Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Suomi ja NATO:n kadonnut kannatus

  • Suomi ja NATO:n kadonnut kannatus

Vaikka jännitteet Venäjän kanssa ovat kasvaneet viime vuosina, on Naton kannatus ollut jo pitkään laskussa. Taannoin tehdyn mielipidemittauksen mukaan enemmistö saksalaisista katsoo, että Saksan ei pitäisi puolustaa sotilaallisin keinoin toista Nato-maata, jos se joutuisi Venäjän aggression kohteeksi.

Samassa mielipidemittauksessa selvisi myös, että vain 55 prosenttia saksalaisista kannattaa yhä Natoa, kun vielä kuusi vuotta sitten kannatus oli 73 prosentin tuntumassa. Valtaosa eli noin 62% vastanneista ei myöskään lämmennyt ajatukselle, että saksalaiset lähtisivät puolustamaan esimerkiksi Itä-Eurooppaa. Myös ranskalaisista 53 prosenttia ja italialaisista 51 prosenttia vastusti sotilaallisen tue antamista.

Kysely toteutettiin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa, Espanjassa ja Isossa-Britanniassa, jotka ovat Naton tärkeimpiä jäsenvaltioita.

Naton 5. artiklan mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotakin Naton jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan. Mutta kuinka tällaiseen artiklaan voi luottaa, jos kansan tahto ja sydän on toista mieltä?

Tutkimuksen tulokset vaikuttavat varmasti myös Suomessa käytävään debattiin. Meidän suomalaistenkin tulisi muistaa, että Euroopan sydämessä Suomi ei ole kummoinenkaan pelaaja. Hyvin usean keski- ja eteläeurooppalaisen silmissä myös me olemme "vain niitä itäeurooppalaisia", sillä harva tietää oliko sodanjälkeinen Suomi osa itäblokkia.

Täällä Saksassa asuessani olen joutunut joka ikinen kerta virastoissa asioidessa vastaamaan myös yksinkertaiseen ja hieman loukkaavankin tuntuiseen kysymykseen:

- Onko Suomi EU:n jäsenmaa vai ei?

Tällä pohjalla tieto on. Vaikea sanoa, että onko kyse välinpitämättömyydestä vai tietämättömyydestä, mutta molemmissa tapauksissa se hieman harmittaa. Varmasti me jostain apua saisimme, jos olisimme Naton täysivaltainen jäsen. En epäile hetkeäkään, etteivätkö norjalaiset ja amerikkalaiset säntäisi haukkana paikalle. Molemmat luonnollisestikin eri syistä. Tässä tilanteessa tulisi kuitenkin pohtia tarkkaan, että haluammeko me alkaa Yhdysvaltain hallinnoimman sotilasliiton puskurivaltioksi ja provosoida samalla itäistä suurvaltaa, vai olisiko kenties parempi jatkaa matkaa kultaisella keskitiellä, jota pitkin me olemme aina ennenkin kulkeneet.

 

Näihin tunnelmiin..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Neutraali kirjoitus neutraalilta ihmiseltä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Tässä tilanteessa tulisi kuitenkin pohtia tarkkaan, että haluammeko me alkaa Yhdysvaltain hallinnoiman sotilasliiton puskurivaltioksi ja provosoida samalla itäistä suurvaltaa"

Puskurivaltiona toimimista kannattaa tosiaan pohtia tarkkaan. Mitä se tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se puskurina toimimista itäisen suurvallan suunnasta tulevaa iskua vastaan ja sitä että puskurin tekeminen olisi provosoimista.

Jos voidaan olla varmoja siitä, että mikään ei muutu, varustautuminen muutokseen on tyhmää. Silloin on parempi jatkaa matkaa kultaisella keskitiellä . Mutta mikään ei ole varmaa kun on kyse itäisestä suurvallasta, naapurimme osaa yllättää.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä pohdinta. Minä itse uskon, että Putinin valta hajoaa jossain vaiheessa sisältä käsin kuin korttitalo, ja suhteet palaavat ennalleen. Pian miehellä on niin kiire hoitaa omaa valtakuntaansa, ettei aika riitä kukkoiluun.

Vaikka toisaalta täytyy kuitenkin muistaa, että useat eri poliittiset päättäjät ovat kriisin ja sisäisten ongelmien keskellä lähteneet kannukset korkealla sotaan, sillä tuolloin kansaa yhdistää yhteinen vihollinen ja sisäiset ongelmat unohtuvat hetkeksi.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

"Varmasti me jostain apua saisimme, jos olisimme Naton täysivaltainen jäsen." (Martti Asikainen)

Kun tutkimme Euroopan maissa tutkimukseen annettuja vastauksia joudumme toteamaan, että Suomea NATO:on ajava fraktio elää fantasiamaailmoissaan. Suuresti hehkutetun viidennen artiklan apu tarkoittaisi siis kenraali Hägglundia hieman mukaillen "villasukkia ja sauerkrauttia" eikä suinkaan ohjusristeilijöitä, sotakoneita sankkoina parvina tai divisioonamäärin maajoukkoja. "NATO-laivat eivät koskaan tulleet!", joutuisimme toteamaan verta vuotaen raunioiksi pommitettujen kämppiemme savutessa vierellä.

Auttamis-halun lisäksi pitäisi tutkiskella kykyä.

Euroopan maiden säästökuurien eräs suurin kärsijä ovat olleet niiden asevoimat, myös Saksassa. Atlantin takaisen "ystävämme" kansalaiset ovat vuorostaan olleet aivan yhtä haluttomia sotimaan Euroopan puolesta, eikä maan valtiontalous ole missään kunnossa lisäämään panostusta aseistukseensa - ellei sitten setelipainon turvin. Ei sieltä riitä asetta eikä miesvoimaa kuin "special friend" Puolalle esimerkiksi, sekin kai koottu Euroopassa jo olevista joukoista... muut NATO-maat katsokoot miten pärjäilevät.

Me jäämme siis jälleen lähes yksin, jos jätetään huomioimatta sympatia-sauerkrautit, ja Ehrensvärdin wanha wiisaus pätee edelleenkin. Suomen pitäisi siis suurvaltaelkeiden sijaan nöyrästi rakentaa yhteistyötä Ruotsin kanssa ellei puolustuksen niin ainakin aseistuksen osalta (säästöt) ja lakata haikailemasta vaikkapa tuoreeltaan esillä olleita ilmojen möhkömaastureita eli F-35:iä. Suu säkkiä myöten, please.

Saksassa itse asuessani moni irvaili "Sowjet Finlandista", pohjoisesta kummasta kuningaskunnasta jonka pääkaupunki Reykjavikin (nicht wahr?) kaduilla vipeltää pingviinejä... kuten jokainen saksalainen hyvin tiesi ;)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Taidatpa Timo-Pekka itse elää fantasiamaailmassa kun luulet, että 28 sivistysvaltion keskinäinen puolustussopimus on bluffia. Ainakaan johtaja Putin ei pidä turvatakuita bluffina. Italialaiselle Il Corriere della Sera —lehdelle antamassaan haastattelussa johtaja Putin sanoi, että vain sairas ihminen voi kuvitella Venäjän hyökkäävän Natoon.

Kuninkaanportin kivitauluun lause on osoittautunut vääräksi. Viapori antautui kun edes omaa apua ei tullut ja viime sodassa ei olisi pärjätty ilman vieraan apua. Oma apu on paras apu mutta tosi tyhmää on kieltäytyä ulkopuolisesta avusta vaikka se olisi vähäistäkin.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Matti hyvä, tutkimus viittaa juurikin bluffiin. Yhdysvaltalaiset ajattelevat, että Euroopan on selvitettävä omat ongelmansa - kun taas Eurooppa odottaa, että Yhdysvallat karauttavat paikalle kuin ratsuväki ikään. Kyseessä ei ole mikään uusi juttu, vaan NATO:n itsensä piirissä on epäilty todellista yhteispuolustuksen tahtoa - viitaten taannoin perustettuun nopean toiminnan osastoon, jonka johtajan lyhenteen (tiedäthän Jenkkilän innostuksen niistä) jokin irvileuka vitsaili tietenkin olevan "CRAP". En viitsi nyt kaivella olisiko linkki vielä tallessa. Ymmärtäisin meneillään olevan pelottelukampanjan juontuvan juurikin NATO:n sisäisestä ymmärryksestä, että yhteistahto on heikko.

Putinin lausunto ei mitenkään liity NATO:n yhteishenkeen, vaan sillä oli varmaan oma tarkoituksensa: kenties tosiasioiden tunnustaminen, eli että Venäjän konventionaaliset aseet eivät riitä kummoiseenkaan sotaan, vaiko PR-veto vastauksena valtavirtamedian pelottelukampanjaan - päätä itse. Italian yleisö on toki EU-maiden vastaanottavaisimmasta päästä - jos ei muuten niin kaikkein umpimielisimmin Venäjää vastaan kampanjoivaa Merkel-Saksaa ärsyttääkseen. Italialaisilla on hyvää huumorintajua.

Viapori antautui koska sen varuskunnalta pääsi sisu ikävästi loppumaan. Apua olisi tullut kunhan jäät olisivat lähteneet, tai ehkä ei - mistäpä me sen enää selvittäisimme. Tämä alleviivaa jälleen tärkeän pointin: ei ole kyse niinkään puolustuskyvystä - malli Kajander piisasi aikoinaan - vaan puolustustahdosta. Tätä tahtoa emme voi ulkoistaa NATO:lle... jonka tahdosta on kyselyn valossa järkyttävä puute. Paras tapa Suomen ratkaista ulkoisen avun saanti on sopia siitä läntisen lähinaapurimme kanssa ennalta - ja esimerkiksi yhtenäistämällä kalustoa niin kuin osittain jo onkin. Suursodassa mikään apu ei kulje eteläisen Itämeren vesillä eikä ilmassa - ainoa kenties avoimeksi jäävä reitti kulkee Perämeren yli. Ehkäpä se "pakkoruotsi" kannattaa säilyttää? ;)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #8

Timo-Pekka, kirjoitat ”Yhdysvaltalaiset ajattelevat, että Euroopan on selvitettävä omat ongelmansa”.

Pitää paikkansa, tällaista viestiä sieltä on tullut eurooppalaisille Nato-kumppaneille kun ne ovat vähentäneet puolustusmenojaan ennen Ukrainan kriisiä. Euroopassa uskottiin Venäjän kehittyvän sopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, demokraattiseksi valtioksi. Johtaja Putin on sotapolitiikallaan osoittanut, että se oli vain hyväuskoisten toiveajattelua. Mitä Putin mahtoikaan tarkoittaa kun hän sanoi NL hajoamisen olleen suuri geopoliittinen virhe? Aikooko Johtaja Putin korjata tuon virheen ja jos aikoo, kuinka?

Putinin toimet ovat palauttaneet eurooppalaiset ja etenkin Venäjän rajanaapurit karuun todellisuuteen. Liettua on palauttanut asevelvollisuuden ja monet muutkin maat harkitsevat samaa. USA lähettää Puolaan ja Baltian maihin 5000 sotilaan tarpeisiin raskasta kalustoa, panssarivaunuja ja miehistönkuljetusvaunuja. Tällä halutaan osoittaa Venäjälle, että Naton 5. artiklasta pidetään kiinni.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio Vastaus kommenttiin #9

Matti hyvä, demokratia se vasta vaikea laji onkin. Edes Suomessa sitä ei ole aina osattu - ja me olemme sentään eräs maailman esimerkillisimmistä maista kansanvallan suhteen!

Jos Länsi odotti Venäjän oppivan sille passelin variaation demokratiasta käden käänteessä - se oli Lännen erehdys, ei Venäjän. Jeltsinin ajan sekasortoisesta heittopussista on Putinin aikana tullut aivan eri tavalla ammattimaisesti johdettu maa - ja siinä ehkä vika? Hän on mielenkiintoisella tavalla lähtenyt rakentamaan maalleen arvopohjaa - itsetietoisuutta ja siitä syntyvää uutta itsevarmuutta. Ihan fiksu veto, johtaminenhan on yhteishengen luomista yhteisen tavoitteen taakse siinä missä teknistä osaamista (itse olen siis kauppatieteilijä, johtaminen pääaineena, eli asia kiinnostaa ihan jo akateemiseltakin kantilta - tämä siis selvennyksen, lollottajat älkööt vaivautuko). Uskonto on vain yksi kansantunteen peruspilareista. Erityisen sotaisaksikaan Putinia ei voi väittää - pikemminkin reaktiiviseksi, ei aloitteentekijäksi - ja aikaisemmin hyvinkin yhteistyökykyiseksi, esimerkkinä vaikkapa tukikohdan luovuttaminen Afghanistan-operaation huoltotoiminnan helpottamiseksi.

Me itse olemme tunaroineet rauhanomaisen yhteistyön Venäjän kanssa - primus motorina epätoivoinen USA, jonka asema maailman johtavana valtiona on matemaattisella varmuudella (väestä- ja talouskasvu) joka tapauksessa päättymässä. Okei pojat, kuka uskaltaakaan kertoa sen Washingtonille? :) Onko Venäjä todellisuudessa uhka rajanaapureilleen - vai uskotellaanko meille niin? Asemenoissa se on kärpässarjaa vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna, ja jos uusia asejärjestelmiä onkin - venäläinen on aina osannut tehdä hyviä aseita, kuten Sinä varmaan itsekin tunnustat - nämä muutamat helmet eivät tee siitä sotilasmahtia millä olisi pöksyjä ryhtyä hyökkäyssotaan. Päinvastoin se on vielä niin heikko, että Yhdysvallat ja EU perävaununa yrittävät ajaa tilanteen sotilaalliseen yhteenottoon - kun vielä kuvittelevat pystyvänsä. Kun äly loppuu otetaan nyrkit esiin?

Viittaat Ukrainan "kriisiin"? Sekin on omaa tekoamme, ilmeisen tahallisesti ajettu sellaiseksi, ja voi johtaa EU:n imploosioon - kun tarkoitus lie ollut kriisin varjolla puristaa liittovaltio pystyyn, tai mitä juonittiinkaan - vaikea ymmärtää mikä järki oli lyödä kätensä Ukrainan konkurssipesään. Käytännössähän Lännen yritys ei ole enää maaliskuun 2014 jälkeen ollut voitettavissa - ainoastaan väännetään kättä tappion suuruudesta ja laadusta ("hävitty sota" on viimeinen vallankumouksen seitsemästä edellytyksestä mitkä EU:ssa ei vielä ole toteutunut - vielä!) samalla kun mittari raksuttaa miljarditappioita ja hirvittävää tuhoa. Ilmiselvästi Länsi aikoo katsoa tämän loppuun asti... eli kunnes kaikki seisovat savuavan rauniokasan äärellä ja ihmettelevät "miten tässä nyt näin kävi?!"

Ymmärtäisin juuri tätä sodanlietsonnan taustaa vasten hyvin, että vanhojen EU-maiden kansalaisten näkemys NATO:sta on synkentynyt (erityisesti vahvan Saksan) - ja synkkenee trendinomaisesti edelleen. Kansa ei enää seuraa johtajiaan - viisas johtaja havahtuisi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #11

”Hän (Putin) on mielenkiintoisella tavalla lähtenyt rakentamaan maalleen arvopohjaa - itsetietoisuutta ja siitä syntyvää uutta itsevarmuutta.”

Ihan totta, arvopohjaa Johtaja Putin on todella rakentanut, mutta minkälaisilla keinoilla ja minkälaisille arvoille?

Se on totta, että maa, jonka kansa on koko historiansa ajan ollut yläluokan sorron alla ei todellakaan voi siirtyä käden käänteessä länsimaiden kaltaiseen demokratiaan. Ei siitä voi syyttää venäläisiä, eiväthän he edes tiedä mitä demokratia tarkoittaa. Kuten sanoit lännessä oltiin tyhmiä kun luultiin Venäjän olevan Putin ensimmäisen presidenttikauden ja Medvedevin aikana kehittymässä demokratiaksi.

Johtaja Putin on luvannut palauttaa Venäjän suurvalta-aseman. Mitä hän on sen eteen tehnyt? Hän on satsannut armeijaan. Putin kai ajattelee että suurvalta tarkoittaa sotilasmahtia. Lännessä taas ajateltiin suurvallan tarkoittavan taloudellista suurvaltaa. Kiinakin on taloudellinen suurvalta vaikka sen asevoimat ovat ehkä vähäisemmät kuin Venäjän.

Mihin Venäjä siis pyrkii panostamalla sotavoimiin? Ainakin Johtaja Putin on onnistunut saamaan aikaan sen, että Länsi varustautuu. Nato tuo raskasta aseistusta Venäjän rajalle ja osoittaa näin, että Naton turvatakuut otetaan vakavasti eli täysin päinvastoin kuin mitä gallupit kertovat.

Talousmiehenä kaiketi ymmärrät minkälaiset mahdollisuudet Venäjällä on kilpailla asevarustelussa lännen kanssa. Omasta mielestäni hyvin heikot. Muistissa on vielä miksi NL sortui. Nyt näyttää siltä, että Putin on tekemässä samat virheet.

Miten kauan Venäjän talous kestää tätä öljyn hinta-alea?

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio Vastaus kommenttiin #12

Matti, meidän keskustelumme harhautuu hieman NATO-aiheesta ;)

Siteerasit Putinia väärin - kuten moni muukin, esimerkiksi tohtori Rusi. Koko teksti löytyy googlaamalla Kremlin sivuilta englanninkielisenä, linkkiä en ottanut talteen. Putin katsoo, että NL:n katastrofaalinen luhistuminen olikin hyvä, Venäjän uudistumisen mahdollistava asia.

Entäpä tuo asevarustelu? Venäjä on ydinasevaltiona ja kokonsakin puolesta edelleen luettava supervallaksi, vaikkei se toistaiseksi ole kuin Brasilian kokoinen talousmahti. Se ei ole syytänyt varojaan mitenkään ylettömästi aseisiin - rahamäärä on tuskin viidennes USA:n puolustusmenoista (jonka valtiontalous on "as near as makes no difference" p.a. eli ei oikeasti ole varaa sotaleikkeihin), vaikkakin talouden kokoon nähden mittava. Olettakaamme hetkeksi, että Putinilla olisi todellakin restauraatiofantasioita (taas tuo sana!): millä pöksyillä Sinä näkisit hänen siihen pystyvän? Eikö tosiasia pikemminkin ole, ettei Putin mitenkään hallitse NL:sta itsenäistyneitä valtioita, eikä ole edes saanut niitä kaikkia tulemaan mukaan talousliittoonsa? Aika kehno esitys, eikö, jos tavoite oli imperiumin jälleenrakennus? Vai olisiko niin, että imperiumin rakentelu olikin ihan vain Lännen fantasiaa? :)

Jutun juoni taitaakin olla, että Yhdysvallat ajavat nykyistä kriisiä saadakseen elvytettyä kuolevan NATO:n ulkoisen uhan turvin - ja kun uhkaa ei ole ollut eikä ole edelleenkään, on ollut tarpeen esittää Ukrainassa suurta teatteria, suurta Hollywoodia. Tosiasiassahan USA kuitenkin käy iloisesti - ja kiihtyvästi! - kauppaa Venäjän kanssa. Ainakin itse olen havainnut äkillisen kivun sieraimissani, kun setä Samuli on yrittänyt minua nenästä vetäen saavuttaa tuon alussa mainitun tavoitteensa, valtansa säilyttämisen. Olenko minä outo mies, kun en tuollaisesta tykkää? :)

Entä onko Hollywood-draamasta ollut hyötyä? Ukrainassa Länsi ei enää maaliskuun Krimin irtautumisen jälkeen ole voinut voittaa - ainoastaan nyt seuraillaan tuleeko siitä valtava vaiko kaiken kaatava tappio. NATO:n suosio taas ei ole juurikaan hievahtanut, vaikka sitä yritetään jättimäisellä mediarummutuksella tehdä tarpeelliseksi. Kuten tuo blogissa mainittu tutkimus osoittaa on esimerkiksi vahvan Saksan innostus jyrkässä laskutrendissä, ja sapelinkalistelu vain kiihdyttää sitä... tiedäthän saksalaiset ja heidän synkät kokemukset kahdesta suursodasta.

NATO-herrasväki siis painelee nappejaan... mutta ainakaan yleisönsuosio-nappiin se ei ole osunut. Pikemminkin touhotus on ollut tahattoman koomista ja juurikin niin matalaotsaista kuin Jenkkilän lahjattomammissa piireissä on tapana. Mutta eihän Jenkkilä edelleenkään olisi kuin lehmipoikien maa, ellei sinne olisi Euroopan historian mullistusten vuoksi tullut tiedemiehiä ja taiteilijoita sankkana pakolaisvirtana... valoa pimeyteen tuomaan :) Eli Jenkkilä ei pärjää ilman Eurooppaa... sen sijaan Eurooppa pärjää ihan mainiosti ilman tuota vanhaa koloniaa.

Öljyn halvennetusta hinnasta - jos nyt pitää laittaa maailman asiat kerralla järjestykseensä, ikkäänkuin - on ollut hyötyä ainakin saidalle miehelle, jonka lähes museoikäinen wanha lempikaara on melko perso bensalle. Venäjä kai pystyy nykyhinnoillakin saamaan öljystä jonkinmoista profiittia... oikeasti huolissani olisin Venezuelasta ym. tuottajamaista, ja jenkkien frakkausbisneksestä. Vain masokisti kiljuisi riemusta omaan polveensa tai varpaisiinsa ampuessaan, eikö vain? :)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Tuossa tutkimuksessa on kysytty juuri se oikea kysymys. Naton kannatusta on turha kysellä. Se ei anna vastausta olennaiseen. Samalla tavalla kuin kansalaiset, samalla tavalla myös valtioiden päättäjille omat intressit ovat etusijalla. Toden tullessa hyväntekijät ovat harvassa.

http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18524...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Nimenomaan, laittaisitko pääsi likoon jonkun toisen maan ongelmien vuoksi. Valtaosa ei laittaisi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Timo, kun viittasit tuohon blokikirjoitukseesi 25.1.2015, en malta olla kommentoimatta sitä nyt kun se meni ohi silloin.

”Eräät henkilöt, Stubb keulakuvana, vannoivat vielä muutama vuosi sitten, ettei 2000-luvulla enää sodita, vaan asiat hoidetaan puhumalla. Itsenäisyydestä voidaan luopua ja puolustus voidaan ajaa alas, sillä meitä ei uhkaa mikään ja joka muuta puhuu on sotahullu jne...” ******** Näin kuviteltiin Euroopassa yleisesti, ei vain Stubb. Puolustusta ajettiin alas mutta ei suinkaan itsenäisyyttä. Suomessa 6.12. on edelleen juhlapäivä.

”Mutta nyt. Nämä samat henkilöt, jälleen Stubb keulakuvana, ovat ajamassa Suomea NATO:on. Sotahullut olivat olleet oikeassa”. ******** Jos viittaat sotahulluilla itänaapurimme johtajiin, en voi olla samaa mieltä, että ovat oikeassa.

”Kuka teistä NATO-kannattajista on nyt valmis ottamaan vähän lomaa töistä tai mitä nyt sitten teettekään ja lähtemään puolustamaan Ukrainan oikeutta kuulua länteen?”******** Kysymyksesi ei ole relevantti. Suomi ja Ukraina eivät ole Naton jäseniä. Vapaaehtoisuus taas on eri juttu, varsinkin jos se ei ole edes itse päätetty. Venäjän armeijasta on lähtenyt tuhansittain ”vapaaehtoisia” sotilaita puolustamaan Ukrainan itäisten osien oikeutta liittyä Venäjään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset