Ei työmies kallis ole, mutta kaikki muu on

Sain tänään käsiini erään vanhempana asiantuntijana toimivan ystäväni palkkatositteen ja tyrmistyin. Pahalta näyttää, Suomi. Hänen työnantajansa maksaa työpanoksesta ripauksen yli 37 euroa tuntia kohden, josta hän itse saa pyöreästi laskettuna noin 20 euroa. Tästä summasta ystäväni maksaa veroja 7,20 euroa, sillä hänen satunnaisesti tekemänsä ylityöt nostavat veroprosenttia huomattavasti. Työntekijälle jäävä osuus on siis 12,80 euroa.

Kun suomalainen sitten tepastelee kauppaan ja ostaa koko rahalla lenkkimakkaraa, niin hän joutuu maksamaan aikaisempien vero-osuuksien lisäksi 14% arvonlisäveroa. Edellä mainitun ystäväni tapauksessa todellinen ostovoima jäänee siis jonnekin yhdentoista euron kieppeille, kun taas hyvinvointiyhteiskunnan osuus hänen työpanoksestaan on yli 26 euroa.

Suomen Pankin taannoin julkaisemasta kuluttajahintatutkimuksesta käy selville, että tilanne on pahempi kuin meille on annettu ymmärtää. Tuoreen Euro & Talous -katsauksen mukaan Suomesta on tullut euroalueen kallein maa. Hinnat Suomessa ovat jo lähes 20 prosenttia suuremmat kuin EU-alueella keskimäärin. Yhdenmukaistettu kuluttajaindeksi on noussut euroalueella vuodesta 2007 vuoteen 2015 noin 15 prosenttia, kun taas Suomessa kasvu on ollut 20 prosenttia. 

Vertailututkimuksen mukaan suomalaistalous maksoi viime vuonna ennalta määritellystä hyödykekorista halvimmillaan 121 euroa, kun muualla euroalueella samaisen korin sai keskimäärin 100 eurolla.

Samaan aikaan Suomen talouskehitys on Euroopan komission mukaan kurjinta koko euroalueella, jos kriisimaa Kreikkaa ei oteta lukuun. Poliittisen kyvyttömyyden vuoksi ihmisten ostovoima on supistunut lähes olemattomiin. Jopa Suomen Pankki huomauttaa tämän kehityksen vaikutuksista maamme kilpailukykyyn, kun saman ostovoiman saavuttamiseksi Suomessa työntekijän täytyy saada 21 prosenttia suurempaa nimellispalkkaa, kuin euroalueella keskimäärin.

Suomen tilanne vaikuttaa kieltämättä melko sietämättömältä, enkä ihmettelisi lainkaan vaikka moni muukin suomalainen pohtisi ystäväni tavoin ulkomaille lähtöä. Kotimaassamme asiantuntijoiden palkat liikkuvat suunnilleen samassa luokassa ruotsalaisten kuorma-autokuskien kanssa. Mitä taas tulee ostovoimaan, niin valitettava tosiasia on, että hyvätuloistenkin suomalaisten ostovoima alkaa olemaan maamme korkean hintatason vuoksi samalla tasolla kreikkalaisten tupsutossukauppiaiden kanssa. Helpotusta ei tule edes asumiskustannusten kautta. Esimerkiksi pääkaupungissa Helsingissä vuokrat ovat liki saman verran kuin New Yorkin Manhattanilla, eikä tilanne muuallakaan kovin lupaavalta valoisalta näytä.

Paljon kehuja keränneet, hyvinvointiyhteiskunnan takaamat palvelutkin ovat tänä päivänä lähes yhtä helposti saatavilla kuin leipä vuoden 1991 Neuvostoliitossa. Jopa kaikista tyypillisimpienkin peruspalveluiden asiakasjonot ovat venyneet kasvukeskuksissa kuukausien mittaisiksi, ja maaseudulta tällaisia palveluita ei löydy enää lainkaan. Ratkaisua järjestelmän ylikuormittumiseen ei ole vielä keksitty, vaikka spekulaatioita kyllä riittää. Pahinta tässä kuitenkin on selkeästi se, että lähes jokainen suomalainen palkansaaja joutuu soutamaan tässä samassa lohduttomuuden veneessä.

 

Käteen jäävällä osuudella voi tehdä esimerkiksi seuraavaa:

– ostaa viisi pussia ruispaloja
– vuokrata noin 0,75 neliötä kuukaudeksi
– ostaa neljä kaljaa
– syödä hampurilaisaterian ilman dippiä
– maksaa kolme raitiovaunulippua ja ostaa jäljelle jääneellä osuudella kaksi tulitikkuaskia
– ostaa neljä isoa kahvia huoltoasemalta

 

Suomessa työhön ja kulutukseen kohdistuvia veroja kerätään tuntuvasti enemmän kuin pääomaveroja. Arvonlisäveron tuotto on jopa kaksi kertaa yhtä suuri kuin valtion palkka- ja pääomaverotulot yhteensä. Ei siis ole ihme, että suomalaisten koulutettujen ostovoima on Euroopan heikoimpien joukossa, eikä tilanne ole yhtään sen parempi pienemmissä tuloluokissakaan. Rahoja kuluttaessaan suomalaiset maksavat veroja yli kaksi kertaa niin paljon kuin niitä tienatessaan.

Juuri nyt näyttäisi siltä, että Suomella ei ole mitään mahdollisuutta nousta tästä taantumasta, koska maamme kustannusrakenteet ovat täysin vinoutuneet. Tästä huolimatta veroja halutaan kerätätä paljon ronskimmin kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan suomalaisten elintasoa pidetään yllä velkaantumalla lisää. Ei se ole mikään salaisuus, että Suomen talouden tuotantopotentiaali jatkaa supistumistaan myös ensi vuoden alussa. Ja, että tätä myötä myös velkaantuminen tulee jatkumaan.

Jos vuokrat ja hinnat eivät lähde laskuun, joutuu maamme ottamaan käyttöönsä pakkolakeja, jotta kulut saataisiin vastaamaan ihmisten palkkatasoa. Ei siinä ole mitään järkeä, että työntekijöiden palkat jäädytetään ja niistä leikataan, jonka myötä he joutuvat hakemaan valtiolta tukea elinkustannuksiinsa. Tämä puolestaan pakottaa valtion nostamaan verokantoja entisestään sekä ottamaan lisää velkaa, jotta kulut saataisiin katettua. Tällainen kasvattaa vain tuloeroja, kun varallisuus alkaa kasaantumaan yhä pienemmälle ryhmälle.

Ei suomalainen työmies kallis ole, mutta kaikki muu on..

 

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu