Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Mellakoihin on enää viisi päivää

  • Mellakoihin on enää viisi päivää
  • Mellakoihin on enää viisi päivää

Siihen on enää pari päivää. Itsenäisyyspäivään nimittäin. Suomen tasavallan presidentin järjestämä itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto eli linnan juhlat on ollut jo pitkään koko kansan yhteinen kiinnostuksen kohde, joka vetää television ääreen ihmisiä aina mummoista ja vaareista lastenlapsiin. Lehtien muotikriitikot arvioivat innoissaan presidentin vieraiden pukuvalintoja, kun taas toisia kiinnostaa enemmän  se, kuka kenenkin kanssa liikkuu ja minne juhlien jatkot lopulta heidät vievät. 

Viime vuosina perinteet ovat kuitenkin alkaneet muuttumaan, kun linnan juhlien ympärille on masinoitu anarkistista liikehdintää sekä yleistä sekasortoa. Myös pitkään uinunut äärioikeisto on aktivoitunut itsenäisyyspäivän viettoon.

Hiljalleen juhlapäivästämme on muodostunut rymyjuhla, ja poliisin yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä. Viinanhuuruiset mielenosoittajat pitävät huolen siitä, että fanfaarit soivat, ikkunat helisevät ja nyrkit heiluvat. Edes hevoset eivät säästy väkivaltaisilta mielenosoittajilta. Prinsessajuhlien livelähetykset ovat vaihtunut reportaaseihin kaduilla marssivista nuorista ja lentelevistä kaljapulloista. Ihmisten turhautuneisuus purkautuu usein arvaamattomilla tavoilla. Ilmassa on katastrofin ainekset, ja myös toimittajat ovat haistaneet veren.

Tiedänhän minä toki, että monella on huono olla. Haluaisin silti painottaa, että tällainen vandalismi saattaa jokaisen mielenosoittajan varsin outoon valoon, jonka myötä mielenilmauksen todellinen sanoma hukkuu kaiken tämän sekoilun alle. Kun seuraava päivä sitten koittaa, pääsee kansalaisraati yhdessä tuomitsemaan kaduilla riehuneet mielenosoittajat, eikä kukaan uhraa pienintä ajatustakaan sille, mikä heidät kadulle alunperin veti. Lisääntynyt inhimillinen kärsimys hukkuu kohuotsikoihin, koska paikkojen rikkominen sekä väkivalta on laitonta ja paheksuttavaa. Se vie pohjan koko protestilta. 

Keskusteluohjelmat täyttyvät monenlaisista asiantuntijoista, joista tuskin yhdelläkään on omakohtaista kokemusta köyhyydestä. Lehdistö puolestaan kirjoittaa Jari Tervon vuotuisten sekoilujen sijaan mellakoiden vahinkoarvioista ja Timo Soinin latteista ennustuksista.
 
Ymmärränhän minä toki, että pattiin ottaa. Köyhyys on räjähtänyt käsiin ja työelämän keskusjärjestö määrää tahdin. Samaan aikaan ylimieliset ministerimme valehtelevat vuoron perään niin, että korvat heiluvat. Paskatunkiolla alkaa olemaan täyttä, kun työehtoja raiskataan täysin mielivaltaisesti ja perään heitetään kommentteja työläisten ahneudesta. Mutta ajatelkaa silti vanhuksiamme, joille itsenäisyyspäivä merkitsee jotain. Vuodessa on 364 muutakin päivää julistaa luokkasotaa ja taistella ikuista sortoa vastaan. 

Tällä hetkellä joukossamme on enää hieman yli 26 000 sotaveteraania, joiden keski-ikä alkaa olemaan yli 90 vuotta. Ei ole mikään salaisuus, että veteraaniemme kunto heikkenee silmissä. Itsenäisyyspäivä on ennen kaikkea heidän päivänsä. Ei presidentin, eikä hänen ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien mannekiiniensa, vaan sotaveteraanien - mummon ja vaarin. Usealle tämä on heidän viimeinen itsenäisyyspäivänsä.

Tästä syystä vetoankin juhlakansaan ja toivon, että tämän vuoden mielenilmauksissa säilyisi jonkinlainen maltti ja arvokkuus. Nyrkit pidettäisiin taskuissa, ja pyörätelineet talojen vierustalla.

Ensi sunnuntaina liikkeellä uskotaan olevan niin äärivasemmistoa kuin -oikeistoakin. Yhteenotot voivat hyvinkin olla mahdollisia, vaikka poliisi onkin varautunut jo etukäteen mahdollisiin kahakoihin. Entäpä jos tänä vuonna me kaikki tarjoaisimme sotaveteraaneille reuhaamisen sijaan hiljaisen mielenosoituksen. Kiittäisimme heitä heidän nuoruutensa uhrauksista.

Ikäihmisemme ovat nähneet jo aivan tarpeeksi väkivaltaa elämänsä aikana, ja ainoa mitä me voimme tässä vaiheessa enää tarjota on rauhallinen vanhuus. Ehdimme kyllä mekkaloimaan toistekin. Jonain toisena päivänä minä saataisin jopa itse tulla teidän mukaanne, kunhan ollaan oikealla asialla. Minäkin olen turhautunut. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mitäpä jos tarjoaisimme jokainen veteraanille pullakahvit tai vaikkapa lounaan? Valtaosa veteraaneista elää 700 - 1000 euron eläkkeellä, ja kuten varmasti moni tietääkin, iän myötä lääkekustannukset ja tuen tarve kasvaa. Sotien veteraanit tarvitsevat itsenäisyyspäivänä meidän tukeamme, ääntämme me voimme kyllä käyttää jonain toisenakin päivänä.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Suomen poliitikot ovat jo kauan kulkeneet erillistodellisuudessa omine erityisoikeuksineen ja ikävä kyllä se tie on johtanut riehuntaan ja johtaa paheneviin ongelmiin ja yhteiskuntarauhattomuuteen.

Enää ei oikein jaksa edes tuomita sellaista toimintaa mikä on tuomittavaa, pian sen hiljaa hyväksyy ja pahoin pelkään, että poliitikkomme erillistodellisuuksineen ajavat yhteiskuntamme sellaiseen tilanteeseen missä suomi on de facto romahtanut valtio ja olen itsekin riehumassa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se on kyllä aivan totta, että hyvin moni nuoremman polven poliitikoista on irtautunut todellisuudesta. Levitoi housut kintuissa jossain Yhdysvaltain ja Brysselin yläpuolella. Sitä sopii kuitenkin kysyä, että kuka heidät sinne virkoihinsa on äänestänyt? Kyllä minäkin salaa toivoisin kansan nousevan joskus barrikaadeille, että tämä hulluus saataisiin loppumaan, mutta kyllä niitä päiviä muitakin löytyy sen tekemiseen. Ei tarvitsisi hyökätä sen ainoan arvokkaan kimppuun, vaikka se tärkeä päivä mielenosoittamiseen olisikin.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Rakenteellinen korruptio ja rakeenteellinen näennäisdemokratia estävät muutoksen.

Persuihin laittoi aika moni toivonsa poliittisen kulttuurin muutokseen. Muuttui huonompaan suuntaan ja tuskin sitä äänestäjät äänesti nyt jo kahteen kertaan.

Huomattavaa on, että äänestysprosentti ei noussut, vaan jo aktiiviset äänestäjät liikkuivat persuihin. Vieläkö riittää uskoa äänestämiseen vai lisääntyykö nukkuvien osasto suuresti. Ne nukkuvat eivät välttämättä kuitenkaan ole passiivisia ja siitä tyytymättömien joukosta tulee ajan mittaan se muutosvoima joka kaataa yhteiskunnan pilvilinnat ja rinnakkaistodellisuuden. Sitä tämä poliittinen eliitti tilaa piittaamattomuuttaan.

Äänestämällä ei voi vaikuttaa ajattelee jo pelottavan moni ennen äänestänyt.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kaveri totesi tuossa, että hän oli joskus lukenut ystävä-vainaan mökillä Tiedonantaja-lehteä, joka oli ilmestynyt Joulukuun 7.päivä vuonna 1917. Vain päivää ennen Suomen itsenäistymistä.

Suomen itsenäisyysjulistus oli kuulemma ollut noin palstan levyinen uutinen. Hän puhui kymmenestä rivistä.Samankokoinen kuin tämän päivän lehdissä olisi hirvikolari Sysmässä ilman henkilövahinkoja.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Joskus kannattaa tutkia vanhoja lehtiä, niitä on esimerkiksi Helsingin Yliopiston mikrofilmisalissa. Syksyltä 1917 mikään uutinen ei ollut vielä moneen vuoteen "Suuri Lokakuun vallankumous" Pietarissa. Otsikoita repi bolshevikkimatruusien toteuttama Alfred Kordelinin murha Mommilassa 7.11.1917. Se sai monet kaipaamaan järjestyksen palauttamista Saksan avulla, mikä olikin itsenäisyysjulistuksen varsinainen tavoite.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Facebookin puolella totesinkin, että samperi, kun olisi muuten mukava lukea tuon ajan lehtiä. Kyllä niitä varmaan kansalliskirjastosta löytyisi. Ja ainakin Helsingin Yliopistolta. En tiedä ovatko vielä kaikkia kuitenkaan digitalisoineet. Osan ainakin, uskon.

Joskus tutkin sukuni temmellyksiä tuolta kansalliskirjaston arkistoista. Mielenkiintoista puuhaa, sillä lehtitietoa löytyi yli sadan vuoden takaa.

http://digi.kansalliskirjasto.fi/

Täytyy tässä joku päivä, kun on aikaa, perehtyä tarkemmin noihin poliittisiin julkaisuihinkin. Ihan mielenkiinnon ja ymmräryksen vuoksi.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Naamiopellejen tavoite on rikkoa ei korjata. En voi ymmärtää tyyliä (väkivalta, särkeminen) mitenkään minkään asian eteenpäin viemiseksi. Jalkapuuhun tuomiokirkon eteen joutaisivat häpeämään, mokomat kakarat!

Omat ukkini ja mummoni ovat olleet siellä missä oli todella tahtoa ja tekoja tehtiin, maata rakennettiin. Heille ja aikalaisille kaikki kunnia!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Naamiotyyppien turhautuneisuus kumpuaa voimattomuuden tunteesta. Moni on pettynyt edustukselliseen demokratiaan sekä vuosia jatkuneeseen köyhien kyykyttämiseen. Lamaa edeltänyt nousukausi totutti ihmiset liian hyvään, kun sai itse valita työpaikkansa ja niitä oli tarjolla jokaiselle. Ei tarvinnut olla erityisenkään terävä kaveri päästäkseen töihin. Nyt eletään heikennyttejen sopimusten, lakkotaisteluiden, pätkätöiden ja leikkausten aikaa. Usko minua kun sanon, vasemmistoliikkeet ovat vasta heräilemässä uniltaan. Itse kannatan kuitenkin maltillisempaa linjaa, sillä ilki- ja väkivalta on väärä tie, oli kyse sitten mistä tahansa.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Niin nyt joutuu tekemään töitä, että saa koulu- tai työpaikan. Mut eihän tilanne ikkunoita rikkomalla parane, härrekyydeli!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #11

Ei parane - ei sitten lainkaan. Itse asiassa todennäköisesti menee vain huonompaan suuntaan. Kirjoitin viime vuonna mielipidekirjoituksen tänne Uuteen Suomeen aiheesta (6.12.2014). Ei mielipiteeni näistä meuhkaajista ole paljoakaan muuttunut tässä vuoden aikana. Toivon, että tänä vuonna olisivat ihmisiksi.

"Moni toivoo kotonaan tällä hetkellä, että joku lähtisi itsenäisyyspäivän kunniaksi kylille vetämään pulloja ikkunoihin heitteleviä, Suomen lippuja polttavia ja autoja vahingoittavia paskahousuja turpaan.

Omatkin tunteeni ovat pinnassa.

Kyllä minä mielenosoituksia ymmärrän, ja lähes poikkeuksetta niitä myös kannatan, mutta minun mielestäni räät poskilla riehuminen kännissä on kokonaan toinen asia kuin mielenosoittaminen ja oman tyytymättömyyden ilmaiseminen. Tällä hetkellä vain pieni kourallinen räyhähenkiä riittää siihen, että koko mielenosoitus on joutumassa aika epämiellyttävään valoon. Sen sanomalta katkotaan siivet.

Jokaisen luulisi tietävän, että Subwayn pitäminen on franchising-yrittäjyyttä, eivätkä niiden omistajat nyt varsinaisesti rahassa piehtaroi, kun emoyhtiö vie leijonan osan ja säilyttää päätäntävallan itsellään. Ja että koruliikkeet ovat puolestaan olleet taantuman vuoksi muutenkin jo pitkään ahdingossa, ja asettuvat yleensä pienyrittäjyyden maastoon. Eivät nämä kohteet edusta sitä, mitä oli tarkoitus vastustaa.

Entäpä autojen katoilla hyppiminen, peltien ruttaaminen ja sivupeilien katkominen. Mitä nämä sivulliset autoilijat ovat kennellekään tehneet, mietin. Ja mätäkalaa sankarihaudalle seppelettä laskeneen niskaan, oikeasti suomalaiset?

Riehuminen on epäreilua muita mielenosoittajia kohtaan.

Luulevatko nämä vandaalit, että mediassa heräisi tämän jälkeen laajempaa keskustelua kasvavista tuloeroista? Tai että media kiinnittäisi enemmän huomiota siihen, kuinka luokkayhteiskunta tekee paluutaan Suomessa ja päätäntävalta on karkaamassa Brysseliin?

Ei. Seuraavien viikkojen otsikot tulevat käsittelemään mielenosoituksen yhteydessä toteutettua mellakointia ja vandalismia. Varmaan sieltä saadaan taas joku huomiota kerjäävä ”anarkistipomo” esittämään omia näkemyksiään tapahtuneesta jokaiselle televisiokanavalle, mutta siihen se sitten taitaakin jäädä.

Kunnes ensi vuonna taas uudestaan.

Surullista katsottavaa.

Joka tapauksessa hyvää itsenäisyyspäivää Suomi.

Ja olkaa kaikki ihmisiksi."

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181826-itsen...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #12

Ja kuten kommenteissakin tuolloin totesin, Brysselin mielenosoituksessa oli arvioiden mukaan lähes 120 000 ihmistä paikalla, joista 80 - 120 käyttäytyi huonosti. Mitä uutisoitiin?

Autot palavat, poliiseja hakattu, barrikaadeja, palavia roskapönttöjä.. Hyvin useassa uutisartikkelissa mielenosoituksen syyt jäivät kokonaan kauhukuvien varjoon.

Henri Myllyniemi puolestaan totesi näin, "kun katalaanit muodostivat rajoilleen ihmisketjun, jossa kansalaiset pitivat toinen toisaan kädestä kiinni, mitä uutisoitiin? Uutisoitiin symboliikasta ja siitä, miten Kataloniassa ei koeta "espanjalaisuutta". Ottakaa opiksi.

Jos haluatte protestoida ulkoparlamentaarisin keinoin niin menkää ulos, istahtakaa alas ja vaikka laulatte kuorossa jotain. Sillä aikaa kun te laulatte, te ette ole tehtaan liukuhihnan äärellä takomassa veroeuroja Suomen tasavallalle. Silloin teidän sanomaanne kuunnellaan."

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #13

Muistan lämpimästi myös balttien ihmisketjun kolmen maan läpi noin 25 vuotta sitten. Se henkinen kantti, tahto ja mielenrauha paineen alla jotenkin muistutti asioista, joista emme saisi päästää irti. Erinomainen vaihtoehto mellakoinnille ja rikkomiselle...

Työtä riitti ennen lähes kaikille jo kouluaikoina, mutta sitä myös kesälomien ja joulun aikaan tehtiin joka vuosi, koska se oli ainut ja ihan kelpo mahdollisuus vaikuttaa omaan ja perheen hyvinvointiin. Työ ei tappanut ja jälkeenpäinkin sen kaiken mustaa positiivisena kokemuksena ja tosielämään johdattaneena oppina, joka kasvatti sekä itsensä että yhteisöllisyyden merkityksen ymmärtämistä.

Myös ns. yleishyödyllisissä puuhissa mukana olo osoittautui hyväksi näin jälkikäteen ajatellen. Ja vanhana jääränä puhun nyt nin 1960-luvusta ja 1970-luvusta, ennen ns. hullua ylipolitisoitumista, jollon keskityin opiskeluun.

Tarkoitukseni ei ole olla mitenkään hurskastelevan ylevä, mutta paremminkaan en asiaa ilmaisisi. :-)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #27

Sepä se. Yhdessä maata tulisi rakentaa, ei rikkomalla sitä. Kyse on silti hyvin pitkälti sosiaalisista ongelmista sekä pettyneestä ja petetystä sukupolvesta. Työtä ei yksinkertaisesti ole kaikille - ja monia sitten syytellään laiskoiksi. Tässä on jo kaksikymmentä vuotta kuunneltu, kuinka tulevaisuudessa työvoiman tarpeen Suomessa uskotaan lisääntyvän voimakkaasti väestön demografisen muutoksen myötä. Suomen sanotaan olevan Euroopan nopeimmin vanhentuva maa, jossa nuorten eläkeläisten eli 65 - 74-vuotiaiden määrä saavuttaisi huippunsa jo vuonna 2020.

Joskus kai olen todennutkin, että myös elämän pituiset työurat ovat aika harvinaisia nykyään. Tänä päivänä työpaikan sijaan tarjotaan pätkätöitä, vuokratöitä, määräaikaisuuksia ja työharjoitteluja. Sitten on vielä nämä kuntouttavat työtoiminnat.Työmarkkinoille on aina vain vaikeampaa päästä. Varsinkin, jos on tehnyt vääriä koulutusvalintoja nuoruudessaan.

Työsuhteet on lyhyitä ja hommat vaativat enemmän osaamista. Työtaakat on suurempia, jonka vuoksi aika harva sitä enää kellokortin kanssa kulkee. Vaaditaan entistä enemmän panosta, mutta panostamisen palkkiot ovat pienentyneet kaiken aikaa. Ei nykyaikana ole enää mahdollista ostaa yhden ihmisen palkalla omakotitaloa, kesämökkiä ja pitää kahta autoa. Hyvä jos kaksion pystyt 20 vuoden lainalla ostamaan.

Yhä useampi joutuu hankkimaan kaksi ja parhaissa tapauksissa jopa kolme ammattia pysyäkseen työnsyrjässä kiinni. Tämän lisäksi Suomessa painotetaan kaiken aikaa enemmän YK:n lanseeraamaa 'life-long learningia", joka tarkoittaa, että työntekijän tulee pysyä koulutuksen aallonharjalla työelämässäänkin. Ei pääse enää ihan niin helpolla.

Sen vuoksi ottaakin usein pattiin, kun jossain kutsutaan nykyajan uusia sukupolvia "kaikki-mulle-ja-nyt" -sukupolviksi. Jos realistisesti ajatellaan, niin edeltävä sukupolvi oli se, joka sai kaiken heti ja nyt. Töitä riitti ihan jokaiselle, kunhan vain viitsi astua ovesta sisään ja pyytää. Monella jäi kansakoulukin kesken, koska ei tarvinnut olla edes erityisen terävä kaveri saadakseen töitä. Niitä tosiaan riitti ennen jokaiselle. http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205539-suure...

Samaan aikaan työn merkitys on muuttunut. Se ei ole enää itseisarvo, eikä sen luonne yhtenäisyyden lähteenä ole kirkossa kuulutettua. Päinvastoin, ammattiyhdistysliikkeissä on käynyt tasainen jäsenkato jo pitkään, ja varsinkin nuoret jättäytyvät liikkeiden ulkopuolelle jo alkumetreillä. Kaverit ja yhteisöt etsitään yleensä työn ulkopuolelta - muista yhteyksistä.

Katsoisin, että nuoriso ja kansa muutenkin on ehkä jopa poliittisempi kuin ennen vanhaan. Tietysti en kokemuksella voi puhua, koska en elänyt aikoina, joihin sinä vertaat. Sosiaalinen media ja yleinen uutisinnostut kuitenkin antavat ymmärtää, että keskimäärin ihmiset seuraavat politiikka aika ahkerasti. Niin ahkerasti, että yleensä viikon suurin kohu unohtuu jo muutamassa päivässä. Viimeistään kahden viikon päästä tapahtuneesta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #30

Aivan.
1) Me (Suomi) olemme kuitenkin valinneet osamme ja viiteryhmämme. Joskus tuntuu, ettei sitä haluta vielä muuttaa. Kun nyt työmarkkinat ja valuutta eivät jousta, joustaa SE eli työttömyys. Suuri haloo nousee, kun tästä ongelmasta huomauttaa ja EU-/eurokuvion muuttamista ehdottaa.

2) Toisaalta eläminen maksaa ja kunkin pitäisi jostain leipänsä ansaita, mielellään itse. Myös toisessa maassa. Jonkun toisen työllä voi toki toteuttaa - työn uuden merkityksen kautta - myös itseään kuten me teimme isän ja äidin kustannuksella lapsina.
En nostalgoi mennyttä tai matalampaa elintasoa, mutta olen myös 'nauttinut' työttömyydestä. Se on ns. ihon alle päästyään aika huono vaihtoehto, vaikka maata ja ammattiakin on life-long-learningin kautta tullut vaihdetuksi.
Tällä hetkellä työttömyys on huono vaihtoehto +- 400.000 suomalaiselle ja ns. hyvinvointivaltion ylläpidolle, jota myös pahoinvointivankilaksi on kutsuttu. Toisaalta on hyvä muistaa, että aika moni ns. vanhasta polvesta on ihan arvokkaasti tehnyt sellaisia töitä, joita kutsutaan "paskaduuneiksi", jotta voisi ottaa vastuuta edes itsestään.

3) Kolmanneksi. Poliitiikan seuraamisesta huolimatta me näytämme unohtavilta. Krim on edelleen miehitetty, itäinen osa Ukrainaa samoin, diktaattori johtaa yhä Syyrian tynkää ja Merkel ehti jo sanoa "tervetuloa Saksaan" kaikki raskautetut, EU on yhä kriisissä ja se on pettänyt lupaukset myös eurooppalaisille rakentaessaan pikkupiireissä omia isoja visioitaan jne.

4) Talous- ja (p)erhepolitiikkamme sekä käsityksemme käytännöllisyydestä on omaa käsialaamme, jos pohdimme ikäpyramidin muotoa. Sokaistuimme ehkä osittain ajaessamme Ruotsin vuosisataista elintasoeroa umpeen unohtaen, että elintaso on muutakin kuin paljon rahaa, neliöitä, tavaraa, 1-2 lasta päiväkotiin, kaikki uraa tekemään ja perheet ja yhteisöllisyys hajalle.

"Myrkky alkaa vaikuttaa", kuten Jago sanoo pirullisesti Othellossa. Toivon silti, ettei blogisi otsikko toteudu. :-)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #37

Olen aikalailla samaa mieltä jokaisesta mainitsemastasi kohdasta, vaikka piiputankin eri värisävyjen nimeen. Työmarkkinat ja valututa on tilanteessa, josta ei ole ulospääsyä. Työvoima ei Suomessa varsinaisesti kallista ole, ja kilpailukyvynkin tulisi olla kohdallaan, kuten olen monta kertaa kirjoituksissani sanonutkin, mutta tästä huolimatta ulkomaiset sijoitukset ja pääoma loistavat poissaolollaan.

En itse näe työttömyyttä lopullisena sudenloukkona. Kyse on hyvin pitkälti siitä, että kuinka sen ajan käyttää, ja mitä sinulla on pohjalla. Jos pohjalla ei ole mitään, niin jokainen tuhlattu päivä lapioi monttuasi hieman syvemmäksi. Mutta jos taustalta löytyy jo jonkinlaista työkokemusta, ja voit käyttää aikasi esimerkiksi jonkin hyödyllisen harrastuksen kehittämiseen tai itsenäiseen opiskeluun, niin ei se hukattua aikaa ole.

Näissä paskaduuneissa alkaa olemaan ongelmana se, että niillä ei välttämättä elä. Jos asut kasvukeskuksessa, niin voi hyvinkin olla, että joudut hakemaan valtiolta tukea asumiskustannustesi kattamiseksi. Tämä tilanne on sietämätön, sillä mielestäni jokaisen tulisi saada tarpeeksi palkkaa elämiseen, jos töitä kuitenkin tekee kahdeksan tuntia päivässä. Se, että töiden lisäksi joutuu lähtemään valtion kukkarolle, on väärin. Se ei kuitenkaan ole työntekijän vika, eikä välttämättä työnantajankaan, vaan enemmän se kertoo siitä, että koko hemmetin yhteiskuntarakenne ja sen mekanismit ovat vinksallaan. Lähtökohtaisesti työstä tulisi saada tarpeeksi palkkaa juoksevien menojen kattamiseksi (asuminen, ruoka ja terveydenhuolto).

Minun ensimmäinen oikea työpaikkani oli ruohonleikkaajana, sillä lapsuuden maataloustöitä mummolamaisemissa tuskin voidaan laskea. Siitä lähdin totaaliseen uraputkeen, kun tein armeijan jälkeen koulunavustajan ja sijaisopettajan töitä yläasteen kuvataideluokassa. Tästä hyppäsin sitten talomiehen housuihin ja siitä voimalaitosavustajaksi. Sille tielle jäin, ja kouluttauduin. Näillä töillä pystyi kuitenkin tuolloin vielä elämään, enkä saanut valtiolta mitään tukea talouteeni. Nykyään tilanne on kai toinen. Minun oli pakko elättää itseni, sillä kukaan muu ei sitä olisi minun puolestani tehnyt. Osaksi kyse oli myös kasvatuksestani, jossa oli aina painotettu työn tärkeyttä - oli se millaista tahansa. En muuten usko, että tänä päivän tuollainen eri aloilla pomppiminen ja kokeilu olisi enää edes mahdollista. Tuolloin elettiin nousukautta.

Kadonnut yhteisöllisyys ja homehtunut individualismi. Tästä voisin kirjoittaa joskus vaikka kirjan, koska niin paljon olisi asiaa kerrottavana. Siksi en lähde nyt tähän enemää mukaan.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Iso osa vanhemman polven poliitikoista on tehnyt kunnon työuran nuoruuden hanttihommineen ja tuettomine opiskeluineen. He eivät jääneet itkemään ja ruikuttamaan tyhjästä, toisin kuin nämä mielenosoittajat. Maailma ei ole ikinä tarjonnut nuorille yhtä paljon mahdollisuuksia yhtä riskittömästi. Sosiaaliturva nostaa helsinkiläisnuoren maailman suurituloisimpaan kymmeneen prosenttiin ja hän kehtaa ruikuttaa.

Tietysti nousukkaat ja broilerit ovat asia erikseen.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Siinä olet kyllä oikeassa, että suomalaisella on valtavasti yhteiskunnan suomia mahdollisuuksia ponnistaa individuaalina. Perheitä, opiskelijoita ja lapsia tuetaan paljon enemmän kuin suurimmassa osassa muista eurooppalaisista valtioista.

Asioilla on kuitenkin tapana eskaloitua, ja varsinkin koulutuspolitiikkaa on toteutettu Suomessa aivan päin prinkkalaa. Tietysti kukaan ei voi ennustaa globaaleja taantumuksia ja muutoksia, mutta sanoisin silti, että Suomessa on toteutettu aivan naurettavaa koulutusohjelmaa. Käytännössä on koulutettu liikaa ihmisiä aloille, joilla ei alunperinkään ollut mahdollisuutta työllistyä. Luvattu paljon ja lunastettu vähän.

Ajatellaanpas nyt hetki vaikkapa datanomeja tai graafikkoita. Joka pirun Piippolassa sijaitsee oma koulunsa näille osaajille, vaikka kortisto on jo valmiiksi täynnä. Suomessa koulutetaan asukaslukuun nähden myös maailman eniten kasvatustieteilijöitä. Filosofejakin on käsittääkseni paljon. Näitä esimerkkejähän kyllä riittää. En silti tiedä, että voiko työttömäksi valmistumisesta kuitenkaan yksilöä itseään syyttää, kun opinto-ohjaajat ja muut sinua nuorena kehoittavat tietylle polulle lähtemään.

Suomalaisella tuskin on varallisuudesta asiat kiinni, vaan kyse on enemmäkin kansansairaudenomaisesta onnettomuudesta. Tulipa taas melkomoista ajatusvirtausta minulta. Toivottavasti pointti nyt jollain tapaa käy kuitenkin selväksi. Moni käy 18 vuotta koulua ja saa siitä käteensä paperit, joilla voi heittää vesilintua. Tämän jälkeen työskennellään varamiespalvelun kautta toimistosiivojana tai kaupan kassalla. Kyllä siinä alkaisi itse kunkin sappi kiehumaan.

Toinen ryhmä on sitten se, joka ei koskaan ole yrittänyt. Syrjäytyminen on hirveän yleistä Suomessa, ja omalla tavallaan valtio jopa tukee sitä passivoimalla kansalaisiaan.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

En voisi enempää olla koulutuspolitiikasta samaa mieltä. Pitäisi nostaa harrastamisen arvostusta. Jokaisen jota kiinnostaa antiikin filosofia, ei tosiaan tarvitse sitä yliopistossa opiskella. Kaikki tekstit ovat ihan harrastajan saatavissa.

Pitäisi ruveta nostamaan harrastuksien arvostusta. Sehän on mahtavaa että ihmiset lukevat silkasta intohimosta.

Tärkeämpää kuin opetella yksittäisiä tietoja ja taitoja on opetella opiskelemaan asioita itse silloin kuin niitä taitoja tarvitsee. Se avaa kaikki ovet.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #14

Myös nöyryyden opettelu... Se että elätät itsesi omalla työllä, ei välttämättä oman alan työllä, pitäisi olla itsestään selvää. Jos ei ole oman alan töitä, ni aivan sama mitä teet, kunhan otat työtä vastaan. Nm vaiheompelija, puistotyöntekijä, päiväkotiapulainen. Ihmiset saa aivan liikaa valita, mikä kiinnostaa, mikä ei. Kaikki työ on arvokasta!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #15

Kyllä minä pitäisin sitä melko tärkeänä että työhön voi olla tyytyväinen. Puuduttavimmat hanttihommatkin pitää toki tehdä mutta tavoitteena voisi olla että niissä ei viivytä koko työuraa, niitä hoidetaan mahdollisimman paljon koneilla tai sitten pyritään ainakin lyhentämään työaikaa niissä ja jakamaan sitä rasitusta useammalle.

Työaika on sen verran iso osa hereilläoloajasta että sen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #22

No enhän miekään loppuelämääni noita töitä oo tehny! Pointtina se että työnteko kannattaa, niinku opiskeluki. Mutta ittesä pitäs elättää, anyway, mielenkiinnoistaan huolimatta.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Kun vastustetaan eliittiä rikkomalla pienyrittäjien ikkunoita ja vastustetaan fasismia sylkemällä niitä jotka sitä vastaan taisteli niin ei voi todeta kuin että metsään menee.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuomas, olet tässä asiassa niin oikeassa. Valitettavasti meitä kaikkia ei ole siunattu yhtä suurella älykapasiteetilla. Tai vaihtoehtoisesti me kaikki emme ole sitä aina yhtä tehokkaasti käyttäneet. Myöskään hevosten hakkaamisen ei luulisi parantavan työläisen tai työttömän asemaa Suomessa kovinkaan merkittävästi. Toisaalta kuten jo totesinkin, ihmiset ovat turhautuneita. Moni on joutunut poliittiseen tyhjiöön, josta sanat eivät kuulu. Tällaiset voivat helposti johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen, vaikka itse olenkin rauhan mies.

T Piepponen

Oletteko muuten koskaan nähneet terroristiä, sekoajaa tai "anarkistia" joka tekisi iskunsa ns. oikeaan osoitteeseen - eikä kansan pariin?

Miksi jokainen terroristi hyökkää kansaa vastaan? Miksi jokainen sekoaja hyökkää kansaa vastaan? Miksi jokainen "anarkisti" hyökkää kansaa vastaan?

Miksei kukaan niistä hyökkää koskaan kaikesta aina hyötyviä sikoja vastaan?

Jos ette ymmärrä kysymystä, en voi auttaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tänään törmäsin yhteen. Simo Suominen nimittäin teki toisin. Hänkin tosin pyytää anteeksi Stubbin takin kastelua.

"Heitin Stubbia kolalla. Sori siitä."

"Tekoani on ehditty jo verrata pakolaiskeskusten tuhopolttoon ja Pariisin terrori-iskuihin. Minulta on tivattu mitä aioin tällä saavuttaa, ikään kuin luulisin suorittaneeni suurenkin vallankumouksen. Ilokseni voin mainita, että vähintään yhtä suuri vyöry tukea on tullut, ja kiitän ihmisiä siitä."

https://simosuominen.wordpress.com/2015/12/01/heit...

T Piepponen

Stubbin kimppuun ei ole edelleenkään hyökätty.

Baarissa on lukuisat kerrat nähty kun joku vajakki kaataa kaljat jonkun naamalle. Se ei ole koskaan ollut mikään hyökkäys.

Edit:

Joku jannu muistaakseni tarjosi kataiselle puukkoa jotta katainen olisi puukotanut sitä jannua. Sitäkin sanottiin hyökkäykseksi. Toivottavasti tyyppi ei "kadonnut", kuten suomessakin on silloin tällöin ollut tapana.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #19

Joo, minustakin otsikot, joissa huudettiin jonkun hyökänneen valtiovarainministeri Stubbin kimppuun, olivat kovasti ylimitoitettuja.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #20

Niin.

Mutta suurin osa orjista määkii nyt lipevän p:npuhujan tukena.

Tämä maa on uuden ajan sosialistiskapitalistinen "ddr" steroideissa. Täällä vääristellään lähestulkoon kaikki asiat ja millekään todellisesti asioiden tilaa parantavalle ei tehdä yhtään mitään.

Linnassa juhlivat maireat pellet, jotka suostuvat pyörittämään tätä sirkusta. Sana suostuvat on oleellinen. Heillä on teennäinen "itsenäisyytensä". Ja seuraavina vuosina taas ihmetellään viikoittain erilaisella "mielipiteilyllä" mihin suomalaisten hyvinvointi katosi.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #21

Olen Timo kanssasi monesta asiasta samaa, mutta tässä en voi. Enkä kutsuisi veteraaneja maireiksi pelleiksi! No toki joukkoon kyllä pellejäkin mahtuu, mutta...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #24

Ei hän veteraaneja tässä yhteydessä tarkoittanut, vaan kaiken maailman koreilijoita, joita presidentin linnassa juhlapäivänä liikuskelee. Kataisellakin niin paljon präniköitä kaulassa, että mies kulkee jo kumarassa. Yksikään niistä ei ole ansaittu.

Hauska lukea aina näitä kunniamerkkejä ansainneiden listoja. Yleensä joka ainoa ylempi merkki menee kaikista pahimmille roistoille. Ihmisille, jotka ovat kaikista eniten kotimaataan alas vetäneet. Mutta niinhän se juna kulkee, kun ystävät ja veljet sitä vetävät.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #24

Korjaan sen verran, että siellä on ihan hyviäkin ihmisiä jotka ovat liian hyväuskoisia. Kunnioitettavia silloin kun eivät ole siellä tekohymyilemässä.

Aina on mahdollisuus kieltäytyä kutsusta esim. sanomalla:

"En voi ottaa osaa juhlaan, kun maamme on mielenvikaisten, moraalittomien ahnehtijoiden käsissä."

Sitä minä arvostaisin. Tai mitä tahansa rehtiyttä nyt kun se ei ole trendikästä.

Voi olla, että meille nuoremmille tulee oma sotamme, kun tämä mielenvikainen sikailu saavuttaa ääripisteensä. En sitä haluaisi, mutta voi olla ettei haluja paljoa kysellä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #26

Pressa voisikin tehdä radikaalin eleen ja rukata kutsuvieraslistoja niin, että automaattikutsut loppuisivat ja mukaan mahtuisi enemmänkin muita kuin "tv:stä tuttuja". :-)

Rehdit ja kunnialliset ihmiset - monenlaiset - tätä huushollia kuitenkin pystyssä pitävät. Prenikkakumara taitaa olla jo aikansa elänyt...?

T Piepponen Vastaus kommenttiin #28

SE olisi hienoa jos se pressa sanoisi joskus nyrkkiä puiden ja huutamalla telkkarissa, että:
"Nyt muuten loppuu tämä sisäpiirisosialistien sekoilu ja tällä hetkellä! Tästä eteenpäin tässä valtiossa edetään taidoilla, totuudella, rehtiydellä ja älyllä eikä rappariklubin/puolueen/zontakerhon/hörhöviirisetlementin jäsenkortilla/isin lompakolla tai perseellä."

Sitä päivää tuskin tulee. Jos tulisi, niin katsoisin ne juhlat nauhoitteelta joka perjantai.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #28

Se olisi hienoa. Tällaista presidenttiä saamme kuitenkin vielä tovin odotella. Joskos urkki kaivettaisiin haudasta, ja lähetettäisiin Japaniin kloonattavaksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #31

Tässä olisi Urkin vastaanottoa, pääjohtajaa toisensa perään.

https://www.youtube.com/watch?v=isTKyGod-38

ja seuraavan vuoden vaatimaton vierasjoukko

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/18/linnan-juh...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #32

Tiedän hyvin Seija, että urkki se vasta oman mäen miehiä olikin. Saneli säännöt ja pelin hengen.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #24

Outi, minä en puolestani ole ollut kanssasi kovinkaan monesta asiasta samaa mieltä. Eikä tämäkään kommenttini tee poikkeusta.

Ei itsenäisyyspäivämme ole ollut vuosiin veteraanien kunnioittamisen päivä. Ja onhan se myös niin, että aika vähän on enää veteraanivanhuksia juhlan koristeiksi puvustettaviksi. Eikähän veteraanien sanomakaan sovi juhlaväen kuultavaksi.

Kyllä valtaeliitti juhlii ihan muista syistä kuin isiemme kunnioittamiseksi.

Mutta vaikka emme jaa toistemme mielipiteitä, kanssasi on aina ollut mukava keskustella. Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #41
Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #41

Olet aivan oikeassa, Kai. Valtaeliitti juhlii täysin omista syistään, vaikka myötätunnosta (ja PR-temppuna) aina jokunen veteraanikin linnaan kutsutaan. Kyseessä on suomalaisten näkemys prinsessajuhlista, joissa varakkaat ja etuoikeutetut nauttivat pikkupurtavaa ja vaihtavat yhteystietojaan. Kansan keskuudessa itsenäisyyspäivällä on kuitenkin toinen merkitys.

Kuten toisessa yhteydessä jo totesin, yleensä tuen mielenosoituksia henkisesti lähes poikkeuksetta. Jopa silloin, kun niiden poliittinen agenda on omaani vastaan. Protestit ovat kansan ainoa keino vaikuttaa ja saada ääntään kuuluviin. Niitä saisi olla mielestäni useamminkin, koska suomalaiset ovat muuttuneet lampaiksi. Meuhkaaminen ja paikkojen särkeminen on kuitenkin täysin oma lukunsa. Ylempänä kommenteissa toin esiin Brysselin tapauksen, joka on malliesimerkki siitä, kuinka media uutisoi mielenosoituksista silloin, kun ne luisuvat käsistä ja muuttuvat mellakoiksi. Ei tarvita kuin kourallinen typeryksiä, ja koko idea hautautuu. Sen arvo revitään kappaleiksi, ja mielinosoittajat asetetaan julkiseen häpeäpaaluun.

Tietysti joku voisi nyt kommentoida jotain vaaleista ja niiden tärkeydestä, mutta en lähtisi mielelläni sille linjalle lainkaan. Moni äänestäjä on joutunut tänä vuonna pettymään. Edustuksellisessa demokratiassa vaalit ovat arpapeliä, koska loppupeleissä puolueet päättävät täysin edustajiensa linjauksista.

Johan entinen pääministerimme ja nykyinen EU-komissaari Jyrki Katainen (kok.) varoitti jo muutama vuosi sitten, kuinka Suomi on muuttunut maa. Vaalilupauksista ei voida pitää kiinni, hän sanoi haastattelussa. Minä itse uskon, että on ihmisiä jotka pitävät lupauksensa, ja sitten on niitä jotka eivät. Itse olen sen verran periaatteiden mies, että ennemmin nostaisin kytkintä, kuin laittaisin nimeäni papereihin, jotka ovat täysin aatemaailmani vastaisia. Yhteistyö ja kompromissit ovat tietenkin sitten toinen juttu.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Ei (ääri)vasemmistoa kiinnosta veteraanit. Anarkistipellet pitävät veteraaneja jonkin sortin fasisteina, jotka taistelivat natsien rinnalla työväen valtiota vastaan.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Miksi, Mikko, ajattelet noin?

Itse en ole äärivasemmistoa, en siis osaa välttämättä ajatella, mitä vasemmistolainen ajattelee veteraaneista. Mutta itse kunnioitan veteraaneja siksi, että he tekivät, mitä heidät pakotettiin tekemään. En pidä veteraaneja vapaaehtoisina, tarunhohtoisina sankareina, jollaisiksi kansanisämme heitä ovat kuvanneet. Minun mielikuvissani he otat tavallisia miehiä, joiden oli pakko lähteä taisteluun. Eivät nämä miehet tietään valinneet. Onni, että useimmat sukulaismiehistäni reissusta selvisivät.

Veteraanien joukkoon toki sopi porvareita ja työväkeä, fasistejakin. Kaikkia tarvittiin.

Tapani Lahnakoski

Tällaisesta ennustuksen osuvuudesta Ilmatieteen Laitos voi vain haaveilla. Sinun ennusteesi osuu takuuvarmasti, jopa viiden päivän päähän.

Oikein hieno ja analyyttinen kirjoitus. Kiitos!

Miten ihmeessä nämä poliitikkomme sitten ovat aina vaan samanlaisia? Onko äänestäjillä siihen mitään osuutta?

Olisi kerrankin kiva nähdä poliitikko, joka uskaltaisi sanoa, että kansa on tyhmää, jota on helppo huijata. Sitä tekevät kaikki puolueet. Jos joku ehdokas uskaltaisi sen sanoa, äänestäisin häntä ehdottomasti. Ihan sama mitä puoluetta edustaisi.

Olen ihmetellyt, miksei kukaan ole vieläkään perustanut Suomen suurinta puoluetta, nukkuvienpuoluetta. Kannattaisiko ruveta laatimaan sen ohjelmaa?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos sinulle kommentistasi, Tapani. En usko, että sellaista tulee syntymään. Nukkuville kun tuntuu uni maistuvan. He muutenkin tulevat hyvin erillaisista lähtökohdista.

Jotkut nukkuvat, koska ei kiinnosta. Toisia ei huvita. Joillakin asiat ovat niin hyvin, että ei tarvitse välittää. Asiat jatkuvat mallillaan, vaikka toteutettu politiikka olisi minkälaista. Hienoahan se kieltämättä olisi, jos nukkuvat heräisivät yhtenä äänenä. Siitä syntyisi Suomen kovin poliittinen ääni. Sekava sellainen, mutta varmasti kuuluva.

Tapani Lahnakoski

Vähän kieli poskessa tuon kirjoitin, mutta julkisuutta kyllä tulisi varsinkin, jos tehtäisiin oikein räväkän puolueohjelman, jolla ei olisi nukkumisen kanssa mitään tekemistä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #48

Huomasin kyllä. Nukkuvien puolueohjelma olisi kyllä näkemisen arvoinen jo ihan sellaisenaankin.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Hyvä kirjoitus. Itse myös uskon ennustuksesi toteutuvan. Ikävä kyllä, äärioikeisto ja -vasemmisto, ottavat yhteen eivätkä riko paikkoja yhdessä ja sopusoinnussa.

Itsenäisyyspäivän merkitys on hämärä. Onko tämä se Suomi, josta kannatti taistella 70 vuotta sitten? Ihmisillä on paha olla. Paha olo ei ylitä uutiskynnystä edes tärkeimpänä kansallisena päivänämme.

Valtaeliitillä on silloin omat juhlansa. Presidentti kutsuu kaikki kellokkaat juhlimaan kanssaan. Linnan salonkien kristallikruunujen loisteessa pienten ihmisten kitinä ei juuri kiinnosta. Ei, vaikka ympärillä palaa.

Jokunen vuosi sitten muutama Persuedustaja kieltäytyi juhlasta solidaarisuuden nimissä. Nykyisin linnan herkut maistuvat kaikille. Eliitti on ottanut omansa.

Suurimman osan kansasta eliitti jättää tylysti juhlansa ulkopuolelle. Edelleen.

Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin: onhan sunnuntain uutispäivässä kaksin verroin seurattavaa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Toivoisin, että laittaisivat paikat mäsäksi jonain toisena päivänä. Ja keskittyisivät ennen kaikkea valtaeliitin terrorisoimiseen, eivätkä pienyrittäjiin. Rapatessa roiskuu, sanotaan. Kaljapäissään vielä enemmän.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Virkavalta pyrkii kaikin tavoin turvaamaan valtaeliitin juhlat. Silloin rymyporukka pakosti mellastaa sivummalla. Ja kun ei saa pressanlinnan ikkunoita rikkoa, rikkovat sitten muita.

Jos haluttaisiin, ettei näitä rikkomisia itsenäisyyspäivänä tapahtuisi, se olisi verrattain helppoa. Tahtoa kansanjuhlan järjestämiseen ei vaan löydy. Eliitillä on tärkeämpää tekemistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset