Hyvinvointia ja keskoskaappeja

Viime viikkoina mediassa on ylistetty runsaasti suomalaisia
hyväntahdon lähettiläitä, jotka ovat korottaneet profiiliaan lahjoittalla
huomattavia summia uuden lastensairaalan rakentamiseen. Lahjoittajiksi on
noussut useita nimekkäitä tahoja, kuten Supercell,
SOK-yhtymä,
Jenny
ja Antti Wihurin rahasto
, sekä koko kansan kultakurkuksi mediassa
tituleerattu Cheek.
Kaiken kaikkiaan varainkeräys uuden lastensairaalan rakentamiseksi Helsinkiin
on saanut suomalaiset tavallista anteliaammaksi, sillä kamppanja on saanut
lahjoituksia niin yrityksiltä kuin yksityisiltäkin henkilöiltä. Joidenkin
mukaan jopa niin paljon, että muut keräysvaroin rahoitetut hankkeet ovat
jääneet kokonaan uuden lastensairaalan varjoon. Uusi Lastensairaala 2017 -tukiyhdistyksen tavoitteena on kerätä lahjoitusten avulla 30 miljoonaa euroa, josta kasassa
on jo noin 17 miljoonaa.

Vaikka tukiyhdistyksen keräyksen perimmäinen tarkoitus on epäilemättä hyvä ja
lopputuloksesta hyötyy koko yhteiskunta, en voi silti olla karsastamatta
keräyksen saamaa suosiota, sillä eikö hyvinvointiyhteiskunnan yksi tärkeimmistä
päämääristä ole taata vastaavanlaiset palvelut kansalaisilleen – verovaroista. Ja
mikäli näiden peruspalvelujen tuottamiseen ei ole varaa, niin tuolloin yhteisten
varojen priorisointi ei voi olla kohdallaan. Tutkin kuitenkin asiaa tarkemmin ja huomasin, että myös tällä kertaa valtio on suurimpana yksittäisenä rahjoittajana.

Suomalaisten linjana on yhä useammin, että
peruspalveluja ja niihin lukeutuvia hankintoja (kuten keskoskaappeja, 875g)
toteutetaan erilaisten kamppanjoiden, tempausten
ja lahjoitusten avulla. Nykyään lahjoituksin toteuttua hyvinvointia pidetään
normina ja vain harva kyseenalaistaa sen, että yhteiskunnan peruspalveluja
tuottaakseen on kansan kuljettava ovelta ovelle hattu kourassa, almuja
anoen. Tulevaisuusnäkymät eivät ole kovinkaan ruusuiset, sillä on selvää, että ajat muuttuvat jonka seurauksena myös lahjoitusten määrä
pienenee ja kukkarojen nyörit kiristyvät. Ja vaikka uudenlainen rahoitusmalli onkin nostanut profiiliaan, koen
että on hyvin vaarallista rakentaa yhteiskunnan peruspalvelujen ylläpito ja
uudistaminen pelkän altruismin varaan, riippuvaisena ”hyväosaisten” anteliaisuudesta.

Kuten lastensairaalahanke osoittaa, liittyy näihin uusiin
rahoitusmalleihin usein paljon outoja kuvioita ja kytköksiä, jotka ovat
alkaneet tulla päivänvaloon
vasta nyt. Uusimpien tietojen mukaan Suomen valtio sekä Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiri tukevat molemmat yksityisten ylläpitämää Lastensairaalan
tukiyhdistystä noin 40 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan yhdistys ottaa hanketta
varten noin 50 miljoonan euron lainan, jonka Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiri maksaa takaisin vuokran muodossa. Sairaanhoitopiiri jää näin
ikään vuokralle kiinteistöön, josta puolet kustannuksista maksetaan julkisista
varoista ja 18,5 prosenttia tulee yksityisten hyväntekijöiden kautta.
Vuokrasopimuksen kestoksi on määritelty kolmekymmentä vuotta. Vielä
toistaiseksi ei ole kerrottu sitä, kuinka paljon vuotuinen vuokra tulee
olemaan, mutta oletetusti tukiyhdistys tuskin tappiota tekee tuossa huikeassa, irrationaalisessa
kaupassa. Kysymys kuuluukin, mitä voitoilla tehdään?

Uuden lastensairaalan on
tarkoitus valmistua Helsingin Meilahteen vuonna 2017

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne edusta organisaatioita, joissa toimin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu