Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Ilmainen koulutus on pian historiaa

Tuleva hallitus on ilmoittanut ottavansa käyttöön lukukausimaksut. Maksut tulevat koskemaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Aikaisemmin ilmainen koulutus on ollut sydämenasia ennen kaikkea vihreille. Viime hallituksessa vihreät onnistuivatkin kerta toisensa jälkeen torppaamaan vaaditut maksut.

Tällä kertaa päätös lukukausimaksujen käyttöönotosta tehtiin hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ryhmässä, eikä suinkaan koulutus- ja opetusministeriössä. Selvää on, että koulutuspoliittiset muutokset tehtiin maahanmuuttopoliittisin perustein. Ja kuten vihreiden kansanedustaja Emma Karikin blogissaan toteaa, tavoitteena mitä ilmeisimmin on houkutella Suomeen vähemmän ulkomaalaisia opiskelijoita.

Tämä on melkoinen takaisku, sillä maksuton koulutus on aina ollut yksi merkittävimmistä vetovoimatekijöistä, joka on houkutellut ihmisiä ympäri maailmaa Suomeen opiskelemaan. Suomalainen koulutus tunnetaan Bangladeshissa asti. Ja juuri koulutuksen kautta pieni Suomi on onnistunut rakentamaan itselleen kansainvälisiä suhteita ja verkostoja, jotka ovat elintärkeitä kilpailukyvyn säilyttämiseksi globaalissa maailmassa.

Ilmainen koulutus on mielestäni ollut myös kaikista tehokkainta kehitysapua, mitä Suomi on koskaan antanut. Ja halvinta myös. Tunnen itsekin lukuisia nepalilaisia, intialaisia ja kiinalaisia, jotka ovat tulleet Suomeen opiskelemaan, koska koulutus on ilmaista. Tämän jälkeen he ovat palanneet kotimaihinsa tuoreet tiedot ja taidot mukanaan. Heistä on tullut kehitysmaiden huippuosaajia, jotka muistelevat kylmää pohjolaa lämmöllä. Tulevaisuudessa tällaisella verkostoitumisella tulee olemaan entistäkin suurempi merkitys, sillä Kiinasta on jo tullut maailman markkinoiden yksi suurimmista pelaajista, ja Intia tulee pian hyvää vauhtia perässä.

Varmasti nuo ulkomaalaistaustaiset opiskelijat Suomeenkin olisivat mielellään jääneet, mutta valitettavasti työviisumin hankkiminen on pitkä prosessi. Harvalla firmalla on mahdollisuutta odottaa työntekijäänsä 3 – 6 kk ajan. Näin kauan työviisumin saamiseen nimittäin menee, eikä sitä ennen ole mitään asiaa tämän maan rajojen sisäpuolelle. Hyvin monelle Suomessa valmistuneelle ulkomaalaiselle pitkittynyt viisumiprosessi tarkoittaa sitä, että heidän opiskeluviisuminsa ehtii umpeutua. Koulutus karkaa meidän ulottumattomiin, sillä eihän millään yrityksellä ole aikaa odottaa juuri koulun penkiltä valmistunutta, työtaivaltaan aloittavaa työnteijää kuukausien ajan. He tarvitsevat työntekijänsä heti.

Lopputuloksena Suomessa valmistunut lähtee kotimaahansa ja todennäköisesti työllistyy muualle. Moni katsookin, että tässä tilanteessa kukaan ei voita. Suomi tarvitsee kansainvälisiä suhteita ja osaamista, sillä vain näin voidaan saavuttaa tilanne, jossa innovaatiot virtaavat globaalilla tasolla ja kansainvälinen kilpailukyky säilyy.

Haluaisin tuoda esiin sen, että pelkästään viime vuonna Suomen julkinen kehitysyhteistyön määrä oli  1 102,6 miljoonaa euroa eli noin 0,55 prosenttia valtion bruttokansantuotteesta. Tänä vuonna kehitysyhteistyövarojen määrän tulisi nousta Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemän päätöksen mukaisesti 0,7 prosenttiin.

Yhden ulkomaalaisen kouluttaminen Suomessa maksaa vuositasolla ripauksen alle 15 000 euroa. Eikö tätä voitaisi repiä kehitysyhteistyörahastoista, ja aloittaa kouluttamaan ennen kaikkea kehitysmaista saapuvia nuoria. Näin onnistuttaisiin myös viemään kehitysmaihin koulutusta, sivistystä ja kulttuurituntemusta, sillä eivätkö nämä ole juuri niitä asioita ja arvoja, joita kehitysyhteistyöllä alunperinkin lähettiin ajamaan takaa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tiedä sitten, että onko tämä vasta tyyntä myrskyn edessä. Kokoomushan on jo pitkään toivonut, että korkeakoulutus muuttuisi täysin maksulliseksi - kaikille - myös suomalaisille.

Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan kivuliaat päätökset ajetaan sisään sentti sentiltä. Hiljakseen, niin ettei kukaan pääse liikaa elämää pitämään.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Suomalainen korkeakoulutus ei muutenkaan ole millään muotoa kilpailukykyinen, jos aletaan rahan kanssa pelaamaan. ETA-alueen ulkopuolelta tulevat eivät syljekkään suomalaiseen korkeakouluun päin (jos vertailet maailman yliopistojen listaa, ja niiden arvosteluasteikkoja), jonka jälkeen koulut muuttuvat hyvin homogeenisiksi ja tylsiksi. Ja mikä pahinta, kansainväliset yhteydet ja kanavat EU:n ulkopuolelle tukkeutuvat täysin.

Suomalaisia kansankynttilöitä yhtään väheksymättä.

Näin se on, että tämä on paha takapakki, koska leikkauksia olisi tullut tehdä toisesta suunnasta. Jos yhdelle kaivolle tai ulkohuussille voi tulla 30 000 euron hintalappu, kun se kuljetetaan tuonne toiselle mantereelle, niin kyllä minä ennemmin parille kehitysmaan asukkaalle korkeaoulutuksen vessan sijaan tarjoaisin. Ja uskon, että siitä olisi pitkällä tähtäimellä myös enemmän apua.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Martti, kiitos. Otit esiin tärkeän teeman, ja itsekin olen aprikoinut, että oikeistossamme osa haluaa porttiteorian mukaan tuhota sen, mikä on hyvinvointivaltiomme keskiötä.

Olen samaa mieltä kerallasi myös tekstisi päätöksen suhteen: asioidenhan voitaisiin (ja mielestäni niin ehdottomasti pitää tehdä) antaa opiskelijan kannalta olla parhaalla eli nykyisellä tolalla. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden opinnot voitaisiin sitten laskennallisesti katsoa sisältyvän Suomen myöntämään kehitysapuun.

Ei ole mitään syytä ottaa kansainvälisissä kontakteissa takapakkia vaikeuttamalla näiden kolmansien maiden opiskelijoiden tuloa Suomeen opiskelemaan. Heidän opiskelunsa jos mikä on täsmäkehitysapua, jossa mitään ei mene korruptioon ja bonuksena on lukematon määrä kontakteja heidän ja suomalaisten välillä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos, Jouni. Vuosikymmen sitten erään nepalilaisen kaverini vanhemmat joutuivat myymään leijonanosan maatilastaan, että poika saatiin Suomeen opiskelemaan, vaikka opiskelu olikin ilmaista. Vapaa-ajallaan tämä sitten työskenteli laivasiivoojana, että pystyi maksamaan vuokran ja ruoan. Vietimme muutaman joulunkin minun perheeni luona, jossa hän loi elinikäisiä ystäviä. Käynyt useammat lapinreissut isänikin kanssa. Kutsu tuli myös häihin.

Tuntuu hurjalta ajatella, että hänenkaltaisiaan ihmisiä ei enää tule Suomeen. Uskon, että jos kehitysmaiden opiskelijoiden korkeakoulututkinto maksettaisiin kehitysyhteistyörahastoista, niin oikeistolaisillakaan ei olisi mitään sitä vastaan. Kehitysyhteistyörahastohan on aina ollut eräänlainen pyhä lehmä - aivan sama kuka siellä valtaportaassa on istunutkaan. Sieltä ei ole koskaan leikattu, enkä usko tilanteen muuttuvan tälläkään hallituskaudella. Tästä syystä toivoisinkin, että kun koulutuspoliittinen päätös kerta tehtiin maahanmuuttopoliittisen ryhmän kesken, niin ajatusta voitaisiin viedä vielä hieman pidemmälle. Eikö tämä olisi parasta mahdollista kehitysapua. Tehokasta ja toimivaa, joka pitkällä tähtäimellä kantaisi varmasti hedelmää monella eri tavalla.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Syy siihen, miksi oikeiston piiristä vaatimukset lukukausimaksujen käyttöönottamiseksi ovat kiihtyneet, on luokkakierron merkityksen muuttuminen. Hyvinvointivaltion voimakkaimmalla kasvukaudella korkeakoulutuksen määrää lisättiin ja tehtiin muitakin koulutusuudistuksia, jolloin yhä useampi kirjoitti ylioppilaaksi, pääsi yliopistoon ja sai akateemisen tutkinnon suoritettua.

Nyt kun talouskasvu mataa ja yliopistokoulutuksen volyymin kasvu on jo kauan sitten tasoittunut, pääsykoeperusteisesta sisäänottojärjestelmästä on tullut osalle eliittiä ja keskiluokan parempituloista puoliskoa riippakivi kun suomalaisista yliopistoista jää heidän jälkikasvuaan ulkopuolelle, vaikka opinnoista olisi varaa maksaa. Itse asiassa monet suomalaiset nuoret menevätkin vanhempiensa rahoilla maksullisiin koulutusohjelmiin erityisesti Isossa-Britanniassa, Virossa tai Latviassa.

Vastaavasti joitakin ärsyttää se, että yliopistoihin toisaalta pääsee sisään nuoria, joiden täytyy toimeentulosyistä käydä lukukausien aikana töissä ensimmäisestä opintovuodesta lähtien ja joista osa joutuu myös turvautumaan opiskelija-asuntosäätiöiden hätämajoituksiin alkusyksystä. Erityisesti Yhdysvalloissa tällaiset ongelmat on siivottu näkyvistä niin, että maksukykyä ja mahdollisuutta maksaa myös asumisesta ja elinkustannuksista syynätään yliopistojen sisäänotossa ennen opiskelijaksi hyväksymistä. Isossa-Britanniassa tämän tyyppinen sisäänottokriteeri todettiin takavuosina oikeudessa laittomaksi.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Iso-Britannia on oma lukunsa. Sinne on syntymässä entistä vahvempi luokkayhteiskunta, jossa kuilu työläisten ja varakkaiden lapsien välillä kasvaa kaiken aikaa.

Muutama vuosi sitten, kun lukukausimaksut nousivat jälleen, olin sopivasti Lontoossa. Haastelin paikallisia opiskelijoita ja useat olivat surun murtamia. Ei ollut enää varaa opiskella, oli pakko lähteä.

Eräskin oli opiskellut jo 3 vuotta lääketiedettä, mutta sittemmin, kun lukukausimaksut nousivat yli kipurajan, opinnot jäivät kesken. Piti palata kotiin valtava velkataakka harteillaan, äidin ja isän luo, etsiä töitä ilman ammattia.

Aika raadollista minun mielestäni.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #8

Lukukausimaksujen nousu Isossa-Britanniassa on kuitenkin tapahtunut niin, että korotetut lukukausimaksut ovat koskeneet pääsääntöisesti vain uutta aloittavaa ikäluokkaa ja heille on taattu valtion takaamat opintolainat £9000 varten lukukausimaksuihin ja noin £3000-4000 varten sen lisäksi ylöspitokuluihin vuodessa. Näin ollen sikäläiset lukukausimaksut eivät tuota henkilökohtaisia akuutteja ongelmia brittiläisille opiskelijoille välittömästi. Mainitsemasi tapaus voi kuitenkin koskea lieviäkin standardinmukaisen opintoajan ylityksiä, jotka Suomessa ovat helposti mahdollisia, mutta angloamerikkalaisissa järjestelmissä ankarasti taloudellisesti sanktioituja ja siten helposti ulos putoamiseen johtavia.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #9

Teoria ja käytäntö poikkeavat toisistaan.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Nykyinen rahajärjestelmä perustuu velan luomiseen, ja mihin vain sellaiseen julkiseen etenkin. Täten julkista velkaa voidaan pitää rahan luomisena. Yksityinen velka on eri asia.

Julkinen velka tekee nyt sen, minkä oman maan pankki teki aikoinaan.
Eli lainaa kiertoteitse rahaa talouteen. Tosin laina tulee nyt yksityisltä
pankeilta, ennen sen teki valtio itse itselleen. Tosin nyt amerikkalainen pankkiryhmä tekee juuri samoin amerikan julkiseen talouteen, eli kun pankit kansallistetaan, tulee toiminnasta taas oikeanlaista, tavallaan.
Muu keinottelu, ja tietenkin valtion antamat verohelpotukset rikkaille sekoittavat pakkaa!

Niinpä meillä ei oikeastaan tulisi olla mitään julkista velkaa vieraille!

Hyvä luento seuraavassa, koko maailman tilanteesta. Ja taloudesta yleensä.

https://www.youtube.com/watch?v=yN9jSTM28Zw

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Rahan pakkosuodattaminen yksityisten pankkien kautta on yksi tapa monista, jolla valtiot ovat tehneet poliitikoilleen hankalammaksi saattaa kiertoon rahaa liiallisessa määrin liian lyhyen ajan kuluessa. Yhdysvalloissa liiallista rahan tarjontaa on hillitty velkakatolla (rahanluonnin katolla), jonka muuttamiseen vaaditaan molemmissa kamareissa 60% määräenemmistöä, eli käytännössä molempien valtapuolueiden jonkinasteista kontribuutiota.

1960-luvulla Suomessa markan kärsiessä luotettavuusongelmista, valtio alkoi hyvinvointivaltio-ohjelmiensa ohessa suosia omistusasumista saattaakseen keskiluokan käsiin inflaatiosuojattua arvo-omaisuutta ja siten tahallisesti huononsi devalvaatioiden tehoa yrittääkseen tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa toimenpidettä. Tuolloinhan devalvaatioiden eduista vain osa meni vientiteollisuudelle ja toinen merkittävä osa markkamääräisiä luottoja pitäneille asuntovelallisille. Järjestelmä ei täysin toiminut ja rahamarkkinoiden vapautuessa 1980-luvulla yleistyivät ulkovaluuttamääräiset luotot ja kiihkeä nousukausi päättyi katastrofaaliseen 1990-luvun alun lamaan. Vakaaseen valuuttaan Suomi pääsi vasta EMU-kytkennällä ja markasta luopumalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset