Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Sodankylä: Kunta ja kaivos

Kirjoitin eilen Puheenvuorooni provokatiivisen tekstin suomalaisesta kaivoslaista ja valtio-omisteisen kaivosyhtiön hyödyistä. Toin esiin muutamia esimerkkimaita, joissa asiat ovat hoidettu hieman eri tavoin kuin meillä Suomessa. Tänään jatkan kertomustani keskittymällä Sodankylän kuntaan ja siellä sijaitsevaan kaivosteollisuuteen.

Vaikka kaivostoiminnan ympäristöhaitoista, taloudellisesta luonteesta sekä kaivoslaista onkin puhuttu runsaasti kansalaisten keskuudessa, ei poliittiset päättäjämme ole juurikaan ottaneet aiheeseen kantaa. Aika on kuitenkin osoittanut, että kaivokset eivät suinkaan ole kunnille aina lottovoitto. Se, kuinka paljon kunta loppujen lopuksi verotulojen ja elinkeinoelämän kautta kaivoksesta hyötyy, on kiinni useista eri tekijöistä.

Sodankylän kunta tarjoaa hyvän esimerkin kunnan ja kaivostoiminnan yhteistyön tarkasteluun.

Tällä hetkellä Sodankylässä sijaitsee kaksi kaivosta: Pahtavaara ja vuonna 2012 perustettu Kevitsan kaivos. Yleensä kaivosten kannattavuutta mitataan niiden luomien työpaikkojen eli henkilötyövuosien kautta, olivat ne sitten suorasti kaivoksen yhteydesssä tai epäsuorasti esimerkiksi elinkeinoelämän toimialojen kaupankäynnin vilkastumisen kautta syntyviä henkilötyövuosia.

Sodankylässä kunta on satsannut huomattavia summia infrastruktuuriin ja palveluihin, houkutellakseen kaivostoimintaa kunnan alueelle. Kunnallispoliitikkojen mukaan kaikki ei ole kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, eikä lainalla rakennetulle infrastruktuurille ole saatu niin paljoa vastinetta kuin oli ajateltu. Pettymys on heijastunut myös paikallisten ihmisten puheissa.

Todellisuudessa kaivosten tuotoista Sodankylään on jäänyt vain murto-osa, eivätkä kaivokset ole työllistäneet niin montaa ihmistä kuin alunperin lupailtiin. Maaperän rikkaudet ovat valuneet monikansallisten yhtiöiden taskuihin ja työntekijät ovat olleet pääosin muualta Suomesta saapuvia keikkatyöläisiä. Tätä varten otetuista lainoista vastaa kuitenkin yksin kunta. Pelkästään Kevitsan kaivoksen myötä Sodankylän nettovelka on Ylen mukaan kasvanut 4,8 miljoonaa euroa vuosien 2012 ja 2013 aikana, kohoten yhteensä 26,8 miljoonaan euroon.

Ylen mukaan kunnan talous on mennyt miinukselle vuosi toisensa jälkeen. Viime vuonnakin talousarvioissa lähdettiin liikkeelle lähes miljoonan euron ylijäämästä, mutta todellinen tulos jäi lähes puolimiljoona euroa alijäämäiseksi. Syynä tähän olivat yltiöposiitiviset näkymät, joita poliittiset päättäjämme ja valtion palkkaamat tutkijat luovat pienille kunnille kovaa rahaa vastaan.

Vaikka Sodankylän kunta tekikin vuonna 2013 positiivisen tilinpäätöksen, niin samaan aikaan kunta otti 3 miljoonaa euroa lisää velkaa. Toisaalta Sodankylän kohdalla sanottakoon kuitenkin heidän edukseen, että kunnalla oli pakollisia investointeja edessään, ja että investointeihin meni kaiken kaikkiaan 8,8 miljoonaa euroa.

Velkaa otettiin esimerkiksi palvelutalo Hannukaisenkartanon sekä Sodankylän lukion peruskorjauksiin, eikä sodankyläläisten velka-aste ole tästä huolimatta kohonnut vieläkään tuntuvasti ylitse Suomen keskitason. Tänä vuonna Sodankylään  alettiin rakentamaan myös uutta koulua.

 

Kevitsa ja työllisyys

Vielä vuonna 2013 Sodankylässä sijaitsevan Kevitsan nikkelikaivoksen työllisyysvaikutuksen uskottiin olevan kaivostoiminnan alussa 500 henkilötyövuotta, ja kohoavan seuraavan seitsemän vuoden aikana jopa 4700 henkilötyövuoteen. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan yksi kaivoksen työntekijä loi parhaimmillaan 2,2 henkilötyövuotta muualle aluetalouteen.

Todelliset luvut tulevat todennäköisesti kuitenkin jäämään paljon ennustettua alhaisemmiksi, sillä alussa luvatun viidensadan työpaikan sijaan Sodankylään on paikallisten antamien tietojen mukaan saatu tähän mennessä vain kuusikymmentä uutta työpaikkaa.

Vaikka lukua käänneltäisiin kuinka positiivisin mielin ja optimistisin ottein, niin jopa 2,2 henkilötyövuoden kertoimella tulokseksi tulee vain 60+132 henkilötyövuotta. Laskelmissa ei olla myöskään huomioitu sitä, että kaivosyhtiö ei ole palkannut pelkästään paikallisväestöä, vaan työvoimaa tulee myös muualta Suomesta.

Lupaukset jäivät näin ikään lunastamatta.

Saman tutkimuksen yhteydessä Ruralia-instituutti laski Pohjois-Lapin seutukunnan bruttokansantuotteen kasvavan selvästi kaivoksen myötä. Tutkimuksen mukaan bruttokansantuote tulisi kohoamaan yhteensä 300 miljoonalla eurolla vuoteen 2016 mennessä, kun kaivos saavuttaa normaalin kapasiteettinsa. Laskelmissa oli huomioitu kerroinvaikutukset.

Vaikka tämän vuoden tilastoja ei olekaan vielä esillä, voimme jo nyt päätellä, että positiivinen ennuste tulee osoittautumaan vääräksi. Kevitsan kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana koko Pohjois-Lapin bruttokansantuote on laskenut entisestään noin 0,2%, joten matkaa Ruralia-instituutin arvioihin vielä on. 

Onkin lähes surkuhupaisaa, että vielä vuosi sitten professori Hannu Törmä Ruralia-instituutista muistutti, että Lapin seutukunnan yksityisen ja julkisen sektorin olisi tehtävä hyvin nopeita strategiavalintoja, jotta kaivoksesta tuleva hyöty kohdistuisi mahdollisimman paljon omalle alueelle. Esimerkiksi uusia asuntoja tarvitaan lähivuosina paljon, hän tiivisti. Haluasin mielenkiinnostakin kuulla, että seisooko Törmä vielä tänä päivänä arvioidensa takana, vai onko hänen mielensä muuttunut matkan varrella. 

Joka tapauksessa, kuten ylläolevat esimerkit osoittavat, on Kevitsan kaivos tuonut Sodankylään monenlaisia asioita, joista jotkut enteilevät pahaa, kun taas toiset ovat vaikuttaneet pelkästään positiivisesti kunnan talouteen ja sen kehitykseen. Sodankylä on joka tapauksessa poikkeuksellinen kunta, jonka vankka talous ei suinkaan lepää kaivoksissa, vaan Suomen puolustusvoimien ylläpitämässä Lapin Jääkäriprikaatissa.

 

Lapin kullan kimallus

Alle vuosi Kevitsa-tutkimuksen jälkeen Sodankylän toisella kaivoksella aloitettiin yt-neuvottelut.

Lappland Goldminers Oy ilmoitti lomauttavansa lähes kaikki työntekijänsä, koska löydetyn malmin kultapitoisuus oli odotettua huomattavasti heikompi. Lomautettavia työntekijöitä oli kaikkiaan 49, ja vain kahdeksan henkilöä sai jäädä töihin kaivokselle. Töihin jääneet henkilöt kuuluivat hallintotoimen ylläpitoon sekä rikastuslaitoksen henkilökuntaan. Lomautukset alkoivat toukokuussa 2014.

Samaan aikaan laitettiin myyntiin myös yrityssaneerauksessa oleva Lappland Goldminers Oy, jonka mukana siirtyvät luonnollisestikin myös Pahtavaaran kaivos sekä yhtiön malminetsintäluvat. Lappland Goldminers Oy:n emoyhtiö ajautui konkurssiin jo aikaisemmin tänä vuonna.

Nyt kysymys on sitten siitä, että kuka siiivoaa jäljet, ja kuka korvaa velalla maksetun infrastruktuurin kannattamattoman kaivoksen läheisyydestä.

Jos historiaan on luottamista, niin ei kukaan.

Lähin esimerkki löytyy Kolarista, jossa toimi vuosina 1962-1989 Rautuvaaran rautamalmikaivos. Rautuvaaran kaivoksen seutu näyttää yhä tänäkin päivänä siltä, niin kuin sieltä olisi lähdetty aivan vastikään. Kaikki on jätetty niille sijoilleen. Toisaalta Kolarin tapaus on unohdettu ja anteeksiannettu. 

Ja sitten takaisin Pahtavaaraan.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kuin Pahtavaaran kaivos ajettiin yrityssaneeraukseen, sillä myös ruotsalaisomisteinen Terra Mining Oy toimi samassa paikassa vuosina 1996 – 2000, ja ajautui näin ikään myöskin konkurssiin. Tämän jälkeen kullan louhinnan puolestaan aloitti ScanMining Oy, joka ajautui konkurssiin vuoden 2007 lopussa. Jokainen yhtiöistä on saanut osaltaan Suomen valtiolta tukea toimintansa eri vaiheissa.

Myös Nordic Minesin omistama Raahen kultakaivos joutui lomauttamaan väkeään viime vuoden elokuussa. Tuolloin lomautuksen alle joutui yt-neuvottelujen tuloksena lähes neljäkymmentä henkeä, joista yli puolet olivat kaivos- ja rikastamopuolen työntekijöitä. Tämän vuoden alussa kaivos suljettiin kokonaan, ja se on tälläkin hetkellä poissa pelistä. Konkurssikypsä Nordic Mines pyrkii kuitenkin tekemään kaikkensa, että velkojat antaisivat heille vielä yhden mahdollisuuden. Taloustilanne ajoi myös Kolariin suunnitellun Hannukaisen kaivoshankkeen jäihin.

Arkadianmäellä ei ymmärretä, että Pohjois-Suomen heikko työllisyystilanne on monen pohjoisen ihmisen arkea. Katteettomat lupaukset vaikuttavat useilla eri tavoilla kuntien talouksiin sekä sitä kautta myös tavallisten ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kunnat ottavat valtavia riskejä, kun he sitoutuvat pitkäkestoisiin lainoihin, rakentaakseen kaivostoiminnan vaatimaa infrastruktuuria. Tästä syystä päättäjiemme tulisikin punnita riskitekijät tarkemmin, ennen kuin he alkavat myymään kaivostoimintaa Pohjois-Suomeen pienten kuntien pelastajana.

Olisikohan viimeistään nyt aika aloittaa vakavat keskustelut valtio-omisteisen kaivosyhtiön perustamisesta?

 

 

Muita kirjoituksiani aiheeseen liittyen:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Olen vahvasti sitä mieltä, että Pohjois-Suomen pitäisi saada lisää ääntä Eduskuntaan. Sellaisia ihmisiä, jotka ajaisivat oikeasti Pohjois-Suomen etua, ja pitäisivät huolen siitä, että osa kehittämishankkeista ja rahoista löytäisivät tiensä aina Lappiin saakka.

Tämän järjestelmällisen uunotuksen on loputtava.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Jo vain olisi aika. Olisi ollut jo aikoja sitten. Pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ei ole nykyään suosiossa, vaan suurilla taloudellisilla arvoilla pelataan kuin pokeripöydässä suomalaisten vahingoksi.

Pääministeri Stubbin polvihousukuvat symbolisoivat enemmän kuin hyvin tilannetta, vaikka hänen kaudellaan ovatkin kaivoskuprut vielä tekemättä. Kyllä niitä vielä tulee, koska ainakaan tämän hallituksen aikana ei valtionyhtiöitä perusteta. Entisiäkin saatetaan myydä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Niinhän se on, että julkisuudessa puhutaan yhteen ääneen vaikeista ajoista, jotka ovat edess. Uusista haasteista, joita Suomi tulee kohtamaan, ja jotka tulevat vaatimaan poliittista notkeutta.

Kukaan ei uskalla sanoa ääneen: Pitäkää kiinni karvahatuistanne kaverit, nyt syöksytään ja lujaa.

Otaksun, että luit siitä kuinka valtio alkaa myymään metsäpalstojaan ulkomaalaisille rahastoille. Tämä on vasta alkusoittoa.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Nykyinen laki jokamiehenoikeuksista varmaan heitetään romukoppaan, jos oikein ulkomaalaiset pyytävät. Sitten lunastellaan alueellisia marjanpoimintalupia netistä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #4

Eivät ne niin raaskisi tehdä, koska siinä menisi myös heidän oikeutensa kerätä talteen meidän maaperämme mineraalit, ja käydä kauppaa tekemillään valtauksilla.

Eivät ainakaan vielä.

Mutta kyllä sellainenkin varmasti vielä tulee, kun tästä kuljetaan vuosikymmeniä eteenpäin. Jos nuo marjat nyt syömäkelpoisia enää ovat.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minun mielestäni kaivoslain (ja mahdollisen kaivosteollisuuden) tulisi nousta isommaksi kysymykseksi seuraavissa vaaleissa.

Sen sijaan, että keskittyttäisiin 200 euron lastenvaunuihin, niin tulisi keskittyä siihen tosiasiaan, että Suomen valtionvelka on 57 prosenttia BKT:sta eli noin 94 152 058 893,91 euroa, josta sinun osuutesi on noin 17 200 euroa.

Jotain meidän olisi tehtävä, että tuota valtionvelkaa saataisiin vähennettyä, enkä usko, että vastaus löytyy tällä hetkellä harjoittamastamme "viekää pois vain -politiikasta".

Käyttäjän KalervoKassuBjrkbacka kuva
Kalervo Björkbacka

Mihin sinun tiedot Martti perustuu, lainakanta Sodankylällä oli 2013 22,6 milj. eli hieman yli 2500€/asukas, mikä on kohtuullinen. Huomautan, että yli 18 milj. on pitkäaikaisia eli investointi menoja, joka on ihan normaali, lainakanta kasvoi 2012-2013 2,2 miljonaa eli siinäkin hieman virheellisyyttä. Verotulot nousivat 2013 11% edellisvuodesta. Asukasluku on noussut lähes 80 kappaletta vuodesta 2011 ja on Rovaniemen lisäksi ainoa kunta, jolla on positiivinen nousu väestössä.

Kaivostyöntekijät maksoivat 2013 3 mijl. kunnallisveroja, yksi työntekijä toi 1,8 henkilötyövuotta muualle aluetalouteen. Kaivoksella on yli kolmesataa työntekijää ja laajennus vaatii yli 500 työntekijää.Kiinteistö veroa Kevitsa tuotti n. 600000€ ja kun suunnitellut investoinnit saadaan valmiiksi voi tämä vero nousta jopa 3,2 milj.

Yhteisöveroa se tuottaa parhaimmillan jopa 5 miljoonaa jos yhtiö ei järjestele tuottojaan emoyhtiösysteemillä ja kyllä kaivosyhtiöt halyuavat tehdä yhetistyötä sijaintipaikkakunnalla.

Minä olen myös lukenut tuon Ruralia-instituutin jutun, mutta joko minulla on lukihäriö tai näössä vikaa kun emme pääse samoihin lukuihin tai sinä Martti vääristät tietoja.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kuten jo Facebookissa kirjoitin, niin tähän Ylen artikkeliin, sekä tekstistä löytyvään linkkiin (se sininen siellä seassa). Kannattaa muutenkin lukea instituutin tutkimus uudestaan, koska antamani luvut seisovat sielä niin. Lausunnot ovat suoria sitaatteja Ylen julkaisusta, sekä instituutin itsensä tutkimuksesta.

http://yle.fi/uutiset/soklin_kaivos_jakaisi_suomen...

Täytyy Kevitsan eduksi kuitenkin laskea se, että vielä viime vuonna Sodankylässä oli Lapin alhaisin työttömyysprosentti. Tämä tietysti ennen toisen kaivoksen sulkemista. Ja onhan työllisyys parantunut kaivosten myötä Sodankylässä muutenkin.

Tänään muuten oli viimeksi sodankyläläisen kirjoitus Kalevassa. Sitä kyseli, että missä luvatut työpaikat ovat. Kirjoittajan mukaan poliitikot olivat liioitelleet kaivosten tuomien työpaikkojen määrän 5-10 kertasesti. Tuumasi, että piti tulla 500 työpaikkaa, tuli kuusikymmentä.

Minä toivoisin, että maata olisi kairaamassa yhtiö nimeltä Made in Finland. En pidä ajatuksena siitä, että ulkomaalaiset sikarimiehet kuppaavat Suomineidon sydänverta, ja maaorjuuteen tottuneet suomalaiset ovat tyytyväisiä, kun vain töitä nyt muutavaksi vuodeksi olisi. Samaan aikaan valtio on kasvanut niin lihavaksi, että velkapommi tikittää kaiken aikaa - oli töitä tai ei.

Oletko oikeasti varma noista lukemista, kun mediassa on esiintynyt aivan toisenlaisia lukemia.

Hannu Törmä

Ruralian Kevitsa-raportti perustui oletuksiin, jotka on esitetty avoimesti. Laadimme parhaillaan 10 kaivosta koskevaa tutkimusta, jossa Kevitsa on mukana. Olemme selvittäneet, että laskentaoletuksissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. FQM:n vuoden 2013 tilinpäätöksen tietojen mukaan Kevitsan kaivos tuotti voittoa yli 20 miljoonaa euroa. Yhteisöjen tuloveron palautusta alkaa kohta tulla. Työllisyyden kasvun aiheuttama työtulojen kasvu on jo lisännyt kunnallisveron kertymää. Kevitsa on vasta aloittanut toimintavaiheen ja muuttoliike alueelle on alkanut. Toimintavaihe tulee näyttämään mikä on kaivoksen lopullinen työllisyysvaikutus. RegFinDyn -aluemallin väestömoduuli arvioi muutokset nettomuutossa (tulo-menomuutto) ja muissa väestön määrään vaikuttavissa tekijöissä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos vastauksestasi, Hannu.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa tutkimustanne. Se varmasti avartaa näkemystäni jonkin verran, kun on näyttöjä oletusten tueksi. Luonnollisestikaan minulla ei ole itselläni juurikaan mahdollisuutta päästä käsiksi ajankohtaisiin tilastoihin, joten joutunen odottamaan ensivuoteen.

Mutta odotan kyllä tutkimustanne innolla, koska varsinkin Kevitsan vaikutukset kunnan ja lähialueiden talouteen tulevat heijastumaan koko kaivosalaan, ja sen tulevaisuuteen Suomessa.

Hannu Törmä

Etupainotteiset investoinnit ovat kunnalle taloudellinen rasite lyhyellä tähtäimellä. Ne ovat kuitenkin keino houkutella tulomuuttajia kuntaan. Pidemmällä tähtäimellä kasvavat verotulot ja valtionosuudet kompensoivat tätä etukenoa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Pidemmällä tähtäimellä kasvavat verotulot"

Tämä sillä oletuksella ettei yhtiö mene konkkaan joka näyttäisi olevan yleinen tauti. Kaivosyhtiöthän eivät maksa veroja Suomeen mutta Suomi maksaa jälkien selvittelyn eli toiminta on läpikotaisin typerää suomalaisten kannalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset