*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Inhoa ja pelkoa tartunta-alueelta

  • Inhoa ja pelkoa tartunta-alueelta

Onko kukaan laittanut merkille, kuinka paljon pelkoa meidän päivittäisessä elämässämme on?

Me pelkäämme Venäjää ja ISIS-terroristeja, Suomen heikkoa talousnäkymää ja syöpää. Me pelkäämme vieraita uskontoja, nälänhätää, maahanmuuttoa ja rasismia, itsemurhapommittajia, liikalihavuutta, yksinäisyyttä, jenginuoria ja nationalismia, syrjäytymistä, työttömyyttä ja Ebola-virusta?

Sanotaan että valtio voi operoida onnistuneesti vain silloin, kun maassa vallitsee pelon ilmapiiri. Se ei varsinaisesti ole mikään salaisuus, että pelokasta kansaa on helppompi kontrolloida kuin tasapainoista ja vakaata. Peloissaan olevat ihmiset ovat myös huomattavasti avoimempia radikaalilta tuntuville uudistuksille. Päättäjät voivatkin pitää sitä suoranaisena onnenpotkuna, että me ihmiset olemme luontaisestikin niin hyviä pelkäämään.

Toisaalta vielä pelkäämistäkin taitavampia me olemme luomaan uusia uhkakuvia, joita me levitämme vaikutuspiirimme alaisuudessa oleville massoille. Nimenomaan massoille, sillä median yksi tärkeimmistä tehtävistä sen koko olemassaolon ajan on ollut luoda uusia pelkoja ja uhkakuvia, joita se välittää eteenpäin julkiseen keskusteluun.

Usein sanotaan, että seksi myy. Se pitää kyllä osittain paikkaansa, mutta todellisuudessa paras levikki saavutetaan, kun uutinen onnistuu jollain tapaa järkyttämään lukijoitaan. Kyse on eräänlaisesta shokkiarvosta. Lehdistö pommittaa julkista keskustelua lähes päivittäin toinen toistaan shokeeraavaammilla uutisilla. Jotta toivottuja vaikutuksia saataisiin aikaan, vaatii toimenpide runsaasti toistoa ja kärsivällisyyttä. Mielipiteisiin ja tuntemuksiin median avulla vaikuttaminen ei suinkaan ole uusi asia. Sitä on tutkittu eripuolilla maailmaa jo yli 80 vuoden ajan. Massamedian avulla on voitettu sotia, sitä on hyödynnetty vallankumouksissa, kaupankäynnissä ja julkisuuskuvan kiillottamisessa. Sen apua on käytetty oikeuttamaan mitä epäeettisempiä ratkaisuja. Painotan kuitenkin, että aina ei suinkaan ole kyse pelkästä propagandasta, vaikka varmasti informaatiosodalla ja negatiivisen julkisuuden peittelylläkin on tässä osansa.  Pääosin osin kyse on silti aina levikistä. Levikistä ja rahasta. 

 

Ebolan toinen aalto rantautui Europpaan

”Ebolan toinen aalto rantautui Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin – tarkista leviämistilanne kartalta”, uutisoi Yle kissankokoisin kirjaimin verkkosivuillaan. Länsi-Afrikassa sairaaloihin on jouduttu perustamaan erityisiä kuolemanhuoneita, osastoja, joista potilaalla ei ole paluuta, ilmoitetaan.

”Miten tämä on mahdollista?”, kysyy puolestaan uutiskanava CNN.

Pelko Ebola-tartunnoista on levinnyt kulovalkean tavoin länsimaisessa mediassa viime kuukausina, eikä loppua näy. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tautiin on kuollut vajaan vuoden aikana noin 4500 ihmistä. Sairastuneita puolestaan on arvioiden mukaan noin 9000. Eniten kuolonuhreja kerrotaan olevan Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa. Yksittäistapauksia on esiintynyt myös Nigeriassa ja Senegalissa. Terveysjärjestön arvioiden mukaan tartuntojen määrä tulee todennäköisesti kiihtymään seuraavan muutaman kuukauden aikana niin kovaksi, että uusia tapauksia uskotaan ilmaatuvan viikossa jopa 10 000. Jos jotain, niin tätä meidän tulisi pelätä.

Terveysjärjestö on vedonnut koko maailmaan, että virus saataisiin taltutettua. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on julistanut, että Ebola-epidemia on uhka maailman rauhalle. YK kehoittijäsenmaitaan toimittamaan Länsi-Afrikkaan kiireellistä apua, kuten kenttäsairaaloita, laboratorioita, klinikoita, henkilöstöä ja sairaalatarvikkeita. Myös matkustusyhteyksien säilyttämistä pidettiin keskeisenä. Tämä tosin kummastutti monia, sillä eikö tauti nimenomaan olisi tärkeä eristää karanteeniin, jotta uhka säilyisi paikallistasolla.

 

Oletko kuullut Emilestä

Vuodenvaihteen tienoilla Länsi-Afrikassa käsistä riistäytynyt Ebola-epidemia sai alkunsa Guinean kaakkoisosissa, josta se levisi maan pääkaupunkiin Conakryyn. Sittemmin tauti levisi myös naapurimaihin, Liberiaan ja Sierra Leoneen. Ensimmäisenä sairastuneena pidetään kaksivuotiasta Emile-poikaa, jonka uskotaan saaneen tartunnan lepakosta. Pojalle nousi kuume tapaninpäivänä 26.12.2013, ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin.  Kahdeksan päivää tämän jälkeen pojan 3-vuotias sisko kuoli. Lasten äiti puolestaan menehtyi tammikuun 11. päivänä, ja isoäidin tauti vei kolme päivää tämän jälkeen. Isoäidin hautajaisissa olleiden sukulaisten puolestaan uskotaan vieneen virusta eteenpäin, ja tartuttaneen muita lähiomaisiaan sekä heistä huolta pitäneen sairaanhoitajan.

Uhrien nimeämisellä sekä heistä otetuilla valokuvilla media on onnistunut vaikuttamaan meidän tunneperäiseen kokemukseemme viruksesta, ja luomaan tätä kautta siteen meidän ja uhrien välille. Emilen perheen tragedia on puhuttanut ympäri maailmaa. Afrikkalaisperheen surkeasta kohtalosta on tullut myös meidän tragediamme. Ja osittain myös syystä.

 

Hoitohenkilökunta on vaarassa

Guineasta virus levisi hyvin nopeasti Liberiaan. Tuolla tartunnan sai myös afrikkalaismies, joka oli juuri lähdössä työmatkalle Nigeriaan. Matkansa aikana kuumeinen puurtaja onnistui sairastuttamaan useita ihmisiä Nigerian Lagosissa, josta tauti levisi maan pääkaupunkiin Abujaan. Sittemmin epidemia-alueella työskennelleiden kautta tauti levisi myös Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Tapaukset ovat kuitenkin olleet yksittäisiä, eikä toistaiseksi voida vielä puhua varsinaisesta tartuntariskistä.

Yhteensä Ebola-virukseen sairastuneita potilaita on Länsi-Afrikan ulkopuolisessa hoidossa alle kaksikymmentä. Yhdysvalloissa ja Espanjassa olleissa tapauksissa virus oli tarttunut hoitotoimenpiteiden aikana potilaista hoitohenkilökuntaan, jotka olivat hakeutuneet takaisin kotimaihinsa. Tällä hetkellä noin neljäsosa virukseen sairastuneista kuuluvat hoitohenkilökuntaan. Lääkäreitä joukossa on noin 200.

EU-maista mm. Saksa on lupautunut hoitamaan sairastuneita ihmisiä Hampurissa sijaitsevassa sairaalassa, joka on luonnollisestikin saanut koko Euroopan unionin nostamaan varotoimenpiteitään. Myös Yhdysvallat on aloittanut potilaiden hoitamisen maaperällään. Näin pelot tuotiin myös Eurooppaan, ja lokaalista ongelmasta tehtiin globaali, koko maailmaa koskeva ilmiö.

 

Ebola tulee, oletko valmis

Yksityisenä henkilönä en voi kuin kummastella sitä, kuinka länsimainen media on reagoinut Ebola-tapauksiin. Ilmassa on varsinaista hysteriaa, ja meitä onkin jo varoiteltu esimerkiksi Afrikasta Suomeen saapuvista opiskelijoista, joiden pelätään levittävän tautia suomalaisväestöön. Ja siitä, kuinka nopeasti Ebola-virus voisi kasvaa epidemiaksi modernissa länsieuroopalaisessa idyllissä.

Jos totta puhutaan, niin mahdollisuus siihen, että joku länsimainen, ebolapotilaiden hoitohenkilökuntaan kuulumaton henkilö saisi tartunnan, on olemattoman pieni. Myös Euroopan tautikeskuksen antaman ilmoituksen mukaan todennäköisyys, että joku saisi tartunnan käyttäessään esimerkiksi julkisia liikennevälineitä tai liikkuessaan julkisilla paikoilla on hyvin alhainen, koska viruksen tarttuvuus on todella huono.

Todella huono, he sanovat. Ihmisestä ihmiseen virus siirtyy eritteiden eli veren, syljen, virtsan ja seksikontaktin välityksellä. Jos sairastunut ihminen esimerkiksi hieroo silmiään ja saa ruumiin eritteitä käsiinsä, virus voi tarttua hänen koskettamiinsa ihmisiin tai hänen koskettamistaan pinnoista muihin ihmisiin. Näin ikään ebola tarttuu huonommin kuin supisuomalainen flunssa tai vaikkapa ärhäkkä norovirus. Muistathan pestä kätesi.

 

Kaikki on suhteellista

Jos Ebola-virus suhteutettaisiin muihin kuolinsyihin, niin esimerkiksi tarttumattomiin, kroonisiin sairauksiin kuolee vuosittain noin 36 miljoonaa ihmistä. Tämä on noin 35 995 500 kuolonuhria enemmän kuin mitä Ebola-virus on aiheuttanut koko epidemia-aikana. Malaria puolestaan tappaa arvoiden mukaan noin 627 000 ihmistä vuodessa. Puhumattakaan sen siskosta Denguesta, joka vaatii vuosittain yli 25 000 kuolonuhria, joista valtaosa on lapsia. Myöskään Dengue-kuumeeseen ei ole löydetty lääkettä. 

Nyt kun jo aloitimme lapsista, niin keuhkokuume tappaa vuosittain ainakin 2 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta. Hyvänä kakkosena tulee ripuli, joka vaatii vuositasolla noin 1,5 miljoonaa lapsiuhria.  Tavalliseen kausi-influenssaan kuolee vuosittain noin 250 000 - 500 000 ihmistä. Suomessakin kyse on kymmenistä ellei jopa sadoista kuolinuhreista. Ja jos sinua ei vieläkään pelota, niin entäpä HIV ja AIDS? Global Aids Overview -järjestön arvioiden mukaan maailmassa elää tälläkin hetkellä noin 35,3 miljoonaa ihmistä, joilla on HIV tai AIDS. Pelkästään Yhdysvalloissa AIDSiin kuoli vuoden 2010 aikana 15,529 henkilöä.

Lienee siis aiheellista väittää, että Ebola-viruksen aikaan saama hysteria ja sille tarjottu mediavolyymi on uhkaan nähden epärealistisella tasolla. Tuntuu kuin lehdistö pyrkisi tieten tahtoen järkyttämään kauhun tasapainoa, ja samalla hautaamaan muut uutiset triviaalien pelkojen alle.

Toivottavasti jossain vaiheessa pääsemme lukemaan myös siitä, mitä kulissien takana on Ebola-kriisin raivotessa tapahtunut. Yleensä vastaavanlaisilla mediarummutuksilla pyritään peittämään tai vaientamaan jotain toista ajankohtaista ilmiötä, joka saattaisi luoda negatiivista julkisuuskuvaa vaikutusvaltaisista tahoista. Onko kyse Syyriasta ja ISIS-järjestöstä, Irakista vaiko Ukrainasta?

Onko Kiinassa jotain meneillään?

Minä en tiedä, koska minulle ei kerrota.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Niin, se on totta! Me elämme pelon kulttuurissa.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Pelko myy
Se joka ostaa niin ostaa

Itse katselen maailmaan hieman oudosta kulmasta vissiin
Ei paljon jännitä mitä eteen ja mikä tulee, tulee

Hysteerikkoja on helppo lietsoa ja ohjailla
Minkä sille mahtaa ettei kaikilla aina riitä kapasiteettia ajatella itse

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Ihan hyvä vinkkeli tarkastella. Tosin valtamedian uutistarjonta käy kyllä hyvin kapeaksi, jos pelkoa ei osta.

Uutistenlukutaito. Sitä meidän tulisi harjaannuttaa. Tervehenkinen epäilys ja kyky kyseenalaistaa tuskin anakaan pahaa tekisi.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Olen ottanut tavakseni opettaa lapsilleni aivan
pienestä pitäen medialukutaitoa
Miettiä sitä vinkkeliä ja miksi uutinen on kirjoitettu
Kenen näkökulmasta se on kirjoitettu
Etsimään toisen mielipiteen, kolmannen ja neljännenkin
Sen jälkeen muodostamaan oman mielipiteensä

Olen pyytänyt miettimään voisiko uutisen luojalla olla tarkoitusperiä
Sekä sitä mitä ne tarkoitusperät voisivat olla

Olen myös opettanut että minä voin olla ja usein olenkin väärässä
Oma mielipide on ainoa oikea
Olen auktoriteetti ja annan säännöt mutta mielipide on muodostettava itse
Jos menee muiden mielipiteen mukana ja hymistelee myhäillen
Ei hyvin käy ja äkkiä huomaa liittyneensä johonkin mihin ei ehkä uskokaan

Hyvin on toiminut aikuisiksi ehtineiden muksujen kohdalla
Käymme usein mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluja maailman asioista
Parasta siinä on se väittely ja mielipiteiden vapaa esittäminen

Nyt vielä jos onnistun pienimmän kohdalla samassa asiassa olen tyytyväinen
Kyseenalaistaminen ja asioiden itse miettiminen on erittäin tärkeä taito
Sitäkään ei kyllä opi jos joku ei anna siihen mahdollisuutta

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #5

#5

Hyvä kommentti.
Olen yrittänyt toimia samalla tavalla lastemme kanssa, (unohtamatta sitä että he eivät toimi niin kuin vanhemmat sanovat , vaan niin kuin he toimivat.)

Ainakin jotakin näyttää menneen perillekin

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Pelon kulttuuria varten pitää kouluttaa pelokkaita ihmisiä. Sellaisia, jotka säikähtävät asioista, joita ei ole edes tapahtunut. Sellaisia, joiden maailma järkkyy, jos jotain ikävää tapahtuu 1000 kilometrin säteellä. Sellaisia, jotka voi puhua shokkiin.

Sellaisia ihmisiä onkin sitten helppo huiputtaa. Ja heille voi turvallisuuden varjolla myydä vaikka eristysselliä. Heitä on helppo kontrolloida.

Siihen tarvitaan aika paljon resursseja sen turvakuplan rakentamiseen ja turvan illuusion ylläpitämiseen, mutta se kannattaa, koska sen jälkeen yleisen mielipiteen ohjaus on lähes automaattista!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Näinhän se Antti menee! Hyvin sanottu.

Pelokkaita kuluttajia ilman identiteettiä, jotka ahmivat uutisia enemmän kuin maha kestää. Mikään ideologia tai ilmiö ei ole keksitty, vaan ne ovat muodostettuja ja jonkun kirjoittamia. Jokainen kirjoitus Ebola-viruksesta, ISIS-järjestöstä, tai Alexander Stubbista edustaa jotain näkökulmaa, jonka joku on luonut. Ja me uskomme kuin Oseaniassa konsanaan.

Vaikka harvemmin foliohattuani päähän laitan, niin hyvää vauhtia tässä siihen mennään. Tulee meinaan sellaista puppua tuolta Totuusministeriöstä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minä en oikein jaksa sovitella foliohattua itselleni tai kenellekään. Se on niin helppo tapa sivuuttaa asioita. Minä lähtökohtaisesti pyrin uskomaan lukiessani kaiken ja sitten jälkeenpäin alan etsimään virheitä, tai se tehdään minun puolestani.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #11

Lähinnä mielikuvilla pelailin.

Pointtina oli, että informaatioviidakossa on vaikea pitää päänsä. Kun luottamus katoaa, niin sitä alkaa näkemään punaista vähän siellä ja täällä.

Toisaalta uskon, että jossain vaiheessa sitä vain turtuu, eikä enää välitä. Tai ymmärtää, että vaikuttamiskeinot ja vaikuttamisen hyödyt ovat niin pienet, että se ei maksa vaivaa.

Minä oon aina aika ajoin pitänyt sellaisia viikkoja tai kuukausia, että en lue uutisia tai seuraa sosiaalista mediaa lainkaan. Sitä on ollut aika virkeä ja iloinen veikko jo parin päivän jälkeen. Tuttavien kesken pyrin vaihtamaan puheenaihetta, kun mennään ajankohtaisiin asioihin.

Edellisen uutispimentoni minä vietin silloin kun se malesialainen lentokone ammuttiin alas Ukrainan tähtitaivaan alla.

Kuulin tapahtuneesta viikkoja myöhemmin. Tieto lisää tuskaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hyvä blogi.
Harvat meistä vanhoista parroista näkee asiat noin selkeinä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos paljon, Jorma.

Minä ehdin jo miettimään, että ei kukaan jaksaisi näin pitkää rustausta lukea loppuun saakka.

Luin tuossa muuten juuri tänään The Guardiania, jossa julkaistiin uusia kauhukuvia. Samalla siinä nostettiin esiin "rotukortti", sillä Yhdysvalloissa menehtynyt ebolapotilas oli musta, ja Liberiasta alunperin lähtöisin.

Viranomaisille mies ei ollut puhunut kotimaan visiitistään mitään. Ei edes silloin, kun hän saapui maahan kuumehouruisena. Ei, vaikka hän tiesi viettäneensä aikaa ebolapotilaiden parissa.

The Guardianin toimittajan mukaan mies ei olisi saanut parasta mahdollista hoitoa, koska hän on oli köyhä, musta ja alunperin Liberiasta lähtöisin. Länsimaiset hoitajat pelkäävät mustia miehiä, tämä kirjoittaa.

Outo väite, kun ottaa huomioon sen, että mies kuitenkin tutkittiin, ja olipa tuo kai jonkin aikaa sairaalassakin viettänyt. Jos paikalliset olisivat tienneet, että mies kantaa Ebola-virusta, niin tuskin hänen olisi siellä niin annettu hummailla.

Rasistisista syytöksistäkös amerikkalaiset vasta pillastuivatkin. Syntyi varsinainen sanasota. Toimittaja meni uhriuttamisessa liian pitkälle.

Artikkeli löytyy täältä, mutta kommentit näkyvät vain lehden Facebook-sivuilla:
http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/oct/...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8

joo... työttömyysuutiset eivät nyt ehkä ole kaikkein pelottavimpia, mutta kyllä nekin maailmankuvaa vääristävät.
Monta vuotta olen odottanut Ylen uutisia, jossa mainittaisiin työttömyyslukujen lisäksi, että kuitenkin tänäänkin yli 2 000 000 ihmistä meni töihin Suomessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset