Kansantautina masennus

Hyvin useat pitävät masennusta ennen kaikkea suomalaisena ja pohjoismaisena ilmiönä, vaikka tilastot ovatkin osoittaneet, että kyseessä on ennen kaikkea vauraiden länsimaiden vitsaus. OECD:n ja WHO:n mukaan masennuslääkkeiden suurimpia kuluttajia ovat islantilaiset, australialaiset, kanadalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset, britit ja suomalaiset.

Masennuslääkkeiden käyttö hoitomuotona oli kuitenkin lisääntynyt entisestään jokaisessa 28:ssa tutkitussa maassa tasaisesti. Kansainvälinen terveysjärjestö WHO katsoo masennuksen olevan yksi raskaimmista ja rasittavimmista sairauksista, joita länsimaissa on. Kelan teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 430 000 henkilöä, jotka syövät masennuslääkkeitä. Vuositasolla määrä nousee yli 700 000 henkilöön, eikä kyse ole läheskään aina mielenterveysongelmista.

Yleisesti kulutuksen kasvua pyritään selittämään depression lisääntyneellä diagnosoinnilla sekä paremmalla lääkehoidolla, jota voidaan hyödyntää niin lievään masennukseen, ahdistukseen, ennakoivana hoitona kroonisiin kiputiloihin ja pelkotilojen hoitoon. Syitä pyritään löytämään myös muista tekijöistä, kuten Pohjoismaiden ankarista sääolosuhteista, pitkään länsimaissa vaikuttaneesta talouskriisistä ja työelämän joustamattomuudesta. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole ongelmattomia, sillä henkistä hyvinvointia on vaikea mitata, koska se on aikaan ja paikkaan sidottu.

Hyvin usea kysyykin itseltään, onko lievä alakulo tai hetki jonka aikana ihminen ei pysty antamaan parastaan edes sairaus, vai onko se yksi aikamme diagnosoinneista, aivan kuten homoseksuaalisuuskin oli listattuna persoonallisuushäiriöksi ja sairaudeksi aina vuoteen 1981 saakka.

Onko lyhytaikainen alakulo (tai  masennus) ollut joskus kenties osa normaalia ja hyväksyttävää elämänkirjoa. Kasvukipuja, jotka ovat menneet ohitse omalla painollaan. Ja onko tämänhetkinen lähestymistapamme tunteeseen väärä?

Tänä päivänä apteekista löytyvissä masennuslääkkeissä on huomattavan suuria yksilöllisiä vaihteluita, jonka vuoksi ihminen voi joutua kokeilemaan useitakin eri lääkevalmisteita ennen kuin se oikea löytyy. Tavanomaista on, että jokin valmiste voi auttaa toista, kun taas toiselle se voi aiheuttaa pelkästään negatiivisia sivuvaikutuksia.

Vaikka lääkehoito diagnosoidaankin auktoriteetteina toimivien lääkäreiden puolelta hyvin kevyin perustein, eivät masennuslääkkeet ole täysin vaarattomia, ja jokaisen tulisikin diagnoosin saadessaan pohtia sitä, onko kyse hetkellisestä kriisistä, vai onko taustalla vakavampia tekijöitä, jotka vaativat lääkehoitoa. Lääkärisi ei tunne sinua, niin kuin sinä tunnet itsesi.

Useat riippumattomat tutkijat uskovat, että masennuslääkkeet saattavat kroonistaa ihmisen sairauden, jonka jälkeen paraneminen on yhä vaikeampaa. Heidän mukaansa lääkkeet voivat altistaa jopa sairauden uusiutumiselle.

Nykyaikaissa lääketieteessä  masennuksen uskotaan johtuvan serotoniinituotannon alhaisesta tasosta ja serotoniinin puutteesta, jonka vuoksi tasapainoa pyritään paikkaamaan lääkehoidon avulla. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että potilaan elimistön oma serotoniinintuotanto lamaantuu, ja hänen hormonitoimintansa sekoittuu.

Useat meta-analyysien tekijät sekä arvovaltaiset terveysviranomaiset ja tahot ovatkin tästä syystä päätyneet johtopäätökseen, jonka mukaan lievän masennuksen hoidossa lääkkeistä ei ole hyötyä. Ja että runsaasta ja pitkäkestoisesta masennuslääkityksestä saattaa olla jopa haittaa, sillä masennus muuttaa ihmisen aivokemiaa, ja lääkkeet voivat tehdä siitä jopa pysyvän tilan.

The Nordic Cochrane Centerin johtaja Peter Gøtzsche tutkimusryhmineen uskoo, että SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa pitkäkestoisena käyttönä jopa pysyviä aivovaurioita ihmiselle. Hän ihmetteleekin hyvin avoimesti sitä, että kuinka näin tärkeästä ja laajamittaisesta ilmiöstä on saatavilla niin vähä tutkimusaineistoa. Lieneekin siis aiheellista kysyä, kuinka vähän näitä valmisteita oikeastaan on testattu.

Ylen mukaan ei juuri lainkaan.

Lääkeyhtiöt tekevät itse omat tutkimuksensa. Useat tutkijat sen jo myöntävätkin, että me emme vieläkään tiedä ihmisen varsinaisia toimintamekanismeja läpikotaisin. Me elämme helposti luulossa, että kaikki käyttämämme aineet ovat tutkittuja, mutta todellisuudessa lääketutkimuksia tekevät vain lääkeyhtiöt itse, jotka jättävät yli kolmasosan masennuslääketutkimuksista julkaisematta, koska niiden tulokset eivät ole toivottuja.

Tästä huolimatta me luotamme hämmästyttävän sokeasti monikansallisten lääkeyritysten eettisyyteen, kun kysymys on terveydestämme.  Tutkimustiedot lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ovat hyvin kiistanalaisia, sillä pitkäkestoiset tutkimukset ovat harvinaisia.

Lääketeollisuuden intresseissä ei ole rahoittaa pitkäkestoisia tutkimuksia, eivätkä viranomaiset niitä myöskään vaadi. Euroopan lääkevirasto edellyttää lääkeyhtiöiltä vain yhtä vertailevaa ”pitkäaikaistutkimusta”, jonka kesto on kuusi kuukautta. Tämä riittää siihen, että lääke saa luvan Euroopan markkinoilta, eikä tätä pidemmältä ajalta masennuslääkkeiden tehosta ole selvää näyttöä. Kukaan ei tiedä kuinka lääkkeiden teho säilyy vuosikausia jatkuneen kulutuksen yhteydessä.

Lääkehoito on myös taloudellisesti kannattavampaa. Keskimäärin yli 700 000 suomalaista käyttää vuosittain täysipäiväistä tai ajoittaista mielenterveyden häiriöön tarkoitettua lääkettä. Väestöllisesti se on noin 13 % Suomen väkiluvusta. Viralliset tahot selittävät suurta määrää suomalaisessa terveydenhuollossa vallitsevalla vakava resurssipulalla. Heidän mukaansa tämä on yksi niistä syistä, jonka vuoksi lääkkeitä joudutaan käyttämään korvaavina hoitomuotoina.

Kun potilas valittaa väsymystä, unettomuutta tai alakuloa, saa hän usein käteensä pilleripurkin, vaikka oireet eivät välttämättä edes vaatisi lääkehoitoa. Masennuslääkkeistä on tullut eräänlainen yleislääke, jolla pyritään pitämään kone käynnissä ja ihminen työelämässä siihen asti, että löydetään parempi ratkaisu. Tästä syystä väliaikainen hoitomuoto muuttuukin yhä useammin pysyväksi.

Lääkärit eivät välttämättä edes pyri selvittämään tarkemmin sitä, kuinka lamaannuttavasta ja passivoivasta tunteesta on kysymys, koska masennusta ei voi mitata kuin verenpainetta. Masennus paljastuu vain keskustelemalla ja kuuntelemalla potilasta, eikä tähän ole varaa – ei ole aikaa.

Virallisten tahojen mukaan lääkäreiden valmistevalintoihin vaikuttavat käytettävissä oleva informaatio, jota dominoi lääketeollisuuden markkinointi.

Kyseessä on miljardibisnes, joka ei ole sen puhtaampaa kuin muukaan yritystoiminta, ja esimerkiksi markkinoita johtava, tanskalainen lääkeyritys Lundbeck maksaa useiden eri maiden lääkäreille heidän "konsultointiavustaan". Pelkästään Yhdysvalloissa näitä konsulttilääkäreitä on yli 19 000. Jokainen voikin pohtia mielessään sitä, mitä lääkettä nämä konsultit sitten potilailleen suosittelevat.

 

Lähde: MOT: Masentavat lääkkeet 

 

Parin vuoden takaisen tekstini aiheesta löydät täältä.

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu