulusta ja lukiosta määrittelevät ihmisen koko tulevaisuuden, koska opiskelupaikat jaetaan aikaisemman koulumenestyksen perusteella ja ilman pääsykokeita (joitakin poikkeuksia tietysti löytyy).

Pahimmassa tapauksessa yo-todistuksesi tulee determisoimaan koko loppuelämäsi. 

 

Lähde: Uusi Suomi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Mielestäni paras ratkaisu on luopua pääsykokeista, päästää kaikki sisään, ja ensimmäisen vuoden pakollisten massakurssien keskiarvosanalla päätetään ketkä saavat jatkaa.

Näitä arvosanoja voi sitten halutessaan korotella jos ei muuten riitä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo on myös ihan hyvä malli, mutta jos säästöjä haetaan, niin aloituspaikkoja luonnollisestikaan ei voi lisätä loputtomiin. Saksassa esimerkiksi insinöörilinjojen ensimmäinen vuosi yliopistolla on yhtenäinen. Tämän jälkeen vasta alkavat erikoistumisopinnot tietotekniikkaan, mekaniikkaan ja niin edespäin.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Yllä oleva kommentti massakurssien arvosanoista voisi toimia aivan hyvin suurimmassa osassa koulutusohjelmia ja jotenkin muokattuna varmasti ihan koko korkeakoulujärjestelmään.

Blogistin tekstin kanssa olen hyvinkin paljon samaa mieltä. Lisäisin vaan sen verran, että koko YO-koejärjestelmän ja lukion päästötodistuksen arvioinnin voisi romuttaa nykymuodossaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Saksassa peli on vielä raaempaa, kun lapset jaetaan kymmenenvuotiaina kolmeen eri kouluun. Yksi on heille, jotka eivät älyllä loista, toinen taas edustaa keskikastia ja kolmas sitten jatkaa lukioon. Hieman liian aikaisin, jos minulta kysytään. Eräällä tuttavallani ei koskaan ollut isää ja hänen äitinsä kuoli kun hän oli vasta yhdeksänvuotias. Tottakai tuollaiset vaikuttavat lapsen koulumenestykeen, mielenterveydestä puhumattakaan.

Siitä sitten ongelmien ja vaikeuksien kautta isosiskolle asumaan ja hölmöläisten kouluun. Hän sanoi, että joutui taistelemaan vastavasti jotta pystyisi jatkamaan koulun jälkeen lukioon. Opiskelupaikkaa ei Saksasta koskaan irronnut, jonka myötä tämä lähti Hollantiin kemistikouluun. Nyt hän on jo kovasti työelämässä, mutta ei tuo tie kovin helppo siltikään ollut. Minä pidän nykyisestä mallistamme, vaikka tietysti ei sekään täydellinen ole. Amos Aholan ehdotus ei ole missään nimessä huono, mutta kun kaiken aikaa on säästöistä puhe, niin se tuntuu aika epätodennäköiseltä.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Muistuttaa tuo Saksan systeemi vähän Suomea ennen peruskoulumallia.

Aika raaka metodi kaikin puolin.

Toki mä kannattaisin valtavaa koulutusreformia muutenkin, mutta tässä hetkessä Suomessa ja maailmassa kaikki tosiaan noista resursseista muistuttaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ylioppilaskirjoituksethan tarjoavat jonkin verran ekstrapisteitä hakuprosessissa, eli eivät ne missään nimessä turhia ole, mutta että ongelmallisen nuoruudenkin elänyt ihminen voi tästä huolimatta päästä kouluun, jos vain valmistautuu pääsykokeisiin tarpeeksi hyvin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tampereen lääkikseen aikanaan kun pyrin, niin puolet otettiin pääsykokeen perusteella ja puolet todistusten + pääsykokeen perusteella, sairaanhoitajakiintiö kun yleensä jäi tyhjäksi, menestys pääsykokeissa alitit minimin. Lääkärin pitäisi ymmärtää luonnontieteitä ja pystyä korkeatasoiseen abstraktiin ajatteluun, sekä pystyä omaksumaan informaatiota nopeasti, joten näkisin menettelyn pätevänä - matematiikka tosin ei pääsykoeaineisiin kuulunut, vaikka tilastomatematiikka olisi tärkeää sekin. Melkein kaikki sisään päässeet yleensä valmistuvat, joten ainakin sen mittarin mukaan pääsykoe palvelee tarkoitustaan.4 tai viiden päivän pääsykoe jo sinänsä mittasi motivaationkin astetta, mitä puolestaan ylioppilaskokeen arvosana ei tee lainkaan. Noin ylipäätään minusta olisi arvo sekin, että pääsykoe on riittävän vaivalloinen - muuten tulos on se, että keskeyttämisiä on paljon. Tämä nähtiin jo 80-luvulla luonnontieteiden alalla, jonne silloin jo pääsi pelkillä papereilla sisään.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minkäköhän vuoksi VATT ja opetusministeriö oikein ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun? Perustelut olivat minusta tosi ontuvia. Muutosta perusteltiin mm. sillä, että ihmiset valmistuisivat nopeampaa työelämään. Minä en ainakaan näe korrelaatiota näiden kahden välillä, koska tänä päivänä jopa 60% ikäluokista suorittaa lukion.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ylioppilastutkinnon voi suorittaa uudelleen. Moniin tiedekuntiin on käytännössä mahdotonta päästä ilman kalliita valmennuskursseja. Miten moni nykypäivänä pääsee esim. lakitieteelliseen ainoastaan lukemalla?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tilastojen mukaan hieman yli kymmenen prosenttia vuonna 2013.Täytyy kuitenkin muistaa,että kalliita preppauskursseja ostetaan käytännössä pelkästään oikista ja lääkistä varten, jotka edustavat Suomen säädellyimpiä ammattialoja. Kyse on marginaalista, ei normista.

Jyrki Paldán

"Ylioppilastutkinnon voi suorittaa uudelleen."

Joka maksaa, ja jonka tekemiseksi joutuu joissain tapauksissa käymään kurssejakin uusiksi. Mikä olisi etu siitä että vanhemmat opiskelemaan pyrkivät ihmiset pänttäisivät pääsykokeiden sijaan yo-kirjoituksiin?

"Moniin tiedekuntiin on käytännössä mahdotonta päästä ilman kalliita valmennuskursseja"

Ylioppilastutkintoihin on myös yhtä lailla kalliita valmennuskursseja.

Käyttäjän JussiNummelin kuva
Jussi Nummelin

Pääsykokeista ei ole syytä luopua, kuten todettua pääsykokeet ovat nimenomaan tasavertaistava.

19-vuotias ylioppilas ei välttämättä ole vielä ollut "kokonaan kypsä" kirjoituksissa, mutta reilu parikymppinen (armeijan käynyt, ehkä töissä ollut) onkin jo sitten eri maailmasta. Ei kai tälläisen henkilön tulevaisuus voi olla siitä kiinni miten lukio tuli läpäistyä?

Miten tälläinen ajattelu edes sopii ns kiky ajatteluun?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä kysymys. Ja millä tavoin tämä palvelee yhtään mitään. En osaa sanoa. Tuntuu kuin hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan hyökättäisiin jokaisella eri rintamalla.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mä oon jotenkin niinku niin huolestunut siitä, että korkeakouluissa on enemmän naisia kuin miehiä. Mun mielestä etusijalle pitäs pistää totta kai sukupuoli niin, että puolet paikoista täytettäis eka miehillä ja sitten naisilla loput. Ja toki vähemmistöille pitäs kanssa olla prosentuaalinen osuus väestöosuudestaan niitä paikkoja. Ja ne paikat ulosmittattais naisten osuudesta, koska korkeakoulut on täynnä sellain piilosyrjiviä matriarkaalisia konstruktioita, eli naisilla on niinku jotenkin enemmän sellaista privilegee jota pitää tsekkailla. Ja oon mä tsekkaillukki.

Jos joku vastustaa tällasta, ni mä sanon vaan, että womansplaining ja meen kattelemaan jotain, mikä kohentaa mun mielialaa, esim. pornoa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

No se tietysti. Pitäsi myös saada kiintiöpaikkoja lyhytkasvuisille androgyyneille, transvestiittialbiinoille ja yksijalkaisille tuvalaisille. Muuten on ihan turha edes puhua tasa-arvosta samana päivänä.

Käyttäjän JyrkiVetosalmi kuva
Jyrki Vetosalmi

Koko suomalainen koulutussysteemi pitäisi uudistaa alkaen peruskoulusta.Se pitäisi tehdä niin, että mahdollisuus ryhdistäytymiseen on olemassa monessa vaiheessa, mutta sen pitäisi myös palkita pitkäjänteistä opiskelua.

Yksi malli olisi palata jossain määrin vanhaan eli jakamalla 5. tai 6. luokan vaiheessa oppilaat akateemisesti orientuneisiin ja käytäntöön suuntautuneisiin. Siis lähes kuten vanhemmassa kansakoulu-oppikoulujärjestelmässä. Yleisesti akateemisesti suuntautuneet jatkavat lukioon ja käytännöllisesti suuntautuneet ammattikouluihin. Kuitenkin systeemin pitää joustaa molempiin suuntiin esimerkiksi siten, että jos ei akateemisesti suuntautunut pärjää taidoiltaan saaden nelosia (mitä nykyään ei oikeasti tunneta), niin hän joutuisi siirtymään käytännöllisemmälle linjalle. Vastaavasti käytännöllisemmin aiemmin suuntautunut voisi siirtyä akateemisempiin opintoihin yhden vuoden tiukalla koulutuksella, missä ottaa muut kiinni.

Koko peruskoulun aikana erityisopetus suunnattaisiin vain sitä tarvitseville, diagnosoiduille, mutta ei laiskuuttaan vauhdista pudonneille, kuten nykyään. Samalla vaatimustaso voitaisiin palauttaa 15. vuoden takaiseen eli näkemykseni mukaisesti riittävään.

Lukio pitäisi palauttaa enemmän yleissivistävään suuntaan kuin nykyinen, puhumattakaan tulevasta. Valinnaisuutta siis vähennettäisiin (miksi suorittaa tolkuton määrä kursseja vaikkapa matematiikasta, kun sitä voi lukea laajemmin yliopistossa laajemmalla näkemyksellä tai mitään muutakaan) ja samalla lisättäisiin myös matemaattista vaativuutta koko populaatiossa. Eli lyhyen matematiikan kursseja pitäisi vaativoittaa hieman, koska nykyisestä kehitetyssä lukiossa kielipainoitteisuus korostuu syrjien tiettyä ihmisryhmää.Lisäksi on koomista, että valveutunut 8. luokkalainen pääsisi kevyesti läpi lyhyen matematiikan kirjoituksista nykyään.

Yliopisto-opintoihin hakemiseen voisi hyvin olla kahdet markkinat. Papereilla tai pääsykokeella. Toki papereilla päässeillä ei olisi samaa pohjaa alasta, mutta he taas ovat osoittaneet kykynsä opiskella.

Näin lyhyesti :)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Vähän outo lähestymistapa, koska kuten juuri yläpuolella totesin, niin esimerkiksi Saksassa lapset ryhmitellään taukkeihin, tasalaatuisiin ja akateemisesti orientoituneisiin jo kymmenenvuotiaina, ja nämä lokeroinnit ovat aika determinoivia lapsen tulevaisuuden kannalta. Hyvin monet saksalaiset kokevat koulutusjärjestelmän eriarvoistavaksi ja vanhan luokkajaon tai säätyläisyyden mukaiseksi fossiiliksi.

Suomen menestystä PISA-testeissähän on aina perusteltu hyvällä opettajakoulutuksella, yhtenäisellä koulutusjärjestelmällä sekä tasalaatuisuudella, jolloin oppilaat tukevat toistensa oppimista. Tietystikään kansainväliset koulutusvertailut eivät ole täysin ongelmattomia, sillä jokainen koulujärjestelmä heijastaa asianomaisen maan kulttuuria ja historiaa, eikä hyviä kokemuksia voida suoraan siirtää maasta toiseen. On kuitenkin selkeästi olemassa tiettyjä elementtejä, jotka ovat Suomessa toisin kuin monessa muussa maassa. Ja sen takia Suomeen kohdistuu myös koulutuskummasteluturismia. Juurikin peruskoulun suhteen.

Toisekseen olen sitä mieltä, että ala-asteen jälkeen ei vielä voida todeta sitä, kuka on akateemisesti orientoitunut ja kuka ei. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että yläaste näyttelee yhtä keskeisimmistä ihmisen kehitysvaiheista, kun fyysinen kehitys pamahtaa kunnolla käyntiin, riskikäyttäytyminen lisääntyy ja sukupuoliominaisuudet korostuvat. Samalla myös moraalikäsitykset muotoutuvat ja ajattelun käsitteellisyys kehittyy. Yläaste on kriittinen kausi, jonka aikana moni putoaa kelkasta. Tätä ennen ei voida vielä varmuudella sanoa sitä, kuka tulee orientoitumaan akateemisesti ja kuka ei. ¨

Lukiohan on hyvin yleissivistävä koulu. Lyhyellä matematiikalla sen pääsee lävitse, ja kuusi matematiikan kurssia ei ole paljoa. Tarjonta on lisääntynyt niin psykologian, historian kuin kielienkin saralla tuntuvasti viime vuosikymmeninä. On tullut etiikkaa, globaaleja kysymyksiä sekä filosofian historiaa käsitteleviä kursseja. Kurssitarjonta on niin suuri, että sieltä saa varmasti hyvän pohjan, lukipa sitten mitä tahansa. Kielien suhteen lähtisin kuitenkin kehittämään Suomea siihen suuntaan, että ruotsista tulisi vapaa kieli. Jokaisen valita kaksi kieltä äidinkielensä lisäksi, mutta ne olisivat vapaaehtoisia.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kyllä englannin kielen pitää olla pakollista. Yliopistossa ei voi käytännössä opiskella ilman englannin kielen hyvää taitoa, eikä voida hyväksyä sitä, että vaikkapa kiihkoislamistiset vanhemmat sulkevat korkeamman koulutuksen ovet lapsiltaan ideologisista syistä. Lääkärikään ei voi mitenkään pysyä ajan tasalla ilman englannin taitoa.

Tiedän, että saksalaiset lääkärit eivät välttämättä englantia juuri puhu - puhun aika sujuvaa saksaa, ja olen keskustellut heidän kanssaan sillä, Suomessa koulutetun lääkärin on pakko osata englantia, koska oppikirjat ovat englanninkielisiä, Saksassa, kirjoja käännetään - parempi näin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #17

Samaa mieltä, vaikka toisaalta lapset oppivatkin englannin nykyään kännykkäpelien ja telkkarin kautta. Pakollisiksi kieliksi englanti ja joku muu.

Kuten tietokirjailija Osmo Soinivaarakin kerran totesi, "ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon.”

Me suomalaiset olemme melko reiluja globaalissa kilpailussa.

Käyttäjän JyrkiVetosalmi kuva
Jyrki Vetosalmi

Ilmeisesti tuohduit kommenttini alkuosiosta, etkä jaksanut lukea ajatuksella loppuun. Lisäksi epäilen, että et ole ihan sisällä perusopetuksen arjessa, vaikka mielipiteesi ovat varsin perusteltuja - fiksujakin.

Todellisuus on se, että osaamisen ääripäät ovat eriytyneet entisestään, Vanha kunnon Gaussin-jakauma on saanut väistyä kaksikyttyräisen kamelinselän tieltä. Siis on yhä enemmän eteviä oppilaita ja yhä enemmän heikosti suoriutuvia. Keskivertojen määrä on vähentynyt samaan aikaan. Syy kehitykseen on ollut hyvä tahto ja ylenpalttinen ymmärrys sekä jossain määrin yleinen yhteiskunnallinen kehitys.

Suomessa havaittiin aiemmin kuin muualla, että tukemalla heikompia pienryhmätuella, erityisopetuksella, pärjäsivät oppilaat paremmin kuin ennen sitä. Tämä oli hienoa ja edistyksellistä. Tästä tehtiin johtopäätös, että löydetty lääke, erityisopetus, on yleispätevä. Samaan aikaan oli havaittu, että neloset ja luokalle jättäminen aiheuttavat vain suurempia ongelmia, kun monella jää koko peruskoulu kesken, mistä seurasi nelosien antamattomuus ja löyhempi arvostelu.

Nykyään poimimme tämän yltiöymmärtäväisen suuntauksen satoa, missä kuudesosa peruskoulun päättäneistä pojista ei ymmärrä lukemaansa. Kertotaulun osaa harva jne.

Opettajamme todellakin ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muualla ja heillä on myös ollut pitkälti vapaammat kädet opettaa kuin muualla. Se on vahvuus, jota on syytä pitää yllä rajoittamatta sitä näennäisillä digiloikkahaaveilla, koska vaikkapa matematiikassa peruskoulutasolla on useimmiten paras käyttöjärjestelmä vieläkin liitu-taulu, tussi-taulu eli paperi-kynä.

Palaan ehdottamiin muutoksiin. Koska osaaminen on polarisoitunut kuten kiinnostuskin, on viisaampaa olla viemättä kaikkia saman putken läpi samoin tavoin. Siksi akateemisemmin suuntatuneet ansaitsevat jo aiemmin oman reittinsä, missä myös vaatimustasosta pidetään yllä. Samaan aikaan vähemmän akateemisesti suuntautuneille on järkevää opettaa käytännöllisemmin vastaavia asioita. Kuitenkin oppilaan kehitys- ja kiinnostustasojen muuntumisesta johtuen on järkevää tarjota mahdollisuus "akatemisoitua" peruskoulun jälkeen yhden vuoden kiritysopintojen avulla.

Lukio on jo oma maailmansa. Se on kuitenkin pirstaloitunut liikaa ylenpalttisen valinnaisuuden vuoksi. Järkyttävintä on, että kokeilukouluissa ei nykyään tarvitse lainkaan lukea historiaa tai yhteiskuntaoppia.

Yleisemmin lukion ongelma on liika valinnaisuus. Siellä aivan turhaan luetaan syventäviä kursseja asioista, mitkä voi saada korkeammalla tasolla syvällisemmän tietämyksen saaneilta. Samaan aikaan myös moni yleissivistävä asia jää helposti saamatta, koska kaikkea ei kuulu opintoihin.

Ruotsin kieli on monelle toki ahdistava ja sen takia itsekin yhden vuoden "hukkasin" lukiossa turhaan. Jos se on ainoa "vaativa" juttu, mitä kohdata, niin säilyköön. Ihmismieli tarvitsee haasteita - ikäviäkin.

Lyhyestä matematiikasta koskeva kommenttini tarkoitti sitä, että se on liian helppoa eikä ole näin reilua muutoin niin kielipainoitteisen lukion opiskelijoiden kesken.

Sellaista :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset