Mihin ja miksi ovat vasemmistopuolueiden äänestäjät kadonneet?

Taannoin SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Mikko Elo pohti vasemmiston kriisiytymisen syitä blogissaan. Elon mukaan viime vuosikymmenten Suomen poliittisia muutoksia tarkastellessa on huomattavissa vasemmistopuolueiden kannatuksen dramaattinen vähentyminen. Mihin ja miksi ovat kadonneet vasemmiston kannattajat, Elo kysyy itseltään.

Elon analyysin mukaan suuri osa vasemmiston kannatuksen alenemisesta johtuu äänestämättömien henkilöiden määrän nopeasta ja rajusta kasvusta. Vain oikeisto hyötyy alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Elo ei kuitenkaan lähde syyllistämään kansaa äänestyslaiskuudesta, vaan myöntää että myös vasemmiston tulisi nyt pohtia mikä on mennyt vikaan.

Jotain vikaa on vasemmistopuolueiden tavassa tehdä politiikkaa, eikä kaikkea voi vierittää vain ilkeän oikeistomedian niskaan, hän kiteyttää.

Ensinnäkin haluaisin Mikko Elon tarkkailevan mediaa hieman valveutuneemmin. Pintaa syvemmälle. Suomalainen media on kautta aikain ollut ennen kaikkea punavihreällä asialla, mikäli muutama yksittäinen iltapäivälehti jätetään laskujen ulkopuolelle. Syytä siis tuskin voi vierittää median harteille, vaikka sen linjaus onkin ottanut viime aikoina oikeistolaisemman suunnan..

Mitä itse analyysiin tulee, lähtee kansanedustaja Elo arroganssia uhkuvissa pohdinnoissaan väärään suuntaan jo alkumetreillä. Kyllä vasemmiston entiset äänestäjät käyvät edelleen ahkerasti vaaliuurnilla – työväenpuolueet vain ovat itse vieraantuneet äänestäjäkunnastaan.

Vasemmisto on menettänyt uskottavuutensa työväen silmissä.

Tänä päivänä vasemmisto on profiloitunut enemmän tai vähemmän ammattipoliitikkojen työpaikaksi ja yliopistoelitistien maailmanparannusjärjestöksi, jonka asialistalla työläisiä korkeammalle nousevat kaikki muu, aina irtolaisista ja feministeistä seksuaalivähemmistöihin, etnisistä vähemmistöistä työttömiin ja maahanmuuttajiin. En suinkaan sano että tämä olisi väärin. On tärkeää, että joku heidänkin oikeuksia ja etuja valvoo. Puolueen kannatusta ajatellen on kuitenkin ollut valtava virhe unohtaa kaikki muut. Työtä tekevät palkansaajat eli heidät, jotka jäävät marginaalin ulkopuolelle. Heitä pidettiin itsestäänselvyytenä.

– Pohdinkin itsekseni, onko työläisten olot Suomessa liian hyvät?

– Ja palkkatulot liian kovat? En usko.

Hyvin monet uskovat, että työläiset olisivat jättäneet vasemmiston, vaikka todellisuudessa se oli vasemmisto joka hylkäsi työläiset, jättäen heidät samalla poliittiseen tyhjiöön ilman todellista työväenpuoluetta. Kannatusta nostaakseen vasemmisto ryhtyi kalastelemaan liian isosta lammesta, ja kun kaikki energia kului marginaaliäänien onkimiseen, alkoivat alkuperäiset kannattajat hiljalleen kaikkoamaan puolueen takaa. Heidät unohdettiin ja suuhun jäi vain verensekainen pettymyksen maku.

En väitä, että vasemmisto Suomessa olisi hylännyt kaikki arvonsa. Kyllä työllisyyspolitiikka ja työllistyminen ovat edelleenkin vasemmiston asialistalla, mutta pääosin sieltä huokuvat pehmeät arvot ja naisen kosketus. Kaivoksissa kätensä karaisseita työmiehiä ei näillä sanoilla lumota, vaan tarvitaan ääntä ja särmää. Vasemmistolla ei yksinkertaisesti ole enää tarpeeksi energiaa ja puhtia taistella retoriikalla pelaavaa oikeistoa vastaan. Puhemiehet puuttuvat.

– Missä vaiheessa suojakypärä vaihtui kanttilaseihin ja lapio älypuhelimeen, mietin.

Työväenliikkeiden näyttävät tavaramerkit, kuten tänään järjestettävät vappumarssit, konsertit ja torikokoukset ovat alkaneet muistuttamaan enemmän tai vähemmän hautajaissaattueita mielenilmauksien sijaan. Toisinaan paikakuntakohtaisesti vappumarsseja ei vaivauduta enää edes järjestämään, koska ihmiset eivät tule paikalle. Aate on kuollut.

Samaan aikaan työn merkitys on muuttunut. Työ ei ole enää itseisarvo, eikä sen luonne yhtenäisyyden lähteenä ole kirkossa kuulutettua. Päinvastoin, ammattiyhdistysliikkeissä on käynyt tasainen jäsenkato jo pitkään, ja varsinkin nuoret jättäytyvät liikkeiden ulkopuolelle jo alkumetreillä. Työläiset ovat väsyneitä maksamaan porvarillisten ay-pomojen mersun päällisiä, sillä tyhjän saa pyytämättäkin. Ja ilmaiseksi.

Vasemmistoliitossa puolestaan keskituloiset lasketaan eliittiin. On kuitenkin harhaista kuvitella, että pääoman ja työn välillä vallitsisi näinä uusliberalistisina aikoina jonkinlainen konsensus, vaikka työväenlauluja lauletaankin lähinnä vain rapujuhlissa. Paitsioon jätetty työväenluokka voi Suomessa pahoin. Ja syystäkin.

Varmasti jokainen on huomannut, että vaaka työläisten äänistä on kääntynyt viime vuosina selvästi Soinin ja Sipilän hyväksi. He ovat ottaneet sivuun työnnetyt työläiset omikseen. 

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu