Puhkeaako Suomen asuntokupla?

Ei ole mikään salaisuus, että Suomessa uudet asunnot ovat törkeän kalliita. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa ja niiden välittömän vaikutuskehän sisäpuolella asuntojen hintakehitys on ollut päätä huimaavaa. Monet syyttävät ahneita rakennusyhtiöitä, vaikka todellisuudessa kyse on aina ollut kysynnän ja tarjonnan laeista.

Asuntojen hintakehitys on heijastunut suoraan asunnoista pyydettävien vuokrien määrään, jotka nekin ovat kohonneet huolestuttavalle tasolle. Voidaankin siis todeta, että niin asunnot kuin vuokratkin ovat kallistuneet ihmisten tuloja vauhdikkaammin. Handelsbankenin ekonomisti Tuulia Asplund varoittelikin suomalaisia pääkaupunkiseudulle syntyvästä asuntojen hintakuplasta jo viime lokakuussa. Myös Lähitapiolan tekemä Arjen Katsaus -tutkimus tuki Asplundin tiedotetta. Tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista olivat sitä mieltä, että pääkaupunkiseudun asuntokupla ei ole vain puhetta, vaan karu tosiasia.

Suomen asuntomarkkinat ovat kuitenkin paljon tätä monimutkaisemmat. 

Pari vuotta sitten asuntojen hinnat Suomessa alkoivat laskemaan, ja hintojen uskotaan laskevan myös tänä vuonna. Pellervon taloustutkimus ennakoi asuntojen hintojen laskevan Helsingissä noin puoli prosenttia ja koko maassa noin 0,7 prosenttia. Vuoden takaiseen verrattuna asuntojen hinnat ovat laskeneet koko maassa noin 1,5 prosenttia. PTT:n mukaan maltillinen hintojen lasku on tästä huolimatta asuntomarkkinoiden vakauden kannalta katsottuna hyvin toivottavaa. En kuitenkaan itse ole tästä täysin vakuuttunut.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat vuoden 2013 alun tasolla, ja muualla maassa vuoden 2011 alun tasolla. Tämän vuoden tammikuussa vanhojen osakehuoneistojen keskimääräinen neliöhinta oli koko maassa reilut 2 200 euroa. Pääkaupunkiseudulla neliöhinta oli 3 540 euroa, kun taas muualla Suomessa noin 1 700 euroa. Pakoittain asuntojen hinnat ovat suorastaan romahtaneet, sillä tietojen mukaan viime vuonna pienillä paikkakunnilla jouduttiin toisinaan myymään kerros- ja rivitaloasuntoja jopa yli neljänneksen halvemmalla kuin vuonna 2013. Ilmassa on paljon riskejä.

Kaikkiaan Suomessa on lähes kolme miljoonaa asuntoa ja omakotitaloa, mutta puolella niistä ei ole minkäänlaista markkina-arvoa. Viime vuonna Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna arvioi, että vain puolet kaikista nykyasunnoista sijaitsee tulevaisuuden asuntomarkkinoilla. Siksi vain nämä asunnot säilyttävät suurella todennäköisyydellä kaupallisen arvonsa, kun taas toiset ajavat heinälatojen asemaa.

Hänen lausuntoaan tuki PTT:n toimitusjohtajan Pasi Holmin maltillinen ja valistunut arvio, jonka mukaan jopa kolmasosa kaikista asunnoista olisi sellaisia, joissa on suuri riski ettei arvonnousua enää tule. Joka kymmenennen asunnon arvo laskee, totesi Holm tuolloin.

Valitettavasti hintojen lasku heijastuu vain harvoin asunnoista pyydettäviin vuokriin. Vuokrien uskotaan nousevan tänä vuonna noin kahden prosentin verran. Nopeasti nousevat vuokrat puolestaan heijastuvat suoraan valtion jakamiin asumistukiin, joiden määrä on kasvanut keskimäärin noin 7 prosenttiyksikköä vuodessa jo muutaman vuoden ajan. Suomalaisten palkka ei tahdo riittää asumiseen.

Tilanne on sietämätön. Vuonna 2014 asumistukia maksettiin 1, 523 miljardia euroa, joka oli yli 100 miljoonaa enemmän kuin edeltävänä vuotena. Vuoteen 2008 verrattuna summa on nyt jopa 33 prosenttia suurempi. Kyse on suorasta tulonsiirrosta valtiolta varakkaille sijoitusasuntojen omistajille, sillä jokaisenhan meistä tulee jossain elää, eikö vain?

Onkin mielenkiintoista, että yksikään poliittinen vaikuttaja ei ole ottanut puheissaan esiin alati kasvavia asumistukimenoja. Epäilen syyksi sitä, että lähestulkoon jokainen poliittisesti merkittävässä asemassa oleva henkilö omistaa asunnon. Parhaimmissa tapauksissa useampia.

Samaan aikaan ilmassa on myös toisenlainen riski, sillä jos korot nousevat ja asuntojen arvot laskevat, voi tämä tietää henkilökohtaista konkurssia hyvin monelle asuntovelalliselle. Kun ottaa huomioon sen, kuinka heppoisesti pankit lainojaan nousukaudella jakelivat, voivat pakkolunastukset olla hyvin monen suomalaisen arkipäivää jo viiden vuoden päästä, mikäli Suomen talous ei lähde elpymään. Matalat korot, joita pidettiin 2000-luvun puolivälissä, olivat omiaan ruokkimaan ilmiötä.

Viitteitä tästä antaa myös velka- ja maksuvaikeuksissa olevien yksityishenkilöiden järjestelylainoihin keskittyneen Takuu-säätiön karut vuosikatsaukset, joiden mukaan viime vuosina kulutusluotoista velkaantuneista hakijoista joka viidennellä oli kontollaan myös asuntolaina. Määrä on yli kaksikertaistunut vain muutamassa vuodessa, koska matalien korkojen ja liian kalliiden vuokrien vuoksi asunnon ostaminen on näyttänyt järkevältä, jopa pienituloisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Useat ekonomistit kuitenkin vakuuttelevat, että asuntokuplalle tyypillinen ominaispiirre on rakennusbuumi, jonka myötä luodaan ylitarjontaa. Ylitarjonta puolestaan purkautuu hintojen laskuun, eikä sellaista Suomessa ole. Tilanne toki muuttuu jos ja kun korot nousevat, mutta tällä hetkellä lainakorot ovat laskussa, kun Euroopan keskuspankki yrittää yhä rajummi elvyttää taloutta, he sanovat.

Ekonomistien mukaan Suomessa ei siis ole asuntokuplaa, mutta jotain on vinksallaan, kun tavallisella palkansaajalla ei ole mahdollisuutta ostaa asuntoa kestävällä pohjalla, mutta varaa ei olisi oikein vuokrallakaan elää. Kutsukaa sitä miksi ikinä sitten haluattekaan.

Myös pieni- ja keskituloisilla tulisi olla mahdollisuus normaaliin elämään.

Miksi päättäjät eivät vastaa?

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu