Kansantautina masennus
Hyvin useat pitävät masennusta ennen kaikkea suomalaisena ja pohjoismaisena ilmiönä, vaikka tilastot ovatkin osoittaneet, että kyseessä on ennen kaikkea vauraiden länsimaiden vitsaus. OECD:n ja WHO:n mukaan masennuslääkkeiden suurimpia kuluttajia ovat islantilaiset, australialaiset, kanadalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset, britit ja suomalaiset.
Masennuslääkkeiden käyttö hoitomuotona oli kuitenkin lisääntynyt entisestään jokaisessa 28:ssa tutkitussa maassa tasaisesti. Kansainvälinen terveysjärjestö WHO katsoo masennuksen olevan yksi raskaimmista ja rasittavimmista sairauksista, joita länsimaissa on. Kelan teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 430 000 henkilöä, jotka syövät masennuslääkkeitä. Vuositasolla määrä nousee yli 700 000 henkilöön, eikä kyse ole läheskään aina mielenterveysongelmista.
Yleisesti kulutuksen kasvua pyritään selittämään depression lisääntyneellä diagnosoinnilla sekä paremmalla lääkehoidolla, jota voidaan hyödyntää niin lievään masennukseen, ahdistukseen, ennakoivana hoitona kroonisiin kiputiloihin ja pelkotilojen hoitoon. Syitä pyritään löytämään myös muista tekijöistä, kuten Pohjoismaiden ankarista sääolosuhteista, pitkään länsimaissa vaikuttaneesta talouskriisistä ja työelämän joustamattomuudesta. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole ongelmattomia, sillä henkistä hyvinvointia on vaikea mitata, koska se on aikaan ja paikkaan sidottu.
Hyvin usea kysyykin itseltään, onko lievä alakulo tai hetki jonka aikana ihminen ei pysty antamaan parastaan edes sairaus, vai onko se yksi aikamme diagnosoinneista, aivan kuten homoseksuaalisuuskin oli listattuna persoonallisuushäiriöksi ja sairaudeksi aina vuoteen 1981 saakka.
Onko lyhytaikainen alakulo (tai masennus) ollut joskus kenties osa normaalia ja hyväksyttävää elämänkirjoa. Kasvukipuja, jotka ovat menneet ohitse omalla painollaan. Ja onko tämänhetkinen lähestymistapamme tunteeseen väärä?
Tänä päivänä apteekista löytyvissä masennuslääkkeissä on huomattavan suuria yksilöllisiä vaihteluita, jonka vuoksi ihminen voi joutua kokeilemaan useitakin eri lääkevalmisteita ennen kuin se oikea löytyy. Tavanomaista on, että jokin valmiste voi auttaa toista, kun taas toiselle se voi aiheuttaa pelkästään negatiivisia sivuvaikutuksia.
Vaikka lääkehoito diagnosoidaankin auktoriteetteina toimivien lääkäreiden puolelta hyvin kevyin perustein, eivät masennuslääkkeet ole täysin vaarattomia, ja jokaisen tulisikin diagnoosin saadessaan pohtia sitä, onko kyse hetkellisestä kriisistä, vai onko taustalla vakavampia tekijöitä, jotka vaativat lääkehoitoa. Lääkärisi ei tunne sinua, niin kuin sinä tunnet itsesi.
Useat riippumattomat tutkijat uskovat, että masennuslääkkeet saattavat kroonistaa ihmisen sairauden, jonka jälkeen paraneminen on yhä vaikeampaa. Heidän mukaansa lääkkeet voivat altistaa jopa sairauden uusiutumiselle.
Nykyaikaissa lääketieteessä masennuksen uskotaan johtuvan serotoniinituotannon alhaisesta tasosta ja serotoniinin puutteesta, jonka vuoksi tasapainoa pyritään paikkaamaan lääkehoidon avulla. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että potilaan elimistön oma serotoniinintuotanto lamaantuu, ja hänen hormonitoimintansa sekoittuu.
Useat meta-analyysien tekijät sekä arvovaltaiset terveysviranomaiset ja tahot ovatkin tästä syystä päätyneet johtopäätökseen, jonka mukaan lievän masennuksen hoidossa lääkkeistä ei ole hyötyä. Ja että runsaasta ja pitkäkestoisesta masennuslääkityksestä saattaa olla jopa haittaa, sillä masennus muuttaa ihmisen aivokemiaa, ja lääkkeet voivat tehdä siitä jopa pysyvän tilan.
The Nordic Cochrane Centerin johtaja Peter Gøtzsche tutkimusryhmineen uskoo, että SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa pitkäkestoisena käyttönä jopa pysyviä aivovaurioita ihmiselle. Hän ihmetteleekin hyvin avoimesti sitä, että kuinka näin tärkeästä ja laajamittaisesta ilmiöstä on saatavilla niin vähä tutkimusaineistoa. Lieneekin siis aiheellista kysyä, kuinka vähän näitä valmisteita oikeastaan on testattu.
Ylen mukaan ei juuri lainkaan.
Lääkeyhtiöt tekevät itse omat tutkimuksensa. Useat tutkijat sen jo myöntävätkin, että me emme vieläkään tiedä ihmisen varsinaisia toimintamekanismeja läpikotaisin. Me elämme helposti luulossa, että kaikki käyttämämme aineet ovat tutkittuja, mutta todellisuudessa lääketutkimuksia tekevät vain lääkeyhtiöt itse, jotka jättävät yli kolmasosan masennuslääketutkimuksista julkaisematta, koska niiden tulokset eivät ole toivottuja.
Tästä huolimatta me luotamme hämmästyttävän sokeasti monikansallisten lääkeyritysten eettisyyteen, kun kysymys on terveydestämme. Tutkimustiedot lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ovat hyvin kiistanalaisia, sillä pitkäkestoiset tutkimukset ovat harvinaisia.
Lääketeollisuuden intresseissä ei ole rahoittaa pitkäkestoisia tutkimuksia, eivätkä viranomaiset niitä myöskään vaadi. Euroopan lääkevirasto edellyttää lääkeyhtiöiltä vain yhtä vertailevaa ”pitkäaikaistutkimusta”, jonka kesto on kuusi kuukautta. Tämä riittää siihen, että lääke saa luvan Euroopan markkinoilta, eikä tätä pidemmältä ajalta masennuslääkkeiden tehosta ole selvää näyttöä. Kukaan ei tiedä kuinka lääkkeiden teho säilyy vuosikausia jatkuneen kulutuksen yhteydessä.
Lääkehoito on myös taloudellisesti kannattavampaa. Keskimäärin yli 700 000 suomalaista käyttää vuosittain täysipäiväistä tai ajoittaista mielenterveyden häiriöön tarkoitettua lääkettä. Väestöllisesti se on noin 13 % Suomen väkiluvusta. Viralliset tahot selittävät suurta määrää suomalaisessa terveydenhuollossa vallitsevalla vakava resurssipulalla. Heidän mukaansa tämä on yksi niistä syistä, jonka vuoksi lääkkeitä joudutaan käyttämään korvaavina hoitomuotoina.
Kun potilas valittaa väsymystä, unettomuutta tai alakuloa, saa hän usein käteensä pilleripurkin, vaikka oireet eivät välttämättä edes vaatisi lääkehoitoa. Masennuslääkkeistä on tullut eräänlainen yleislääke, jolla pyritään pitämään kone käynnissä ja ihminen työelämässä siihen asti, että löydetään parempi ratkaisu. Tästä syystä väliaikainen hoitomuoto muuttuukin yhä useammin pysyväksi.
Lääkärit eivät välttämättä edes pyri selvittämään tarkemmin sitä, kuinka lamaannuttavasta ja passivoivasta tunteesta on kysymys, koska masennusta ei voi mitata kuin verenpainetta. Masennus paljastuu vain keskustelemalla ja kuuntelemalla potilasta, eikä tähän ole varaa – ei ole aikaa.
Virallisten tahojen mukaan lääkäreiden valmistevalintoihin vaikuttavat käytettävissä oleva informaatio, jota dominoi lääketeollisuuden markkinointi.
Kyseessä on miljardibisnes, joka ei ole sen puhtaampaa kuin muukaan yritystoiminta, ja esimerkiksi markkinoita johtava, tanskalainen lääkeyritys Lundbeck maksaa useiden eri maiden lääkäreille heidän "konsultointiavustaan". Pelkästään Yhdysvalloissa näitä konsulttilääkäreitä on yli 19 000. Jokainen voikin pohtia mielessään sitä, mitä lääkettä nämä konsultit sitten potilailleen suosittelevat.
Lähde: MOT: Masentavat lääkkeet
Parin vuoden takaisen tekstini aiheesta löydät täältä.
Köyhemmissä maissa, missä valtion sijaan yksilön tuki- ja turvaverkkona toimii perheyhteisö ja ystävät, ei esiinny masennusta samassa mittasuhteessa kuin vauraissa länsimaissa.
Kyseessä on vain länsimaisten yhteiskuntien karut männynkävyt, ja yhteiskunnan toteuttaman individualismin hintalappu.
Samaan aikaan oikean avun saaminen on yhä vaikeampaa, kun mielenterveyspäivystykset siirretään tehokkuuden vuoksi saman katon alle nuhapotilaiden kanssa: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128869618256…
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta!
Törmäsin itsekin joskus johonkin arvioon (en muista oliko taustalla tarkempaa tutkimusta) jonka mukaan masennusta esiintyy länsimaiden ulkopuolella yhdessä jonkin muun ongelman kanssa. Eli esimerkiksi jos sairastuu fyysisesti tai menettää vaikkapa onnettomuuden vuoksi työkykynsä, siitä masentuu ihminen ihan missä tahansa päin maailmaa. Länsimaisten erityispiirre näyttääkin olevan se, että masennukseen sairastuu paljon myös ihmisiä joilla pitäisi globaalissa tarkastelussa olla asiat hyvin. Ja vaikka elämä juuri nyt hymyilisikään, on paljon enemmän erilaisia mahdollisuuksia edetä kuin satunnaisesti valitulla kehitysmaan asukkaalla.
Ikävintä tässä kaikessa on juurikin se, että lääketiede ja ennen kaikkea lääkeyhtiöt eivät pyri tekemään ennalta ehkäisevää työtä. Sen sijaan halutaan suorastaan rahastaa ihmisten onnettomuudella ja määritellä yhä useampi ihminen sairaaksi niin, että saadaan lisää lääkittäviä. Mikä on käytännössä ihan suoraa tulonsiirtoa länsimaisilta valtioilta ylikansallisille lääkeyhtiöille. Summa summarum: masennus ei näyttäisi olevan ainoastaan yksilön sairaus vaan yhteiskunnan. Jos yhteiskuntaa ei muuteta niin, että masentuneita tulee vain koko ajan lisää olemme pulassa ja pahasti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti! Kuten tuossa eräässä kommentissa tuli esiin, niin mielialalääkkeitä syötetään yhä nuoremmille. En itse tiedä tästä ilmiöstä sen enempää, mutta ajattelin ottaa selvää.
Nythän tilanne on se, että tällä hetkellä Suomessa syödään reippaasti yli kymmenen kertaa enemmän lääkkeitä kuin vaikkapa vuosikymmen sitten. Tätä tahtia meillä on pian yksi kokonainen ”onnellinen kansa”, kun lapset saavat lääkityksen jo kohtuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan filosofisena kysymyksenä olen pohtinut, millainenhan yhteiskunta tulisi jos se syöttäisi kansalaisilleen ”lääkettä” joka tekee ihmisen kiistatta tasaisen onnelliseksi ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Millainen yhteiskunta olisi sen jälkeen kuin kaikilla olisi sellainen tasapaksu onnellisuuden tila? Väittäisin, että sillä olisi myös kielteisiä vaikutuksia, sillä jo nyt on arvioitu monien masennuslääkkeiden hinnan olevan se, että tasoittaessaan synkkiä mielialoja ne leikkaavat myös spektrin toisesta päästä. Toisin sanoen mistään innostuminen oikein kunnolla ei ole enää yhtä helppoa. On jopa esitetty, että ihastuminen toiseen ihmiseen on vaikeampaa tiettyjen masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena juuri tästä syystä. Jos näin on, aikamoinen hinta lääkkeen myönteisestä vaikutuksesta maksetaan. Enkä sanoessani näin tarkoita sitä, että kenellekään ei pitäisi lääkkeitä määrätä ja että ne olisivat kaikille vain haitaksi. Nythän niitä kuitenkin määrätään ihan vaikkapa työuupumukseen ynnä muuhun sellaiseen johon ne maalaisjärjellä ajateltuna eivät kuulu ollenkaan. Ja hekin joille lääkkeistä on oikeasti apua se ei yleensä yksin riitä vaan on oltava muutakin, kuten vaikkapa sitä terapiaa jota on nykyisin vaikea saada.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, joskus olen kuullut evoluutiobiologian dosentti M. Rantalan todenneen, että serotoniinitasoon vaikuttavat lääkkeet estäisivät ihastumisen, koska ihastuminen aivokemiallisena ilmiönä perustuu hänen mukaansa äkilliseen serotoniinitason romahtamiseen, joka synnyttää ihmisessä pakonomaisen kiintymyksen ihastuksen kohteeseen.
Tiedä sitten.
Tottakai se leikkaa myös toisesta päästä – sehän on selvä. Sellaista lääkettä tuskin koskaan kuitenkaan keksitään, joka vaikuttaisi jokaiseen samalla tavalla. Käsittääkseni tällä hetkellä joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksena on mm. aggressioita ja raivotiloja, jotka eivät valmasti palvele edes kantajaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Harvardin Health Publicationsin virallisen kannan mukaan SSRI-lääkkeet voivat jopa lisätä spotaania itsetuhoisuutta. Heidän mukaansa tämä voidaan kuitenkin välttää rutiinitutkimuksilla ja -käynneillä, sekä potilaan monitoroinnilla. Potilaita tulisi myös heidän mukaansa varoittaa yllättävistä tunnemuutoksista ja kuohuista.
Kuinka tehokkaasti lääkkeiden alaisia ihmisiä monitoroidaan – epäilen, että ei juuri lainkaan. Purkin jälkeen he ovat omillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Terveydenhoito on lääkefirmoja lobbaavien lääkäreiden kenttä ,jossa edes pari vuotias lapsi ei säästy lääkkeillä myrkyttämiseltä,eikä varsinkaan laitoksissa joihin firmojen rahantakomistuotteina ovat joutuneet.
Suomessa ei mielisairaita ole sen enempää kuin ennenkään,saatikka masentuneita,diagnoosit ovat vaan niin käteviä tehdä kun säästetään es.neurologisista jne.oikeasti kärsivien oikeanlaisen avun ja hoidon antamiselta.
Laitoksissa on paljon lapsia joiden oikea paikka olisi koti ja lakisääteiset terveydenhoidon palvelut.Mömmöjen syöttäminen lapsille ja nuorille joiden kehitys on kesken(aivot kehittyvät 25vuotiaaksi asti)ja kropan myrkyttäminen ja turruttaminen laitoskuntoon on täysin vastuutonta toimintaa.Itsemurhat eivät siis ole ihme eikä monen tuhannen alle 30vuotiaan ”mielenterveysongelmaisen”eläkkeellä olo.
Tarpeeksi kun laitoksessa ”hoidetaan”on paluu usein jopa mahdoton normaaliin yhteiskuntaan ja elämään.
Ilmoita asiaton viesti
Surullinen kohtalo, josta voi kai puhua tänä päivänä jo jonkin näköisenä ilmiönä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka vahvistaa Uudelle Suomelle, että yrityksen kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala on irtisanottu. Psykologi Kopakkala kertoi aiemmin Facebook-viestissään saaneensa potkut masennuslääkkeistä antamiensa kriittisten lausuntojen vuoksi.
– Olin haastateltavana MOT-ohjelmassa ”Masentavat lääkkeet”. Minut irtisanottiin siksi tänään työpaikastani Mehiläisestä. Johto oli saanut puhelun, Kopakkala kirjoittaa yhteisöpalvelu Facebookin viestissään. Viestistä kertoi ensin Yle.”
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/69581-oliko-aku-ko…
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä kammottavinta lapsille ja nuorille syötetään aikuisille tarkoitettuja lääkkeitä,joiden vaikutuksista ei lapsilla ja nuorilla ole tietoa.
Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat kamalia es.itsemurhariski,sydänoireet jne.Puoli vuotta käytössä olleet mömmöt lapsille ja nuorille??Huu,huh..
Vuosikausia on aika joka katsotaan sopivaksi syöttää ihmislapselle,nuorelle lääkettä,jonka vaikutuksista ei ole kokemusta tai tietoa.Lisää kamaa tarvitaan näiden sivuvaikutusten tasaamiseen,jolloin ihmisraunio vetää mömmöjä joka lähtöön, purkkitolkulla kuukausittain.Jos maksa kestää ja pää jne.
Kunnat eivät anna edes lakisääteistä terveydenhuollon tai sairaala hoidon lähetettä lapselle tai nuorelle jonka terveys sitä vaatii.
Huostaanottoja(hoidollinen huostaanotto)käytetään paikkaamaan ihmislasten terveydenhoidon tarpeita.
Pakolliseksi se muuttuu siinä vaiheessa kun lapsi tai nuori,perhe sitä vastustaa.Poliisit ovat seuraavat jotka hakevat kotoa.
Laitoksiin raahatut, 18 ikäänsä asti ”hoidettavat”syrjäytyvät normielämästä ja vetävät nappeja sivuoireisiinsa loppuelämänsä(ei aina pitkä..)
Voi vain miettiä sitä moniko näistä lapsista ja nuorista saa osakseen mömmökierteen kun laitoksille tuottaa enemmän hoidollisen huostan perusteella kotoan ulkoistettu lapsi,satatuhatta vuodessa ,about,laitos vetää heistä rahaa.
Ikävä kyllä he eivät välttämättä saa heille kuuluvaa hoitoa eivätkä edes oikeata diagnoosia,on paljon tapauksia joissa lääkitys lyödään päälle,ottamatta selvää lapsen tai nuoren todellisista laitokseen joutumisen syistä.En usko että tuhannet vanhemmat valehtelevat,eivätkä nämä nuoret jotka kokemuksistaan ovat kirjoittaneet.
Satoja valituksia makaa pöydillä lainvastaisten ulkoistamisien vuoksi,ei ehdi kukaan käsitellä.Hurja on se kun terve,lainvastaisesti huostattu lapsi tai nuori saa mömmöjä koti-ikäväänsä jne.Tahi murrosikäinen murrosikäänsä.
Kyllä se Katainen taisi oikein lausua että”Suomi voisi olla kokeilujen maa”Näköjään.Lääkkeitä nassuun vanhemmillekin jos ei suu pysy supussa.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan itse naapurustostani erään 14-vuotiaan pojan, jolle määrättiin mielialalääkkeet. En väitä etteikö joillekin ihmisille lääkkeistä olisi apua, mutta kuten tuossa aikaisemminkin totesin, niin terveydenhuolto ei mielestäni monitoroi tarpeeksi ihmisiä, joille he näitä lääkeitä ovat syöttäneet.
On väärin väittää, että masennus olisi pelkästään serotoniinista kiinni, ja että ihmisen voisi korjata yhdellä komponentilla. Siihen kuuluu paljon muutakin aivokemiaan liittyvää, joista me emme välttämättä ole vielä edes tietoisia. Ihminen ymmärtää aivoja vielä tänäkin päivänä kovin huonosti.
En silti sano, että lääkkeet kokonaan pahasta olisivat, sillä epäilemättä moni niistä saa apua, ja pystyy toimimaan jokapäiväisessä elämässä, löytävän tiensä iloon ja onneen, mutta olen silti sitä mieltä, että voisivat jättää edes lapset tämän ulkopuolelle. Pannahiset.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä köyhien keskuudessa ei ole masennusta ollenkaan. Ei kenälläkään ole aikaa sellaiseen, kun pitää yrittää pysyä leivän syrjässä kiinni.
Ei ollut Suomessakaaan masennusta ennen sotia. Depressjuunia saattoi olla paremmissa piireissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa juuri tuttavani kanssa keskustelin, että fyysinen työ ja liikunta, kuten juoksu (ja kuntoilu muutenkin) ovat ylivoimaisia masennuslääkkeitä, ja halpojakin vielä. Ongelmana on vain se, että kun ihminen uupuu ja stressaantuu, niin lenkkipolku voi olla se viimeinen asia johon jaksaa. Ainakin aloittamisen kynnys on varmasti korkeampi kuin pillereissä.
Ennaltaehkäisy on jostain syystä ihmisten mielestä turhaa, ja urheilu se ensimmäinen asia, joka pudotetaan pois, kun elämä alkaa jakamaan avokämmentään. Kuten tuttavanikin totesi, niin toimitaan juuri niinkuin ei pitäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen sairastanut masennusta koko ikäni. Välillä on parempia aikoja, välillä on huonompia. Myös masennuslääkkeet ovat tuttuja. Pelkästään hyvää sanottavaa niistä.
Masennus johtuu, ainakin omalla kohdallani, negatiivisesta tavasta kokea maailma. Jostakin syystä minusta on tullut kyyninen jo melko varhain nuoruudessa. Tulkitsen asioita luonnostaan negatiivisesti, jota kutsun realismiksi.
Negatiivinen mieli ei ole kuitenkaan sen realistisempi kuin positiivinen. Päin vastoin uskon, että positiivinen mieli on terveempi, ja näin ollen näkee asiat rehellisemmin.
Antaisin mitä tahansa, jos saisin sellaisen mielen, joka jaksaisi aina tai ainakin edes suurimmaksi osaksi tulkita maailmaa positiivisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Jani totesinkin, niin olen sitä mieltä, että ei missään nimessä napit pelkästään pahaa tee, mutta että lääkäri-potilas-suhdetta tulisi kehittää, eikä nappeja pitäisi suoranaisesti tyrkyttää. Lääkäri on kuitenkin se auktoriteetti, mitä tulee terveyteemme.
Minulle joskus laitettiin Cipralex-purkki kouraan alle kymmenen minuutin kohtaamisen jälkeen. Liian usein työperäinen stressi ja uupumus tulkitaan suoraan masennukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Antaisin mitä tahansa, jos saisin sellaisen mielen, joka jaksaisi aina tai ainakin edes suurimmaksi osaksi tulkita maailmaa positiivisesti.”
Jätä ihmiset pois ajattelustasi, ne muodostavat 99% negatiivisesta taakasta.
Keskity luontoon, jos sieltä lumihangesta ja kaamoksesta sellaista löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Masennus on eri asia kuin se,että ”ahdistukseen” ja alakuloon kirjoitetaan lääkkeitä jopa ilman muuta hoitoa,edes keskustelua tai ihmisen elämäntilanteesta hetkellisesti johtuvaa lamautumista,omaisen kuolema,onnettomuus,rahahuolet jne.
Masennuslääkkeet,tasapainottavat jne.kyllä lähtee.
Es.työttömäksi jääneen elämäntilanne ei parane lääkepurkin avulla,eikä vanhuksen yksinäisyys poistu purkista otetuilla napeilla.Ikävä kyllä monta kertaa se resepti on ensiapu jota annetaan.
Työtön ei pääse elämäntilanteestaan irti,ainakaan heti eikä vanhus yksinäisyydestään(toki nuoriakin jne.)
Ympäristön vaihdos ja elämäntilanteen kartoitus ja ihminen joka välittää ja kuuntelee akutiissa ja myöhemmässäkin vaiheessa voi olla monelle parempikin apu kuin lääkepurkki,kemiallinen hoitaja.
Ihminen, kanssakulkija rinnalla.
On se metka ilmiö kun Suomessa alettiin ajaa terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen lakisääteisiä(kin)palveluja alas(1990) ovat kaikki tulleet hulluiksi tai masentuneiksi.Metka ettei yhteiskunnan työttömyys,koventuminen,kodittomuus jne.mukamas ole vaikuttamassa pahaan oloon joka monen kohdalla on seuraus ei syy.10 min.lekurin vastaanotolla ja resepti kouraan,yes.
Alle kolmekymppisiä on tuhansittain eläkkeellä mielenterveyden ongelmien takia ja lisää tulee,jep taitaa ollaq epidemia.
Rokotusta vaille.
Ilmoita asiaton viesti
Ei omena kauas puusta putoa eli kristillinen ympäristö vaikuttaa psyykkeeseen, vaikka inhoaisi tuota karmeaa uskontoa.
Ilmoita asiaton viesti
Minun täytynee kiittää heitä, jotka ovat minulle masennuksen antaneet – ensin minut kasvatettiin iloon, rakkauteen, rehellisyyteen ja vapauteen nauttiakseni näistä elämän muutamista kymmenistä jouluista ja juhannuksista, joita meidän elo kestää, mutta sen jälkeen minulle annettiin ymmärtää, että minua ei suvaita siinä yhteisössä, johon synnyin ja kasvoin..
Ilmoita asiaton viesti