Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Skandinaavinen pakanausko herää henkiin Islannissa

  • norjalaista sielunmaisemaa
    norjalaista sielunmaisemaa
  • asartu-kylä islannissa
    asartu-kylä islannissa

Muinaisusko tekee paluutaan Islannissa. Islannissa aloitettiin rakentamaan maan ensimmäistä germaaniselle ja skandinaaviselle muinaisuskolle pyhitettyä temppeliä sitten viikinkiajan. Vaikka vanhojen Jumalten palvominen pieksettiinkin pois skandinaaveista noin 1000 vuotta sitten, on moderni versio norjalaisesta pakanauskosta alkanut saamaan yhä enemmän jalansijaa Islannissa.

Aasainuskon liike, jonka tarkoituksena on herättää henkiin germaaninen muinaisusko, syntyi jo 1800-luvulla. Uskonnolliseksi yhteisöksi järjestö hyväksyttiin aikaisemmin raivonneiden natsiviittauksien vuoksi kuitenkin vasta vuonna 1978. Pelkästään kuluneen vuosikymmenen aikana uskontokunnan jäsenmäärä on triplaantunut entisestään, ja kiinnostus tuntuu olevan yhä kasvussa. Tänä päivänä Islannissa on noin 2,400 rekisteröityä jäsentä.

Odinille, Freijalle ja Thorille omistetussa temppelissä tullaan pitämään erillaisia seremonioita, aina häistä hautajaisiin ja siitä keskikesän ja keskitalven suuriin juhliin. Tämän lisäksi tarkoituksena on järjestää mm. kaste- ja konfirmaatiotilaisuuksia. Aasainuskossa jumalsuhde on sekä kaksipuolinen, että tasa-arvoinen. Jumalat nähdään enemmänkin ystävinä, ei palvonnan kohteina.

Hankkeen isänä pidetty asartujen ylipappi Hilmar Örn Hilmarsson toteaa kuitenkin, että huolimatta liikkeen kasvusta, hän ei elättele harhaluuloja siitä, että joku uskoisi yksisilmäiseen mieheen, joka ratsastaa kahdeksanjalkaisella hevosella. Miehen mukaan oppineet näkevät vanhat saagat runollisina metaforina, jotka toimivat kuin manifesteina ihmisen ja luonnon psykologialle.

Toisaalta uskovathan ihmiset senkin, että Muhammed lensi siivekkäällä hevosella taivaaseen. Tai että Jeesus kykeni muuttamaan veden viiniksi sekä ruokkimaan 4000 ihmistä vain seitsemällä leivällä ja yhdellä kalalla. Yksisilmäinen mies, joka ratsastaa kahdeksanjalkaisella hevosella, miksipä ei?  

Tieto rakennusprojektista on otettu vastaan varovaisen innostuneesti. Vaikka moni varmasti hymyileekin, ei silti kannata aliarvioida hankkeen valtavaa rahallista potentiaalia ja vaikutusta turismiin. Aihepiiristä kiinnostuneet metallipäät ympäri Eurooppaa ovatkin jo etukäteen uhitelleet matkustavansa Islantiin temppelin valmistuttua.

Jos homma hoidetaan huolella kotiin, on odotettavissa jonkinlainen pyhiinvaelluskohde, joka sijaitsee kukkulan laella, vain kivenheiton päässä Islannin pääkaupungista Reykjavikista. Viime vuosinahan viikingit ovat olleet jälleen kovassa nosteessa, ja varsinkin History Channelilla näytettävä Vikings -televisiosarja on kasvattanut yleistä kiinnostusta skandinaavista mytologiaa kohtaan.

Uskonkin, että kysyntää paikalle varmasti riittää.

"Kuvaa itsesi uhrialttarilla, osta kasapäin riimukiviä ja juomasarvia. Tai kiinnostaisiko teitä sittenkin aito replika viikinkien käyttämästä Damascus-miekasta? Koe tulevaisuutesi tietäjän teltassa! Ja mikäli nälkä yllättää, on meillä tarjota teille autenttinen Valhalla -hampurilaisateria, jossa riittää purtavaa isommallekin miehelle.."

 

Lähde: The Guardian

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

The Guardianin kommenttiosiossa oli runsaasti hurskaita kristittyjä, jotka uhkailivat keskustelijoita uskonsodalla ja Helvetin lieskoilla. Sivusto kuitenkin valvoo kommentointia kohtalaisen tehokkaasti, ja valtaosa mauttomuuksiin menevistä fundamentalisteista poistettiin keskusteluista.

Myös Suomessa on värikäs katras erillaisia muinaisuskoja, vaikka tavat ja uskomukset vaihtelivatkin eri aikoina ja eri alueilla.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Ei-taivaankaltaiseen paikkaan näyttää olevan monta tietä, vaikka taivaaseen edelleen vain yksi.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Näkemyksiä vain.

Maailmassa on 2700 Jumalaa. On aikamoista lottoa valita se oikea, jos sellainen on.

Itse uskon enemmän ihmisten hyvyyteen, solidaarisuuteen ja kiltteyteen. Toisten vakaumusten, ajatusten ja oikeuksien kunnioittamiseen, niin kauan kuin nämä eivät pyri rajoittamaan muiden oikeuksia. Nämä ohjenuorat todennäköisesti kantavat minut pidemmälle kuin parituhatta vuotta vanha paimentolaiskirja.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Ja sinä luulet tietäväsi mikä se yksi tie on?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Klassinen ajatus, johon törmäsin myös The Guardianin uutista koskevassa keskusteluosiossa.

Minun mielestä on aika vaarallista ajatella, että minä tiedän varmuudella ja muut ovat väärässä. Se on tie, joka on johtanut moneen murheeseen ja suruun.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #6

"Minun mielestä on aika vaarallista ajatella, että minä tiedän varmuudella ja muut ovat väärässä"

Riippuu tietysti siitä, kuinka pitävät perusteet omalle tiedolle on. Jos näkemyksensä voi perustelemalla 'myydä' kenelle hyvänsä, lienee aika vahvalla pohjalla. Jos taas siitä 'oikeasta tiestä' on samaakin tietä kulkevilla tuhansia reittiehdotuksia, kannattaa kulkea varovasti.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #7

Hemmetin hyvin sanottu, Hannu.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #6

Mun mielestä hyvä peukalosääntö on se, että jos joku väittää, että on vaan yksi jumala, hänen jumalansa ja se on ainoa oikea, keskustelu on aika lailla ohi.

En oikein muutenkaan luota ihmisten arvostelukykyyn, joiden mielestä ihmisellä on sielu ja puilla ei.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #17

Siinä käy nopeasti keskustelukaverit vähiin, mutta toisaalta sillä tavoin valikoituu kyllä ne kaikista avoimimmat (ja kenties mukavimmat). Uskontokuntaa katsomatta.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Eihän tässä taivaaseen yritetä mennäkään, vaan mieluiten Valhallaan.

Jyrki Paldán

Joidenkin arvioiden mukaan myytti taistelukentiltä Valhallaan kantavista siivekkäistä Valkyrie-taruolennoista tulee viikinkitaistelijoiden kärsimistä hallusinaatioista, jotka olivat seurausta ... noh jätetään sanomatta ettei kukaan saa pahoja vaikutteita ja huonoja ideoita ... nauttimisesta.

Ei siis muuta kuin lampaantalja selkään, nuppi kunnolla sekaisin ja kirves kädessä heilumaan suolle. Saatat päästä Valkyrien kantamana Valhallaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #12

Näinhän se on. Mukana vedettiin paljon muutakin kuin pulkkaa, että se rohkeus ei tahtonut pysyä sisälläkään enää. Ja tietäjät kanavoivat Jumalten viestejä vasta sienikeiton jälkeen.

Susanna Kaukinen

The ninth is Folkvang, where Freyja decrees
Who shall have seats in the hall;
The half of the dead each day does she choose,
And half does Othin have.

https://en.wikipedia.org/wiki/F%C3%B3lkvangr

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tänä päivänähän viikinkien mytologia on varsin edustettuna populaarikulttuurissa. Niin sarjakuvissa, televisioissa kuin lauluissakin. Varsinkin norjalaiset ovat kunnostautuneet ajanhengen mukaisen musiikin tuottamisessa.

Oma ehdoton suosikkini on Wardruna, joka pyrkii lauluissaan tutkimaan Futharkin riimuja ja niiden hengellisyyttä. Esiintyessään yhtye pyrkii käyttämään vanhoja norjalaisia soittimia, jotka luovat aivan omanlaisen äänimaailman. Myös laulujen sanat kirjoitetaan esinorjalaisella kielellä.

Moni etsii juuriaan, kun kansallisuudet katoavat.

Wardruna - Algir - Stien Klarnar, Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=oiC0kBTpbjs

Wardruna - Heima Thurs, Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=DmoWb5MKbuk

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Martti, tekstisi tuo mieleeni Rosalan (Hiittisten saaren länsipäässä) viikinkikeskuksen. Vaimoni toimi puolitoista vuotta vs. terveystarkastajana sijoutuspaikkanaan Kemiönsaari ja toimialueena koko Turunmaan saaristo. Minä osaltani toimin hänen navigaattorinaan, kun oli vaikeaa löytää perille ja usein tälle miespuoliselle naville oli tarve. Niinpä olin mukana, kun hän asioi työn vuoksi Bengtskärin majakalla ja matka kulki Rosalan kyläkaupan sekä viikinkikeskuksen kautta. Vanhojen piirustusten mukaan laaditussa viikinkitalossa aistii olevansa jossakin muinaisessa, rautakautisessa ympäristössä. Kuin itse olisi mukana Asterix ja viikingit -albumissa.

Aseisiin ja turvavarusteisiin keskittynyt oma pikku rakennuksensa, jossa kaiuttimista kuuluu vaimeana viikinkiajan musiikki, sellaisena kuin sen musiikkitieteilijät ymmärtävät, on osa ilmapiiriä. Henkarissa riippuu metallirenkaista "kudottu" 5-6 kg painava tunika, jonka tehtävä oli pysäyttää tikarin ja miekan iskut, mutta minä sovinistisesti oivalsin, että tällainen asu olisi otollinen jokaiselle shoppailuintoiselle naiselle (kuin myös miehelle) kuumana kesäpäivänä - ei tule haalittua ylimääräistä kannettavaa.

Alla pari linkkiä asiaan. Pahoittelen, että menin tekstisi ohitse, mutta se herätti muistini noihin kolmen-neljän vuoden takaisiin kokemuksiini. Rosalan näkemiseksi retki kannattaa tehdä nimenomaan Kemiönsaaren Kasnäsistä (nauttia Kasnäsin mainiosta ja vielä huokeastakin kalabuffetista), josta yhteysvene/"laiva" matkaa Rosalan kautta Bengtskäriin niin, että molemmat ehtii näkemään/kokemaan rauhassa. Lapsille tässä on kiehtovia virikkeitä ja opittavaakin. Joo, kuulostankohan matkailumainokselta? Tällaisen keskuksen sijainti nimenomaan viikinkireittien äärellä, jossa livenä on paikalta löydettyä esineistöä, on uskottava.

Ellet tunne paikkoja entuudestaan, ja jos sinulla on aikaa, tutustu ensi kesänä Suomessa käydessäsi. Sinun kirjoituskyvyilläsi saat aiheesta kirjallisesti varmasti kiintoisan raportin aikaan.

http://www.rosala.fi
http://www.rosala-viking-centre.com/suomeksi.htm
http://www.labbnas.fi/fi/toiminta/vapaa-aika

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Täytyy Jouni laittaa korvan taakse. Olen lukenut tuosta Rosalan viikinkikeskuksesta, ja mielenkiinto siihen heräsi ihan vain turistimielessä jo kauan sitten, kun Kalajoen seudun viikinkiaarteetkin muistaakseni päätyivät Rosalaan.

Tuota ei mielestäni markkinoida oikein lainkaan. En usko, että kovinkaan moni turisti on koskaan edes kuullut tuosta. Matkaopastoimintaan keskittyvien yhtiöiden kannattaisi minun mielestäni laittaa kaikki oljenkorret esille, ja järjestää matkoja ihan minne vain turistit kulloinkin haluavat - jos ovat valmiita maksamaan.

Ei tämä minusta niin aiheen ohitse mennyt, kun minunkin mielestäni tuossa Islannin temppelihankkeessa mielenkiintoisinta on sen taloudellinen arvo, jonka nämä 'uskovaisetkin' varmasti tiedostavat, mutta joka ei kuitenkaan ole toiminut päällimäisenä puskurina projektille. Toivottavasti Islannin valtio rahoittaa tuota hanketta.

Oli varmaan muuten aika mielenkiintoinen kokemus päästä sisään tuohon Rosalan toimintaan, ja kuulla historiaa pöytälaatikosta. Mukavan näköistä seutuakin näyttäisi olevan.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Bengtskärin (työ)matkaan sisältynyt iltapäivän parituntinen viikinkikeskuksessa oli antoisa. Luentomainen opastus tuossa pimeähkössä viikinkitalossa (minimivalaistus autenttisehkon ilmapiirin luomiseksi) ja retkeen sisältynyt yhteisatria tuossa talossa.

Hiittinen on vajaat kymmenen kilometriä lännestä itään, lehtomainen suurelta osin ja saaren puolivälin lähellä kapeikossa (umpeenkasvava salmi) nimenomaan on tehty ne useimmat viikinkilöydöt: heidän aikanaan saaria oli kaksi ja nykyään se on käytännössä yhteen kasvanut. Maannousu on merkinnyt tuhannessa vuodessa merenpinnan karkaamista 4 metrin verran.

Kasnäsin suuren kalaravintolan toisella puolen on saaristomeren kansallispuistoon sisältyvä kallio- ja metsikköalue - mainio luonnollinen uimaranta myös. Ja matkalla luontokeskus, joka on tehty niin lasten(kin) ehdoilla, että aika ei tule pitkäksi. Kaikki tämä kävelymatkan päässä Kasnäsin lauttarannasta, josta lähtee moneen suuntaan saaristoa lauttoja.

Kiintoisa piirre noissa saaristomaisemissa yleensäkin on se lehtomaisuus, joka kuitenkin muuttuu muutaman sadan metrin matkalla paikoin karuksi ja kuivaksi, usein osin kallioiseksi maastoksi, jossa kasvaa käkkärämäntyä ja pientä katajaa, ikään kuin pikasiirtymä Pohjois-Suomeen. Kannattaa pitää koria/ämpäriä sekä saappaita mukana, sillä monin paikoin kurkkaaminen metsään tuottaa kanttarelleja (minun kokemukseni mukaan saariston perussieni: jos löydät sienen, se on kanttarelli ellei toisin todisteta) - kesällä 2011 lakkasin laskemasta kanttarellisaalista ensimmäisten 15 ämpärillisen jälkeen, vaikka eiväthän vuodet ole veljiä keskenään. Valkohäntäkauriita näkyy metsissä - ja teilläkin - paljon.

Hiittisten saarella on useitakin talojen yhteyteen rakennettuja pittoreskeja kesäkahviloita, joista minäkin pidin ja yleensä niissä on kakut ja muut herkut itse tehtyjä. Monet paikat vaimoni terveystarkastamia, joten nauti huoletta. Harmillista, että kesäkauppa loppui ja niin viereinen venesatama hiljeni.

Turunmaan rengaskierrosta (Turku-Parainen-Nauvo-Korppoo-Houtskär-Kustavi-Turku) mainostetaan, mutta itäinen Turunmaa on jäänyt miltei huomiotta. Ehkä siksi, että rengaskierrosta ei ole, vaan on tultava takaisin samaa tietä, tai varioitava reittiä ja tutkittava vaikka Strömma (maamme ainoa paikka, jossa vuorovesi-ilmiö näkyy) ja jatkettava Salon suuntaan. Salon puolella Teijolla, Mathildedalissa ja ehkä erityisesti Kirjakkalassa (oma suosikkini luonnonmukaisuutensa ja aitona säilyneisyytensä vuoksi) sijaitsevat ruukkiyhteisöt ovat kokemisen arvoisia samoin kuin Teijon kansallispuisto. Teijolla sijaitsee yksityisessä omistuksessa oleva kartano, mutta sen äärelle pääsee kävelemään ja kuvaamaan, kun jättää Teijon patruunoiden perustaman yksityisen pienen kirkon (arkkitehtuurin helmi) parkkipaikalle auton. Toinen samantapainen kartanomaisema on Kemiönsaaren Björkbodassa (lukkotehdas), ja autolla voi hyvin ajaa alueen läpi - en tiedä, onko se kovin sallittua, mutta ei se myöskään kovin kiellettyä ole.

Taalintehtaan se tehdas suljettiin 2012, heti runsaan 320 vuoden jälkeen. Ajoin kotoa Kemiön keskustasta tuona keväänä moottoripyörälläni Taalintahtaalle maisemia katselemaan ja pysähdyin tehtaan eteen lukemaan kylttiä ja totesin, että kauan se on kestänyt. Vain paria viikkoa myöhemmin hollantilaiset kiinteistösijoittajat ostivat voittoa tuottaneen tehtaan ja panivat sen lihoiksi. 1700 asukkaan yhteisössä tällainen merkitsee miltei kuoliniskua, semminkin kun Björkboda on myös reippaasti ns. vapauttanut henkilöstöä työmarkkinoille. Niin tai näin, näissä maisemissa on eletty vuosituhannet ja viikinkiaikoihin suuri idänreitti kulki aivan sivuitse. Taalintehtaan kuonakiveä näkyy koko seutukunnan rakennuksissa Salon suunnalla asti. Maatalousrakennusten kivijaloissa, kokonaisina kivirakennuksina, asuinrakennusten kivijalkoina. Kuonakiven värisävyt shiftaavat smaragdin vihertävään, punertavaan, ruskehtavaan ja väliin sinertäväänkin.

Högsåran saari 1,7 km lauttamatkan päässä Kasnäsistä on kesäisin vilkas saari ja talvella asukkaita lie 150. Yllättävän vauraan näköistä ja eräs paikallinen mainitsikin, että vauraus saattaa osin perustua aiempien aikojen merirosvoukseen, vaan tähän en ole enempää perehtynyt.

Pieni pintaraapaisu ja eksyn kauemmas aiheestasi, koska rohkaisit tuolla maininnallasi matkailumainonnan puutteesta. Tässä seutukunnassa on tuo perin tuntemattomaksi jäänyt viikinkikeskus ja miltei loputtomiin näennäisen pientä mutta kiehtovaa pienellä alueella eli turistille helposti saatavilla. Kunhan näkee vähän vaivaa.

Islannissa ymmärretään tuo matkailun edistäminen. Suomessa toisia seutuja nostetaan esiin, mutta eräs historialtaan rikas ja luonnonkaunis eli itäinen Turunmaa on saanut elää Ruususen unta.

PS Ai niin (anteeksi, tuleepa pitkä kommentti) viikinkikeskuksen perusti Wilsonin pariskunta, josta rouva työkenteli Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa - taustasta varmaankin nousee se, että keskus on laadittu arkeologialle ja historiatieteelle uskollisina. Sama pariskunta restauroi sodassa vahingoittunutta Bengtskärin majakkaa ja pitävät siellä nykyään kesäkahvilaa. Bengtskärillä on myös yöpymismahdollisuus. Itse majakalle saapuminen on oma kokemuksensa: matka pienehkössä veneessä, saaret loppuvat, samoin luodot, matkataan ulappaa, kunnes horisontissa alkaa häämöttää kerrostaloa muistuttava Bengtskär. Kippari joutuu ottamaan vauhtia ajaakseen lujaa kahden kivikon välissä sijaitsevaan Bengtskärin laituriin aallokossa. Meno näyttää hurjalta, mutta hyvinhän nuo tehtävänsä hallitsevat.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Mä olen käsittänyt että vanhat pakanauskonnot tai niiden uusi tuleminenkaan ei pohjaa ihan samalla tavalla jumal/poppaukkouskomuksiin kuin nykyiset maailman valtauskonnot kuten kristinusko tai islam.

Enemmänkin ne korostivat hyvässä ja pahassa tiettyjä luonteenpiirteitä tai vaikka luonnonilmiöitä, joita symboloimaan oli sitten aikojen kuluessa muodostunut jonkinlainen taru ja päähenkilö. Niinpä jumalillakin oli inhimilliset piirteensä ja kyky erehtyä. Luonnonilmiöihin perustuvilla taas aiheet, opetukset ja kokemukset käytännön elämästä ja selviytymisestä.

Näin agnostikkona tuo kuulostaa täyspäisemmältä ja konkreettisemmalta kuin joku puhtaaseen yliluonnolliseen jumalaan tai kuolemanjälkeiseen palkitsemiseen tai rankaisuun perustuva malli.
Varmaan noissa pakana/perinneuskonnoissakin on silti niitä jotka ottavat asiansa turhan kirjaimellisesti ja lukevat tekstejään kuin piru raamattua.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tomi, aivan oikein olet käsittänyt. Tai uskoisin ainakin niin, mitä olen aihepiiristä lukenut.

Pakanauskonnot ovat enemmänkin agnostisia uskontoja, joissa ei ole varsinaisia konkreettisia jumalhahmoja, vaan henkisyys ja uskonnollisuus on ihmisen sisäinen tunne ja kokemus.

Kuten tuossa tuo ylipappi Hilmarikin sanoi, niin vanhoja saagoja ja jumaltaruja käytetään ennen kaikkea siihen, että ymmärrettäisiin ihmisen ja luonnon 'psykologiaa' eli sielunmaailmaa.

Susanna Kaukinen

Mä jo ajattelin, ettei mun oo pakko enää koskaan matkustaa. Ehkä tuolla kuitenkin pitäis käydä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tuolla toisaalla leikittelimme jo ajatuksella, että mitä jos karhunuskon päätemppeli pystytettäisiin Helsingissä Tähtitorninmäelle. Siinä voisi Räsäsen Päivilläkin vähän alahuuli jo väpättää.

Menee vähän ohitse aiheen, mutta Kamppin Narikkatorillehan nousi muutama vuosi sitten kappeli, jota kaupunki tuki varsin avokätisesti. Rumakin on ympäristöönsä nähden kuin perkele, vaikka palkintoja onkin voittanut. Vuokraa kappelin tontista maksetaan 5,169 € vuodessa.

Silloin kun se kappeli avattiin, seurakunnat linjasivat, että siellä ei järjestetä kirkollisia toimituksia, koska ekumeeninen verovaroin maksettu kappeli haluttiin pitää kaikille avoimena.

Sittemmin on ollut mm. kastetilaisuuksia ja häitä.. ja..ja.

Vielä härskimmän asiasta tekee se, että kappelissa työskentelevien ihmisten (4 työntekijää ja 2 vahtimestari-siivoojaa) palkatkin tulevat kaupungin sosiaalivirastolta. Kaupunki maksaa vielä seurakuntayhtymälle vuokraa siitä, että kaupungin työntekijät ovat kappelissa töissä.

Saisikohan muillekin uskonnoille samanlaista tukea Helsingin kaupungilta?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Aiheesta seitsemänteen mutta tuolla Jounin mainitsemassa Hiitisten Rosalan viikinkylässä kannattaa ilman muuta käydä. Paikka on kasvanut ja toimintaa kehitetty vuosien varrella.
Lounaissaaristosta löytyy muitakin vastaavia viikinkiajan rekonstruointeja, ei tosin turisti- vaan yliopistoväen tutkimusmielessä rakentamia. Monia vanhoja merimieskappeleita, jatulintarhoja, kalliomaalauksia, suojasatamia. Valtaosa noista suurelle yleisölle tuntemattomia.

Lounaissaaristo ja Ahvenenmaa ovat muutenkin kotimaan matkailussa paitsioon jäänyt nurkkakunta vaikka ne ovat täynnä historiaa ja merkkejä muinaisesta asutuksesta ja läntisen kulttuurin leviämisestä Suomeen.
Alueella kulki aikanaan viikinkien idäntie jonka täydellistä reittiä ei vieläkään ole pystytty selvittämään Hiittisten kirkkosalmea ja todnäk Örön linnakesaarta lukuunottamatta.

Eikä tämä nyt ole maksettu mainos vaan olenpa oikeastaan koko elämäni pyörinyt noilla nurkilla ja pyrkinyt opettamaan myös jälkikasvua arvostamaan saariston ja Ahvenanmaan historian rikkautta.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Tomi, viisaita ja todellisia sanoja, kiitos. Asuin viitisentoista vuotta Turussa ja tein yhtenä toimenkuvanani yhdeksän vuoden aikana keikkoja yhtä lukuunottamatta kaikilla viikinkilaivoilla (NGLI) 1994-2003. Kökarin historia fransiskaaniluostareineen on myös perin kiintoisa.

TK: "Alueella kulki aikanaan viikinkien idäntie jonka täydellistä reittiä ei vieläkään ole pystytty selvittämään Hiittisten kirkkosalmea ja todnäk Örön linnakesaarta lukuunottamatta."

Tätä vaikeuttanee osaltaan maan voimakas nousu viimeisten tuhannenvuoden aikana eli rantaviivan karkaaminen paikoin kilometrejä kauemmas. Viikinkilaivojen syväys oli niin pieni, että niillä pääsi miltei mistä vain.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Erinomaista informaatiota teiltä tulee. Varmasti monella lukijalla on herännyt kiinnostus myös tuota viikinkikeskusta kohtaan. Täällä on kuitenkin käynyt tänäänkin jo reipas 1000 henkilöä.

Kenties joillakin nousi ajatuksia myös keskuksen markkinoinnin suhteen.

Kiitos teille! Ja jos lisää tietoa on, niin antakaa paukkua vain.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Maannousu ja österlediin merkityt unohduksiin painuneet nimet, maamerkit ja termit tosiaan tekevät idäntietutkimuksesta vähintäänkin haasteellista.
Aikanaan noita tutkittiin useankin tahon yhteistoiminnalla, nyt en tosin tiedä mikä on viime vuosien tilanne. Yllättäen mm botaniikka on osoittautunut suhtkoht käyttökelpoiseksi tieteenalaksi vanhoja satamia, kätköpaikkoja, merkkitulisaaria ja suojapaikkoja jäljitettäessä.

Juttua riittäisi alueen historiasta kiinnostuneille kyllästymiseen asti. Vaan jotta ei kaapattaisi Martin mielenkiintoista blogia niin aiheeseen liittyen saariston jatulintarhat, 'trojenberg' (Troijan vuori) tai 'jungfrudans' (neidontanssi), ovat merkkejä ja symboleja jotka kertovat muinaisesta uskonnosta ja kulttuurista jonka alkuperää, merkitystä ja tekijöitä emme tiedä. Samanmoisia löytyy Skandinaviasta, Virosta ja Saksasta.
Häpeäkseni pitää nyt sanoa että laiskuuttani en ole jaksanut haeskella tietoa miten noiden tutkimukset nykyään etenee, jos mitenkään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset