Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Natoa syötetään takaportin kautta

  • Natoa syötetään takaportin kautta
  • kuvien luova editointi: martti asikainen
    kuvien luova editointi: martti asikainen

Puolustusliitto Naton jäsenyydestä on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua. Keskustelu liittyy läheisesti myös kokoomuksen puheenjohtajakisaan. Ehdokkaat Alexander StubbPetteri Orpo ja Elina Lepomäki kannattavat Verkkouutisten mukaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Heidän mielestään Suomen pitäisi pyrkiä Natoon viimeistään ensi vaalikaudella ja ettei kansanäänestys jäsenyydestä suinkaan ole välttämätöntä. 

SAMAA MIELTÄ muuten oli myös entinen pääministerimme ja nykyinen EU-komissaari Jyrki Katainenjoka totesi pari vuotta sitten ettei näin suuressa asiassa voida olettaa kansan kykenevän oikeisiin johtopäätöksiin. Kataisen mukaan kansan vastustus olisi huono peruste torjua mahdollinen jäsenyys. 

Varhaisimmat merkinnät Nato-suhmuroinneista ovat vuodelta 2009, jolloin kokoomuksesta lupailtiin Yhdysvaltain lähetystön edustajalle, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus veisi Suomen puolustusliitto Natoon. Ei muuten vienyt, mutta yrittää taas uudestaan. Tällä kertaa puolueella on osa mediasta takanaan.

Saa nähdä kuinka toisessa erässä käy.

Taloustutkimuksen viime vuoden lopussa teettämän kyselyn mukaan 55 prosenttia suomalaisista vastusti edelleen Nato-jäsenyyttä, kun taas puoltavia vastauksia antoi vain 22 prosenttia vastaajista. Kaikista pelotteluista huolimatta kannatustaso on pysynyt ennallaan jopa vuosikymmenien ajan. Samassa yhteydessä kysyttiin myös, vaikuttaako mielipiteeseen Ruotsin kanta. Kyselystä kävi ilmi, että Nato-jäsenyyden kannatus nousisi 35 prosenttiin, jos Ruotsi liittyisi Natoon. Tämäkään ei riittäisi, koska vastustajia olisi siinäkin tapauksessa enemmän - noin 47 prosenttia vastaajista. Selvä enemmistö oli sitä mieltä, että jäsenyyspäätös vaatisi kansanäänestyksen tuekseen.

Tätä kokoomus ei kuitenkaan haluaisi meille suoda.

TOISET PUOLESTAAN ovat olleet huolissaan kansanäänestyksestä, koska sen pelätään altistavan suomalaiset mahdolliselle mielipiteenmuokkaukselle. Jokainen varmasti kuitenkin ymmärtää, kuinka naurettavalta tällaiset puheet kuulostavat tilanteessa, jossa suomalaisia pelotellaan itärajan takana piilottelevilla röllipeikoilla kellon ympäri ja mediaa katsomatta. Suomen valtionjohto on toiminut jo pitkään aktiivisessa sotilasyhteistyössä amerikkalaisten upseerien kanssa, joka on alkanut selkeästi heijastumaan myös suomalaisen median toimintaan. Suomalaisten onneksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok.) sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk.)  ovat edelleen sitä mieltä, että jäsenhakemus vaatii kansan tuen taakseen ja siitä tulee järjestää äänestys. Sipilä kertoi keskustan tehneen asiasta päätöksen viime puoluekokouksessaan. 

Presidentti Niinistö on ottanut selkeästi välimatkaa puolueensa tiukkoihin Nato-linjauksiin. Ylen Ykkösaamussa vieraillut Niinistö katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon marssijärjestys on joiltakin päässyt selvästi unohtumaan, ja että perustuslain peruskurssin kertaaminen voisi olla nyt ihan paikallaan. Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikkaakin. Ylipäällikkö on joutunut puhuttelemaan hallituksen edustajat jo muutamaan otteeseen, kun heidän viestintänsä on pettänyt kaikilla rintamilla, eikä amerikkalaisten kanssa sovituista sotaharjoituksista ole kerrottu etukäteen edes presidentille itselleen.

Joku saattaisi pitää tätä maanpetoksena, toinen taas isänmaallisena tekona.

Kauneus on katsojan silmissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Olisi mukava tietää, että kuinka moni vastustaa Natoa pelkästään siitä syystä, että perussuomalaiset ja kokoomus kannattavat sitä. Tai ylipäätänsä, että mistä syystä puolustusliittoa kannatetaan tai vastustetaan. Puhtaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ajatellen. Olen käsittänyt, että aika moni Uuden Suomen kommentoijista kuuluu tähän 22 prosentin kannattajakuntaan.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Martti Asikainen, kirjoitit:

"Joku saattaisi pitää tätä maanpetoksena, toinen taas isänmaallisena tekona."

Ei vain maanpetos, vaan valtiopetos: Kysymyksessä on Hallitusmuodon 2 pykälään kirjoitetun vallan kolmijako-opin ylikävely jo vuonna 1992.

Samaan HM 2 §:n vastaiseen toimintaan liittyy Ulkoministeriön Maastricht-aiheiden salaiset asiakirjat 19.12.1993 ja 20.12.1993.
Tässä asiassa päsmäröi presidentti Koivisto, joka ei itse halunnut tulla esille.

Nato-keskustelu perustuu musta-tuntuu-ajatuksiin niin kauan kuin kyseisiä salaisia päätöksiä ei kansalaisille kerrota.

http://www.promerit.net/2014/03/yyan-jatko-naapuru...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Mainitsin Hallitusmuodon 2 §:n ylikävelyn tapahtuneen jo vuonna 1992.

Tässä Promerit.net-blogini, jossa kerron presidentti Koiviston juoksupojan pääministeri Esko Ahon eduskunnassa pitämästä puheesta 16. maaliskuuta 1992
http://www.promerit.net/2014/02/suomi-hyvaksyi-maa...

Totuusterveisin
Jorma Jaakkola
http://jormajaakkola.fi/

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Alla oleva tekstini perustuu dokumentteihin, joten kyseessä ei ole minun mielipiteeni. Näin ollen en ole putinisti.

Mikä on Naton merkitys EU:lle?

Nato hoitaa EU:n puolustuksen.

Tästä syystä Suomi on ollut Naton jäsen jo 18.3.1992 lähtien, koska silloin eduskunnassa pidetyssä demareiden käsikirjoittamassa äänestysnäytelmässä eduskunta hyväksyi Suomen hallituksen EY-toimintalinjan eli presidentti Koiviston tahdon.

Nimittäin 16.3.1992 pääministeri Aho piti eduskunnalle puheen, jossa hän sanoi Suomen hyväksyvän EY:n acquisen (jo olemassa olevan säädöstön) ja finalite politiquen (lopulliset päämäärät).

Vasta Lissabonin sopimus (EU:n perustuslaki) määritteli, että EU:n puolustus hoidetaan Naton kautta.

Isäntämaatukisopimus ja Suomen Nato-jäsenyys on Suomelle erittäin huolestuttavat asiat, sillä pääministeri Aho allekirjoitti tammikuussa 1992 naapuruussopimuksen Venäjän kanssa.

YYA-sopimusta korvamaan tehty sopimus on edelleen voimassa, koska sitä ei syksyllä 1994 liittymislakia hyväksyttäessä voitu purkaa, vaikka purkaminen oli EU:n vaatimus ja koska sitä ei ole myöhemminkään purettu.

Kuinkahan moni silloisista kansanedustajista edes muistaa venäjän kanssa tehtyä naapuruussopimusta, koska ilosanoma oli, ettei YYA-sopimusta enää ole, jolloin Suomi voi tehdä mitä haluaa.

Naapuruussopimus laadittiin aikana, jolloin Neuvostoliittoa ei enää ollut, eikä Venäjääkään vielä ollut virallistettu.
Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan, että suurlähettiläs Heikki Talvitie kävi saman päivänä niin Venäjän kuin NL:nkin ulkoministeriöissä.

Suomen Nato-jäsenyyden kanssa ristiriidassa oleva Naapuruussopimuksen 4. artiklan teksti on kuitenkin Neuvostoliiton sanelema ja Venäjän parafoima.

Venäjä tulee vaatimaan, että Suomi noudattaa 4. artiklan tekstiä.

Venäjä voi tulkita, että Nato-jäsenyys ja isäntämaatukisopimus on Naapuruussopimuksen 4. artiklan vastainen.

"4 artikla

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."

Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...

Siis Venäjä vaatii, että Suomi täyttää tämän kohdan:

"Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan."

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #10

Ylen uutinen (lähes yhdeksän vuoden takaa neljä vuotta sitten päivitettynä)
Kotimaa 28.6.2007 klo 20:17 | päivitetty 24.5.2012 klo 0:20

Asiantuntijat: Valtiosopimus Venäjän kanssa hankaloittaa mahdollista Nato-jäsenyyttä

Suomen mahdollisen Nato-hakemuksen oikeudellinen pohja on asetettu kyseenalaiseksi. Kaksi arvostettua valtiosääntöoppinutta epäilee, että voimassa oleva valtiosopimus Venäjän kanssa on ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa. Venäjälle jäisi näin kysymyksessä tulkintavaltaa. Asia on ajankohtainen, sillä Nato-jäsenyys arvioidaan pian selonteossa."

http://yle.fi/uutiset/asiantuntijat_valtiosopimus_...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #10

Seuraavaksi siteeraan Naapuruussopimuksen 4. artiklan syntyhistoriasta kaksi sitaattia ulkoministeri Paavo Väyrysen puheesta eduskunnan pöytäkirjasta 14.11.1991:

“Ed. Wahlström myös kiinnitti huomiota sopimukseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä, sopimukseen hyvästä naapuruudesta ja yhteistyöstä. Hän totesi, että: “Helsingin Sanomien ja tv-uutisten ansiosta tiedämme jopa sopimuksen sisällöstä ja synnystä. Hallituksen selonteon mukaan naapurisopimus täyttää Suomen asettamat tavoitteet.”

ja

”Suomen alkuperäisessä sopimusehdotuksessa ei ollut mukana kohtaa, jolla osapuolet sitoutuisivat siihen, että ne eivät avusta hyökkäystä, joka suuntautuu toista sopimuspuolta vastaan. Se, että me emme tällaista ehdottaneet, perustui meidän puolueettomuusperiaatteisiimme. Kun Suomi puolueettomana maana ei sekaannu mihinkään kolmansien maiden välisiin selkkauksiin, on periaatteellisesti hieman pulmallista sitten erikseen sanoa, että me emme jonkinlaiseen hyökkäystoimintaan anna tukea.”

-

Naapuruussopimuksen 4. artiklan sotilaallinen teksti on siis Neuvostoliiton vaatimuksesta kirjoitettu.
Myöhemmin Venäjä parafoi tekstin.

20.1.1992 sopijapuolet Venäjä ja Suomi ratifoivat naapuruusssopimuksen.

Mainittakoon vielä, että em. ulkoministeri Väyrysen puhetta oli kuulemassa tuona iltana 14.11.1991 vain muutaman kansanedustaja, sillä kesken päivän tuli eduskunnalle markan devalvointi-ilmoitus ja käymättä jäänyt ulko- ja turvallisuuspoliitinen keskustelu jatkui päivällä pitämättä jääneiden puheiden johdosta yli yön.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #12

Seuraavaksi Mauno Koiviston muistelmista ”Historiantekijät Kaksi kautta II” sivujen 448-449 taitteesta.

Taustaksi:

Ulkoministeri Paavo Väyrynen oli eduskunnan kyselytunnilla sanonut, että Suomen naapuruussopimus Venäjän kanssa tunnustaa Venäjän olemassaolon.
Virallisesti Venäjää ei siis vielä ollut.

Koivisto laittoi ”jäitä hattuun” Väyrysen puheen johdosta.

Väyrynen olisi allekirjoittanut Naapuruussopimuksen Venäjän kanssa jo aikaisemmin, mutta allekirjoitustilaisuutta siirrettiin.

Suora sitaatti Koiviston kirjasta:

”… Heikki Talvitie oli käynyt aamulla Venäjän ja puoliltapäivin Neuvostoliiton ulkoministeriössä. Venäjä oli ottanut allekirjoittamiseen selkeän ja jyrkän kannan: ei ollut syytä allekirjoittaa. Se oli kovin tylyä. Päädyimme siihen, että Suomen ja Neuvostoliiton ulkoministeriöt totesivat sitten yhteisesti, ettei sopimusta allekirjoiteta. Samalla todettiin, että Suomen ja Venäjän perussopimus korvaisi Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksen.”

Toinen sitaatti:

”Pohdin samana päivänä Esko Ahon kanssa Venäjän tunnustamista: ”Me emme voi todeta, että Neuvostoliitto on lakannut olemasta, he tekevät siitä omat ratkaisunsa. Ei meillä ole syytä pitää kauheata kiirettä heidän tunnustamisessansa.””

Vielä:
Pietarin kaupunginjohtaja oli esittänyt Koivistolle, että lännen ei pitäisi tunnustaa Neuvostoliiton tasavaltoja, ei myöskään Venäjää itsenäiseksi, ennenkuin oli selvitetty ydinaseiden ja TAE-sopimuksen kohtalo ja se, kuka vastaisi NL:n veloista…

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #10

#10

Naapuruussopimuksen 4. artiklaan (keskimmäinen kappale)siis kirjoitettiin kaatumassa olleen Neuvostoliiton vaatimus:
"Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan."

Ulkoministeri Paavo Väyrynen oli marraskuun puolivälissä, markan devalvointipäivänä, 1991 eduskunnalle kertonut taustan, että Neuvostoliitto määräsi naapuruussopimukseen kirjoitettavaksi sotilaallisen kohdan:
"Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan."

Kaikki ei mennytkään niin kuin Paavo Lipponen eduskunnassa pari kuukautta aikaisemmin 19.9.1991 puhui.
Lipponen ei nimittäin ollenkaan halunnut minkäänlaista sotilaallista kohtaa naapuruussopimukseen.

YYA-sopimuksen alkuperäinen sotilaallinen teksti oli Paavo Lipposen eduskuntapuheessa 19.9.1991.

Laitan lukijoille sitaatin Eduskunnan pöytäkirjasta torstaina 19. syyskuuta 1991.

Sivut 1626-1627:


”Ed. Lipponen:
Herra puhemies! Ulkopolitiikassa toimitaan reaaliajassa. Siksi olenkin valinnut tämän New Yorkin ajan. Siellä parhaillaan varmasti tehdään ulkopolitiikkaa.

Eduskunta on tällä kertaa lähtenyt rohkeasti keskustelemaan ulkopolitiikasta. Harvinaisessa rohkeuden puuskassa hallituspuolueiden puhujat ovat jopa kajonneet yya-sopimukseen – yllätys, yllätys – sen jälkeen, kun Neuvostoliitosta oli tullut selviä viestejä valmiudesta keskustella yya:sta. On jo aikoja tiedetty, että yya on aikansa elänyt. Kysymys on ollut siitä ajankohdasta ja tavasta, jolla siirtyminen uuteen aikakauteen todetaan.

Suomen yksipuolinen tulkinta vuosi sitten, jolloin yya-sopimukseen sisältyvä viittaus Saksaan todettiin vanhentuneeksi, oli suomalaista ulkopoliittista eleganssia parhaimmillaan. Tuolla toimenpiteellä purettiin pahimmat paineet yya:n ympäriltä tarvitsematta lähteä hankaliin neuvotteluihin sopimuksesta.

Suomen ulkopolitiikkaa on tältä osin hoidettu taitavasti. Ei ole ollut mitään syytä ilmoittautua Itä-Euroopan maaksi kiirehtimällä yya-sopimuksen uudelleenarviointia. Eihän sopimus ole ollut mikään ongelma. Se ei ole johtanut minkäänlaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa, ei silloinkaan, kun sitä on meille tarjottu.

Näin ollen niiden, jotka ovat pyydelleet anteeksi Suomen politiikkaa meihin röyhkeästi suhtautuneilta länsi-eurooppalaisilta, on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että puolueettomalla Ruotsilla on ollut mittavaa sotilaallista tiedusteluyhteistyötä Naton kanssa.

Baltian maiden tunnustamisprosessissa Suomi toimi linjakkaasti omien etujensa mukaisesti. Suomi ei ole siinä asemassa, että olisimme voineet ryhtyä Baltian takaajavaltioksi. Tanskan ulkoministeri Elleman-Jensen saattaa olla sellainen lepakkomies, että hoitaa mennen tullen Baltian asiat kuntoon. Suomelle ulkopolitiikka on niin tärkeä asia, niin kuin se on mm. Saksalle, Yhdysvalloille ja Ruotsille, että Baltian maiden kanssa voitiin solmia diplomaattisuhteet vasta sen jälkeen, kun oli saatu riittävän selkeä viesti Moskovan myönteisestä suhtautumisesta. Olimme hyvässä seurassa.

Palaan yya-sopimukseen. Todelliset vaihtoehdot ovat joko uusi sopimus tai yya:n purkaminen korvaamatta sitä minkäänlaisella sopimuksella, johon liittyisi turvallisuuspoliittisia kohtia.

Sopimuksettomassa vaihtoehdossa lähdettäisiin siitä, että muut kahden väliset järjestelyt, ennen muita Helsingin julistus syksyltä 1989 sekä monenkeskiset järjestelmät kuten YK, Etyk asiakirjoineen, Pohjoismaiden neuvosto ja muut nykyiset ja tulevat organisaatiot ja sopimukset kuten Euroopan aseidenriisuntasopimukset riittäisivät Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden perustaksi.

Jos taas tehdään uusi sopimus yya:n tilalle, olisi edellä mainitut kytkennät myös otettava huomioon. Jos ja kun Suomi liittyy EY:n jäseneksi, olisi tämäkin otettava huomioon todettaessa Suomen asema. Sopimus muistuttaisi tällöin Saksan ja Neuvostoliiton viime vuonna solmimaa sopimusta, jossa osapuolet sitoutuivat olemaan auttamatta hyökkäystä toista sopimusosapuolta vastaan. Kysymys on siis siitä, todettaisiinko ja millä tavalla yhteinen turvallisuusintressi Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sopimuksessa. Näitä vaihtoehtoja on kartoitettava puhtaalta pöydältä, ei siis siten, että ryhdyttäisiin keskustelemaan nykyisen yya-sopimuksen pohjalta.

Jos uuteen sopimukseen mennään, ei siihen tule ottaa minkäänlaisia sotilaallisia artikloita. Siinä suhteessa elämme aivan toisenlaisessa maailmassa kuin 1940-luvun lopulla. Ei ole sellaisia uhkakuvia, joiden perusteella sotilasartikloita tarvittaisiin.”

Lipponen piti puheensa eduskunnan käsitellessä asiaa ”Tulo- ja menoarvio vuodelle 1992”.
Sitaatin jälkeen puhe jatkui parjaamalla viljelijöiden korkeita tuottajahintoja ja ehdottamalla EY-jäsenyyshakemuksen jättämistä vain yhdellä lauseella.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ei se pelkästään mutua ole, vaan ihmisillä on erilaisia näkemyksiä turvallisuus- ja geopolitiikasta. Se tietysti on totta, että verkossa liikkuu valtavasti disinformaatiota, jonka perkkaamisessa pitää olla hyvin varovainen. On niin helppo eksyä.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kansalaisten, ja myös nyky-ministerien ja -kansanedustajien, ajatukset ovat musta-tuntuu-juttuja.

Anne Kosken väitöskirja "Niinkö on jos siltä näyttää" on hyvä taustalähde, vaikka Koski ei tiennyt salaisista asiakirjoista vuodelta 1993.

Väitöskirjaa hiljattain selatessani kävi ilmi, että presidentti Koivisto ja Ahon hallituksen jäsenet välttivät kertomasta totuutta jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittisista seurauksista.

Sen sijaan annettiin mielikuva, että päätökset tehdään vasta vuosien päästä, joten "kaikki on vielä auki", "tilanne elää", "näistähän päätetään vasta vuosien päästä, jolloin Suomella on mahdollisuus erivapauksiin".

Joistakin Suomessa vierailleiden ulkomaalaisten haastatteluista käy ilmi, että tulevat jäsenmaat eivät tule saamaan mitään erivapauksia.

Koskella on EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa-osuudessa (UTP) myös otsikko "Julkisen keskustelun hämärtämisen taito".

Seuraava sitaatti on ko. otsikon alta, s. 211:

"Puolueettomuustoiveiden keinotekoisella ylläpitämisellä pystyttiin luomaan suotuisaa ilmapiiriä hakemuksen jättämistä varten. Tietoisesta vedätyksestä hallitus ei joutunut tekemään kameran edessä tiliä.

Puolueettomuuden mahdottomuus kävi selväksi jo Lissabonin huippukokouksessa kesäkuussa 1992, joka velvoitti kandidaattimaat sitoutumaan yhteisöpolitiikkaan. Koivisto kertoo vältelleensä keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, koska se olisi saattanut johtaa sanamuotojen täsmennysten vaatimiseen. EY:n kanssa varottiin puolin ja toisin julkisia kirjaamisia ja kannanottoja Suomen idänsuhteista ja sen vaikutuksesta Suomen asemaan. EU-journalismista vastuussa olleet toimittajat ovat tutkimushaastatteluissa myöntäneet, että jäsenyyshakuprosessin aikana Venäjän uhkaa ja Maastrichtin sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia asioita peiteltiin journalistien ja ulkopolitiikasta vastaavien poliitikkojen sanattomasta sopimuksesta. On puhuttu jopa toimittajien ja mielipidevaikuttajien vaikenemisesta.

Vaikka EU olisikin Suomen toivomuksesta suostunut noudattamaan hienotunteisuutta puolueettomuuskysymyksessä, kaikki puheenjohtajamaat ja jäsenmaat eivät aineiston perusteella tähän sitoutuneet.

Erityisesti Belgia torjuu aktiivisesti Suomen virallisia tulkintoja. Media käyttää näitä lausuntoja juuri sen aukon täyttämiseen, joka syntyy Suomen ulkopoliittisen johdon vaikenemisen vuoksi. Suomen tulkinnoista poikkeavien kantojen esille ottaminen uutisissa on median keino taistella ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vallitsevaa virallista hiljaisuutta vastaan."

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

"Olen käsittänyt, että aika moni Uuden Suomen kommentoijista kuuluu tähän 22 prosentin kannattajakuntaan."

Ei pidä paikkaansa. Vastustajia tai ilman mielipidettä olevia löytyy enemmän USpalstalta kun silmäilee blogeja. Nämä vähemmistössä olevat kannattajat nyt sattuvat olemaan turhankin äänekkäitä ja änkeävät ylistämään toinen toisiaan toistensa blogeihin natomyönteisyydestä. Antaa helposti väärän kuvan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos korjauksesta, Niko. Tuo voi hyvinkin pitää paikkaansa, ja juuri tuo volyymi saa aikaan sen, että kannatus tuntuu prosentuaalisesti suuremmalta. Kun katselee eri uutissivustoja ja niiden kommenttiosioita, niin saa helposti sellaisen kuvan kuin koko Suomi olisi Naton kannalla. Todellisuudessa kyse on silti aika pienestä vähemmistöstä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ei Suomi ( päättäjät ) uskalla Natoon liittyä, saati sitten joku ottaa siitä mitään vastuuta. Suomen tilanne Naton suhteen on sidoksissa Ruotsin mahdollisesti hakemaan jäsennyteen ja turvatakuisiin.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suomi on ollut jo 18.3.1992 (Esko Ahon puhe 16.3.1992) lupaamissaan EY-velvoitteissa mukana yhteisessä puolustuksessa, joka hoidetaan Naton kautta. Tätä ei vaan ole voitu julkisesti kertoa kansalle, vaan pikkuhiljaa muokataan kansan mielipidettä.

18.3.1992 oli eduskunnassa äänestysnäytelmä, jolla presidentti Koiviston tahto "parlamentarisoitiin" Hallitusmuodon 2 §:n ohi.

Kysymyksessä oli äänestysnäytelmä, jossa oli vastakkain kaksi hallitukselle luottamusta antavaa kantaa, hallituksen tiedonanto ja demareiden hallituksen EY-toimia kannattava kanta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

18.3.1992 oli luottamuslauseäänestys, demareiden käsikirjoittama äänestysnäytelmä, jonka seurauksena jätetiin EY-jäsenyyshakemus.

Mitä sanoikaan rivikansanedustaja Sauli Niinistö eduskunnassa?

Sitaatti Niinistön puheesta, eduskunnan pöytäkirjasta:

”Lakivaliokunta totesikin, että EY-jäsenyyshakemusta varten on tehtävä valtio-oikeudellinen asiantuntijaselvitys, jolloin on kiinnitettävä huomiota lakien perustuslainmukaisuuden tutkimisessa tapahtuvaan normihierarkian vinoutumiseen ja selvitettävä, onko meillä tarvetta järjestää uudelleen lakien säätämisjärjestyksen ja perustuslainmukaisuuden tutkiminen.”

Saulille pitää nostaa hattua!

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #8

Ilmeistä on, että kansanedustajat eivät 18.3.1992 tienneet EY:n puolustusvelvoitteista, joihin Suomi äänestysnäytelmässä sitoutui, vaan luulivat pääministeri Ahon puhuvan tulevaisuudesta eikä EY:lle etukäteen annetusta lupauksesta.

Kansanedustajia hämärrytti myös se, että ETA-sopimus oli vielä käsittelemättä.

Tosiasiassa Maastrichtin sopimuksen ehdot oli jäsenyyshakemusvelvoitteena hyväksytty hallituksen iltakoulussa jo 27.2.1992.
Koivisto kertoi pääministeri Aholle haluavansa jäsenyyshakemuksen pikaista käsittelyä. Pikainen käsittely oli demareiden käsikirjoittama äänestysnäytelmä, jotta Koiviston tahto toteutui.

Mainittakoon vielä, että eduskunnan pöytäkirja 17.6.1992, josta Sauli Niinistön puheen on siteerasin (#8), on otsikoitu ”EY-jäsenyys ja Eta-sopimukset”.

Otsikointi selittyy ovelasta suunnitelmasta, jolla ”Ulkoasianvaliokunnan mietintö n:o 6 valtioneuvoston selonteosta EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle” tuotiin päiväjärjestyksen ulkopuolelta eduskuntakeskusteluun.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #9

#9

Eduskunnan pöytäkirjan 17.6.1992, josta rivikansanedustaja Sauli Niinistön puheen siteerasin (#8), oli päiväjärjestykseen kirjoitettu:


”Esitellään:
1) Hallituksen esitys n:o 95 Euroopan talousalueen perustamiseen liittyvien sopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä.”

Samassa keskustelussa siis olivat valtioneuvoston selonteon (9.1.1992) palautekeskustelu ja ETA-sopimuksien lähetekeskustelu.

Samassa keskustelussa kansanedustajen ajatuksia hämärrytettiin, kun puhuttiin samalla aidasta, aidanseipäistä ja aidan ulkopuolella olevasta ruohosta.

Näin ETA:sta tehtiin hyvä asia, mutta EY:hyn pitäisi suhtautua kriittisesti Tanskan hylättyä kansanäänestyksessä Maastrichtin sopimuksen.

Mainittakoon, että 27.10.1992 ETA-lakiesitystä hyväksyessään kukaan rivikansanedustajista ei tiennyt ETA-sopimuksen todellista sisältöä, ei edes Sauli Niinistö. Miten olisi tiennytkään, koska sopimusteksteissä viitattiin EY-säädöstön koodinumeroihin ja päivämääriin, joiden säädöstön alkuperäisteksti olisi pitänyt erikseen etsiä monikymmentuhantisesta EY-säädöstön painosivustosta.

Presidentti Koivistolta ja juoksupoikana toimineelta pääministeri Aholta oli ovela veto parlamentarisoida Maastrichtin sopimusvelvoitteet etukäteen eduskunnalla jo 18.3.1992, kun velvoitteiden palautekeskustelu oli laitettu samaan päivään 17.6.1992, jossa oli ETA-sopimuksen lähetekeskustelu.

Millaista seka-sotku-soppa-demokratia-näytelmää Suomen eduskunnassa onkaan käyty!

Hyvä kysymys on:
Miksi omilla aivoillaan ajatellut rivikansanedustaja Sauli Niinistö vaiennettiin?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tasavallan presidentti Niinistö totesi joskus, että Naton kelkkaan olisi ollut helppo lähteä 90-luvun alussa, kun Neuvostoliitto kaatui eikä naapurilla riittänyt enää paukut kukkoilemaan. Nyt ulkopoliittinen tilanne on kuitenkin muuttunut, ja jännitteet kasvaneet, vaikka turvallisuusuhka onkin pysynyt lähinnä samana. Jos Suomi oikeasti viedään väkisin Natoon, niin toivon, että hakemus tehdään yhdessä Ruotsin kanssa. Molemmat tai ei kumpikaan. Sellainen skenaario, jossa Suomi hakisi jäsenyyttä, eikä se saisikaan sitä, olisi katastrofaalinen. En siis henkilökohtaisesti kannata Natoa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Norjakkaan eijjois Natossa, jossei sielois ollu suhmuroivia herroja, jokka ei nouvvattanu lakeja, vaan kansan ja kolleegojensa selän takana junaili maan Nattoon ja keräsivät kuitenki palkaksi valtaa ja rahhaa, vaikkei historiaa kattoen vois luulla semmosen suhmuroinnin onnistuvan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Norjalla on sen verran otettavaa, että siinä valossa ajatellen Nato oli norjalaisille hyvä ratkaisu. Enkä puhu nyt kalanmaksaöljystä. Ei sovi unohtaa, että Norja oli yksi YK:n perustajajäsenistä ja liittyi Natoon jo vuonna 1949.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuossa laitoin merkille, että samaan aikaan kun valtiorahoitteinen Yle uutisoi Venäjän pettäneensä lupauksensa ja laajentaneen sotatoimiaan Syyriassa, julkaisee arvostettu amerikkalaislehti Washington Post kuvia kurdijärjestöjen tunnuksissa liikkuvista amerikkalaisista erikoisjoukoista valtaamassa takaisin Isisin hallitsemaa Raggan kaupunkia. Yhdysvallat on toistuvasti sanonut, ettei se aio lähettää maajoukkoja Syyriaan taistelemaan äärijärjestö Isisiä vastaan. Irakissa, missä Isis on myös vallannut alueita, Yhdysvalloilla on tätä nykyä noin 3 900 sotilasta. Syyriaan puolestaan lähetettiin erikoisjoukkoja jo viime vuoden lokakuussa.

Reilu kuukausi sitten Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vakuutti vielä BBC:n haastattelussa, että amerikkalaiset buutsit eivät tulisi kopisemaan Syyrian maaperällä, vaikka samaan aikaan oli jo tehty päätös 250 erikoisjoukkojen sotilaan lähettämisestä taistelutantereelle. Obaman valkoiset valheet eivät kuitenkaan tunnu häiritsevän ketään, koska onhan hän sentään Nobelin mies.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Natoa syötetään nyt etu-, taka-, sivuporttien sekä ullakosta ja kellarista käsin.

Ainoa keino natottajille näkyy olevan pelottelu, sellainen historiaton propaganda, joka ei suostu näkemään metsää puilta, ei sivulle, eteen eikä varsinkaan taakse.

Ihan hyvä artikkeli niillekin jotka kaipaavat taatusti länsimielisen median näkemyksiä Natosta, tässä pari päivää vanha LA Timesin juttu:

http://www.latimes.com/opinion/op-ed/la-oe-shifrin...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mielenkiintoinen artikkeli, joka jakaa mielipiteeni siitä, että kyseessä on vain kolikon kaksi eri puolta. Tällaistahan se suurvaltapolitiikka on. Suomikin on shakkilaudalla vain yksi moukka muiden joukossa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Miksei paraatiovesta, kuten lähinaapurimmekin?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Koska kansa ei ole valmis nielemään. Pakko työntää tuhkaluukun kautta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Sotaveteraani Yrjö Sarasteen tämän päiväinen mielipidekirjoitus samaisesta aiheesta. Laitetaanpa se tänne kommenttiosioon, kun hän tänään tämän maililla pisti.

Maanpuolustus on koko kansan asia

Lauri Oinonen esittää Keskisuomalaisessa (01.06) "Ei politikoida puolustusasioilla." Hän toteaa miten puolustukseemme liittyvät asiat ovat perinteisesti olleet koko kansaa yhdistäviä. Niitä ei ole haluttu käyttää ajankohtaisen puoluepoliittisen keskustelun areenoilla. Siksi oudoksun nyt hallituspuolueen taholta äkkinäisesti esille otettua ajatusta Suomen liittymisestä sotilasliitto Natoon. Puolustukseen liittyvät kysymykset eivät saisi olla minkään puolueen imagon kohotusta. Suomen puolustuspolitiikka on pitkäjänteisesti nojannut kansan laajan enemmistön näkemyksiin. Näin on myös välttämätöntä, koska maanpuolustuksemme nojaa yleiseen asevelvollisuuteen, kansa siis vastaa maanpuolustuksesta ja sen on koettava asia omaksi ja oikeutetuksi. Suomen puolustusta ei lähtökohtaisesti voi ulkoistaa.

Natosta Oinonen toteaa miten samalla kun se ehkä toisi lisänsä turvallisuuteen mm. materiaalin ja mahdollisesti ilmapuolustuksen osalta, se toisi useille yllätyksenä monia velvoitteita. Näitä viime mainittuja ei tajuta riittävästi. Puolustusvoimiemme rauhan ja mahdollisten kriisitilanteiden vastuualue laajenisi sekä lähelle että kauemmaksikin maamme rajojen ulkopuolelle.

Täyttä asiaa ! Maanpuolustus on koko kansan asia. Niin oikeiston kuin äärivasemmistonkin ! Niin varakkaiden kuin työttömien ! Mikään puolue ei voi yksin ratkaista asiaa ja kutsua vieraita joukkoja maahan.

- Yrjö Saraste

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Siinä muuten on vasta kova sälli. En tiedä mitä kautta olen päätynyt hänen sähköpostituslistalleen, mutta Yrjöltä tulee joka päivä 1-2 mailia ajankohtaisista asioista. Kummastelin aluksi tuossa viime vuonna, että kuka ihme minun sähköpostiani oikein spämmäilee, mutta kun selvitin lähteen, niin olihan se positiivinen yllätys. Tämän jälkeen päädyin myös lukemaan hänen tekstejään. Saraste tuntuu olevan vielä 92-vuotiaanakin paremmin kartalla politiikasta kuin valtaosa suomalaisista.

Yrjö on sota- ja siviili-invalidi, lähes sokea mies. Hän ei käsittääkseni näe juurikaan lukea tai kirjoittaa, mutta koska teknologia on tänä päivänä sen verran ihmeellistä, niin puhesyntetisaattori pystyy lukemaan hänelle ääneen sähköisessä muodossa olevat tekstit. Kuuleminen ja kirjoittaminen puolestaan onnistuvat jollain toisella kojeella. Eipä tässä voi paljoa muuta kuin arvostaa. Onneksi Suomessa on vielä muutamia Yrjön kaltaisia kavereita, jotka ovat oikeasti nähneet sen kaiken.

Myös Helsingin Sanomat noteerasi Yrjön tuossa pari kuukautta sitten.

"Hän on mies, joka lapsena istui pyörätuolissa ja hätisteli paviaaneja.

Hän on mies, joka yrittää ensi kesänä tuoda kävelyn maailmanennätyksen Suomeen, vaikka on melkein sokea ja etenee hitaasti, kolmen kilometrin tuntivauhtia.

Hän on Yrjö Saraste.

Aloitetaan Etelä-Afrikasta. Siellä Saraste syntyi."

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1459480105437

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset