Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Naisten äänioikeus tänään 110 vuotta

  • Suomalaisen puolueen naiset Helsingissä NMKY:n talolla syksyllä 1906.
    Suomalaisen puolueen naiset Helsingissä NMKY:n talolla syksyllä 1906.

Suomen historiallinen päätös naisten äänioikeudesta ja uudesta valtiopäiväjärjestyksestä pamautettiin pöytään säätyvaltiopäivillä 1.kesäkuuta vuonna 1906 - eli täsmälleen 110 vuotta sitten. Ennen Suomea äänioikeus naisille ehdittiin antaa vain Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Päätöksen myötä vuoden 1907 vaaleissa valittiin koko maailman 19 ensimmäistä naiskansanedustajaa, jonka seurauksena myös naisten ääni saatiin kuuluviin yhteiskunnallisista asioista keskustellessa. Eduskunnassa järjestettiin tänään juhlaistunto merkkipäivän kunniaksi.

Suomi myönsi äänestysoikeuden naisille ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena koko maailmassa. Samalla myös suurin osa miespuolisesta väestöstä sai ensi kertaa äänioikeuden, jonka myötä äänioikeutettujen määrä Suomessa kymmenkertaistui. Kunnallisella tasolla vastaava uudistus toteutettiin vasta itsenäistymisen myötä vuonna 1917. Tätä äänioikeuden vuosipäivää voidaan juhlistaa kaino ylpeys rinnassamme, vaikka taistelu tasa-arvon puolesta ei olekaan vielä ohitse, koska muut naisten oikeudet ovat kehittyneet maassamme surullisen hitaasti. Monen mielestä maaliin asti ei ole vieläkään päästy. Suomi ei ole vielä valmis.

Suomen äänioikeuden historia alkaa jo sääty-yhteiskunnan ajalta. Ruotsin vallan ja autonomian aikana Suomen kansanedustuslaitoksena toimivat nelisäätyiset säätyvaltiopäivät. Porvarissäädyssä äänioikeus määräytyi veronmaksukyvyn, talonpoikaissäädyssä maaomistuksen ja pappissäädyssä virka-aseman perusteella. Tavallisella  säädyttömällä kaverilla, kuten esimerkiksi minulla, ei ollut vielä tuolloin pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa omiin oloihinsa äänestämällä. Kehitystä alkoi tapahtumaan vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen, jonka näkyvin ja pitkäkestoisin seuraus oli yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteutuminen seuraavana vuonna.

Naisten äänioikeus ei koskaan itsestäänselvyys, vaan suomalaiset naisasialiikkeet joutuivat tekemään sen eteen vuosikymmenien ajan töitä. Jo 1880-luvulla Minna Canth otti hyvin äänekkäästi kanttaa naisten äänioikeuden puolesta, ja samalla vuosikymmenellä perustettu Suomen Naisyhdistys otti äänioikeuden saavuttamisen keskeiseksi tavoitteekseen ja lopulta myös saavutti sen. Tämän myötä naiset vapautuivat valtiokansalaisina samanaikaisesti niin sääty-, varallisuus- ja sukupuolirajotteista  kuin edusmiehisyydestäkin, jota aviovaimoilta oli aikaisemmin odotettu.

Ei siis ihme, että moni pitää tätä päivämäärää yhtenä tähän astisen historiamme merkittävimpänä päivämääränä. Ja sitä se epäilemättä myös onkin. Tämä päivä muistuttaa meitä siitä, että yhtäläiset oikeudet eivät ole koskaan kirkossa kuulutettuja, vaan niiden puolesta pitää taistella ja järjestäytyä. Kuten edellä jo mainitsinkin, niin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli suoraa seurasta vuoden 1905 suurlakosta. 

Tänä päivänä naisten osuus suomalaisista kansanedustajista on 42,5 prosenttia. Kansainvälisesti vertailtuna sukupuolten tasa-arvo toteutuu Suomen nykyisessä eduskunnassa Euroopan toisiksi parhaiten, vaikka naisilla ei ole koskaan ollutkaan enemmistöä eduskunnassa. Suomen edellä on vain läntinen naapurimaamme Ruotsi, joka tunnetaan maailmalla tasa-arvon ja humanitaarisuuden supervaltana. Hopea ei ole häpeä, mutta voisimmehan me tietysti paremmaksikin laittaa. Mielestäni sukupuolien välinen epätasa-arvo sekä kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus ovat asioita, joita vastaan minä ainakin olen valmis taistelemaan.

Eipä muuta kuin onneksi olkoon naiset, säädyttömät miehet ja samalla koko Suomi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Suomalaiset jättävät näistä muisteloista mielellään pois Venäjän ja tsaarin. Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiväjärjestyksen antoi lopullisesti vasta 20.7.1906 "Me NIKOLAI toinen, Jumalan Armosta"

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1906/19060026

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo on hyvä pointti. Nikolai II muistetaan lähinnä sortovuosista, vaikka kyllä niitä valopilkkujakin hänen kaudeltaan löytyy. Tsaari pyrki lopettamaan kapinahengen antamalla siimaa. Toisin kävi. Nikolai II oli parempi kuin Aleksanteri III, mutta siltikin kaukana Aleksanteri Toisesta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mielestäni sukupuolien välinen epätasa-arvo sekä kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus ovat sellaisia asioita, joita vastaan minäkin olen valmis taistelemaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tähän joudun nyt mainitsemaan, että isosetäni Kalle Hämäläinen, 26, valittiin tuohon ensimmäiseen eduskuntaan. Hän oli ollut perustamassa Ouluun Kansan Tahto-lehteä ja puheet ja kirjoitukset olivat kovia. Terävä kynä voi viedä pitkälle ; )

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Olen muuten Jouni pistänyt merkille, että olet poikkeuksellisen hyvin kartalla esi-isiesi ja edesmenneiden sukulaistesi melskeistä historian varrella. Oletko ihan itse tehnyt sukututkimusta, vai oletteko aivan maksaneet siitä? Minua on aina kiinnostanut suvun temmellykset.

Minäkin olen vähän koittanut tässä harrastelijatutkimuksiakin tehdä, mutta se on hankalaa. Onneksi esimerkiksi Suomen kansallisarkisto on alkanut digitalisoimaan vanhoja lehtiä ja säilyneitä leikkeitä. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita. Suosittelen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #5

Vietin takavuosina paljon aikaa Kansallisarkistossa, Työväen arkistossa ja Kansan arkistossa Kalle Hämäläisen vaiheita tutkimassa. Äidin suvusta tutkimuksia ovat tehneet muut ja niitä julkaisseetkin.

Pekka Iiskonmaki

Naisten äänioikeus 1906 ei työväelle riittänyt ja 50% Eduskuntapaikoista.

Pyssysille vaan piti ruveta 12 -vuotta myöhemmin naisten äänioikeudesta.

Työväki eli nk punaiset aloitti omien joukkojen kokoomiset jo vuonna 1905 joten asia oli kytemässä, kun säätyyhteiskunta lakkasi olemasta. Kapinalle ei siten ollut mitään perustetta.

Punaisten tavoite oli siten vain kansanmurha ja liittyminen uuteen Neuvostoliittoon.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ja tämän lisäksi sääty-yhteiskunnan purkaminen.

Lisää voit lukea spekuloinneistani täältä,

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217645-troll...

Käyttäjän JuhaKeltti kuva
Juha Keltti

Iiskonmäen upouuden historiantulkinnan johdosta (en usko että ns. vapaussotakirjallisuuskaan ihan tuollaiseen pystyi): Punaisten tarkoitus (1918 ?) ei ollut liittyä hänen tarkoittamaansa valtioon eli (Neuvosto-)Venäjään; silloin ei vielä ollut mitään Neuvostoliittoa. Punaisten hallitus, Kansanvaltuuskunta, valmisteli Suomelle ihan itsenäisen valtion perustuslakia, demokraattista. Tapettujen luvut puolin ja toisin riittänevät kumoamaan älyttömän väitteen kansanmurhan suunnittelusta - jos se olisi ollut tarkoitus, punaisten tappamien näärä olisi ollut aivan eri luokkaa. (Jätän valkoisten veritöiden kommentoinnin arvioinnin väliin.) Miksi kansalaissotaan ajauduttiin oli monien tekijöiden seurausta. Asikainen mainitsee kunnallislait, joiden epädemokraattisuus herätti syvää katkeruutta ja erittäin kovia painostustoimia punaisten puolelta. Elintarvikepula kärjistyi kesällä. Väkivaltaisuudet lisääntyivät maatyöläisten lakkoillessa 8-tuntisen työpäivän puolesta, molemmin puolin. Torpparikysymys ja maaton väestö. Todelliset tapahtumat ja tulkinnat, huhuL ja propagada. Lopullisesti tiet alkoivat erkaantua, kun eduskunta ensin oli hyväksynyt (sosialistienemmistö + porvarilliset itsenäisyysmiehet ja -naiset) valtalain joka sitten kuitenkin "Pietarin tietä" kaadettiin eduskunnan hajotuksella ja uusilla vaaleilla. Tämä tietenkin syvensi työväen epäluottamusta porvareita kohtaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset