Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Löytäjä saa pitää - ja muita kertomuksia

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun kirjoitan suomalaisesta kaivosteollisuudesta, ja tuskin tämä on viimeisenikään. Olen huomannut, että vaikka jonkin aikaa onkin näyttänyt siltä, että suurin kaivosbuumi Suomessa olisi jo hieman laantumaan päin, on vielä toistaiseksi aivan liian aikaista huokaista helpotuksesta.

Päinvastoin, kaivostutkimuksia ja aluevaltauksia tehdään edelleenkin huimaa vauhtia, vaikka poliittiset päättäjämme sanovatkin alan hiljentyneen. Kenties heillä ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa lukea heidän läksyjään, sillä uppoavassa Suomessa on riittänyt äyskäröimistä muutoinkin. On totta, että kaivosyhtiöt investoivat Suomessa viime vuonna lähes 40 prosenttia vähemmän malminetsintään kuin edellisinä vuosina, mutta myös syy siihen on hyvin yksinkertainen. Suomen maaperä on pian jo kartoitettu. 

Vuonna 2013 julkaistujen laskelmien mukaan jo yli 14 prosenttia koko Suomen pinta-alasta oli tuolloin vallattuna eri kaivosyhtiöiden käyttöön. Kyseessä on lähes Tanskan kokoinen alue. Ja huolimatta malminetsinnän radikaalista vähentymisestä, on malminetsintävolyymi Suomessa edelleen Ruotsin jälkeen Euroopan suurinta.  Myös louhinta kaivoksilla oli kasvussa. Kaivosten kokonaislouhinta kasvoi Suomessa viime vuonna 16 prosenttia liki 80 miljoonaan tonniin. Hyötykiveä ja malmia louhittiin viisi prosenttia edellisvuotta enemmän eli yhteensä 36,5 miljoonaa tonnia

Jotain kertoo sekin, että Tukesin tekemien karttojen mukaan Suomessa on jo kokonaisia kuntia, joiden pinta-alasta noin kolmekymmentä prosenttia on kaivosyhtiöiden varaamana. Tänäkin vuonna varauksia on myönnetty jo lähes viisikymmentä kappaletta. Toisaalta muistutan kuitenkin, että pelkkä kaivosvaraus ei takaa sitä, että alueelle perustettaisiin kaivos.

Ei ainakaan vielä.

 

Kaivoslaki kaipaa muutosta

Tämän hetkinen kaivoslakimme mahdollistaa sen, että monikansalliset kaivosyhtiöt voivat varata mahdollisia tutkimusalueita jopa kaupunkialueelta. Esimerkiksi Oulussa kaivosvaraushakemukset ulottuvat jo kaupungin keskustaan asti. Tämä tukeekin näkemystäni, jonka mukaan mikään ei ole enää turvassa kaivoshankkeilta. Koko Suomen maaperä on vapaata riistaa, ja on vain ajan kysymys, että kuppaaminen alkaa.

Tukesin kaivoslupia käsittelevän Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastaja Ilkka Keskitalo onkin osaltaan todennut, että kaivostoiminnan käynnistäminen kaupunkitaajaman läheisyydessä ei suinkaan ole mahdoton ajatus, sillä muun muassa Kemissä toimii tälläkin hetkellä kaivos hyvin lähellä kaupunkia. Puheissaan Keskitalo kuitenkin korostaa sitä, että malminetsintälupaa ei irtoa helpolla.

Näin hän väittää, vaikka samaan aikaan lähes kuudesosa Suomen maaperästä on jo varattuna. Samaan aikaan monikansalliset kaivosyhtiöt käyvät selkämme takana globaalia valtauskauppaa Suomesta tekemillään valtauksilla, vaikka kaivoslupaa heillä ei alueelle vielä olisikaan. Valtaus toimii eräänlaisena optiona, joka ei sido varsinaisesti ketään tekemään mitään, mutta antaa etuoikeuden kaivostoimintaan, jos se muuttuu joskus kannattavaksi. Toisin sanoen, he käyvät kauppaa maaperällä, jota he eivät omista. 

 

Löytäjä saa pitää

Vaikka moni luuleekin, että yksityisten maanomistajien maat olisivat turvassa, ei asia suinkaan ole niin yksinkertaista, sillä kun suomalaiset määrittelivät aikoinaan perusoikeuksiaan, niin he tuskin olivat varautuneet siihen, että joku päivä rajojemme sisäpuolelle saapuu ulkomaalaisia salkkumiehiä pukuineen. Kukaan ei osannut odottaa, että he kantaisivat jokamiehenoikeuksia käsittelevää, pientä kirjasta kainaloissaan, ja pilkkaisivat ahneudellaan vuosisatoja vanhoja, hyviin käytäntöihin perustuneista jokamiehenoikeuksiamme.

He puhuivat ja lepertelivät. Esittelivät kirkkaita marmorikuuliaan.

Pukumiesten luoma ensivaikutus oli niin huomattava, että päättäjiemme sukat pyörivät heidän jaloissaan vielä tänäkin päivänä. Jos ette usko minua, niin kysykää vaikka Mauri Pekkariselta ja hänen kaveriltaan Jyri Häkämieheltä, sillä he jos jotkut tämän tietävät. Niin kansamme valitsemien kynttilöiden selkäranka osoittautui olevan "heikompaa ainesta" kuin olimme osanneet kuvitellakaan. Heillä ei ollut luonnetta vastustaa paksujen kuubalaisten tuoksua ja globaalin markkinatalouden rahvaita viettelyksiä. Se oli kaikki uutta ja kiehtovaa.

Ja niin Suomesta tehtiin globalisaation uhri.

Tänä päivänä edes yksityisten maanomistajien maat eivät ole lakien ulkopuolella. Luulo siitä, että sinun omistamasi maat olisivat sinun omiasi, on harhaa. Tietystikin me voimme ajatella, että kyseessä on vain Suomen tapa osoittaa solidaarisuuttaan ja epäitsekyytään, lahjoittamalla luonnonrikkauksia koko maailman yhteiseksi omaisuudeksi.

Samaan aikaan suomalaisissa elää vahvassa usko siitä, että malminetsintä olisi maanomistajalle lottovoitto, mutta todellisuudessa maanomistajan saama korvaus on varsin vähäpätöinen sen suomiin mahdollisuuksiin nähden. Hehtaarilta maksetaan noin kaksikymmenestä euroa vuotta kohden. Jos etsintä jatkuu, nousee korvaus kympillä kolmen vuoden välein. 

Nykyisin edes luonnonsuojelualueemme eivät ole säästyneet monikansallisilta kaivosyhtiöiltä, sillä jokamiehenoikeuksien avulla kaivosyhtiöt käyskentelevät Natura-alueillamme varsin huolettomasti. 

Pohdinkin leikkisästi, että mitä tavallinen kansalainen voisi tehdä, että päättäjämmekin havaitsisivat mihin tilanteen kehittyminen tulee vääjäämättäkin johtamaan. Tuleeko minun oikeasti anoa porauslupaa Helsingin Kaivopustoon, että Arkadianmäelläkin herättäisiin?

 

Kaivosyhtiön perustaminen on tahdon asia

Kaivostoiminnan kritisointi on vaikeata, koska yleinen mielipide on että työpaikat muutamaksi kymmeneksi vuodeksi ovat tärkeämpiä kuin ikuisesti tuhottu luonto.

Minä en suinkaan lähde liikkeelle luontokortilla, vaan myönnän myös itse tukevani kaivostoimintaa, mutta en siinä muodossa kuin me sitä tällä hetkellä toteutamme. Kannatan valtio-omisteisen kaivosyhtiön perustamista.

Minä en kannata kommunismia tai valtiokapitalismia, kuten jotkut sitä leikkisästi kutsuvat, mutta minä kannatan sellaista Suomea, joka kykenee tarjoamaan tulevaisuudessa myös lapsillemme jotain. Jotain muutakin kuin reikiä täyteen poratun maaperän ja ulkomaalaisille rahastoille myytyjä metsäpalstoja. Juuri siksi minä olenkin vahvasti valtio-omisteisen kaivosyhtiön perustamisen kannalla, ja konsenssioperiaatteen puolesta. Olen suomalaisen puolella.

Uskon, että valtiojohtoinen kaivosyhtiö rauhoittaisi tilannetta myös luonnonsuojelurintamalla, mahdollistamalla kaivostoiminnan paremman valvonnan ja tämän kautta myös kestävän sekä luontoarvoja kunnioittavan luonnonvarojen hyödyntämisen. Samalla  kaivosteollisuus ja  loisi huomattavan määrän uusia työpaikkoja Suomen toivottomalta tuntuville työllisyysmarkkinoille. 

Koen, että tällä hetkellä toimiva lakimme on sietämätön, koska raaka-aineiden omistusoikeuksia ei ole tarkkaan määritelty. Suomessa käytössä oleva valtausjärjestelmä tarkoittaa pähkinäkuoressaan sitä, että alunperin raaka-ainevarat eivät ole kenenkään omistamia, vaan että ne tulee ensin kaivaa esiin. 

Vaikka monet teistä pitävätkin ideaani kummajaisena, niin todellisuudessa meidän ei tarvitsisi mennä kuin Torniojoen toiselle puolelle, että me törmäisisimme hyvin organisoituun, valtio-omisteiseen kaivosyritykseen, Lounasvaara-Kiirunavaara AB:seen, joka tunnetaan tuttavallisemmin nimellä LKAB.

Pelkästään vuonna 2011 LKAB loi yli 1,7 miljardia puhdasta voittoa, joka jäi kokonaisuudessaan yhtiön kotimaahan Ruotsiin.  Louhimansa raaka-aineet kaivosyhtiö myi pääosin ruotsalaiselle teollisuudelle, kuten esimerkiksi Rautaruukki Oy:n kanssa fuusioituneelle, ja Ruotsin valtion osittain omistamalle SSAB:lle.

Nykyään LKAB työllistää suorasti lähes 5000 henkeä ja epäsuorasti sen uskotaan työllistävän vielä tätäkin useampia. Yhtiö tuottaa yhteensä lähes 95 prosenttia Euroopan rautamalmista, ja sen kokonaisliikevaihto on noin 3,4 miljardia euroa.

Venäjällä puolestaan Petsamon nikkelikaivos teki paikalliselle aluehallinnolle sekä valtion keskushallinnolle yhteensä  yli miljardin euron tuloksen.

Jos Svea-mamma ja Miska-karhu pystyivät siihen, niin miksi me emme siihen pystyisi?

Kyse on tahdon asiasta.

 

 

Muita kirjoituksiani aiheeseen liittyen:

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mikäli aihepiiri kiinnostaa, niin palaan huomenna samaiseen aiheeseen. Käsittelen tuolloin Puheenvuorossani mm. Sodankylän kuntaa, Kemiraa, Yaraa ja Savukoskella sijaitsevaa Soklin malmiota.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Kiinnostaa kovasti, jatka ihmeessä, vaikka kaikki mielenkiinto onkin nyt Ukrainassa.

Käyttäjän KalervoKassuBjrkbacka kuva
Kalervo Björkbacka

Kannattanee tutkia taustat ja faktat, ennekuin luo itselleen mielikuvitus maailman. Sokli myytiin kepulaisten ja kokoomuksen myötävaikutuksella Yaralle 207 miljoonalla, kun sen laskettu arvo on noin 10 miljardia. Odotan mielenkiinnolla Sodankylän ja Kevitsan tulkintaasi, minulla on numeraaliset faktat esittää. Tuo sinun tuoma Natura-hössötys. Lappilaisia on ryöstetty jo muutenkin, metsähallitus eli valtio, natura eli valtio ja viherpiiparit. Siis meiltä on ryöstetty elin mahdollisuus, kyllä se on helppo räksyttää sielä saksassa, nehän muutenkin haluaa Lapista nössö maailman, missä on susia, poroja ja vílli-ihmisiä etc...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Soklin kauppa oli niin äärettömän typerä ja ajattelematon, että se tullaan muistamaan vielä vuosikymmenien ajan. Euroopan suurin ja rikkain fosfaattimalmio pilkkahinnalla, ja siihen päälle monopoliasema Pohjoismaisilla lannoitemarkkinoilla, kun Kemira lähti kaupan päälle. Ja vielä pitäisi rata pojille rakentaa siihen kylkiäisiksi.

UMTS-ilmakin oli halpaa siihen verrattuna.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Vieläkö Soklin myyjiä pörrää politiikassa ?
Kerro ihmeessä jos tiedät.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mukava kuulla, että kiinnostusta löytyy. Kyse on tärkeistä ja yhteisistä asioista, ja sen vuoksihan tässä kirjoitellaan.

Tuon koko kaupanhan räätälöivät käytännössä keskusta ja kokoomus yhdessä - epäpyhän liiton kautta.

Elinkeinoministerinä toimi tuolloin nykyinen kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk), joka myi Kemiran ja Soklin ohella myös Talvivaaran Pekka Perälle. Valtiovarainministerin pallia lämmitteli koko Suomen oma Jyrki Katainen. Omistajaohjauksesta puolestaan vastasi puolustusministeri Jyri Häkämies.

Lauman tirehtöörinä toimi romantiikan näklkäinen lautamies Matti Vanhanen ja takapiruna kauppoja voiteli silloinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Varsinkin Paula Lehtomäen ja Jyri Häkämiehen myöhempiin toimiin ja uraan kannattaa tutustua paremmin.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mitä tulee Natura-alueisiin, niin myös Saksassa on luonnonsuojelualueita (usko tai älä). Olen itse 100% sitä vastaan, että ulkomaalaiset yritykset tulevat Suomen perälle tonkimaan luonnonsuojelualueita.

Valtiollisen toiminnan alueilla hyväksyihin, koska valtion saa vastuuseen teoistaan, ja valtiota tarkkaillaan.

Kuten olen aikaisemmissakin teksteissäni tuonut esiin, niin pääomalla ei ole omatuntoa, eikä kotimaata.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Pelkästään vuonna 2011 LKAB loi yli 1,7 miljardia puhdasta voittoa, joka jäi kokonaisuudessaan yhtiön kotimaahan Ruotsiin."

Otin tuon esille jotta keneltäkään ei mene ohi.

Hyvä, että kirjoitat näistä!

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kiitos, Ilkka.

Toivottavasti tällaiset suuret ja pienet asiat nousevat esille sitten seuraavissa vaaleissa, kun muistellaan, että kuka on ajanut ja mitä asiaa. Ettei sieltä hyökkää takavasemmalta pekkariset ja vapaavuoret ehdottelemaan vaalihuumissaan, että "valtio-omisteinen kaivosyhtiö" pitäisi Suomeen saada.

Tavallaanhan se on aivan sama, että kuka tätä politiikkaa ajaa, mutta kun molemmat ovat torpanneet ajatuksen jo useampaan otteeseen, antaneet kaivoslain pysyä ennallaan, ja Pekkarinen varsinkin myynyt minkä ehtinyt, niin olisihan se hieman tekopyhää.

Tämä hallitus- ja eduskuntakausi on ajanut minun ehdokaslistani aika kapeaksi.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

No, mutta elinkeinoministerimme tämä...noh...tämä Friberg totesi Fennovoimasta puhuttaessa, että kotimaamme on koko EU ellei peräti koko pallo...Ruotsalaiset ovat niin umpiossa eläviä impivaaralaisia tai jällivaaralaisia, että oksat pois.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Vai että sellainen näkökanta tällä elinkeinoministerillämme. Harmi, että se näkyy työllisyysasteessa vain miinusmerkkisenä.

Meidän kotimaamme voi olla EU, jos me niin luulemme ja haluamme, mutta kyllä muut EU-maat kokevat meidän ulkomaalaisina, ja tunkeilijoina, jos me alamme heidän metsiään valtaamaan ja maaperää kuokkimaan.

Eikä kyse ole vain EU:n sisäisestä asiasta, siellä Suomessa peuhaavat niin amerikkalaiset, kanadalaiset kuin norjalaisetkin.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Tuli tuosta löytäjästä mieleen, että eikös Suomen malmiot ole Geologisen tutkimuskeskuksen kartoittamia ja jopa löytämiä. Siis veronmaksajien rahoittaman laitoksen eli malmiot kuuluvat kansalle.

Taitaa nykyinen GTK olla jo aivan jotain muuta kuin ennen vanhaan.

http://www.gtk.fi

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Valtiohan tukee yksityisten yritysten malmioiden etsintää rahallisesti. Ilmeisesti juurikin siitä syystä, että muutoin Geologinen tutkimuskeskus joutuisi sen tekemään.

Siksi pukumiehiä varmasti naurattaakin. Veronmaksajat laittavat itse rahaa likoon, että ulkomaalaiset yritykset tulisivat ryöstämään heiltä heidän uusiutumattomat luonnonrikkaudet. Voisiko mikään olla helpompaa?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Vaikka pidän Osmo Soininvaaraa erittäin viisaana miehenä, niin olen vain harvoin hänen kanssaan asioista täysin samaa mieltä. Hänen vuoden takainen kirjoituksensa "Kaivoslailla on jo kiire" on tästä huolimatta aivan pirun hyvä.

"Valtaajalla ei tarvitse olla mitään edellytyksiä kaivostoiminnan aloittamiseen. Yksityishenkilö (outokummun insinööri) valtasi Outokummun hylätyn kaivoksen viereisen järven alla olevan kupariesiintymän omiin nimiinsä ja myi valtauksen sitten ulkomaiselle yhtiölle".

http://www.soininvaara.fi/2013/09/11/kaivoslain-ko...

Minun mielestäni kaivoslain (ja mahdollisen kaivosteollisuuden) tulisi nousta isommaksi kysymykseksi seuraavissa vaaleissa. Sen sijaan, että keskittyttäisiin 200 euron lastenvaunuihin, niin tulisi keskittyä siihen tosiasiaan, että Suomen valtionvelka on 57 prosenttia BKT:sta eli noin 94 152 058 893,91 euroa, josta sinun osuutesi on noin 17 200 euroa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset