Suomen pahimmat bisnesmokat

Suomalaisten poliitikkojen bisnesvainu on aina ollut vailla vertaa. Päättäjämme ovat tehneet jo vuosikymmenien ajan epäonnistuneita kauppoja toisensa perään, ja lahjoittaneet veronmaksajien euroja sekä kansallisomaisuuttamme pilkkahintaan kansainvälisille sijoitusrahastoille. Tätä on tehty täysin ilman omantunnontuskia ja seuraamuksia.

Suomen historian yksi nolommista bisneskaupoista juontaa juurensa 2000-luvun alkuun. Tuolloin Suomen sen aikainen valtion teleyhtiö Sonera osallistui huutokauppoihin, joissa Saksan ja Italian valtiot myivät kolmannen sukupolven umts-matkapuhelinverkkotoimilupia. Soneran johto hullaantui, jaossa oli taivasosuuksia. Käytännössä myytävä tuote oli siis ilmaa, jota Sonera haali ahnaasti itselleen. Sonera maksoi näistä umts-toimiluvista tuntuvat 4,3 miljardia euroa vain todetakseen ne pari vuotta myöhemmin arvottomiksi. Toisin sanoen, jokainen suomalainen lahjoitti saksalaisille tuhat euroa puhtaana käteen. Kiitoksen sanaa ei koskaan kuulunut.

Epäonnistuneet kaupat olivat Soneralle lopun alkua, sillä kaupoista syntyneet velat ajoivat yhtiön tilanteeseen, jossa se joutui järjestämään oakeannin eli keräämään omistajiltaan lisää rahaa taloutensa pelastamiseksi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan kauppojen myötä Soneran osakkeiden arvo romahti. Ei mennyt aikaakaan, kun ruotsalainen Telia poimi Soneran omaan talliinsa. Tänä päivänä Telia Soneran liikevaihto heiluu 1,5 miljardissa eurossa ja esimerkiksi viime vuonna yhtiö tuotti omistajilleen 470 miljoonaa euroa voittoa. Käyttäkää ruotsalaiset rahanne viisaasti. 

Mutta oliko tämä itsenäisen historiamme huonoin kauppa?

Tuskinpa vain, sillä tarinoita riittää. Tekin olette varmasti kuulleet puhuttavan Digita Oy:stä. Digita Oy on entinen YLE:n Jakelutekniikka, joka yhtiöitettiin Ylen kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi vuonna 1999. Käytännössä yhtiö hallinoi Suomen maanpäällisiä radio-, tv- ja mobiili-tv-verkkoja lähetysasemineen ja mastoineen. Joulukuussa vuonna 2000 kaikki kuitenkin muuttui, kun Ylen hallintoneuvosto päätti myydä 49 prosenttia Digitan osakkeista TDF-konsernille, joka oli vielä tuolloin ranskalaisen France Télécomin omistuksissa. Kauppaan oli ovelasti sisällytetty myyntioptio kaikista osakkeista ja osto-optio 90 prosenttiin saakka. Pari vuotta myöhemmin Yle päätyi myymään osakkeista 41 prosenttia lisää ja tammikuussa 2005 saivat lähteä loputkin osakkeista. Kaikkiaan Yle sai Digitan myynnistä 260 miljoonaa euroa, jotka yhtiö keskitti television ja radion digitalisointiin. Suomalaiset tarvitsivat todella kipeästi digi-TV:tä.

Tänä päivänä valtiorahoitteinen Yle maksaa jakeluverkon käytöstä vuosittain liki 50 miljoonaa euroa vuokraa. Käyttökustannukset Suomessa ovat tuplasti yhtä suuret kuin esimerkiksi läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa. Nykyään Digita Oy:n omistaa australialainen First State Investments -infrastrukstuurirahasto. Täydellisen monopolin omaava yhtiö käärii Suomesta noin 40 % liikevoittoa, josta yli puolet tulee suoraan veronmaksajien kukkarosta. Valtion saama kauppahinta on tähän mennessä maksettu jo moninkertaisesti takaisin.

Mutta miksi Digita Oy myytiin nousukauden keskellä, mitkä olivat tuon päätöksen perustelut?

Tähän päivään mennessä kukaan ei ole vielä osannut vastata.

Ja onhan meillä tässä ollut jo tovin rakenteilla maailman kalleimman rakennuksen titteliä ahnaasti havitteleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalakin. Kaikki eivät välttämättä muista, mutta Olkiluoto 3:n rakentaminen alkoi jo vuonna 2005, eikä loppua vieläkään näy. Ydinvoimalalla on ollut alusta lähtien vaikeuksia pitkittyvän aikataulun sekä nousevien rakennuskustannusten vuoksi. Hankkeen alkuperäinen hinta-arvio liikkui noin 3,2 miljardissa eurossa, mutta arviot loppullisista kustannuksista ovat nousseet kuluneen kymmenen vuoden aikana tähtitieteellisiksi. Viimeisimpien tietojen mukaan hankkeen kustannukset ovat kasvaneet 8,5 miljardiin euroon. Tällä hinnalla Olkiluodun kolmas ydinreaktori olisi kalliimpi kuin yksikään maailman nykyisistä pilvenpiirtäjistä tai luksuskasinoista, mutta maailman kalleimman rakennuksen titteliä sillä ei vielä viedä.

Toisaalta lopullisen hintalapun suuruutta on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida, sillä Olkiluodon kolmosreaktorinhan piti valmistua jo vuonna 2009, mutta lukuisien ongelmien jälkeen sen valmistumisesta ei viitsitä enää edes antaa arvioita. Tuleekohan tuo mokoma koskaan täyttämään kaikkia turvallisuussäädöksiämme. Laitoksen omistava Teollisuuden voima sekä rakentajat Areva ja Siemens käyvät tälläkin hetkellä miljardiriitoja laitoksen myöhästymisen kustannuksista ja etsivät kuumeisesti syyllisiä. Rakennustyöt eivät ole täyttäneet sille asetettuja vaatimuksia. Ongelmia on ilmennyt niin hitsauksissa, pätevyysvaatimuksissa, työn johdossa kuin automaatiosuunnittelussakin. Myöskään työmaalla vallitseva kielimuuri ei ole tehnyt tilannetta yhtään helpommaksi. Tiedettävästi rakennusprosessiin on palkattu väkeä joka puolelta maailmaa ja siellä puhutaan kymmeniä eri kieliä. Tämä luo työnjohdolle sekä laadunvalvojille aivan uudenlaisia haasteita, joihin he eivät ole osanneet vielä vastata. Mutta ei heitä voi mielestäni siitä syyttää, sillä kukapa osaisi?

Samaan aikaan Olkiluoto 3:n rakennushanke tuntuu vielä pieneltä, kun sitä vertaa vuoden 2007 töppäykseen. Viime vuosina suomalaisten kiinnostuksen kohteeksi on noussut Savukosken kunnan alueella sijaitseva Soklin fosfaattimalmio, jonka norjalainen Yara International ASA sai haltuunsa, ostettuaan Kemira Growhow Oy:n Suomen valtiolta 207 miljoonalla eurolla. Kaupan myötä Yara vahvisti asemansa pohjoismaiden ainoana lannoitevalmistajana ja saavutti ennen näkemättömän mopoliaseman.

Halitsevan markkina-aseman saavutettuaan norjalainen Yara nosti lannoitteiden hintoja Suomessa noin 28 prosentilla, jonka jälkeen hinnat ovat jatkaneet nousuaan tasaisesti. Joku voisi kutsua toimintaa häikäilemättömäksi. Tämä voi hyvinkin olla kruununjalokivemme, sillä Soklin fosfaattiesiintymän arvon on laskettu olevan jopa yli 20 miljardia euroa. Lukuisat eri lähteet ovatkin pitäneet kauppaa suoranaisena lahjoituksena, ja ilmassa on myös leijunut sakeanaan eri tahojen esittämiä korruptioepäilyksiä. Kaupan aikaan fosfaattien hinta oli pitkään historiallisen alhainen, jonka vuoksi kaivostoimintaa ei yksinkertaisesti ollut vielä järkevää aloittaa, mutta sittemmin arvo on lähtenyt odotetusti elpymään. Soklin fosfaattiesiintymähän on yksi maailman puhtaimmista. Tulevaisuudessa fosfaatista, erityisesti sellaisesta fosfaatista, jossa ei ole maaperälle haitallista kadmiumia, tulee olemaan valtava pula.

Viime jouluussa Suomen hallitus ilmoitti olevansa erittäin tyytyväinen siihen, että Soklin kaivohanke on viimeinkin lähtenyt etenemään. Hallitus lupasi tukea kaivoshankkeen logistisia kustannuksia noin 140 miljoonalla eurolla. Hölmöläisinä palautamme liki 68 prosenttia yhtiön ja fosfaattiesiintymien kauppahinnasta takaisin ostajalle, jotta saisimme Savukoskelle kourallisen työpaikkoja. Voidaankin surutta puhua Suomen historian kenties tyhmimmästä kaupasta, johon verrattuna saksalainen UMTS-ilmakin oli vielä halpaa. Bisnes se on mikä kannattaa.  Vaikka kaivosyhtiöt ovatkin investoineet Suomessa malminetsintään viime vuosina selvästi entistä vähemmän, on kaivoksilla toteutettu louhinta runsaassa kasvussa. Kaivosten kokonaislouhinta on noussut noin 15 prosentin vuosivauhtia. Myös hyötykiven ja malmin louhinta on kasvanut tasaista viiden prosentin vauhtia. Louhinnan määrällä mitattuna samaisen Yaran omistuksissa oleva Siilijärven apatiittikaivos on Suomen suurin. 

Yksi syy malminetsinnän hiipumiseen voi olla maaperämme. Suomen maaperä on pian jo kartoitettu. Vuonna 2013 julkaistujen laskelmien mukaan jopa 14 prosenttia koko Suomen pinta-alasta olisi vallattuna eri kaivosyhtiöiden käyttöön. Toivottavasti ymmärrätte, että puhumme nyt lähes Tanskan kokoisesta alueesta. Tukesin karttojen mukaan Suomessa on jo kokonaisia kuntia, joiden pinta-alasta lähes kolmekymmentä prosenttia on kaivosyhtiöiden varaamaa. Meidän keskuudessamme löytäjä saa pitää. Ei siis ihme, että hölmöläisten asuttama maamme on alkanut haalimaan varsin kyseenalaista mainetta Euroopan Afrikkana. Ja sitten oli tämä Fortum. 

Pari vuotta sitten Fortum päätti myydä sähkönjakeluverkkonsa Suomi Power Networksille, jonka omistavat kaksi kansainvälistä infrasijoittajaa sekä kaksi suomalaista eläkevakuutusyhtiötä, Kuntien eläkevakuutus ja LähiTapiola. Fortum arvioi tuolloin kirjaavansa kertaluonteisesta  kaupasta liki kahden miljardin euron myyntivoiton. Lopullinen hinta oli 2,55 miljardia euroa. Yhtiö ilmoitti hakevansa kasvua ydinosaamisaleuiltaa sähkön ja lämmön tuotannossa.

Energiayhtiö Fortumin toimitusjohtajan Tapio Kuula painotti myynnin yhteydessä, että suomalaiset voivat olla nyt tyytyväisiä. Sähköverkot ovat hyvissä käsissä. Ja niin ovat siitä saadut rahatkin. Kuula veti itse kaupasta miljoonien optiot ja jättäytyi tämän jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle. Tänä vuonna Suomen rahatiedon laatimista tilastoista sitten kävi ilmi, kuinka sähkön siirtohinnan nousu on ollut Suomessa ennätysnopeaa. Esimerkiksi omakotitalon kulutuksella sähkönsiirron lasku voi olla jopa 730 euroa suurempi kuin vuonna 2010. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätään ylihintaa niin ruoasta, sähköstä kuin sähkönsiirrostakin. Kerätyt voitot, jotka revitään suoraan kansan ostovoimasta, investoidaan Venäjälle ja Itä-Eurooppaan. Se on pelin henki. Päättäjät ovat pettäneet suomineidon kerta toisensa jälkeen. Rahaa on viety Talvivaaraan rekkalasteittain ja Rautaruukkikin joutui pienemmän kilpailijansa nielemäksi, joka oli menettänyt jo pitkään markkinaosuuksiaan. Vaihdossa suomalaisille tarjottiin B-sarjan osakkeita, jotta äänivalta ja oikeus päätöksiin säilyisi ruotsalaisilla. Hyvältä kuulostaa, totesi meidän valtiovaltamme.

Viime aikoina päättäjiemme silmät ovat kääntyneet myös metsien ja vesistöjen suuntaan. Metähallitus halutaan yhtiöittää ja samalla myyntiin on valmisteltu suuria, tuhansien hehtaareiden laajuisia metsätiloja, joiden valmisteluja tehdään myös tulevaisuutta varten. Pitkään on jo ollut tiedossa, että suomalaisten ostovoima ei tule riittämään tilojen lunastamiseen, vaan kokonsa puolesta ne ovat suunnattu enemmän ulkomaalaisille sijoitusyhtiöille. Valtion tiedetään valmistelleen myyntiin myös suuria vesialueita. Kaiken kaikkiaan puhumme Suomessa noin 12 miljoonasta hehtaarista, joka halutaan työntää markkinoiden riepoteltaviksi. Ja tämähän on vasta alkua, sillä suomalaisten poliittikkojen liikevainu on pettämätön. 

Mark Twainhan totesi aikoinaan, että jos jotain kannattaisi ostaa niin maata, sillä sitä ei valmisteta enää. Suomessa maata on tarjolla paljon ja halvalla. Kiinnostuneille jokaisesta lävitse käymästäni kohdasta löytynee myös paljon perusteellisempaa tietoa. Päättäjät kauppojen takana tunnetaan, vaikka harvat heitä kehtaavatkaan sormella osoittaa. Toivottavasti sinä otat heistä selvää ennen seuraavia vaaleja.

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu