Mihin ja miksi ovat vasemmistopuolueiden äänestäjät kadonneet?
Taannoin SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Mikko Elo pohti vasemmiston kriisiytymisen syitä blogissaan. Elon mukaan viime vuosikymmenten Suomen poliittisia muutoksia tarkastellessa on huomattavissa vasemmistopuolueiden kannatuksen dramaattinen vähentyminen. Mihin ja miksi ovat kadonneet vasemmiston kannattajat, Elo kysyy itseltään.
Elon analyysin mukaan suuri osa vasemmiston kannatuksen alenemisesta johtuu äänestämättömien henkilöiden määrän nopeasta ja rajusta kasvusta. Vain oikeisto hyötyy alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Elo ei kuitenkaan lähde syyllistämään kansaa äänestyslaiskuudesta, vaan myöntää että myös vasemmiston tulisi nyt pohtia mikä on mennyt vikaan.
Jotain vikaa on vasemmistopuolueiden tavassa tehdä politiikkaa, eikä kaikkea voi vierittää vain ilkeän oikeistomedian niskaan, hän kiteyttää.
Ensinnäkin haluaisin Mikko Elon tarkkailevan mediaa hieman valveutuneemmin. Pintaa syvemmälle. Suomalainen media on kautta aikain ollut ennen kaikkea punavihreällä asialla, mikäli muutama yksittäinen iltapäivälehti jätetään laskujen ulkopuolelle. Syytä siis tuskin voi vierittää median harteille, vaikka sen linjaus onkin ottanut viime aikoina oikeistolaisemman suunnan..
Mitä itse analyysiin tulee, lähtee kansanedustaja Elo arroganssia uhkuvissa pohdinnoissaan väärään suuntaan jo alkumetreillä. Kyllä vasemmiston entiset äänestäjät käyvät edelleen ahkerasti vaaliuurnilla – työväenpuolueet vain ovat itse vieraantuneet äänestäjäkunnastaan.
Vasemmisto on menettänyt uskottavuutensa työväen silmissä.
Tänä päivänä vasemmisto on profiloitunut enemmän tai vähemmän ammattipoliitikkojen työpaikaksi ja yliopistoelitistien maailmanparannusjärjestöksi, jonka asialistalla työläisiä korkeammalle nousevat kaikki muu, aina irtolaisista ja feministeistä seksuaalivähemmistöihin, etnisistä vähemmistöistä työttömiin ja maahanmuuttajiin. En suinkaan sano että tämä olisi väärin. On tärkeää, että joku heidänkin oikeuksia ja etuja valvoo. Puolueen kannatusta ajatellen on kuitenkin ollut valtava virhe unohtaa kaikki muut. Työtä tekevät palkansaajat eli heidät, jotka jäävät marginaalin ulkopuolelle. Heitä pidettiin itsestäänselvyytenä.
– Pohdinkin itsekseni, onko työläisten olot Suomessa liian hyvät?
– Ja palkkatulot liian kovat? En usko.
Hyvin monet uskovat, että työläiset olisivat jättäneet vasemmiston, vaikka todellisuudessa se oli vasemmisto joka hylkäsi työläiset, jättäen heidät samalla poliittiseen tyhjiöön ilman todellista työväenpuoluetta. Kannatusta nostaakseen vasemmisto ryhtyi kalastelemaan liian isosta lammesta, ja kun kaikki energia kului marginaaliäänien onkimiseen, alkoivat alkuperäiset kannattajat hiljalleen kaikkoamaan puolueen takaa. Heidät unohdettiin ja suuhun jäi vain verensekainen pettymyksen maku.
En väitä, että vasemmisto Suomessa olisi hylännyt kaikki arvonsa. Kyllä työllisyyspolitiikka ja työllistyminen ovat edelleenkin vasemmiston asialistalla, mutta pääosin sieltä huokuvat pehmeät arvot ja naisen kosketus. Kaivoksissa kätensä karaisseita työmiehiä ei näillä sanoilla lumota, vaan tarvitaan ääntä ja särmää. Vasemmistolla ei yksinkertaisesti ole enää tarpeeksi energiaa ja puhtia taistella retoriikalla pelaavaa oikeistoa vastaan. Puhemiehet puuttuvat.
– Missä vaiheessa suojakypärä vaihtui kanttilaseihin ja lapio älypuhelimeen, mietin.
Työväenliikkeiden näyttävät tavaramerkit, kuten tänään järjestettävät vappumarssit, konsertit ja torikokoukset ovat alkaneet muistuttamaan enemmän tai vähemmän hautajaissaattueita mielenilmauksien sijaan. Toisinaan paikakuntakohtaisesti vappumarsseja ei vaivauduta enää edes järjestämään, koska ihmiset eivät tule paikalle. Aate on kuollut.
Samaan aikaan työn merkitys on muuttunut. Työ ei ole enää itseisarvo, eikä sen luonne yhtenäisyyden lähteenä ole kirkossa kuulutettua. Päinvastoin, ammattiyhdistysliikkeissä on käynyt tasainen jäsenkato jo pitkään, ja varsinkin nuoret jättäytyvät liikkeiden ulkopuolelle jo alkumetreillä. Työläiset ovat väsyneitä maksamaan porvarillisten ay-pomojen mersun päällisiä, sillä tyhjän saa pyytämättäkin. Ja ilmaiseksi.
Vasemmistoliitossa puolestaan keskituloiset lasketaan eliittiin. On kuitenkin harhaista kuvitella, että pääoman ja työn välillä vallitsisi näinä uusliberalistisina aikoina jonkinlainen konsensus, vaikka työväenlauluja lauletaankin lähinnä vain rapujuhlissa. Paitsioon jätetty työväenluokka voi Suomessa pahoin. Ja syystäkin.
Varmasti jokainen on huomannut, että vaaka työläisten äänistä on kääntynyt viime vuosina selvästi Soinin ja Sipilän hyväksi. He ovat ottaneet sivuun työnnetyt työläiset omikseen.
Nyt tarvitaan nöyryyttä sekä asioiden priorisointia – selkeää ja yhtenäistä linjaa. Viime hallituskaudella SDP teki haudanvakavan virheen hypätessään kokoomuksen kelkkaan. Puolueesta ei ollut vastavoimaksi, vaan siitä tuli sylkykuppi, joka otti haukut vastaan tositen linjaamasta politiikasta.
SDP:kin intoutui hakemaan ääniä kokoomuksen äänestäjäkunnasta. Huonostihan siinä kävi.
Ilmoita asiaton viesti
Ottamatta nyt kantaa työväenluokan eri ryhmien välisiin intressiristiriitoihin: kyllä media on Suomessa hyvin oikeistolaista arvoiltaan ja asenteiltaan.
Ihmiset,jotka ainakaan omien sanojensa mukaan eivät ikinä Hesaria lue eivätkä Ylen uutisia seuraa,tuomitsevat usein koko mediakentän näiden kahden oletetun vihervasemmistolaisuuden mukaan.
Eivätkä ne edes ole vihervasemmistolaisia: kokoomus ja kepu jylläävät molemmissa,nyt ovat persut päässeet erityssuojelun piiriin.
Kyllä menestyksen teologia, yrittäjyyden ihannointi, yksilön vastuu ja hyvinvointivaltion kulujen kauhistelu ovat valttia asenteissa. Ulkopolitiikassa länsiliittoutumisen ensisijaisuudesta muistuttaminen. Nyt vielä kalliit kerjäläiset ja mamut.
Tietysti mediakulutusta kuitenkin hallitsevat skandaaliuutiset,viihde ja rikosuutiset.
Eivät erityisesti edusta vasemmiston perinteistä käsitystä keskeisistä yhteiskunnallisista uutisista.
Eikä näiden tietojen ja niistä omaksuttujen asenteiden perusteella vasemmistoa äänestetä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa minusta Ylen linjaus on muuttunut viime vuosina kovasti oikeistolaisempaan suuntaan. Helsingin Sanomat puolestaan on todella punavihreä medialähde, joka toimii vastavoimana oikeistolaisille hömppälehdille, kuten Iltalehti ja Iltasanomat. Helsingin Sanomatkin ovat tästä huolimatta ottaneet hieman neutraalimman suunnan parin viimeisen vuoden aikana.
Jokaisella puolueella on sitten omat lehtensä; Kokoomuksen Verkkouutiset, keskustan Kauppalehti, Vasemmiston Kansanuutiset ja vihreillä luonnollisestikin Vihreä Lanka. Maakuntalehdissä jakaantuminen kulkee yleensä toimittajien mukaan, eikä kovinkaan monella lehdellä ole suoranaista linjaa. Lapin kansa mielestäni edustaa enemmän tai vähemmän vasemmistolaista aatetta, vaikkakin sen vanhaa linjausta.
En silti sanoisi, että mediakenttä on oikeistolainen. Päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistopuolueet ovat täysin eri laidoilla talouspolitiikassa ja polkevat toistensa kannatusta toisen poliittista uskottavuutta heikentämällä. Onko ihme jos sanoma ei mene perille tai kannattajat katsovat ettei tuo leiri ainakaan tiedä miten maa suosta nousee.
Itse jaksan ihmetellä miksi sdp kannattaa oikeiston talouspolitiikkaa Suomessa ja Euroopan laajuisesti, vaikka akateemisen taloustieteen puolella politiikkaa pidetään vääränä. Se että ajetaan leikkauksin bkt:tä pohjille ei palvele millään tavalla työväestön asemaa. Luulisi sdp:ssä olevan joku talouttakin ymmärtävä joukossa, mutta puolueessa politiikka taidetaan valita enemmän keskusjohtoisen kaavan mukaan.
Poliittiset broilerit (ex-demarit) keskuspankissa, vm:ssä ja muilla avainpaikoilla eivät edusta enää vasemmiston äänestäjäkuntaa. Onko demarit ajatelleet asiaa lainkaan.
On suuri ero halutaanko maassa ajaa tuottavuutta ylös vai työttömyyttä alas. Mielestäni tuollaiset linjavalinnat on päätettävä puolueissa eikä virkamiesten toimesta. Kun linjavalinta on tehty, sen jälkeen voidaan keskustella millä toimin tavoitteeseen päästään, mutta sekin tunnutaan päätettävän vm:n virkarattaistossa poliittisten päättäjien puolesta.
Vaikutelmaksi minulle jäi, että uskottava ”viesti” määrittää demareiden talouspolitiikan eikä suinkaan järkeen pohjaava politiikka määritä heidän viestiään.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin napakka kommentti, Heikki.
Ja kysymys aiheellinen.
Minä itse kannatan elvyttävää politiikkaa, jota Vasemmistoliittokin perää. Lähestymistapamme vain poikkeavat toisistaan.
Nimenomaan tuo virkamieskunta ja pitkän linjan ammattipoliitikot ja poliittiset nimitykset tekevät edustuksellisesta demokratiastakin vaikeaa, koska heidän valtansa rajaavat kansanedustajien mahdollisuuksia vaikuttaa. Syntyy eturistiriitoja puolueiden sisälle.
Ilmoita asiaton viesti
Martti.
Olin aistivinani hieman jakoa työn tekijöihin ja turhakkeisiin.
Kuin myös julkiseen ja avoimeen sektoriin.
Että siis ns työväenliike olisi unohtanut työntekijät ja keskittynyt puolustamaan niitä,jotka eivät työtä tee,eivätkä kehrää?
Pulma on vain siinä.että myös täysin päinvastainen tulkinta on esitetty kannatuksen laskulle: vasemmistopuolueet ovat puhuneet paperimiehen ja metallimiehen – ja kyllä, myös opettajan ja hoitajan – puolesta unohtaen pätkätyöläiset ,yksinyrittäjät ja varsinkin työttömät.
Mutta kehityshän on pääasiassa mennyt näin:
Kun paperitehdas suljetaan ja samalla paikkakunnan palvelusektori ja kuntatalous kärsivät,siitä syytetään entistä ”paperimiesten puluetta”, demareita. Ei omistajien puoluetta. Koston väline on sitten persut.
Loogista,järkevää ja valistunutta? Ei .
(Ja olen edelleen sitä mieltä,että koko Euroopan ja läntisen maailman median enemmistö on määriteltävissä oikeistohenkiseksi. Tai populistiseksi.)
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten toimittajien parissa tehdystä kyselystä ilmeni seuraavaa jo v.2012:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sunnun…
YLE, HS ja IS eivät vastanneet. Miksi PS:llä on silti 38 paikkaa eduskunnassa?
Ilmoita asiaton viesti
Helena, ei missään nimessä. Ei varsinkaan, kun Suomessa on tällainen työttömyysaste. Pointtinani oli se, että niin kauan kun vasemmisto ei aja mitään, mikä houkuttelisi työntekijöitä takaisin heidän riveihinsä, niin työntekijät siellä tuskin seisovatkaan.
Tänä päivänä vastakkainasettelu on se juttu. Hyvin useat vasemmistoradikaalit katsovat, että jos sinulla on vakituinen työpaikka ja kohtalaiset tulot, niin kuulut eliittiin. Näin, vaikka olisit tehtaassa hiiltä lapioimassa.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta tässäkin voidaan vihollista hakea jostain aivan muualta: harvalla on tänä päivänä enää turvattua ja vakaata työpaikkaa.
Mielestäni Suomi tarvitsisi vähän sellaista tervehenkistä kansallismielisyyttä poliittisilta päättäjiltään, ettei kaikkea myytäisi, laitettaisi lihoiksi ja ulkoistettaisi. Enkä nyt tarkoita sellaista ahdasmielistä nationalismia, vaan ennen kaikkea tuohon markkinatalouteen ja tukipolitiikkaan. Nationalismi ei ole synonyymi rasismille ja syrjinnälle.
Ja uskon minä että vassareidenkin riveistä vielä ruutia löytyy – ihmisiä, jotka koittavat laittaa kapuloita globaalin markkinatalouden rattaisiin Suomessa. Vähän, myönnän, mutta kyllä niitä on.
Ei hyvinvointiyhteiskuntaa voida pyörittää, jos juostaan perse pitkällä syytämässä rahaa sinne ja tänne. Ei varsinkaan, jos samaan myydään kaikki luonnonvarat ja pistetään lypsävät lehmät lihoiksi. Se on selvä. Jos talous saadaan tasapainotettua ja valtion kassa taas toimimaan, niin sitten on taas rahaa Balkanille ja Itä-Euroopan maihin, Etelä-Eurooppaan. Äläkä käsitä minua väärin, en ole niitä miehiä, jotka ovat lakkauttamassa kehitysapua ja tunkemassa rajalle piikkilanka-aitaa ja konekiväärimiehiä. Useasti olen täällä blogissanikin puhunut globaalista solidaarisuudesta.
Uskon kuitenkin, että jos tämä putki, jossa Suomi nyt on, jatkuu, pidemmällä aikavälillä se tekee paljon enemmän hallaa globaalilla tasolla kuin se, että miettisimme välillä myös meidän omaa hyvinvointiamme. Nyt tulisi pystyä elvyttämään kotimainen talous tai tulevaisuudessa ei välttämättä ole enää mistä antaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisen, täysin pieleen menneen ilmastopolitiikan aikana, jokaisesta puolueesta näytää löytyvän oma vihervasemmistonsa, kun pitää uskoa, että katasrofi on tulossa ja näyttää sädekehä pään päällä, että mehän pallomme pelastamme.
Tästä sitten pääsevät hyötymään erilaiset sijoittajat, kun valtion piikki on pitkä ja terävä, johon mahtuu laskuja miljarditolkulla.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki.
Mielestäni jako kahden talouspolitiikan välillä kulkee SDPn sisällä,kuten se on aina kulkenut.
Lipposesta lähtien vain uusliberalismi on ollut niin hallitseva ja näkyvä,ettei puolueesta löytyvä vakava pyrkimys vaihtoehtoon ole näkynyt.
Eivät myöskään kaikki leikkausideologiaa vastustavat talousviisaat ole vasemmistoliitossa. Heitä on jopa runsaasti myös demareissa.
Kaikki vakavaa ay- työtä tekevät ja elvyttävä politiikkaa puolustavat eivät liioin ajele mersuilla ja elä luksuskuplassa.
Mutta jostain syystä eri työntekijäryhmien,viljelijöiden,pienyrittäjien,pätkätyöläisten ,työttömien ja pieneläkeläisten turvattomuudentunne ja turhautuneisuus purkautuu tyytymättömyytenä juuri heihin.
Siinä, Martti ,olet oikeassa,että on korkea aika miettiä,mistä tämä lopultakin johtuu ja mitä sille voi ja tulee tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Lieneekö myös niin, että kun duunarilla on punainen Saab ja punatiilinen omakotitalo, hänelle ei enää kannata tarjota aatteeksi 150 vuotta vanhaa sosialismia, punaista lippua (joka tuo mieleen N-liiton) ja ylipainoisen & hyväpalkkaisenn AY-pomon laulamaa ”Nälkä meill’ on aina vieraanammme”. Ainakin vuoden 1990 jälkeen, itäisen Euroopan vapauduttua, ideologinen jäykkyys saattoi tuntua jopa tragi-koomiselta.
Kyllä siihen riittäisi työ, toimeentulo ja vapaus päättää omista asioistaan. Työttömien unohtaminen on myös kohtalokas virhe.
Niinpä esim. PS taisi aistia ajan hengen oikein nimetessään linjaansa ”työväenpuolueeksi ilman sosialismia”.
Ilmoita asiaton viesti
Näköjään A-studiossakin haparoitu aiheen tiimoilta. Harva uskaltaa sanoa ääneen http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/30/studio-tal…
Ilmoita asiaton viesti
Andersson pääsi sivaltamaan vitsiniekka Lindmania äänestäjien iästä, vaikka demareista astui ysärisukupolvi kehiin yhden edustajan voimin. Ay-siivin kannatelema SDP ei lähde lentoon ja nykyinen klikki tuskin muuttaa suuntaa.
Voidaan unohtaa rakenteiden korjaus ja Suomea odottaa ranskan kaltainen työlainsäädäntö 3500 sivua/ 2 kiloa (dokumentissa Ranskan vaikeuksista EU:ssa). Kannattaa katsoa areenasta eilinen dokumentti. Täytyy myöntää, että olin lähes tiedoton Ranskan vaikeuksista ja kuinka paljon meillä on yhteistä sen kanssa .Julkisen talouden osuus 57%, jonka Trichet sanoi olevan liian suuri ja 47-48 olisi toivottava.
Ilmoita asiaton viesti