Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Enpä haluaisi olla tänään Patrik Laineen housuissa

  • kuva: martti asikainen
    kuva: martti asikainen

Patrik Laine on pelannut poikkeuksellisen komean MM-turnauksen Pietarissa ja ottelu Kanadaa vastaan on luonnollisestikin uusi näytön paikka nuorelle laiturille. Katsomosta löytyy monia arvostettuja seurapomoja ja jäältä kovan tason NHL-pelaajia. Laineen osakkeet ovat olleet kovassa nousussa, mutta hinta on ollut kova ja painekattila on vaarassa räjähtää. Saapa nähdä, että miten käy altavastaajan paikalta ponnistaville Leijonille. 

Kansa kaipaa elämyksiä ja ylivertaisia sankareita. Symboleita, joita ihailla, kun kaikki muu menee pieleen. Riemut ja tappioiden jättämät arvet elävät kansallisessa muistissamme vuodesta toiseen kuin sotien aikaiset kauhut ja isovanhempiemme uroteot. Jos jotain silti toivoisin, niin että lehdistö jättäisi Laineen rauhaan. Kyllä tässä nimittäin alkaa olemaan jo melko hilpeitä piirteitä, kun kahdeksan kymmenestä jääkiekkoaiheisesta artikkelista käsittelee tapparalaista superlupausta. Toimittajat kirjoittavat Laineesta melko antaumuksella, jonka vuoksi uutiseksi kelpaa lähes mikä tahansa. Klikkien toivossa esiin kaivetaan poikkeuksellisen nuoren ihmisen vielä nuorempia ongelmia, ja kysellään jäähallin pukukoppien siivojilta ja naapurikiskan pitäjältä, että mitä mieltä he oikein ovat tästä ilmiöstä nimeltä Patrik Laine.

Jääkiekolla on kiistatta keskeinen asema suomalaisessa kulttuurissa ja etenkin keväiset maailmanmestaruuskilpailut keräävät suomalaisia ihmisiä TV-vastaanottimien äärelle vauvasta vaariin, mutta jääkiekkoilijatkin ovat vain ihmisiä. Heillä on hyviä ja huonoja päiviä siinä missä kaikilla muillakin. Me suomalaiset olemme kärkkäitä ylistämään, mutta vielä parempia me olemme tuomitsemisessa. Patrikinkin tulisi antaa pelata pelinsä rauhassa, ilman että takana hengittäisi koko ajan keltainen lehdistö. Toisaalta Laine ei kuitenkaan ole ongelman kanssa yksin. Koko nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme perustuu suorittamiseen ja saavuttamiseen, jotka hyöstetään sosiaalipornolla. Jokaisen pitäisi olla paras jossain. 

Pitäisi olla hauska, kaunis tai komea, urheilullinen, korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, varakas, kiireinen menestyvä ja älykäs. Hyvä vanhempi, puoliso, lapsi, työntekijä ja ystävä, eikä sekään riitä, koska aina voi pyrkiä parempaan. Sinun pitää olla hyvä kaikessa, tai edes huippulahjakas jollain tietyllä alueella. Saavutuksia listaillaan suurella antaumuksella eri palveluihin, kuten esimerkiksi työelämän omaan LinkedIniin ja yhteisöpalvelu Facebookiin. Ihminen, jolla ei ole saavutuksia, ei ole tänä päivänä enää minkään arvoinen. Ja juuri siinä me menemme vikaan. 

Suurinta roolia kulttuurin ja yhteiskunnan muovaamisessa on näytellyt media, joka pyrkii tietoisesti luomaan vääristyneitä kauneusihanteita ja mielikuvia supersuorittajista, koska sellaiset uutiset myyvät. Elähtäneen sukupuoliroolituksen mukaisesti naisille tarjoillaan ulkonäköpaineita, kun taas miesten paineet liittyvät enemmän menestymiseen ja vaurastumiseen. Perinteiset stereotypiat ovat hieman rakoilleet viime vuosikymmeninä, mutta tästä huolimatta ne ovat edelleen läsnä. Jokaiselle tulisi olla sanomattakin selvää, että kaikki eivät kestä suorituskeskeisen yhteiskunnan luomia paineita, ja etenkin herkkä nuori voi musertua niiden alle; masentua, syrjäytyä ja joskus muuttua jopa itsetuhoiseksi. Suomalaisten nuorten mielenterveysongelmista puhutaan jo nyt kansantautina, eikä liennytystä yhteiskunnan ja vanhempien asettamien yliluonnollisten odotusten suhteen ole ainakaan tällä hetkellä nähtävissä.

Jos nyt ei kuitenkaan stressattaisi Laineen poikaa niin paljoa, vaan annettaisiin Patrikinkin tehdä ihan rauhassa juuri sitä, missä hän on niin ilmiömäisen lahjakas. Ei luoda pojalle turhaa painetta, sillä sitä kyllä riittää muutenkin aivan tarpeeksi. Parastahan olisi, jos me emme loisi niin paljoa paineita kenellekään - emme lapsille emmekä varsinkaan nuorisolle, vaan keskittyisimme sen sijaan tukemaan jokaista yksilöä ja kuuntelemaan mitä heillä on sanottavana. Kaikki meistä eivät ole yhtä kilpailuhenkisiä, vaikka yhteiskunta sellaista kuvaa luokin. Jokaisesta ei voi tulla menestyjää tai lajinsa parasta, mutta tästä huolimatta jokainen meistä voi elää hyvän ja arvokkaan elämän jolla on merkitystä. Kyllähän meidän pitäisi suomalaisina tietää, että nykymaailman tahti on muutenkin mennyt niin kovaksi, että hyvin usein koulun penkiltä päädytään suoraan vuoteeseen ja sairaseläkkeelle. Mistäköhän ihmeestä tämä johtuisi?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kukapa meistä ei muistaisi ensimmäistä esitelmäänsä luokan edessä, joka oli niin hyvin valmisteltu, mutta joka meni siltikin täysin penkin alle koska jännitit liikaa. Ja kuinka muut nauroivat sinulle sen jälkeen ja sinä vain hymyilit kiusaantuneena, mutta otit opiksesi. Seuraavalla kerralla oli parempi ja rohkeampi.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Toivottavasti Laineen kantti kestää, saisi pelata koko pelin tänään. Hän on onnistuessaan yksi mahdollinen kaiken ratkaisija, mutta mies on vielä nuori ja opittavaa paljon. Nyt on vastassa vanhemmat ja kokeneemmat, mutta oma joukkue tukee sitä osaamista mitä häneltäkin löytyy. Henkisen valmistautumisen on nyt syytä onnistua, että Kanadan "coutsi" olis ihmeissään, eikä sanoisi tänään päivää. Hokis vain hockey termein pienessä shokissaan Laineen nimeä. No se oli vähän niinkuin unta, että katsotaan se ottelu, jotta tiedetään lopputulos.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Eikös tämä kirjoitus ole puhdasta 'Vapaavuoron' kauraa?

Asikainen tietysti kovasti yrittää laajentaa - mainitsemalla yhteiskunnan ja median - mutta, mutta...

Laitanpa tähän - jos on sattunut unohtumaan - Vapaavuoron ohjeistuksen:

"Vapaavuoro puolestaan on blogipalvelu, jossa käydään kansalaiskeskustelua kulttuurista, viihteestä, urheilusta ja muista vapaa-ajan aktiviteeteista".

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Sosiologiaa ei lasketa Vapaavuoron piiriin. Ja ei ilmeisesti lasketa kulttuuriantropologiaa ja teologiaakaan, kun katselee yleisimpiä ja suosituimpia aihepiirejä. Valistuneena ihmisena Juha Lehtisenkin luulisi sen verran kyllä tietävän. Urheilu puolestaan menee Vapaavuoro -osastoon, kuten edellä mainittu herrasmies tuossa hyvin totesikin.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Ahaa.

Siis sosiologiselle, kulttuuriantropologiselle ja jopa teologiselle kirjoituselle - onpas syvällistä, huh huh - kalastellaan hieman näkyvyyttä leipomalla kuuman lätkäpelaajan nimi otsikkoon.

Muuta tekemistä kirjoituksella ei voi lätkän kanssa olla, koska kuten joku viisaampi totesi - jääkiekosta ei voi keskustella [eikä pidäkään!] älykkäästi.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #6

Eipä juurikaan, koska minulla on aivan tarpeeksi näkyvyyttä, ja omasta mielestäni joskus liikaakin. Kiitos silti huolenpidostasi. Kirjoitus syntyi bussissa, kun luin uutisportaali Ampparit.comin päivän uutisia. Patrik Laineen tapauksesta heijastuu melko hyvin suorituskeskeisen kulutusyhteiskuntamme syvimmät ongelmat. Elämme maailmassa, jossa myös ihmiset ovat kulutustavaraa. Jokaisen pitäisi olla paras jossain tai muuten et ole mitään. Ja sinun tulisi olla aina vain parempi, koska matka palvotusta sankarista unohdetuksi tavikseksi on armottoman lyhyt.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Unohdit muuten käydä kommentoimassa Heikki Santalan kirjoitusta, joka oli oikeasti lätkäpäivitys tai ennustus.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Ajattelin kyllä, mutten viitsinyt vanhaa miestä kiusata.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Aikoinaan, kun joku pyrki Sibelius-Akatemiaan, hän joutui yksin 5-10 huippumuusikon raadin eteen esiintymään ja sai mahdollisuuden soittaa muutaman oman valinnaisen, jonkun pakollisen ja ennalta valmistamattoman teoksen.
Moni tutisi, mutta se kuuluu ammatin erikoisuuksiin: esiintyä kenelle tahansa, missä tahansa ja lähes milloin tahansa... :-))

Eiköhän Laine klaaraa tilanteen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Jääkiekko on uusi Nokia, joka auttaa unohtamaan hetkeksi suomalaisen reaalisosialismin arjen. Jossain on sittenkin nuoria, joille on tarjolla töitä sillä saralla, jolla itse haluavat touhuta. En minä Lainetta sääli, hänellä on 18-vuotiaana ammatti, jossa pääsee kaiken lisäksi näkemään maailmaa.

Joskus käy mielessä, mitä kaikkea entisistä jääkiekkoilijoista viimeistään nelikymppisinä tulee. Yhteisö tekee varmaankin parhaansa. Mutta sen murehtimisen aika ei ole vielä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset