Puolen miljoonan euron hymy

Julkisella sektorilla toimivien johtajien muhkeita palkkoja kuulee usein perusteltavan työn vaativuudella sekä kilpailukykyisillä palkoilla, mutta eikö vähempikin riittäisi, kysyn.

Nykyisen taloustilanteemme varjossa ei voi kuin ihmetellä, että kuka näitä palkkoja kilpailuttaa. 

En usko, että ulkomailla on hirveästi kysyntää tankeroenglantia puhuville, ruotsin alkeet taitaville kykyjohtajille, jotka ovat käyttäneet koko työuransa erilaisten poliittisten ja järjestettyjen luottamustehtävien hoitamiseen. Kulkeneet kavereidensa imussa hallituspallilta toiselle, ja lopettaneet koulutaipaleensa jo kandin tutkinnon jälkeen. Heille tuskin löytyy tarvetta edes yksityiseltä sektorilta.

Kenen kanssa me sitten näitä yli 400 000 euron vuosipalkkoja oikein kilpailutamme?

Missä on niin kova tarve ja kysyntä julkisen sektorin luottamustehtävien ryvettämille ammattilaisille?

Tätä pohdin lähinnä siksi, että satuin lukemaan yhden kohtalaisen tuoreen eläkepomon CV:tä, ja samalla se toi mieleeni Ylen toimitusjohtajan puolen miljoonan euron hymyn. Hymyn, jonka veronmaksajat maksavat.

Minun mielestäni tällaiset hyvin korkeat palkat sopivat aika huonosti yhteen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tämän hetkisen taloudellisen tilanteemme kanssa.

Tuollaisia 500 000 – 800 000 euron palkkoja on vaikea perustella yhtään millään. Varsinkaan työn vaativuudella.

Tietystikään minä en sitä kouluttautumattomana maalaisena voi tietää, mutta kysyn kuitenkin, että kuinka vaikeaa on johtaa yhtiötä tai rahastoa, jonka taustalla on pohjaton käsikassara. Yhtiötä, jossa töppäilyistä ei jouduta koskaan edes vastuuseen?

Ei välttämättä kovinkaan vaikeaa, luulen.

Ja tästä syystä uskonkin, että töihin olisi saatettu tulla myös puoleen hintaan.

Minne muuallekaan he olisivat voineet mennä?

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu