Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Suomi kadotti kokonaisen sukupolven

  • kuva: boston, chinatown (banksy)
    kuva: boston, chinatown (banksy)

Euroopan komission alaisen tilastokeskuksen tekemien arvioiden mukaan unionissa olisi tällä hetkellä 21,6 miljoonaa ihmistä työttömänä, joka on selvästi vähemmän kuin vuosi sitten. Huolta on herättänyt etenkin alle 25-vuotiaiden työttömyys, vaikka tilanne onkin parantunut hieman edeltävistä huippuvuosista.

Suomessa työttömyystilanne on edelleen huolestuttavalla tasolla, vaikka monissa osissa Eurooppaa työmarkkinat ovatkin osoittaneet selviä elpymisen merkkejä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työnhakijoiden kokonaismäärä on lisääntynyt tuntuvasti vuotta aikaisemmasta. Maaliskuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 646 000 työnhakijaa, joka on jopa 26 400 enemmän kuin edeltävänä vuonna. Erilaisten aktivointiasteeseen laskettavien palveluiden piirissä oli 123 900 työnhakijaa. Työnhakijoiden kokonaismäärästä alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli yhteensä 44 700. Tämän lisäksi Suomessa on arvioiden mukaan yli 30 000 nuorta aikuista, jotka ovat menettäneet uskonsa yhteiskuntaan eivätkä tästä syystä hae töitä enää lainkaan. Tämä on huolestuttava kehityssuunta. 

Suomessa on jo vuosikymmenien ajan totuttu siihen, että jokainen sukupolvi on edellistä varakkaampi ja kiireisempi. Jokainen sukupolvi on saavuttanut hieman edeltävää korkeamman elintason, kun palkat ovat nousseet ja talous pysynyt tasapainoisena. Elämää on eletty lintukodossa, jota ei ole enää olemassa. Kahdeksatta vuotta putkeen jatkunut taantuma on saanut aikaan sen, että moni tämän päivän nuorista työikäisistä ei välttämättä edes tiedä mitä nousukausi tarkoittaa. He ovat viettäneet koko aikuisuutensa epävarmassa taloustilanteessa, jossa pätkätyöt ovat enemmänkin normi kuin poikkeus ja työvoimatoimistojen mielivaltaiset työkokeilut ja -harjoittelut arkipäivää. Taantuma on tuhonnut perinteiset työmarkkinamme ja luonut täysin uusia tapoja hyödyntää ja hyväksikäyttää kasvavaa työreserviä. Hyväksikäyttö on kohdistunut ennen kaikkea nuoriin, koska työnantajat eivät ole kovin innokkaita työllistämään uskonsa menettäneitä, vähemmän innokaita ja kokemattomia työntekijöitä yrityksiinsä, vaikka vanhemmat ikäpolvet ovat varmasti saaneet osansa. En minä kuitenkaan synkistä työttömyystilastoista tänne tullut kirjoittamaan, vaan suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista.

KOLME VUOTTA SITTEN eurooppalaisjohtajat heräsivät vallitsevaan tilanteeseen, kun nuorisotyöttömyyden raju aalto pyyhkäisi koko mantereen lävitse. Tuolloin pidettiin Eurooppa-neuvoston huippukokous, jonka aikana päättäjät esittivät konkreettisia mekanismeja nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi. Tällaisia olivat esimerkiksi Suomessakin lanseerattu nuorisotakuu, vapaan liikkuvuuden edistäminen sekä EU-rahoituksen tehokkaampi hyödyntäminen. Eurooppa-neuvostossa sovittiin 6 - 8 miljardin euron rahoituksesta, joka oli tarkoitus suunnata nuorisotyöllisyysaloitteeseen ja nuorisotakuuseen. Edellä mainittujen mekanismien lisäksi puhuttiin työvoimapalveluiden ja koulutuksen kehittämisestä.  

Suomikin lupasi tehdä osansa, vaikka perustetun rahaston rahoitusta pystyykin hakemaan vain valtiot, joissa nuorisotyöttömyys on yli 25 prosenttia. Samassa kokouksessa päätettiin myös Euroopan unionin jäsenmaiden suositteleman nuorisotakuun laajentamisesta. Nuorisotakuun mukaan työelämän tai koulutuksen ulkopuolella oleville 15 – 24-vuotiaille pitää tarjota työ-, jatko-, oppisopimus tai harjoittelupaikka viimeistään neljän kuukauden sisällä työttömyyden alkamisajankohdasta tai virallisen koulutuksen päättymisestä. Ja nyt sitten käsi sydämelle - kuinka hyvin edellä mainitut toimenpiteet ovat mielestänne onnistuneet? Sitä minäkin. 

Nuorisotyöttömyyden vastaiseen taisteluun suunnatut rahat on hukutettu työkokeiluihin, ammatinvalintaohjauksiin, tuhansien asiantuntijoiden palkkaamisiin ja ajatushautomoihin, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta. Jokainen meistä varmasti ymmärtää sen, että politiikalla ei luoda työpaikkoja ja talouskasvua, vaan niitä luodaan olosuhteilla. Parasta mitä me voisimme nyt tehdä, olisi nuorten startup-yritysten sekä ensimmäisen työntekijän palkkauksen tukeminen kaikin mahdollisin eri keinoin. Suomen tulisi antaa nuorille mahdollisuus työllistää itsensä ja tämän kautta myös muita ikätovereitaan. 

Tilanteen on turha odottaa paranevan lähitulevaisuudessakaan, sillä aikaisempina vuosina 2013 - 2015 nuorisotakuuseen korvamerkittiin vuosittain noin 60 miljoonaa euroa. Tänä vuonna rahoitusta löytyy korkeintaan 27,9 miljoonaa euroa,  mikä on alle puolet entisestä summasta. Siinä missä nuorisotakuu oli edellisen hallituksen silmäterä ja yksi sen ainoista toteutuneista aloitteista, heilahti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen punakynä ensimmäisenä nuorisotakuun ylitse, kun leikkauksia alettiin suunnittelemaan. Jäljelle jääneiden rahojen uskotaan menevän etsivään nuorisotyöhön ja jos jotain jää jäljelle, niin se pyritään käyttämään mielenterveyspalveluihin.

HARVA NÄKEE VALOA Euroopassa. Vaikka useat EU-maat ovatkin päässeet takaisin orastavaan kasvuun, näyttäisi uusi taantuma olevan jo matkalla. Tämän vuoksi onkin hyvin epätodennäköistä, että Suomi kykenisi nousemaan vielä lähivuosina  takaisin talouskriisiä edeltävälle tasolle. Lukuisat taloustieteilijät puhuvat jo menetetystä vuosikymmenestä ja kokonaisesta menetetystä sukupolvesta. Tällä hetkellä kysymys on enää siitä, pitkittyykö taantumamme viidentoista vai kahdenkymmenen vuoden mittaiseksi. Leikkaukset eivät tule pelastamaan suomalaisia siltä lohduttomuudelta ja apatialta, mihin talouskriisi tulee pitkällä aikavälillä syöksemään koko kansakunnan.

Tähän astiset korjausmekanismit eurooppalaisten kriisimaiden hoidossa ovat osoittautuneet toimimattomiksi ja niiden vaikutusten katsotaan olleen pääosin jopa epäsuotuisia. Tästä huolimatta Suomi ei ole ottanut muiden kokemuksista opiksi, vaan luvassa näyttäisi olevan lisää sitä samaa vanhaa lääkettä, jonka vaikutukset kyllä jo tunnetaan. Loputtomiin jatkuva taloudellinen epävarmuus saattaa vaikuttaa suomalaisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin useammassa eri sukupolvessa. Vanhempien taloushuolet sekä epävarmat työmarkkinat tulevaisuuskuvineen heijastuvat myös lasten kasvuympäristöön, vaikka perheen pienimmissä vaikutukset ilmenevätkin vasta pitkällä aikavälillä, joskus jopa vuosikymmeniä myöhemmin. 

Suomessa laman vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisiin on tutkittu paljon. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos eli THL julkaisi pari vuotta sitten poikkeuksellisen laajan ja perusteellisen tutkimuksen 1990-luvun laman lapsista. Tutkimus piirsi karua kuvaa siitä, kuinka deterministisessä yhteiskunnassa me elämme ja kuinka syvät arvet lama aikalaislapsiinsa jättää. THL:n seurantatutkimuksessa tarkkailtiin vuonna 1987 syntyneitä henkilöitä lapsuudesta aikuisuuteen saakka, jonka aikana heitä seurattiin lähes jokaisen kuviteltavissa olevan rekisterin kautta. Tämän ikäpolven ihmiset  olivat viime laman aikaan alle kouluikäisiä tai juuri koulutiensä aloittaneita lapsia. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että että huono-osaisuus ja syrjäytyminen ovat hyvin periytyviä ominaisuuksia.

Tutkijoiden mukaan näyttäisi kovasti siltä, että 1990-luvun lama-ajan ongelmat perheissä siirtyivät suoraan lapsille ja heidän kautta myös seuraavalle sukupolvelle, mikäli ongelmiin ei puututa ajoissa. Kehityspsykologiaa lukeneet tahot tietävät varmasti, että köyhyys, työttömyys, epäsosiaalinen käytös ja mielenterveysongelmat ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa. Ensinnäkin köyhyys luo itsessään jo henkistä kärsimystä. Toiseksi tietyt taloudelliset stressitekijät ja faktorit, kuten esimerkiksi työttömyys, tuottavat ja lisäävät köyhyyttä entisestään. Tämä puolestaan ruokkii mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta ja masennusta. Lapsuutensa laman aikana viettäneet potevat huomattavasti enemmän aikuisiän pahoinvointia muihin ikäluokkiin verrattuna ja heidän syrjäytymisriskinsä on moninkertainen.

THL:n mukaan joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia (rikos-, sakko tai tuomioistuinrekistereissä) ja joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia jossain vaiheessa elämää. Tilastoissa myös ihmisten köyhyys näyttäytyi perinnöllisenä ja henkisenä ominaisuutena, sillä yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia olivat toimeentulotuen piirissä. Ja mitä pidempään vanhemmat olivat eläneet toimeentulotuen piirissä, sitä enemmän heidän lapsensa käyttivät mielenterveyspalveluita ja sitä suurempi riski heillä oli omaksua epäsuotuisia elämäntapoja.

Kasvuympäristön taloudellisella ja henkisellä tasapainolla on niin ikään hyvin suuri merkitys lapsen kehitykselle ja koko hänen aikuisiälleen. Ei liene siis täysin tuulesta temmattua jos sanon, että viime lama ja sen mukanaan tuomat massairtisanomiset särkivät monen lapsen mielen. Tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida, kuinka yli kahdeksan vuotta kestänyt taantuma tulee vaikuttamaan meidän aikamme lasten aikuisuuteen, mutta ennusteet eivät ole kovinkaan lupaavat.

SUOMESSA VUOSINA 1980-1995 syntyneet eli niin kutsuttu Y-sukupolvi on joutunut käymään kaikista kovimman koulun. Heihin on iskenyt kaikkein pahimmin epäoikeudenmukainen kaksoisvaikutus, kun tällä hetkellä tehtävien leikkauksien lisäksi osa ehistä kärsii edelleen 1990-luvun laman jättämistä henkisistä jäljistä. Y-sukupolven uskotaan myös olevan sukupolvien välisten tuloerojen suurin häviäjä, koska taantuma iskee moniin sen edustajiin jo toisen kerran heidän elämänsä aikana. Tällä kertaa he joutuvat kohtaamaan talousongelmat aikuisen silmin, kun maassamme on käynnissä mittavat irtisanomiset ja epävakaat työmarkkinat eivät ota laantuakseen. 

Tämä ei kuitenkaan riitä, silä samaan aikaan heidän perheitään koskettavat erilaiset varhaiskasvatukseen ja koulutukseen suunnatut leikkaukset sekä lukuisat viime vuosina lanseeratut maksukorotukset. Ei tietenkään tulisi unohtaa myöskään lapsilisän indeksisidonnaisuutta, joka lakkautettiin, vaikka lapsilisää leikattiin jo aikaisemmin 8 prosentilla ja sen taso on jopa 30 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. 

Suomi taistelee tällä hetkellä aikaa vastaan, mutta täysin väärillä lääkkeillä. Kuten THL:n tekemästä laajasta seurantatutkimuksestakin kävi ilmi, säästöt lasten hyvinvoinnin kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita ja lopulta ne tulevat yhteiskunnalle aina tavoiteltua hyötyä kalliimmaksi.

THL:n mukaan huono-osaisuus ja köyhyys on myös periytyvää eli ylisukupolvistuvaa. Suomessa luodaan tällä hetkellä jo kolmannen sukupolven köyhiä, jotka pyritään tietämättä varmistamaan hallituksen esittämillä leikkauksilla. Huomattavan monelta nuorelta aikuiselta on viety heidän mahdollisuutensa tulevaisuuteen, kun elämän pituiset työurat ovat muuttuneet elämän pituiseksi epävarmuudeksi. Nähtävästi ei riittänyt, että yhteiskunta petti heidät heidän lapsuudessaan, kun he eniten ulkopuolista apua tarvitsivat, vaan myös tie aikuisuuteen on aurattu kasalla pettymyksiä. Suomi lupasi heille kaiken eläkepommin muodossa, jonka piti luoda maahamme täystyöllisyys, mutta lupaukset jäivät lunastamatta. 

Suomen Pankin tekemän tutkimuksen mukaan käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna alle 35-vuotiaiden taloudelliset resurssit eivät ole juurikaan nousseet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli saman ikäisenä. Vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti, kun taas yli 65-vuotiaiden tulot ovat selkeästi kasvaneet. Kyse on lähinnä siitä, että työelämästä siirtyy tällä hetkellä pois hyvän ja ostovoimaisen eläkkeen kartuttaneita ihmisiä.

Pankin analyysistä käy myös selville, että samaan aikaan alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella. Tilastokeskuksen tässä kuussa julkaisema selvitys tukee käsitystä nuorten käytettävissä olevien tulojen pienentymisestä viime vuosina. Pudotuksen uskotaan johtuvan palkkatulojen vähenemisestä. Nuoret tulevat työmarkkinoille, jotka muuttuvat nopeasti, kun työ automatisoituu ja vaihtuu yhä enemmän keikkaluonteiseksi.  

Erikoistutkija Juha Tuomala Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta kertoi tuolloin, että heikon suhdanteen aikaan työmarkkinoille tulevat voivat tutkimusten mukaan kärsiä uran vaikeasta alusta senkin jälkeen, kun talouden kurssi on kääntynyt. Alle 25-vuotiaiden kotitalouksien tulot pienenivät vuosina 2010–2014 keskimäärin noin kuusi prosenttia, kun taas 25–34-vuotiaiden tulot pienenivät keskimäärin kaksi prosenttia eli noin kaksinkertaisesti kaikkiin aikuisiin verrattuna. Palkkakuoppa on todellinen.

Ei liene siis mikään ihme, että syntyvyys Suomessa laskee tänä vuonna jo kuudetta vuotta peräkkäin. Epäoikeudenmukaisen kaksoisvaikutuksen kanssa kamppailevilla laman uhreilla ei ole varaa tehdä lapsia, ja osa heistä kärsii vielä tänäkin päivänä heidän mieliinsä raavituista arvista. Käsissämme on uusi kadotettu sukupolvi, jonka unelmat, haaveet ja tulevaisuus eivät suinkaan jääneet maailmansotien pelottaviin juoksuhautoihin, vaan lakastuivat voitontavottelun ja ahneuden edessä veroparatiiseihin.

KIRSIKKANA KAKUN PÄÄLLÄ on hallituksen karu päätös leikata koulutuksesta jopa 611 miljoonaa euroa keskellä itsenäisen historiamme pahinta taantumaa. Tämä on herättänyt suomalaisten keskuudessa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun osa uskoo suomalaisten olevan ylikoulutettuja ja toiset taas näkevät koulutuksen ainoana tienä ulos pitkään jatkuneesta talouskriisistä. Todellisuudessa ylikouluttautuminen ja alikouluttautuminen elävät rinta rinnan, koska nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden vuoksi on mahdotonta ennustaa, millaisia työntekijöitä huomisen Suomessa tarvitaan. Työttömiä löytyy kaikilta toimialoilta, vaikka luonnollisestikin toisilla aloilla työttömyys on säännöstelyn vuoksi alhaisempi kuin toisila.

Kenties työmarkkinat näyttävät vielä toistaiseksi valoisalta lääketieteen, taloustieteen ja teknillisen puolen opiskelijoille, mutta entä ne kaikki muut joille töitä ei tahdo löytyä? Tälläkin hetkellä huomattava määrä datanomeja, merkonomeja, perhepäivähoitajia, koneasentajia ja filosofeja kulkee hattu kourassa yrityksestä toiseen tekemässä lähes ilmaiseksi töitä, jotta talous alkaisi elpymään.

Samaan aikaan monet pelkäävät hallituksen ajamien leikkausten eriarvoistavan opiskelijoiden asemaa, jonka myötä vanhempien roolista ja varallisuudesta tulee entistä merkittävämpi tekijä nuoren uravalinnan suhteen. Hallituksen kaavailema pakkolainaan pohjautuva periaate saattaa johtaa myös opiskeluaikojen pitenemiseen, mikäli opiskelijat valitsevat lainan sijaan sivutyöt opintojensa ohelle. 

Tulevaisuuden nuorten opintie halutaan pohjustaa velkaantumalla jo ennen työelämää. Tämä saa lukuisat nuoret kadottamaan opiskeluhalunsa, kun akateeminen työttömyyskin on ollut rajussa kasvussa jo muutaman vuoden ajan. Työmarkkinajärjestö Akavan maaliskuussa ilmestyneen raportin mukaan akateeminen työttömyys osuu pahiten juuri vastavalmistuneisiin nuoriin, jotka vielä hakevat omaa paikkaansa työelämästä. Tuolloin korkeakoulutettuja työttömiä oli yhteensä 50 368,  joka oli hurjat 3 527 enemmän kuin edeltävän vuoden helmikuussa. Erityistä huolta on herättänyt pitkäaikaisyöttömyyden raju yleistyminen akateemisissa piireissä.

Viime vuoden lokakuussa joka kolmas korkeakoulutettu työtön oli ollut työttömänä jo yli vuoden. Tällaisilla työmarkkinoilla vastavalmistuneen nuoren taival veronmaksajaksi voi olla hyvin kivinen ja raskas, kun taustalla odottaa vuosien pituinen kierre erilaisissa työharjotteluissa ja työkokeiluissa, sijaisuuksissa sekä pätkätöissä ennen kuin jonkinlainen vakanssi sitten saattaa löytyä. Jossain vaiheesta siitä on tullut uusi normaali, kun nuori tekee jopa vuosia töitä ilmaiseksi pelkän työkokemuksen vuoksi. Monen nuoren aikuisen kohdalla valmistuminen voi olla hyppy tuntemattomaan. Kasa tuhlattua aikaa ja särkyneitä unelmia. Nyt heitä sitten syyllistetään, koska he astuvat työelämään aivan liian myöhään, vaikka todellisuudessa kukaan ei ole valmis tarjoamaan töitä vastavalmistuneelle ja kokemattomalle nuorelle.

Tyytymättömyys ja turhautuminen vallitsevaa tilannetta kohtaan tulee epäilemättä kasvamaan nuorison keskuudessa, jonka jälkeen se voi purkautua hyvinkin odottamattomilla tavoilla.  Suomi tuskin on valmis siihen. Yksi suurimmista valteistamme globaaleilla markkinoilla on aina ollut tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme, erityisen korkea sivistystasomme sekä monipuolinen koulutuksemme. Tästä ei tulisi luopua mistään hinnasta. Ei vaikka se tarkoittaisi lisää velkaa. Kattila tulee väistämättäkin kiehumaan jossain vaiheessa ylitse. Toivottavasti päättäjät ovat varautuneet siihen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Suomessa täytynee olla loputkin about 2,5 miljoonasta vielä työssäkäyvästä työttöminä, ennenkuin päättäjämme tajuavat erota Eu /eurosta. Onneksi Paavo Suuri on jo herännyt, joten eläkäämme toivossa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ei tosiaan hyvältä vaikuta, kun erilaisten aktivointiasteeseen laskettavien palveluiden piirissä oli jo 123 900 työnhakijaa. Tälläkin hetkellä huomattava määrä datanomeja, merkonomeja, perhepäivähoitajia, koneasentajia ja filosofeja kulkee hattu kourassa yrityksestä toiseen tekemässä lilmaiseksi töitä, jotta talous alkaisi elpymään. Mutta lisää pitäisi sadaa ilmaistyövoimaa. Nythän keksittiin tämä työnäyte. Toivottavasti Suomi herää jossain vaiheessa.

Käyttäjän burwin kuva
Otto Rissanen

Voin monella tasolla yhtyä kirjoitukseesi. Itse olen syntynyt 1990 ja valmistunut ammattikoulusta 2012 -- missään vaiheessa aikuisikääni, koulunjälkeistä elämääni, en ole juuri vakautta ja varmuutta saanut tuntea. Olen myös saanut kaiketi kokea Nuorisotakuun hyödyn käytännössä ja tulos on ollut laiha: samassa sumpussa alkoholisoituneiden kirvesmiesten kanssa kuntouttavassa työtoiminnassa kuulemassa, että työttömyys on ollut oma valintani.

Tietysti se joku työssäkäyvä ja hyvinvoiva tässä kohtaa kertoo, ettei pitäisi lannistua ja että pitäisi yrittää. Mutta yrittää mitä? Yrittää mihin? Ja kun tässä on viimeiset vuodet kyntänyt tyhjää, tulee kysyneeksi että miksi edes yrittäisi? Ei nykytilannetta saada nähdäkseni nykyisillä ajatuksilla ja toimenpiteillä ratkaistua, korkeintaan sieltä täältä paikattua, mutta äkkiäkö purukumi pettää liitoksista ja väkkyrä romahtaa.

Mutta olenhan vain henkisesti sairas, työtön. En minä tiedä mistään enkä voi tietää, koska tiedon ja tajun monopoli korkeasti koulutetuilla huippuosaajilla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset