*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Virus nimeltä ihminen - eli kuinka tuhosimme planeetan

  • kuvat: wikimedia commons
    kuvat: wikimedia commons

Tiesittekö, että Maan historia alkoi noin 4,6 miljardia vuotta sitten maapallon syntyessä. Sen merkittävimpiä vaiheita ovat olleet suuren kappaleen törmäys noin 4,5 miljardia sitten, mikä synnytti utuisen ystävämme kuun; mannerten, ilmakehän ja merten synty noin 3,5 miljardia vuotta sitten, jotka loivat myöhemmin olosuhteet yksisoiluselle ja tyhjälle elämälle autiolla planeetallamme. Kesti vielä miljardeja vuosia ennen kuin syntyivät ensimmäiset monisoluiset eliöt. Ihmisten suku alkoi kehittymään omaksi lajikseen vasta noin 2 – 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kesti vielä ikuisuuksia ennen kuin ihminen avasi ensimmäistä kertaa silmänsä, ja katsoi kainosti horisontissaan laskevaa aurinkoa jossain päin Afrikkan savanneja. 

Nykyihminen kehittyi paljon esi-isiään myöhemmin noin 200 000 - 140 000 vuotta sitten. Jotta saisimme tähän jotain perspektiiviä, niin käytän vanhaa metaforaa, jossa maapallon koko elinkaarta verrattaan yhteen vuorokauteen eli 24 tuntiin. Jos maapallon elinkaari on vuorokausi, niin nykyihminen ilmestyi ensimmäistä kertaa pallollemme kello 23:59.56 eli vain neljää sekunttia vaille keskiyön. Kyse on hyvin pienestä hetkestä, jonka ajan me olemme asuttaneet tätä planeettaa, mutta käytössämme olleena aikana me emme ole suinkaan maaneet toimettomina. 

Maapallon historian aikana olemassa olleista lajeista 99-prosenttia eivät pystyneet selviytymään alituisesta kilpailusta luonnonvoimia ja muita lajeja vastaa, ja tämä on elämän biologinen perustotuus. Parhaiten tunnettu esimerkkitapaus ovat hirmuliskot, jotka tuhosi maapallon ilmaston dramaattinen muutos noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikäli tutkijoiden nykyiset käsitykset pitävät paikkaansa. Muutoksen aiheutti todennäköisesti asteroidin törmäys planeettaamme. Hirmuliskot ovat poikkeus historian kirjoissa, sillä ne kukoistivat lähes sadan miljoonan vuoden ajan ennen kohtalonsa täyttymistä, mutta keskimäärin lajit ovat säilyneet vain noin miljoona vuotta ennen katoamistaan. 

Tämä on ihmisten kannalta edullinen ennuste, mikäli lajimme synty ajoitetaan esimerkiksi 170 000 vuoden taakse, kuten uusien DNA-tutkimusten perusteella on tehty, mutta ei aivan yhtä lohdullinen, jos laskenta aloitetaan ensimmäisten kiviaseiden valmistamisen ajankohdasta 1,5 - 2 miljoonan vuoden takaa. Joka tapauksessa Homo sapiens kuuluu siihen onnekkaaseen yhteen prosenttiin lajeista, joka on toistaiseksi säilynyt hengissä samoin kuin miljoonat muutkin nykyisin elävät eläinlajit. Lajin säilyminen on kuitenkin merkinnyt alituista vastaamista haasteisiin, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta suuremmiksi. Ekosysteemit ovat olleet alituisen muutoksen tilassa, ja kamppailussa elämän säilyttämisestä on koettu odottamattomia käänteitä. Tänä päivänä kukaan ei pysty arvioimaan tarkasti sitä, kuinka paljon aikaa meillä vielä on. Ihminen tulee kohtamaan ennennäkemättömän kokoisia haasteita tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina, ja käsitys eloonjäämistaistelusta saa aivan uusia piirteitä.

Kaikki merkit ovat jo ilmassa. Jokin aika sitten ilmestyneen brittitutkimuksen mukaan peräti kolmannes maapallon viljelysmaasta on tuhoutunut viimeisen 40 vuoden aikana joko liikaviljelyksen aiheuttaman eroosion tai saastumisen seurauksena. Tuhon vauhti on niin kova, että uutta viljelyskelpoista maata ei ehdi muodostua korvaamaan menetyksiä. Sheffieldin yliopiston tutkijoiden mukaan kehityssuunta voi olla peruuttamaton, ellei maanviljelyssä tapahdu merkittävää muutosta. Ihmiset tuhoavat elinympäristöään ennätysvauhtia.

Samaan aikaan myös valtameret ovat kuolemassa. Brittiläisen MacArthur -säätiön tutkijaryhmä julkaisi taannoin kattavan raporttin mertemme nopeasta saastumisesta. MacArthurin tutkijaryhmän mukaan meressä tulee pian olemaan enemmän muovia kuin kaloja, jos  teollisuus ei ala siivoamaan roskiaan ekologisesti kestävällä tavalla. Rantojen roskaantuminen on näkyvin yksittäinen merkki ihmistoiminnan haitallisista vaikutuksista vesistöissä. Ennen rantautumistaan valtaosa roskista kuitenkin ajehtii ulappavesillä, yleisön silmien ulottumattomaissa ja osa niistä karkaa kokonaan. Valtamerien jättimäiset muoviroskien kertymät ovat tuttuja etenkin Tyyynenmeren keskiosista sekä Atlantin eteläosista, mutta huolestuttavia määriä ihmisten jättämiä roskia löytyy myös Itämeren rannoilta ja ulapoilta. Tyynenmeren pyörivän roskalautan arvioidaan olevan tänä päivänä jopa kuusi kertaa Ranskan kokoinen. Kyseessä on maailman suurin kaatopaikka. Myös neljässä muussa maailman valtameripyörteessä on miljoonia tonneja saastuttavaa jätettä. Itse asiassa, jos jokaisen pyörteen roskat laitettaisiin yhteen ja leviteltäisiin veden pinnalle, niin ne peittäisivät alleen lähes 40 prosenttia maailman valtameristä.

Valtamerien roskaaminen ei ole pelkästään ympäristöasia. Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, koska huolimattomasti hävitetty muovi alkaa likoamaan, jonka myötä se vapauttaa myrkyllisiä kemikaaleja vesistöihin. Ajan mittaan nämä kemikaalit päätyvät väistämättäkin kalan kautta myös ihmisen ravintoketjuun. Tälläkin hetkellä yli miljardille köyhemmän maailman ihmiselle kala toimii heidän ensisijaisena proteiinilähteenään. Kokonaisuudessaan merenelävät muodostavat oleellisen osan yli kolmen miljardin ihmisen ruokavaliossa. Mertemme kalakannat ovat muutenkin pienentyneet ennätysvauhtia kuluneiden vuosikymmenten aikana. YK:n ympäristöohjelman parissa työskentelevät asiantuntijat julkaisivat vuonna 2010 vakuuttavan raportin, jonka mukaan kalat uhkaisivat kadota kokonaan valtameristä seuraavan 40 vuoden kuluessa ellei kalakannoille anneta aikaa ja mahdollisuutta elpyä. Tuhansien tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan kalakannat ovat romahtaneet jo ainakin 30 prosenttia, ja kalattomat meret voisivat hyvinkin olla mahdollisia vuonna 2050.

Ihminen parkitsee myös metsät maaperästään. Metsäkato on todellisuutta, vaikka siltä silmät sulkisikin. Jokainen varmasti on kuullut sanottavan, kuinka maailmat metsät ovat elinehto elämälle eikä ihmisellä yksinkertaisesti ole oikeutta tuhota niitä. Lähes yhdeksän kymmenestä eläin- ja kasvilajista asuu metsissä. Lähivuosien aikana maailman sademetsiä uhkaa ennennäkemätön metsäkato. Metsiä raivataan muun muassa öljypalmu-, soija-, ja puuplantaasien sekä karjalaitumien tieltä.  Metsiä uhkaavat myös laittomat hakkuut, metsäpalot, infrastruktuurin kuten teiden rakentaminen ja kaivostoiminta. Sademetsien mukana katoavat tuhannet kasvi- ja eläinlajit, joista osaa ei vielä edes tunneta. 

Metsien tuhoutuminen nopeuttaa myös ilmastonmuutosta, sillä metsät sitovat huomattavasti ilmastonmuutosta kiihdyttävää hiilidioksidia. Yhdysvaltalaisen World Resources Institute -järjestön mukaan ihminen olisi tuhonnut toimillaan jo yli 80 prosenttia maailman metsistä. Jos kehityskaari jatkuu entisellään, tulevat sademetsät katoamaan kokonaan seuraavan sadan vuoden aikana. Brasiliassa aavikoituminen on jo nyt todellisuutta, ja se on vain vahvistunut kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun maa on saavuttanut asemansa yhtenä maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Kiinan aavikoituminen puolestaan etenee 3 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia, eikä tilanne kovin valoisalta Yhdysvalloissakaan näytä. Ilmiö ruokkii itseään: mitä kovempaa me maata piiskaamme, sitä lujemmin maa piiskaa myös itse itseään.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kasvihuoneilmiön voimistuminen on todellinen uhka. Pitkään ajateltiin, että väestönkasvun taittuminen muutaman vuosikymmenen sisällä riittäisi luonnon pelastukseksi ja hidastaisi epäsuotuisaa kehityssuuntaamme, mutta faktat puhuvat tätä väittämää vastaan. Maapallon väkiluku tavoitti miljardin ihmisen määrän vuonna 1810, kaksi miljardia vuonna 1925 ja kolme miljardia vuonna 1960. Tällä hetkellä maapallolla elää noin 7,4 miljardia ihmistä. Tuoreimpien laskelmien mukaan maapallon väkiluku kasvaa paljon odotettua nopeampaa, vaikka jatkossa se keskittyykin täysin uudella tavalla vain muutamaan valtioon. Väestömäärän ennustetaan kasvavan 8,5 miljardiin ihmiseen vuoteen 2030 mennessä. Kuluvan vuosisadan puolessa välissä tätä palloa tallustelee jo kymmenen miljardia ihmistä.

Vaikka monet ilmastotieteilijät painottavatkin, että kehitysmaiden köyhien määrän kasvu ei lisää kasvihuonepäästöjä, eivät heidän argumenttinsa ole millään barometreilla mitattuna kestävällä pohjalla. Ihmiset, jotka taistelevat kaiken aikaa omasta päivittäisestä toimeentulostaan, eivät jaksa kantaa huolta ympäristöstään, joka puolestaan ruokkii ympäristön eroosiota entisestään. Enkä minä heitä siitä syytä, mutta kun tänä päivänä tiedetään jo varmuudella sanoa, niin viljelysmaiden nopean aavikoitumisen syyt löytyvät pääosin ihmisen toimista, kuten ylilaiduntamisesta, metsien liikahakkuista sekä maan viljelemisestä sitä vahingoittavilla menetelmillä, niin kyllä se väkisinkin ajatuksia herättää. Ihminen varjonyrkkeilee itseään vastaan. Runsas syntyvyys kasvattaa köyhyyttä ja elintasopakolaisuutta. Köyhät pyrkivät vaurauteen, kuten he ovat aina tehneet. Tämä on inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna täysin ymmärrettävää. Se voi kuitenkin olla planeetallemme hyvin kohtalokasta, jos köyhien määrä on kehitysmaiden vaurastumisvaiheeseen tultaessa kasvanut liian suureksi. Ihmisten paljous vaikuttaa suoraan paikallisen ympäristön tilaan. Yhdessä alhainen energiatehokkuus, ekologisesti kestämätön talouskehitys ja korkea syntyvyys muodostavat vaarallisen yhtälön, johon ihmiskunta ei kykyne vastaamaan.

Pitkään eläteltiin toiveita, että teollistumisen toinen aalto ei noudattaisi samaa kaavaa kuin ensimmäinen, eikä se kuormittaisi ympäristöä yhtä rajusti kuin meidän oma teollinen vallankumouksemme. Nykyään tiedämme paremmin, sillä aika on osoittanut meidän olleen väärässä. Mainion esimerkin tarjoaa nopean kehityskaaren lävitse käynyt Kiina, joka on noussut kasvihuonepäästöissään jopa pitkään maailman suurimman saastuttajan titteliä haalineen Yhdysvaltojen edelle. Kehitysmaana pidetty Intia puolestaan yltää suorituksellaan jo kolmannelle sijalle. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, Brasilia on neljäs. Tämä osoittaa laskelmiemme olleen väärässä. 

Ilmastonmuutoksen tulevaisuusskenaariot pohjautuvat yleensä erilaisiin arvioihin ihmisten sekä teknologian kehityksestä. Hyvin useat luulevat, että pelastus löytyisi tieteestä ja teknologian kehityksestä, mutta valitettavasti he ovat väärässä. Se on ollut jo pitkään selvää, että mitä tehokkaammin ja paremmin ihminen pystyy maapallon resursseja käyttämään, niin sitä enemmän niitä myös käytetään. Yksinkertaista. Jos energia ja kulutustuotteet ovat halvempia, niin silloin laitetaan tornitalon kylkeen pari ledimainosta lisää ja ostetaan autotalliin toinen auto. Sellaisia me ihmiset vain olemme. Pelastuksen sijaan tiede on toiminut jo vuosia romahduksen välikappaleena, eikä muutosta käyttäytymiseen ole vieläkään oikein havaittavissa.

Kuten moni teistä varmasti tietääkin, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa. Tämä ei ole hyvä asia, sillä vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä. Me elämme jo nyt velaksi. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on enemmän sekaisin kuin osaisi arvatakaan. Pidän lähestulkoon varmana sitä, että jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan itse itsensä. Tuolloin iskevät luonnonkatastrofit, nälänhädät ja pula puhtaasta juomavedestä. Tämän jälkeen alkavat kansanvaellukset, jotka synnyttävät eripuraa ja levottomuuksia joka puolella maailmaa. Ensimmäinen aalto on jo liikkeellä. Ja jos totta puhutaan, niin kulttuurien diversiteetti on tuossa vaiheessa kaikista pienin murheemme.

Monet nykyisistä ympäristövaaroista johtuvat taloudellisista toimintatavoistamme ja valituista teknisistä menetelmistä, jotka ovat tuoneet miljoonille ihmisille iloa elämään. Ihmiset ovat saaneet liikevoittoja, palkkoja tai pelkästään mahdollisuuden pysytellän hengissä, mikäli siihen ei muuten olisi ollut edellytyksiä. Kyse on autojen valmistuksesta ja käytöstä, maattoman kansan suorittamista sdaemetsien hakkuista, mainonnasta ja kulutuskeskeisestä elämäntavasta, jotka kasvattavat myyntilukuja joka puolella maailmaa. Ihminen elää lajinsa elinkaaren parasta aikaa, mutta kaikella on hintansa. Tällainen ei voi jatkua lopputtomiin, sillä kuten moni teistä varmasti tietääkin, ihmiskunta on käyttänyt jo vuosikausia enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan vuoden aikana. Me elämme velaksi ja vingutamme luottokorttia tulevaisuuden sukupolvien piikkiin. Jos joku oikeasti kuvittelee, että maailmantalous voi kasvaa loputtomiin ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, niin hän on epäilemättä sekaisin kuin seinäkello.

Jossain vaiheessa luonto pyrkii korjaamaan tilanteen. Luonnonkatastrofit ovat jo nyt yleistyneet ja ennen kaikke vahvistuneet, nälänhädät ovat arkipäivää ja jopa länsimaiden kruununjalokivenä pitkään esiintynyt Yhdysvallat kärsii tänä päivänä puhtaan juomaveden vähyydestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ihmiskunta kulkisi kohti kollektiivista itsemurhaa. Luomakunnan kruununjalokivenä pidetystä ihmisestä on tullut planeettamme vaarallisin eläin. Kilpailemme häijysti rajallisista resursseista, emmekä välitä siitä, kuka vahingoittuu prosessin aikana. Me muodostamme monimutkaisia heimojärjestelmiä ja taistelle keskenämme kuolemaan saakka. Ihminen on irrationaalinen ja emotionaalinen, jonka liikkeitä on vaikea ennustaa. Toimillaan ihmiskunta on nopeuttanut eri lajien sukupuuttoa jopa tuhatkertaisesti - ja me olemme olleet täällä vasta neljä sekunttia.

Kun ihminen saa viruksen, niin se nostattaa kuumeen. Tuolloin  ihmiskeho kasvattaa ruumiin lämpötilaansa korkeammaksi ja tappaa viruksen. Kuumeessa elimistö pystyy taistelemaan viruksia ja bakteereja vastaan paremmin, sillä ne menestyvät huonommin korkeammassa lämpötilassa. Maapallo toimii samalla tavalla: ilmastonmuutos on kuume ja ihminen sen virus. Me teemme planeettamme sairaaksi. Ja kuten jokaisen solurakenteettoman viruksen tapauksessa, on nytkin vain kaksi vaihtoehtoa. Joko isäntäsolu tappaa viruksen tai virus tappaa isäntäsolun - symbioosia tuskin löytyy, jos me emme muuta tapaamme elää tällä pallolla. Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa lopputulos on sama - virus kuolee. Jos me emme itse pyri vähentämään luonnon raiskaamista, niin voitte olla varmoja siitä, että luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tarkoitukseni ei ole saarnata kenellekään, mutta päätin nyt vain koota hieman ajatuksiani tänne. Täytyy sanoa, että minäkin olen sen verran egosentrinen ihminen, että ajattelen ennen kaikkea oman lajini säilymistä. Hyvin moni ympäristöasioista keskustelevista kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka luonnon muut eliöt säilyvät - sarvikuonot, tiikerit, norsut ja leijonat. Tuskin kovinkaan pitkään.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihminen, avaruuden tod.nök. ainoa alienlaji, ja sekin ihan v.... tyhmä. Avaruuteen haikailee hän, mutta maakakkonen on tod.näk. tavoittamattomissa. Parempi olisikin suunnata katse keinotodellisuuteen, joka sijaitsee ns. mikropiirissä. Aluksi ihmisalienin tietoisuudet skannataan sinne, ja lisääntyvät sitten siellä ja elävät paratiisissaan tziljoonia aioneitaan. Tilaa tollaselle menee noin neliömetri, ja energiaa ehkä sata wattia.

Tosin kun näin pitkällä ollaan, on ne maaplaneetan uljaat eläimet jo luultavasti kuolleet, ja meren päällä voi kävellä muulloinkin kuin talvella. Mutta evoluutiolla on täälläkin viellä jotain miljardi vuotta aikaa, ennen kuin aurinko alkaa pullistelemaan. Että siis tiedä viellä mitä sieltä eli täältäkin tupsahtaa. Ehkä joku älykkäämpi versio, galaksinvalloitus mielessään, tai sitten ei.

Jotkut sanovat, että asumme jo siellä mikropiirissä, sitä ei ole vaan suunnitellut ihmiset. Eipä voi kumota tuotakaan. Itse kylläkin toistaiseksi ajattelen, että olemme ihan aitoa luomua, ja helkkarin tyhmiä ;D

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Muistaakseni meidän immeisten suunnitelmissa on maankaltaistaa Mars ja Venus sekä ehkä Kuu. Se tapahtuis niin että ensin perustettais omavaraisia siirtokuntia, sitten luodaan ilmakehä, sitten luodaan vesistöt ja viimeisenä istutetaan kasvit. Kyllä se kummalta toki öisin näyttäisi kun tuhansien vuosien päästä Kuu-juuston sijaan taivaalla möllöttaisikin mini-Maa. Sitä enne tällä Telluksella olisi ehtinyt ehkä jo kehittyä muitakin ihmisen kaltaisia lajeja tai elämä kadota jo kokonaan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ei kyllä millään pysty kuvittelemaan ihmisen jatkuvuutta biologian avulla hyvin hyvin pitkälle. Kun muu tapa keksitään olla ihminen, niin ei tarvitse valloitella ja raiskata avaruudessa kelluvia palloja maaplaneettaa enempää. Ja tekoälyhän kuulema kohta muutenkin pyyhkii meidät poies, että jos se on sitten se meidän rakas lapsi, joka täyttää galaksin D.Bowien musiikilla tai galaksin kokoisilla diskopalloilla, niin ihan sama. Mitään muuta tarkoitusta kun ei olekaan, ne voi vaan ihan itse keksiä ;D

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ei tule tapahtumaan. Pakenemisen sijaan tulisi pohtia hetki ja miettiä, että mitä me voimme tehdä nyt. Ei se rakettitiedettä ole. Ripaus filosofiaa, toinen mokoma humanismia ja aimo kasa perusosaamista. Kyllä siellä teknologiaakin tarvitaan, mutta sitä meillä jo on - vain tahto puuttuu.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #14

Ei sitä paeta tarvitse ja jättää jälkeensä tuhotyua maata vaan ihminen voisi lisääntyä ja levittäytyä lähiplaneetoilleen, niin on todennut Stephen Hawking. Venukseen, Marsiin ja Kuuhun levittäytymistä voisi verrata hyvin vaikka villinlännen asuttamiseen, mutta tälläkertaa kohteet on asumattomia ja autioita. Emme myöskään vielä tiedä mitä villejä ja yllättäviä kortteja äiti Maa eteemme vielä jokukerta heittää esim kirjassa ja sarjassa Wayward Pines esitetään että evoluutio on tehnyt ihmisistä verenhimoisia saalistajia "kostona" ihmisen teoista planeetalleen. Villin ja yllättävän kortin voi heittää ystävämme Aurinko aiheuttamalla suurenkin EMP:n. Mitä vain vois sattu ennen tai jälkeen kun ihminen leviää lähiplaneetoille.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se on jollain tavalla aika pysäyttävä ajatus, että tuntemamme universumin älykkäin olento päätyy tuhoamaan itse itsensä. Hiljaiseksi se ainakin minut vetää. Tämä oli taas aivan liian pitkä kirjoitus Uuteen Suomeen.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihmiset eivät vaan jaksa 13,8 miljardia vuotta pitkiä kirjoituksia ;D Siksi tämä laji likaakin pesänsä ja tuhoaa myös itsensä, ne on vaan liian lyhytjänteisiä. Universumin tajuttoman pitkä taustatyö ja yms. jutskat kuten hyvä tuuri taitavatkin osaltamme kadota avaruuden kylmän historian sysimustiin pimeyksiin. Millä tapahtumalla ei sinänsä ole yhtään mitään merkitystä, ainakaan universumin kannalta. Jotain Marttia ja Jallea se toki harmittaa kuin pientä oravaa, kun sen käpy jäätys, ja talvi ei loppunutkaan ;-•

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #8

Näin on. Ihminen ehtii saada paljon pahaa aikaseksi, ennen kuin tappaa itsensä sukupuuttoon. Mutta se on pientä rytinää tämmöisellä hiekanjyvällä yhdessä miljardeista galakseista. Tähdet ja Avaruus -lehdessä oli taannoin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tälläisiä me tämmöiset immeiset olemme olleet, teemme vauhdilla planeetasta yhtä karua Pääsiäissaarta eikä syy ole ilmastonmuutoksen vaan ihmisen. Ja vaikka me immeiset olemmekin sosiaalisia laumaeläimiä ei käsityksemme yllä lähipiiriämme eikä horisonttia pidemmälle, siihen loppuu yksilön maailma vaikka nykyään onkin kaikeblaiset vempeleet kertomassa että maa on pyöreä ja täällä on muitakin ihmisiä. On vain niin että aivoistamme on liian energiaavievää ajatella asioita niin laajasti. Kukaan ei myöskään tiedä oliko suuri virhe kumota aikoinaan sosialismi kasvunhakuisella kapitalismilla, mutta maapallosta se saattoi olla. Mutta luonnonvarojen luottoksi vinguttaminen voi olla haitallista myös tuleville lajeille, tänäänkin viisikuukautinen kissanpentuni koitti kävellä pelkillä takatassuillaa enkä harmiksi saanut sitä videolle. Kaikkea ei ole loputtomiin, vain aikaa on, se olisi monen hyvä ymmärtää ajoissa. Sen sijaan että hakisimme ikuista kasvua voisimmekin aloittaa pyrkimään jakamaan varallisuutta ja hyvinvointia sekä kehittää eknologiaamme siihen tasolle kuin se nykyään jo olisi mahdollista, ehkä Suomalaiset nauttivat vielä buosia aurinkoenergiasta, tuulivoimasta ja maalämmöstä mutta toivottavasti se ei silti tarkoita että toisten olisi tiukasti jäätävä sitä ylellisyyttä vaille elämään köyhinä toisenluokan kansalaisina pimeissä puulämmitteisissä puumökeissä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Saattanee liittyä tämän päivän aiheeseeni, "talousfoorumissa pitämässään puheessa Johnson paljasti, että useat hänen tuntemansa finanssigurut ympäri maailmaa ovat jo pitkään pyrkineet varautumaan pahimman varalle. Hän kertoi heidän ostelleen mm. yksityisiä lentokoneita, lentokenttiä, omavaraisia sekä suojattuja maatiloja ja kartanoita syrjäisiltä seuduilta. Esimerkkinään Johnson mainitsee mm. Uuden-Seelannin."

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185557-rikka...

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Nykyinen ympäristönsuojelu on yhden sortin viivytystaistelua, jolla ihmiskunnalle voisi tarjota aikaa viisastua. Viimeisten parin vuosisadan mittainen kehitys on ollut niin nopeaa ja jatkuvasti kiihtyvää, että on melko mahdotonta ennustaa vaikka 50 vuoden päässä vallitsevaa arvomaailmaa. Se voi olla melkoisesti kehittyneempi kuin osaamme edes toivoa. Tai sitten ei. Varmaa on vain se, että jokainen sukupuuttoon tappamamme eliölaji on lopullisesti poissa. Joitain saadaan enkä palautettua pakastettujen siementen tai kantasolujen kloonauksen avulla. Valtaosaa aiheuttamistamme sukupuutoista emme edes huomaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kysymys lienee aika paljon siitä, että onko 50 vuoden päästä liian myöhäistä. Joka tapauksessa olet oikeassa, valtaosaa sukupuutoista emme edes huomaa. Tämä johtuu osaksi siitä, että globalisaatio ei ole tarpeeksi pitkällä, ja osaksi siitä että meitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Eihän tuosta ole kauoakaan, kun Länsi-Afrikan suippohuulisarvikuono kuoli sukupuuttoon. Kiinajokidelfiinin sukupuuttoa ei kukaan edes huomannut moneen vuoteen.

Mielestäni ympäristöasioita on lähtökohtaisestikin käsitelty väärin. Mukaan on heitetty vaikka minkälaista salaliittoteoriaa ja käärmeöljyn myyjää. Tavallaan on tosi hienoa ollut seurata, että nuorisokulttuurin ja ennen kaikkea populaarikulttuurin pariin on pesiytynyt artisteja ja taiteilijoita, jotka valistavat nuorisoa, sillä nuoriso on se tulevaisuus - viimeinen mahdollisuus. Esimerkisi Prince Ea on tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Hänen kohderyhmänsä on juuri se oikea - kokisnuoret.

https://www.youtube.com/watch?v=VrzbRZn5Ed4

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Tarvitaan pari sukupolvea, ennen kuin vallan kahvassa on hyvinkin erilaisen arvomaailman ja sivistystason omaavat johtajat.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #12
Tapani Lahnakoski

Hyviä pohdintoja. Tuo merien tilanne on hyvin huolestuttava.

Lisäämämme hiilidioksidi ilmakehäämme ei kuitenkaan ole aiheuttanut mitään pahaa luonnolle. Kasvu on vaan lisääntynyt. Ilman sitä lisäystä, nykyinen populaatiomme ei pystyisi elämään. Onko se sitten hyvä vai paha, on mielipidekysymys.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset