Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Sodan kyntämä maa

  • Sodan kyntämä maa

Yli neljäkymmentä vuotta sitten Agent Orange oli yksi 15 kasvimyrkystä, jota Yhdysvaltain ilmavoimat kylvivät Vietnamin maaperään suojellakseen sotilaitaan ja liittolaisiaan. Kaiken kaikkiaan kemikaalikoktailia kylvettiin Vietnamiin vuosikymmenen aikana noin 45 - 55 miljoonaa litraa.

Tänä päivänä Kahden eri myrkyn koktailista koostuva Agent Orange (2,4-D & 2,4,5-T) on yksi ihmiskunnan historian tunnetuimmista kemiallisista aseista, vaikka tiedettävästi Vietnamissa oli käytössä koko agenttien sateenkaariperhe, jonka kokonaisruiskutus operaatio ”Trail Dustin” yhteydessä nousee liki 80 miljoonaan litraan. Agent Orange on hyvin vahvasti edustettuna Vietnamin katukuvassa vielä tänäkin päivänä, eikä yhdisteen dioksiinin aiheuttamalle tragedialle tunnu näkyvä loppua. Arvioiden mukaan yli yhdeksän prosenttia Vietnamin liki 89 miljoonasta asukkaasta kantaa geeniperimässään kasvimyrkyn aiheuttamia mutaatioita.

 

Lupa tappaa

Tarinan mukaan alunperin kivi lähti vierimään jo vuonna 1961, kun silloinen presidentti John F. Kennedy osoitti huolensa Vietnamissa tapahtuneesta kommunistisesta liikehdinnästä. Edeltäjänsä presidentti Eisenhowerin varoituksista huolimatta Kennedy oli päättänyt laajentaa vaikutuspiiriään Vietnamiin.

Toukokuussa 1961 Yhdysvaltain varapresidentti Lyndon B. Johnson vieraili Saigonissa, nimittäen samalla liittolaiseksi osoittuneen Ngo Dinh Diemin ”Aasian omaksi Winston Churchilliksi”. Samalla Johnson lupasi Diemille täyden tuen hänen taistelussaan kommunisteja vastaan.

Presidentti Kennedyn neuvonantajat Maxwell Taylor ja Walt Rostow kehoittivat presidenttiä lähettämään sotilaita Etelä-Vietnamiin avustustyöntekijöinä. Kennedy torjui idean, mutta lisäsi kuitenkin aseavustusten määrää liittolaisilleen. Huhtikuussa 1962 John K. Galbraith, joka oli yksi maailman tunnetuimmista taloustieteilijöistä,varoitti Kennedyä tilanteesta johon hän itsensä oli ajanut. Hänen mukaan amerikkalaiset olivat paikkaamassa ranskalaisia kolonialisteja, ja että he tulisivat vuotamaan verta, aivan samalla tavalla kuin ranskalaiset olivat vuotaneet taistellessaan Indokiinaa vastaan.

Vastauksena Galgbraithin varoituksille Kennedy lähetti sotilaita Vietnamiin ja vuoteen 1963 mennessä Etelä-Vietnamissa oli jo yli 16,000 amerikkalaista sotilasta ja neuvonantajaa.

Vietnamissa Yhdysvallat kohtasivat uudenlaisen vihollisen. Suurvalta joutui kohtaamaan vihollisen, jota ei voinut paikallistaa. Taistelemaan vihollista vastaan, joka piilotteli tiheän viidakon suojissa, kaupungeissa ja maan alla. Näin ikään ihmiskunnan ensimmäinen ja viimeinen ’televisiosota’ muistuttikin hyvin paljon Yhdysvaltain myöhempiä sotatoimia afganistanilaisia sissejä vastaan. Historiantutkijoiden mukaan operaatio, jossa Yhdysvallat myrkytti lähes koko Vietnamin maaperän, oli lähellä päättyä ennen kuin se ehti alkaakaan, koska Ydysvaltain puolustusministeriö ja Etelä-Vietnamin hallitus eivät päässeet yksimielisyyteen sen tehokkuudesta.

Joka tapauksessa, kuten historia meille opettaa, marraskuussa 1961 presidentti Kennedy neuvonantajineen tuli siihen tulokseen, että Yhdysvaltojen tulisi pyrkiä strategisesti tärkeiden kohteiden kontrolloituun myrkyttämiseen kommunisminvastaisessa operaatiossaan. Tämä tarkoitti mm. Pohjois-Vietnamissa sijanneita tärkeitä tieyhteyksiä, sekä muonavarastoja. Ensimmäinen virallinen operaatio, joka kulki nimellä ”Ranch” suoritettiin tammikuussa 1962, ja vuoteen 1965 mennessä se oli laajentunut jo Vietnamin eteläisiin osiin sekä naapurimaahan Laosiin. Kohteena eivät olleet enää pelkästään viholliset, vaan koko kansa. Vietnamissa oli meneillään Yhdysvaltain toteuttama kokonaisvaltainen maaperän myrkyttäminen.

 

Vastuu ei ole kenenkään

Vaikka sota Vietnamissa päättyi yli neljäkymmentä vuotta sitten, ei kukaan ole vieläkään valmis ottamaan vastuuta yhdestä ihmiskunnan kauheimmista sotarikoksista, jonka seurauksena miljoonia lapsia on päätynyt tähän maailmaan, kantaen mukaan epäinhimillisä ja groteskeja mutaatioita, jotka johtavat usein ennenaikaiseen hautaan.

Myöhemmin käydyissä keskusteluissa Yhdysvaltain hallitus on toistuvasti syyttänyt tapahtuneesta kemikaaleja tuottaneita yhtiöitä, kuten geenimanipulaatiosta ja jyrkistä lausunnoistaan tunnettua Monsantoa sekä The Dowia. Viranomaisten mukaan yhtiöt väärensivät tutkimustuloksia ja johtivat maan hallintoa tahallisesti harhaan. Kemiallisia aseita tuottaneet yhtiöt puolestaan ovat puolustautuneet toteamalla, että he olivat vain tuottajia, ja että syy on sotavoimissa, jotka myrkkyjä maahan kylvivät. Huolimatta viranomaisten syytöksistä, on Yhdysvaltain korkein oikeus todennut sodanajan alihankkijoiden olleen syyttömiä sotarikoksiin, eikä Monsanto ja muut kemikaaliyritykset ole koskaan joutuneet vastaamaan tuotteidensa aiheuttamista haitoista. Vietnamilaiset jäivät ilman oikeutta, ja syylliset ilman rangaistusta.

Vuosia myöhemmin esiin tulleiden lukuisten raskauttavien todisteiden varjossa on vaikeaa uskoa sitä, etteivätkö Yhdysvaltain viranomaiset olisi tienneet täsmälleen mitä he olivat tekemässä. He eivät vain välittäneet. Todellisuudessa Yhdysvaltain puolustusministeriö oli selvillä kasvimyrkyn ja dioksiinipitoisten liuosten haittavaikutuksista jo vuonna 1967.

 

Länsimedia korjaa likapyykin

Länsimaisessa mediassa valtaosa kertomuksista keskittyy käsittelemään kemikaaleille altistuneita amerikkalaisveteraaneja. Media on kääntänyt asetelman häpeilemättä toisinpäin, jonka seurauksena useisiin sotarikoksiin syyllistyneistä hyökkääjistä onkin yhtäkkiä tullut uhreja, ja sodan todellisista siviiliuhreista pieniä uutismarginaaleja, joiden kuvilla meitä toisinaan shokeerataan.

Kirjoittaessani tätä tekstiä tein hieman taustatyötä, ja mediasta minulle selvisi, että sodasta palaneilla amerikkalaisveteraaneilla oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, ja että heidän kerrotaan kärsineen psyykkisistä traumoista. Veteraanit olivat joutuneet kokemaan myös syrjintää yhteiskunnan taholta.

Myös sodassa kaatuneiden amerikkalaisten määrä on ilmoitetty mediassa hyvin tarkasti. Amerikkalaisia kerrotaan kuolleen 58 193, joista alle 20-vuotaita oli 11 398.Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä puolestaan kaatui noin 500 000 – 1 100 000 ja siviilejä lähes 2 miljoonaa. Pian sodan jälkeen Yhdysvaltain presidentiksi noussut, Nobelin rauhanpalkinnonkin vuonna 2002 saanut, Jimmy Carter totesikin valtaannousunsa yhteydessä, että Yhdysvaltain ei tarvitse pyytää vietnamilaisilta anteeksi, koska ”tuho oli ollut molemmin puolista”.  

Vain harva toimittaja jaksaa muistuttaa siitä, että vietnamilaiset eivät saaneet lainkaan hoitoa traumaperäiseen stressihäiriöön. Ja, että myös heillä oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, koska yhteiskuntaa ei ollut enää olemassa.  Oli vain revitty ja myrkytetty maa sekä rikos, jota kukaan ei tunnustanut. Kun korvauksia Agent Orangen urheille alettiin maksamaan, jäivät vietnamilaiset siviilit kokonaan laskelmien ulkopuolelle. Vuonna 1982 Yhdysvaltain hallitus maksoi yli 180 miljoonaa dollaria kemikaaleille altistuneille amerikkalais-, kanadalais- ja australialaissotilaille. Vietnam on vaatinut toistuvasti oikeusteitse korvauksia myös omille  kansalaisilleen, mutta turhaan. 

 

Yhdysvallat ja Vietnam tänään

Huolimatta siitä, että Yhdysvaltain edesmennyt presidentti Richard Nixon lupautui vuonna 1973 solmitun Pariisin rauhansopimuksen 21. artiklassa maksamaan 3 – 5 miljardia dollaria sotakorvauksina pahoin vaurioituneelle Vietnamille, on suurvalta aloittanut vasta nyt ottamaan vastuuta aiheuttamastaan kärsimyksestä. Kesäkuussa 2010 maan ulkoministeri Hillary Clinton oli valtiovierailulla Vietnamissa, tuoden samalla mukanaan anteliaan lupauksen 300 miljoonan dollarin rahoituspaketista, joka maksettaisiin vuoteen 2020 mennessä. Tietysti jos tätä vertaa Nixonin lupaamaan 3 - 5 miljardin korvaukseen, josta ei koskaan maksettu dollariakaan, on kyse vain taskurahoista.

Ulkoministeri Clintonin vierailun aikana solmittiin myös sopimus yhteistyössä toteutettavasta operaatiosta, jossa pyritään puhdistamaan Vietnamin maaperä vanhoista kemikaalijäänteistä. Puhdistusoperaatio aloitettiin vuona 2011. Yhdysvallat myöntää virheensä liki 41 vuotta sodan päättymisen jälkeen. 

Joka tapauksessa 300 miljoonaa dollaria on aika pieni hinta siitä, että joka kymmenes vietnamilainen kantaa mutaatioita perimässään. Ja että maassa syntyy liki päivittäin lapsia, joilla ei ole sormia, jalkoja, käsiä tai silmiä. Pieni hinta rikoksesta, jonka rinnalla natsisaksan hirmuteotkin tuntuvat armeliailta, sillä heidän skenaarioonsa oli sentään kirjoitettu selkeä loppunäytös.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Viime talvena minä matkustin Vietnamin halki junalla, bussilla ja veneellä aina Kambodzaan asti. Matkan varrella tutustuin moneen paikalliseen joilla tulee aina olemaan paikka minun sydämessäni. Kertomukset, joita paikalliset minulle junissa ja busseissa jakoivat, olivat kuin toisesta todellisuudesta. Join riisiviinaa kodittomien riksakuskien kanssa, nauroin ja itkin kotiseutumatkalta palaavan sotaveteraanin kanssa, ja jaoin viimeiset tupakkani prostituoiduille, jotka kertoivat minulle kotikylistään ja lapsuudestaan sodan runteleman Mekong Deltan varrella.

Tarinat olivat karuja, mutta toivo eli. Mieleen jäin myös jälkikasvu, jota he kutsuivat 'epäonnen lapsiksi'. Kemikaalien muokkaamia, groteskeja ihmisraunioita, mutageenien uhreja. Vierailin useammalla vammautuneiden työpajalla. Moni pyrki tekemään taidetta, koska se saattoi myydä. Ruumiilliseen työhön heistä ei ollut.

Toivottavasti herätin edes muutaman ajatuksen.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Luonnollisestikaan en syytä nykyistä sukupolvea isiensä rikoksista, mutta toivoisin, että amerikkalaisnuoriso heräisi hillitsemään nykyhallituksiensakin sotaintoa. Eikö maailma ole nähnyt jo tarpeeksi sotia?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Erittäin hyvä blogi.

Suomen täytyy auttaa Vietnamia ja erityisesti näitä myrkystä kärsineitä. Meidän budjetistamme irtoaisi helposti 100 miljoonaa euroa näin hyvään tarkoitukseen. Mikä puolue ottaa asian ajaakseen? Sinänsä se hyväksytään varmasti. Onko tämä Rkp:n vai Vasemmistoliiton sydäntä lähellä?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Itse asiassa Suomi on auttanut valtavasti Vietnamia mm. kehitysavun kautta, ja maa on selkeästi vaurastunut ja pienentänyt taloudellista eriarvoisuutta kuluneen kahden vuosikymmenen aikana. Tärkeämpää olisi se, että sodan todelliset rikolliset myöntäisivät tekonsa, ja ottaisivat niistä vastuun.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

No tuota, itse olen onnistunut näkemään, jopa suomen ylestä amerikkalaisia dokumentteja asiasta. Olen myös lukenut kirjan, jonka nimeä en enää muista. Kirjoittaja on yksi näistä levittämiseen osallistuneista lentäjistä. Siinä käsiteltiin operaation tarkoitusta ja seurauksia. Tarkoituskin eli viidakon hävittäminen tapahtui vasta sodan jälkeen. Myrkky siis vaikutti siihen hitaasti.

Seuraukset olivat sitten tuota mitä kerroit. Mediassa varmasti painottuvat näkemykset ammerikkalaisista sotilaista, koska siellä on käyty lukuisia oikeusjuttuja asiasta. Veteraaneille myös maksettu korvauksia.

Mutta USA on ollut nihkeä myöntämään vastuutaan. Sekä maksamaan niistä. Tässä yksi juttu, joka joskus pisti silmään. Sinänsä amerikkailanen demokratia toimii, että siellä asiaa käsitellään ja mieltä osoitetaan.

uomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/paivan-kuva-agent-orange-myrkyttaa-toista-sukupolvea-maksaako-yhdysvallat-laskun/

Vietnamilaisten uhreista myös suuri osa on etelä-vietnamin armeijan sotilaita ja heidän perheenjäseniään. Tunnen myös Suomessa asuvan perheen, jotka muistavat lapsena paenneesa saigonista pohjois-vietnamin joukkoja. Näitä pakolaisia ja heidän jälkeläisiään elää sitten ympäri maailmaa. Mutta käsittääkseni asiat sielläkin ovat parantuneet ja hekin ovat päässeet vierailemaan sukulaistensa luona 2000 luvulla.

Vietnamin sotahan oli hyvin pitkä tapahtuma, joka juontaa jo jostakin Ransakan siirtomaa ajasta ja Japanilaisten miehityksestä. Kyllä toivoisin Usan kantavan vastuun paremmin ainakin tämän myrkyn aiheuttamissa tuhoissa.

Muuten amerikkalaisten veteraanien järjestöjen mielestä tuo 58000 kaatunutta on alakanttiin. Näitä lukuja yritettiin pitää pieninä erilaisin vippaskonstein kotirintaman rauhoittamiseksi.

Mitä tulee amerikkalaissotilaiden ikään. No vietnamilaislapsia kuoli lukematon määrä.
Mutta kuten eräs veteraani kirjoitti: Lensin taisteluhelikopteria, tein päätöksiä ketä sai tappaa ja ketä ei muutamassa sekunnissa, kun muutakaan ei voinut. Lomalla Hawajilla en saanut ajaa autoa. Ikää oli tuo 18vuotta. Sillä tavalla se on.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Vaikka 58 000 olisikin hieman alakanttiin, niin tuskinpa tuo luku tuota paljoa korkeampi olisi. Amerikkalaiset eivät olleet hyvienpuolulaisia, ja ainakin minun mielestäni Carterin sanat loukkaavat kaatuneiden ja sairastuneiden vietnamilaisten arvoa. Nobelilla ovat mokovaa palkinneet.

Toisaalta onhan Carter tehnyt myöhemmissä elämänvaiheissa paljon hyvääkin. Kenties omatunto lausunnoista painoi taustalla.

Esimerkkisi veteraanista on hyvä. Ei ne lapsoset syyllisiä siihen ole, sillä sota ja sen luoma massahurmos vie mukanaan koneeempiakin kavereita. Syy on miehissä, jotka heidät sinne lähetti.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tiesitkö, että suomalaisten ei tarvitse maksaa tai anoa viisumia matkustaessa Vietnamiin. Tämä johtuu siitä, että Suomi auttoi 70-luvulla näitä pakolaisia huomattavan paljon.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

M.A.>...Keskusteluissa Yhdysvaltain hallitus on syyttänyt tapahtuneesta kemikaaleja tuottaneita yhtiöitä. Heidän väitetään mm. väärentäneen tutkimustuloksia ja johtaneen harhaan. Kemikaaliaseita tuottaneet yhtiöt puolestaan ovat todenneet, että he olivat vain tuottajia, ja että syy on sotavoimissa, jotka myrkkyjä maahan kylvivät.....

oooo

Siinä on malliesimerkki vastuun "kantamisesta."

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Näinhän se Jorma on. Loppujen lopuksi ovat kuitenkin käsikädessää makselleet korvauksia länsimaisille sotilaille, jotka ovat altistuneet sairauksille, joille vietnamilaiset ovat maan päättäjien mukaan ilmeisesti immuuneja.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Ainakakin olemme joutuneet viisumia anomaan.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Minä kävin Vietnamissa viime marraskuussa ja viisumia ei tarvittu, mikäli reissu kesti maksimissaan kaksi viikkoa. Minkä maan passi teillä oli? Minun pojallani on saksalainen ja hänestä jouduin kyllä maksamaan.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Kuukauden viisumi, kai raja sitten on sellainen. Mutta täytyy sanoa, että ei ne kommunistitkaan siellä mitään hyväksiä olleet. Murhasivat satoja tuhansia vietnamilaisia itsekkin. Että ei kannata ihan sokea olla. Sitä varten sieltä on paennut ihmisiäkin valtavasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset