Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Pieni Juhannusajatus

  • kuva: marttiasikainen
    kuva: marttiasikainen

Taas on se aika vuodesta, kun suomalaisilla on pari päivää vapaata. Hyvin moni karkaa luonnon helmaan tai festivaaleille, toiset taas jäävät nauttimaan autioituneen kaupungin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Juhannus on valon ja keskikesän juhla. Yksi viimeisistä munaisuskontomme pakanajuhlista, joita suomalaiset viettävät lähes entisaikojen veroisella antaumuksella.  Jo ammoisina aikoina esi-isämme kokoontuivat juhannuksena järven rannalle mekastamaan ja ryyppäämään ylijumalan kunniaksi. Manaamaan muinaisia pirujaan. Suomalaisissa oli syvässä usko, että mitä enemmän juo, sitä paremman sadon saa.

Vaikka emme eläkään enää agraariyhteiskunnassa, ovat juomatavat pysyneet ennallaan. Juhannus on jopa suomalaisella mittapuulla mitattuna hyvin kostea juhla.

Aikoinaan minun oma sukuni tapasi kokoontua Aitamännikössä sijaitsevan Näläntöjärven rannoilla useiden satojen vuosien ajan. Valitettavasti perinne alkoi kuitenkin hiipumaan kaupungistumisen myötä, vaikka omassa lapsuudessani juhannuksen aikaan järven rannat täyttyivätkin vielä elämästä. Olen sisaruksieni kanssa pyrkinyt pitämään perinnettä yllä, mutta välimatkat ovat pitkät ja aika kortilla. Yhteiskunnassa ei ole tilaa perinteille.

Juhannus on täynnä symboliikkaa. Yhdeksi juhlan suurimmksi tunnusmerkiksi on noussut 1800-luvulla Itä-Suomesta koko Suomen perinteeksi levinnyt Juhannuskokko, jonka äärelle suomalaiset kerääntyvät kohottamaan maljaansa. Alun perin kokon tarkoituksena oli karkoittaa pahat henget piinaamasta viattomia ihmisriepuja.

Vaikka tänä päivänä ihmisten ruokiin ei ripotellakaan häpykarvoja, liittyy keskikesän juhlaan edelleen runsaasti taikuutta ja vanhoja uskomuksia. Nuoret neidot yrittävät epätoivoisti selvittää tulevan puolisonsa henkilöllisyyden erilaisin kukkariitein sekä parantaa naimaonneaan kieriskelemällä alastomana pellossa. Jos kumppani on jo varmistettu, hänen kanssaan voi yrittää saada kauniin ja terveen lapsen. Tämä kuitenkin edellyttää, että lapsi pistetään alulle aurinkoisen taivaan alla ja hymyssä suin.

Muistan hyvin vuonna 2008, kun silloinen vaihto-opiskelijana ollut kesäheilani ja nykyinen avopuolisoni vietti ensimmäistä kertaa juhannusta Suomessa. Vaikka hän olikin sopeutunut suomalaiseen elämäntyyliin, oli juhannus jotain aivan uutta. Jotain primitiivistä.

Hänen kaverinsa varoittelivat etukäteen, että juhannuksena voi sattua ja tapahtua. Ole varovainen ettet huku tai tule raskaaksi, he sanoivat. Hän ei hukkunut, mutta maaliskuussa me keräsimme juhannuksen satoa, kun poikani syntyi tähän maailmaan. Meille sattui ja tapahtui.

 

Rauhallista ja tapahtumarikasta juhannusta teille kaikille. Muistakaa, että jos juomme, niin me emme aja. Vesille voitte mennä, mutta älkää hukkuko. Ja lapsethan ovat vain sinaus.

- Martti Asikainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Helsingin Sanomat julkaisi hienon artikkelin muinaisista uskomuksistamme - aina juhannusseppeleistä häpykarvoihin:

http://www.hs.fi/tiede/a1434508371229?jako=e5f19fc...

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Hyvää Jussin ja Johannes Kastajan päivää myös sinulle,Martti,kuten myös Pienelle Juhannusmuistolle ja hänen äidilleen!

Esimerkki muutoksesta traditiossa-onko sitten hyvä vai huono-on se, että juhlaa vietetään näinkin monta päivää etuajassa .

Sielu ja sisältö ovat kuitenkin tärkeimmät: sisältöön kuulukoot myös taiat , juomat ja ennen kaikkea Rakkaus!

Lauri Wirén

Juhannuksena pitää muistaa Johannes Kastajaa ja erityisesti hänen äitiään Elisabetia, jonka Pyhä Henki teki raskaaksi samalla tavalla kuin sukulaisensa Marian.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Molemmissa tapauksissa asialla oli "enkeli" Gabriel.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kai se on niitä perinteitä sitten kun Twitter-fiidi täyttyy valokuvadokumenteista siitä kuinka puukasa on saatu onnistuneesti palamaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Onhan se Ukolle nostettava malja tänään. Savustin karitsan ulkofilettä ja sen kanssa uusia perunoita. Vedin kunnon ruokaöverit.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se oikea tapa ylistää Ukkoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset