*

Asikainen Martti Se olen vain minä puhumassa puuta heinää.

Talvivaaran legendat

Katselin tänään Ylen tuottaman MOT-ajankohtaisohjelman ”Talvivaaran legendat”. Minussa ohjelma herätti paljon kysymyksiä, joihin me tuskin koskaan saamme vastauksia. Eniten minua on kaiken aikaa kiinnostanut edellisen hallituksen poliittiset kytkökset Talvivaaraan, jotka edesauttoivat Talvivaaran myyntiä sijoittajille. Uusi Nokia, sanottiin.

Omaan tietoisuuteeni Talvivaara Oyj tuli viime hallituskaudella (2007 – 2011), kun silloinen ympäristöministerimme, Kainuun oma tyttö Paula Lehtomäki (kesk.) löysi tiensä keskusteluihin. Syksyllä 2010 Lehtomäki oli syytettynä  sisäpiirikaupoista sekä jääviysepäilyistä. Lehtomäen koko perhe, mukaan lukien tämän äiti, mies ja kaksi alaikäistä lasta olivat ostaneet huomattavalla summalla Talvivaaran osakkeita alkuvuodesta 2010, vain muutamia viikkoja ennen yhtiön virallista ilmoitusta uraanin talteenotosta. Jonkin verran niitä perheessä olikin, sillä vaikka Lehtomäen äidin sijoittamaa summaa ei tuotu julkisuuteen, oli tämän puolisolla Jyri Sahlstenilla osakkeita tuolloin 270 970  € arvosta  ja heidän alaikäisiltä lapsiltaan niitä löytyi liki 100 000 euron edestä. Finanssivalvonta selvitti kuitenkin Lehtomäen osuuden jääviyden suhteen, eikä yhteyttä löytynyt. Paula oli puhdas, eikä hänellä ollut yhtään ainoata osaketta. Se, että hänen perheensä oli sijoittanut juuri tuona ajankohtana Talvivaaraan, oli silkkaa sattumaa.

Kun Talvivaara luotiin, perusti Vanhasen toinen hallitus elinkeinoministeriön alaiset ELY-keskukset (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus). Näiden tehtävänä oli luottamuksen lisäämisen ohella alueellinen valvonta. Kainuun ELY-keskuksen johtoon 1.1.2010 nousi valtioneuvoston valitsema ja pääministeripuolueen siunaama Kari Pääkkönen, joka oli aikaisemmin toiminut Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikön päällikönä ja ollut tehtävässään keskeisessä asemassa, kun Talvivaaran kaivoksen perustamisesta päätettiin. Pääkkönen meni näin ikään suojelemaan ”omaa lastaan”. Lopullinen vastuu ELY-keskuksista kuitenkin on elinkeinoministeriöllä ja sen johdossa hääränneellä Pekkarisella. 

Mediassa Pekkarinen on jatkanut aktiivisesti luotien väistelyä ja siirtänyt vastuuta muille tahoille. Hänestä saa helposti sellaisen kuvan, että hän olisi tehnyt sitä koko ikänsä. Ja niinhän hän onkin. Humoristisimmat heitot lienevät ajalta, kun Talvivaara lävähti käsiin ja ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) kritisoi aikaisemman hallituksen toteutettamaa politiikkaa. Pekkarinen totesi, että Niinistön kannattaisi edeltäjiensä syyttelyn sijaan keskittyä käsillä olevien ongelmien ratkaisemiseen. Samaan sävyyn puhui myös entinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki, joka totesi Niinistön olevan kuin jänis valokeilassa. ”Hänen linjansa näyttää olevan, että hän itse ei ministerinä pysty toimimaan, mutta edellisen hallituksen ministerien olisi pitänyt”, totesi Lehtomäki Ylelle. Omasta mielestäni se on pelkästään surullista kuinka ministeritason ihmiset sortuvat ”se, joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään” –tyyppiseen argumentointiin.

MOT-ohjelma toi esiin useita hyviä seikkoja kaivoksen historiasta sekä Pekka Perästä. Talvivaaraan pumpatun rahan määrää ihmeteltiin Kanadassa asti ja kuten englantilainen rahoitusasiantuntija Roddy Cambellkin haastattelussa totesi,  ”yritykselle voi antaa aikaa, että se saisi asiat toimimaan, mutta kun aikaa on kulunut jo yli 4 vuotta ja tulos on huonontunut kvarttaali kvarttaalilta, on rajan kuljettava jossain. Aikaa ja rahaa ei voi antaa loputtomiin”. Paitsi Suomessa. Tähän mennessä Talvivaaraan on valunut eri lähteistä noin 1,9 miljardia euroa, eikä sen vuosittainen odotettu nikkelintuotanto ole missään vaiheessa saavuttanut tavoitettaan. Päinvastoin, sen tuotto on ollut erittäin huono ja nyt rahat ovat loppu, vaikka todennäköisesti Talvivaara pelastetaankin yrityssaneerauksen turvin - jälleen kerran.

Kaiken kaikkiaan Talvivaara on ollut keskustan sisäpiirijuhlaa, jonka lopullisen laskun maksavat sijoittajat ja veronmaksajat. Jo peruskiven muurauksessa mukana olivat niin ympäristöministeri, elinkeinoministeri kuin pääministerikin – koko ”kolmen koon kopla”. Uskon, että en ole kovin kaukana totuudesta jos totean, että edellisen hallituskauden toteuttama politiikka ja puheet Talvivaarasta kansallisomaisuutena olivat likaisinta koko Suomen historiassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Kertoo jotain Pekka Perästä, että tällä ei ole viikkoihin ollut aikaa haastatteluun ja että tämä lopulta ylipuhui entisen teknisenjohtajan, bioliuotuksen kehittäneen Marja Riekkola-Vanhasen toimimaan sijaisenaan (lennättäen tämän varta vasten Talvivaaraan). Kuva, jonka änkyttävä, hieman höpsökin biokemisti antoi ei ollut kaivosyrityksen eduksi ja erityisesti korvaani kajahti se tosiasia, että jopa Riekkola-Vanhanen on menettänyt uskonsa kaivostoimintaan ja myynyt pois Talvivaara-omistuksensa.

Toisaalta se on varmasti totta, että miehellä on nyt suurempi kiire kuin koskaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen kysynyt monasti miten Talvivaaran väistämättä vuotavaan jätealtaaseen on voitu antaa lupaa, mutta kukaan ei ole vastannut kysymykseen.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä kysymys. Muistaakseni sielläkin oli patohommissa virkamieskytköksiä ja ELY-keskushan on antanut Talvivaaralle liki vapaat kädet toteamalla, että ympäristölle on vaarallisempaa kun kaivos on alhaalla. Tuo se vasta omituinen kaivos on, kun sen koko olemassaolo perustuu virheisiin.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Älkäähän nyt. Entinen paras kaveri ei voi tehdä virheitä, vaikka sakat valuisivat Seinäjoelle. Vuorimiehet tietävät kaiken tarpeellisen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset