Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Noin vuoden jälkeen Suomeen

  • Noin vuoden jälkeen Suomeen
  • Noin vuoden jälkeen Suomeen
  • Noin vuoden jälkeen Suomeen

Aivan niin, lennän torstaina Helsinkiin. Poissa en ole ollut Suomesta aivan vuottakaan, mutta paljon on neidon helmoissa ehtinyt tänä aikana tapahtumaan. Suomen valtiovelka on kasvanut neljällä miljardilla eurolla, nousten huimaan 96 miljardiin euroon. Työpaikkoja maasta on kadonnut reilun 120 paikan päivävauhtia. Rakennemuutos ja finanssikriisin jälkeinen taantuma ovat iskeneet kaikista rajuimmin teollisuuteen, josta on kadonnut yli 76 000 työpaikkaa vain muutaman vuoden aikana.

Virallisten tietojen mukaan tammikuussa 2015 Suomen työttömyysaste oli 8,8 prosenttiyksikköä, joka on 0,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan tammikuun alussa työttömiä työnhakijoita oli 359 600 (virhemarginaali ±18 000), mutta taustalla vaanii myös aikaisemmin kartoitetut noin 140 000 piilotyötöntä. Miehet ovat reilusti työttömämpiä kuin naiset, mutta varsinkin akateeminen työttömyys on ollut rajussa kasvussa jo muutaman vuoden ajan. 

Koko maassa oli lomautettuna tammikuun lopussa 44 000 henkilöä, mikä on yli 4 000 enemmän kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. Kokoaikaisesti lomautettuja oli yhteensä 34 500 henkilöä, joka on 3 100 enemmän kuin edellisen vuoden tammikuussa.

Työpaikat, työttömät ja raha eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joita me suomalaiset olemme kadottaneet kuluneen vuoden aikana. Listalle mahtuu paljon monenlaista, aina suvereniteetista pääministereihin.

Luit aivan oikein, sillä eikös se entinen pääministerimme Jyrki Katainen (kok) kadonnut jonnekin Keski-Euroopan notkuvien lihapöytien sekaan. Jyrkistä tuli paljon parjattu ja kovaluontoinen salkuton komissaari, josta ei ole sittemmin juurikaan kuulunut. Onneksi Kataisen housuja täyttämään saatiin monissa liemissä keitetty Alexander Stubb (kok), joka on tunnettu bumtsibumbahtavasta politiikastaan. Tärkeintä on fiilis, Stubb uskoo. Ja sekin tärkeää vain silloin, kun onnistut taltioimaan sen selfieesi.

Alexander Stubbin hallitus aloitti toimikautensa 24. kesäkuuta 2014. Pesän siivouksen yhteydessä ovi on käynyt tiheään. Pestinsä on vaihtanut ministeri, jos toinenkin. Jokunen sentään jäi.

Aluksi hallituksesta karkasi Vasemmistoliitto, joka ei ollut tyytyväinen aikaisemmin ajamaansa politiikkaan. Tämä seurauksena kokoomuksen sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Paula Risikko nousi paikkaamaan tyhmien lausuntojen tahriman Merja Kyllösen (vas) saappaita liikenneministerinä. Samalla hän otti kontolleen myös kuntien kohtalon.

Uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi valittiin useiden titteleiden moniottelija, kokoomuksen Laura Räty. Myöskään kulttuuria ei koettu enää kokopäivätyöksi, vaan Paavo Arhimäkeä (vas) paikkaamaan tullut sosialidemokraattien Pia Viitanen hoitaa kulttuurin ohessa myös Suomen asuntoasioita.

Myöhemmin syksyllä myös Vihreät saivat tarpeekseen. Kehitysministeriksi Heidi Hautalan jälkeen noussut Pekka Haavisto joutui väistymään rahavirastaan, Suomen omaisuuden virallisena lobbarina, kun vihreät lähtivät hallituksesta. Toisaalta vauhti, jolla hän kansallisomaisuuttamme myi, oli muutenkin niin huima, että tuskin siitä olisi enää töitä kovinkaan pitkäksi aikaa enää riittänyt. Haaviston tilalle ministeriksi nousi sosialidemokraattien Sirpa Paatero.

Samalla hengenvedolla kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen korvasi ympäristöministerinä toimineen vihreiden Ville Niinistön. Maa- ja metsätalousministerin salkku puolestaan vietiin Jari Koskiselta (kok), ja luovutettiin lopulta nuorekkaalle myyntitykille Petteri Orvolle (kok).

Kaiken kaikkiaan Kataisen hallituksessa 22.6.2011 aloittaneista ministereistä on jäljellä enää Stubbin lisäksi viisi muuta: ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (sd), oikeusmiinisteri Anna-Maja Henriksson (rkp), sisäministeri Päivi Räsänen (kd), työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko (kok).

Hallituskausi on ollut varsinaista vuoristorataa, mutta jos jotakin positiivista tulisi etsiä, niin ainakin hallituspotrettien virallisilla ottajilla on riittänyt töitä. Paljoa muuta hyvää minä en keksi. Luojan kiitos kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, ja tämä painajaiseksi muuttunut farssikin on pian ohitse.

Käännetään katse kohti seuraavia vaaleja ja uutta Suomea.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ja sitten vastaus kysymykseen: vähän pelottaa tulla käymään. Sen verran täällä on suuta soitettu, että nakkikiskalla saa varmasti olan taakse kurkkia. Ei nyt sentään, vaikka mistäpä sitä tietää.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olen tässä vuosien aikaan tavannut 2 ihmistä, jotka ovat jotain näistä minun lässytyksistä oman kertomansa mukaan nähneet.

Jotenkin on sellainen kuva, että kukaan ei lue näitä blogeja - muiden bloggaajien lisäksi - muuten kuin silloin kun niistä tulee uutisia.

Mutta minä nyt olenkin keskittynyt lähinnä kommentointiin. Se on jotenkin luontevampaa. Välillä on käynyt mielessä, josko kommentoisin blogimuodossa, mutta se olisi vaan patsastelua. Ei ole jaksanut nyt meedionhommiakaan harrastaa. Ei ole tarpeeksi vittumaisella tuulella.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se riippuu hyvin paljon siitä, että jaksaako näitä blogikirjoituksia lähteä tuuttaamaan tuonne sosiaalisen median puolelle. Minä esimerkiksi tunnustaudun sinun lukijaksesi, vaikka et olekaan kirjoittanut mitään neljään kuukauteen.

Sulla on hyvä ote tekstiin. Sopivan sarkastinen ja alakuloinen.

Minulla käy uusien tekstien puolella yleensä 800 - 2000 lukijaa, ja jos oikein lähtee teksti leviämään niin lukijakuntaa kertyy noin 3000 - 10 000. Lähinnä omaksi ilokseni minäkin näitä tauoilla aina kirjoittelen.

Tässäkin kirjoituksessa oli pari pointtia.

1.) Ystävät sosiaalisen median puolella tietävät, että olen pian Helsingissä. Tarvitsen yöpaikkaa ja kaljakaveria, koska yksin olen liikenteessä.

2.) Huomioita viime vuodelta, joita ei missään nimessä saisi vaalipuheista haltioituneena unohtaa.

3.) Herättää keskustelua täällä keskustelijoiden puolella.

Aika paljon minä keskutelen itse näistä teksteistä politiikasta kiinnostuneiden kanssa tuolla Facebookin puolella. Ja paljon on tullut myös kaiken maailman kaverikutsuja tuntemattomilta tekstien johdosta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #5

Niin joo, tuokin on yksi tapa. Minulla on vähän ristiriitainen suhde omiin kirjoituksiin. Ne ovat kaikkien nähtävillä, enkä mitään niistä ota takaisin, mutta minusta se olisi pelkästään hyvä, jos niitä ei kukaan koskaan näkisikään. Koko homma on ollut sellaista kokeilua ja epämukavuusalueella taiteilua, eikä sitä ole jaksanut pitemmän päälle.

Hulluutta. Minä harrastan hulluilua. Teen sitä, mitä ei tekisi mieli tehdä. Kai se on jonkilaista vuorenhuippujen valloitusta sekin.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #5

Jos sattuisit tulemaan savoon niin voisin tarjota helposti kaljan jallulla ja olla täysin "normaali" ihminen, vaikka mitä muuta voisi olettaa.

Eräs juttu mitä suomessa on tapahtunut, on kaikenlaisen ryhmähomostelun/sulkeutuneisuuden lisääntyminen. Eräänlainen tribalisoituminen. Siitä seuraa heimotaisteluja.

Ja mitä Ukkonen sanoo: "Jotenkin on sellainen kuva, että kukaan ei lue näitä blogeja."
...Ruojan kiitos! Se on muka hyväkin syy suoltaa mitä vihastuneeseen mieleen sattuu milloinkin tulemaan, kun ei parempaakaan purkautumisväylää keksi.
Se on eräänlaista tyhmyyden maksimointia, joka on yksi absurdin taiteen alalajeista. Mutta mistähän löytäisi alustan jossa voisi puhella samanmielisen kanssa kaikista mielenkiintoisista jutuista ilman, että on pakko suuttua pyrkijöille ja muille vastaaville nössöille? Sellaisen vähemmän otsasuonta pullistavan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #9

Täytyypä laittaa korvan taakse. Savossa tulee aina aika ajoin käytyä, Jo vain on yhden tähden jallua?

Ainahan Suomessa on piirejä ja sisäpiirejä ollut, mutta olet kyllä siinä suhteessa oikeassa, että näiden rajat ovat muuttuneet häilyvien sijaan tosi eksakteiksi eli tarkoin määritellyiksi. Jos et ole tätä mieltä, niin olet meitä vastaan. Jos sinun mielestäsi maksalaatikko on hyvää, niin ei ole mitään asiaa meidän puolueeseen. Ei varsinkaan, jos juot kahvisi mustana.

Moni idealisti joutuu luopumaan aatteistaan, että pääsisi mukaan heimoihin.

Pauli Leinonen

No, nakit nyt ovat muutenkin epäterveellisiä;)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä huomio, mutta jonkunhan se täytyy pienyrittäjiäkin tukea, koska valtio sitä ei tee. Tuen hengen ja terveytenikin uhalla. :)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kyllä suomalaiselle nakille aina passaa tulla. Eikä se muusikaan siinä pöllömpi idea ole, varsinkin jos tulee jotakin kahnausta niin sitä voi käyttää kuten kakkua elokuvissa. Ja sitten juosta sen mitä kintuista lähtee :)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #7

Hidastettuna versiona. Se vain olisi näky. Ja sitten himppulat vinkuen karkuun. :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset