Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Rajoittaisiko TTIP-sopimus valtion oikeutta puuttua?

  • kuva: wikimedia commons
    kuva: wikimedia commons

Europarlamentaarikko ja parlamentin varapuhemies Anneli Jäätteenmäki (kesk.) vaatii Euroopan komissiota vastaamaan, voisiko Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointikumppanuuden eli TTIP-vapaakauppasopimuksen sisältämä investointisuoja estää valtion puuttumista kansalaistensa kannalta elintärkeiden palveluiden tai infrastruktuurin käytön kohtuuttomiin hinnankorotuksiin. Jäätteenmäki käyttää esimerkinään sähköverkkoyhtiö Carunan ilmoittamia hinnankorotuksia.

Viime lauantaina kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi pohti Helsingin Sanomissa, että jos Carunalla olisi yhdysvaltalaisia omistajia ja Yhdysvaltain ja EU:n neuvottelema TTIP-vapaakauppasopimus olisi voimassa, ei Suomi voisi puuttua yhtiön kohuttuihin hinnankorotuksiin lainkaan. Koskenniemi on esiintynyt jo pitkään TTIP-vapaakauppasopimuksen kriittisenä äänenä. Hänen mukaan välimiesmenettely on väistämättäkin kaupallinen tekniikka joka mittaa pelkästään voittoja ja tappioita. 

Alkuperäiseen hahmotelmaan investointisuojasta on sisältynyt yksityinen välimiesselvittely, jonka kautta yrityksille jäisi mahdollisuus haastaa sopimuksen allekirjoittaneet valtiot noudattamaan investoinnin tekohetkellä voimassa ollutta lainsäädäntöä. Sopimusta koskevien kiistojen varalta pyrittäisiin luomaan ratkaisumekanismi joka mahdollistaisi sen, että investoijat voisivat nostaa kanteen itsenäistä valtiota vastaan kansainvälisessä tuomioistuimessa, jos yhtiö katsoo valtion heikentävän sen potentiaalista mahdollisuutta tuottaa voittoa.

Suomen kannalta katsoen sopimuksen esitys pitää sisällään vakavia riskejä, jotka liittyvät niin lainsäädäntöön kuin työntekijöiden oikeuksiin ja työehtoihinkin. Moni katsoo, että TTIP-vapaakauppasopimus ja sen sisältämä investointisuoja kaventaisi kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta entisestään, koska se suosii ennen kaikkea suuria, monikansallisia yrityksiä ja luo niille mahdollisuuden polkea valtioiden vapautta päätää lainsäädännöistään. Carunan-kaltaiset tapaukset ovatkin vasta alkusoittoa, kun monikansallisten yritysten lakimiesarmeijat hyökkäävät pieniä valtioita vastaan tulevaisuuden vapaakauppasopimuksen varjolla.

Erityisen huolissani olen tällä hetkellä suomalaisesta ympäristöstä ja kaivoslaistamme, jota todennäköisesti tullaan muuttamaan vasta vapaakauppasopimuksen ratifioinnin jälkeen. Suomi voi joutua monessa tapauksessa korvausvelvolliseksi, mitä tulee yritysten mahdollisiin tulonmenetyksiin.

Järkyttävintä tässä kaikessa on kuitenkin se, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen neuvotteluista vastaa Euroopan komissio, joka ei ole demokraattisesti valittu hallintoelin. Euroopan komissiolla ei ole kotimaata, kuten suomalaisella europarlamentaarikolla on. Virallisesti EU-komissaarien tulee seurata vaaleilla valittuja Euroopan hallituksia, mutta tästä huolimatta Euroopan komissio on jatkanut neuvottelujaan suljettujen ovien takana, ilman kansallisvaltioiden hallitusten läsnäoloa. Kauppakomissaari Cecilia Malmströmin mukaan hän ei tarvitse päätöksen tekoon mandaattia Euroopan kansalta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Euroopasta on tullut ei kenenkään maa jota ohjaavat ihmiset, jotka tavoittelevat omaa etuaan kansallisen ja eurooppalaisen hyvinvoinnin sijaan.

Suomi ja Eurooppa on jo pitkään luisunut yhä kauemmas lähidemokratiasta, jossa kansan ääni ja hyvinvointi on vielä kuultavissa. Kotimaan politiikka on toiminut lähinnä ponnahduslautana kansainvälisiin huippuvirkoihin, joiden loppusumman ovat maksaneet tavalliset eurooppalaiset. Pitkään jatkunut liittovaltiokehitys  ei ole näin ikään johtanut toivottuun tilanteeseen, jossa olisi syntynyt yhtenäinen, tasa-arvoinen ja vahva talousalue keskushallintoineen. Tästä syystä katsonkin, että päätös- ja talousvalta tulisi palauttaa EU:n toimielimiltä takaisin unionin jäsenmaihin.

Ja mitä europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen kysymykseen tulee, niin kyllä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointikumppanuuden eli TTIP-vapaakauppasopimuksen sisältämä investointisuoja estää valtion puuttumista kansalaistensa kannalta elintärkeiden palveluiden tai infrastruktuurin käytön kohtuuttomiin hinnankorotuksiin. 

 

Lisää aiheesta: TTIP-sopimus heittämällä läpi

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Pian näette, kunhan sopimus ratifioidaan. Sen jälkeen on aivan liian myöhäistä muuttaa esimerkiksi maamme vanhentunutta kaivoslakia. Kaivoslaki muutetaan vasta vapaakauppasopimuksen jälkeen, jolloin Suomen valtiolle syntyy monessa tapauksessa korvausvelvollisuus yritysten mahdollisista tulonmenetyksistä.

Mikäli minä olisin sutki, lontoota puhuva kauppamies, niin perustaisin nyt firman - kaivosyhtiö Blackhole Mining Companyn. Listaisin sen pörssiin Lontoossa ja hakisin riskirahaa Lappiin perustettavaa kaivosta varten. Geologian Tutkimuslaitos antaisi minulle valmiit kartat mineraaliesiintymistä ja asiantuntijat tarjoaisivat veronmaksajien kustantamaa apua. Varaisin näytteenottoa varten puoli kuntaa ja juoksuttaisin työttömiä ympäriinsä kairaamassa ja lapioimassa, että näyttäisi niin kuin olisin kovastikin jotain tekemässä. Heidän "palkkansa" maksaisi luonnollisestikin työvoimatoimisto.

Todennäköisesti antaisin jonkin verran avustuksia, järjestäisin seminaarimatkoja ja tarjoaisin töitä kaikille, jotka pystyvät vaikuttamaan siihen, että kaivoslakia ei muuteta ainakaan vielä. Siellä minä sitten ottaisin näytteitä, tekisin analyysejä ja odottaisin. Kun TTIP-sopimus allekirjoitetaan, aivan kuten presidentti Barack Obama on luvannut ennen kautensa loppumista tehdä, niin suomalaisessa kaivoslaissa tulee paineita muutokselle, koska sehän on loppujen lopuksi vain jäänne 1700-luvulta.

Kaivoslakia muutetaan ja sen jälkeen minä hakisin välimiesselvittelyn kautta korvauksia Suomen valtiolta, koska olisin laskenut tulevan kaivoksen tuoton vanhan lain mukaan. Se olisi selvä, että voittaisin tämän oikeuskäsittelyn, koska vaatimukseni korvauksista olisivat uusien sopimusten mukaisesti oikeutettuja. Tämän jälkeen valtio suorittaa vuosittain tuntuvan korvauksen minun "potentiaalisisista tulonmenetyksistäni", eikä minun tarvitse koskaan edes mitään kaivosta perustaakaan. Kaikki maksetaan suomalaisten rahoilla - veronmaksajien varoilla.

Ainoat selvät riskit olisivat, että vapaakauppasopimuksen allekirjoitus viivästyy ja kaivosyhtiö Blackhole Mining Companyltä loppuu rahat ennen sitä. Tai jos kaivoslaki muutetaan ennen sen allekirjoittamista. Tähän minä voisin kuitenkin myös itse vaikuttaa, kunhan vain muistaisin kovasti kehua ja paijata päättäviä elimiämme.

Kaivos on hyvä bisnes,
mutta korvaus tekemättömästä työstä on vielä parempi..

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Todettakoon vielä sen verran, että allekirjoittanut ei ole koskaan ollut erityisen EU-kriittinen henkilö. Päinvastoin, rakastan vapaata liikkuvuutta sekä käsitettä ulkorajapolitiikasta muutenkin, jos se vain toimisi. Myös yhteinen valuutta olisi hienoa asia, mutta valitettavasti jäsenvaltiot ovat rakenteiltaan niin erillaisia ja niin epätasa-arvoisia, että ei euro tule koskaan olemaan tie onneen. Tällä hetkellä unionia näyttäisi vaivaavan apatia ja kyvyttömyys ajatella sen jäsenmaidensa parasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset