Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Guggenheim Helsinki etenee kohti maaliaan

  • kuva: art in the city
    kuva: art in the city

Vuonna 2012 Guggenheim -säätiö koki valtavan takaiskun, kun heidän Berliinin galleriansa suljettiin. 15 vuoden aikana Berliinin Guggenheimissa kävi noin kaksi miljoonaa vierasta. Ottaen huomioon, että 3,5 miljoonan asukkaan Berliini on Euroopan pääkaupunki, joka vetää vuosittain puoleensa yli 40 miljoona turistia (2014), on epärealistista kuvitella, että Helsingin Guggenheim -museo tulisi saavuttamaan kovinkaan kummoista asiakaskuntaa.

Jopa romantiikan tyyssijana pidetyssä Venetsiassa, jossa vierailee päivittäin yli 60 000 turistia, on Guggenheim -museo vetänyt vuositasolla puoleensa vain noin 400 000 kävijää. Päädyinkin pohtimaan, että mistä tällainen 550 000 vuosittaisen kävijän arvio Helsingin Guggenheimille sitten tulee, kun yleisesti Suomea ei pidetä kovinkaan vetovoimaisena maana. Ja miksi lähes aina keskusteluissa viitataan Espanjassa sijaitsevaan Bilbaon Guggenheim-museon menestykseen, vaikka ilmiötä ei ole onnistuttu toistamaan missään muussa olosuhteessa?

Tänään 23. kesäkuuta saapui ilmoitus Guggenheim-arkkitehtuurikilvan päättymisestä. Kesällä 2014 käynnistyneeseen avoimeen arkkitehtuurikilpailuun lähetettiin kaikkiaan hurjat 1715 työtä. Kilpailun voitti ranskalainen arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architects, jonka suunnittelema Art in the City valittiin edustamaan Helsinkiin suunnitteilla olevaa Guggenheim -museota. Ehdotuksesta on käyetty myös nimitystä Majakka. Tuomariston mukaan voittajatyö sopii mainiosti veden äärelle, Suomen ja muun maailman rajalle, mistä ihmiset liikkuvat sisään ja ulos. Art in the Cityn katsotaan vievät museot takaisin kodillisuuteen, jossa ihmiset saavat virrata vapaana. Mutta vaikka voittaja onkin nyt löytynyt, on rakennushanke tiedettävästi edelleen hyvin epävarmalla pohjalla. Keskustelu ei ole vielä ohitse.

Guggenheimia on suunniteltu Eteläsataman parhaalle ja kalleimmalle tontille, todelliselle paalupaikalle. Se sijaitsisi Laivasillankadun risteyksessä, Helsingin Olympiaterminaalin kyljessä. Vain kivenheiton päässä Kauppatorista, presidentinlinnasta ja kuvankauniista Tähtiorninvuoren puistosta.

Suunnitelmat ovat suuret. Voittajarakennuksen myötä Eteläsataman rantaan avattaisiin uusi kaupunkibulevardi, joka houkuttelisi ihmisiä viettämään alueella aikaa myös iltaisin ja viikonloppuisin, visioi Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd.), joka oli yksi kaupungin edustajista arkkitehtuurikilpailun tuomaristossa. Paljon reissanneena jaan apulaiskaupunginjohtajan näkemyksen siitä, että Helsingin kaupunkikuva kaipaisi piristysruisketta. Epäilen silti, että elitistisen bulevardin rakentaminen aution tuntuiseen Eteläsatamaan tuskin on sitä mitä haetaan. 

Helsingin sielu on aina levännyt Hakaniemessä, Kalliossa ja Punavuoressa, jotka ovat kuuluisia kulttuuristaan ja vanhasta työläishistoriastaan. Myös turistit viihtyvät kaupunginosissa. Tällaisia eläviä ja vetovoimaisia kaupunginosia löytyy joka puolelta maailmaa, mutta niitä ei suinkaan yhdistä lasitetut huippuravintolat ja ylihinnoitellut rantabulevardit, vaan maanläheisyys ja niiden vapaamielinen ilmapiiri.

Helsingin kaupunki on ilmoittanut valmistautuvansa arkkitehtuurikilpailun jälkeiseen vaiheeseen. Guggenheim Helsinki -säätiö on kutsunut Helsingin kaupungin neuvteluihin yhteistyön ehdoista. Tarkoituksena on selvitää, millä edellytyksillä Guggenheim -museo voitaisiin toteuttaa Helsingissä. Helsingin kaupungin oma arvio hankkeen taloudellisista vaikutuksista valmistuu kesän aikana. Jatkotoimia käsittelevä ehdotus puolestaan on tarkoitus saada valmiiksi syksyyn mennessä.

Toukokuussa 2012 hanke kaatui Helsingin kaupunginhallituksessa äänin 8-7. Hanketta vastusti enemmistö vihreistä, SDP, Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Kannattajia puolestaan olivat kokoomuksen ja RKP:n edustajat. Säätiön pääjohaja Richard Amstrong ilmoitti jo tuolloin haluavansa museon yhä Helsinkiin. Helsinkiin pääseminen on Guggenheim-säätiölle tärkeää, koska liian moni sen selvityksistä ei ole johtanut mihinkään ja jo säätiön uskottavuuskin vaatii jonkin hankkeen toteutumista.

Ja nyt onkin sitten toisen kierroksen aika. Pidän itse hyvin mahdollisena, että tällä kertaa Helsingin kaupunginhallitus hyväksyy ehdotuksen museohankkeesta, vaikka selkeä enemmistö helsinkiläisistä onkin sitä vastaan. Hankehan oli jo vimeeksi täpärällä onnistua, ja toiselle kierrokselle kaupungin osuutta on pienennetty tuntuvasti. Vuosittaisiksi kuluiksi on kaavailtu noin 13 miljoonaa euroa, joka on yli kymmenen prosenttia vähemmän kuin ensimmäisessä ehdotuksessa. Myös hallintomaksut ovat puolittuneet, ja se rahoitettaisiin yksityisin varoin. Ilmassa on selkeitä pelkokuvia siitä, että päätös karkaisi demokratian ulkopuolelle. Tästä syystä on hyvin tärkeää, että ihmiset keskustelevat hankkeesta ruohonjuuritasolla, ja tuovat kantansa rokeasti esiin. Huolimatta siitä, ovatko he puolesta vai vastaan.

Hyvin useat päättäjät ovat pyrkineet vakuuttaman epäilijät Guggenheim-hankkeen hyödyistä. Guggenheim Helsinki on investointi sekä Helsingin että Suomen kehittymiseen, ja sen uskotaan nostavan Suomen kansainvälistä profiilia erityisesti ulkomaisia sijoittajia, työvoimaa, asiantuntijoita ja luovia aloja houkuttelevana paikkana. Museon uskotaan tuottavan posiitivisia vaikutuksia talouteen mm. verotulojen, investointien ja työllisyysvaikutusten myötä. Esimerkiksi Helsingin seudun kauppakamarin kaupan ja valionkunnnan puheenjohtaja Björn Teir on arvoinut Guggenheim Helsingin myönteisen talousvaikutuksen olevan jopa 41 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla hän arvioi museon työllistävän yhteensä noin 400 – 500 henkeä suoraan ja välillisesti.

- Tämä tietäisi jopa kolmen miljoonan euron nettolisäystä verotuloihin. Nyt onkin aika keskittyä hankkeen mahdollisuuksiin ja varmistaa, että museon rakentaminen toteutuu, Teir toteaa.

Museo olisi siis kaikkea sitä, mitä me suomalaiset tarvitsemme. Varsinaista hunajaa korvillemme, mietin. Guggenheim-hankkeesta hyötyisivät helsinkiläiset, pääkaupunkiseudun asukkaat ja suomalaiset, taiteilijoista, eläkeläisistä ja turisteista puhumattakaan. Joku saattaisi tässä vaiheessa jo todetakin, että tämä on aivan liian hyvää ollakseen totta. Ja siltä se kieltämättä tuntuukin. Kansa ei ole täysin vakuuttunut hankkeen onnistumisesta. Epäilystä on kasvattanut entisestään kulttuurivaikuttajien nihkeä suhtautuminen kaavailtuun taidemuseoon. Useiden kulttuurivaikuttajien mukaan lisäpanostus Helsingin taide-elämään onnistuisi paremmin ilman Guggenheim-hanketta ja sen vaatimia kalliita lisenssimaksuja jotka valuvat voittoa tavoittelemattomalle säätiölle.

Täytyy tunnustaa, että ihmettelin jo vuonna 2011, kun Helsingin kaupunki ilmoitti tilanneensa Solomon R. Guggenheim -säätiöltä yhteistyöselvityksen museon aikaan saamiseksi, sillä miljoonien dollarien selvitykset ovat aina olleet hyvin keskeinen osa Guggenheimin varainhankintaa. Vaikka moni pitikin Helsingin saaman selvityksen hintaa huokeana verrattuna muiden kaupunkien tekemiin selvityksiin, kohosi suppean tutkimuksen hintalappu yli 1,75 miljoonaan euroon. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan vastannut koko summasta yksin, vaan tutkimusta rahoitti osaltaan myös Berndt Arellin johtama Svenska Kulturfonden sekä Pirjo Ståhlenin johtama Suomen kulttuurirahasto. Helsingin kaupunkia selvitystyössä edusti Helsingin taidemuseon johtaja ja Guggenheim Helsinki -hankkeen alullepanija Janne Gallen-Kallela-Sirén.

Tavanomaiseen Guggenheimin tyyliin, myös tällä kertaa visiota kehittämässä laukkasi kalliisti laskuttavia konsultteja ja mainosväkeä ympäri maailmaa. Nämäkin roposet olisi voinut käyttää järkevämmin, sillä tiedettävästi Helsingissä on meneillään huutava asuntopula, jonka uskotaan vain pahenevan vuosi vuodelta. Jo aikaisemmin on käynyt selväksi, että kaupungilla ei ole varaa maksaa edes keskokaappejaan. Lastensairaaloista puhumattakaan. Kerrostalohan on kaikkein huokein rakentamisen muoto, sillä perusbetonielementtitalon omakustannehinta ei ole juuri mitään. Pelkällä selvityksen hinnalla kaupunki olisi rakentanut yhden kerrostalon jollekin omistamalleen tontille. Itse rakennuksen kustannusarviot liikkuvat 130 – 140 miljoonan euron tuntumassa.

 

Uuden Suomen uutisen aiheesta löydät täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Julkisen rahan käyttö yksityisen yritystoiminnan luomiseen on minusta arveluttavaa.
Helsingin asukkaiden maksettavaksihan koko lysti kaatuu, ja mahdolliset voitot ohjautuvat muualle.

Guggelia haluavat voivat mainiosti sen rahoittaakin, onhan takana rikkaita säätiöitä.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Maalaisjärki-vaistoni kutittaa isosta Gstä lukiessani, enkä onneksi ole ainoa.

Ensinnäkin, miksi museota ehdotetaan sijoitettavaksi Helsinkiin? Mikäli se toisi välittömästi perässään ulkomailta puoli miljoonaa turistia, miksei sitä sijoitettaisi vaikkapa kulttuuripääkaupunkiin Turkuun, Kotkaan tai Forssaan, jotka kaipaisivat piristysruisketta enemmän kuin pääkaupunkiseutu? Turistit virtaisivat joka tapauksessa Helsingin kautta.

Myös hankkeen kyky niellä rahaa ihmetyttää. Onko jossain julkistettu kuinka paljon yksittäiset ihmiset (esimerkiksi Janne) nettosivat pelkästään tästä tutkimuksesta?

Toisaalta, mitään minulla ei ole nykyistä museoehdotusta vastaan jos säätiö ei kaipaisi julkista rahaa lähteäkseen hommaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Valitettavasti taustalla on melkoinen määrä poliittista valtaa ja etuuspiirejä, jotka tätä hanketta ajavat. Vaikka vastuun ensikädessä kantavatkin helsinkiläiset veronmaksajat, uskon loppusumman kaatuvan koko Suomen kontolle, kun valtio ryntää hätiin tässä suuruudeen hullussa hankkeessa.

Uskon että tällä kertaa kaupunginhallituksessa hyväksytään kaavailtu ehdotus. Siksi onkin erityisen tärkeää, että helsinkiläiset tuovat näkemyksensä esiin julkisesti, sillä vain näin voidaan vaikuttaa päättäjien kantoihin.

- entinen helsinkiläinen

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuo julkinen rahoitus minuakin häiritsee. Jos kannattavaa toimintaa halutaan, niin miksi sen aina tulee tulla julkisesta kassasta sen rahoituksen. Samaan aikaan toivotaan, että julkinen sektori puuttuisi 'bisnekseen' mahdollisimman vähän.

Ja hieman vierastan tuota, että julkisuudessa hankkeen puolestapuhujiksi ovat nousseet ennen kaikkea yhteiskunnan ylemmän kerrostuman edustajat.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Suomen Kuvalehti julkaisi viime vuonna erittäin hyvä artikkelin.

Näin se tehtiin: Guggenheim-hankkeen takana on taiderahan näkymätön verkosto: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/verkko-n...

Toimittaja Axa Sorjalainen spekuloi paljon, mutta se on osa tutkivan journalismin luonnetta. Varmasti osa epäilyksistä oikeaankin osuu.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Jos joku kaipaa kommenttia itse voittajatyöhön, niin minun mielestäni se on onnistunut ja hieno. En silti lähtisi sitä julkisin varoin rahoittamaan, sillä on paljon onnistuneempia ja hienompiakin juttuja joihin pitäisi rahaa löytää. Sellaisia, jotka vaikuttavat tuntuvasti arkisempaan eloon ja hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Minua miellytti voittajan sijaan eniten STUDIO2050, ennen kaikkea sen vaalean puun käytön takia, voittajakin erottautuu silmissäni finalistien joukosta edukseen, mutta ainoastaan esteettisistä arvoista puhuttaessa. Helsingissä funktionaalisin olisi ollut agps:n ehdotus.

Jos saisin neuvoa Helsinkiläisiä, niin kehoittaisin sijoittamaan turisteja houkutellakseen julkisen tilan kehittämiseen, pienyritystoimintaan sekä tietenkin koulutukseen. Uskon ihmisten kiinnostuvan matkailusta, kunhan täällä olisi yhtä kattava turisteja koskettava palveluverkosto kuin oikeissa turistimaissa. En ole kulttuuripiireissäkään tavannut ketään joka olisi lähtenyt Guggenheimiä katsomaan, mutta sitäkin enemmän ihmisiä jotka eivät voi pitää suutansa kiinni Museo Ferrarista, jatkuvasti jauhavat Sintran söpöistä pienistä taidekäsityöläiskaupoista tai läpi päivän paasaavat herkullisista tapaksista Barcelonassa. Monissa pienemmissä hotelleissa Suomessa ei viitsi yöpyä, jollei ole yli telttailusta ahdistavaa tekevää kahtakymmentä astetta pakkasta ulkona. Uskoakseni on siis maan tapa aliarvioida turisteja. Kukaan ei myöskään tule tänne katselemaan kuinka komeasti osaamme rakentaa elementtitaloja, eikä Siwa käy eksotiikasta.

Tämä on spekulaatiota, mutta väittäisin myös ettei ihmisiä voi houkutella yrityksillä joilla on kovin kyky maksaa vuokraa, ns. Venetsia ei ole tunnettu mcdonaltsistaan. Pitäisi miettiä aina onko kyseessä turisteisivirran loinen vai kohde.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minä itse olen kurkkuani myötä täynnä Suomen funkkistyyliä ja DDR-kaupunginosia. Tuossa taannoin Helsingin rautatien tuntumaan rakennettiin uusia rakennuksia. Mietin, että tässä olisi näytön paikka. Vanhojen makasiinien paikalle rakennettu musiikkitalo ja sitä ympäröivä pieni puisto on kyllä kaunis, mutta siihen sopisi hyvin muutama kahvila tai jokin tori.

Nyt kyse ei kuitenkaan ole musiikkitalosta, vaan tien toisella puolella sijaitsevista valkoisista hirvityksistä. Minkä vuoksi rakentaa karseaa elementtityyliä Helsingin näkyvimmälle paikalle?

Muistan kun Vantaan Kartanonkoskelle suunniteltiin uutta kaupunginosaa. Onni onnettomuudessa, että kaupunki päättii järjestää suunnittelukilpailun, jonka ruotsalaiset voittivat. Kartanonkoskesta tuli yksi Suomen kauneimmista kaupunginosista. Suomalaisen osaamisen kautta sinne olisi varmaan saatu uusi Jakomäki sutaistua pystyyn. Ei uskalleta olla kokeilevia ja rohkeita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kartanonkoski

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen Vastaus kommenttiin #13

Demokratia on hauska juttu, itse laittaisin funkkikseksi koko maan..

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen Vastaus kommenttiin #13

Itsekään en lakkaa hämmästelemästä DDR-lookia. Jyväskylän Kortepohjan DDR-talot ovat kauhistuttava esimerkki siitä. Niille tosin anottiin purkulupaa, mutta en ole seurannut asian edistymistä.

Taannoin Jari Tervo kommentoi Guggenheim-keskustelua jotenkin siihen tyyliin, että meillä on jo tarpeeksi luterilaisia laatikoita, joten tervetuloa vaan Guggenheim. Laatikot on rakennettu ennemminkin brezneviläisessä hengessä tai DDR:n innoittamina. Niillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa. Tässä tapauksessa kyse lienee siitä, että voimakkaimpien antipatioiden kohteet tunkevat sellaisiinkin yhteyksiin, joihin ne eivät liity mitenkään.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Jos ajatuksena on houkutella ulkomaisia sijoittajia, työvoimaa, asiantuntijoita ja luovia aloja, miksi ei käytettäisi siihen omia luovia keinoja eikä tällaista franchising-museota?

Minun kaltaiseni puupään näkökulmasta liiketoiminnallinen riski on iso. Annetaan tontti kaupungin parhaalta paikalta, rakennetaan kallis museo (kuka uskoo siihen ihmeeseen, että budjetti pitää?), ja sokerina pohjalla maksetaan joka vuosi lisenssimaksua. Ja koska rakennuksesta pitää tehdä mahdollisimman kummallinen ja käyttää erikoisia materiaaleja, kiinteistön ylläpito nielisi myös rahaa. Paljon saa olla maksavia kävijöitä, että saataisiin lisenssimaksut saadaan katetuksi.

Mikä takaisi sen, että irtain ja ylimääräinen raha, jolle ei ole hyödyllistä käyttöä, kanavoituisi juuri Helsingin Guggenheimiin?

Kuka tästä hyötyisi? Jos Guggenheim olisi erinomainen bisnes, kai yksityisiä sijoittajia löytyisi.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyviä kysymyksiä, joita jokaisen päättäjän tulisi pohtia.

Ja mistä nuo epärealistset luvut on muutenkaan vedetty. Jos Guggenheim Helsingin on arvioitu tuottavan 7,7 miljoonaa euroa vuodessa, niin se tarkoittaisi että liikevaihto olisi yli 20 miljoonaa vuodessa, vaikka yksityiset tahot maksaisivatkin 'hallinnolliset kustannukset'. Mistä löydät Suomeen 550 000 ihmistä, jotka ovat valmiita maksamaan lähes 40 euroa museolipustaan.

Hinta on millä tahansa mittarilla mitattuna korkea.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hyvin perusteltu kantaa ottava kirjoitus. Kiitos siitä!

Liikunta- ja kulttuuripalvelut tukevat hyvinvointia ja terveyttä. Julkisilla varoilla on tuettava erityisesti omaehtoisia, mahdollisimman monet väestöryhmät saavuttavia harrastusmahdollisuuksia. Lasketaan liikkumattomuudesta sekä mielenterveysongelmista aiheutuvien sosiaali- ja terveysmenojen kustannukset sekä ryhdytään toimeen miljardiluokan ongelmien korjaamiseksi.

Edellä olevat lauseet ovat pääministeripuolueen kulttuurilinjauksesta ja vaaliohjelmasta. Ihmettelen erityisen kovasti, jos valtio lähtee yleensä mukaan tähän pääkaupungin museohankkeeseen, jos siellä ei ole edes yhtään nuorisolle tarkoitettua kansankulttuurin harrastuspaikkaa. Tarkoitan ympärivuotista tanssipaikkaa, jossa helposti kävisi puoli miljoonaa ihmistä vuosittain harrastamassa liikuntaa, sosiaalista kanssakäymistä ja perinteisen melodisen musiikin kuuntelua samanaikaisesti.

Luulen turistien menevän mieluummin katselemaan ja osallistumaan paikallisten keskelle reihakkaisiin lavatansseihin kuin pällistelemään taiteeksi nimettyjä tekeleitä puolityhjissä saleissa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos sinulle sanoistasi, Jaakko.

Mielestäni Helsingin henkeä ja houkuttelevuutta voisi parantaa nimenomaan sinun visioimallasi tavalla. Ei Berliinin viehätyskään muutamaan museoon perustu, vaikka varmasti moni meneekin katselemaan kaupungin historiaa. Valtaosa Berliinin turisteista on nuoria aikuisia, jotka menevät nauttimaan vapaamielisestä ilmapiiristä, halvasta ruoasta ja mukavista seurusteluravintoloista.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kävin Berliinissä työmatkalla 2007 (yli viikon, joten olin myös viikonlopun). Mietin silloin Guggenheimin museossa käyntiä mutta siellä ei ollut riittävän kiinnostavaa näyttelyä. Mutta Neue Nationalgaleriessa oli 'Die schönsten Französen kommen aus New York', joten kävin siellä. Sunnuntain käytin Potsdamiin tutustumiseen ja kävin esimerkiksi Cecilienhofissa.

Olisin käynyt varmaan katsomassa Hertha Berlinin ottelunkin mutta pahaksi onneksi ei sinä viikonloppuna ollut kotiottelua. Kaikkea ei voi saada eikä kaikkeen ehdi.

Berliini on siitä hyvä kaupunki, että sieltä löytää vähän jokaiselle jotain. Elo- syyskuussa siellä tosiaan on helppo olla, kävellä, katsella ja syödä hyvin.

Kun skaalaa Helsingin vierailijamäärää Berliiniin, niin on todella vaikea uskoa esitettyihin kävijämääriin. Luulisin monen muun olevan kaltaiseni, joka menee taidemuseoon, jos on aikaa ja kiinnostava näyttely. Jopa risteilymatkustajatkin tekevät erilaisia valintoja.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ei ole itsekään tullut käytyä, koska Berliinissä on niin paljon muutakin tehtävää. Enkä muuten ole nähnyt Venetsiankaan Guggenheimia. Siellä minut karkoitti pois ovella pyydetty hinta, sillä Biennale Di Venezian aikaan kaupunki on muutenkiin tulvillaan modernia taidetta ja kulttuuria, josta päsee nauttimaan pelkällä biennaalin lipulla (joka on muuten halvempi kuin Guggenheimin kertalippu). Kyseessä kuitenkin Euroopan suurin ja yksi maailman suurimmista modernin taiteen tapahtumista.

Tänä vuonna tulee kolmas kerta, kun lähden katsomaan mitä uutta ja shokeeraavaa onkaan keksitty. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi. Myös Suomella on yleensä oma paviljonki paikan päällä.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tässä maassa ja Helsingissä ollaan milloin mihinkin suuntaan kallellaan. Oman asian edistämistä ja enemmistöstä poikkeamista joko yksilötasolla tai kansakuntana pidetään liian usein moukkamaisuutena.

Guggenheim-museohanke ja rauhanpatsaan pystyttäminen menneisyydessä ovat ääripäiden esimerkkejä kuinka herkästi politiikasta kiinnostuneet ihmiset altistuvat erilaisille tuulille ja ryhtyvät vaatimaan pallopurjeen käyttöä vaikka meri on täysin tyyni. Myrskyluodon Maijakin kulkee rannalla toimettomana.

Kun poliitikot ottavat kantaa, se merkitsee, että he eivät tiedä kenen veneessä he ovat ja minne menossa. Vesille venosen mieli ei riitä määränpääksi. Suunta ja vesille laskun tarve löytyvät rannalta väen joukosta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset