Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Trollijahti alkoi jo vuonna 1918

  • kuva: vapriikki / e.a.bergius edit: martti asikainen
    kuva: vapriikki / e.a.bergius edit: martti asikainen
  • kuva: vapriikki / axel tammelaner
    kuva: vapriikki / axel tammelaner
  • kuva: vapriikki / oscar sundberg
    kuva: vapriikki / oscar sundberg
  • kuva: vapriikki / oscar sundberg
    kuva: vapriikki / oscar sundberg

Pappa kertoi itku kurkussa, kuinka punaisia hirtettiin. Tällä saatteella Ylen toimittaja Minna Pye aloitti kirjoituksensa vuoden 1918 laittomista teloituksista, jotka ovat järkyttäneet uhrien omaisia sukupolvien ylitse. Suomen sisällissodan synnyttämää katkeruutta kannettiin salassa.  Lukijoiden Ylelle lähettämissä kertomuksissa puhutaan sukulaisten mielivaltaisista teloituksista, punaorpojen kovasta kohtelusta sekä teloituksiin osallistuneiden pohjattomasta häpeästä ja syyllisyydentunnosta.

Vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat taisteluun osallistuneiden ihmisten elämään vielä pitkään sodan jälkeenkin. Sisällissota - ja sitä seurannut sukupolvien ylitse kestänyt hiljaisuus - ei  varsinaisesti ole historiamme ylpeimpiä hetkiä. Moni kummasteleekin sitä, kuinka Suomi edes kehtaa valmistautua satavuotisjuhlaansa, kun kaapimme ovat pullollaan luurankoja, joille ei ole koskaan annettu rauhaa?

Yle kysyi maaliskuun puolessavälissä suomalaisilta, ovatko vuoden 1918 tapahtumat yhä arka asia heidän suvussaan. Vastauksia saapui yli 400 ihmiseltä, joista 52 prosenttia koki että tapahtumista ei voi oikein vieläkään puhua avoimesti. Lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat Suomen sisällissodassa järkyttävät edelleen monia ihmisiä. Mielestäni arvet on viimeistään nyt revittävä auki, koska me emme voi ymmärtää nykyisyyttä, jos me emme ymmärrä historiaamme. Joskus yksinkertaisesti on pakko palata ajassa taaksepäin.

Sisällissotaa edeltävä sääty-yhteiskuntaan nojaava aika Suomessa oli hyvin levotonta. Uusien ideologioiden puhaltaessa ja yhteiskuntarakenteen uudistuessa aatteet ajautuivat kriisiin.  Tämä jakoi kansan kahtia niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisestikin. Ihmisten elintaso  ja tuloerot kasvoivat epätasaisesti. Tästä syystä keisarivallan murtuessa vuoden 1917 vallankumouksessa Suomeen ei koskaan syntynyt toivottua kansallista yhtenäisyyttä, joka oli välttämättömyys maan itsenäistymiselle ja tasavallan perustamiselle. Sen sijaan tiukka yhteiskunnallinen linjaveto johti kiivaisiin sisäpoliittisiin valtataisteluihin ja eräänlaisen kaksoisvallan syntyyn, jossa pyrittiin käyttämään hyväksi Suomen riippuvuutta Venäjästä. 

Neuvosto-Venäjän tuolloiset tavoitteet Suomen suhteen olivat hyvin ristariitaisia. Siinä missä Bolševikit olivat myöntäneet maalle itsenäisyyden joulukuussa 1917, valtasivat he myöhemmin menettämiään alueita takaisin ilman omantunnon tuskia. Vladimir Iljitš Lenin pyrki esiintymään aatteellisena, kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittavana ja edistävänä sosialidemokraattina, jota hän epäilemättä omasta mielestään olikin. Lenin halusi Suomen pysyvän entisen emämaan yhteydessä jo pelkästään suurvalta- ja sisäpoliittisistakin syistä, mutta sen hallinnoimisesta oli tullut mahdotonta neuvosto-Venäjän sisäisen sekasorron ja ympärysvaltojen interventioiden takia. 

Saksan uhka oli alati läsnä, ja vain ydinalueet merkitsivät. Suomi ei meidän onneksemme kuulunut näihin. Seuraava ottaja saapui kuitenkin nopeaa, kun Saksan keisarikunta päätti laittaa lusikkansa soppaan ja adoptoida Suomen.  Saksalaiset halusivat käyttöönsä maamme raaka-ainevaroja sekä avoimen väylän Kuolan niemimaalle. Karjalankannaksen kautta puolestaan pystyttiin uhkaamaan Venäjän pääkaupunkia Pietaria. Tämän lisäksi Saksaa huoletti Britannian laivaston toiminta Jäämerellä ja Murmanskissa. Suomi sijaitsi strategisesti tärkeässä paikassa, ja oli valmis luopumaan ilman vastarintaa. Tai näin ainakin kuviteltiin. Kuten moni teistä varmasti on lukenutkin, niin suomalaiset oikeistoaktivistit olivat pyytäneet saksalaisia joukkoja Suomeen jo kesällä 1917, mutta vielä tuolloin saksalaisten päätavoitteena oli solmia rauha Neuvosto-Venäjän kanssa.

Tässä oli asetelma veljessodalle, jossa naapuri käy naapuriaan vastaan ja isä poikaansa.  Puhumme Suomen historian yhdestä synkimmästä ajanjaksosta, johon tulisi suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Varsinkin nyt, kun pelilautaa ollaan selvästi kasaamassa uudelleen. Kahtia jakautuneen kansan tarinaa ei kannattaisi koskaan unohtaa, koska se elää tänäkin päivänä meissä jokaisessa. 

Suomen sisällissotaa edelsivät vuoden 1917 suurlakot ja mielenosoitukset kahdeksan tunnin työpäivän puolesta, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama epävakaa tilanne, Venäjän vallankumous ja elintarviketuonnin loppuminen, niitä seurannut elintarvikepula ja työttömyys etenkin eteläisen Suomen asutuskeskuksissa. Neuvosto-Venäjä tuki aseellisesti ja rahallisesti punaista Suomea, kun taas Saksan keisarikunta laittoi pelimerkkinsä valkoisen Suomen puolelle. Selkeä enemmistö suomalaisista kannatti täyttä itsenäisyyttä, mutta heilläkin oli selviä näkemyseroja siitä kenelle valtiovalta maassa kuuluisi ja millainen Suomen sisäpoliittisen rakenteen tulisi olla. Rintaman kummallakin puolella oli samaan aikaan myös heitä, jotka katsoivat pienen ja itsenäisen maan tarvitsevan voimakkaan suojelusvaltion taakseen. Tuolloinen asetelma ei näin ikään poikennut paljoakaan tästä päivästä.

Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 ja johti laajamittaiseen sotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Neuvosto-Venäjä tuki suomalaisia punaisia luovuttamalla aseita punakaartille, kun taas Saksan armeija tuki valkoisia hyökkäyksellä Etelä-Suomeen. Sodan merkittävimmät ratkaisutaistelut käytiin Etelä-Suomen kaupungeissa maalis-huhtikuussa 1918, kun valkoisten joukot valtasivat Tampereen ja Viipurin. Samaa naikaan saksalaiset joukot puolestaan valtasivat Helsingin ja Lahden. Tämän myötä Venäjän vaikutusvalta Suomessa päättyi, ja maamme siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin ensimmäinen maailmansodan ajaksi. Hyvin pian kansalaissodan jälkeen alkoivat kiistat valtiomuodosta, joka hajotti sisällissodan yhdistämän porvarillisten puolueiden kentän ja sen käsitykset yhteisistä pelisäännöistä. Jotkut oikeistolaisista halusivat perustaa maahamme monarkian ja nostaa saksalaisen Friedrich Karlin valtaistuimelle, mutta hän ei koskaan ehtinyt pukemaan kuninkaan viittaa ylleen. 

Saksan hävittyä maailmansodissa kuningaskuntahanke kuopattiin lopullisesti. Tasavaltaa alusta lähtien kannattaneet keskusta ja varsinkin vasemmisto saivat oikeiston monarkiasekoilusta poliittisen aseen, jota voitiin käyttää vielä vuosia myöhemminkin. Jälkikäteen valkoinen Suomi kutsui sisällisotaamme ironisesti vapaussodaksi, vaikka samaan aikaan moni heistä oli valmis luovuttamaan silmiäkään räpäyttämättä saavutetun vapauden saksalaisille. Turvallisuuspolitiikka ajoi kaiken edelle.

Vuoden 1918 tapahtumien muistoa hallitsi aina 1960-luvulle saakka vapaussotatulkinta, jonka mukaan punaisten motiivit olivat olleet perimmältään rikolliset ja maanpetokselliset. Tästä luovuttiin vasta 1960-luvulla, kun porvarillinen Suomi tunnusti, että myös punaisen osapuolen taisteluilla oli oma oikeutuksensa. Aikalaistulkintojen mukaan kyse oli ennen kaikkea luokkasodasta, vaikka yleisimmiksi nimiksi ovatkin vakiintuneet neutraali sisällissota ja pehmeän kuuloinen kansalaissota. Työläiset uhkasivat hallitsevan luokan valta-asemaa ja omaisuutta, joka johti rumaan lopputulokseen. Vastaavanlaisia tarinoita löytyy joka puolelta maailmaa. 1960-luvun tunnustuksen myötä punaisille pystytettiin muistomerkkejä ja heidän hautausmaitaan uskallettiin ensimmäistä kertaa kunnostaa hautauspaikan vaatimalla arvokkuudella. Suomi sai viimeinkin mahdollisuuden pyytää itseltään anteeksi ja aloittaa henkisen elpymisen.

Mutta palataampa ajassa takaisin nykyisyyteen. Suomen oikeistolaisten esi-isät eivät koskaan saaneet saksalaista kuningasta, mutta saksalaisen kuningattaren he saivat. Tällä hetkellä osa suomalaisista etsii hänelle kuumeisesti puolisoa meren takaa, kun taas jotkut toiset tuijottavat ihaillen itäänpäin. Käsittääkseni valtaosa suomalaisista on kuitenkin lähestulkoon yhtä mieltä siitä, että turvallisuuspoliittinen tilanteemme on heikentynyt, mutta syiden kartoituksessa esiintyy paljon erimielisyyksiä. Siinä missä jotkut näkevät sotilasliitto NATO:n itsenäisyyden ja suvereniteettimme pelastuksena, pitävät toiset sitä suurimpana turvallisuusuhkana vuosikymmeniin - perimmäisenä syynä siihen, miksi välit naapurimaamme kanssa ovat kiristyneet viime vuosina. Selkeä enemmistö suomalaisista luottaa punaisten ja valkoisten esi-isiensä tavoin neutraaliin ulkopolitiikkaan ja itsenäiseen tasavaltaan. Kansan tahtoon. Riidankylväjät tulisi jättää omaan arvoonsa, jotta vuoden 1918 kaltainen verenvuodatus ei pääsisi enää koskaan toistumaan. Suomi on pieni maa, eikä meistä ole pelaamaan suurvaltapolitiikkaa - siinä jos jossakin polttaa näppinsä.

Historiantutkijat ovat nykyisin aika pitkälti samaa mieltä siitä, että verinen sota oli ennen kaikkea sisällissota, mutta tämä nimitys on edelleen joillekin ihmisille liikaa. Suomalainen historiantutkija ja emeritusprofessori Heikki Ylikankaan mukaan sana sisällisota kuuluu edelleen kiellettyjen ilmaisumuotojen listalle varsinkin Pohjanmaalla, jossa kuvitellaan, että se jollain tavalla mitätöisi pohjalaisten saavutukset Suomen vapauttamisessa. Jotkut eivät ole ajallisesta etäisyydestä huolimatta tehneet vieläkään rauhaa menneisyytensä kanssa, vaan padotut traumat ovat synnyttäneet uusia traumatisoituneita sukupolvia. Monissa perheissä sukulaisten kovat kokemukset sisällissodan melskeissä vaikuttavat edelleen heidän poliittisiin näkemyksiinsä. Sota jätti jälkeensä puolin ja toisin katkeruutta, joka on vaikuttanut oman identiteetin rakentumiseen jo sukupolvien ajan.

Rintamalinjat pysyivät pitkään piilossa, mutta poteroita kaivetaan jälleen. Kansamme on jakaantuneempi kuin vuosikymmeniin. Internetin keskustelupalstoilla törmää lähes päivittäin retoriikkaan, jonka mukaan punaisten teurastaminen olisi jäänyt aikoinaan kesken, ja se pitäisi saattaa päätökseen ennen kuin on liian myöhäistä. Toiset taas puhuvat valkoisista oikeistolaisnatseista, lahtareista ja fasisteista, jotka kyykyttävät suomalaisia työläisiä. Vuonna 1918 käyty sisällissota kuumentaa yhä suomalaisten tunteita. Sodan vastakkaisilla puolilla olleiden ihmisten jälkeläiset eivät tunnu ymmärtävän, kuinka vakavalla asialla tässä pelleillään.

Tämän päivän Suomessa peliä ei pelata enää neuvosto-Venäjän ja keisarillisen Saksan välillä, vaan maantieteellisten valtasuhteiden muututtua noppaa heittelevät nyt Yhdysvallat ja Venäjä. Suomessa vainotaan jälleen Venäjää sympatisoivia, supisuomalaisia toisinajattelijoita ja kansalaisaktivisteja, ja samaan aikaan nämä itse heittelevät verkossa kiviä länsimielisten niskaan. Paikoittain laukaukset menevät ohitse, jonka myötä myös sellaiset ihmiset, jotka yksinkertaisesti kannattavat vain neutraalia ulkopolitiikkaa ja haluaisivat kiertää kaukaa suurvaltojen väliset kismat, joutuvatkin yhtäkkiä tulilinjalle. Heistä tulee verkkosodan siviiliuhreja.

Lusikkansa soppaan on heittänyt myös valtiorahoitteinen Yle, jonka tulisi pohtia vakavissaan viime aikaista toimintaansa sekä vältellä trollijahdin kaltaisia ylilyöntejä. Kiilojen iskeminen kansalaisten väliin, ja toisinajattelijoiden julkinen demonisointi, ei rakenna hyvää pohjaa muutenkin rakoilevalle kansakunnalle. Alituisen syyttelyn sijaan tulisi pohtia yhdessä sitä, millaista turvallisuuspolitiikkaa meidän suomalaisten on järkevää toteuttaa. Ylen tehtäviin kuuluu yhdistää kansaa, eikä usuttaa sitä toistensa kimppuun.

Kenties alituisen sanelun sijaan pitäisi kuunnella, ja toimia kuten demokraattisessa tasavallassa on perinteisesti toimittu. Suomessa ei ole ainuttakaan röllipeikkoa, vaan pelkästään suomalaisia jotka ajattelevat eri tavalla asioista. He tuskin ovat manipuloimassa ketään, vaan haluavat pelkästään korostaa omia näkemyksiään ulkopolitiikasta. Tavallisella netikeskustelijalla tuskin on tarpeeksi auktoriteettia takanaan lähteä muovaamaan toisten mielipiteitä. Tärkeintä olisi, että ei alettaisi hölmöilemään - nimiteltiimpä sinua sitten isänmaanpetturiksi, natottajaksi, venäjätrolliksi, sotahulluksi, kommariksi tai fasistiksi. Keskusteluyhteys pitää säilyttää, sillä me olemme kaikki suomalaisia. Lopetetaan tämä järjettömyys ja käydään keskustelua toistemme kanssa ilman vihaa. Sen verran me olemme historiallemme velkaa. 

"Suvussani ei puhuta sisällissodasta, vaan vapaussodasta. Muistan hyvin, kuinka paappani kertoi kyynelten vuotaessa poskilleen Tampereen vapauttamisesta. Vasta siellä he havaitsivat tai tiesivät, että vastassa onkin suomalaisia. Alkujärkytyksen jälkeen he tulivat vihaisiksi. Miksi osa suomalaisista on mennyt ryssien puolelle, he kyselivät.", Ylelle kirjoittanut nimimerkki  Juha muistelee

 

Vapriikin ladattavissa ja käytettävissä olevat kuvat löytyvät kuvanjakopalvelu Flickrista

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Lainauksia Ylen tarinoista:

"– Isäni oli 10-vuotias poika vuonna 1918, kun hänen isäänsä tultiin hakemaan teloitettavaksi. Isääni tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti: hän oli koko elämänsä vasemmistolainen, kommunisti ja köyhien puolustaja, kertoo nimimerkki Punakaartilaisen lapsenlapsi."

"– Mummo muisteli sitä, kun punaiset kävivät etsimässä hänen isäänsä. Mummo pakeni perheensä kanssa punaisia ojien pohjilla ryömien. Näistä kertomuksista on jäänyt sellainen äidinmaidosta imetty asia, että emme ikinä ole äänestäneet mitään punaiseen eli sosialismiin tai kommunismiin vivahtavaa puoluetta tai ehdokasta, kertoo Taina."

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Samanlaista tarinaa kertoi äitini isä, merenkulkuneuvos Matti Nurminen. Hän oli pieni lapsi, kun punaiset tulivat heidän kotiinsa ja osoittivat hänen äitiään aseella. Hänen isänsä oli saanut vihiä punaisten tulosta ja ehtinyt juuri lähteä laivalla pakoon Ruotsiin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Linkkejä Ylen koskettaviin kertomuksiin:

Punaisten ja valkoisten perintöä vaalitaan yhä – Suomalaiset lähettivät yli 400 muistoa vuoden 1918 sisällissodasta: http://yle.fi/uutiset/punaisten_ja_valkoisten_peri...

"Se koko perkelee sekasotku olis saanu jäärä sotimata" – vuoden 1918 sisällissota jakoi sukuja: http://yle.fi/uutiset/se_koko_perkelee_sekasotku_o...

"Isoimmat lapset kerjäsivät ruokaa isänniltä" – vuoden 1918 kärsimykset sitouttivat vasemmistolaisuuteen tai kommunismin vastaisuuteen: http://yle.fi/uutiset/isoimmat_lapset_kerjasivat_r...

"Ukkini ei vihannut punaisia, vaan katsoi, että heitä oli johdettu harhaan" – Vuoden 1918 isänmaan pelastajat ja selviytyjät: http://yle.fi/uutiset/ukkini_ei_vihannut_punaisia_...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Työläiset uhkasivat hallitsevan luokan valta-asemaa ja omaisuutta, joka johti rumaan lopputulokseen."

Tätä marxistis-leninistis-stalinistista käsitystä sodan syistä on tosiaan markkinoitu kovasti, varsinkin 1960-luvulla, kuten mainitset. Kun sen vielä yhdistää Ylen "trollijahtiin" niin putinistinen puuro on valmista. Putinilla on suuri halu rehabilitoida Neuvostoliitto ja kommunismi, ja sen kyllä huomaa tämän päivän suomalaisestakin keskustelusta.

Katsopa Ylen Teeman Stalin-dokumentti, sitä on vielä tulossa kaksi osaa. Siinä kerrotaan totuus bolshevikeistä ja heidän "oikeutetuista" sodistaan. Sama käsitys on tullut minulle tutkiessani isosetäni Kalle Hämäläisen vaiheita. Hän oli kirvesmies ja SDP:n kansanedustaja ja pakeni valkoisten vainoa Venäjälle keväällä 1918. Hän ei luopunut vasemmistolaisista aatteistaan koskaan, vaikka bolshevistinen SKP tuomitsi hänet "tapettavaksi tavattaessa" syksyllä 1918.

Marx, Lenin ja Stalin eivät olleet työläisiä vaan heidän edusmiehikseen ilmoittautuneita ammattivallankumouksellisia. Lenin ja Stalin tapasivat ensi kertaa SDP:n kokouksessa Tampereella vuonna 1905, jonka tauoilla järjestettiin ampumaharjoituksia. Marraskuussa 1917 Stalin tuli taas Suomeen ja sai lietsottua osan SDP:n johtohenkilöistä rikolliseen kapinaan.

Kun puhut punaisten taistelun "oikeutuksesta," älä unohda sitä ylivoimaista enemmistöä työläisistä ja köyhästä kansasta, joka ei halunnut lähteä Leninin ja Stalinin perässä murhien ja mielivallan tielle.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Bolshevikit olivat pahiksia, kuten tuossa jo totesinkin. Ja he yrittivät napata takaisin jo luovuttamiaan alueita. En minä puhunut punaisten taistelun oikeutuksesta, vaan historiantutkijat ja julkinen valta ovat tehneet niin 1960-luvusta lähtien. Niin valkoisissa kuin punaisissakin oli heitä, jotka olivat valmiita luovuttamaan vallan eteenpäin sen saatuaan, ja he olivat tarinan oikeita roistoja. Totesinhan tuossa jo, että suurin osa niin punaisista kuin valkoisistakin taisteli itsenäisyyden, omasta mielestään oikeudenmukaisuuden ja tasavallan puolesta. Provosoijat kuitenkin usuttivat veljet veljiä vastaan, ja naapurit naapuria vastaan, vaikka käytännössä heidän päämääränsä oli periaatteessa sama. Itsenäinen Suomi. Terrori oli molemminpuolista, mutta toinen kärsi raskaammin kuin toinen.

Mutta koska voittajat kirjoittavat historian, kesti Suomessa yli 40 vuotta ennen kuin asioista uskallettiin puhua niiden oikeilla nimillä. Ja kunnolla siihen on perehdytty vasta viime vuosikymmenellä, kun arvet on uskallettu repiä auki.

Tässäpä muuten lainaus Youtubesta, jonne nimimerkki carrnill on kirjoittanut näkemyksensä Täällä Pohjantähden alla -kappaleen kommenttiosioon. En tiedä oletko koskaan lukenut Väinö Linnan trilogiaa, mutta jos olet, niin tiedät että tätä hän tuskin koskaan tarkoitti.

"carrnilvor 1 Monat (bearbeitet)
Täällä Pohjantähden ALLAH (Bismillaaah~~)

Rest in Peace Suomi Finland 1917-Siihen asti kun vitun vassari viher kommari pizzanaama hipit ja suvakit rupes lypsää veteraanien uhrausta partalapsien, huntu vittujen ja velliperseiden kanssa!!"

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Myös isoisääni - köyhää kuuden lapsen huoltajaa, joka oli tavallinen rautatieduunari - punaiset tulivat väkisin noutamaan pikku mökistään, mutta hän oli piiloutunut perunakellariin, koska ei halunnut ryhtyä pakotettuna tappamaan maanmiehieään punaisten tavoitteiden tarkoittamassa mielessä.

Enoni taas suunnitteli muutaman lukiolaiskaverinsa kanssa liittyvänsä Sysymän seudulla liikkuneisiin valkoisten joukkoihin. He eivät löytäneet toisiaan sovitusta tapaamispaikasta, joten eno palasi kotiin, kun taas luokkatoveri löydettiin varsin pian Vesijärven rannalta punaisten ampumana.

Tämän kaltasiet yksilöiden tarinat eivät ole olleet kovin suuresti esillä tutkijoiden tai median toimesta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ei niin. Toisaalta kuten kommentissa 17. totesin, niin propaganda oli sisällissodan aikaan huippuunsa viritettyä molemmilla puolilla. Ja häviäjien tarinaa ei kerrottu yli 40 vuoteen, jonka vuoksi sitä on alettu purkamaan vasta nyt. Tutkimukset ovat silti hyvin värittyneitä. Neutraaleja aikalaiskuvauksia on harvassa, koska tärkeämpänä pidettiin unohtamista. Moni oli pakotettu sotimaan. Olisi mahtava tietää, että mikä sai esimerkiksi sinun enosi kääntymään valkoisten puoleen. Ja kuinka hän tähän päätökseen ajautui.

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217645-troll...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Hyvä Martti, kirjoitit: "Selkeä enemmistö suomalaisista luottaa punaisten ja valkoisten esi-isiensä tavoin neutraaliin ulkopolitiikkaan ja itsenäiseen tasavaltaan. Kansan tahtoon. Riidankylväjät tulisi jättää omaan arvoonsa, jotta vuoden 1918 kaltainen verenvuodatus ei pääsisi enää koskaan toistumaan."

Niinpä niin, "riidankylväjät". Se vähä mitä aiheesta olen lukenut, olen ymmärtänyt, että Suomessa alkoi kapina laillista yhteiskuntaa vastaan Venäjän bolshevikien tuella.

Eivät esi-isämme olleet ulkopolitiikassa ollenkaan neutraaleja. Kävi lopulta niin kuin kävi ja luulen, että Suomi voitti silloin. Seuraavassa kisassa päästiin kakkoseksi kun vastassa oli useita suurvaltoja (mm USA ja NL).

Riitaa tässä ollaan taas kylvämässä ja verta nenästä kun jotkut ovat huolissaan puolustuskyvystä, mokomatkin sotahaukat!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minusta Venäjä ja Yhdysvallat ovat molemmat sen verta epäilyttäviä liittolaisia, että meidän ei tulisi tunkea sorkkiamme heidän välisiin kismoihin. Siinä polttaa näppinsä. Yhteistyösopimus Ruotsin kanssa - kalustoista ja miehistä. Tässäpä minun näkemys turvallisuuspoliittisen tilanteen heikkenemiseen. Ongelmana on vain se, että päättäjät, niin meillä kuin Ruotsissakin, ovat käytännössä jo NATO:ssa. Se nyt kuitenkin on selvää, että Suomi ei voi yksin lähteä hakemaan NATO-jäsenyyttä, vaan se tulee tehdä Ruotsin kanssa yhdessä. Toisin sanoen, vaikka meidän päättäjämme tekisivät mitä, niin kantti ei riitä jäsenhakemuksen täyttämiseen ilman läntistä naapuriamme.

Minä olen tosiaan käsittänyt, että provokaattoreita oli molemmissa leireissä. Ja sääty-yhteiskunta ei nyt varsinaisesti ole sellainen tasavalta, jota pitäisi tukea. Suomesta tuli sisällissodan jälkeen demokraattisempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi. Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomesta tuli myös yhtenäisempi. Sisällissotaa ei silti tulisi koskaan unohtaa, eikä niillä asioilla tulisi heittää hetulaa tuolla keskustelupalstoilla. Se on historiamme hirvein ajanjakso, jossa ei vältytty edes veljesmurhilta. Se oli varoittava kokemus itsenäisyytemme alkutaipaleella, ja sen tulisi muistuttaa meitä siitä, mihin kansan kahtiajako voi pahimmassa tapauksessa johtaa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei pitäisi unohtaa, ei. Kuten blogisti kertoo, soti veli veljeänsä ja isä poikaansa vastaan. Tuota taustaa vasten on mielestäni käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä asioiden kulkua selitetään luokkaretoriikalla, poliittisten aatteiden sijaan. Kai siinä haetaan jonkinlaista oikeutusta "omien" toimille. Emme pääse kokonaan yli vanhoista perityistä kaunoista, ennen kuin pääsemme historialla syyllistämisestä, kuten sanomalla valkoisten sijaan "Suomen oikeistolaisten esi-isät". Isiemme synnit...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #8

Tuo on ihan hyvä näkemys, Max, ja jaan sen kanssasi, vaikka itsekin käytin luokkaretoriikkaa. Kyse oli aina poliittisista aatteista, mutta tottakai yhteiskunnallinen eriarvoisuuskin vaikutti siihen, että tilanne eskaloitui. Provokaattorit saivat työttömyyden ja köyhyyden avulla masinoitua työväenluokan liikekannalle. Ja samanlaista liikehdintää tapahtui myös porvareiden ja poliittisen oikeiston puolella, joista tosiaan pieni osa kannatti saavutetun itsenäisyyden luovuttamista Saksaan. Turvallisuuspoliittista syistä.

Ylen keräämät tarinat ovat mielestäni tosi tärkeitä, koska näistä asioista ei ole koskaan oikein puhuttu tarpeeksi, ja niiden tutkiminenkin on ollut hieman toisluonteista. Ikävä osa historiasta halutaan lakaista maton alle. Tai ainakin minua kiinnostaa se, kuinka oululainen "punikin jälkeläinen" ei saanut teloitetun isänsä poliittisen kannan vuoksi koskaan oikein töitä. Punaisuus oli kuin stigma, joka seurasi perässä. Tai siitä, kuinka mummo pakeni punaisia henkensä edestä ojanpiennarta pitkin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #8

Ja vaikka me täällä eri aatteiden edustajina pystymmekin keskustelemaan aivan sivistyneesti, niin tuolla "Internetissä" ei ole ihan yhtä leppoisa meininki. Milloin puhutaan hirttäjäisistä, milloin teurastuksesta - kommareista ja fasisteista, jotka pitäisi kaikki lahdata. Ja he ovat suomalaisia. Henkilökohtaisesti näen NATO:n parempana vaihtoehtona kuin Venäjän kanssa kaveraamisen, mutta mieluiten en katsoisi kumpaakaan näistä korteista.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #10

Itse tosiaan liitän mainitsemasi vihapuheen siihen, että nähdään periytyviä kollektiiveja, luokkia. Toki periytyvyyttä on, mutta lähinnä siksi että ihmiset valitsevat sen tutun ja turvallisen, lähinnä olevan vaihtoehdon. Valinnan vapaus on kuitenkin suuri. Jokunen päivä sitten Jyrki Paldán valisti jossain keskustelussa, että sosio-ekonominen liikkuvuus on Suomessa maailman kärkiluokkaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #11

Ja se pitää paikkaansa, vaikka sitä nykyisillä hallitustoimilla pyritäänkin kaventamaan. Suomi on edelleen mahdollisuuksien maa, mutta ideaalista ei kuitenkaan voida missään tapauksessa puhua - jos sellainen on olemassa. Sosio-ekonominen liikkuvuus on ollut valttimme jo useiden vuosikymmenien ajan, eikä sitä kannata romuuttaa muutaman katovuoden vuoksi. Hirveän usein unohdetaan kokonaan kasvatuksen ja ydinperheen rooli ihmisen koulumenestyksessä ja menestyksessä muutenkin. Tämä johtuu melko pitkälti siitä, että Suomessa on menty aivan liian pitkälle institutionalismin kanssa. Jos vanhempia ei kiinnosta pätkääkään, kuinka 7-vuotias Jani-Petteri läksyjensä kanssa pärjää, niin todennäköisesti lastakaan ei tule koulut liiemmin kiinnostamaan.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #8

"Tuota taustaa vasten on mielestäni käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä asioiden kulkua selitetään luokkaretoriikalla, poliittisten aatteiden sijaan."
Poliittiset aatteethan ovat pitkälti luokkaretoriikkaa - esimerkkinä vaikka Petteri Orpon viimeaikainen huoli "keskiluokasta". Jos on tunnustetusti keskiluokka, silloin täytyy myös määritellysti olla ylä- ja alaluokka.

Kokoomuslaiset, nuo paatuneet marxistit.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #13

Erinomainen huomio, Olli Bäckström. Yhdysvalloissa on puhuttu keskiluokan kutistumisesta jo vuodesta 2007 lähtien, mutta kielletty toistuvasti yhteiskuntaluokkien olemassaolo, koska yleisesti sen pelätään toimivan laukasimena luokkasodalle. Ennemmin käytetään muotoja, kuten taloudellinen epätasa-arvo eli "income inequality", joka tarkoittaa käytännössä samaa asiaa. Keskiluokasta on silti aina puhuttu hyvin avoimesti.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #13

Minulle on herttaisen yhdentekevää kuka luokkaretoriikkaa käyttää, silloin on asia-argumentit todella vähissä. Tarkennuksena vielä, että kommentin konteksti on 1918 tapahtumat. Mistä niiden veljesten välille repesi luokkakuilu?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #15

Suomen historiassa mielenkiintoista ei minun mielestäni suinkaan ole sodat ja nousu yhdeksi maailman vauraimmista valtioista, vaan se sosiaalipsykologinen prosessi, kuinka kansakunta pääsi siihen pisteeseen, että vuonna 1918 toisiaan teurastaneet ihmiset pystyivät kaksikymmentä vuotta myöhemmin yhdessä pysäyttämään neuvostohyökkäyksen. Taistelemaan yhtenä rintamana.

Tässäpä taas pari lainausta Ylen lukijakommenteista;

– Eipä niistä kaikista ole ääneen pystytty puhumaan, etenkään, kun saman perheen lapset joutuivat taistelemaan väkipakolla toisiaan vastaan sodan eri puolilla. Itku kurkussa ja teloitusta tottelemattomuudesta peläten piti väkisin ampua vastapuolta aseella. Aika hissukseen niistä on pitänyt olla, koska suku oli pääosin hävinneen osapuolen puolella. Jarmo Haring.

– Kun suvun jäsenet olivat eri puolilla rintamaa, sodan jälkeen ei niistä sukulaisista haluttu tietää mitään, jotka olivat “väärällä” puolella ts. punikkeja. Lapsena en edes tiennyt eräitä henkilöitä sukulaisiksi. Haukkamaan poika.

– Osa oli valkoisia ja selviytyi hyvin, jatkoivat vielä Viron vapaussotaan. Osa oli punaisia ja kuoli vankileirillä. Näiden jakolinjojen takia asioista vaietaan suvussamme, varsinkin punaisten osalta. Nykyisessä ajan hengessä on vaikea juhlia sodan 100-vuotispäivää. Pelkään, että valkoisia ylistetään sankareina ja punaisia halvennetaan vielä lisää. Minun esi-isäni olivat sekä punaisia että valkoisia, joten ymmärrän molempia kantoja. Maija T.

http://yle.fi/uutiset/se_koko_perkelee_sekasotku_o...

Propaganda oli sisällissodan aikaan huippuunsa viritettyä molemmilla puolilla. Ja häviäjien tarinaa ei kerrottu yli 40 vuoteen.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #15

"Mistä niiden veljesten välille repesi luokkakuilu?"
En tiedä, mihin veljeksiin viittaat - Marxin veljeksiinkö? - mutta vuoden 1918 luokkaerot olivat perua suuriruhtinaskunnan ja sitä edeltäneen Ruotsin kuningaskunnan aikaisesta sääty-yhteiskunnasta. Varhaismodernia perua ollut sääty-yhteiskunta ei myöskään "revennyt" yhtään mistään, se oli koko silloisen maailmanjärjestyksen perusta. Siitä revettiin (tai yritettiin revetä) vuonna 1918 eikä päinvastoin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #19

"En tiedä, mihin veljeksiin viittaat - Marxin veljeksiinkö?" Kehen minä olisin muuten voinut viitata?

Chico lienee ollut porvari ja siten valkoinen, eivätkö esikoiset yleensä olleet? (Ei nyt tartuta siihen, ettei Chico varsinaisesti esikoinen ollutkaan, vaikkakin pitkään veljeskatraan vanhin.)

Groucho ja Harpo kuuluivat ilmeisesti työväenluokkaan ja Chicon riistettyä heitä liittyivät punaisiin, eivätkö nuoremmat yleensä kapinoi?

Gummo ja Zeppo lienevät olleet nuorimmaisina sen verran hyysättyjä virkamiesluokkalaisia, että tuskin vaivautuivat edes tänne tulemaan, eivätkö iltatähdet ole hemmoteltuja?

Tiedätkö sinä mikä toi heidät Suomeen sotimaan?

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #25

"Tiedätkö sinä mikä toi heidät Suomeen sotimaan?"

Jonkinlainen Monkey Business?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #15

Markkinat ja (pakkovalloin suojeltu)omaisuus ovat voimankäytön väline siinä missä poliittiset aatteet, hallitukset tai poliittiset järjestelmätkin. Feodaaliajan veljeksistä toinen pystyi asettumaan kuninkaan taakse ja toinen uuden markkinatalouden kannalle, ihan samalla tavalla kuin 1918 toinen veljeksistä voi siirtyä markkinatalouden taakse ja toinen anarkosyndikalismin taakse, vaikka kummankaan valta-asemassa ei mitään merkittävää eroa ole - tai muutosta tapahdu.

Luokkakeskustelu on parhaimmillaan varsin oiva väline valtarakenteiden analysoinnille, huonoimmillaan retorinen propagandaväline. Sama pätee moneen muuhunkin poliittisilla termeillä leikittelyyn, kuten esimerkiksi kommari-leimailuun.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #20

Juuri tuota tarkoitin, että kyse oli aatteen kannalle menemisestä (joskus myös pakosta). Ei suinkaan ollut annettua, että puolensa valinnut teki niin luokkansa perusteella. Tätähän myös täällä siteeratut tarinat osaltaan todistavat. Yhteiskuntaluokat ja luokkayhteiskunta on sitten ihan oma keskustelunsa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Minusta Venäjä ja Yhdysvallat ovat molemmat sen verta epäilyttäviä liittolaisia, että meidän ei tulisi tunkea sorkkiamme heidän välisiin kismoihin. Siinä polttaa näppinsä."

Miten tuo nyt liittyy Suomen puolustusratkaisuihin. Kai tiedät kumpi noista "liittolaisista" uhkaa Suomen itsenäisyyttä. Jos tarkoitat, että Naton jäsenyys tarkoittaisi epäilyttävää liittosuhdetta, en ole samaa mieltä.

Kun tuo USA mainitaan aina roistovaltiona, en muista mitä valtioita se olisi miehittänyt ja liittänyt itseensä. Inkkareiden maan ryövääminen oli tietenkin törkeää.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #27

Ei sen tarvitse liittää maita itseensä, koska se käy nimenomaan proxysotaa kasvattaakseen vaikutusaluetaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #33

Totta, monen sodan taustalla on ollut USA:n tavoite estää kommunismin leviäminen. Kiina ja Venäjä ovat olleet tukemassa tätä kehitystä (Korea, Vietnam mm.)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tuosta leimailusta, sosiaalisella on myönteinen leima ja sosialistilla taas negatiivinen leima tänäpäivänä. Omat esivanhemmat niin epäpoliittisia etten edes tiedä kenen puolella k.o. sodassa. Oletan että monet ajautuivat puolellensa, ainakin oli vaikea vaihtaa jos kylässä jommallekummalle värvättiin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minä taas epäilen, että Lapissa asuneita isoisovanhempiani ei juurikaan kiinnostanut. Elämä oli aivan tarpeeksi ankeaa muutenkin. Talvi- ja jatkosodasta ei kuitenkaan voinut luistaa. Käsittääkseni mummoni oli kyllä vasemmistoaktiivi nuoruudessaan, mutta tiedä siitä sitten, että mistä se johtui.

Kolari ja sen lähiseudut ovat muutenkin aika vasemmistolaista seutua. Niin vasemmistolaista, että kun presidentistä äänestettiin, niin jöröt lappilaiset äänestivät mieluummin vihreää seksuaalivähemmistön edustajaa kuin oikeistolaiseksi miellettyä Niinistöä. Haaviston kannatus oli asukaslukuun suhteutettuna Suomen korkeinta juurikin Kolarissa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kuitenkin Niinistö tulee paremmin toimeen Moskovan kanssa kuin tämä korpikommunistien silloinen suosikki Haaviston Pekka.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #29

Näin on Pertti. Minusta Niinistö on paras presidenttimme pitkään aikaan. Puhutaan vuosikymmenistä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sisällisodassa ja sitä ennen oli myös paljon niitä jotka eivät olisi halunneet sekaantua näihin mittelöihin.

Samoin kävi myös talvisodassa,mutta myös silloinkin vanhaan tapaan tultiin kotiovelta hakemaan ja pakotettiin ampumaan ystäviä ja tuttuja. Myöskin ne jotka hakivat tai heidän kaverinsa ampuivat rintamalla selkään..omiaan.

Ei tämä kovin hääppöistä tarinaa saa aikaiseksi ja loppuu varmaan yhtä nolosti kuin on alkanutkin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Voisitko edes yrittää esittää kirjallisia lähteitä väitteillesi?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mitä "väitettä" epäilet kovassa talvisodan hengessäsi mikä yhdisti kuin taikaiskusta kansan?

Jos omien ampumista epäilet,niin siitä vain lueskelemaan:

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353059728411

Samasta lisää: http://www.tapionurminen.fi/2007/11/25/ammuttiinko...

http://www.tiede.fi/keskustelu/22947/ketju/jatkoso...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset