Viron verotuksen monet kasvot

Suomessa naapurimaastamme Virosta puhutaan hyvin ylevään sävyyn. Ei niinkään veljeskansamme vuoksi, vaan koska heidän verokäytäntönsä ovat herättäneet monen suomalaisen uteliaisuuden viime vuosina. Virossa on käytössä tasavero, ja kaikkea tuloa verotetaan 20%:n veroasteella verotettavasta määrästä tai tulotyypistä riippumatta.

Toinen kummallisuus on maan yritysverokäytäntö, jossa veroja maksetaan vasta silloin, kun yhtiöstä otetaan rahaa ulos esimerkiksi osinkoina. Tulosta tekevä yhtiö voi halutessaan jättää koko voiton yhtiön kassaan, ja käyttää sen verottomana esimerkiksi investointeihin tai työvoiman palkkaamiseen. Rahaa voi myös  lepuuttaa yhtiön sisällä, jos sille ei parempaa käyttöä keksi.  Järjestelmä on ihanteellinen pienille kasvuyrityksille.

Ei siis ihme, että monet suomalaiset pitävät Viroa varsinaisena veroparatiisina ja yrittäjän taivaana, jossa veroja ei tarvitse maksaa käytännössä lainkaan. Jakamattoman voiton nollaverokannasta ja tulojen tasaverotuksesta on tullut keskeinen osa maan vetovoimaa, ja ne ovat vaikuttaneet merkittävästi maan houkkutelevuutteen. Monet työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt ovat vaatineet voimallisesti Suomeen samankaltaista yritysverojärjestelmää. 

TUNNUSTAN ITSEKIN ihailleeni naapurimaamme yritysverokäytäntöä, vaikka tasaveron nimeen minä en vanno. Käytössä oleva tasavero tarkoittaa sitä, että etenkin pienituloisilla veroaste on poikkeuksellisen korkea. Suomessa progressiivisen palkkaverotuksen periaatteena on aina ollut tasata tuloeroja, mutta naapurimaassamme tällaista periaattetta ei noudateta. Palkkaverotus suosii isotuloista, mitä tietystikin voi pitää kannustavana elementtinä, tai sitten hyvin epäoikeudenmukaisena.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Viron pari vuotta sitten kehittelemä e-asukas-järjestelmä on vetänyt yrityksiä maahan vauhdilla. Kyseisessä e-asukas-ohjelmassa eri maiden kansalaiset voivat avata maassa pankkitilejä ja perustaa muun muassa yrityksiä ilman, että he astuisivat jalallakaan maahan. Viro on asettanut e-ohjelmalleen tavoitteen, jonka mukaan maassa olisi vuoteen 2025 mennessä 10 miljoonaa e-asukasta. Tavoitteet ovat korkealla, mutta samaan aikaan hyvinkin realistiset, jos viranomaiset vain onnistuvat pitämään koneiston käynnissä ja hyvin öljyttynä. Tähän mennessä jo yli 1500 suomalaista on saanut virtuaalivirolaisen statuksen. Kaikkiaan Viro on myöntänyt e-kansalaisuuden yli 7000 ihmiselle. 

Hyvin moni suomalaisyrittäjä pitää toista jalkaa Virossa ja toista Suomessa. Yritysverotus houkuttaa niin paljon, että maahan siirretään toimintaa postilokeron kautta vaikka vain osaksi.  Tänä päivänä Virossa toimii eri arvioiden mukaan noin 4 500–6 000 yritystä, joissa on suomalainen yrittäjä. Postilaatikkofirmoja uskotaan kuitenkin olevan paljon enemmän. Yrittäjät hyödyntävät molempien maiden verokäytäntöjä.

TÖRMÄSIN EILETTÄIN suomalaisen investointipankkiiri Vesa Heikkilän verotusta käsittelevään vieraskirjoitukseen Tallinna24 -lehden sivuilla. Heikkilän mukaan juuri kukaan ei ole tähän mennessä kiinnittänyt huomiota Viron veroasteeseen, joka on 33 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se on vain kaksi prosenttiyksikköä alle OECD:n keskiarvon. Tietysti Suomen veroaste on 12 prosenttiyksikköä korkeampi, mutta Viron verotus on tästä huolimatta ankarampaa kuin esimerkiksi sellaisissa hyvinvointivaltioina tunnetuissa maissa kuten Uudessa-Seelannissa, Japanissa ja Kanadassa. Jostain Virokin loihtii merkittävän määrän verotuloja, mutta mistä?, investointipankkiiri kysyy vastaus takataskussaan. 

OECD:n tekemien verovertailujen mukaan Viro kiilaa helposti kärkikymmenikköön sosiaaliturvamaksujen suhteellisessa osuudessa maan verokiertymästä. Peräti 35 prosenttia Virossa kerätyistä veroista koostuu sosiaaliturvamaksuista, joista kaikista suurin on työnantajien palkkasummasta maksama 33 prosentin sosiaalivero. Tämän päälle tulee vielä 0,8 prosentin työttömyysvakuutusmaksu, jonka myötä virolaisten työnantajien sivukulut nousevat yhteensä 33,8 prosenttiin maksetuista palkoista, Heikkilä huomauttaa. 

Suomessa työnantajan sivukulut ovat keskimäärin noin 23 prosenttia palkkasummasta (huom. 24 prosenttia, vuonna 2016). Hallituksen tällä hetkellä ajaman yhteiskuntasopimuksen myötä työnantajan sivukulut tulevat pienenemään tästä vielä 2,05 prosenttiyksiköllä vuosien 2017–2020 välisenä aikana, kun työnantajan keskimääräistä työeläkemaksua ja työttömyysvakuutusmaksua siirretään työntekijän maksettavaksi. Tämän jälkeen työnantajat sivukulut ovat 21,95 prosenttia palkkasummasta, mikäli tulevaisuudessa ei tehdä uusia muutoksia.

– Vaikka Virossa yhtiöön jätetyn voiton veroprosentti onkin nolla, kurittaa sosiaalivero yrittäjiä pahemmin kuin Suomen 20 prosentin vuosittainen yritysverokanta. Sosiaalivero nimittäin lankeaa aina yrittäjän maksettavaksi – tuottipa yritys sitten voittoa tai ei, Heikkilä kiteyttää.

HEIKKILÄN MUKAAN sosiaalivero osuu ennen kaikkea yrityksiin, joissa palkkojen osuus näyttelee suurta roolia yrityksen liikevaihdosta. Jos vertailtaisiin esimerkiksi virolaista ja suomalaista yritystä, joissa molemmissa bruttopalkat olisivat 30 prosenttia liikevaihdosta ja muiden kulujen suhteellinen osuus olisi sama, niin suomalaisen yrityksen henkilöstökustannus olisi sivukuluineen noin 37 prosenttia liikevaihdosta ja virolaisen yrityksen noin 40 prosenttia. 

Ja jos yrityksen voitto ennen veroja olisi vaikka 10 prosentin luokkaa liikevaihdosta, niin suomalainen yritys joutuisi maksamaan tästä vielä noin kaksi prosenttia yritysveroa. Virolainen yritys ei maksa voitoistaan yritysveroa, mutta jos sen kulurakenne on muuten sama, niin liikevaihdosta jää sosiaaliveron vuoksi jäljelle vain seitsemän prosenttia. Työvoimaveron kautta laskettuna verorasitus edellä mainitun esimerkin virolaisessa yrityksessä olisi jopa 50 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. 

– Jos bruttopalkkakulujen osuus olisi 50 prosenttia liikevaihdosta, kuten esimerkiksi monissa IT-alan yrityksissä, jäisi esimerkkitapauksessa virolaisen yrityksen viimeiselle riville vain 4,6 prosenttia liikevaihdosta ja piiloveroprosentiksi tulisi huikea 54. Todellisuudessa virolainen yrittäjä tuskin tyytyisi pienempään voittoon vaan maksaisi pienempiä palkkoja tai karsisi muista kuluista ja investoinneista. Työvoimaveron vaikutus onkin intuitiivisesti vastakkainen kuin jakamattoman voiton nollaverotuksella väitetään olevan, hän jatkaa.

Heikkilän mielestä Suomessa vellova keskustelu naapurimaamme veromallista kaipaisi ripauksen totuutta mukaan. Viro voi olla myös verohelvetti. Liian moni sortuu älylliseen epärehellisyyteen, jossa halutaan poimia rusinat pullasta tarttumalla yhteen mahdollisimman hyödylliseen numeroon, ja ummistetaan samalla silmät järjestelmän kokonaisuudelta. Todennäköisesti hän on aivan oikeassa.

Moni kakku päältä kaunis, mutta lopulta ainoa joka merkitsee on kokonaisuus. 

 

Lähde: Tallinn24 / Vesa Heikkilä

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu